Polttoaineen hinta puhuttaa

Aamulla joella käy popotus. Uistimen vetäjät vetelevät uistimiaan ja Keskkonna amet valvoo.

Lupia varmaankin kyselevät ja katsovat saalista. Särjillä ei taida olla alamittaa, mutta esim ahvenilla on. Tai en minä tiedä onko näillä mitään saalista, kunhan vetelevät.

Lähdin taas fillarilla maisemia katsomaan, satama jäi nukkumaan. Reittini kulki ikivanhan merenrannan hiekalla.

Rantahiekkaan oli jäänyt kivettyneitä jälkiä.

Mikä lie sapelihammas tiikeri oli mennyt.

Sekä muinainen mies tuohivirsuissaan.

Sittenhän oli näitä kivettyneitä tribuniittejä, vai mitä lieneekään.

Huoltoaseman ohitse ajaessani tuli mieleen että voisin kanisteriin vähän dieseliä ostaa. Tai se mikään huoltoasema ole, se on polttoaineen myynti asema. Kortilla saa polttoainetta automaatista. Hintakin oli 2,075/litra.

Lorotin letkulla keväisiä aineita tankkiin.

Ja kävin tankkaamassa kanisteriin biovapaata polttoainetta. Juuri sitä mitä Kubota kuulemma tarvitsee.

Myöhemmin ohi ajaessani huomasin että hinta oli tippunut. Ennen maksoi 2,075 litra, uusi hinta 1.999 litra. Juman kekka, minä tankin väärään aikaan. Täällä satamassa jotkut puhelee polttoaineen hinnoista ja voivottelevat. Minä kannoin myös korteni kekoon ja kiroilin hintoja. Kerroin että hävisin 7,6 senttiä/litra väärällä ajoituksella. Kyselivät että paljonko ostit. Kerroin että 20 litraa, hävisin 1,52 euroa. Nämä moottoriveneiden omistajat katsoivat happamasti.

Nämä matkailuautojen omistajat on pantu aitaukseen.

Siellä ne istuvat tuolilla ja juttelevat renkaiden merkeistä ja autojen ajo-ominaisuuksista. Ja myös niistä polttoaineen hinnoista.

Pilvet kasvavat korkeutta Pärnussa. Jotain on tekeillä.

Eipä tuo lopuksi kohdalle osunutkaan. Läheltä ei lasketa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Polttoaineen hinta puhuttaa

Rail Baltica

Tämä ei ole sää ennuste, tämä on Pärnun havaintoaseman tiedot. Että 31 kraadia näyttää olevan lämpötila. Suvepealinna Pärnu.

Siinä se on ilmajaama.

Näyttää ukkosia pitelevän tuolla venäjän rajalla päin, ei onneksi taida olla tykistökeskitystä. Muutaman kerran täälläkin paukkasi ja vähän vettä heitti selkään.

Minä jatkan sitä fillarointia kaupungilla. Ei nyt pääse purjeellakaan niin mennään polkemalla.

Olenhan minä täällä ennenkin käynyt, mutta kyltistä muistui mieleeni ja läksin katsomaan.

Vähän on metsittynyt tämä Pärnun rautatieseisake.

Tuonne pohjoiseenpäin näyttää kiskot vielä olevan. Ruosteessa ja rata heinittynyt. Muutama vuosi sitten pistivät radan poikki sieltä Lelle vaihteelta tänne Pärnun suuntaan. Viljandi liikenne vielä toimii. Se oli kuulemma siksi kun olisi pitänyt rataa parantaa ja Rail Baltica on tulollaan. Suunnitelmat on kovat mutta käsittääkseni ei ole vielä mitään sen radan töitä aloitettu.

Se Rail Baltica on aikomus rakentaa Tallinnasta Varsovaan. Olisihan se pönevä junalla Varsovaan mennä. Ennen muuten mentiin. Tästä raidepuskimesta jatkui rata Riiaan ja sieltä pääsi eteenpäin. Ja tälläkin hetkellä Tallinnasta pääsee junalla Tartoon, josta juna jatkaa Valgaan. Valgasta saa vaihdettua junaa ja pääsee Riiaan. Että ei se yhteys mitään uuta ole. Minä olen jo aikaa sitten pudonnut kärryiltä paljonko se tuleekaan maksamaan. Jos sitä nyt sitten yleensä koskaan aletaankaan rakentamaan.

Mielestäni tuo koko rata on olemassa jo, vähän eri kohdassa. Mutta kivempihän se on uusia suunnitella ja miettiä, kuin vanhoja korjata. Missähän mallissa se rautatietunneli Helsinki Tallinna muuten on? Eikös se pitänyt jo olla valmis, kiinalaiset oli luvanneet maksaa.

Eestin Kalevipojat on kovia ottamaan napsia. Tässä opastetaan että napsia ottaneelle tutulle sano: “Älä mene rattiin.” Tuo sosoite. selgroog.ee on sattuva. Suomeksi se on selkäranka.ee

Tässä terassilla istui yksi päivä alan miehiä napsia ottamassa. Ajoin ohitse ja katselin kuinka äijien persiin alta savu nousi. Liekkejä ei näkynyt. Muutaman sata metriä ajettuani tuli palokunta piipaa autolla kovaa paikalle.

Yllättävän nopeasti oli sitten levinnyt. Olihan ne sen sammumaan saaneet, mutta pilalla mikä pilalla.

Odottelen aikaa parempaa..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rail Baltica

Pärnussa maan tavalla.

Silmät kun auki saa niin rattaan selkään. Ajaessa ei ole kuuma, kun pysähtyy niin hiki valuu solkenaan.

Veneessä on 33 lämmintä. Kesä on tullut, hiphuraa.

Puistot on hiekka autiomaiksi muuttuneet.

Muutama ihminen siellä jo aamusta vaeltelee.

Tuossahan ne tärkeimmät, lipuilla viestitään.

Sitten onkin aamupalan aika.

Oli tosi lähellä ettei käynyt vahinkoa. Nuo molemmat putelit olivat pöydällä, nappasin tuon vasemmanpuolimmaisen ja ihmettelin miksi korkki on noin vaikea. Sitten tajusin että se on astianpesuaine. Olisi tullut pahat munat. No ei sitten kuitenkaan, lanttu leikkasi lopuksi.

Täällä Pärnu…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnussa maan tavalla.

Purjevene Nauticat

Kävin heti aamusta mansikoita ostamassa. Täti oli venäjää pahasti murtava maatuska. Minulla ei ollut kuin 50 euron seteleitä, kysyin onko 50 euroa probleemi? Tämä alkoi innokkaasti nyökkäillä ja hokea jah jah, da da. Eli ihan suomeksi että kyllä kyllä. Minä hämmästyin mitähän se dievuska nyt meinaa? Naapuri myyjä eestiläinen tuli väliin, ei ole ongelma. Mansikan myyjä vieläkin hymyilee ja da daa. Minä näille että eihän raha ole ongelma, ainoastaan jos sitä ei ole voi tuntua ongelmalta. Viereinen asiakas siihen että jos sitä rahaa kovin paljon on, sen kanssa on hädässä. Joku voi sen viedä ja muutenkin voi vahingossa investoinneissa hävittää. No onneksi minulla ei sellaisia murheita ole.

Mansikat on hyviä. Eestiläisiä, eli kotimaisia.

Tullessani takaisin veneelle olivat naapurit jo lähdössä. Minä en baltiaan kumivenettä ottaisi hinaukseen. Mihin sillä voi mennä? Ei täällä sellaisia paikkoja ole.

Seuraavaksi oli bussiaseman keikka. Minä en näistä Lux Expresseistä eroon pääse.

Kävin katsomassa kun auto Tartoon lastattiin. Ihmiset ja tavarat kyytiin.

Sinne lähti Irizar taipaleelle, minä sille kädellä vilkutin.

Huokaisin, tempaisin lätsän silmille ja aloin pistää jalkaa toisen eteen.

Bussiasema jatkoi bussiaseman elämäänsä ja minä pistelin takaisin veneelle.

Yksi äijä osti muutama vuosi sitten tuollaisen nauticatin. Nyt laittoi sinne oikein purjeet puomille pussin sisään. Aika harvoin näitä näkee purjeet ylhäällä, nämä ovat tehtyjä johonkin muuhun tarkoitukseen.

On niin lämmin että alkaa nähdä näkyjä, kangastuksia…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjevene Nauticat

Älä silmä pieni tuijota

Tuollaista lupaa tai uhkaa, riippuen odotuksista. Eestin suvi.

On syytä aloittaa seikkailut aamulla aikaisin. Rattaalla kiertelemään hiljaista kaupunkia, kaikki nukkuvat.

Päädyin tänne hautausmaan kulmille.

Hautausmailla on kova kuri. Kameravalvonta, valvovat ja salakameroilla katsovat kuka tuo jätteitä hautausmaan roskapönttöihin. Nähtävästi se on ongelma.

Hautausmaan portin pielessä oli myös tällainen janoisille kulkijoille.

Pumppukaivo. Aloin pumppaamaan, mutta vesi maistui pahalta. Näyttää että en ole tottunut siunattuun veteen. Siunattu vesi on väkevä lääke, sai kokea myös Venäjän patriarkka Kirill. Lensi persiilleen siunatun veden kanssa. Komeasti lensikin patriarkka, tämä on sentään tottunut läträämään näiden siunattujen vesien kanssa. Tällaisen kokemattoman kannattaa olla varovainen. Tai sitten voi olla että patriarkalta on sellainen maalaisjärki kadonnut, tällaisella maatiaisella sitä voi olla vielä jäljellä.

Hautausmaan perukoilta näkyi myös tänne Sauga jõen toiselle puolelle. Miehet olivat paloletkujen kanssa hommissa.

Työnteon katseleminen ja toisten neuvominen ja arvosteleminen ovat mielihommaani. Ei kun rattaan selkään ja jõen toiselle puolelle.

Kalastajat olivat rysät ylös nostaneet ja paĺoletkulla pesivät. Olivat sen näköisiä ettei kannata alkaa neuvomaan ja arvostelemaan. Olisivat varmaankin vettä päälle ruiskuttaneet.

Päivällä käväisin uimarantaan tutustumassa.

Siellä on tuollainen kyltti länsipuolella rantaa. Sitä kylttiä kannattaa kunnioittaa samalla tavalla kuin karimerkkiä merellä.

Rannalla on tuollaisia valvontatorneja. Sieltä valvotaan kuria ja käytöstä.

Minä erehtyin liian pitkään tuijottamaan sinne naistenrannan suuntaan. Amazoni ryntäsi tarkkailemaan tilannetta.

Amazoni tornista soitti nopean toiminnan joukot paikalle. Silloin loppui tuijottaminen, jalat alle vaan.

Kipaisin kuumassa hiekassa takaisin turvallisille paikoille.

Melkein kuin lomalla, vain asiantuntija voi erottaa ja hänkin erehtyä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Älä silmä pieni tuijota

Liputus päivä

Kesä etenee nopeasti, elämä on lyhyt. On aika nostaa jalkaa toisen eteen.

Minä olen kova poika matkustamaan, pyyhkäisin jälleen tänne Tarton bussijaamaan.

Minun bussini tuli laituriin ajallaan kuten aina. Lux Express kuten aina kuin mahdollista.

Minusta tuntuu että tämä firma on niin hyvässä maineessa että saa valita parhaat kuljettajat päältä. Kaupunkibusseissa välillä on sellaista nykimistä ja risteyksissä kiihdyttämistä että meinaa penkiltä pudota. Tämän firman kuljettajat ajaa tappavan tasaista kyytiä. Lopuksi just ajallaan Pärnu.

Pärnussa nostin taas lipun veneen perään.

On joskus tullut purjehdittua, sekä tuulisessa satamassa seistyä.

Lippu on kuin rotansyömä. Kyllähän tuosta maan tunnistaa, mutta kyllähän se pitää uusi laittaa. Kaivoin punkan alta uuden lipun.

Arja oli minulle tehnyt lipun ja laittanut nimensä ja päivän jolloin oli ommeltu. Ostin näitä kerralla monta kun kävin yksi vuosi.

Nyt on ehjäreunainen lippu juhannuksen kunniaksi.

Nyt pitäisi vielä auto laittaa uusiksi. Olisi ollut tuollainen käytetty Chrysler. Ei päästy hinnasta yksimielisyyteen. Tai itse asiassa ei päästy minkäänlaisiin keskusteluihin.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liputus päivä

The Avinurmen juhannusmarkkinat

Niin se leiri nousee pystyyn jälleen kerran. Ilma on hieno, tuulta ja sadetta ei ole tulossa.

Tavarat tiskille, osa tiskin alle. Teltan seinät suljettu ettei asiakkaat aivan villiinny ja ettei kilpailijat näe kaikkea. Teltassa alkaa lämpö nousta.

Tiskin alle laitetaan sellaiset tavarat joita ei heti tarvita.

Kaikki on valmista, antaa tulla vaan. Minä kävin vielä tuttujen myyjien kanssa suutani soittamassa. Sellaista sanailua ja maailman parantelua. Välillä pitää toppuutella kun kertovat Neuvostoliiton ajoista, minä huomautan etten ole koskaan elänyt neuvostoliitossa.

Vielä käteen tuollainen valvonta ranneke. The Avinurmen voitonpyhän markkinat voivat alkaa.

Siitä se taas alkoi, heikommat meinaa jalkoihin jäädä kun ostovimma iskee ihmisiin. Sitä kun vielä vähän sanansäilällä lietsoo niin oksat pois. Olen odottanut että koska joku lippalakin ostaja loukkaantuu, kun minä lakin kokeilijalle tokaisien: “Niinkuin herrasmies heti kun laittaa lakin päähän.” Ei muuta kuin nauravat ja ostavat lakin.

Halipati jallaa panevat kansantanssijat. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy markkinoilla.

Kunnes alkaa hiljentyä. Tavarat ja teltat kasaan ja autoon. Karavaani häipyy kuka minnekin, kokoontuakseen jälleen.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa The Avinurmen juhannusmarkkinat

Juhannusta Avinurmella

Aamu Pärnussa on niin hieno. Kaikki nukkuvat vaikka kello on jo yli 7. Kovia poikia on Kalevipojad nukkumaan.

No kalastajat on sentään ylhäällä. Ei nämäkään mitään aikaisia ole, ennen mentiin auringon nousun aikaan rysät kokemaan.

Minä pistin jalkaa toisen eteen ja läksin Pärnujõen rantaa ylävirtaan. Minulla oli päämäärä.

Ensimmäinen etappi on bussijaama. Linja 145 Lux express Pärnu -Tartu linjalle.

Olihan minulla se nettipiletti, mutta printin silti paperille automaatista piletin.

Ja hyppäsin bussiin joka vie minut vaihteeksi Tartu linnaan.

Minä olen kova poika bussilla matkustamaan. Mutta bussi on hyvä kapine. Minä luen E-kirjoja, seikkailen läppärillä netissä ja välillä vilkaisen missä mennään. Jos haluan rentoutua, en tee sitä auton ratissa vaan vaikka sohvalla.

Läpi Viljandin kaupungin, kirkot vain vilahtelee maisemissa kun Lux minua vie.

Kohta olinkin jo Kotikaupungissa Tartossa, tai Tartus kuten eestlased sitä kutsuvat.

Juutakset eestiläiset vielä myyvät Onu Eskimo jäätelöä. Kyllä nyt Grönlannin inuiitit eli eskimot mielensä pahoittavat. En muista kyllä yhtään eskimoa koskaan elämässäni tavanneeni.

Nyt sitten se auto persiin alle ja aika kyytiä kohti pohjoista, Saavuin Avinurmelle. Peipsijärven luoteiskulmalle.

Juhannusaatto on alkamassa ja alkavat Avinurmen juhannus markkinat. Vauhtia luvassa jälleen.

Tarkkailen ensin varovasti tilannetta, sitten ryntään kuin hauki kaislikosta särjen perään teltan tiskille. Alan suu vaahdossa pauhata myyntipuhetta. Kyllä siinä eestin pojalla menee konseptit sekaisin ja lankeaa lankaan. Että hyvää juhannusta vain sinne, meillä juhannus juhlitaan silloin kun päivä on pisin ja yö lyhin. Ei silloin kun työmarkkinajärjestöt on sen sopineet.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Juhannusta Avinurmella

Palju õnne 116 aastane sünnipäevalaps

Pärnu jahtklubin hinnastossa on myös hinta asuntovaunulle. Tämä toimii samalla myös leirintäalueena. Veneilijät saa katsoa rannalla seisovaa asuntovaunua.

Asunto ihmiset saa katsella meressä kelluvia veneitä. Jotenkin kivemman näköisiä veneet kuin auto.

Aamupalaksi minulle suuret munat. Tervist eestimaa kanadelt. Se tarkoittaa terveyttä eestin kanoilta, ei tarkoita terveisiä kanan persiistä.

Aamupalaksi terveys munia ja Gruusian teetä.

Lääkäri joka minusta huolta kantaa kauhistui kolestroliarvojani. Yksi kesä sanoi että aloita parempi elämä ja mitataan uudestaan. Syksyllä oli vielä hullumpi. Tämä antoi minulle tuollaisia pillereitä, nyt on kuulemma se asia hoidossa. Tuli vain mieleeni, joskus puhuivat että kananmunista kolestroli nousee. Eli minulla on vastamyrkyt.

Otin vauhtipyörän ja panin polkaisten.

Matkalla katselin kun yhteen veneeseen oli keväthuolto aloitettu. Masto oli pystyyn jätetty, joten kyllä kai se on pienempi huolto.

Juttelin yhden klubi toverin kanssa, tämä kertoi että sen viilujen laminointiin oli jotain väärää liimaa käytetty ja tässä tulos. Taitaa juhannuksesta myöhästyä vesillelasku.

Tempaisin tänne torille, markkinoilla ja toreilla tapahtuu.

Eestin mansikoita, niitä pitää saada.

Eesti suvi ja eesti maasikad. Näitä en vaihda.

Eipä tässä muuta kuin:”Paljon onnea ikinuori Pärnu jahtklubi 116 vuotias synnipäivälaps”. Sinulla tänään syntymäpäivä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Palju õnne 116 aastane sünnipäevalaps

Saavuin Pärnuun

Jälleen lähdön hetki, kuten näköjään aika usein. Otin tuollaisen elektrirattaan, sen saa vuokrattua vuodeksi 30 eurolla. Sähköpyörä on sitten eri asia kuin esim sähkötuoli. Sähköpyörä liikkuu liukkaasti, sähkötuoli on lähinnä persiin grillaamiseksi.

Pyyhkäisin Emajõe rantaan. Kaikki on ennallaan, jopa yökerho Atlantis tuolla joen toisella rannalla. Tai ei siellä enään mitään yökerhoa ole, siellä on tanssikoulu.

Torilla on paljon mansikanmyyjiä. Yrittävät kauppailla kaikenmaailman ulkomaan mansikoita. Puolasta ja mistä lie.

Olisi siellä ollut myös Eestin omat, Luunjasta, tuosta läheltä. En ostanut, ärsytän mansikan himot äärimmilleen ja tempaisen koko lavan kerralla sitten.

Ja katso, minun bussini saapui.

Ihmiset kyytiin.

Vilautin lippua kuljettajalle, tämä kännykällä lukee lipun tuosta koodista ja toivottaa tervetulleeksi.

Tämä Tartu-Pärnu linja kulkee aika vajaana. Sitten mennään, rouva bussikuljettaja panee menemään.

Läpi maalaismaisemien, mikä lie vehnäpelto.

Onkohan tämä hyljätty pelto? Tai mikä lie kesanto.

Saavuin Pärnu jahtklubille. Laitoin veneen perään suuren suomenlipun satamakapteenille merkiksi. Tietää ollaanko sitä veneellä vai ei. Satamakapteeni sanoi että olen lomalaisen näköinen. Ei minulla mitään lomaa ole, tätä samaa vaan joka päivä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Saavuin Pärnuun

Eestin mansikat

Leiri alkaa aamulla hiljakseen heräilemään.

Kävin täällä kuusimetsässä kävelemässä. Tänne on haudattu kovat jätkät. Võrumaan metsäveljien haudat. Kovat olivat äijät, oli siellä kyllä naisiakin mukana.

Lähellä on vanhoja meijerin rakennuksia. Tuolta korsteenin nokasta kuului sellaista klaksutusta.

Siellä onkin Toonekurjen, eli kattohaikaran pesä. Ne klaksuttavat nokkaansa siellä pesässä. Opettavat poikasilleen haikaroiden kieltä.

Markkinat alkavat loppua, on aika pakata tavarat. Jos joku ei tiedä millaiselta kuulostaa võrukieli jota myös täällä Vastseliinassa puhutaan, niin tästä voi kuunnella. Võru kielinen Vastseliina laulu.

Kotimatkalta vielä tienvarren myyjältä eestin mansikat. Näitä kannatti odottaa. Ne kreikan ja muut on kelvottomat, nämä ovat ainoita oikeita. Nyt vain bussia odottamaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Eestin mansikat

Vastseliina markkinat

Vauhtia Chrysleriin, kohti etelää.

Kunnes jonon pää tuli vastaan. Kyltissä lukee että “maakansan markkinat Vastseliinassa”

Kentälle alkaa kokoontua autoja ja teltat nousta pystyyn.

Vastseliina on kirkonkylä Võrun kaupungin lähellä. Olen minä täälläkin ollut monta kertaa, missä en olisi käynyt?

Taas se pyörähti käyntiin hullunmylly.

Kaikki kynnnelle kykenevät ovat tulleet paikalle. Myyjät ja ostajat.

Jälleen kaikki maailman asiat myynnisttä. Kuhan kaulat, no oikeastaan ne oli kuhan päät. 6 euroa kilo kalanpäistä.

Kansalle ruokaa, ostaminen tekee nälkäiseksi.

Mutta siinähän olivat Võrun kodukaitseliidun miehet. Eli suomeksi suojeluskunta. Äijät muisti minut 2 vuoden jälkeen, huikkasivat että tere Jukka. Juteltiin kaikesta ja ihmeteltiin maailman menoa. Näitten miesten kanssa on kiva jutella. Suoraselkäistä porukkaa jotka katsovat silmiin, sellaisia ihmisiä joita eesti tarvitsee ja suomikin tarvitsisi.

Näillä oli tuossa päälärissä suojeluskunta kotikaljaa. Myivät 2 euroa tuoppi rahan keräämiseksi. Minäkin ostin tätä kodukaitseliidun voimajuomaa, hyvää oli kylmänä.

On täällä muitakin voimajuoman tarjoajia. Tämä myi sitä eetteriä. Kysyin maistiaisia, katsoi pitkään, hulluksi väitti. En minä kyllä olisi eetteriä olisi uskaltanut suuhun ottaa, kunhan soitin suutani. Tämä myyjä oli pahapäinen, nähtävästi tiesi että hänen myymänsä aine myrkyttää ihmiset, siksi on niin agressiivinen. Markkinat jatkuvat…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vastseliina markkinat

Vauhtia riittää

Aaumulla herätessä oli jo lähtökuume. Minä sidoin veneen kiinni ja keräsin asiat. Ei minun alunpitäen pitänyt lähteä kävellen, mutta asiat muuttuu.

Vene jäi ilman lippua laituriin odottamaan paluutani.

Pistelin jalkaa toisen eteen Pärnujõen rannalla.

Tästä tuonne yläjuoksulle päin on suunnitelmissa silta rakentaa. Mutta Ukrainan sodan takia on hinnat nousseet niin että päättivät toistaiseksi luopua rakentamisesta.

Tänne minä olen tulossa, Pärnu bussijaama.

Jäi vähän aikaa odotella bussia. Olen yleensä aina ajoissa, jos en sitten ole jostain syystä myöhässä.

Kohta Lux Expres saapui, sisään vain.

Luxilla 2 tuntia ja 45 minuuttia luxia maksaa 6 euroa. Ei paha. Matkaa 170 km.

Tällä linjalla ei ole bisnesluokkaa. Matka alkaa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vauhtia riittää

80 merimailia

Herätyskelloa käytän siihen että aamulla herätessä katson mitä kello on. Toisaalta, mitä väliä sillä on mitä kello on herästessä? En minä tuota kelloa oikeastaan koskaan laita soimaan, minä herään aina oikeaan aikaan.

Aurinko on jo korkealla, juon kahvit ja lähden.

Heilautin kättä sataman omistajalle, joka nukkui vielä veneessään.

Panin moottorilla törmööttäen. Väylä on vähän kapea luovia ja tuuli alkuun vastainen, matkaakin on edessä.

Moottorilla vetäisin tuohon väylän mutkaan, jonka yläpuolella lukee Haapsalu laht.

Purjeita ylös ja sitten purjehditaan. Tuulta oli hieosti ja matka alkaa taittua.

Taitaa olla alamäkeä kun näin hyvin pyyhkii.

Gps näyttää varmaankin oikean nopeuden. Riippuen allokon ja virtauksen suunnasta eroavat lokin ja gps nopeudet välillä suuntaan tai toiseen puoli solmua.

Eipä täällä ole ketään menoani katselemassa, tuollainen munankuori Vormsin lautta liikkui. Piti sellaista pörinää kuin mopoauto.

Tämä Tölli kävi vähän ahdistelemassa, annanhan minä sille tietä kiireiselle.

Muhun saaren päällä salamoi muutaman kerran. Minä en erityisen tykkää jos ukonilma päälle tulee ja minä istun 15 metrisen alumiinimaston alla. Tälläkertaa ei tullut kohti.

Näkyi niitä muitakin pilviä jotka näyttivät korkeutta kasvavan, ei siitä kuitenkaan mitää tullut.

Ihan Pärnun vieressä tuli yksi pieni purkkari vastaan. Hyvin kulki heilläkin.

Lopuksi saavuin tänne Pärnu jahtklubin omaan satamaan.

Matkaa kertyi tälläkertaa 80 merimailia Pitkä päivä kovaa kyytiä..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa 80 merimailia

Sataman omistaja

Netti näyttää että tuulee, navakkaa tuulta lykkää luoteen suunnasta.

Jännä miten nuo viereistenkin sääasemien tuulet voi olla niin erilaiset. Vormsissa 3m ja lähellä Rohukülassa 13m.

Ei lähdekään tänään purjehtimaan. Käyn vähän kaupungilla seikkailemassa.

Tuttu vene, Jenny. Näin omistajankin, ei ollut kovin juttutuulella. Ymmärrän kyllä, tällä on monta rautaa tulessa. Veneitäkin on aika monta. Tuo on suurin täällä eestissä oleva, välimerellä tietääkseni suurin on 25 metrinen jahti.

On tällä Viktor Siilaksella myös oma satama, tai oikeastaan 2 satamaa. Meinaan tämä Haapsalun Grandholm satama, sekä tuo viereinen Veskiviigi. Ei tämä mikään bisnes ole, tuottaa suuria summia tappiota vuodessa. Tiesin että tämä osaa suomea, tokaisin laiturilla että minä tykkään tästa satamasta. Kuulemma tämä myös tykkää. Kyllä tällä miehellä rahaa on jos vain haluaa satamaa pitää. Hyvä niin, sitten on minullakin satama jossa voin käydä.

Läksin katsomaan onko keskikaupunki kuntoon saatu.

No ei oikein vielä kunnossa.

Vähän vaikea täällä liikkua, ei viitsisi millään fillarilla kiertää pikkukatuja.

Ammattimiehen hommaa kivien latominen.

Tempaisin Dahonilla niin että kumit kiljahti. Tuli ensimmäiset käytön jäljet uudelle kevyenliikenteen väylälle.

Paljon on vielä tekemistä kaupungissa, mahtaako valmiiksi tullakaan.

Onhan täällä muutakin nähtävää, vanhoja asiota.

Kuten tälläinen vesi wc. En vaivautunut sisälle katsomaan, lippu olisi automaatista maksanut 20 senttiä. Pitäköön kulttuurinsa.

Eestiin on tullut tähänmennessä 42257 sotaa paennutta Ukrainasta.

Kuka tullut milläkin kyydillä, mukanaan asiat jotka on mukaan saanut. Näillä on ollut kulkuneuvo jolla tulla.

Tämä on muuten Haapsalun vanhin kauppa.

Kauppa on toiminut vuodesta 1924 tässä. Itse talo on vanhempi.

Minä seikkailen samoja seikkailuja. Toiset on jättäneet omat unelmansa laiturille.

Fillariin tuli 33km. En ymmärrä niitten lääkäreiden rasitustestiä, se oli helppo, mutta keskeyttivät. Pitää varmaan etsiä paremmat lääkärit, jotka ei pienestä säikähdä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sataman omistaja

Haapsaluun

Aamulla katsotaan ensimmäiseksi netistä mitenkäs tänään tuulee. Huono on tuuli, mutta nyt on kyllä aika lähteä. Muuten alkaa sammal kasvaa persiistä.

Jäi tänne satamaan yksi vene suomenlippu perässä. Jotenkin erilainen on näiden purjevene.

Siihen jäi tyhjä kohta, saa satamakapteeni myydä sen jollekin.

Heilautin kättä sataman suuntaan, jos joku sattuisi vilkaisemaan. Sitten käänsin nenän tulevaisuuden suuntaan.

Autopilotti vie minua ja moottori pöpöttää.

Vapaan kanan munat, vapaalle miehelle, vapaassa maassa.

Aamupala vauhdissa, kuten usein tapahtuu.

Osa laivoista liikkui, suurin osa oli redillä. Paljon öljytankkereita seisoi ankkurissa.

Purjeveneitä näkyi reissulla 2 kappaletta. Tämä veti kaasupohjassa ohitse. Harvinaisen kova aalto lähti purjeveneestä, kun minut ohitti.

Hel

Helmud tuli myös moottorilla, mutta sellaista tavallista kyytiä.

Sittenhän näkyi muutama tällainen rajatapaus.

Tuulikin oli noussut, sekä purje nostettu.

Vähän verkkaista oli meno.

Mutta kyllä se siitä parani meno.

Vetäisin hätäpäissäni reivin purjeeseen. Lopetti vikuroinnin ja matka joutui.

Siinä sitä sitten mennään.

Oli ensin aikomus jäädä Dirhamiin. Mutta tuuli vei niin ettei malttanut seisahtua.

Tänne minä käännyin, paikan nimi on Haapsalu.

Troolareiden pesän takana on vierassatama.

Paljon on veneitä, vieraita oli yksi moottoriveneellinen Haminasta.

Että 113 kilometriä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Haapsaluun

Kotimaan loma

Hienohan tämä Eestin kesä on. Melkein kuin kansakoulu aikojen kesäloma kesä, muistojen kultaamana.

Katselin tiluksia, mitään tärkeää ei ole tehdä.

Joten päätin pitää kesälomaa. Hyppään bussiin.

Bussi tuo minut kaupungin keskustaan.

Tämä on minun kaupunkini. Joku on joskus kysynyt, miten niin sinun kaupunki. Mutta kun tunnen että se on minun kaupunkini, turhaa alkaa siitä kinaamaan. Minun kaupunkini se on, sitä ei kukaan voi minulta pois ottaa.

Ja jälleen, Lux Expres paikalle.

Bisnes luokkaan minä.

Bisnesluokan ekassa rivissä on oma pöytäkin. Pöytäliina on tuollainen kuminen, ettei tavarat lattialle lennä kiihdytyksissä. Vähän on hiirten syömä liina, paljon on tietokonetta käytelty bisnes asioissa, kuten minäkin. Yritin filmiä katsoa tuolta auton tietokone näytöltä, huono oli filmi, vähän kuin Aki Kaurismäen elokuvissa.

Joku kysyy eikö ole kallis bussilla ja bisnes luokassa matkustaa. Kallistahan se tuntuu olevan jos rahaa ei ole. Mutta hyville asiakkaille, kuten minä annetaan välillä ilmaiseksikin. Hyvä niin.

Kyllähän myös Bolt minua muistaa, muttei kuitenkaan ilmaiseksi vie.

Alan valmistautua lähtöön. Kotimaan loma…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimaan loma

Raskaan päivän ilta

Aamulla kaikki alkaa taas alusta. Pakolaisleiri alkaa heräillä aamulla.

Yöllä olivat henget olleet liikkeellä. Virun valge voimajuoma oli miehelle voimaa tuonut, kunnes oli voimajuoma pullo kädestä kirvonnut. Virunvalge on väkevä voimajuoma, sitä ei saa ottaa enempää kuin lääkäri määrää. Se tuo voiman, mutta suurissa annoksissa vie viimeisetkin voimat.

Liika voimajuoma muuttaa mustavariksen pojaksi.

Rakvere vägi oli yöllä riehunut viruvalge pullon kanssa. Väki ja väki.

Lopuksi merkkitorvi antoi merkin että saa antaa periksi ja panna asiat kasaan. Auto survotaan täys asioita, ei niistä huomaa että mitään olisi pois myyty.

Autolla kohti kotia, kaasupoljin teljetään autopilotilla sellaiselle hyvälle matkanopeudelle. Hyvä matkanopeus on sellainen että joka kohdassa suoralla tiellä sakko tulisi, mutta korttia eivät kuitenkaan uhkaisi viedä.

Koittaa raskaan päivän ilta. Mitenkäs sitä taas sanotaankaan? Rahasta vaikka lauletaan, se vain maksaa vähän enemmän. Asiakkaille jotka ovat useinkin hintaa moittineet olen tokaissut: “Raha on ongelma vain jos sitä ei ole.”

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Raskaan päivän ilta

Rakvere reisilaat

Karavaani on saapunut Rakvere kaupunkiin. Alkaa tupenrapinat.

Tai siis Kreisilaat.

Keltaliivi tytöt kyselivät että oletko eksynyt. En ole, tiedän missä olen, kerroin.

Alkaa tapahtua, liikettä näkyy jo.

Pienestä se alkaa nousta.

Kansa herää ja alkaa liikehtiä, näillä on selvästi ostaminen mielessä. Eivät tiedä mitä tarvitsevat, näille on vain johdateltava oikea ajatuksen suunta.

Kun ostajan huomio herätetty, tapahtuu sama kuin hauella kun näkee uistimen. Vaikkei ole hauella nälkä, se reagoi ja säntää uistimeen kiinni. Nämä ihmiset olivat otillaan.

Kaaos välillä. Kun 3 ihmistä yhtäaikaa tarjoaa seteliä käteen, pitää olla tarkkana että ei sekoa laskuissa. Voi tulla sanomista. Mitä enemmän ihmisiä teltan edessä, sen paremmin se houkuttaa lisää joukkoa katsomaan mitä tapahtuu. Silloin ei saa laskea sitä väkeä pois, kaikille on jotain tarjottava.

Olen muuten sitä mieltä että nämä saisi räjäyttää. Venäjää puhuvat, eli venäläiset käyvät toukokuussa, suuren isänmaallisen sodan vuosipäivänä kukkia tuomassa. Puhdasveriset eestiläiset ei niinkään juhli miehittäjien voittoa.

Tämä muistomerkki näyttää vähän saman sarjan neuvostoliiton monumentilta. Mutta kyllä tämä on eestin vapaussodan sotasankareiden muistomerkki. Siis vapaussota vuodelta 1918-1020 vuosilta.

Huomenna uudestaan alkaa asiakkaiden viekoitteleminen. Minusta on kyllä tullut tällä alalla asiantuntija, turkkilainen basaarikauppias. Ihmiset nauraa jutuilleni, mutta myös ostavat…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rakvere reisilaat

Oma maa mansikka.

Mitenkäs se menee. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Yhteydet ei pelaa Rakveressä, koitan huomenna uudestaan.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Oma maa mansikka.

Kotimiehenä

Aamulenkki hautausmaalla. Täällä asuvat on rauhallista porukkaa.

Kaikilla ei ole kattoa päänsä päällä.

Sieppo pesii täällä.

Koti hommia, lapsenvahtina…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimiehenä

Palju palju õnne Halina

Aamulla oli yllätys.

Galina, eli ukrainaksi lausutaan Halina, ukrainalainen sotaa paennut lady oli käynyt meillä. Tälle oli oikein ukrainan väreissä synttärikakku tehty. Minulle oli myös säästetty kakkua. Paljon onnea Halina, luotan että maailma saa paremmaksi.

Postiljooni on saanut uuden kulkuneuvon. Eläkeikäinen täti ajellut kesät talvet raskaan kuorman kanssa fillarilla. Oikein sääliksi käynyt. Nyt pyyhkäisi tuollaisella sähköfillarilla. Siinä on polkimet ettei aivan jalat jäykisty, mutta sähköllä se oikeasti menee. Oli riemuissaan kun huikkasin, että olet saanut ylennyksen.

Naapurin kissakin tuijotti postityttöä jotenkin oudolla katseella.

Joella posotti Jõmmu, tõmmu Jõmmu. Tuollainen eestiläinen tykkivene. Lapset tähtäilivät tuollaisen mahti kanuunan takaa.

Olen minäkin sillä joskus huviajelulla käynyt. Se on sellainen lyhyt ja paksu, kuten venäläinen maatuska.

Vielä päivän kohokohta. Säkillinen Põrkupohjan sütta, eli manalan hiiltä.

Siitä grillilaatikkoon manalan tulet.

Käikäleet tulelle. Jos ei shaslikkia ole, niin käikäleet myös kelpaavat. Makkara ei kelpaa.

Päästiin asiaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Palju palju õnne Halina

Koristaja koristaa

Sellainen oli maisema herätessä. Sinänsä hieno, mutta tyyntä. Tuuli ei ole noussut.

Hätäännyin ja juoksin saaren toiselle rannalle, etelärannalle tähystelemään. Tallinnan suuntaan katsoessa oli havaittavissa pientä tuulenvirettä.

Jolkotin takaisin veneelle, nyt on lähdön hetki. On aika poistua maisemista.

Kiinnitysköydet, eli merimiesten slangissa rantanyörit irti ja käännetään takapuoli menneisyyteenpäin, naama sojottaa tulevaisuuteen.

Posotin, eli ajoin moottorilla tuosta saarten välistä omaa oikoväylääni pitkin.

Ja katso, vartiolaiva Turva oli minua odottamassa. Mistä ne tiesi että tuosta välistä pukkaan ulos merelle? Ei ne kuitenkaan pysäyttäneet tälläkertaa.

Nostin niille sini-must-valge lipun merkiksi että olen kotiinpäin matkalla.

Tuulikin alkoi nousta ja sain purjeen vetämään, keulapurje vetää ja isopurje työntää. Ei kai etumainen voi työntää ja takimmainen vetää?

Aloin lasketella alamäkeä kohti Tallinnaa.

Siitä Isosaaren itäreunalta kun panee autopilottiin suunnan 192 niin se vie Aegnan saaren länsipoijulle.

Alamäki jyrkkenee ja vauhti kiihtyy, vene on kuin hevonen joka kotiin osaa.

Pitää vain katsoa ettei pukkaa laivan kylkeen tai jää laivan alle.

Sinne vain, kyllä se sieltä löytyy.

Vaunti vain paranee, taitaa tulla kesä.

Muttei sillä menemisellä koskaan kannata kehua. Aina löytyy joku joka vetää vielä kovempaa.

Tällä sankarilla oli laudassa jonkunlainen kantosiipi alla. Lauta nousi ilmaan sen varaan ja hirveää kyytiä kulki.

Olihan siellä sitten näitä tavallisen näköisiä kilpajollailijoita.

Sidoin niillä nyöreillä veneen laituriin panin paikat kuntoon. Tässä tuloreittiä.

Jätin veneen laituriin ja otin lipun pois, hyppäsin bussiin, vaihdoin ratikkaan ja päädyin bussijaamaan.

Bussijaamassa jäi vähän aikaa.

Bussiaseman koristaja, venäjää puhuva täti on pahapäinen. Ahdistelee ihmisiä tuolla kärryllä, minutkin hääti penkiltä.

On se koristaja, seljässä jopa niin kirjoitettu. Nyt on kaunista kun on koristettu.

Jälleen yötämyöten kohti kotia, Lux Expres, luotettava kapine.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Koristaja koristaa

Täällä voi kaikkea tehdä

Aamulla oli veneen vieressä tällainen ilmestys. Joutsen se siinä.

Kumma joutsen, laulujoutsen, mutta miksi sen nokka on valkoinen? Minun mielestäni laulujoutsenella on kelta musta nenä. Ei se mikään ankkakaan ole, eikä hanhi. No jos se on ollut nenänvalkaisu kuurilla.

Läksinpäs metsäläinen metsään kävelemään. Onpa naapurissa hieno purjevene.

Täällä Villingissä on paljon tekemistä, täällä voi vaikka metsässä kävellä. Vaikka.

Tulla tänne myrskykalliolle.

Täälläkin voi kävellä.

Kallioita voi kävellä eestaas. Niin kävelinkin.

Täällä Villingissä voi katsella merelle. Niin minä katselinkin Tallinnan suuntaan.

Kunnes käännyin polkua takaisin kävelemään.

Alankin tässä vähän suunnittelemaan, täällä on vähänlaisesti virikkeitä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Täällä voi kaikkea tehdä

Mittarit kohdalleen.

Aamu alkaa A kirjaimella, kuten aamukahvi. Myrkyllinen espresso.

Siihen kuumennetaan Cappucino piima.

Ei laiteta suomalaista Elovena kaurajuomaa, ei tule mieleen edes kokeilla.

Miten on näin paljon näitä potkulautoja?

Eikö näitä voisi kieltä? Tai sitten samanlailla kuin näillä pysäköintivalvonta firmoilla. Kaupunki ilmoittaa näille potkulautafirmoille että jalkakäytävällä lojuva potkulauta maksaa 200 euroa. Tuomalla kaupunkiin potkulautavuokraamon hyväksyt ehdot. Kyllä potkulautafirmoilla halutessaan konstit löytyy millä laudat saadaan järjestykseen.

Toinen juttu, näissä pitäisi ihan ehdottomasti olla tunnistenumero. Jos ja kun joku teloo jalankulkijaa laudalla niin pitäisi olla jotenkin tunnistettavissa. Yhden firman vehkeissä näyttää olevan. Näyttää iso osa tuodun jostain ulkomaiden kaupungista Helsinkiin nämä vuokralaudat. Nähtävästi ovat saaneet sanktioita ja Helsinki on höveliäs ja antaa vehkeiden valloittaa kaupunki. Joku sanoo että saahan fillareillakin vapaasti liikkua ilman numeroita. Saa, muttei fillareista tälläistä riesaa ole tullut.

Minun on aika poistua täältä. Heilautin kättä ja suomen lippua.

Säädin mittariin oikeat lukemat.

Toisesta mittarista tarkistin, ovatko arvot oikeat.

Tuosta vielä tarkistin että kattilan paineet on sallituissa rajoissa.

Toisia posottaa vastaan, kaikenlaisia kieltolaki risteilyjä liikkeellä. Kai kohta tulee valomerkki risteily ja mitä vielä.

Purjevene vetää eestaas sillan takana.

Silta aukeaa ja purjevene tulee aukkoon. Siinä tahtoo sivutuulessa tuuli tyyntyä ja vauhti hidastuu.

Hienostihan se sieltä tuli. Mikähän ihmeen into moottoriveneillä on tunkea keskelle väylää sillan aukon eteen odottamaan vuoroaan?

Tuokin tollo ajoi liukuvauhtia tuohon ja pysäytti toisen eteen. Vieko hevosvoimat jotenkin maalaisjärjen? Onko näiden ruorissa samat ihmiset, jotka yrittävät tunkea väliin kun junan ovesta toiset ulos yrittävät? Eivätkä edes tajua omaa hölmöyttään, vaan hymyilevät autuaan näköisenä.

Saavuin tänne. Maisemassa on jotain outoa?

Saunakoivu on viety pois, kanto on jäänyt jäljelle. Ei ollut tervaskanto tämä, eikä koivusta kyllä tulekaan tervaskantoa.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mittarit kohdalleen.

Paraati

On Mannerheimin syntymäpäivä, eli puolustusvoimien lippupäivä. Tutkin lehdestä olenko saanut ylennystä, siltä riviltä jossa on vääpeliksi ylennetyt. Eipä ollut nimeä siellä. On viimevuosina, tai oikeastaan vuosikymmeninä jäänyt osallistuminen vähemmälle. Oikeastaan ainoastaan eestissä vähän osallistunut kaitseliidun toimintaan, siihenkin suuta soittamalla. Toisaalta, vääpeli kuulostaa sellaiselta vähän lihomaan päässeeltä ja hitaaksi muuttuneelta pehmenneeltä sotilaalta. Kyllä taitaa minulle paremmin sopia tämä ylikersantti, se on sellainen kova ääninen rakkikoira.

Matkalla poikkesin tänne pieneen kaupunkiin. Onpa hiljaiseksi tämäkin käynyt.

Koko kaupunki hiljainen kuin hautausmaa. Eipä täällä muualla nykyään tule käytyäkään kuin hautausmaalla.

Eniten ihmisiä näkyy rautatieasemalla, ovat täältä pois pyrkimässä. Pois on kerätty penkit ettei rahvas jalkojaan saa lepuuttaa penkillä. Penkit ovat kalliita, ei ne tuota.

Hiekkalaatikolla sentään voi istua, sen kansi on vain niin veltto että tahtoo hajota.

Tuttuun tyyliin kaiuttimista kuului että juna helsinkiin lähtee raiteelta 1. Ei sieltä tullut kuin raiteella 2 pikajuna.

Viimein tuli minun juna.

Olen minä ainakin hengessä mukana, Helsingissä liputetaan puolustusvoimille.

Kansa kerääntyi hyvissä ajoin kadunvarteen, armeija seisoi tunnin odottamassa että paraati alkaa. Olen minä ennenkin ollut paraatia katsomassa, mutta marssimassa olen vielä enemmän.

Kaartin jääkärirykmentti marssi taisteluvarustuksessa, värit naamassa ja aseet rinnalla.

No tähän joukkoon minäkin olisin kuulunut, kaapissa on tuollainen baretti. Voi kun ovat vanhan näköisiä, paras kun en minäkään katso peiliin.

Vieressäni joku kommentoi että tuossapa tulee raskas ohjuslavetti. Olisi tehnyt mieli sanoa että ei ole, se on silta.

Leopardi panssari jyristeli, se on vieläkin tehokas peli.

Tämä on kova sana. Se näyttää rynnäkköpanssarilta jossa suuri tykki. Mutta se on telatykki, panssari haupitsi. Nopea liikkumaan asemiin ja heti pois kun ammuttu. Kantama 40km. Joku sanoo että nämä ovat kalliita, mutta voi kysyä vaikka Ukrainalaisilta olisivatko hintansa arvoisia. Zelenskyi sanoisi että myisin vaikka sieluni paholaiselle, jos saamme näitä. Kannattaa tilata tarvittavat kapineet ajoissa, maksaa mitä maksaa.

Kun paraati loppui vastapuoli lähetti saderintaman ylitse. Vettä tuli että tuntui, onneksi se oli kuitenkin vain vettä.

Kävin myös kalustonäyttelyssä. Oli mielenkiintoisia keskusteluja kapiaisten kanssa työkaluista ja osaamisesta. Homma on hanskassa…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Paraati

Keskellä kaikkea.

Joka aamuinen Gruusian mummon keräämä tee.

Päivä lähtee. Tosin join sen vatsamyrkyn jo 3 tuntia sitten. Se vie nälän pitkäksi aikaa, meinaan se myrkki cappucino.

Läksin seikkailulle, ei seilailulle. Seilailulle lähden myöhemmin.

Katselin näiden parempiosaisten vehkeitä. En ole kyllä ollenkaan varma ovatko ne parempiosaisia kuin minä. Vähän kuin sen Ooppelin kanssa. Siinä ei ole rahaa kiinni, ei ole huolta. Jos se saa naarmun tai hajoaa tai vandaalit rikkovat, se ei sitten sureta. Suurempi vene. suuremmat murheet.

En minä kuitenkaan taivaanrannan maalari ole. Nämä romanialaiset ovat. En ole eläissäni kuullut, että joku osaisi soittaa tällaisella piano näppäin haitarilla. Eikä osannut nytkään. Aivan surkeaa, ei ollut toivoakaan tunnistaa säveltä. Molemmat kädet kävivät kyllä aika tahtia.

Kuljin määrätietoisesti haahuillen.

Tieni johti tänne.

Juna asema, vai rautatieasema?

Pitäisi vissiinkin kysyä joltain tietävältä, miksi junat jätetään seisomaan tuonne 50m päähän. Miksi meitä juoksutetaan, miksei junat tule asemalle asti? No hyppään luxus junaan.

Ja katso, saavuin tälläiseen kylään. Yllättävän hiljaista on.

Hausjärvi, kunta keskellä kaikkea. Mitähän se tarkoittaa?

Ei silti, onhan täällä kaikki. Alkokin on, tällainen miniatyyri alko. Tuolla lahden takana jossa minä asun on kyllä pienemmässäkin kaupassa viinahylly josta janoiset saa ostaa juomaa. Ja kyllä ne ostavatkin. Taidan kääntyä takaisin kaupunkiin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Keskellä kaikkea.

Digitaalista dieseliä tankkiin

Saderintamaa pukkaa selkään. Lämmintä ulkona 10 astetta ja vesi tulee vaakasuoraan.

Safire lämmitin puhaltaa veneeseen lämmintä ilmaa ja kuivaa venettä. Termostaatti kaikkein pienimmällä, vehje käy tyhjäkäyntiä. Tyhjäkäyntiteho on 900w, se on liian suuri. Ovea ei voi pitää veneessä auki, vesi lentää sisään ja ovi suljettuna 900 w tahtoo tehdä kabiinin liian kuumaksi. Ei se polttoainetta ota tyhjäkäynnillä kuin 0,9 litraa tunnissa, eli alta desilitran.

Vastahan minä kävin tankin täyttämässä Tallinnassa, tankista riittää aika kauan polttaa lämmittimessä.

Näytti maksavan diesel 1,939e/litra.

Mutta se onkin sitä mitä minun Kubota moottoriini suositellaan, ilman biolisiä.

Ajattelin tankata Tallinnassa ettei tarvitse suomessa sitä biolisää tankata.

Biolisät on nähtävästi aika kalliita aineita, minulle tosin riittää ihan sellainen vanhanlaatuinen diesel. En tarvitse digitaalista enkä bioluvilia menemisiini. Tosin, minun kulutuksellani eipä sillä hinnalla niin suurta merkitystä ole. Voisi olla vielä kalliimpaa, niin ei ökyveneet häiritsisi olemistani ja kulkemistani. Pysyisivät satamassa, kun joka tunti veneilyä makaa satoja euroja. Minun tuloni suomeen poltti ehkä desin dieseliä.

Yritin epätoivoisesti kaupungilta etsiä, mitä täällä suomessa voisi tehdä. Yritin etsiä tuttuja, niitä kulki täällä ennen eestaas. Nyt ei ketään tuttuja, kaikki on kadonneet.

Ehkä se tosi suomalaisuus on löydettävissä tuolta.

Tai löytyykö se tuolta. Märällä kentällä oli telttoja aitauksen sisällä. Ihmisiä seisoi pitkissä jonoissa, jonottivat sisäänpääsyä. Jos se on sitä mitä suomessa tehdään, en halua kokeilla.

Jatkan etsimistä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalista dieseliä tankkiin

Kuukauden kuiva kausi

Heräsin aamulla ennen kolmea, vettä satoi, käänsin kylkeä.

Seuraavaksi heräsin kello 5, en minä kelloa soimaan laita, itse heräilen. Jos ei kiinosta nousta jatkan unia.

Nyt oli oikea aika. Sade ei ropissut, oli valoisaa ja tuuli ulvoi vanteissa. Silloin lähdetään. Olinkin jo kuukauden ollut Piritassa, tai siis vene ollut. Minä huitelin maita ja mantuja, välillä kävin veneellä nukkumassa.

Ei täällä turisteja ja vieraita näy. Ehkä polttoaineen hinta ja 70 euron vierasmaksu pelättää turistit.

Siihen jäi minun paikkani, tulen vielä takaisin. Kerroin satamakapteenille, että voi myydä tuon paikkani jos on tarvis, voin mennä muuallekin kun tulen takaisin. Tuo mastoton purjevene oli käynyt näköjään minun poijuköyden päällä.

Ai mistäkö tiedän? Ei siihen muut osu kuin naapurit ja toisella puolla olevalla on musta pohja.

Tuosta aukosta ulos, ensin tuon sisimmäisen aallonmurtajan takana purje ylös.

Taakse jää Pirita.

Purje vie kuten ennenvanhaan, kohti uusia seikkailuita. Kuukausi on liian pitkä aika satamassa olla.

Sopivaa köröttelyä.

Laivat ne vetelee ohi ja vastaan. Ihmiset istuvat siellä ja ovat merellä. Mitä ne laivassa merestä tietävät ja tuntevat. Sama kuin istuisi ja telkkarista katselee risteilyä. Jos on enempi tuulta niin silloin tuntevat ja alkavat voivottamaan kun keikkuu.

Minä katselen taivaalta sääennustuksia ja purjehdin kohti esi isien maata.

Tankkerit ja ristelijät pyyhältävät reittijako reitillä.

Minun reittini on veteen piirretty viiva.

Suomalaisia saaria alkaa näkyä. Kuivasaari.

Harmaja.

Luotsit kiiruhtavat luotsaamaan niitä, jotka luotsia kaipaavat.

Helsingin moottorivenekerho. Menenkin sinne.

Paikkoja on paljon vielä tyhjänä, monet ovat vielä telakalla. Katsoin netistä että tuolla on yksi kohta joka on tyhjäksi ilmoitettu, vien veneen sinne.

En soita etukäteen. Alkavat kysellä veneen mittoja ja sanovat ettei se sovi. Vein veneen tuohon ja kävin sanomassa että siinä se nyt on. Hyvin se siihen sopii.

Vaihdoin saalinkiin Kalevi jahtklubin viirin. Mitähän täällä suomessa muuten tehdään? Pitääkin kysyä joltain joka täällä asuu. Olen vähän vieraantunut tästä, no kokeilen nyt ensi alkuun istuksia veneen kannella ja huudella ihmisille tervehdyksiä. Pitää muistaa että sanoo terve, ei tere….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuukauden kuiva kausi

Kesäkuun ensimmäinen

Tuli aika lähteä. Vettä sataa ja tuulee. Rautatien puomit laskeutuivat eteen, siihen taakse odottamaan.

Sieltäpä pyyhkäisi tuollainen aparaatti. Kyljessä teksti Eesti raudtee.

Tuosta minä käyn aina kinppua ostamassa. Tavallisesti siinä on hyvinvoivan näköinen nuorempi nainen myymässä. Tämä on niin kovin halukas minulle parhaat palat etsimään ja tarjoamaan. Pyöristää hinnat aina alaspäin ja kyselee kuulumisia. Kun tämä on vapaalla on siellä palkattu myyjä, vanhempi täti. Silloin kun täti on siellä, hänelle on jätetty läskisiä paloja muutamia. Joskus ei ollut kuin makkaraa. Sain kuitenkin evääksi tangon palasen.

Saavuin kesäiselle bussiasemalle, vieressä on tämä Tartu hotelli.

Paikalle tupsahti Go bussi. Tälläiset ajavat maakunnista Tartoon. Bussi on ilmainen ja on aina täyteen lyöty.

Sitten tuli minun bussini, ihmiset jonossa bussiin.

Matka alkaa, Lux vie minua.

Vene odotti minua laiturissa. Oli ensin ajatus että lähden illalla purjetimaan.

Vesikuuroja lupasi ja niitä myös tuntui tulevan taivalta.

Lämmintä näytti tuolla Tallinnan matalalla 10 kraadia, tuulta sen 15. Ei kiinnostanut mennä yöksi purjehtimaan. No jään veneelle, antaa lämmittimen puhaltaa lämmintä. Katsotaan aamulla tilannetta.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kesäkuun ensimmäinen

Kallista bensaa

Kävin Ooppeliin bensiiniä tankkaamassa.

Pensa maksaa melkein 2 euroa litra, eli niissä vanhoissa markoissa sen reilu 12 markkaa litra. Dieselistä saan sen 20% alennusta, mutta tämä pentsiini pitää maksaa kokonaan. Ei se hinta siinä niin sieppaa, vaan se että venäjältä öljyä tuodaan.

Joten kävin ostamassa uuden ruohonleikkurin, akkukäyttöisen. Eipä ainakaan siihen bensaa laiteta.

Kyljessä on voimavipu, siitä kun vääntää niin alkaa amppeerit virrata ja nurmikko kyytiä saada.

Joten käänsin vivusta täydet tehot ja lykkäsin masiinan nurmikolle.

Perskuta, nyt alkoi tapahtua. Alkoi sellainen sirkkelin ääni ja kyllä sai nurmikko kyytiä. Tosin muuttui oudokseltaan oudon näköiseksi.

Löytyi siitä lievempikin asento, täytyy käyttää sitä. Ahneella on paskainen loppu.

Ostin vaihteeksi bussipiletid. Alkaa tapahtua…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kallista bensaa

Kovat miehet rattaan seljässä

Tartossa oli rattamaraton. Oli sellaisia lyhempiäkin reittejä 21km, seuraava 40 ja 89km. Sitten The kovat jätkät, 122km. Yllättävän monet tulivat fillarilla kotoaan starttiviivalle. Minä en päässyt mukaan. Dahon oli Tallinnassa, hyvä niin. On edes joku selitys.

Sille 122km matkalle tulivat ensin hälytysajoneuvoja. Kiilasivat autot ojaan että fillarit pääsee.

Bmw tuli kyborgit seljässä.

Sitten kuuma ryhmä. Siihen päästäkseen piti olla etukäteen näyttöjä, pelkät puheet eivät riittäneet. Lähtö oli lentävä, ensin auton takana muutaman kilometriä, sitten auto kaasutti tiehensä ja miehet panivat parastaan.

On ne kovia jätkiä, on. Vaatimattomia ovat minun pyöräilyni, puheissani olen kova. Nämä ovat taas aivan päinvastoin.

Olen jo aloittanut valmistelut lähteäkseni purjehtimaan. Puheissa ja mielessä.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kovat miehet rattaan seljässä

Ooppeli lippalakki

Karavaani on saapunut, myyjät ovat paikkojaan hakemassa ja telttoja pystyttämässä. Kohta se ruletti alkaa taas pyöriä.

Tänne oli tullut myös ruoka telttoja. Ne myös haistavat euron hajun ja silloin lähdetään. Tien risteysessä oli joka suunnassa tuollaiset keltaiset kyltit.

Tästä alkaa anniskelu alue. Mitä se sitten oikeasti tarkoittaa en oikein tiedä. Samanlaista se on muillakin markkinoilla, ilman noita kylttejä. No se alla punaisella, “Viina vitsa lööb valusasti.” on ihan suomalaisenkin ymmärtää. Eli viinan vitsa lyö kipeästi, vanha eestin vanhankansan viisaus. Pitää varmaan paikkansakin. Eestin rajaseudun pikku kylissä on vain vanhoja mummoja ja juoppoja nuoria miehiä. Vanhat miehet on kuolleet viinaan, nuoret naiset on lähteneet kuolevista kylistä. On vain jäänyt vanhat muorit ja niiden uunin pankolle jääneet juopot pojat. Nuoret miehet ei siellä vanhaksi elä.

Välillä vähän vettä ripautti ostokansan selkään, ei paljoa hidastanut.

Kansa on otillaan, ostos hurmiossa. Silloin lyödään lisää löylyä ja aletaan pitää myyntipuheita. Yksi pari tuli katsomaan lippalakkia, kysyi onko ne itse tehtyjä? Minä että ei, minä en ala lippalakkeja ompelemaan. Meillä on ihan orjat sitä varten. Tämä alkoi kyselemään, olenko Latvialainen, puhun oudosti? Ei, en ole kuusivarpainen, lopuksi nainen osasi yhdistää, suomalainen helppoheikki. En kuitenkaan tunnistanut, sanoin olleeni vuosikymmeniä suomessa töissä, aksentti on tarttunut.

Yhdessä vaiheessa ilmoitin, minulla on tauko, lähden kirkkoon. Naapuri teltoista kyseli että miten sinä nyt kesken päivän kirkkoon? Minä että taivaan veräjät avataan kello 11, syntisen pitää olla jonossa ajoissa. Sitä paitsi, syntejä kannattaa aina pyydellä anteeksi, kun on tilaisuus. Etukäteen on erityisen suosilteltavaa.

Kappalainen myi minulle katumus kynttilän, tuikkasin tuleen. Paloi iloisesti lepattamatta liekki.

Jälleen poliitikkojen kanssa juttelemaan, ne on kovia kuuntelemaan kansaa. Minuakin kuuntelevat, minä annan niille aina kovasti neuvoja, kuinka pitäisi hallita kansaa.

Kiitokseksi nämä reformierakonnan lähettiläät antoivat minulle pankookid. Päivän mittaan kävin aikamonta kertaa jututtamassa, joka kerta antoivat. Minä kyselin että mitä minun pitää tehdä teidän hyväksenne. Kuulemma riittää että pidän heidät mielessä.

Minä tunnen varmaankin kolmanneksen näistä myyjistä. Tämäkin Saaremaan mies on samoilla markkinoilla usein. Myy Saaremaan leipää ja kotiolutta. Ei kotikaljaa, vain olutta.

Tällä taas oli tällainen sortimentti.

Iso pahvilaatikollinen kuivattuja särkiä.

Sekä mansikan näköisiä kreikkalaisia mansikan korvikkeita. Ei ne kuivatut särjet minusta mitään hyviä ole. Mutta nuo mansikalle tuoksuvat epähedelmät ovat kyllä vielä huonompi idea. En ota ilmaiseksikaan, vaan odotan että Saaremaan mansikat valmistuvat ja ostan niitä koko lavallisen ja syön kerralla. Ei silti, kyllä näitäkin särkiä ja mansikoita ostivat ja ostivat, en ymmärrä.

Taas minä aloitin helppoheikin työni.

Tempaisin tuollaisen Ooppeli lippiksen päähäni, aloin niiden myyntiä yrittämään. Se oli kyllä tuhoon tuomittu yritys. Ei kukaan ollut mitenkään kiinnostunut Ooppeli merkistä. Katsoivat jotenkin nenänvartta pitkin.

Lopuksi luovutin, tempaisin saunaviikinki sarvipipon silmille ja aloin uudestaan.

Pistelin vähän ripaskaa, vai zorbastako oli.

Sitä jatkui ja jatkui, välillä läksi tyttöjen mekkoja, suitsupääsyke, eestin kansallislintu. Minä olen kova tyrkyttämään ja inttämään. Ei kannata hävetä joutuvansa naurun alaiseksi, se oikeastaan virkistää.

Näin sujui Keila päivät tällä kertaa.

Tuli raskaan päivän ilta, oli aika suunnistaa kotiin. Karavaani on hajaantunut, kohdatakseen taas jossain.

Sielu puhtaana uusiin seikkailuihin. Joku joskus vihjaili että kannattaako? En aio katua…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ooppeli lippalakki

Keila kaupunki päivät

Kivahan se on vaihteeksi kotiin tulla. Kukat kukkivat.

Saapas nähdä tuleeko omenapuuhuni omenoita. On niin kylmä etteivät paljon mehiläiset lentele ja pölytä puita.

Auto on pakattu jälleen uutta retkeä varten. Täysi tavaraa.

Ei kuin takaisin suunta Tallinnan suuntaan. Auto haukkaa halukkaasti kilometrejä.

Paikan nimi on Keila, Keilan kaupunki.

Jos joku on kiinnostunut Keila kaupunkiin tulemaan, tänne pääsee hyvin junalla Tallinnasta.

Alkaa Keilan kaupunkipäivät. Sisältäen markkinat. Olen pestautunut helppoheikiksi, alkaa meinaan tapahtua. Sanattomaksi ei saa jäädä, se on heikkouden merkki.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Keila kaupunki päivät

Minun lux

Aamu aukeni sumuisena Piritalla, laivojen sumusireenit tuuttasivat Tallinnanlahdella.

Jos ei jaksa veneen ikkunasta kurkata niin Piritan sataman nettikamerasta voi sään tarkistaa.

Viereiselle “leirintäalueelle” oli ilmestynyt useita matkailuautoja. Eihän se oikein leirintäalue ole. Se on veneiden talvisäilytysalue jossa sähköpistokkeita. Neuvostoliiton aikainen paskahuussi ja vesikraana. Siinä kaikki. Ei suihkuja ei mitään. Silti sinne saksalaisia ja virolaisiakin riittää.

Aamun tullen lähtevät eteenpäin, näkyy kyllä pidempäänkin viihtyviä olevan.

Viihdynhän minäkin täällä. Tai en nyt niin viihdy, mutten oikein jouda kauemmaksikaan. Jos ei muuta niin pitää kaikenmaailman erikoislääkäreitä käydä juttuttamassa ja matolla juoksua näyttämässä. Vähän kuin silloin armeijassa, aliupseerikoulun aikaan cooperin testissä. Juoksin elämäni kunnossa 3350 metriä cooperissa. Koko koulun keskiarvo oli 3150 metriä. Kapiaiset ei uskoneet, luuli että matka väärin mitattu ja kellotetttu. Panivat uudestaan juoksemaan seuraavana päivänä. Tarkalleen sama tulos.

Ei silti, seisoo täällä muidenkin veneet hyljättyinä.

Niinkuin hyljättynä seisoo oikeastaan koko Piritan satama. Ne lehtijutut että Kalamaja ja Kalaranta ja Noblesner ovat trendi alueita taitaa sittenkin olla totta.

Tuollainen trendi masiina tuli viereeni, mitenkähän se on tänne eksynyt?

Persiissä trendikäs 300 hevosen moottori.

Kävin liikennettä ihailemassa. Estlaset ajavat kuin neekeripojat juuri auton saaneena. Oikealta ja vasemmalta ohitse, Se mitä täällä osataan on antaa tietä jalankulkijoille. Tässäkin kun lähestyy kävellen tuota suojatietä niin heti kaikki pysähtyy. Uskaltaisin silmät kiinni kävellä tuosta ylitse. Suomenlahden pohjoispuolen kaupungeissa ei kyllä kannattaisi sitä kokeilla.

Olen saanut idean, lähdenkin Tartoon.

Erilaisilla kulkuneuvoilla Bussijaama.

Iltakin alkaa hämärtää, menee taas pitkälle yöhön ennenkuin kotona.

Bussijaamassa oli ihmisiä odottamassa viimeisiä busseja. Toisessa päädyssä oli ukrainalaisia pakolaisia jotka tulivat Pietarista bussilla. Ilman rahaa, ilman lippua, ilman tietoa mihin yöksi. Heitä oli neuvomassa keltaliivisiä auttajia. Heitä en kuvaa.

Bussini saapui, jälleen loppuunmyyty. Ulkona kävi useampia ihmisiä kysymässä kuljettjalta että eikö sovi. Ei sovi, kaikki myyty.

Minun Lux, jälleen kerran. Me olemme erottamattomat.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Minun lux

Täti Lasnamäeltä kiilaa

Aamulla alkoi taivaalta kuulua pörinää.

Miehet temppuilivat riippuvissa liitimissään. Minä en halua sellaista kokeilla.

Enkä oikein tuollaisestakaan välitä. Perin eriskummallisen näköinen on näiden vene.

Minä olen tuolla Dahonilla ajanut aika paljon. Nyt oli aika tehdä pieni huolto.

Renkaat olivat aivan sliksit. Useamman tuhatta kilometriä kyllä näillä ajettu. Sileät renkaat on joissain tilanteissa liukkaat, syytä vaihtaa.

Ihan asfaltti renkaat nämä on, sellaiset karkeat on raskaammat ajaa. Nämä vierii hyvin ja leveyttä on niin ettei heti hiekkaan uppoa.

Eteen ja taakse renkaat.

Schwalbe, kuuluisa saksalainen fillarin kumien valmistaja. Suomesta ei löytynyt just tuota kokoa, piti saksasta tilata.

Tosin, Indonesiassa nuokin sitten nykyjään tehdään.

Lähdimpä sitten kokeilemaan uusia renkaita.

Kohti Lasnamäkeä.

Olen kuulemma hyvä liikkuja.

Kevyenliikenteen väylää, Lasnamäki häämöttää jo.

Sitten täti ajoi minua vastaan. Eihän siinä mitään uutta ja ihmeellistä, kyllähän tuossa tilaa piisaa hyvin. Vaan ei piisannut. Se perhanan venäläinen täti meni jotenkin sekaisin, alkoi kiilata 10 metrin päästä minun puolelleni. Tuollainen bussi tuli vastaan, kadulle ei voinut väistää. Jarrutin ja samassa täti pörkkäsi ohjaustankoon, niin että molemmat nurin asfaltilla. Menin tätiä ylös auttamaan ja tämä alkoi minua moittia venäjäksi, että tämän päälle ajoin. Minä että etkö sinä ole tuohon ikään oppinut että oikealla reunalla ajetaan?

Tämä vain toisteli että hän ajoi oikealla. Me molemmat olimme oikealla väitti. Ei täti itseään loukannut eikä suostunut ymmärtämään että hän kääntyi vasemmalle ja yritti väärältä puolelta sivuuttaa.

No eipä minullakaan muuta kuin pieni jälki kyynärpäässä. Toivotin tädille hyvää loppuelämää, yritin vielä että koita nyt keskittyä siihen miten liikenteessä liikutaan.

Yritin ensin vähän käärettä laittaa laastarilla. Eihän se pysy. Panin tukon talouspaperia muoviteipillä, hyvä tuli.

Mustanmeren makuja, Khinkalit….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Täti Lasnamäeltä kiilaa

Turistimatkalle Tallinnaan

Aamu Piritalla on niin hieno. Tallinnan siluetti näkyy tallinnan lahden toisella puolella.

Eipä ole vielä paljoa veneitä laitureissa, kevät on pahasti myöhässä.

Minä yritin aamu cappucinot keittää, mutta maito ei tullut purkista ulos. Se oli viiliksi muuttunut. Ei kun Pirita R-kioskista cappucinot ja päivä alkaa.

Tuolla luoteen puolella horisontissa on tuollainen keltainen pilvi. Näkyy usein keväällä. Joku sanoo että se on laivojen rikki pilvi, toiset että se on siitepölyä. En osaa sanoa, en ole saanut aikaiseksi sitä selvittää.

Kohvin jälkeen alkaa taas rattasõidu kiinnostaa. Dahon vauhdin takaa.

Rantaa pitkin kohti kaupunkia.

Panen menemään oikein nuoruuden innolla, shamaanirumpu tikittää korvissa vauhtia. Kun tuon vauhdin saa päälle, sitä voi jatkaa vaikka kuinka kauas.

Uusi Reidi tie on hyvä keksintö, hyvät rattatiet myös.

Rakennustyömaan aitaan on pantu kuvia vanhasta Tallinnasta. Mielenkiintoista.

Ohi vanhasta satamasta. Ei yhtään turistivenettä näy.

Risteilylaivoja näkyy tulleen. Pari näistä seisoi talven tuossa, mutta yksi taitaa olla kylälisiä tuonut.

Minä pistelin rattaalla auringossa. Ilma tuntui kyllä 20 asteiselta auringossa, kuuma tuli.

Kieppasin lenkin myös tämän Noblessnerin sataman kautta. Yksi suomenlippu veneessä näkyi.

Kalarantaan rakennetaan paljon uutta. Kalliita asuntoja hyvinvoiville.

Tallinnassa on paljon hienoja paikkoja. Suurin osa turisteja osaa vain Viru keskuksen ja Raatihuoneen torin.

Minä kiidän kohti läntta.

Kilometri toisensa perään. Helppoahan tämä on. Tunnen että jaksan tätä vauhtia vaikka koko päivän.

Päädyin tänne. Haven kakumäe satamaan.

Täällä on parempiosaisten veneitä. Suuria ja vielä suurempia.

Vettä menee solkenaan, värska virkistää.

Takaisin tiellä kävin vielä katsomassa sataman vieressä. Seitsämän meren ravintola. Drubaduuri soitteli musiikkia ja lauloi suomalaisille turisteille. Pitäisiköhän minunkin joskus tulla Tallinnaan laivalla päiväksi turistireissulle? Oikein mukavaahan näillä näytti olevan terassilla.

Vai oikein turistibussilla maakuntakierroksille? Ei silti, olen minäkin ollut matkaoppaana eestiläisille Hiiumaalla. Kuuntelivat perin innoissaan juttujani saaresta, ensikertalaiset.

Olen saapunut aamulenkiltä takaisin Piritaan. Russalka suojelee kulkijaa.

Matkaa aamulenkillä tuli 42km ja vähän päälle.

Aamupala paikalliselta nakkikioskilta. Tallinna-Baku mainokset. Eli Azerbaijani nakkikioski.

Shaurma miehen tiellä pitää ja vauhdissa. Vauhtia kyllä piisaa elämässä, vaarallisia tilanteita vähemmän. Minun Eesti, minun Tallinna…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Turistimatkalle Tallinnaan

Eikö hymy hyydy? Lisätään syöttöä hihnalle

Henkilääkärini joka minusta huolta kantaa, oli huolissaan. Kerroin tässä talvella että minulla on rytmihäiriöitä. Tämä oti heti asiakseen, antoi terveydenhoitajalleen ohjeen soittaa aika sydänlääkärille. Kävin sydänlääkärillä joka katseli tietokonettaan, alkoi suomeksi yrittämään kertoa että oli ollut monta kuukautta suomessa töissä. Minä että puhu minulle eestin kieltä, ymmärrämme molemmat. Lopuksi tämä kirjoitti lähetteen rasitustestiin, sanoi että siellä pannaan asiat selviämään.

Minä käppäsin kohti sairaalaa aamulla, ilma oli hieno, mutta mieli alkoi synkistyä. Mitä ne pilaa minun riemuni sydänfilmeillään. Mitäs jos minussa onkin jokin vika?

Tuomet vain kukkivat ja linnut laulavat.

Saavuin tänne Tarton yliopiston sairaalaan, se on eestin paras sairaala. Kouluttavat yliopistossa lääkäreitä ja kaikki on viimeisen päälle. Tietotaitoa löytyy kyllä, haluja ja resursseja. Luulin meneväni kuntopyörällä polkemaan, se olisikin ollut tuttua. Mutta panivatkin liuhuhihnalle ravaamaan. Antureita äijän yläosa täyteen ja varoittelivat että lisäävät sitten kierroksia, sano jos tulee paha. Minä nauroin että ei taida minua polvilleen saada teidän laitteilla.

Lääkäri väänsi juoksumattoon kierrosta ja kysyi että joko tuntuu? Minä että anna mennä vaan, ei hymy hyydy. Tätä jatkettiin ja jatkettiin.

Vilkaisivat valkotakkiset toisiaan ja kiersivät ruuvia tiukemmalle, minä hymyilin ja ehkä jo vähän irvistystäkin lipsahti. Anna mennä kun on ylämäki taas, kerro omaisille sitten mikä paikka petti ensimmäisenä, en aio antaa periksi.

Seuraavaksi valkotakkisilta loppui hymy, se hullu on tosissaan, se ei aio lopettaa väsymykseen. Näyttivät molemmat sormella samanaikaisesti näyttöruutua ja sanoivat seis. Ei pidemmälle, alkaa olla rytmihäiriötä niin että piisaa. Minä sanoin luulleeni että rasitustesti on kovempi juttu, tuo ei ollut mitään ihmeellistä. Minä olen rattaalla vetänyt ylämäkeen paljon kovemmin. Nyt kuulemma kollegio kokoontuu ja lyö viisaat päänsä yhteen mitä tehdään. Unohdetaanko koko juttu, vai pitääkö vielä enemmän paneutua asiaan. Ilmoitin tyytyväni heidän päätöksiinsä, perästä kuuluu. Vihjaisin kuitenkin että jokatapauksessa aion Dahonilla vetää ylämäkeen, niin että varoventtiilit kiekaisee. Se varoventtiilin kiekaisu ja sydämensyke tapissa ylämäkeen saa maailman murheet unohtumaan. Kun ylämäki loppuu, kuten se aina ennemmin tai myöhemmin loppuu, on kaikki taas niin helppoa. Jos siihen kuolen niin antaa sitten mennä, perskuta. Onhan se niinkin, totesivat viisaat.

Astelin kuuluisien ihmisten jalanjäljissä takaisinpäin.

Päätin lopettaa koko asian miettimisen, otin ja läksin.

Tuttu reitti. Paikallisbussilla keskustaan.

Minun bussi, Lux ekspress odotti minua. Tiemme kohtasivat jälleen, Lux vie minua eestaas elämässä, aina eteenpäin ja uusiin seikkailuihin. Me olemme erottamattomat, luotamme toisiimme.

Minun istuimeni on tuolla verhon takana.

Bisnesluokassa. Kuten yleensäkin elämässä kannattaa valita hinta ja laatusuhde oikein.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Eikö hymy hyydy? Lisätään syöttöä hihnalle

Parantaa kaikki vaivat

Eilinen ja öinen vesisade vei pölyt ja raikasti ilman. Aamun aurinko kuivasi ja koko ruletti alkoi taas alusta.

Nämä lapset asuivat tuon aidan takana ja tulivat myös osallistumaan. Ei nämä musiikkia saaneet trumpetilla ja helistimillä aikaan, mutta yritystä oli. Sellainen kananpierun pörinä kuului haikeana ja helistin helisi. Minä kehuin heitä kovasti ja annoin 10 euron rahan yrityksestä. Lasten äiti vieressä kiitteli, kehui että aikovat muusikoiksi, minä että kyllä se siitä kun vain kärsivällisyyttä riittää.

Kasvien myyjät myivät. Tämä oli nähtävästi kerännyt pellon ojasta tuollaista juurakkoa.

10 eurolla sai kourallisen juuria, hyvä kauppa. Ja kauppa kävi.

Eetterin myyjä myi eetteriä ja hirvenliha säilykettä.

Pötdän toisella puolella oli näitä pulloja. Musta pässik. Pässik on kääpä, eli tämä myi uutettua kääpä mehua tai sellaista juomaa.

Se onkin sitten todellinen ihmeaine. Tehoaa sitten kuulemma maksalle, sapelle, sappikiville, munuaisille, parantaa muistia, antaa energiaa, auttaa stressiin unihäiriöihin ja unettomuuteen. Auttaa parantumista raskaista sairauksista, auttaa sia hermosysteemiä uusiutumaan, auttaa väsymystä, myös kroonista väsymystä vastaan. Parantaa aineenvaihtoa ja immuunisysteemiä, estää liian sokerin imeytymistä. Auttaa tulehduksa ja nivelten kipua vastaan. Auttaa kroonilisten lihaskupuja vastaan. Parantaa nahan sairaudet. Auttaa vanhenemista vastaan. Auttaa sisäelin kasvaimia vastaan.

No perskuta rallaa, ompa todellinen ihmeaine. Ei nyt yhtäkkiä tule mieleen mihin se ei näiden mukaan auttaisi. Yhtäkkiä tällä elämän kokemuksella sanoisin että nyt kyllä ihmisiä kusetetaan ja rankasti. Jos joku kuulostaa liian hyvältä se todennäköisesti on kyllä kusetusta. Tai ainakin se pitää olla jotenkin tieteellisesti tutkittu juttu. Sitäpaitsi eikös se kääpä ole jonkinlainen puun sairaus, sellainen kasvain puun kyljessä. Samalla metodilla voisi suositella syömään vaikka koiran kasvaimia ja syyliä. Sisäelimistä poistetut kasvaimet ovat kaikkein parempia.

Minä en näihin kusetuksiin usko, en myöskään 5g salaliittoihin. Maailmasta kaiken hullutuksen suodattamiseen ei voi enään vanhemmalla iällä oppia, se on opittava jo lapsena. Noiden luulotautisten kanssa ei kannata energiaa hukata keskusteluun, ne eivät suostu ymmärtämään miten maailma toimii. Minä syön jäätelöä ja hoidan sillä verenpainetta.

Vauhti kiihtyy kiihtymistään. Kansanmusiikki raikaa ja kansa on otillaan. Sitä hetkeä ei saa laskea kädestä. Takaani kuiskataan, se on suomalainen, sillä on rahaa. Älä laske sitä pois, älä laske, älä.

No en laske…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Parantaa kaikki vaivat

Läks kuin pelästynyt varpusparvi lintulaudalta

Aamulla otetaan aamulääke, vatsamyrkky. Se tuo puhdin ja vie unen. Lääkäri joskus varoitellut, mutta siitä minä pidän pääni.

Käteen liimataan tuollainen pinkki luottovangin paula. Sitä kun vilauttaa niin pääsee portista sisään ja ulos.

Tavallinen rahvas tuodaan busseilla tuonne bussien parkkipaikalle. Matkaoppaat huutelivat suomeksi että bussit odottavat samalla kohdalla sitten.

Sieltä ne tulevat, oikein tyrkkivät että kuka pääsee ensimmäisenä.

Vanhemmat ja huonojalkaisimmat meinaavat ihan jalkoihin jäädä kun ostoksille päästään.

Perskuta, antaa tulla vain, kyllä täältä pesee.

Laitoin tuollaisia talismaaneja teltan joka kulmaan.

Saslikin tekijät taas löivät hornan tulet palamaan laatikoihin ja savut alkaa nousta.

Eetterin myyjä nostaa pöydälle tulenarat juomansa. Saksalainen eetteri maksaa 35€ litra, tsekkiläinen vähän halvempaa. Kysyin kerran myyjältä että mitä ihmettä tuolla tehdään. Kaveri nauraa että sitä samaa kuin ennenvanhaan. Voi sillä vaikka auton käynnistää pakkasella. Kyselin myöhemmin muutamalta tutulta. Kuulemma jotkut juovat sitä sellaisen sormustimellisen. Kajahtaa kuulemma kovasti päähän kun pontikka snapsin perään vetää eetterit. Yksi tunnusti kerran kokeilleensa, sanoi että meinasi pää räjähtää.

Väkeä oli ensialkuun hyvin ja tulivat kädestä syömään kuin varpuset. Mutta sitten tuli sade ja ihmiset pakenivat kuin varpusparvi. Vips ja kaikki kadonnut.

Turha siinä on sitten yrittää mitään myydä. Minä yritin näyttää tällaista ihmeellistä purkkia. Kysyivät että mitä siinä on? Minä että näkyy lukevan että limaa. Vaivoin sain muutaman myytyä suomalaisille, sanoin että vie kotiin ja anna lapsille, ne kuulemma ymmärtävät.

Illalla kävin vielä saunassa. Ai perskuta kun kauppamiehet on sitten kovia jätkiä. Se kaasukäyttöinen kiuas oli hevosen kokoinen ja hehkui punaisena. Äijät heitteli sinne vettä ja huitoivat toisiaan ja itseään vihdalla. Minulle on kerrottu että suomalaiset on kovia saunomaan. Ja paskat sanon minä, kuka sanoo olevansa kova saunoja niin tulkoon Türin kaupunkiin markkinoiden aikaan. Menköön saunan ovesta ja sanokoon että heittäkää nyt perkele sitä löylyä. Alkaa tapahtumaan yllättäviä asioita….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Läks kuin pelästynyt varpusparvi lintulaudalta

Alkaa markkinat

Silloin rauta taottava kun rauta on kuumaa.

Auto aivan täysi tavaraa ja sitten mennään taas.

Karavaani on saapunut. Tutut tervehtivät ja teltat lyödään pystyyn.

Odotettavissa on ryntäys rynnäkkö. Asemat on tehtävä hyvin, ettei käy kehnosti. Sen ovat 8 vuoden aikana oppineet myös ukrainalaiset. Kantapään kautta.

Meillä helpompaa, mutta kyllä näissäkin jonkinlainen võitlus käydään. Minä tiedän, en ole täällä ensimmäistä kertaa. Enpä ole laskenut montako kertaa olen Türin kukkamarkkinoilla ollut, aika monta kuitenkin. Huomenna repäistään..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Alkaa markkinat

Vene laiturissa

Tuulessa keikkuu vene.

Möljään sidottu on.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vene laiturissa

Siellä se keikkuu

Siellä se hylkäämäni purjevene keikkuu satamassa. Joku Tallink merellä vain seilaa

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Siellä se keikkuu

Kaiken maailman Flix ja Go busseja

Heräsin taas heti kohta auringon noustua. Talvisin unet on pidemmät, kesällä meinaa jäädä aika lyhyeksi.

Joillakin on vaikeaa veneen sitominen. Ihmeellisen näköisiä virityksiä. Solmut on hevosen pään kokoisia ja köydet solmuilla jatkettuja.

Sitä en tiedä miten tuohon veneeseen pääsee kyytiin?

Kaikkea sitä näkee.

Nämä Kalevi Jahtklubin miehet osaavat kyllä.

Ulkona on tappavan kylmä, kesä on meidät hyljännyt.

Pistin kylmissäni juoksuksi aallonmurtajalla. Kanteen on valettu lisää betonia ettei aivan hajoa.

Tämä on senverran matala että aika helposti laineet yli lyövät.

Veneellä olo riittää. Lähden ja kokoan tavarani ja lähden vaihteeksi Tartoon.

Alku bussilla piritan rantaa.

Kiva bussista on rantaa katsella.

Matka vei keskustorin vierestä. Tämä on niitä venäläisten viimeisiä linnakkeita. Suurin osa myyjistä on umpivenäläisiä.

Sama omistaja joka omistaa Baltijaama torin on myös tämän ostanut. Meinaa rakentaa uusiksi.

Käteen tarttui tällainen Azerbaijanin hillo.

Sekä Azerbaijanin tee.

Tallinna bussijaam.

Minun bussi, Lux ekspres.

Huonompi osaiset joutuvat tyytymään Kaikenlaisiin Flix busseihin tai Go busseihin. Eihän nekään nyt huonoja ole, mutta eivät kuitenkaan Luxia.

Tällä kertaa bisnes luokassa.

Hyvä mieli, saavun takaisin kotikaupunkiini Tartoon…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaiken maailman Flix ja Go busseja

Hartso miehen tiellä pitää

Juu, taas tuli lähtö. Ei ajolähtö vaan sellainen tavallinen.

Ensin aikaisin aamulla tällaisella paikallisbussilla.

Aurinko on jo korkealla ja kaupunkilaiset nukkuvat. Elämä menee hukkaan.

Aika valuu elämän tiimalasista, nyt on se aika kun pitää toimia ja mennä. Ja kyllähän minä menenkin.

Olihan täällä muitakin. Lux expres ja bussin täysi ihmisiä.

Bussi jälleen aivan täysin myyty. Olin silloin koronan alkaessani niin huolissani, kun bussit liikkuvat tyhjinä. Ajattelin että jos tämä firma menee nurin, saman hyvää ei saa takaisin. Pitää jollain kehnolla firmalla matkustaa. Mutta firman talous kesti ja nyt taas mennään täydellä kuormalla. Liikkuminen on vähän harvempaa, ennen lähti päivässä paljon myös puolen tunnin ajoilla. Nyt on vain ihan muutama niitä. Hyvä Lux.

Tallinnan bussiasemalla oli useampia Luxeja lähdössä. Ihan Pietariinkin joku vielä tahtoi.

Kai niillä oli omat syynsä.

Kiertelin joutessani kaupungilla.

Katselin Toompean mäelle, sieltä ne viisaat meitä jukuripäitä hallitsevat.

Jälän tullessa etsitään ruokaa. Kyllä kulkurit osaavat. Meie Gruusia.

Hartso keitto, se miehen tiellä pitää.

Lopuksi jälleen Pirita.

Tuulta pitelee, vene keikkuu satama altaassa. Ei täällä ole yhtään turistia näkynyt, minäkään en ole turisti.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hartso miehen tiellä pitää

Tartun kevätmarkkinat

Tämän takia minä tänne takaisin käännyin Tallinnasta. Tarton kevätmarkkinat.

Mitenkäs se meni? Alussa oli vain henki joka käppäili tyhjyydessä, jotenkin niin se meni.

Minä lykkäsin teltan pystyyn ja minun työni oli ensi alkuun tehty.

Kuljeskelin ja katselin Raekoja platsia, eli raatihuoneen toria.

Hiljaa virtaa Emajõgi aamulla.

Tuollaisia on muutama tullut. Sinne sopii sitten kiivetä ja palkattu kuski lähtee viemään. Siellä istutaan ylhäällä ja vietetään laatuaikaa. Musiikki kaikuu ihan helvetin kovaa ja käsiä heilutellaan. Kai se on muiden huomion herättämiseksi.

Mutta jo alkaa virkistyä meininki.

Myyjiä alkaa kerääntyä. tuttujakin on aika paljonkin.

Kaikilla oli tahtominen päällä, tai ainakin useimmilla.

Ostajista ei paljon tuttuja näe, mutta myyjistä kyllä. Minä joutessani kävin monen kanssa juttelemassa. Juttelimme vanhoista hyvistä ajoista. Monet kertoivat elämästä Tartossa neuvostoliiton aikoina, minä elämästä suomessa. Haukuttiin Putina ja kehuttiin ukrainalaisia.

Kansalla oli tekemisen meininki päällä, samoin myyjillä.

Tulihan se tällekin päivälle ilta. Uudet bussipiletid on jälleen ostettu, kun tätä joku lukee olen jälleen jo kaukana. Periksi ei anneta…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tartun kevätmarkkinat

Liukkaasti liikkuu myös Opel

Jälleen tuli lähtö. Piti kyllä pidempään olla, mutta asiat muuttuvat nopeasti. Satamakapteeni kyllä tietää että jos lippu on ylhäällä, äijä on veneellä. Kun lippua ei ole, tämä vahtii venettä.

Se on muuten turhaa työtä tuo veneen kiillotus ja pesu. Nyt se on jo tuollainen, jotenkin vaan keväällä niin pitää puunata.

Ei kun Ooppelin ruoriin ja menoksi.

Piritan rantaa kohti keskustaa, hippulat vain heiluvat. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Patrollit vain vilkutteli, vai nyrkkiäkö puivat, kun Opel kiitää. Kerran muuten poliisit pysäyttivät. Kysyivät ajokorttia ja rekisteriotetta. Annoin suomalaisen ajokortin, katselivat ja alkoivat höpöttää että ajoit ylinopeutta. Minä suomeksi etten ymmärrä, vähän aikaa jänkättiin ja sanoivat että mene pois. Nyt sekään ei enään onnistu, vaihdoin ajokortin eestiläiseen juhilupaan.

Hurmaa koko rahalla. Bussi minulle maksaa 7,2 euroa. Saisihan sillä Ooppeliin yli melkein 4 litraa bensaa. On kuitenkin tuo Tallinna Tartu väli 180km, lux vie voiton.

Ja eihän se bensa murhe ole, sitä saa joka huoltoasemalta. Huoltoa ei saa mutta bensaa saa.

Ruuvasinkin tuon linnunpöntön tuohon parvekkeen reunaan.

Khalina, yks Ukrainalainen tuttava neito joka on Putinin hulluutta paossa Eestissä ja käy meillä kylässä. Tämän mies ja poika on hetkellä sotimassa rintamalla, Ukrainaa puolustamassa. Otin neidosta kuvan parvekkeella, sanoin että lähetä kotiin miestelle. Kerro että suomalainen lupasi pitää sinusta huolta, miestellä on rintamalla yksi murhe vähemmän. Pieniä on nämä minun murheet, muka kylmä tai tuuli. Klalina sanoi toivovansa kovaa vesisadetta Ukrainaan.

Vesisateessa venäläiset tankit juuttuvat mutaan. Varusmiehet istuvat tankissa ja odottavat koska Saint Javelin, ukrainalaisten suojeluspyhimys lähettää salaman niskaan. Saint Javelin on oikeudenmukainen jumala.

Lisää löylyä lyövät ukrainan vanhat mummot. Menivät venäläisten sotilaiden eteen, sanoivat että laita tuo auringonkukan siemen taskuusi. Kun kuolet tänne ja sinut haudataan arolle, haudallesi kasvaa auringonkukka, se on ukrainan kansalliskukka….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liukkaasti liikkuu myös Opel

Liukkaasti liikkuu Lux

Ne eipä sitä kotonakaan kauaa viihtynyt. Noukin nurkasta seljäkotin selkään ja menoksi.

Heilautin kättä ja maantielle.

Tuossa puistossa oli muuten ennen sotia ihan Tarton keskusta ja kivitaloja. Venäläiset sitten saksalaisten miehittäessä kaupunkia ottivat ja lähettivät satoja lentokoneita pommittamaan kaupunkia. Niiltähän tämä tuntuu käyvän. Nyt näkyy että on vähän kivijalkaa kaivettu nähtäville muistoksi. Ettei pääse totuus unohtumaan.

Bussiasemalla olikin minun kulkuneuvoni odottamassa, ai että hyvä mieli kun tiemme kohtaavat Lux Expressin kanssa.

Bussi jälleen viimeistä paikkaa myöten täysi. Se on markkinoiden laki. Kun hinta ja laatu kohtaavat niin kauppa käy. Kehnoa kauppaa saa tosissaan yrittää myydä, mutta jos laatu on kohdallaan kauppa revitään käsistä. Vielä viimeisellä minuutilla kun kaikki olivat kyydissä, kävi yksi maalainen kysymässä että onko paikkoja? Eihän niitä ollut, jäi laiturille ja etsimään seuraaviin busseihin kohtaa.

Minä kun en ooppelin omistajana tuosta autofanien puhumasta ajonautinnosta oikein ymmärrä. Minä annoin sen ammattimiehen kuljettajana nauttia Irizarin ohjattavuudesta ja mistä kaikesta ne nyt fanit kehuskelevatkin. Itse aloin katsella vanhaa suomalaista elokuvaa tietokoneelta. Ai perskuta kuinka matka joutuu.

Andrei tuli Boltin kanssa minua vastaan Tallinnan bussiasemalle. Hyppäsin tämän takapenkille, huikkasin että Tere Andrei, tämä että Tere Jukka.

Tuulta tuntuu piisaavan. Tätä on ollut jo viikko samasta suunnasta ja ilma hyvän jääkaapin sisälämpötila.

Veneet hyppäävät ja lyövät veden vaahdoksi.

Täällä Tallinna, suomenlahden parempi puoli…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liukkaasti liikkuu Lux

Kansan palvelija

Aina sataa, heti aamusta sataa vettä.

Otin tuon iänikuisen ooppelin ja tempaisin liikkeelle. Matka Lasnamäelle.

Löysin tuollaisen parturiliikkeen. Hinta on sellainen ettei tarvi jonotella.

Oli siellä yksi maalainen käsittelyssä. Tyttö sanoi että odota hetki, tämä sutii maalaisen hiuksiin väriä, sitten leikkaa minun hiukseni. Kyllä olikin tehokas neito, hurautti muutaman minuutin koneella, sitten saksilla vähän viimeisteli ja sanoi että selvä on.

Ei tullut tänäkesänä purjehdus ilmoja, jätin veneen tuonne laituriin ja läksin.

Auton jätin tuon Auroran viereen. Ei ooppelilla viitsi pidemmälle lähteä, helpompi istua bussissa ja katsella maisemia.

Piritasta bussiin ja keskustaan.

Energia kahvilasta energiaa hakemaan.

Se oli jo neuvostoliiton ajalla, sortovuosina olemassa. Näyttää muistaakseni samalta vieläkin. Nyt siellä oli enemmän ruokailijoita.

Minä otin tuollaisen sinihome pulla ja kahvin. Energiaa nääs.

Ympäristö on kyllä muuttunut neuvostoliiton ajoista.

Minun bussi, Lux Expres kurvasi laituriin.

Ihmiset kyytiin.

Kaikki kohdat oli kyllä myyty ja täyttyivätkin kohta. Lentokentältä tuli viimeiset ihmiset päälle.

Matka alkaa, 2,5 tuntia menoa.

Minulla oli tietokone mukana. Katselin sitä Ukrainan presidentin Zelenskyin elokuvaa Kansan palvelija. Löytyy yle areenasta suomen teksteillä. Tosi hyvä kuva, ihmiset vähän katsoivat välillä, kun en voinut olla nauramatta ääneen. Suosittelin

Viimeiset kilometrit Boltilla.

Saavuin kotiin vaihteeksi….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kansan palvelija

Vapaan kanan munat

Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan? Jos äijä käyttäytyy välillä vähän omituisesti, pitää kuulemma ottaa lisää lääkettä. Täytyy kohta ostaa sellainen annostelija, ei noissa enään laskuissa pysy. Tähän sitä on sitten tultu.

Tuulet olisi kyllä mallillaan, jos meinaan tuonne suomeen päin aikoisi. Suuntanuoli näyttää suoraan Tallinnan matalalta kohti Helsingin majakkaa. Mutta mitä minä suomessa? Tunnen itseni vieraaksi siellä. Lämpöäkin näyttää 5 astetta ilmassa ja 4 vedessä.

Minä keitän Gruusian mummolta ostettua teetä.

Paistan aamupalaksi vapaan kananmunia. Minä en kyllä usko että ne kanat vapaita on. Metsään ne juoksisi ja kettu veisi.

Kunnon aamupalaan kuuluu Merevaik. Ei pidä sekoittaa sitä mihinkään toiseen vaikkuun, korvavaikkuun tai sellaiseen.

Merevaik on muuten suomeksi meripihka.

Kevät koittaa, hevoskastanjat lykkää lehtiä voimalla.

Käyn bussilla seikkailemassa. Auto on vähän hankala, sille pitää aina etsiä parkkimiskohta.

Huonompi osaisille tarjotaan pankista autolainaa. Minä kävin syksyllä heräteostoksena Ooppelin ostamassa. Kävin automaatilla, nostin tukon rahaa. Sellaisen summan sai kertanostolla. Sitten menin myyjän juttusille. Sanoin että teen tarjouksen. Myyjä jäi kuuntelemaan, tarjosin 1/3 siitä pyyntihinnasta, sanoin että käännän kohta selän, enkä tule takaisin. Niin minulle jäi auto, eikä tarvinnut ottaa lainaa. Joku tuttava kysyi että mitä jos auto hajoaa? Minä että otan repun mukaan, jätän avaimet virtalukkoon. Potkaisen oven kiinni ja jatkan taksilla. Ei se sen kummempaa ole.

Voisinhan minä tõuksilla mennä, tai Dahonin rattaalla. Mutta bussi on kiva.

Eipä täällä paljon turisteja näy. Ei silti, en minä turisteja kaipaa. Mutta kuppilat ja kaupat kuulemma kaipaavat.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaan kanan munat