Skodalla pealinnaan

Pienet hienosäädöt vielä ennen lähtöä.

Vähän epätasainen tuosta tuli kun kiireessä husoo leikkurilla. Minulle kelpaa kyllä.

Skodan selkään ja kohti pealinna Tallinnaa.

Vauhdinhurmaa skodalla. Kiikkerä vähän tuulella.

Mutta toi perille. Jos olisin maksanut sen 50 euroa päivä niin olisi ehkäpä parempi auto ollut, mutta kyllä minä tälläkin kiesillä kuljen. Lähdin vielä viemään auton takaisin vuokraamoon tuonne lentokentän lähelle. Jätin auton veräjälle, avaimet postilaatikkoon.

Tilasin Bolt taksin kohdalle, puhelin näytti että Sekinat Adeola Akolemobasi on taksikuski ja kohta kohdalla. Arvuuttelin mielessäni että mistähän Sekinat mahtaa olla.

Tämä olikin Nigerian neito joka pyyhkäisi autolla ja lähti viemään kohti Piritan satamaa. Ei tämä luonnossa ollut passikuvan näköinen.

Kyselin että miten olet eksynyt Nigeriasta Tallinnaan Bolt kuskiksi? Kertoi jotain opiskelusta ja kesätöistä. Hyvähän se on etteivät kaikki pakolaisia ole, vaan yrittävät leipänsä tienata.

Mutta minä olen valmis, veneessä alkaa kohta kaikki olla paikallaan. On tullut aika lähteä jälleen, hiphuraa, tätä on odotettu.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Skodalla pealinnaan

Tark ei torma

Uutiset kertoivat että Eesti laskee suomalaiset rajan yli ja poistaa sen karanteenin joka on tähän mennessä ollut. Onkin ollut rauhallista, kun turistit ei tormaa eestaas. Täällä oli lehdissä joitain viikkoja sitten, että suomalaiset soittelevat Nordica keskuksen Prismaan ja kysyvät että kuinka pääsen suomesta ostoksille? Samoin soittelevat sinne Super alkoon samoilla asioilla.

Vaelsin pitkin Emajõen rantaa katselemassa. Nuo saunalautat on populaariset, kalastajia näkyi ja kohtia joissa ovat majoittuneet oli paljonkin. Suuri osa kalastajista puhuu venäjää.

Kävin tukussa ostamassa vielä viimeisen silauksen tavaraa veneelle vietäväksi. Vielä vähän tehtävää, ennenkuin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tark ei torma

Kuuli muna

Varmaan kaikki jotka ovat tulleet veneellä Piritaan, ovat ihmetelleet tätä ihmeellistä betoni häkkyrää Tallinnanlahdella. Suomalaisilta olen kuullut mitä ihmeellisempiä juttuja sen tarkoituksesta, alkaen näköalapaikasta olümpialaisten ajalta. Vikipedian totuus on kuitenkin se, että se on ollut sukellusveneiden tankkauspaikka. Miimurannasta tulee polttoaineputket tänne ja täällä näitä maailmanlopun vehkeitä on tankattu.

Minä käyn vähän kävelemässä kauniissa kotikaupungissani Tartussa.

Aikavähän ihmisiä liikkeellä, turisteja ei ollenkaan.

Näissä raekojaplatsin terasseilla näkyy ihmisiä, paikallisia syömässä. Pöydät on pantu 2m välein ja 2 ihmistä on luvattu samaan pöytään, tai sitten jos perhe niin kaikki. Eestin kieltä ainoastaan kuulee.

Naapurin rouva kysyi että oletko ostanut uuden auton? Minä kysyin että näyttäkö uudelta? Ei, ei ole uusi auto, eikä minun. Vuokrasin sen, kun en tahtonut bussilla tulla.

Pistetäänpä tähän vielä tällainen kuva, parkkipaikalla Emajõen vierellä, hyvällä näkyvällä kohdalla seisova mainos. Mainostavat pikaveneellä ajelua Emajõella 99 euroa tunti. Kuinka paljon olen jo tänä keväänä “tienannut” rahaa omalla kulkemisellani. Muistaakseni tuli joitain 14 tunnin päiviä kuljettua. Onkohan se vene yhtä mukava liikkua kuin tuo auto? Epäilen että tuollaiset traktorirenkaat ei kaikkein paremmat ole.

Nyt vielä vähän tekemistä ja odottamista, matkasuunnitelmaa on jo tehty. En kuitenkaan aio etukäteen rehvastellen kertoa, koska tuulen tiet ovat arvaamattomat. Pysykää kanavalla…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuuli muna

Kaasua ja sammutinta

Koira tahtoi käyttää sitä veto oikeuttaan, hyppäsi eteiseen ja tuijotti kaulaketjuaan ja alkoi haukkua hillittömästi. Silloin on lähdettävä, koira kertoo välillä suureen ääneen että nyt olisi kyllä aika lähteä yhdessä. Uskomattoman kova ääni kun haukkuu täysillä pienessä eteisessä.

Ruokaa tulee kun vain grillin sytyttää ja iskee lihat tulelle.

Mikäs tässä.

Valmistaudun lähtöön, kävin vaihtamassa kaasupullon täyteen. Ei ole enään suomalaisia kaasupulloja veneessä. On eestin omat ja puolan pullot, 3 kiloisia ballooneita.

Tuon tulekustutimen otin myös mukaani veneeltä.

Ei kun leima kylkeen. Minä tiedän että jos suomessa merivartiat tulevat kysymään jotain, niin tahtovat aina nähdä että sammutin on katsastettu. Ja tiedän että sanomistahan siitä tulee, jos on eestin ohjeilla tulenkustutin. Tämä on kyllä ihan oikean luokan kustutin, mutta onneksi meitä jukuripäitä lakipykälillä varjellaan. Mutta aika torvi pitää olla, jos ei osaa sokkaa tempaista pois ja rutistaa liipaisimesta.

Tästä voi katsella nettikameraa, vasemmasta laidasta kun valitsee jahisadam, niin käkee Top marinan laitureille. Siellä se vene möllöttää, satamakapteenin valvovan silmän alla.

Kaikki kunnossa täällä etelässä…

.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasua ja sammutinta

Autolla auringon suuntaan

Kävin sitten vuokraamassa auton.

Eipä ole kummoisen näköinen kosla, mutta ei myöskään hinnalla pilattu. Keskusteltiin omistajan kanssa, hinnaksi päätyi 10e pöivä. Eipäs tarvi bussilla ja taksilla seikkailla.

Auton kävin hakemassa taksilla, jota ajoi Mohammad, mies Pakistanista. Minulle ei oikein selvinnyt miksi ja kuinka hän oli tänne Tallinnaan taksikuskiksi päätynyt. Matka loppui ennenkuin pääsimme niin pitkälle jutuissamme.

Seuraavaksi sitten läksin etsimään satamakapteenia. Keskustelimme hinnoista, paikanhan olin jo löytänyt. Näyttää olevan virallisessa hinnastossa 22 euroa vuorokausi, tai kuumaksu 220. Seuraava on sitten 6kk maksu, eli kesän maksu, 1100 euroa. Kerroin että olen ensin muutaman päivän, sitten lähden purjehtimaan ja palaan jossain vaiheessa. Ehkä useampaankin kertaan. Yllytin että laitamme ronttikaupan, ettei tarvi aina vaivata satamakapteenia tulemisillani ja lähtemisilläni.

Tämä yllytyshulluna pani tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. En kehtaa laittaa hintaa, mutta sanotaan että kyllä satamakapteeni ja kulkuri aina toisiaan ymmärtää.

Kun olin nämä kaikki muodollisuudet hoitanut niin läksin vetämään Skodalla kohti etelää.

Auto liikkui ihan hienosti, vaikka olikin päältä rujo. Spraymaalilla paikkailtu ja puskurit repsotti. Katsastettu se kyllä oli ja vakuutettu. Vielä oli uuden Wunderbau auton haju autossa, matka joutui.

Koira sai raivarin kun vieras auto parkkeerasi portille. Oli kyllä sitten vähän nolona, kun ynmärsi että kulkurihan se oli joka skodalla kotiin viiletti.

Nyt se vahtii autoa. Ei ymmärrä miksi mies yksi päivä nauraen lähtee, samoin iloisena takaisin yksi kaunis päivä jälleen tulee. Mikä on sen miehen kulkemisen logiikka, ajattelee koira, koiran päässään.

Muutaman päivän päästä taas mennään, arvaan minä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Autolla auringon suuntaan

Otti Ritolat

Läksin aamulla kohta tapaamaan rajavartiostoa Suomenlinnaan. Kerroin rajamiehelle että olen nyt riittävän kauan ollut suomessa, lähden takaisin Eestiin. Tämä että näytäppä passi ja veneen paperit ja miehistöluettelo. Räknäili niitä aikansa ja kysyi: “Voinko kysyä mikä on matkan tarkoitus, ottaako Eesti Vabariik sinut vastaan.” Kerroin että tahdon takaisin meren toiselle rannalle, ottavat minut hyvin vastaan.

Rajamies osoitti sormella että tuollapäin on Eesti ja toivotti hyvää matkaa. Nämä ovat hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita rajamiehiä.

Tänne Harmajalle tuuli kantoi, sitten se hyytyi, koneet käyntiin ja matka jatkuu.

Kauheaan tyyneyteen.

Kompassisuuntaan 190, tuttu reitti. Välillä laskin, kerralla näkyi 11 laivaa, ei yhtään huvivenettä.

Aegnan kohdalla alkoi vhf radiosta tulla koordinaatteja ja kutsuivat purjevenettä, sehän olin minä. Soitin Eestin piirivalvelle kännykällä takaisin ja kerroin että minä se olen. Neito vastasi että: Ahaa, purjevene Birgitta, tervetuloa, Piritassa on vastaanottajat tulossa vastaan. Suomenlinnasta olivat kertoneet, että kulkuri saapuu.

Hurautin tuohon rajavartioiden kopin luokse, tulivat kyselemään kaikkea. Näytin papereita, nämä toivottivat tervetulleeksi näyttäessäni eestin id kortin ja suomen passin. Alkoivat puhella karanteenista, minä että ette kyllä laita karanteeniin. Pienen selittelyn jälkeen totesivat että ei laitetakkaan karanteeniin miestä. Hyvä niin. Ei minua rajat pidätele, vähän hidastaa vain. Kotiläksyt pitää vain tehdä hyvin ja valmistautua.

Niin on taas tämäkin päivä pulkassa, tässä elämän mittaisessa vaelluksessa, tai legissä, kuten jotkut purjehtijat hienosti ilmaisevat….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Otti Ritolat

Laturi lataa ja purje vie

Seikkailin tänne HMVK satamaan, ihmettelemään miksi laturi ei lataa.

Otin laturin irti ja katselin sinne sisään, hiilet on kunnossa. Diodisilloista ei osaa mitään sanoa. Tutkin laturin johdotuksia virtalukosta lähtien ja akkuun, ei niissäkään mitään vikaa näkynyt. Panin laturin kiinni ja kas, nyt se lataa. Olisi kiva tietää missä se vika oli, mitä tein mikä korjasi tilanteen. Todennäköisesti joku johtoliitos, laturin säätäjä periaatteessa voisi temppuilla, mutta diodit ei luulisi sellaista tekevän.

Nettiyhteydenkin sain toimimaan, ostamalla uuden prepaid kortin. Minulla ei ole kuin Eestiäinen netti ja se jotenkin hajosi.

Kävin haahuilemassa kaupungilla, tämä ei ole minun kaupunkini.

Mitäs väliä sillä on? Etsin toisen kaupungin, jossa tunnen olevani kotona.

Matka jatkuu….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Laturi lataa ja purje vie

Internetti takkuaa ja vähän muukin

Purjehdin hienosti Kotkasta Helsinkiin. Nyt on vain jälleen pientä hienosäätöä. Internetti takkuaa, se on pientä. Suurempi murhe on kun moottorin laturi lakkasi lataamasta, tutkin vikaa. Mikäs tässä hätä, olen laiturissa sähkön päässä, mutta kyllä tuo laturi pitää kuntoon saada. Kiirettä pitää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Internetti takkuaa ja vähän muukin

Nostin kuntoon

Aurinko oli jo noussut kun läksin, sinne jäi saari seljän taakse.

Huristelin jälleen rannikon suuntaisesti, kohti itää. Joillain mökeillä näkyi asukkaita.

Teehetki matkalla merellä. Olin maaliskuussa Georgiassa, eli venäläisittäin Gruusiassa. Neuvostoliiton aikaan kaikki joivat teetä, suurin osa neuvostoliiton teestä tuli Gruusian teeplantaaseilta. Nyt niistä melkein kaikki on metsittyneet. Tbilisin torilla yksi vanha mummo kun näki minut alkoi tarjota teenlehtiä. Kertoi itse keränneensä ne ja valmistaneensa mustaa teetä kokonaisista lehdistä.

Mummo oli kovin innoissaan, maalaiset on köyhia ja vaikkei minullakaan rahaa hirveitä määriä ollut, olin silti varoissani näihin verrattuna. Ostin teetä ison muovipussillisen. Mummo oli kyllä vähän varpujakin riipinyt mukaan, silti ihan hyvää.

Sieltä Gruusiasta tuli sitten ajolähtö kun koronatauti alkoi levitä. Minä tulin jäniksen pakolaukkaa junalla venäjän läpi ja päädyin Narvaan, Eestin rajalle. Eestin rajavartia katseli tavaroitani ja kyseli onko tuo varmasti teetä?

Tästä lähtien juon tuollaista, kun se loppuu haen uutta.

Niin, venematka jatkui, kyllä kevät on hieno. Taustalla Orrengrund.

Päädyin Kotkaan, kuusisen saaren kannaksen vieressä oli mastonosturi ja pääsin maston huipulle rissapyörä remonttiin.

Vähän korkeallahan tuo on, toinen vaihtoehto olisi kaataa masto, siinäkin on oma työnsä.

Sinne koloon johon tuo rissapyörä uppoaa, oli näköjään jäänyt jotain nööliä ja sovitus oli liian tarkka. Täytyy syksyllä yrittää katsoa mitä siellä on pielessä. Ihmeellinen viritys, niin kapea rissa vain sopii. Jotenkin tuntuu omatekoiselta viritykseltä.

Nyt on sitten vene jälleen purjehduskunnossa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nostin kuntoon

Pitkin suomenlahtea

Kaikki kyhäten valmiiksi ja köydet irti, olen jo kuukauden myöhässä.

Pistetäänpäs tähän oikein kuva että purje oli ylhäällä. Ne nousi vähän väkinäisesti ja sellainen hankaava metallin ääni kuului mastosta. Se ei ole hyvä merkki. Vaihdoin nyt keväällä sen viimekeväisen murheen, sen nostimen vaijerin kehrän. Tuli pieni mittavirhe, kun yritin tehdä siitä niin leveän kuin mahdollista. Nähtävästi otti jotenkin kyljestä kiinni ja jumiutui. Purje alas ja toimintasuunnitelma. Telakalla on niin kiireissään etteivät millään ennätä mastoa kaataa. Täytyy suunnitella jotain.


Siitä vain eteenpäin rantoja hivutellen, kevät on niin kaunis.

Muitakin oli liikkeellä, yllättävän paljon veneitä.

Näitä kannattaa väistää, niillä on vaijeri hännässä, niin ja keulassa myös.

Näiden kanssa tulee hyvin toimeen, yleensä molemmat tietävät mitä tehdään.

Sitten on nämä mulkvistit, ohi on päästävä vaikka kuinka kapea kohta. Ohittaminen on perustuslain suoma oikeus, vaikka sitten henki menisi.

Lopuksi, pitkän päivän päätteeksi päädyin tänne. Karttaakin olisi ollut, olivat vain muuttaneet sen karttaohjelman toimintaa ja en osaa enään käyttää. Täytyy joskus tutkia miten se toimii.

Että voi ihmiselle tulla nälkä, ihan vain 13 tunnin purjehtimisesta.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pitkin suomenlahtea

Vaikeuksien jälkee voittoon

Oli vähän vaikeuksia päästä Suomeen. Lopuksi kuitenkin asiat selkiytyivät ja hyppäsin laivaan ja matkustin erilaisilla kulkuneuvoilla Tammisaareen. Purjevene odotti telakalla ulkona, äijät olivat ihmetelleet olinko sairas kun en ollut vielä tullut. Telakan omistaja kyllä tiesi, informoin että tulen kun pääsen.


Siitä sitten vain vähän sitä Bilteman vahaa kylkeen.

Mastoon laitoin uusia vantteja, helppo juttu.

Tämä taas on jonkun viherpurjehtijan masto. Nähtävästi vanha puhelintolppa, näyttää vielä tolppakengän jäljet olevan jäljellä. Toisaalta tuollaiseen on helpompi kiivetä tarvittaessa kuin minun mastooni.

Lopuksi kaikki on valmista.

Telakan nuorempi sukupolvi ajelee trukilla, itse isäntä nostelee nosturilla veneet veteen ja mastot paikoilleen.

Homma käy niin sutjakkaan ettei ehdi edes kuvia ottaa. Naureskelimme telakan omistajan kanssa, jos pomolla ja asiakkaalla molemmilla on lippalakki niin homma käy. Jos jommalla kummalla on vaikka joku kipparilakki niin persilleen menee.


Minä aloitan jälleen uuden lehden elämässä, lähden vaihteen vuoksi kesäksi purjehtimaan.

Sateenkaaren pää näkyy, lähden sitä tavoittelemaan. Olen vaikeasti pidäteltävissä, on sitäkin yritetty viimeaikoina, huonolla menestyksellä. Menen sinne minne mieli juolahtaa. Perästä kuuluu….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vaikeuksien jälkee voittoon

Rajat suljettu

Kevättä pukkaa, jäät eivät ole lähteneet, niitä ei ole ollutkaan. Kurkiaurat ja joutsenet lentävät kohti pohjoista. Minä olen jumissa meren takana, purjeveneeni Birgitta on meren vastarannalla. Jos jollain pääsisin suomeen, niin pitäisi olla karanteerissa 2 viikkoa.

Kyllähän elämässä talvellakin tapahtuu.Välillä kuukausi Thaimaassa. Kävin 3 kertaa seikkailemassa Gruusiassa, välillä Azerbaijanissa ja Armeniassa. Koronavirus alkoi pistää rajoja kiinni, taksi persiin alle ja Gruusian vanhaa sotatietä Vladikavkazin suuntaan. Venäjän rajavartiat ottivat kiinni ja kuulustelivat tunnin rajalla. Kaikkea tyyliin: tunnetko ketään Armenian turvallisuuspalvelusta? Mitä teit 1976 vuonna armeijassa? Mikä on sotilasarvosi?

Tunnin päästä lopulta laskivat eteenpäin. Junalla seikkaillen muutamia tuhansia kilometrejä Pietariin, jossa tottuneesti jälleen Yandex taksi persiin alle ja Ivangorodiin ja sieltä kävellen Narvaan. Raja oli aivan tyhjä, kuin kauhufilmistä kun kävelin raja-asemien väliä.

Tämän talven seikkailut ovat olleet ikimuistoisia, olen toteuttanut unelmiani. Olen tavannut äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä Kaukaasiassa. Olen hetken mielijohteesta käynyt Armeniassa taksilla 90 kilometriä suuntaansa, että pääsin Turkin rajalle näkemään Ararat vuoren. Olen matkustanut yön junalla päästäkseni maistamaan Azerbaijaniin saslikkia. Olen ollut rajalla jossa rajavartija antoi lahjaksi viinipullon maahan saapuvalle, olen ollut rajalla jossa nahkatakkimiehet vievät kuulusteltavaksi. Passissa näyttää olevan 84 leimaa, tilaa olisi vielä, mutta yksikään raja ei ole auki.

Eli tilanne on sellainen, että jos joku on kiinnostunut seikkailuistani Birgitan kanssa, niin pitää vain lukea vanhoja juttuja. Mutta kyllä vielä veneelläkin tempaistaan niin että perästä kuuluu, kukaan ei vain tiedä koska sellainen tilaisuus tulee….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rajat suljettu

Kuivilla ollaan

Aika tuli täyteen, tempaisin tempaisemalla keulaköydet irti. Käänsin kokan kohti Eke-Marin telakkaa ja läksin. Vilkaisin olan yli ja heilautin kättäni Tammisaaren satamalle. Ei siellä kukaan vastannut, ei siellä ketään ollut.Muistelin kesän seikkailuita, sitten päätin kääntää nenäni kohti tulevaisuutta. Mitäs sitä vanhoja muistelemaan, etsitään uusia seikkailuita.Tuonne suunta kohti nosturin kärsää.Sinne oli minulle jätetty tyhjä kohta. Kävin päivällä telakalla katselemassa, omistaja oli paikalla ja sanoi että nosturin alle järjästävät kohdan.Siinä sitten odottelin että koska miehet tulevat töihin ja aletaan tositoimiin.Vaikka minulla tahtoo jäädä polttoaine suotimia vaihtamatta joka vuosi, niin ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole. Tuon veneen omistaja oli keväällä pesemässä veneen kantta. Nyt syksyllä vene on samassa asennossa, keulapurje on vain kannelle laskettu. Luukut näyttää olevan auki. On kuulemma myynnissä, en tiedä miten ostajaehdokkaat suhtautuu kun tuollaisena näkee?Onhan täällä muitakin kesän seisseitä.Löysäilin näitä vantteja.Kiertelin näitä vanttiruuveja eestaas.Yhdessä vanttiruuvissa oli tuollainen halkeama. Ei mitään paniikkia, ei siitä ole kuin kolmannes vasta säröillä. Kyllä tuolla vielä vuosia purjehtii. Viilaa särön loivemmaksi, niin ei murru vantti.Katselin kun huolsivat tuollaista huvivenettä. Todellinen huvivene, ei sillä varmaan järkevää käyttöä ole. Perässä 3 peräprutkua, jokaisessa 300 hevosta. Yhteensä 900 hevosvoimaa.Edessä on tuollaiset tuomiopäivän pasuunat. Niillä voi moottorilla ajavalle purjeveneelle antaa merkkiä, että väistä minä tulen oikealta. Siis jos kuljettaja sattuu sen peräaallon ihailunsa ohella huomaamaan purjeveneen edessään.Sitten tulivat työläiset töihin, Veneen nosto sujuu niin sutjakasti ettei paljon ehdi filmailla.Vene kentälle odottamaan hallien täyttymistä, että saadaan keväällä ulos aikaisin. Keskustelin telakan omistajan kanssa, lupasi hoitaa veneen ulos hallista heti kun piha kuivaa. Veneeseen pientä huoltoa. Tärkeimmät tavarat reppuun, reppu selkään ja menoksi, portilla vielä taakse vilkaisu. Kesän riemut takana, talven riehat edessä. Sellaista elämä on….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuivilla ollaan

Päivän lehti ilmestyy myöhässä…

Nostan venettä talviteloille, kirjoitan iltapäivällä kuulumisia…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Päivän lehti ilmestyy myöhässä…

Suuntana telakka

Tammisaaressa alkoi syyskuu. Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä voisi välillä tehdä jotain muutakin kuin veneillä. Lähdin katselemaan mitä olisi tarjolla.Tuollainen outo eläin mollotti tienposkessa. Onkohan tämä nyt se shakaali, joita suomesa kuulemma on nähty?Päädyin leirintäalueelle, katselin miten niissä eletään. Matkailuautoja oli paljon. Enemmän kuitenkin näitä matkailuvaunuja. Tässäkään ei ollut kilpiä, muuttuvatko ne vanhemmiten sitten asuntovaunuiksi?  Onko niin että matkailuvaunulla matkaillaan ja asuntovaunussa asustellaan?Tämäkin kärry oli tuossa seissyt kauan, liian kauan. Näkee kun lika pinttynyt katolle ja pensaat kasvaa vaunun alta. Ihmisiä kulki ja tervehtivät iloisesti, olin nähtävästi karavaanarin näköinen. Jos karavaanariksi alkaisin niin ei se vaunu varmaankaan vuosia seisoisi paikallaan. Ei, miksi minä karavaanariksi alkaisin? Pois se minusta.Kiertelin rannoilla ja katselin hyljättyjä, surullisen näköisiä veneitä. Ei veneitä saa hyljätä noin.Veneet, erityisesti purjeveneet on tehty liikkumaan. Voihan niitä välillä satamassa jossain seisottaa, kun käy tutustumassa uusiin paikkoihin.Täällä toisella puolella niemeä on pienempien veneiden satama.Kävelin takaisin veneelle.Matkalla bongasin vielä oudon kasvin. Mahtaako olla se uusi lääke kannabis hamppu? Täytyykin myydä jollekin hampparille, tai siis nistille kalliilla hinnalla.Mutta nyt on tilanne sellainen että lähden päivällä tuonne salmen toiselle puolelle. Laskettu aika on huomenna, tiistaina ja nostamme veneen ylös…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suuntana telakka

Mobilil 1 uskon lähettiläs

Yksi naapuri sanoi, että kun on hyytelöä tankissa, niin se pitää heti myrkyttää. Muuten hajoaa kaikki. Minä katselin netistä ja tosiaan, on oikein päivystysnumero johon voi soittaa ja kysyä neuvoa. Eli siis hälyyttää myrkyttäjät.Sama naapuri kysyi, että kai laitan Mobil 1 koneeseen. Kun kerroin laittavani vain tavallista mineraaliöljyä, alkoi moittimaan. Pitää olla synteettinen ja Mobil1. Kerroin että ohjekirja ei suosittele synteettisiä. Vaikeni sitten, kun kysyin, mistä tämä epäilee tietävänsä paremmin öljynlaadun kuin koneen valmistaja? Väkevä oli mies uskossaan. Uskoi Mobil ykköseen ja pelkää diesel bakteeria.

Sama Kubotan ohjekirja muuten kertoo että koneessa ei saa käyttää yli 5% biosekoitusta, takuu ei korvaa jos hajoaa. Mistähän minä saan sitä polttoainetta mitä valmistaja suosittelee? Tavallista mineraaliöljyä vielä jostain löytää. Tein kaikkea pientä, irroittelin vhf antennin johdot.Tämähän alkaa näyttää hyvältä, ihan huollon näköistä touhua.Kävin välillä käppäilemässä ja katselemassa. Tuonne on taloja rakennettu.Hienoja taloja.Vähän pelkään että uudet kortteerin omistajat ovat nipoja. Aina on niin käynyt että sitten pitää saada maisema kuntoon. Eihän se nyt menettele että ikkunasta näkyy telakka. Vaikka telakka olisi ollut vuosikymmenet siinä, ennen taloa.Tahtovat talojen omistajat olla kyyliä, nämäkin laittavat tuollaiset peilit. Voi katsella kadulle sivuille panematta päätään ikkunasta ulos. Reissumies senkun porskuttaa. Ei pelkää dieselbakteeria, eikä usko Mobil ykköseen…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mobilil 1 uskon lähettiläs

Dieselbakteeri

Olen jotenkin tässäkin asiassa pudonnut kärryiltä. Kohta on Tammisaaressa pride juhlat.Eikös se pride ollut jotain homojen juhlaa ja marssia oikeuksia vaatien? Mitä tämä Lasten pride on? Puisto pride ja nuorten pride? Sateenkaari messu ja sitärataa. En oikein ole kehdannut keltään kysyäkään, luulevat jotenkin takapajuiseksi ja taantuneeksi. Vai onko tämä joku uudenmpi versio muinaistulien yöstä?Läksin reissunpäälle, ensiksi rautatieasemalle.Tuollainen pride juna pysähtyi, ihmisiä ryntäsi ulos ja minä sisään.Katselin siinä junan ikkunasta maisemia, ihmettelin miten ne voivat noin likaiset olla. Tai siis varmastikin voivat, mutta miksei niitä pestä? Tuo ei ole ihan viikoissa tullut, on pidenmmän ajan patinat ikkunoissa.Päädyin tuollaiselle asemalle, vaihdoin toiseen junaan.Tämä oli hieno juna.Pääkaupunki Helsinki, täällä näki joskus aina tuttuja rautatieasemalla. Se oli silloin se, missä lie kaikki ovat?Vielä pieni pyrähdys metrolla ja kohta samoja jälkiä takaisin.Junaa oli muitakin odottamassa.Konduktööri kuulutti että juna on loppuunmyyty. Minä en ollut paikkalippua ostanut. Olen tottunut kulkija, tiedän mistä etsiä paikka jossa istua.Tulin takaisin Tammisaareen, ei ollut elu sillä aikaa muuttunut.Aloin tutkia miksi kone sammui jokupäivä sitten.Tankki on vähän kallellaan tämän luukun suuntaan, tuohon etureunaan valuu vesi jos sitä on tankissa. Siellä näytti olevan muutama lusikallinen vettä pohjalla, sen päällä kasvoi tuollaista bakteerikasvustoa. Tuo ämpäri on litran vetoinen, eli kökköä oli muutama ruokalusikallinen tankissa. Ei se mitään vielä tuki suodattimia, ainakaan pohjassa möllöttäessään. Kaapaisin pohjalta irtonaiset tavarat. Pitää ottaa ja tyhjentää tankki jollain imurilla joskus. Sitten joskus, kuten muutkin tärkeät asiat…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Dieselbakteeri

Ahvenenselkä

Aamulla kävin vielä vähän kävelemässä tällä pienellä saarella. Täällähän voisi pitää piknikit. Purjehtiessa katselin saaria joissa oli kesämökkejä. Mietiskelin että jos olisi kesämökki voisi siellä istuskella ja katsella. Kävin vielä katsomassa saaren suurinta nähtävyyttä, sodan aikainen bunkkeri. Se oli aivan mustaksi pommitettu ja kivetkin säröillä.Hyppäsin tuohon purjeveneeseeni ja köydet irti.Tempaisin oikein tempaisemalla purjeet ylös ja sitten läksi.Sinne jäi saari ja sauna. Ei ole minusta mökillä olijaksi, yksi yö riitti hyvin.Jälleen katselin hienoja maisemia. En enään miettinyt mökillä perse homeessa istumista.Katselin kun mökkiläinen veti syöksyveneellä niin että sauhu persiistä nousee. Oli kiire mökille istumaan. Kallis mökki, sitä pitää käyttää.Sitten alkoi tuollainen kaupunki näkyä.Aurinko kimmelsi vedessä. Rantauduin laituriin, eipä paljon ole vieraita. Nämä veneet on tänne jätetty, ei niissä asuta.Päätin että riittää purjehtimiset tällä harsoksi kuluneella purjeella. Tempaisin, tai siis nätisti laskin purjeen alas ja levitin laiturille. Se Kuressaaren purjeen tekijä kertoi että laittoi ahvenselkää niin ja niin paljon. Se tarkoittaa että kuinka paljon on karevuutta tuosta kolmion muodosta ulospäin. Otin huvikseni köyden ja vedin sen purjeen takaliikistä ylöspäin. Näyttää olevan aika reilusti muotoa vanhassakin purjeessa, joskus myötäisessä heikolla tuulella tahtoo takertua purje takastaagiin. Hyvä purje tämä vanhakin, toi takaisin Tammisaareen kesän retkeltä. Uusi on periaatteessa tilattu, vähän vielä säädetään yksityiskohtia…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ahvenenselkä

Nyt mua viedään saunasta saunaan

Kävin vielä aamulla vähän kävelemässä täällä reservaatissa. Täällä oli yllättävän paljon veneitä ja ihan tavallisia ihmisiä.Alkaa aika pysähtyä näin syksyisin. Joka paikassa on hämähäkin seittejä.Alkaa olla aika jatkaa matkaa. En halua muumioitua seitteihin.Koneet käyntiin ja menoksi, se eilinen suotimen vaihto tepsi ongelmiin. Sinne jäi reservaatti, seuraavaan kertaan sitten. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin seuraava kerta on siinä ennen vappua.Läpi hienon saariston.Muitakin oli liikkeellä, nämä ovat omia ja uskoakseni oikealla asialla. Tervehtivät aina kohteliaasti.Nämä viilettävät sitten oikein vauhdilla. Vauhtia voin ainoastaan arvioida, väittäisin että lähempänä 100 kuin 50 solmua. Häipyy horisonttiin sekunneissa pitkälläkin suoralla. Väylä on leveä, mutta keppien välissä pujottelu näyttää ihan kuin nopeutetussa filmissä. Jonkinlainen elämyspaatti, penkkejä on 3 rivissä.Yhden tuollaisen saunalautan ohitin. Yritin kerran kysyä ympäristökeskuksen väeltä, että voidaanko veneiden laskemien jätevesien määrää mitata tai siis havaita merestä? Kuulemma ei pysty niin pieniä määriä havaitsemaan, jos johonkin lahteen tyhjentää, niin se taas on toinen juttu. Suurempia päästöjä tulee, kun on rankkasateet ja vedenpuhdistamot tulvivat yli. Mutta kyseessä on kuulemma se, että omalta osalta pitää tehdä mitä pystyy. Sitten voi kuulemma vasta vaatia että todelliset saastuttajat pannaan kuriin. Kyse ei ole kustannustehokkuudesta, eikä siitä että asioita pantaisiin tärkeysjärjestykseen.Loppujen lopuksi päädyin tuollaisen saaren rantaan. Oli aika hieno saari.Panin saunan tuleen.Lokki viirin nostin salkoon merkiksi että olen täällä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nyt mua viedään saunasta saunaan

Sammui kuin kanan lento

Tuollaisen majakan juurella tulee hyvä uni, se on kokeiltu niin monta kertaa. Toisaalta, minulla on puhdas omatunto, nukun aina hyvin.Mutta sitten köydet irti ja menoksi, satamaan jäi yksi tyhjä kolo.Sinne jäi Suomenlinna.Eihän merellä tuullut, internetin sääasema näytti 1m tuulta. Se ei riitä purjehdukseen, ainakaan jos on johonkin matkalla. Oioin vähän väylää ja tulin jälleen väylän yli. Vasemmalta takaviistoon tulivat Hollantilaiset veneellään ja vielä vähän kovempaa kuin minä. Autopilotilla ajoin risteävää linjaa. Piti sitten ihan vieressä hellittää, etteivät ohittajat tulleet kylkeen. No eihän se vaikeaa ollut ottaa autopilottia pois ja kaasu pois, ei ollut arvovalta kysymys. Onneksi. Iloisesti heiluteltiin ja tervehdittiin vierasmaalaisten kanssa.Sitten pyyhkäisi näitä armeijan vekottimia. Minä olin kaukana väylästä, he olivat omalla armeijan väylällä.Siinä mielessä näiden kanssa on kiva kohdata, ei tarvitse epäillä onko kuljettaja juovuksiin ja onko heillä kukaan tähystämässä. Aina on tähystäjä ja tutkakin pyörimässä.Moottorilla läpi aurinkoisen saariston.Sitten Porkkalan jälkeen nousi sumu. Radari toimintaan ja matka jatkuu. Olen minä niin monta kertaa siunannut ja mielessäni kiittänyt hyväntekijääni, kun olen sumussa ja pimeässä tutkan käynnistänyt.Tutka näytti että väylän reunamerkki on edessä tosi lähellä jo, sitten piti jo kääntää peräsimestä sivuun että kohta osuu. Siinähän se sitten jököttää sumussa 100 metrin etäisyydellä kun oikein maisemaa ja kuvaa tihrustaa.Bogaskärin kohdalta sisään saaristoon.Heti kohta alkoi sumukin hälvetä, sumu oli avomerellä.Tuolla kohdalla moottori sanoi pöks ja pimeni. No ei hätää mitään, keulapurje ylös ja lahdelle poijuun. Olin ajatellut että ajan tankin aika tyhjäksi ja putsaan Tammisaaressa. Oli tankissa luokkaa 10 senttiä pohjalla polttoainetta vielä.Lapoin sinne ämpärillisen ainetta ja ilmasin koneen ja yritin käynnistää. Ei lähde käyntiin.Kaivoin suodatin varastostani suodatin kassin.Kaksi nafta suodatinta jäikin vielä varalle, sekä kaksi öljynsuodatinta. Laitoin uuden suotimen ja ilmasin koneen ja jo lähti dieseli käyntiin.  Vetikö sitten suotimen täyteen pashaa pohjalta, kun polttoaine kävi vähiin vai mikä siinä tapahtui. Konehan sammui kerran jo keväällä, lähti hienosti suotimen vaihdon jälkeen käymään. No eihän tässä paljon vaihtoehtoja ole, tankki tarkastaen.Tänne minä sitten rantauduin, paljon veneitä oli laiturissa. Tuttujakin oli, oikein kädestä tervehdittiin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sammui kuin kanan lento

Kirkon viereen

Kahvin juonti ja keulaköysien irroitus kuuluu aamutoimiin. Sinne jäi Villinki seljän taakse.Huristin koneella, silta oli kiinni edessä.Mutta se aukesi edessä ja jatkoin matkaa.Kohti Suomenlinnaa, kirkko ohjaa oikealle tielle. Tai sitten se on majakka kirkon tornissa, joka ohjaa oikealle tielle. Kuka minkäkinlaista navigaatiota tarvitsee. Minä kyllä luotan enemmän majakkaan.Tuollainen mikä lie paavimobiili ahdisteli minua. Kiinalaisia näytti kannella viittoilevan.Hurautin ohitse tämän Suomenlinnan telakan. Telakka altaasta pumpataan vuotovesiä pois, ei parane venettä jättää tuohon putken alle. Vene uppoaa sekunneissa tuollaisesta vesimäärästä.Aika paljon veneitä Suomenlinnassa, kyllä siellä oli minullekin kohta.Lähdin kävelemään rantaan, ihmisiä käveli vastaan. Suuria joukkioita retkeilee täällä.Kävin lautalla kaupungilla kääntymässä. Eteläsatamassa oli tuollainen valas ja poikanen. Tässä kyllä poikanen imettää suurempaansa.Ostokset on shopattu, takaisin saareen.Kirkon viereen ihmettelemään. Läksin vielä tuon Viikinkien laivan satamaan katselemaan kuinka ihmiset menevät ja tulevat. Mielenkiintoista, miten ne jaksavat reissata?…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkon viereen

Vakoojia pörrää laivalta pilvin pimein

0i kuinka kaunis on aamu, hyvä että olin jo meren ylittänyt. Tuollahan oli aivan tyyni, olisin jäänyt merihätään suomenlahdella kauheaan tyynyyteen.Vielä huomasin että minulla on saalingissa Eestin vieraslippu.Otin sen alas ja laitoin tutun Kalevi jahtklubin viirin tilalle. Kalevipojad soomes.Vähän päivänmittaan tuulikin nousi, jökötin vain sinnikkäästi samassa rannassa.Lähdin ja kävelin ei omia polkuja, vaan  toisten tekemiä polkuja.Läpi aarnimetsän.Läpi miinakentän, tuollaisia hyppymiinoja oli siroteltu.Päädyin tänne Myrskykalliolle, täällä olen aina keväisin käynyt tähyilemässä. Odottanut tuulta joka on minut Eestiin vienyt. Nyt vain muuten katselin. Täällä pörräsi tuollaisia vakoilukoneita, tuppasivat lähelle surisemaan. Ehkä vakoilivat tuota vieressä olevaa sotilas-aluettaNiitä lähti nähtävästi tuolta purjelaivalta, tunsin heti että tuo ei ole suomalainen laiva. Suomessa ei tietääkseni ole yhtään liikkuvaa raakapurjelaivaa. Se yksi Gerda on tietääkseni karaoke laivana Raumalla. Eikä siinä ole kuin kaksi mastoa.Palasin veneelle, tuo poiju oli jotenkin liikkunut lähemmäksi. Päätin vetää sen rantaan ystävien avustaessa.Tuolla moottoriveneellä vedin, tai siis työnsin poijun painoineen rannan viereen. Kyllä paino oli kiinni ja ketjukin kunnossa.Se poiju oli vain jotenkin ollut liian kovassa vedossa ja tullut lähemmäksi. Kävin viemässä sen takaisin oikealle kohdalle. Että sellainen päivä, kivaa oli. Edessä uusi päivä ja uudet kujeet. Taidan suorittaa pienimuotoisen merimatkan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vakoojia pörrää laivalta pilvin pimein

Yli lahden että heilahti.

Köydet irti ja läksi. Sinne jäi Kalev Jahtklubi, minä läksin kohti Suomea.Piritan aallonmurtajasta ulos ja sitten mentiin.Purjeet ylös ja Tallinnanlahtea kohti Aegnaa.Purje vie vimmatusti. Sitten alkoi oikein kallistella ja kokka kohista.Isopurjeeseen yksi reivi, kokka kohisi entiseen malliin, kallisteli vähemmän. Autopilottikin jaksoi ohjata.Keskituuli näytti olevan Tallinnan matalalla 11m/s. Sinne alkoi jäädä Tallinna seljän taakse.Rahtilaivoja ja tankkereita seikkaili myös. Kylläpä lähtee Birgitasta komea keula-aalto kun oikein lasettaa menemään.Ei silti, kyllä tältä Eckerön laivaltakin lähtee. Kun lyhensi ajoaikaa 15 minuuttia aalto kasvoi reilusti.Kontit liikkuvat.Tämä Viikinki lähti minun edelläni Tallinnasta, tuli uudestaan vastaan Helsingin majakan hujakoilla.Siinä se on, Helsingin majakka, jota myös Helsingin Kasuuniksi kutsutaan.Sitten alkoi tuollainen kaupunki siintää edessä, en kuitenkaan kurvannut sinne.Vaan vetelin tästä Isosaaren vierestä.Tuosta Trutholmenin ja Hernesaaren välistä. Kuusiluodon rannasta vasemmalle.Tässä Villinginsalmen kohdalla oli vastaantulijoita, kävin pariinkin kertaan salmen suun vieressä katsomassa. Kun ei ollut vastaantulijoita sujahdin siitä läpi. Tuossa kylänlahdessa laskin purjeita ja vedin taas ympyrää. Meinasin ensin purjeilla rantautua, mutta tuo purje tulee alas vähän huonosti. Siihen rissaan pitäisi tehdä laakeri.Ei kun tuonne.Saaremaan pelmeenit tulelle.Ja katso, ruoka oli valmista. Tänään oli hyvä päivä, sai vauhdinhurmaa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yli lahden että heilahti.

Kohti esi-isien maata.

Koiran kanssa ehdin vielä käydä kävelemässä. Jos en lähde tämän kanssa, niin tämä osaa ottaa sellaisen syyttävän marttyyri katseen.Tietokoneen joka hajosi Liettuassa, kävin myös viemässä tutulle elektroniikka miehelle. Kerroin että näppis taitaa olla rikki, samaan tulokseen tuli tämäkin. Lupasi etsiä näppiksen ja laittaa kuntoon. Kysyi minkä maan näppis pitää olla? Vastasin että ei mitään väliä, vanha on Eestin näppis, mutta kaikki kelpaa. Sitten olikin aika lähteä, koira tulee aina saattamaan veräjälle. Valva majaa, tulen takaisin.Go bussi tuli, avasi ovet ja hyppäsin rekeen.Voimakortilla maksoin matkan, 83 senttiä.Läpi kaupungin, keskustan bussiasemalle.Kohta minun bussini, Lux Ekspres saapui. Pakaasit mahan alle pakaasi tilaan. Täällä on rahastus nopeaa, kaikilla on ostetut liput. Rahastaja joka käy Tarton bussiasemalla lukemassa viivakoodit, hyppää alas odottamaan seuraavaa bussia ja kuski joka on ottanut pakaasit, hyppää ruoriin.Sitten mennään, mistähän johtuu, että kun Lux Ekspres kurvaa liikkeelle ja panee pökköä pesään, tunnen olevani elossa. Reissunpäällä olen kotona.Katselin tuttuja maisemia, muunmuassa tämä vanha hullumaja.Kaksi ja puolituntia sitä kesti, sitten olinkin jo Tallinnan bussiasemalla. Täällä on kova säpinä, ihmiset lähtevät ja tulevat.Heilautin vielä kättä bussille tervehdykseksi.Ja lähdin kävelemään, meinasin tilata taksin, mutta oli niin ruuhkaa. Katsoin helpommaksi mennä ratikalla Hobujaamaan ja sieltä Piritaan bussilla. Kävin satamakapteenin kanssa juttelemassa ja maksamassa hinnastoni mukaisen satamamaksun. Vettä alkoi sataa. Vielä kaupasta ostaen kaikkea ruokaa ja sellaista. Nämä eilen, nyt on uusi päivä. Kaikki valmiina köysien irroitukseen ja kohti esi-isien maata…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kohti esi-isien maata.

Toomas Nipernaadin jalanjäljissä.

Yöllä tulee maahan kaste, kaikki on märkää. Ilma on kyllä hieno kotikaupungissani Tartossa.Kävin aamulla vähän kävelemässä ja katselemassa.Iltapäivällä kävelin tuohon risteykseen odottamaan. Koira jäi hämmästyneenä odottamaan, mihin ne nyt lähti?Ensimmäinen bussikyyti ei kelvannut. Tämä oli uusi Go bussifirman kaupunkibussi. Hyvä ja halpa liikkumisväline.Mutta tuo seuraava oli se jota odotin. Kaimari ajoi uudella bussillaan ja otti kyytiin.Hieno, sähköovet ja kaikki. Automaattivaihteet ja Kaimar osaa ajaa tasaisesti, mutta rivakasti. Hän käy paljon tilausajoja heittämässä autollaan. Eestissä, Venäjällä, Valkovenäjällä, joskus Ruotsissa ja Suomessakin.Läpi laajojen peltoaukeiden, vanhoja kolhoosipeltoja.Maaseutua pari tuntia ajoa.Pieniä kirkonkyliä matkalla.Tarkistin vielä että liput olivat tallella. Olivat.Tuosta teltta-portista pääsi läpi lippua näyttämällä. Periaatteessa siitäkin myytiin lippuja, mutta vain periaatteessa. Sillä kaikki liput oli loppuunmyyty jo aikaa sitten.Siinä oli puhvetti, yllättävän edullista. Ruokaa lautasellinen 6 euroa, kahvi ja täytekakku 3 euroa.Kiittelin onneani, edellispäivänä satoi vettä ihan kaatamalla kun kävin Venäjällä kääntymässä, tänään oli hieno päivä.Sitten hiphop lauteille istumaan. Paljon ihmisiä. Kaikki halusivat nähdä Nipernaadin.

Ja katso Toomas Nipernaadi hyppäsi lavalle ja alkoi tapahtua.  Pari kertaa meinasin kiljaista riemusta, pari kertaa tahtoi silmät saada märjäksi. Lopussa , melkein 3 tunnin esityksen lopussa Ingrid tuli ja toi Nipernaadille takin ja lakin ja kengät. Sanoi, että syksy on tullut, Nipernaadin on aika tulla kotiin. Ihmiset joiden keskellä Nipernaadi silloin oli, kysyivät: Oletteko te Katariina Jee? Ei, minä olen Ingrid Nipernaadi. Oli jo pimeä kun esitys loppui, siellä oli hyvät valaistukset. Minä tykkäsin tästä esityksestä, nämä ovat viimeiset tätä lavastusta. Oli viimeinen aika tulla katsomaan.Autot odottivat ihmisiä kotimatkalle, minä hyppäsin Kaimarin kyytiin. En siis tuohon vanhaan bensamoottori Gaziin. Päivä ehti vaihtua ennenkuin kotona, tänään on uusi päivä, Tuli palaa hännän alla, uudet bussiliput ostettu ja yöllä nukuttu. Matka elämässä jatkuu, vähän kuin Toomas Nipernaadilla…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Toomas Nipernaadin jalanjäljissä.

Irboska Kreml

Vielä on vähän perstaskussa rypistyneessä passissa tyhjiä kohtia leimoille, sekä ruplia jäljellä. Ei kun posottamaan autolla kohti Vabariikin kaakkoiskulmaa, Luhamaan rajanylitys paikkaa. Eestissä ei ole paljon mäkiä, tällaiset pienetkin nousut merkitään liikennemerkillä. Kohta alkoikin Eestin puolen raja-asema näkymään. Sitä ennen pitää kaydä rekisteröitymässä jonoon.Siellä parkkipaikalla jossa rekisteröidään autot seisoo aina rekkoja. Nähtävästi rekkakuskit syöttävät kettuja. Niitä vilisee näköjään raja-asemilla.Ketut ovat uteliaita mutta kuitenkin vähän varovaisia. Näitä ei kuulemma saa kuvata, ei näissä tolpissa mitään erikoista kyllä ole. No en kuvata, kun ei luvata. Yhteensä rajalla kului aikaa 1.5 tuntia. Eestin puolen miesten kanssa pärjää hyvin, venäläiset kyselee välillä jotain outoja. Jos en ymmärrä vastaan Da tai Harasoo. Jos katsovat jotenkin oudosti, korjaan että Njet. Näillä pärjätään. Heti Venäjän puolella rajaa oli rekkoja tienposkessa jonottamassa joku kilometrin jono. Näillä pitää olla lehmän hermot. Jostain syystä tahtoo aina polttoaine olla vähissä rajalla. Näkyy diesel maksavan sen 46.6 ruplaa, eli 65 senttiä litra. Tankki täyteen ja eteenpäin..Tienposkessa oli nopeusrajoitus. 110 km/h, koskee henkilöautoja.50 metrin päässä oli toinen merkki, 90km/h, koskee henkilöautoja, sateella. Alkoi sataa vettä ja minä pistelin menemään sen reilu 100 lasissa. En tiedä paljonko sillä Audilla joka ohitti, oli vauhtia, veikkaan 180 tai 200. Häipyi näkyvista pitkän suoran päähän aika rivakasti. Saavuin Irboskaan, siellä on tuollainen ravintola-majatalo. Sillä talolla on jotain tekemistä tämän luostarin kanssa, vanhoja hautakiviä nurmikolla.Dievuska toi meille ruokalistat, venäjällä kaikki tarjoilijat tai kaupan myyjät tai ketkä tahansa naiset ovat Dievuskat. Eli tyttöjä, ei niin vanhaa mummoa ole, ettei siinä tilanteessa tytöksi kutsuta.Siitä vain valitsemaan syötävät. Tälläkertaa valinta oli Borskeitto. Ihmisiä tuli ja meni, kaikki söi jotain.Läksin tänne Irboska Kremlin luo.Katselin kaukaa että auto seisoo tiellä poikittain, tuo ei kyllä ole tavallinen Mersedes, vaikka tähti keulalla.Tämä olikin venäläisten uusin automalli, Audi-Mersedes-Gaz. Bensakone myrisi keulalla.Äijät tyhjensi tuollaista 600 litran jätesäiliötä auton lavalle. Yleensä sellaiset tyhjennetään siihen tehdyllä autolla, saa sen jätesäiliön kipattua autoon. Nämä heittelivät pusseja ja irtokamaa auton lavalle.Sitten kaatoivat säiliön nurin ja talikolla ja lapiolla kuorma auton lavalle. Sitten lähtivät huristamaan laatuautolla kaatopaikalle. Irtotavaraa iloisesti lensi taivaan tuuliin, mitäpä pienistä.Kremlin nurkalle oli tuotu turisteja bussilla, turistit ostivat turistikrääsää. Suosittuja olivat nämä villakintaat.Jatkoin Pihkvan kaupunkiin, täällä oli suuri laatikkomyymälä, Lenta. Täällä oli halpaan hintaan myynnissä kaikki maailman asiat. Lasten koulutarvikket, koulupuvun pikkutakit, autonrenkaat.Makkaraa hyllykaupalla, juustoa suuret valikoimat.Kananmunia suuri valikoima erilaisia.Eläviä karppeja, savustettuja mitä lie kalanpäitä.Paistettua sianpotkaa, arbuuseja, jotka menivät hyvin kaupaksi. Keräsin kärryyn tarpeellista ja tarpeetonta tavaraaLasku oli pitkä, summa kuitenkin järkevä. Oli aika palata kotimaahan Eestiin. Takaisin rajojen ylitys sujui kuin tanssi. Eestin tulli tuli ja kysyi, haluanko ilmoittaa jotain tullattavaa? En halua ilmoittaa vastasin. Vastaus oli väärä, tulli kysyi uudestaan, onko minulla mitään ylimääräistä. Vastasin rehellisesti, ei mikään ole ylimääräistä. Tullimies luovutti ja toivotti hyvää matkaa.Koirakin ilahtui kun saavuin takaisin. Venäjällä on kiva käydä, tämä nyt oli lähinnä syömässä ja ostosretki. Mutta en minä venäjällä asua osaisi, enkä suomessa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Irboska Kreml

Tõmmu Jõmmu Emajõella

Aamulla Tarton kauppahallista ostettua savukinkkua ja leipää.Kaupunki oli yllättävän hiljainen, taasiseseisuvus päivä on pyhäpäivä.Minä tykkään Eestin suvesta.Tartu tahtoo euroopan kulttuuri pääkaupungiksi 2024, en tiedä miten käy.Kuulin mölötystä puistosta, siellä oli joku kansan asujen esittely. Ei ole minulle se.Mutta Emajokea käyn aina katsomassa. On paikallaan.Liikenne oli vilkasta.Jõmmu oli myös liikenteessä, vaikka se on tõmmu, sitä kutsutaan Jõmmuksi.Taidampa lähteä autoretkelle….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tõmmu Jõmmu Emajõella

Palju õnne Eesti vabariik

Aamulla keksin että jauhesammutin pitäisi katsastaa, mutta siinä on jo se 10 vuoden paineastia katsastuskin edessä. Hyppäsin bussiin ja matkustin hobujaamaan.Vaihdoin ratikkaan ja matkustin Tondi pysäkille, Tondi ärikeskukseen.Ostin uuden sammuttimen veneeseen. Kyllä minä tiedän että varmasti, jos joku viranomainen tulee tarkistamaan sammutinta, alkaa valittamaan että siinä on Eestinkielinen käyttöohje. Olen varautunut selittämään, että minä ja miehistö osaa Eestinkieltä. Eikä miehistö edes osaa suomea. Uskon että tämä liettualainen sammutin toimii yhtä hyvin kuin kiinalaiset halpasammuttimet joita suomessa myydään. Sitäpaitsi tämä maksoi sen 12 euroa, sammutinluokka on sama kuin suomessa vaaditaan. Empä usko kyllä sammutinta tarvitsemani.Sitten otin ja lastasin putkikassin täyteen tavaroita ja läksin.Sinne jäi vene laituriin, lipun otin pois liehumasta.Tilasin Bolt taksin, Bolt näyttää hinnan etukäteen. Tuossa taksissa oli taksikyltti katolla, mitään logoja ei kyljessä. Tosi agressiivinen umpivenäläinen taksikuski, veteli kuin hullu ja soitti välillä torvea toisille.  Autossa oli taksimittari, mutta se ei ole Bolt ajossa päällä. Tällä piraattitaksilla oli lainmukainen hinnasto. Lähtö 5 euroa, kilometri hinta 1 euroa. Se on ylin hinta, mitä lain mukaan saa taksi pyytää rahaa. Se on kaksinkertainen normaaliin taksaan verrattuna. Aiemmin takseilla oli vapaa hinnoittelu, tahtoi joku joskus lähtöhintaa 15 euroa ja 5 euroa kilometri. Pettivät sillä ihmisiä, nyt tuli sitten maksimitaksat. No minä maksoin sen 6 euroa jonka Bolt pyysi, normaali hinta bussijaamaan. Tällä mittarilla se 7 km olisi maksanut 12 euroa.Otin suuntaa, neuvostoliiton aikaisella marssikompassilla.Bussijaaman ovesta sisään.Yksi Lux Ekspres oli kohdalla, se ei ollu minun Lux autoni.Mutta minun autoni tuli, Lux Ekspres, hiphuraa.Bussiin, hyvät penkit vaikka otinkin vain tämän normaali penkin. Sitten mennään.Päädyin Tartoon, koira riemuitsi tulostani. Kiehnäsi kylkeen ja kiljui. Kävimme vähän liikkumassa.Tänään on Eestin taasiseseisuvus päeva, eli itsenäisyyden palautumisen päivä. Eestissä on kaksi itsenäisyyspäivää. Palju õnne Eesti vabariik….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Palju õnne Eesti vabariik

Nipo satamakapteeni

Dirhamin satamakapteeni aloitti sen nipottamisen jo eilen, kun tulin, niin antoi keltaisen tarralapun ja että kirjoita veneen nimi, montako ihmistä, mistä tulee, minne menee ja veneen pituus. Minä kirjoitin veneen nimen ja annoin paperin. Sanoin että tulen Kuivastusta, menen Tallinaan ja olen yksin, 9,6metrin veneellä. Tämä vaati kaikki kirjoittamaan. Sanoin ei ole prillejä, en kirjoita enempää.  Lopuksi kelpasi kun vähän aikaa tuijotettiin toisiamme. Se satamakapteenihan kirjoittaa siihen omaan kirjaansa ne samat asiat siitä paperilappusesta ja viskaa sen lapun roskiin. Kirjoittakoon kuullun perusteella. Nyt aamulla sama mies tuli vastaan kun kävin vessassa, kysyi olenko lähdössä? Kerroin olevani. Kysyi että mihin aikaan? Sanoin että kun olen kahvin juonut. Mutta mihin kellon aikaan? Perhana, ei ole kelloa, älä ala pelleilemään kanssani, katso ikkunasta jos haluat minuutin tarkkuudella tietää lähtöni, kohta lähden.Viskasin sen viimeisen vekkarini yksipäivä roskapönttöön. Satamakapteeni luovutti. Tyhmyyksiin en lähde mukaan.No, kahvit juotu ja läksin, sinne jäi satamakapteeni nipottamaan minuuttiensa kanssa. Harmittaa kun se roskis tuli tyhjennettyä jo päiviä sitten, olisin vienyt sen risan kellon tälle. Katselisi siitä aikansa kuluksi viisareiden heilumista.Tässä jo purjeet ylhäällä ja sitten mennään.Että siinä 6 ja 7 solmun välillä keikkui nopeus.Yhdessä vaiheessa tuntui että nyt menee jo kovaa, autopilotti ei pysynyt suunnassa. Rakensin reivin, katsoin kännykällä netistä, että Tallinnan matalalla tuulee 11m/s. Ajattelin että pitää säästää purjetta, ettei joka satamassa tarvi paikkailla.Siitä minä purjehdin ohi Pakrin saarten ja Paldiskin kärjen.Siinä Paldiskin niemen kärki.Yleensä valokuvista ei näe kuinka tuulee, tästä näkee. Tuuli vei tämän ohittajan pärskeet mennessään.Piirivalve kävi katsomassa, ne on nyt ahkerasti käyneet vierellä viime päivinä. Ruokatauko merellä, tai ei siis mitään taukoa vaan vauhdissa kefiiriä tonnikalaa ja näkkileipää.Lopuksi alkoi tuollaista näkyä horisontissa.Tuonne on matka, Pirita. Kuka tietää mitä nuo risuaita karttamerkit ovat? Minä en tiedäKalevi Jahtklubi, sinne.Kalevilla pitävät vieraspaikkoja, näillä oli keväällä 17 omaa venettä jonossa että saavat vakipaikan. Silti jättävät vieraille olisiko 10 kohtaa, joita eivät anna jäsenille vakipaikoiksi. Nämä 17 jonottavat ja seisottavat veneitään Pirita Top:issa, tuolla huoltoaseman puolella. Kyĺlä tämä Kalev on paljon parempi.Köytin veneen aisaan kiinni, kävin tervehtimässä uutta satamakapteenia. Tämä hämmästyi, kun kuuli että olen jahtklubin jäsen. Kerroin lähteneeni 2 kuukautta sitten Pirita Topista seikkailemaan, nyt tulin takaisin. Nyt oman kerhon, omassa satamassa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nipo satamakapteeni

Tantsu õhtu vai kalamiesten päivät?

Auringon noustua oli oikea aika jatkaa matkaa.Sitä se uneni tiesi, Piret oli käynyt yöllä viereeni nukkumaan. Lähtö oli oikea ratkaisu, Töll lähestyi jo kun etenin paikatuilla purjeilla. Kiertelin vähän omia polkujani. Tuossa Rukkirahun kaakkoispuolella, Kuivarahun pohjoispäässä piti hakeutua väylälle.Siinä kun kääntää myötäisestä vähän sivulle niin jo taas vauhti kasvaa. Tässä ohittelin Rohukülaa, naapurin tyttö Tiiu oli lähdössä. Ennätin tämänkin jaloista pois. Nämä saarten laivat on nimetty Eestin muinaistarujen sankareiksi.Taas osuin lähelle väylää, ainoastaan vähän merkin väärältä puolelta.Aurinko paistoi välillä kuumasti, kaapista kylmä Gira, Liettualainen kotikalja.Matka vei oli Haapsalun lahden, en tahtonut Haapsaluun.Tallinn Radio huuteli moneen kertaan satamatiedoituksia: “Lohusalu sadam, satama tarjoaa erilaisia palveluja, satamamaksu 25 euroa. Tänään tantsuõhtu, piletit 15 euroa.” Ja sitärataa. Päätin etten mene Lohusalun tantsulle, pelkäsin, ettei purjehtija sieltä ehjänä selviä. Pitää paeta savupiipun kautta.Päätin jäädä tänne Eestin luoteiskulmaan, lähelle Osmussaarta. Sinne sitten vain, silmät kiinni kun plotterin kanssa kulkee. Näyttää niin kiviseltä.Käsittämättömän paljon ihmisiä aallonmurtajalla vastassa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?Veneitä, telttoja ja ihmisiä.Mutta täällähän on Dirhamin kalamiesten päivä. No parempi kuin tantsuõhtu, luulen niin.Vähän kuin markkinat.Palokunta antoi lasten sammutella kaasuliekkiä tuollaisilla vesisammuttimilla. Tosi hyvä idea, saa kokeilla sammutinta käsissä.No mutta, viranomaiset, poliisi ja piirivalve amet. Läksin seisoksimaan veneen vierelle, kutsuivat kylään.Kertoivat kuinka valvovat rajoja, ettei kukaan tule schengel alueen ulkopuolelta luvatta. Juttelivat veneensä tekniikasta ja työstään.

Hyvä idea poiketa tänne…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tantsu õhtu vai kalamiesten päivät?

Risteilylle merimatkan jälkeen.

Odottelin satamakapteenia Kuressaaressa. Liput liehuvat komeasti salossa. Satamakapteeni tuli, laittoi minulle oman hinnastoni mukaisen hinnan jonka maksoin. Toivotti tervetulleeksi takaisin, lupasin tulla.Köydet irti ja läksi.Minulla on jokakerta vähän haikea mieli, kun lähden Saaremaalta. Saarelaiset ottavat minut omakseen ja ovat kovin ystävällisiä minulle.Sinne se nyt kuitenkin jälleen jäi.Jälleen nuo biisonit tuossa ojan penkalla toljottivat, kuin eivät olisi ennen purjevenettä nähneet. Oli muitakin saattajia, tällä kivellä istujalla oli terävä katse.Rävähtämättä tuijotimme toisiamme, kunnes kotka luovutti. Purje vie kohti koillista.Vauhtia sopivasti.Piirivalve kävi tervehtimässä, ei niillä sitten kuitenkaan mitään asiaa ollut. Hävisivät tuijotuskilpailun nämäkin, lähtivät pois.Ei täällä väyliä ole kuin kuressaaresta ulos, sitten väylä loppuu ja mennään omia polkuja.Suunta tänne Muhun saarelle, Kuivastu satamaan.Siellä se Kuivastu alkoi siintää.Laitureissa hyvin tilaa, ei muita vieraita satamassa. Nuo muut on paikallisten veneitä.Näytin satamakapteenille tätä korttiani, löi viimeisenkin reijän korttin. Nuo molemmat satamakapteenit jotka vuorottelevat ovat tosi ystävällisiä. Molemmat on kotoisin Muhun saarelta, paksu saaren murre molemmilla. Mies kiiruhti laittamaan suomenlipun salkoon, yritin estellä ettei minun takiani tarvitse. Laittoi kuitenkinKipaisin tuohon Saaremaa lauttaan.Oli meinaten nälkä, lautalta kokemuksesta tiesin saavani ruokaa.Laivat elävät nopeassa 40 minuutin perioodissa. 27 minuuttia merimatka, 13 minuuttia lastin purku ja uuden lastaus ja jälleen lähti. Minulle sopi sellainen risteily.Ehdin vielä käydä Virtsussa vanhaa vierassatamaa kuvaamassa.Laivat kohtaavat tässä keskellä Väinämerta. Ihmiset vilkuttaa toisilleen.Minä hyppäsin karusellista ulos Kuivastussa. Pää ei kestä risteilyjä, yksinpurjehdusta kestää kyllä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Risteilylle merimatkan jälkeen.

Tarjous, josta et voi kieltäytyä

Purjeneuloja eilen tuodessaan paikattua purjetta, sanoi että takuuta ei sitten ole. Kehotti hankkimaan uuden purjeen. Minä sanoin että voithan katsella ja mittailla ja tehdä tarjouksen.Tämä tuli ja aloimme mittailemaan, huomasimme että kyllä tämä purje on kuin ne edellisten sortsien perasaus. Aivan harsolla purjeella purjehditaan.Neuloja sanoi ettei voi minua laskea merelle tuollaisella purjeella, halusi liimailla paikkoja purjeeseen. Sanoi ettei uskalla ommella, neulanreijätkin alkavat repeillä.Tämä sanoi että tekee minulle tarjouksen uudesta purjeesta, sellaisen tarjouksen josta en voi kieltäytyä. Sen jälkeen juttelimme purjehduksesta ja elämästä. Tämä alkoi ehdotella että tule minulle töihin, saat prosentit joka myydystä purjeesta. Tarvitsi suomenkielen taitoista myyjää ja kontakti henkilöä. Voivotteli kun ei osaa suomea.Kieltäydyin kohteliaasti, vetosin että sinun pitää ensin tehdä minulle se tarjous josta en voi kieltäytyä. Sen jälkeen jos tarjous on sellainen josta en voi kieltäytyä, niin sinun pitää tehdä se purje minulle. Jos purje on sellainen kuin purjeen pitää, niin sitten voisin sellaista myydä.Annoin purjeneulojalle pullon venäläistä vodkaa sanomalehteen käärittynä. Sanoin että otat tuosta moukkuja illalla ja mietit sitä tarjousta. Älä minulle höpötä kankaiden nimiä ja muuta, en minä niistä mitään ymmärrä. Kysyt minulta sellaiset kysymykset että osaat tehdä purjeen minun tarpeisiini, sellaisista materiaaleista että tulee hyvä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin se purjeentekijä tekee oikeasti sellaisen tarjouksen josta en voi kieltäytyä.Kiertelin kaupungilla, kävin kirjastossa lueskelemassa lehtiä. Katselin kun Ukrainalaiset kivimiehet rakensi kivilaatoista jalkakäytäviä. Tekee äijät pitkää päivää, urakka on pahasti myöhässä.Ryntäsin nälissäni tuonne kahvilaan.Tiskillä kysyin että mitä on syödä. Neito sanoi että hakkiliha kastme. Hakki on naakka, hakkiliha ei tarkoita jauhettua naakanlihaa, vaan jauhettua naudan tai porsaan lihaa. Eläin taas on looma, mutta kun puhutaan looman lihasta niin se tarkoittaa naudanlihaa. Sain kuitenkin annoksen, kun en alkanut virisemään.Ruoka oli hyvää, maksoi 3,5 euroa.Satamassa on samat veneet, ketään ei ole tullut, yksi eestiläisten pieni paatti läksi merelle. Satamakapteeni sanoi lähtevänsä kotiin, minä lupasin olla satamakapteenina jos, joku vieras tulee.

Mutta nyt alkaa aika virrata yli päälärin laitojen, on tehtävä päätös. Päätös ei ole lähdenkö vai eikö, päätös on lähdenkö nyt vai myöhemmin, paikatulla purjeella…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tarjous, josta et voi kieltäytyä

Neito Saarelainen ja Katariina Jee, molemmat vastassa satamassa

Purjeneuloja tuli käymään, viskasimme purjeen tämän autoon ja veimme tämän neulomolle. Katseli jälleen tämäkin purjemaakari purjettani pitkään, kysyi olenko ollut pallonkierrolla? Ei, kunhan vain tässä kotinurkissa pyörin. Kysyi vielä että olenko mennyt luovimaan purjeella, näyttävät sellaiselta?   Lupasi kuitenkin paikkailla jälleen kerran purjettani.Kävin ostamassa kukan ja kävelin toiveikkaana takaisin rantaan.Palasin veneelle ja mitä minä näinkään? Neito Saarelainen käppäsi laiturilla häntä pystyssä. Oli jotenkin vihaisen oloinen, näki tietysti veneeni ja oli etsinyt minua. Me olemme tämän Neito Saarelaisen kanssa useinkin tulleet vastakkain. Näytin Neito Saarelaiselle kukkia ja kaikki oli taas kuin ennen. Kaikki hyvin jälleen kerran. Nopeasti Neidolla mielialat vaihtelevat, on epävakaa kuin ajomiina, sellainen sarvimiina. En minä sarvimiinoja pelkää, enkä neitoja. Ei tiennyt Neito Saarelainen, että Katariina Jee oli myös jälleen samassa satamassa. Katariina Jee, Toomas Nipernaadi armastus. Minulta on kerran kysytty, oletteko te Toomas Nipernaadi, menin vähän hämilleni ja sanattomaksi. Kysyjä oli Pärnun museon opas.Kävin kaupungilla käppäämässä, remontti on kestänyt jo pari vuotta. Hienot kivilaatat kadulla, en tiedä onko tarkoitus kieltää autot. Taksikuskit ja liikkeiden omistajat on käärmeissään kun katu suljettu.Illalla purjeneuloja toi purjeen takaisin, sanoi että purjehdi varovasti. No minä lupasin että vältän syviä vesiä, ajelen rantojen läheltä.Mikä tuossa nyt vikana? Hyvä purje, yhtenä kappaleena. Vaihdetaan kun samanlailla valo paistaa läpi kuin housun persauksista…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Neito Saarelainen ja Katariina Jee, molemmat vastassa satamassa

Ukonilmalla purjeet pois

Aamulla join kohvid, irroitin köydet ja läksin. No nuo eivät olleet minun köyteni vaan Latvialaisten. Latvialaiset ovat huolellisia veneensä kiinnityksessä.Minun köyteni on tuo oikeassa kulmasa oleva sininen köysi. Sain sen pikkaisen pujoteltua knaapin kulmasta kiinni. Uskoin veneen pysyvän näinkin kiinni.Ei silti, ei minulla ole tuollaisia kuminauhasta tehtyjä joustimiakaan. Miten minusta tuntuu ettei tuollaisista ole paljon iloa.Sinne jäi Ventspilsin satama, kello oli jo 7 kun läksin, muita ei vielä näkynyt hereillä.Lehmä möllötti aallonmurtajalla, ei ollut liikahtanutkaan välillä.Viimeinen silmäys Ventspilsiin. Olen usemman kerran täällä käynyt, kiva paikka.Purje ylös ja läksi.Pohjoisen suuntia mennään. Vauhti vaihteli, välillä 3 välillä yli 7 solmua.Kopioituja karttoja, kyllä minä tälläkin pärjään.Viimeinen silmäys takana näkyvään Latviaan, kuinkahan monta kertaa olen Latviassa käynyt? Ei taida sormet ja varpaat riittää laskemiseen. Eteenpäin kohti Igaunijaa.Tuollaista piti väistää, Varmaankin olisin edestä ehtinyt, mutta tunnen vastenmielisyyttä mennä tuollaisen eteen. Se on MS Viikki. Suomalainen kuivarahtialus, polttaa nesteytettyä maakaasua. Joskus laivoista tulee oksettava haju kun polttavat rikkipitoista raskasta polttoöljyä koneissaan. Tästä ei mustaa savua noussut. Takakannella oli suuri kaasupönttö. Plotterissa näkyy tuollaisia risuaitoja, mitä lie lautataapeleita? Minulle ei ole selvinnyt mikä tuo karttamerkki on,Kohti Sõrven säärtä, siinä on tuo Sõrven tuletorni.Olen käynyt siellä. Näkyy suuri lintu lentävän majakan yläpuolella.Vhf radiosta huuteli tunninvälein Tallin radio sekä Riga resque radio, varoittelivat kovasta tuulesta joka nousee yöllä. Tiesin ehtiväni ennen sitä satamaan.Katselin pilviä.Yritin houkutella salamimakkaralla lintuja, ei onnistu.Ei myöskään tonnikala houkuta lintuja, söin itse.Huristelin ohi tämän Abrukan saaren, siellä en ole koskaan käynyt. Jotenkin Kuressaari niin lähellä, ettei malta pysähtyä.Lopuksi moottorilla tätä ojaa pitkin Kuressaareen. Soittelin satamakapteenille iltapäivästä, että olen tulossa Latvian suunnasta. Jos merivartijat ilmoittavat suomalaisesta joka on tulossa, se olen minä. Ei tarvitse odotella minua, pärjään kyllä. Satamakapteeni kiitteli tiedosta, olivat jo kuulemma informoineet. Sanoi lähtevänsä kotiin, minä kerroin että voin tuurata kun tulen paikalle.Kuressaaressa oli kuitenkin vastaanottajat paikalla.Tuohon minä köytin veneen kiinnni.Otin vielä purjeen irti ja laitoin säkkiin. Jostain olen kuullut että ukkosella voi purje hajota, olen huolellinen ja minulta purje ei hajoa ainakaan ukkoseen. Sellaista on näet luvassa. Kuinkahan monta kertaa olen ollut kuressaaressa?…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ukonilmalla purjeet pois

Veneillen Ventspils

Kello 5 aamulla heräsin kovaan nauruun, pistin housut jalkaan ja otin veneen köydet irti ja läksin. Puolalaiset on kuin Kotkalaiset, kovia möykkäämään. Sillä erotuksella että Kotkalaiset osaa veneillä, puolalaiset eivät. En tiedä mikä heillä niin hauskaa oli, ehkä se kun olivat ehjänä satamaan onnistuneet pääsemään.No sinne jäi satamaan 2 puolan venettä ja yksi ruotsalainen.Sotalaivan rinnalla tuttu piippaus karttaplotterista. Ei se välttämättä sotalaivasta tule, mutta aina samalla kohdalla ja aina sotalaiva siinä ollut.Satamat on mielenkiintoisia myös pimeällä, tai eihän enään pimeää ollut, hämärää vain.

Sieltä Karostan kirkon takaa aurinko nousi. Kuvaan ei tarttunut hieno kullan kimallus kirkontornista. Näiden hetkien takia kannattaa ostaa vene ja käydä vähän seikkailemassa. Voi sitten vanhana kiikkustuolissa kertoa kaikille jotka vain suostuvat kuuntelemaan.Purjeet ylös ja menoksi.Kaksi venettä näin koko päivänä. Toinen tuli vastaan ja toinen tuli jostain Gotlannin suunnasta rantaa kohti.Välillä tuuli vei hienosti, välillä piti laittaa koneella.Ei saa saslikkia merellä, grillatessa palaisi koko vene. Sapuskat on yksinkertaisia, otetaan purkki eestin hernesoppaa. Viskataan kattilaan ja vähän vettä päälle.Sekä vähän chiliä, niin että soppa on punainen. Chilistä tulee hienostunut maku hernesoppaa.Liettualaista kefiiriä ja Eestin hernesoppaa. Matka joutuu.Ja taival jatkuu, pohjoisen suuntaan.On aikaa katsella pilviä.Kunnes alkoi näkyä Ventspils satama.Siitä aallonmurtajan aukosta sisään, vihreä loisto jää oikealle, kuten aina sisään tullessa. Tuonne pääsee kävelemään, siellä oli ihmisiä vilkuttamassa minulle. Katsoivat kun lippalakkimies tulee mereltä.Lehmä oli myös, se ei vilkuttanut. Katsoi kuin mikä lie.Ohi kaikkien laivojen tänne vanhaan kalasatamaan. Tai onhan tämä vieläkin kalasatamana, mutta ei kesällä mitään tapahdu.Sinne ajoin vapaaseen väliin veneeni. Olin jo laiturissa kun satamakapteeni hokasi että vieras tuli. Muutama vieras, suurin osa Ventspilsin omia.Kävin vielä illalla Bolt taksilla kaupassa ostoksilla.Umpivenäläinen taksikuski, no eihän meillä paljon asiaa ollutkaan. Tämä näkee tilauksesta mihin asiakas tahtoo, senkus lähtee viemään.Komea koppalakki miehellä.

Niin se aika vierii, tunnit vain mennä viuhahtavat.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Veneillen Ventspils

Liepaja Karaosta karosta

Aamulla läksin joutessani torilla käymään, torit on mielenkiintoisia paikkoja.Pyhäpäivänä on vähän hiljaisempaa.Monet miehet kävivät ostamassa kukkakimput kotiin. Minä päätin lähteä sinne Karostaa katsomaan. Se on mielenkiintoinen kaupunginosa, tai oikeastaan kaupunki.Viimeksi kun kävin tämä silta oli remontissa, ei päässyt ylitse.Nyt se avataan laivoille jonkun kerran päivässä.Silta vie yli Karostan kanavan.Tuo on kanavaa maallepäin, se on käsittääkseni osin käsin kaivettu.Tämä kuva on merelle päin. Kaukana häämöttää uloin aallonmurtaja. Se on valtavan kokoinen rakennelma. Se sana Karosta tulee sanoista kara joka on sota, sekä satama joka on osta. Eli karaosta, sotasatama, karosta.Hienoja rakennuksia joita ei ole saatu säilytettyä. Tässäkin katto tullut jo sisään. Ikkunat ja ovet on muurattu kiinni ettei vandaalit käy. Kaikissa on muuten pihat niitetty, ei kasva pujoa eikä pensasta.Vanhoja kävelyteitä, ne on näköjään alunperin olleet tiilipintaisia. Neuvostoaikana lyöty asfaltti päälle.Nuo vanhat tsaarinajan rakennukset on komeita, nämä neuvostohirvitykset on kauheita. Näitä molempia on kymmeniä ja kymmeniä, varmaankin satoja yhteensä. Joillekin neuvosto elementtitaloille on saatu villa päälle ja rappaus. Toiset on samanlaisia kuin valmistuessaan, rakennusvaiheessa ei oikein saanut tolkkua, että puretaanko tätä vai rakennetaanko.Kirkkoa kävin katsomassa, panin kynttilän palamaan.Tämä mies päivysti kirkon portilla, hihkaisi “helou mister.” Kysyi mistä olen, sanoin että arvaa. Ensimmäinen arvaus oli puolalainen, toinen ruotsalainen ja kolmas oli suomalainen. No autoin niin paljon että viittasin kädellä pohjoiseen. Tahtoi tietysti rahaa, tälläkertaa annoin sen euron miehelle.Minä huristelin fillarilla ympäriinsä ja ihmetelin. Tämä on muuten vanha sairaala, joka toimi neuvostoaikana vankilana. Kovana sellaisena.Kävin vielä uudestaan katsomassa tätä pohjoista aallonmurtajaa. Se pitää olla järeää tekoa että kestää myrskyt.Näitä autotalli osuuskuntia on ripoteltu kaikkialle entisen neuvostoliiton alueelle. Aika kyhäelmiä, tavaraa ei ollut saatavilla ja talli oli saatava. Olen Eestissä jutellut paljon vanhojen ihmisten kanssa, uskomattomia kertomuksia neuvostoajoista. Miten mikään ei toiminut, mutta kaikki järjästyi.Käytössä olevia teollisuusratoja Karostan kanavan laidoilla.Jossain taas oli varoituslaitteet, muttei kiskoja tien yli. Oikean puoleinen semafoori on junille.Olihan siellä pöpelikössä kiskot. Joskus kauan sitten oli liikuttu.Jokapaikassa on portit ja aidat. Tämä on joku vanha sotasatama.Kävin vielä taivastelemassa rautatieasemalla. Hieno on asema.Juna Riiasta tulee Liepajaan perjantaina, takaisin sunnuntaina. Ei mene hyvin tällä rataosuudella. Rahtia kyllä kulkee.Kävelin tuonne Lotte kahvilaan ja sanoin että anna minulle ruokaa, olen nälkäinen.Fillari on pakattu, kilometrejä tuli 25.Nyt olen vähän kahden vaiheilla, lähden vai en lähde…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liepaja Karaosta karosta

Nuku sinä, minä valvon untasi.

Illalla sovin satamakapteenin kanssa että lähden kello 6. Silta avataan ennen kello 8 vain pyynnöstä, tasatunnein. Ennen kuutta kävin palauttamassa avainkortin, pyysin avaamaan sillan.Sillat avautuvat edessä.Ja sulkeutuvat takana. Aurinko oli juuri noussut kun läksin taivaltamaan. Hienon näköistä.Takaa Curonian laguunista vyöryvät sumulautat, eivät saaneet kiinni.Huitaisin ohi tuon merivartioston, niille on syytä kertoa radiolla, kuka, mistä, minne ja niin edelleen. Jos ei kerro, tulevat ja pysäyttävät ja kysyvät. Norjalainen risteilyalus tuli vielä vastaan ja sitten alkoi avomeri. Sitten tuuli nousi ja purjehditaan. On aikaa keskittyä vaikka purjehdukseen.Ohi Palangan, tuolla se pitäisi olla. Vähän utua, ei näy. Ohi Butingen öljyterminaalin. Siinä ei ole satamaa vaan suuri poiju jossa pumppaamo. Siihen laiva kiinni ja perään tuollainen hinaaja pitämään paikallaan. Hinaaja odotteli asiakkaita, kuin taksi tolpalla.Vaihtelin noita viirejä eestaas.

Sitten kuului terävä kiljaisu, minä että mikä se oli? Lintu lensi ja vinkui.Samassa tajusin, lintu vinkaisi että “Liepaja? Jees jees, hyppää kyytiin. Lintu hyppäsi kyytiin. Oli reppana niin väsynyt, että ensimmäiseksi pani nokan kainaloon ja otti nokkaunet. Minä juttelin linnulle hiljakseen, nuku nuku nurmilintu. Nuku sinä, minä jaksan vielä valvoa. Lintu nukkui sen 5 minuuttia ja alkoi tepastella ympäriinsä.Yritin tarjota linnulle kauraryynejä, ei ollut kiinnostunut. Salamimakkaraa olisi ollut, sitä en tarjonnut.Siinä me purjehdimme kaksi yksinäistä kulkijaa merellä. Minä juttelin linnulle, tämä vastasi että “viik.” Sitten alkoi Liepaja näkyä, lintu hermostui hiljaiseen etenemiseen ja pyrähti siivilleen. Kiersi kerran purjeveneen ja lensi kohti Liepajaa. Minä toivotin linnulle hyvää matkaa, toivottavasti kohtaamme joskus jossain.Tuosta aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisään. Nuo ovat kyllä eri lintuja, kuin minun matkakumppanini.Ohi kalamiesten.Ohi majakan ja ohi troolareiden.Ohi hinaajien.Ohi sotalaivan.Sotalaivan kohdalla joka ikinen kerta kartta kadottaa satelliitit. Kännykkä väitti kerran, että olen vietnamissa kun ohitin laivaa.Tyhjä laituri, tai oli siinä yksi kumivene. Satamakapteeni tuli illalla tervehtimään. Totesi ensimmäiseksi että “Hello again.” Muisti minut reilu 2 viikon jälkeen. Kysyi milloin lähdet eteenpäin? Vastasin rehellisesti, ei harmainta aavistusta…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nuku sinä, minä valvon untasi.

Tietokoneen korjausta

Eilen oli synkeitä pilviä, ukkonen paukkui ja vettä satoi ajoittain.Tutkin sitä tietokonettani, nähtävästi control nappi on vioittunut.Minulla oli yksi päivä tuollainen Gira, se on kotikaljaa. Siitä pöllähti näppäimistön päälle vaahtoa kun avasin purkin.Katselin netistä missä Klaipedassa on tietokone korjaamo ja tilasin Bolt auton. Kuski tuli kohta ja alkoi jututttamaan, kysyi mitä on siellä osoitteessa jonka annoin? Kerroin että jonkinlainen tietokonekorjaamo, tämä että tuossa lähellä on hänen tuttavallaan huolto, eikö mennä sinne? No sinnehän mentiin.Kerroin kaverille mitä on oireita ja mitä epäilen. Kerroin vielä että kone ei sammu akkua pois ottamalla. Tämä naurahti että pitäisi sammua. Alkoi purkaa konetta ja löysi sisältä toisen akun. Purki koko koneen atomeiksi, vikaa ei löydy, mutta selvästi se on näppäimistössä. Ei kuitenkaan johtunut kotikaljasta. Näppäimistöä ei löydy Liettuasta. Kone kasaan ja annoin kaverille haluamansa kympin, kolmen vartin työstä.

Taksikuski kävi välillä heittämässä keikkaa ja tuli takaisin, toi minut takaisin satamaan. Sanoi että anna 8 euroa kyydeistä. Pitää tilata jostain Kiinasta nähtävästi näppäimistö, jos en Eestistä löydä.Viimeinen ruotsalainen vene lähti. Nyt on vieraita ainoastaan pari sakemannia ja minä. Minullakin on lähtökuume.Kokoan tavaroita kasaan ja lähden…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tietokoneen korjausta

Yliluonnollinen ilmiö

Tietokone alkoi risoa, hiiren oikea näppäin ei toiminut ja välillä hiirtä rullatessa kuva pieneni ja suureni. Minä sammutin koneen ja käynnistin, ei auttanut. Otin akun irti ja ajattelin pyyhkäistä viimeiset hituvirrat pois koneesta. Perskutarallaa, kone käynnistyi ilman akkua. No arvelin että käy sekunnin ja sammuu, mutta ei. Tietokone toimi 40 minuuttia akku irti ja laturiin ei ollut kytkettynä. Sen 40 minuutin kuluttua luovutin, minun ymmärrykseni ei riitä siihen miksi kone pysyy käynnissä ilman akkua. Nähtävästi muistin varmennus paristo jaksaa pitää koneen käynnissä. Jotain kuitenkin selvisi, hiiri oli saanut vuotavasta veneen ikkunasta vettä ja siksi oikea näppäin ei toiminut. Samoin vaikutti että tietokoneesta oli control nappi pohjassa koko-ajan. No, onneksi on tämä ikivanha kone vielä, tämä on vain niin onnettoman hidas.Minäpä tilasin Bolt taksin ja läksin bussiasemaa kohti. Kysyin kaverilta, että mitäs haluat jos vietkin tuonna Palangan bussiasemalle. 20 euroa oli vastaus, matkaahan oli sinne reilu 30km. Sovittu, kaveri sammutti sen Bolt mittarin kännykästään ja otimme uuden suunnan.Siinä se on Palangan bussiasema.Vieressä seisoi muutama tuollainen auto, tarjosivat majoitusta. Minä en majoitusta tarvitse, minä asun veneessä.Kävelin kaupungilla ja katselin, sadekin loppui.Minulla oli tuollainen sateenkarkoitin mukana, siksi sade loppui.Kävelin tätä kävelykatua rantaan.Siinä se on, Palangan suurin nähtävyys, laituri.Iso laituri, suuri nähtävyys.Nälkä alkoi vaivata, yksi sisäänheittäjä heitti minut ovesta sisään, ennenkuin ehdin oikein harkita kunnolla asiaa.Samassa tuli kipot eteen, soppa oli ihan hyvää. Perunat ja salaatti ja kastikekin oli hyvää. Se jauheliha pihvi ei kyllä oikein kummonen ollut. No 4.5 eurolla ei kaikkea saa.Päädyin Palangan lentoasemalle, katselin koneiden lähtöä.Katselin kun matkustajat kävelivät tuosta turvatarkastukseen ja siitä koneeseen.Sinne kaarsi Air Baltic turbiinit ulisten taivaalle. Air Baltic tuo ja vie.Minä katselin haikeana lennukin perään, heilautin lakilla hyvää matkaa. Käännyin kannoillani ja läksin omille teilleni, mitä se sitten tarkoittaakaan.Hyppäsin lentokenttäbussiin joka toi minut jälleen Klaipedaan. Tässä sataman vieressä kääntösillan kupeessa on mies joka käy soittelemassa tällaista väntorelia, eli väännettävää urkua. Tai siis posetiivia. Tällä ei ollut apinaa, tällä oli koira. Koira toi miehen jalkojen viereen tennispallon ja odotti.Mies potkaisi pallin ilmaan ja koira hyppäsi sen kiinni. Odottelen sopivaa tuulta ja lähden. Tänään uhkasivat ukonilmalla, sellainen ei kiinnosta….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yliluonnollinen ilmiö

Siinä on joku kärsinyt

Vieraita on vähemmän Klaipedassa. Nuo Ruotsalaiset on toisessa satamassa, kruisilaivojen vieressä. Saksalaisia tulee ja menee, minä en vielä ole saanut lähdetyksi.Tai sain niin paljon, että lähdin toisten fillareiden joukkoon.Vanhaan lauttarantaan josta tämä lautta vei yli Curonian laguunin Smiltyne puolelle.Hurautin kuivuneen hiekkakynkään poikki.Päädyin tälle pitkälle hiekkarannalle. Ranta jatkuu etelään Kaliningradiin asti, kaikille riittää kohtia.Keltainen lippu oli salossa alimmaisena, tarkoittaa että varoittavat uinnista. Olihan siellä vähän aaltoa. Vesi aika viileää, taisi olla 18 astetta.Kyllä siellä jotkut uimassa kävi, minä en vaivautunut.Lämmintä lupasivat reilu 20, aurinko paistoi kuumasti.Läksin pois, toisia oli vielä tulossa.Katselin jälkiä tien laidalla, kyllä minä ne tunnistan. Siinä on joku kärsinyt. Väittäisin että siinä kohdalla on vähän multaa ja villisiat etsineet ruokaa.Sitten tuli nälkä, kun näkee tällaisen pyörän ravintolan edessä, se on hyvä merkki. Helvetin enkeleitä ei kukaan uskalla pettää.Eikä ollutkaan pettymys, hyvä ruoka. Taas jaksaa polkea fillaria.NytNyt oli tämä uudenmpi lautta, Nida, liikkeellä. Täällä ei lipun hinnalla kuseteta, lippu maksaa 1euron eestaas. Fillari kuuluu hintaan, se pitää vain erikseen valita, että pääsee fillari veräjästä läpi.Siitä sitten vain merta myöten takaisin Klaipedaan. Nuo kerrostalot ei viereltä mitenkään ihmeelliseltä näytä, mereltä katsoen erikoiset.Vettä alkoi sadella, ihan hyvä. Tuo nurmikko alkaa olla kuivanut.Minä öllistelen Klaipedassa, yksi päivä vielä lähden johonkin suuntaan….

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Siinä on joku kärsinyt

Costa Prava kävi kylässä

Aamulla läksin katsomaan kun risteilylaiva Genovasta saapui. Alus on 290m pitkä, on vähän ahdas tuossa manoveerata, joten tuli pakittaen laituriin. En ollut ainoa vastaanottaja, vastassa oli muunmuassa 26 bussia ja takseja rivi. Kaupungin kauppiaat oli mielissään, kun Costa Pacifica tulee kylään täydessä turistikuormassa niin se on 3000 paikkeilla turisteja. Miehistöäkin on 1000. Tässä on muuten laivan risteily aikataulua. Näyttää Costa Pacifica kierrelleen muunmuassa Pietaria, Helsinkiä, Tallinnaa. Nyt Klaipedassa ja lähti Gdanskiin. Joskus kuulee että olisipa hienoa olla tuollaisella, enpä tiedä. Kyllä omalla veneellä mieluummin kuljen omalla aikataululla. Pitkän päivän tai yön jälkeen mereltä itse purjehtien rantautuessa on tunnelma erilainen, uskon niin. Hienohan tuo laiva kyllä on.Merille tehty, ei mikään autolautta vaan muodokas laiva. Sieltä ne katseli kannelta kun lippalakkinen mies katseli laivan lähtöä.Vetä alkoi sataa. Minä tilasin Bolt taksin.Kuski alkoi viemään minua kauppakeskukseen.Matkaa tasan 3 kilometriä, lasku oli 3.1 euroa. Minä annan näille taksikuskeille aina tippiä.No, siellä seikkailin vähän eksyneenä. Olen vähän pudonnut kärryiltä mitä kauppakeskuksessa pitäisi tehdä. Ihmiset maleksivat, kun minä lähden liikkumaan niin askel on määrätietoinen. Mutta täällä ei oikein tiennyt mihin suunnistaisi.En minä ainoa elämässä eksynyt ollut. Tuossa penkillä vieressä istui mies joka pelasi jotain ammuntapeliä. Suu auki tuijotti ja sormet pelasivat. Ampui jotain olentoja vimmatusti tuolla tietokoneellaan.Tuli aika mennä yöpuulle…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Costa Prava kävi kylässä

Marstrutilla Kaliningradista Klaipedaan

Aamulla kello 6, tarkalleen sovittuun aikaan tuli kortteerin omistaja paikalle. Kyseli mitenkäs, kuinkas läksi Kaliningradissa? Kerroin rehellisesti että yllätyin, jotenkin olin luullut likaiseksi neuvostoliiton aikaiseksi kaupungiksi. Kaupunki olikin erittäin hieno. Tilasin Yandex taksin viemään bussiasemalle. Myöhemmin katsoin Yandex historiasta, tuli ajeltua Yandex taksilla 9 kertaa kaupungilla. Rahaa näihin kului yhteensä 915 venäjän ruplaa, euroissa 13 euroa.  Matkat olivat muutaman kilometrin mittaisia, pisin taisi olla 3 kilometriä. Että keskimäärin 1,45e euroa reissu. Ei hinnankiroissa taksit, koskee siis ainoastaan tilattuja Yandex takseja.Saavuin tänne modernille bussiasemalle. Moderni ainakin siinä mielessä, että ei ollut kuin yksi ikkuna talossa.Aloin katsella että mistä se bussini Klaipedaan lähtee.Bussi piti lähteä kello 7, muttei siinä Klaipedaa tai Smiltyneä näkynyt. Tietysti olisin voinut lähteä etelään, kohti Gdans’kia. Mutta kun oli tuo lippukin jo ostettu Klaipedaan ja purjevenekin oli Klaipedassa. Kävin infossa kysymässä missä bussini on? Vastasivat että tulee laiturille 1.Ei tullut, 1 laituriin tuli täma kenings auton Gdans’kin bussi. Uudesti kysymään että missä bussi? Tulee sinne jonnekin viereen sanoivat.Olivatkin vaihtaneet bussin tällaiseksi 18 paikkaiseksi marstruut taksiksi. Ei nähtävästi ollut matkustajia suurempaan bussiin. Vähän kulunut mutta toimiva kyyti, kuski ajoi rauhallisesti. Siitä sitten vain ulos kaupungista.Moottoritietä läpi Kaliningradin oblastin, paljon tuollaista vanhaa peltoa, vai mitä lie joutomaata. Hienoon kylään jonka nimi oli Zelenograds. Sieltä rautatieasemalta tuli loput matkustajat autoon, auto täysi ja mentiin. Läpi Venäjän ja Liettuan rajan Kuurinkynnästä pohjoiseen, tai siis koilliseen.Smiltyneen Lauttakin tuli kohta, takana näkyi komea risteilylaiva. Turistit olivat saapuneet, kauppiaat hurrasivat.Saavuin takaisin tänne satamaan jossa purjevene odotti, laituriin köytettynä. Satamassa oli vieraita minä Suomenlipun kanssa, yksi puolalainen ja yksi saksalainen purjevene.

Sellainen oli Kaliningradin reissu, minä lähden vielä uudestaan sinne, kun saan aikaiseksi. Mainitsin yksipäivä Liettualaiselle taksisuharille lähteväni Kaliningradiin. Tämä kertoi tykkäävänsä venäläisistä ihmisistä. Nauroi raikuvan naurun, että politiikka on politiikkaa, tavalliset ihmiset ovat tavallisia ihmisiä. Myöntelin että näinhän on joka puolella. En kehdannut sanoa, että siellä kaukana Suomessa josta olen kotoisin, ei tunneta tavallisia Liettualaisia, vaan ainoastaan ne rosvot jotka käy rosvoreissuilla.

Minä jatkan tutustumista Liettuaan, lähden eteenpäin kun se päivä tulee…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Marstrutilla Kaliningradista Klaipedaan

Ammattina vesipiipun sytyttäjä

Tässäpä kuva joka on kortteerin porraskäytävän ikkunasta kuvattu. Tuo kirkon näköinen on kuuluisa Kõningsberin cathedral. Jälleen Yandex taksi alle ja eteenpäin.Tänne Kaliningradin pohjoiselle rautatieasemalle. Tämä on pieni asema, lähijunia lähtee Kaliningradin oblastiin. Ryntäsin ovesta sisälle, läpi miinaharavan ja vartija pysäytti. Sanoi että pitää olla lippu että saa laiturille. Minä ettei ole lippua. Tämä että lippu pitää olla.Puhuin ohranan ympäri että lähden katsomaan tätä höyryveturia. Tämä heltyi, kävin ottamassa kuvan ja tulin takaisin.Matka jatkui tänne Popedy square, eli voiton aukiolle. Suuri voitto, suuret aukiot. Suuri kirkko on myös rakennettu Popedan laidalle. Minä söin jäätelön ja kävin kirkossa katselemassa.Hieno kirkko. Uskovaiset on välillä vähän hankalia uskonsa kanssa, paheksuvat joskus kuvausta. Uskovat että kameran kuva vie sielun, tai ainakin paljastaa salaiset paheen ajatukset. Salaa kuvasin yhden kuvan, ettei kenenkään sysimusta sielu minun muistikortille tallennu ja polta vielä kameraa poroksi.Kirkon vieressä oli tuollainen kahvila 7 kerroksessa.Hienot on näköalat kahvilan ikkunasta.Kahvit ja Baikalin vettä tilasin. Ihmettelin mistä sellainen palaneen paperin käry tulee? Tiskin takana nämä tarjoilijat pani jotain purua piippuun ja päälle hiilenpalan. Sytyttelivät asiakkaille vesipiippuja.Tarjoilijat imi ja puhalsi hirveät sauhut taivaalle.Nämä olivat naamastaan ihan harmaat ja yskivät kovasti. Kun saivat piipun palamaan kunnolla veivät asiakkaalle ja alkoivat ladata uutta. Kaikkea sitä näkee. Minua alkoi niin naurattamaan näiden touhu, eivät tykänneet kun yritin pidätellä naurua. No miehet tekevät mitä käsketään ja palkka juoksee.Tässä katselin toimintaa aukion vieressä. Poliisit ajoivat edellä ja hinaus-auto perässä. Väärin pysäköidyn auton rinnalle pysähtyi hinuri , pani liinat koukulla vanteeseen.Nosti auton ilmaan.Viskasi auton lavalle.Ja lähti viemään. Siinä ei nokka kauan tuhise kun väärinpysäköity auto läksi. Jatkoin tätä proletaarin katua eteenpäin.Kävin katsomassa tätä vanhaa eläintarhaa. Luin jostain että se on huonossa kunnossa, mutta sitä oli kyllä hyvin restauroitu. Minusta se oli pääosin kunnossa.Nämä vanhat tilat joita jossain näkyi, eivät olleet käytössä, odottivat korjausta.Jatkoin matkaa ja katselin hienoja ja hienoksi laitettuja paikkoja.Hienoja rakennuksia, Aeroflotin joku pääkonttori ja tämä Pietari 1 patsas, jonka takana Baltian laivaston esikunta.Näkyy kaupunki olevan yli 750 vuotta vanha, kohta 75 vuotta Kaliningrad nimeltään. enimmän aikaa kylläkin Köningsberg.Päivä sai iltaan, oli aika palata kortteerille. Katselin illalla telkkaria, kaukovarjostimesta puhui tämä pieni mies. Onkohan tämä myös vesipiipun sytyttäjä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ammattina vesipiipun sytyttäjä

Minua ei kuseteta

Aamulla kun päivä oli valjennut oli näkymä ikkunasta tällainen.Ei kun Yandex taksi alle jälleen. Kun Baltiassa taksi on Bolt taksi, niin Venäjällä se on Yandex. Tänään ajoin yhden kerran kadulta lennosta otetulla taksilla, heti meinasi kusettaa. Tahtoi 300 ruplaa matkasta joka olisi maksanut 130 ruplaa. Minä tingin matkan kahteensataan. Ettei suhteellisuuden taju katoa niin kyseessä oli 1,80 euron matka, josta tahtoi yli neljä euroa. Minä maksoin 2.80 euroa.  Kyseessä oli siis tuollainen 3 kilometrin matka ja parista eurosta. Minua ei kuseteta.Päädyin meripihka museoon. Siellä oli kaikkia meripihkasta tehtyjä asioita. Minua kiinnosti nämä palaset joissa oli joku hyönteinen sisällä. Niitä oli myynnissä täällä museon myymälässä, hinnat 250-500 euroa. Väittivät että hinta johtuu siitä että ei hyönteinen usein satu jäämään nalkkiin pihkapisaraan, joka sitten kivettyy.Minua ei kuseta taksit eikä meripihka kauppiaat, minä olen joka helvetin asian asiantuntija. Löysin Kaliningradin torilta rehellisen tuntoisen kauppiaan joka myi tuotteitaan.Tällä oli pilvin pimein tällaisia meripihka murikoita, joihin oli sattunut sisälle kaikenmailman hyönteisiä. Ja isoja hyönteisiä. Hinnatkin olivat iham muutaman euron, museossa yrittivät minua kusettaa. Mutta minä en mennyt halpaan, vaan ostin murto-osan hinnalla torikauppiaalta. Torikauppiaat ovat rehellisiä, minä sattuneesta syystä tiedän kyllä. Hienoja rakennuksia on Kaliningradissa, oikein hienoja.Hyppäsin tuollaisen risteilyveneen kyytiin ja lähdin kanaali kierrokselle.Kapteeni veti kapteeninlakin silmille ja lähti huristamaan.Miehistön toinen jäsen, nuori neiti veti myös  lippalakinlakin silmille ja alkoi höpöttämään. Kierros kanavilla kesti 45 minuuttia ja tämä ei henkeä välillä vetänyt. Juttua solisi suusta taukoamatta, minä en siitä ymmärtänyt kuin pari sanaa ja nekin kuulemma ymmärsin väärin. Tässä taas tästä risteilystä kuvia. Satamat on kolkon näköisiä, kuten satamat yleensäkin.Seuraavana oli tähtäimessä World ocean museum. Siellä myös nähtävää, alkaen sukellusveneestä. Jonka sisään pääsi myös katselemaan. Karu kapine.Kapteenin hytin seilällä oli kuva sukellusveneen vanhasta päälliköstä, joka kylmänsodan aikana pelasti maailman ydintuholta. Sormi ei hermostuksissaan osunutkaan nappiin, vaikka esimiehet käski laskea maailmanlopun ohjuksen lentoon. Tässä kapteenin uusi vene, johon tämä komennettiin tämän jälkeen päälliköksi. Ei tähän kyllä sovikaan kuin yksi mies. Nyt tämä mies elelee omassa kuplassaan ja jakaa tulikomentoja esikunnalleen. Tuo Mir on muuten se Rauma-Repolan sukellusvene. Meni suomen sukellusvene bisnes mönkään.En tahdo pitkästyttää kaikella mitä museosta löytyi, mutta laitetaan vaikka tämä sukellusveneiden etsintään tehty lentovene.Seuraavana tietysti kylän rautatieasema.Venäjällä saa muuten junamatkailija, tai ihan vain tällainen rautatie turisti kulkea asemalla rauhassa. Ohrana valvoo ja tarkistaa röntgenillä matkatavarat asemalle tullessa. Ihmiset kulkevat miinaharavan läpi. Ohrana on pitkä pamppu valmiina lyömään päälakeen jos näyttää häiriköltä tai terroristilta. Ei ollut pitkänmatkan kulkijoita liikkeellä, ainoastaan nämä Lastoskat jotka ajavat lähiliikennettä.Kyllähän täältä lähtee ja tulee kotimaan liikennettä, Moskovasta ja Pietarista. Kulkevat Liettuan ja Valkovenäjän läpi. Pitäisi joskus kokeilla.Lähiliikennettä kuitenkin enemmän.

En minä ole ymmärtänyt, että Kaliningrad on näin hieno kaupunki…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Minua ei kuseteta

Kaliningrad

Aamulla tarkistin että tarvittavat tavarat on taskussa, passia tarvitaan.Ostamani matkalippu, hintaan 600 ruplaa, alta 10 euroa.Niin ja sitten näitä ruplia jonkinlainen tukko tuolta piparkakkupurkista taaskuun. Sitten mennään.Vene jäi Klaipedaan odottamaan.Kiersin joen Danes joen toisellepuolelle sillan kautta ja jatkoin lauttarantaan.Lauttaa odotellessa aikaa vielä jäätelö syödä.Lautta tuli ja vei salmen toisellepuolelle.Smiltyne, Kuurinkynkäälle, yli Curonian lagunin.Siellä oli tuollainen Mersedes-Bents odottamassa. Iän puolesta varmaankin saisi museokatsastettua, kunnon puolesta kylläkään ei. Likainen koliseva kapine, haisi pahalle, liekkö asiakkaat kylmää hikeä puskeeet peloissaan. Kuljettaja sopi jotenkin tähän samaan tyyliin, veti niin perkeleesti kapeaa tietä. Tappajan katse tiehen naulittuna. Kyllä tällä KenigAuton Smiltyne-Kaliningrad linjalla matka joutui ja tunsi vauhdin hurmaa. Ikkunoista metsä vilahteli niin tiuhaan, etten saanut kuin yhden kuvan onnistumaan. Tämä Nida, kuuluisa lomapaikka täällä Kuurinkynkäällä, lähellä Venäjän rajaa.Tässä ollaan ylitetty Liettuan raja ja odotimme Venäjän tarkastukseen pääsyä. Ketut telmivät venäjän puolella.Tupakkamiehet tulivat ulos tupakalle, minä kettuja syöttämään. Niille Beljashi lihapiirakka kelpasi, tuijottivat sitä kädessäni lumoutuneena. Kovin on repolaiset uteliaita ja nälkäisiä, kulkevat rajan yli jäniksenpassilla. Lopuksi myös me pääsimme rajan yli, taas mentiin niin että hippulat vinkuivat.Me saimme myös leimat passiin.Lopuksi Kaliningrad, tilasin Yandex taksin tuomaan tänne kortteerille. Kuskille puolitoista euroa ja toi tänne kerrostalon vierelle. Omistaja tuli myös Yandex taksilla kohta ja tulimme katsomaan tupaa.Tällainenhan tämä on, siisti ja ihan toimiva huoneisto, kyllä minulle kelpaa.  Että jos joku nyt Klaipedaan sattuu ja tekee mieli Kalininkradiin niin täältä näitä KeningAuton pilettejä saa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaliningrad

Palanga oro uosta

Aamusella tilasin jälleen Bolt taksin, Bolt taksilla baltiassa liikutaan. Kaikki Bolt kuljettajat ovat olleet oikein mukavia heppuja. Rahaa tämä tahtoi tuosta 3 kilometrin matkasta sen 3 euroa. Näyttää tuon tilaushistoria 27 matkaa kesäkuun alun jälkeen Boltilla.Tämä toi minut tänne Klaipedan bussiasemalle.Lippuluukulla kerroin neidolle että haluan seuraavalla bussilla Palanga:an. Myi minulle tällaisen 1.4 euron lipun, matkaa oli sen 27 kilometriä.Kohta bussi pyyhälsikin kohdalle.Eipä meitä siihen noussut kuin 5 ihmistä.Sitten mentiin, kyllä tällaisessakin tällaisen matkan matkustaa. Hullummassakin on oltu.Ja saavuin kohta tänne Palangaan. Lomakaupunki jossa nyt ei tällähetkellä niin paljon lomalaisia ollut.Vastaanotto komitea kuitenkin oli vastassa, en ollut huomaavanikaan. Tämäkin minua jotenkin oudosti katsoi. Katsoin kaupungin torin, kuten aina käyn torilla kun sellaisen löydän.Toinen Palangan nähtävyys on tämä laituri. Luulin aiemmin että sinne voisi tulla veneelläkin, mutta ei, tämä on kyllä ainoastaan laivoille sopiva. Uudestaan rakennettu parikymmentävuotta sitten, alunpitäen 1800 luvulta.Yllättävän hiljainen tämä kaupunki oli, missäkän kaikki turistit olivat? Niin paljon ravintoloita ja muuta turisteille.Huristin vielä viimeisen etapin.Määränpääni oli tämä Palanga oro uostas. Aikapieni lentoasema, joitain lentoja päivässä.Katselin kun Air Baltic kurvasi laskufinaaliin ja laskeutui kentälle. Hiphuraa Air Baltic.Se oli eilen, tänään on uusi päivä, uudet bussiliput ostettu ja uudet suunnat…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Palanga oro uosta

Hiphuraa päivä

Ilmat on viilenneet, tuntuu jo kylmältä kun on 30 asteeseen tottunut.Kävin katselemassa kun kalamiehet narrasi kaloja laiturin reunalla. Joka laituriin eivät ole huomanneet laittaa kylttiä, jossa kielletään kalastus. Joitain koppalakkeja häiritsee kalamiehet, tahtovat kieltää omanarvon tunnossaan moisen harrastuksen.Jotkut narrasi ahvenoita, toisilla oli silakkalitkat pyytämässä. Molemmilla näytti jotain tulevan.

Baltiassa on kovia kalamiehiä, Riiasta asti tulevat Peipsijärvellekin kalaan. Tahtovat heikoille jäille pilkkijät, rajavartijat kieltävät jäällemenon kun jäät ei ole vahvoja. Selviävät helpommalla, kun ei tarvitse jatkuvasti jäistä hydrokoptereilla hakea pilkkijöitä. Kuljin katselemassa toisten veneitä, näyttää olevan joka lähtöön, osa jää rannallekin.Otin kaksi kolikkoa taskuun ja kävin vähän shoppaamassa.Valmista on, antaa tulla vain…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hiphuraa päivä

Vyrų kirpygla

Aamulla kävin jälleen joen rantaa kulkemassa, katselin kun mies yritti työntää autonsa jokeen. Kävin kysymässä tarvitseeko apua, yritti kuulemma sulkea konepeltiä, ei tarvitse auttaa.Katselin kun on joihinkin seinäelementteihin tehty tuollaisia kuvioita, tarkemmin katsomalla selvisi että neuvostoliiton aikana tehdyssä talossa elementit halkeilivat pahasti. Niitä oli yritetty paikkailla.Yhdessä ikkuvassa oli tuollainen kyltti, päätin mennä katsomaan mitä tapahtuu, ovikin oli auki.Käskivät peremmälle, ja minä astuin.Nuori mies oli innoissaan kun tulin, kysyi mistä olen kotoisin ja kuinka hiukset leikataan. Yritin kertoa että en minä tiedä kuinka niitä leikataan, luotan sinuun ala leikkaamaan. Tämä että haluaisi pestä hiukseni ensin, no pese kun pitää totesin. Sen jälkeen leikkausta, huolellista työtä teki mies, kyseli että onko sopivan lyhyet vai lyhennänkö vielä. Kun lopuksi tämä oli tyytyväinen, kysyi että voinko uudestaan pestä hiukset? No pese jos siltä tuntuu, totesin. Jälleen pesi mies hiukseni, kuivatti ja tahtoi panna jotain vahaa hiuksiin. No laita jos tunnet että hiukseni tarvitsevat vahaa. Lopuksi tuli maksun aika. 13 euroa tahtoi mies rahaa 45 minuutin työstä. Meni vain suuri työ hukkaan kun panin lätsän päähän ja lähdin vetämään fillarilla eteenpäin hiki päässä. Jatkoin seikkailua Klaipedassa, vielä ei ole aika lähteä eteenpäin. Missä lieneekään se eteenpäin sitten onkaan.Päädyin tuollaiseen suureen kauppakeskukseen, siellä oli sopivan viileää.Ei Liettualaiset ainakaan kaikki köyhiä ole, hienot on viritykset.Päädyin tuollaiseen itsepalvelu ravintolaan, kivan näköinen. Vaihteeksi shaslikkia, perunaa ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli.Tänään on ollut velttoilupäivä, minä tykkään Klaipedasta….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vyrų kirpygla

Muoti shortsit

Aamulla aloin pukea näitä ianikuisia shortsejani jalkaan. Vasta 5 vuotta sitten ostin ne, ne ovan Brittilaivaston työhousut jotka lyhennytin shortseiksi. Niillä on ajettu fillarilla tuhansia kilometrejä ja istuttu päiviä ja öitä veneen istumalaatikossa ohjaillen venettä. Nyt alkoi näyttää että päivä paistaa persauksista läpi. Kuva hämäää, kyllä ne ihan siniset vielä on, ei ne haalistuneet ole.Melkoisen ohueksi on kangas vuosien saatossa kulunut. Aloin miettiä vaihtoehtoja.

Nythän ovat reikähousut muotia, en tiedä saako reikä olla persauksissa vai pitääkö vain polvessa ja reiden etureunassa olla? Vähän epäilen että takapuoli kun vilkkuu housun  reijästä, niin katsovat paheksuvasti. Hylkäsin sen vaihtoehdon. Kävin kaupassa katselemassa shortseja, huonolla menestyksellä. Kun olen näihin vanhoihin tottunut, kaikki uudet tuntuivat oudoilta.Perskuta, sitten keksin, aloin selailla internettiä. Ebay:ssa on myynnissä kaikki maailman asiat, myös Brittilaivaston työhousuja. Tilasin niitä laatikollisen. Nyt kuljen loppuikäni samanlaisissa shortseissa kuin olen viimeiset 5 vuotta kulkenut. Viileämmän ilman purjehdushousuja on vielä monet. Ne on Itävallan armeijan vihreät housut, niitä ymmärsin silloin ostaa aika monet parit.

Nyt kun olin selvittänyt tämän pukeutumis ongelman niin lähdin fillarilla ajelemaan Klaipedan kaupunkia katselemaan.Seikkailin Dane joen rantaa yläjuoksuun. Hieno kuva tyynestä joesta. Dane on tuo kapea joki joka alkaa tuosta Curonian Laguunista, jatkuu tuonne oikealle ja kaartaa ylös.Tämä Klaipedasta alkaa Kuurinkynnäs, ihmeellinen hiekkaniemi joka jatkuu Kaliningradiin asti. Avoin tuonne laguuniin siis Klaipedan kohdalta.No odotin lauttaa joka liikkuu 2 kertaa tunnissa ja vie fillareita ja jalankulkijoita yli Kuurinkynkäälle.Ostin euron hintaisen menopaluun Smiltyneen Kuurinkynkäälle ja hyppäsin lauttaan.Sinne mennään.Seikkailin pitkin ja poikin. Kivan näköistä oli.Erikoisia maisemia.Kuvat kertovat, hiekka on hienoa ja sitä on Kaliningradiin asti ja sen jälkeen jatkuu Puolaan. Eikä se kyllä hiekkaranta Puolaankaan lopu.Rannalla varoittelevat virtauksista.Tässä huonosti näkyvässä kuvassa kertovat että virtausta oli 3,5m/s. Tuntuu paljolta kun meri oli melkein tyyni.Tulin takaisin Dane joelle, samaan aikaan huristeli Norjan lipun kanssa moottoriveneellä nuoripari kipparilakit päässä. Voisin lyödä vetoa että tässä ei ole norjalaiset tulleet kylään, vaan Liettualaiset norjaan rekisteröidyllä veneellä siinä ajelevat.

Satama on rauhallinen, yksi Ruotsalainen vene ja yksi Brittilippu vene minun lisäkseni. Tuossa kävi suomalaisia vierellä yöpymässä, mutta lähtivät jo pois. Omituisia höpöttäjiä, tai sitten minä olen itse omituinen, enkä jaksa kuunnella. Kummin vaan, mitäs sen väliä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Muoti shortsit

Mistä on karavaani kulkenut..

Vielä viimeinen päivä tivolia. On tullut oltua meripäivillä ennenkin, muttei näin suurilla.Olen jo muutamana aamuna ihmetellyt näitä jälkiä, mistä ne tulevat?Nyt se selvisi, sataman henkilökunta keräilee roskaa vedestä haavilla ja kantaa roskiksiin. Kiitos heille siitä.Kävin tähän venäläisten laivaan tutustumassa. Tai mitä tutustumista se on, että pääsee kannella kävelemään kierroksen? No olen käynyt laivassa.Lapsilla on laiva miehitetty, no saadaan lisää sellaista merkarhun tuntua kun suurennetaan lakin kokoa. Nämä ovat varmaankin satamavarusteet, luulisi että merellä tuuli vie tuollaisen hatun.Tähän Kolumbialaiseen olisin tahtonut mennä tutustumaan, sinne oli vain sellainen jono etten jaksanut odotella. Salsa soi kovasti laivassa ja meininki oli kova. Hieno laiva oli päältäkin katsella.Vielä markkinat vetivät, vaikka vähän oli jo puhti poissa. Yksillä oli hieno idea, otetaan tuollainen saksinostin ja nostetaan 3 eurolla per henkilö ihmisiä ylös ja lasketaan alas.Alhaalla rahankerääjä käskee laittaa nimen paperiin, ettei firma vastaa mistään mitään. Kuningas idea, täytyy pitää mielessä.Tempaisin mukillisen kvas:sia, ja jatkoin matkaa.Nämä eivät kylläkään olleet meripäiviltä, nämä olivat torilta. Siellä oli kaikki tavarat, auton osista lähtien. Ei nyt ollut tarvetta, vaikka raha poltti taskussa.Alkoi myös ruoan myyjien kauppa jo pahasti tökkiä.Näillä Armenialaisilla alkoi myös vauhti hiljetä. Vanhamies ehti jo grillaamaankin, ei ainoastaan lihapaloja seivästämään. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko sitä rahaa tuli heille, vauhti oli välillä kyllä sellainen että oksat pois.Teltat alkaa purkautua ja myyjät häipyä jatkamaan ikuista kierrostaan.

Minä tiedän millaista se on, kun pannaan iso remmi päälle ja aletaan tosissaan myymään. Ja tiedän sen helpotuksen huokauksen, kun tavatat on pakattu ja karavaani lähtee taipaleelle. Sinne häipyi markkinaväki, kuin saippuakuplat tuuleen. Vips ja niitä ei enään näe.Siellä missä karavaani on kulkenut, ei ruoho kasva. Minä en lähtenyt karavaanin mukaan, vaikka vähän katselinkin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mistä on karavaani kulkenut..