Aamulla katselin että ompa hienoa. Join aamukahvin ja hyppäsin rattaan selkään.
Lippalakki ja paita sekä leivänpala ja juomapullo muovikassiin ja menoksi. Matkalla oli jälleen paljon nähtävää, kun vain harrastaa slow matkailua. Autolla ei refleksit riitä havaitsemaan kaikkea mielenkiintoista. 
Muun muassa tälle Väina Tammelle on laitettu muistokivi. Ai mikä tai kuka on Väina Tamm? 
Siinä se on, se on Väina Tamm, 3.5 kilometriä pitkä pengertie Muhun ja Saarenmaan välillä. Yli Väike Väina lahden. Rakennettiin jo silloin 1800 luvun lopulla. 
Minä poljin innolla eteenpäin. 
Muhun saarella on myös paljon katsottavaa, eramaa alkaa aivan tien vierestä. Useita kylttejä joissa tämä turisteille kerrotaan.
Luonto täällä onkin monimuotoista. Kenguruistakin varoitellaan, samanlailla kuin suomessa hirvistä.
Lopuksi saavuin tänne Kuivastun satamaan. 3 saksalaista purjevenettä oli. Satamakapteeni tunsi minut, kysyi kuinka olen rattaalla liikkeellä? Kerroin olevani aamulenkillä, purjevene on Orissaaressa. Tämä siunaili hullua suomalaista.
Laivalla meinasin käydä kahvilla, mutta myöhästyin laivasta. En viitsinyt odottaa seuraavaa, vaan polkaisin takaisin Orissaareen. Matkaa tästä aamulenkistä tuli 55km. Yhteensä ajoin Orissaaressa 74 kilometriä.
Seuraava askel oli saada vene irti mudasta. Koneella pakilla ja kierroksa masiinaan. Kaasu suunnilleen täysillä vene liikkui hitaasti taaksepäin. Lopuksi vähän syveni ja helpotti. Purjeet ylös ja menoksi.
Tuolla Väinakarin tietämissä tuuli heittäytyi aivan ihmeelliseksi. Muutama metri tuulta ja nopeasti muutti 90 astetta suuntaa useaan otteeseen. Tuossa syherössä meni muutama tunti, mutta ajattelin, että minulla on tarvittaessa aikaa vaikka koko loppu elämä tähän.
Katselin että ajaudun tuon Väina karin päälle. Syvyyttä kartan mukaan 2.1 metriä. Vesi alhaalla sen vanhan normaaliveden mukaan 20 senttiä. 20 senttiä pitäisi vielä jäädä kölin alle vettä. En kuitenkaan tahtonut mennä niin matalaan, vaan käänsin pois.
Sitten katselin karttaplotteria. Perskuta, siinä matala on merkattu 60 senttiä syväksi. Samaa kertoo myös internetti.
Yllättävän iso virhe paperikartassa, ja vielä huonoon suuntaan.
Lopuksi auringon laskettua saavuin uudestaan Kuivastuun. Tällä kertaa vaihtunut toiset 3 saksalaista vierasta, suomesta ei ketään….