Riigi ilmateenindus lupaili sadetta Haapsaluun. Lupaukset tai siis uhkaukset ei minua pidättele.
Kohta ohitseni pyyhälsi tuollainen veeteede ametin, mikä lie kaikuluotaus alus. Siinähän menevät. 
Sitten se tapahtui. Rohukülan edessä, kun alkaa Rukkirahun kaivettu väylä, edessä näkyi purjevene. 
Siinä se meni vastaiseen koneella tuon Rohuküla-Helterma lautan edessä. Tarkka silmäni erotti heti sen.
Ensin vilkaisin nopeusmittaria, eli lokia. 
Sitten aloitin vimmatun takaa ajamisen. Luovilla suoraan koneella ajavan kiinni saaminen on melko mahdoton tehtävä. Mutta ei saa luovuttaa.
Skuutteja vain tiukemmalle, siitä se lähtee. Autopilotilla rauhallinen kruisailu loppui veneen näkemiseen. Kyllähän minä sitä aloin hyvästi saavuttamaan kun pääsin sivutuuleen kääntymään kohti etelää, luovipätkän loputtua.
Sitten se otti ja käänsi sivulle, toiseen suuntaan johon olin menossa. Hetken jo kävi mielessä että käyn vieressä kääntymässä. Sitten tulin järkiini ja annoin mennä. 
Jatkon yksin rauhallista kruisailua. Nuo viimeiset mailit alkoi sitten hirvittää. Kaiku alkoi näyttämään ruohikossa alle 2 metrin lukemia. 
Isopurje alas ja pelkällä fokalla, Silläkin melkein 5 solmua, aivan liikaa vauhtia. Lopuksi purjeet alas ja kone tyhjäkäynnillä. Kartassa matalin lukema on 1.6, vesi alhaalla 25 senttiä. Ei hyvä yhdistelmä.
Veneen syväys on 1.65, kaiku näytti alle sen. Mutta niin vain mentiin. 
Pilvetkin häipyivät, aurinko tuli esiin Orissaaren edustalla.
Ajoin veneen pohjamutaan kiinni, laitoin varoiksi myös ankkurin. Paikalla oli vain paikallisten veneitä, ei tänne turisteja paljon eksy. Täällä Saarenmaa ja Saarenmaan suvi®