Yksin purjehtiminen on kivaa, saa ihan itse päättää onko tuulta sopivasti, liikaa, vai liian vähän. Voi hetken mielijohteesta vaikka alkaa ajamaan takaa edellä kulkijaa, käydä kiertämässä tämän vene ja kääntyä sen jälkeen takaisin reitille johon oli menemässä.
Siinä on myös omat vaaransa. Kukaan ei ole toppuuttelemassa kun merellä on yksin ajatustensa kanssa. Vasta maihin tullessa on ihmisiä, mutta se voi olla liian myöhäistä. Yksinäinen merenkulkija rantautuu pitkäksi kasvanut parta naamalla, silmät palavat. Alkaa ensimmäiseksi tulenpalavasti puhumaan jostain EH2000 vedenkorkeudesta, hullunkurisen aksentin kanssa.
Nämä rannalla olijat eivät ymmärrä mistä kulkija puhuu ja käyttäytyy kuin radikalisoitunut muslimiterroristi.
Yksinäinen kulkija omasta mielestään väittelee luovasti meritieteistä, rannalla olijat ajattelevat että kumma inttäjä.
Kohta merentakaa tulija rauhoittuu ja alkaa keskustella taas kuin ihmiset konsanaan.
Ai mikä EH2000? 
Tuossa on Eestin Veeteede ametin virallisia vedenkorkeuksia Haapsalusta. Tämän uuden ja vanhan nollakorkeuden ero on 23 senttiä Haapsalussa.
Että siitä vaan sitten opettelemaan joka paikkakunnalle uudet normaaliveden korkeudet. Paikkakunnasta riippuen ero on vanhaan 0 korkeuteen 17-26 senttiä
Jos joku sanoo että ompa vesi matalalla, voi todeta että ei ole, virallinen veden korkeus sanoo on nollassa. Uudet kartat tehdään tämän uuden normaalikorkeuden mukaan. Eli uusissa kartoissa on matalammat numerot ja satamat ilmoittavat syvyydet matalammiksi. Suomeen tehdään merikartat kuulemma tähän korkeuteen vuodesta 2020.
Eihän minullakaan ole kuin 14 merikorttisarjaa, irtolehtiä ehkä 30 karttaa. Äkkiäkös ne uudet roskapöntöstä löytää.
Sitten tajusin että on aika mennä syömään, tulee pahalle tuulelle kun on nälkä. Alkaa riitelemään kymmenistä senteistä. No hetkellä kaiku näyttää 1.3 metriä, köli tukevasti mudassa kiinni.
Vetäisin fillarilla tuonne Valge Varese Trahteriin.
Ulkona oli ruokalista, päivän lounas on Pikk pois, eli lihamureke. Menin tiskille, sanoin neidolle että: ”Ma olen niin näljane, anna mulle süüa, palun.” Menin pöytään odottamaan.
Kohta ruoka tuli, oli niiin hyvää.
Tämä ei ole se Valge vares, tämä on naakka, eli hakki, joka odotti hermostuneena tepastellen että saan syötyä.
Tarjoilija tyttö tuli heti kun lautanen tyhjä ja vei pois. Hakki jäi ilman.
Laiturilla käy paikallisia kyselemässä, mistä olen tullut ja mihin matkalla? En ole enään se pelottava muslimiterroristi joka mereltä saapuu. Olen kotiutunut Orissaareen, kunnes taas jatkan eteenpäin…