Ihmeellistä jorinaa

Yhdet eestiläiset ajelivat tuollaisella pienellä purjeveneellä. Pieni perämoottori pörisi, kunnes lopetti pörinän ja vene jäi tuuliajolle. Hiljainen tuuli vei nämä väylän ulkopuolelle jossa vettä vain kymmeniä senttejä.

Nykivät aikansa moottoria ja jälleen pörinällä yrittivät matalikolta pois. Jälleen kone sammui ja hullua nykimistä. Lopuksi konekin jäi käymään ja lähtivät merelle.

Vähän tähän liittyen päätin tehdä pientä keväthuoltoa.Keväällä ostamaani startti akkuun laitoin tuollaisen kotelon. Ihan vain leikkasin kanisterista. Jos joskus akku vuotaa ei ole veneen pilssissä kaikki hapot.Lisäksi laitoin akkukengän. Starttiakku ei ole vuosiin ollut kytketty puuttuvan akkukengän takia

Sitten syvennyin moottorin keväthuoltoon. Katsoin vesipumpun siipipyörän. Perskuta, siitä puuttui siipi.Toinenkin siipi oli melkein poikki. Pumppaahan se tietysti jotain vaikka yhdelläkin siivellä, niin kauan kun ei putki tukkoon mene siiven kappaleista. Päätin kuitenkin uusia tämän hyvinpalvelleen siipipyörän. Jos joku haluaa minulla on myynnissä halvalla paljon käytetty siipipyörä.

Nyt kun tekniikka on kunnossa päätin vähän katsella taktiikkaa. Kaivoin kaapista tämän kerran heräteostoksena ostamani opuksen. Aloin lukea ja laskea tehtäviä. Yksi kuva alkoi tökkimään. Minun nähdäkseni tuolla V niinkuin väistä oli tuuli vasemmalta, toisella jota oppikirjassa O kutsutaan, oli tuuli oikealta. Ei silloin katsota kumpi tuulen yläpuolella.

Eli väistävä vene on arvottu oikein, vaikka sääntö minkä perusteella kuuluu väistää, ei sovi tähän tilanteeseen.

Aloin internetin ihmemaasta etsimään onko jollain muulla vaikeuksia tämän saman kanssa. Oli ollut ja kuva korjattu tekijöiden toimesta.

Tämä kirja oli 12 korjattu painos, painettu 3 vuotta sitten. Samalla oli onnistuttu tekemään niin paljon uusia vikoja että korjaus ohje on 6 sivua pitkä.

Miten onnistuu näin paljon virheitä tehdä oppikirjaan. Siinä oli ihan perus asioistakin virheitä. Muun muassa länsiviitan heijastimia oli väärin piirretty ja laskuja oli myös yllättävän paljon persiillään.

Kysymys kuuluu, mitä eroa on saaristolaivurilla, rannikkolaivurilla, avomerilaivurilla sekä kotimaanlaivurilla?

Vastaus on: Yhdet on ammattilaisia, toiset innostuneita harrastelijoita. Ei millään pahalla…

Aamulla äkkiä aamukahvia että pääsee vauhtiin.Kyllä nyt on tullut oltua eestissä niin kauan, että unohtuu jo suomen kielikin. Eestissähän maitopurkissa lukee että piim. Minä otin tuollaisen suomalaisen purkin, jossa lukee että kotimainen piimä. Aloin kaatamaan aamukahviin. Piimä valuu vähän huonommin ja kun piimä alkoi purkista valua kohti kuppia lanttuni leikkasi.  Tempaisin purkin pois mukin päältä.  Kahviin ei mennyt yhtään piimää. Pöydälle vähän lipsahti.Kyllä refleksit toimii, vaikka pää ei muuten aina toimi kuten pitäisi.

Tuollainen purjevene tuli pakilla satamaan. Se oli reilu 150m päässä kun sen bongasin. Moottorilla tuli, ei sentään purjeella pakittanut. Ajattelin että varmaankin vaihdeloota jotenkin rikki siksi pakittelee noin. Rauhallisesti tyynessä vene tuli, minä tulin aisapaikkaan vastaan, kun ajattelin että voi tarvita apua.

Vene ei taittunutkaan pakilla aisaan vaan meinasi törmätä toiseen veneeseen. Silloin ukko laittoi vaihteen eteenpäin ja korjasi tilanteen. Veneessä näyttikin toimivan myös eteenpäin vaihde.

En kysynyt mikä idea tuo oli pakitella tuolta kaukaa, sanoin vain että: ”En kysy mitään.” Ei tämä kapteenikaan mitään siihen sanonut, mollotti vain. Piti nähtävästi luonnollisena peruutella pitkin meriä..

Tuollaista ennustaa riigi ilmateenistus, vietän hyvin ansaittua lomaa…

Aamulla nukuin myöhään, heräsin 7.30. Hyvä uni kuten aina veneellä, tai oikeastaan missä vain.

Voinhan tämänkin tunnustaa, kuinka parhaat unet saa: Tulin sieltä Naissaaresta Dirhamiin, edellisen yön suomenlahdella valvomisen jälkeen. Söin nuudeleita ja tonnikalaa ja tuli niiiin uni. Katsoin että rantaan 3 mailia, laivaväyliä ei ole lähellä, ketään ei horisontissa. Panin pitkäkseni penkille, kännykkä soimaan 9 minuutin päästä.

Heräsin sen 9 minuutin kuluttua kännykän ääneen, nukuin niin syvästi ja hyvästi.

Mutta se on historiaa, nyt hyvin levänneenä katsoin Dirhamissa netistä paljonko tuulee, näytti olevan 6.5 luoteesta. Samaa sanoivat myös silmäni ja nenäni.Äkkiä ulos Dirhamista, purjeet ylös ja menoksi.Matkalla aamupalaa. Suuntana etelä.Mutta sitten tapahtui kauheita. Tuuli vaipui 1.7 metriin ja jäin maininkiin keikkumaan. Maininki ja heikko tuuli on painajainen.Yritin kaikkea, sidoin kumilenkkejä isonpurjeen skuuttiköyteen vaimentamaan. Ei siihen perkeleen purjeen hakkaamiseen mikään auta. Kuka ei ole sitä kokenut ei pysty ymmärtämään mikä siinä risoo.

Hyttyset ja heinäsirkka vitsaukset kestetään. Purjeen hakkaus mainingissa sekä punkit pää nahansisään kaivautuneena ovat ne mitä ei kestä.Purje alas ja koneella eteenpäin. Vormsi kurkun jälkeen maininki loppui ja tuulikin vähän nousi. Uudestaan purjeella, kunnes pääsin Haapsaluun.Muutama vierasvene on Grandholman satamassa. 2 suomalaista, saksalainen ja Brittilippu.

Läksin rannalle kävelemään, löysin satamakapteenin puun juurelta haravan kanssa. Kyselin että kaikkiko pitää itse tehdä. Naureskeli että niin on, kun itse tekee tulee mieleinen.

Sanoin etten tiedä kauanko olen, mutta meidän pitäisi tehdä jonkinlainen sopimus jälleen. Tämä että vaikea tehdä hinnastoa, kun ei tiedä kauanko olen. Ehdotti että maksa kun lähdet. Totesimme että pääsemme yhteisymmärrykseen myös lähdön hetkellä.

Kyllä me toisiamme ymmärrämme, satamakapteeni ja kulkuri…

Pienimuotoisen aamupalan jälkeen jälleen menoksi. Koneella ulos satamasta ja muutaman metrin tuulessa Naissaaren eteläkärjen vierestä kohti länttä.Kartasta suuntaa ja suunta horisonttiin. Olin varmaankin jo 6 tuntia purjehtinut kun katsoin taakseni. Tutun näköinen saari näkyi horisontissa. Hetken ihmeteltyäni tajusin että sama perhanan Naissaari josta läksin oli vieläkin siinä näkyvissä. Tuosta kartasta näkee kuinka tuuli alkoi kääntyä enemmän ja enemmän länteen. Tuossa Laulasmaan kohdalla, Lohusalun sataman luona otin luovin vasemmalle kohti etelää. Kohta tuuli alkoi kääntyä nopeasti kohti pohjoista. Näkee että tuuli kääntyi 90 astetta aika nopeasti. Minulle se kelpasi hyvin. Siitä ohi Paldiskin kaupungin. Siellä on kaksikin satamaa, huviveneitä ei huolita. Ne on kauppasatamia.Tällaisessa pienimuotoisessa seikkailupurjehduksessakin tulee nälkä.

Terveys nuudelit ja chili tonnikalaa. Chilissä on vitamiineja niin jaksaa purjehtia.

Kaksi tuntia ennen määränpäätäni tuuli kääntyi jälleen vastaan ja nopeuskin putosi 1.9 metriin sekunnissa. Laskeskelin päässäni, että tällä menolla olen 20 tunnin kuluttua perillä. Koneet käyntiin.Silti tuo aurinko voitti jälleen tämän osakilpailun. Aurinko laski Osmussaaren taakse ja minä hurautin Dirhamin satamaan.

Aikaa kului jotain reilu 12 tuntia. Matkaa tuli taitettua 46 merimailia.

Täällä Dirham, Noarootsi, Eesti…

Päädyin takaisin veneelle.

Aloin odottaa sopivaa tuulta purjehdukseen. Olihan minulla venäjän tuliaisia pullo. Siitä naukkailin hyvään tahtiin juomaa. Hieno pullo, siinä luki mineralnyi voda, eli kivennäisvesi.

Ystäväni, jotka eivät sen vertaa osanneet venäjää, katselivat että kova mies, vetäisi puolet puolentoistalitraisesta pullosta yhdellä istumalla. Nauroin päälle.Kaupassa katselin, että olisi ollut myös grillattavaa. En oikein osaa kuvitella millainen on makkara joka maksaa 98 senttiä paketti? En uskaltanut kokeilla, en usko että olisi ollut hintansa arvoinen.Sen sijaan löysin kätköistäni tuollaisen pastan.Siihen leipää jonka päällä tuhti pala eestin savulihaa. Näillä eväillä jaksaa purjehtia.Tuollaista näytti tallinnan matalalla illalla. Kello 9 merikarhut ovat lippuseremonioissaan, minä nostin purjeet.   Tuo punainen triibu taivaanrannassa on auringonlasku. Sen jälkeen vain meri ja minä ja laivat. Ei tuolla mikään erikoisen pimeä ollut. Laivojen valot valaisevat.

Kuten tuosta kuvasta näkee, tuuli petti minut.Kello 1 yöllä tuuli kääntyi pohjoiseen, nousi tilapäisesti ja sitten alkoi vaipuua. Minä jäin paukkuvin purjein aikamoiseen ristimaininkiin ennen Tallinnan matalaa. Siitä koneella Naissaareen kello 5. Neljä tuntia unta ja tässä sitä ollaan.

Eestistä lähdöstä on  1.5 viikkoa, siitäkin ajasta puolet olin venäjällä. Näyttää jälleen etten tiedä missä osaisin olla…

Vileeni toljottaa Punaisella aukiolla. Eestistä lyötiin Leninit nurin 91vuonna.Viikinkejä Venäläiset kunnioittavat, vaikka viikingit lähinnä kävi lähinnä ryöstelemässä Venäjää.Viipurin pyöreää tornia tuli käytyä katsomassa. Siinä se jököttää.Myös kauppahalli oli paikallaan.Sisällä oli vielä hiljaista, suomalaisia ostajia ei vielä ollut tuotu bussilastittain ostamaan. Myöhemmin hallissa oli aika hyörinä, kun myyjät oikein tosissaan tyrkyttivät tavaraa.

Lähtöni Viipurista sujui paremmin, kuin kirjassa Viipurin viimeinen päivä. Kirjoittajien mukaan se lähteminen oli pakenemista. Minä vetäännyin joukkueen kanssa aivan järjestyksessä bussiin  ja kotomatka alkoi. Helppoahan se tietenkin olikin kun veli venäläinen vain vilkutti hotellin respassa.

Venäjän rajavartiosto ja tulli vain kiusasivat. Venäjän puolelta suomeen tullessa passia katsottiin 5 eri kohdassa, 6 oli suomen rajavartiat. Siitä selvisi 10 sekunnissa. Toisaalta minulle sopii että venäjä auttaa suomea pitämään rajan puhtaana…

Jotkut, nykyjään harvemmat uneksivat että viipuri pitäisi saada suomelle. Mitähän siitäkin tulisi?

Suomi sulo pohjola, siirryn venäjältä veneelle.

Olen kuullut kuinka aurinko paistoi Viipurissa ennen sotia aina kirkkaalta taivaalta. Terijoen hiekkarannat ja karjalan koivikot.

Perskuta, suomessa oli  monta viikkoa lämmintä ja poutaa. Nyt täällä ikuisen kesän karjalan kannaksella tuli vettä ja lämmintä 10 hujakoilla. No eihän se mitään estä, kun kerran on retkelle lähdetty. MuistokiviäJa kirkon raunioita. Ihan mielenkiintoista kylläkin. Muuttuneita maisemia, joissa oli jonkun reissaajan  vanhan kotitalon kivijalka.

Karjalan kannaksen koivikossa pesii ihmeellinen lintulaji.

Pesäpöntön kyljet muistuttavat erehdyttävästi suomen ja venäjän lippuja.

Tyypillistä venäläistä toimintaa. Jollekin on sanottu että pese hotellin edestä tuo kivilaatoista tehty terassi. Työntekijä otti tuollaisen luutun ja ämpärin vettä. Kastoi luutun vedessä ja alkoi pestä. Eihän siitä kyllä mitään havaittavaa muutosta tullut. Mutta käsky oli täytetty ja palkka tienattu.Lopuksi takaisin hotelliin. Minulle annettiin huone josta näkyy rautatie…

Lueskelin kirjaa, tämän nimi on ”Sota kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä.” Se olikin ihan hyvä kirja matkalukemiseksi. Hyppäsin kulkuvälineeseen ja siitä se lähti.Bussi oli melkein puolillaan ihmisiä ja suuntana 90°, tai siis 30-00 piirua.Tuli ylitettyä jälleen valtakunnan rajaa, jälleen päädyin vaihteeksi Venäjälle. Bussit ajavat tyhjiin tankit suomessa ja heti rajan jälkeen tankkaamaan.Jos nuo lukemat näyttää suurelta niin jakamalla litrahinta luvulla 72 saa hinnan euroina. Silloin ei tunnukaan kalliilta.Niin, ja eihän raha ole ongelma, ainoastaan jos sitä ei ole voi raha olla ongelma. Kevyttä se kantaa on.Niin minä saavuin Viipuriin. Alkoi Viipurin ensimmäinen päivä.  Kyllä on viipurin rautatie asema hieno. Sitä piti ensimmäiseksi käydä ihailemassa.Hieno se on myös sisältä. Paljon ohranoita valvomassa järjestystä.Kyllä on vanhat rakennukset useimmiten hienoja verrattuna näihin uudenmpiin. Tämä jälkimmäinen hirvitys on hotelli Drusba. Sisältä kylläkin parempi kuin päältä.

Täällä Viipuri vuonna 2018. хорошо…

Aamulla jätin veneen laituriin hyvin köytettynä. Hyppäsin moottoriveneen kyytiin ja mantereelle.Hyppäsin bussiin ja musta bussikuski lähti viemään eteenpäin.Metro vei bussin jälkeen eteenpäin.

Saavuin tuollaisen hienon rakennuksen viereen.Siellä sisäpihalla seisoi rautahepo, johon nousin.Vanhasta tottumuksesta valitsin karjavaunun, eli koiran kuva vaunun. Siinä on usein tilaa, ei ole paikat varattuja.Kuten olikin tyhjää. Kiva on reissata, pääsee vielä kehumaan että on sitä muutain tehty kuin tahkoa veivattu. Mihinköhän tälläkertaa päädyn?..

Tein mitä lupasin. Veteraanien jättämä puukasa on nyt pilkottu ja liiterissä. Osa oli kyllä vähän turhan pehmeitä. Mutta palavat kyllä.Yhden oksaisen pöllin jätin toisille kiusaksi. Tai jos rehellinen olen niin kerran iskin, kirves pomppasi pöllinkyljestä. Päätin antaa olla.Seuraava huomiota vaativa kapine oli sitten painepesuri.Sitä kokeiltiin, ei inahdakaan. Lopuksi päätin katsoa mitä tämä tunnettua Herkules merkkiä oleva laite on syönyt.Hitto, painekytkimen männästä on varsi mennyt poikki. Varmaankin vesi on sen rikkonut. Periaatteessa olisi saanut pesurin toimimaan kun ohittaa painekytkimen. Tai kokeilinkin. Pitää vain pahan äänen kun liipaisimesta päästää ja vehje yrittää survoa painetta.

Alkoi pelottamaan että repeääkö letkut ja ruiskaisee vedet silmille. Panin vehkeen kasaan niin kuin se olikin toimimattomana ja kirjoitin kylkeen että risa. Paras ostaa uusi.

Toverit ystäväni paistelivat makkaroitaan. Menin ja iskin grilliin omat evääni, pyytelin anteeksi öky eväitäni…