Sataman saunassa

Tuollaista näytti päivän epistola. Vastaista Hangon suuntaan.

Katselin että tuuli alkaa nousemaan. Halusin lähteä heti, koska jos tuuli nousee keulan puolelta ja olen yksin lähdössä, on vaara että keula osuu naapuriveneeseen. Ei se mitään riko vain herättää nukkuvat ylös.

Kello oli kyllä jo 7, mutta unikeot nukkuvat vielä. Minä irroitin keulaköydet, vedin poijuliinalla itseni pois veneiden välistä ja sitten vasta kone käyntiin.

Sinne jäi satama nukkumaan, jälleen kerran. Tuo satama on muuten rauhoittunut, siellä oli illalla hiljaista. Kukaan ei kännipäissään huutanut ja meuhkannut. Ihan kiva oli, mutta olen jotenkin niin levoton sielu, etten jaksa olla paikallani.

Heilautin vielä kättäni, kurvatessani kallion taakse. Ajattelin jos joku kuitenkin sattuu heräämään.

Tuuli oli vastainen koko matka, siitä vain sitten moottorilla. Vaikka mielipuuhaani on ihmetellä miksi joku ei purjehdi vaikka hyvä tuuli, tässä on aina valmis selitys. Täytyy vaikka akkuja ladata.

Mitenkäs tämä hyvässä myötäisessä näin tuli moottorilla? Jostain olen kuullut että katamaraanit on hyviä purjehtimaan?

Vastaan tuli kymmeniä veneitä, suurin osa kuitenkin purjeella.

Kuten tämä, laiva on hieno kuin taulu.

Raa’an päälle on pari miestä kiivennyt raakapurjeita kerimään kokoon. Tässä on miehet rautaa, todellista toimintaa.

Sitten osa on näitä, sanonko mitä. Takaa vain kohti, suora suuntauksella. Mietin että mihin suuntaan alkaisin väistämään? Jos väistän väärään suuntaan ja tämä kuitenkin herää ja alkaa väistää samaan suuntaan. Hyppäänkö mereen? Ajaako se päälleni kun olen meressä. Hyppäänkö hyttiin piiloon? Jos se ajaa perään niin jäänkö nalkkiin veneen sisälle. Otin vinssin kahvan ja ajatteli että heitän kahvan ikkunasta läpi. Väisti se kuitenkin eikä ajanut perääni. Tervehti iloisesti kädellä heilauttaen. Minä puin nyrkkiä takaisin. Minä muistan sen äijän naaman, jos kohdataan laiturilla joskus, niin tönäisen mereen. Jämpti on niin.

Mitäs noista väliä, senkus vetelevät niin paljon kuin sielu sietää. Kun pysyvät jollain järkevällä etäisyydellä.

Minä vetelin tuota sisempää 5 ja 3 metrin väylää. Olisi pitänyt mennä tuonne ulos luovimaan. Jostain syystä en kuitenkaan mennyt. Vaan vetelin koneella vastaiseen.

Yksi erikoinen purje oli yhdessä veneessä. Spinaakkerin näköinen, lentävä purje ilman puomia. Tuollainen ilmaläppä edessä, pitää nähtävästi oikeassa asennossa. Mistähän tuollaisen saisi?

Aikomuksena oli ensin vetäistä ohi Hangon kaupungin, tuttava soitti ja kertoi olevansa Hangossa. Otinkin suunnan Hankoon, en ole aikoihin täällä käynyt.

Aallonmurtajan aukosta sisään. Täällä ei aallot vello, saa keulaköydet laitettua paikoilleen.

On täällä veneitä, on myös paljon tyhjiä kohtia.

Tuosta löydin hyvän kohdan, samanhenkistä porukkaa. Jotenkin tämäkin satama on rauhoittunu., Joskus vuosia sitten kun kävin täällä saunassa, oli sellainen kilpalaulanta kuka oli kovimmassa myrskyssä ollut. Nyt oli vain pari äijää saunassa, ihailtiin ikkunasta avautuvia maisemia. Kehuttiin että hyvät maisema ja hyvät löylyt. Hyvä kun tulin käymään täälläkin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sataman saunassa

Matka jatkuu, mihinkähän minä olen menossa?

Säätiedoitus lupaa pohjoisenpuoleista tuulta, se sopii minulle. Iltapaivästä kylläkin kääntää länteen, se tarkoitaa vastaiseen.

Siitä minä nostin purjeen ja matkanteko alkaa.

Tuosta saarten välistä pois avoimille vesille.

Keltaiset kyltit tietä näyttää.

Keula kohti länttä ja sitten mennään. Hyvää kyytiä taas.

Ennen Porkkalaa tuli pesukarhu satamasta tuollainen vekotin. Se nosti satamassa purjeet ja liikkui yllättävän kovasti. Sinne häipyi, toinen purjevene tuli myös koneella. Kohta nosti purjeet ja purjehti minun perässäni. Ei saanut kiinni, eikä myöskään jäänyt jälkeen. Varmaan tunnin tulimme peräkkäin

Kunnes tuuli katosi, matkanteko alkoi hyytymään.

Kun loki näytti 1,6 solmun vauhtia niin tällä petti hermo ja tempaisi koneen käyntiin.

Sinne lähti moottorit pauhaten. Minä jäin kellumaan, niin paljon oli vauhtia kuitenkin että suunta pysyi.

Kohta tuuli tuli takaisin, suunnasta etelä. Taas mennään.

Tuossa Rönskärin majakan lähellä yksi moottorilla ajava tahtoi kiilata minut. Minulla autopilotti päällä ja tulin väylälle. Katselin että ei näytä tahtovan tietä antaa vaikka olemme törmäyskurssilla. Eikä antanut tilaa, no en minäkään väistänyt, katsoin että taitaa ehtiä alta pois. Äijä istui takana ja tuijotti eteensä, pälkähti päähän että soitanko merivartiostolle, menkää katsomaan onko se kuollut sinne kipparinhattu päässä.

Olisivat olleet virkavalta lähellä. No jos se vaikka nukkui.

Matka jatkuu, tiukka vastainen. Tämä vene tykkää vastaisista tuulista. Lähtee kuin vasikka keväiselle pellolle.

Siinä oli aikaa alkaa ruokaa miettimään. Nuudelit ja Gruusialaista chliä.

Chili korostaa makua.

Vielä tonnikalaa sekaan. No ei kyllä nyt oikein onnistu, nähtävästi vika raaka-aineissa. Koiran ruokaa.

Sain koukittua sen viirin alas ja korjasin narun kiinnityksen. Viiri takaisin salkoon.

Lopuksi päädyin tänne Reservaattiin. Täälläpäs on paljon veneitä. Mitähän ne kaikki täällä tekee? Miksei ne pysy kotona?

Tässä on karttaa, jos joku on kiinnostunut. Muutama luovi, pari viimeistä mailia koneella. Mihinköhän minä olen matkalla ja menossa? Mitä siellä perillä on? Saavunkohan koskaan perille?

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Matka jatkuu, mihinkähän minä olen menossa?

Menköön viiriäinen

Aamusella purjeita ylös, kävin tuon majakkalaivan vieressä kääntymässä. Ajattelin jos Patu olisi ollut pihalla, olisin tervehtinyt.

Eipä näkynyt miestä, käänsin keulan kohti etelää.

Pari venettä jäi vieraslaituriin. Minulla oli ensin suunnitelmana että lähden Haapasaareen.

Tuulta oli hyvin ja purje vetävä.

Vauhtia oli sopivasti. En minä voinut sinne Haapasaaren suuntaan mennä. Ei tällaisellä vetävällä tuulella voi pysähtyä. Haapasaaren takana olisi seuraava saari ollut Suursaari, sinne en olisi päässyt. Idässä taas olisi kohta Venäjän raja. Joten kokka kohti länttä.

Ohi tuon Haminan sataman. Läpi Ruotsinsalmesta.

Ohi tuosta Sapokan keppipaljoudesta. Hyvin kulkee vene.

Ohi Mussalon sataman.

Reivattu purje vie, tässä vähän videota. Pohjois tuuli on hyvä, ei tule aaltoja hidastamaan kulkua. Rannikko ja saaret suojaavat.

Katselin vastaantulijoita ja saaria. Nautin vauhdin hurmasta.

Sitten se tapahtui, takaa lähestyi purjevene, täysin purjein.

Minä jo meinasin purkaa reivin, kehno vetää ohitseni.

Sitten tajusin, se oli pesukarhu vene, sillä oli satamakarhu viiri saalingissa.

Minulla taas oli Liettualaisen, Smiltynes pursiseuran viiri. Enkä saa sitä alas, kun purjeen nostossa nyöri jäi jotenkin purjeeseen ja katkesi. Katsoin parhaammaksi että menköön viiri ja lippu etiketti veneilijä. Olisi voinut jäädä ohittamatta, jos olisin reivin purkanut, mutta mitäs järkeä sitten olisi ajella rinnakkain? Menköön.

Sillä oli solmun osia kovempi vauhti kuin minulla, onneksi tiemme erkanivat kohta. Se läksi eri suuntaan kuin minä.

Aloin joutessani kokkaamaan. Vähän hankalaa kun vauhtia on ja autopilotti ei oikein tahdo osata pitää kurssia.

Jotenkin tuli eri näköinen kuin tuossa paketin kannessa.

Löin siihen päälle Chiliketsuppia, ajattelin että se korostaa ruuan makua. Kyllä nyt on vaihdettava kokkia tai ainakin raaka-aineita. Pitäisi laittaa varmaan taas salaverkko. Kerran muuten tuli yksi uistimen heittäjä heittelemään. Minä että älä perkele sinne heitä, siellä on verkko. Tämä että miksei ole merkkejä? Minä että milloin olet salaverkossa merkit nähnyt?

Purin reivin pois kun vähän tuuli moinasi, taas mennään niin että tuntuu.

Lopuksi saavuin Villinkiin, pitkä päivä, 12 tuntia. Loki näytti 68 merimailia, gps näytti 130,81km eli 70,63 merimailia….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Menköön viiriäinen

Majakkalaivan vartija

Tänään aamu alkaa purjeen nostolla. Moottorilla aisasta pois ja purje ylös. Sitten lähti.

Sinne jäivät.

Vielä vilkaisin Sapokkaa, mastoja on pystyssä.

Minä otin suuntaa tänne Ruotsinsalmeen. Myötäisessä huristan.

Suuntana Haminan kaupunki, se ei ole kaukana.

Hyvin vetää purje, matka joutuu.

Tänne oli tuotu uusi laituri ja aallonmurtajaa tehty. Se on hyvä.

Läksin kaupungin suuntaan fillaroimaan, jäin katselemaan näiden mölkynpelaajien pelaamista. Eläkeläisiltä näyttivät, vanhoja ihmisiä.

Tässä Tervasaaressa on tämä majakkalaiva Hyöky. Näkyi omistaja istuksivan parin kulkijan kanssa terassilla. Näki minu ja huikkasi suureen ääneen Tere. No minä vastasin tere tere, kuidas läheb? Juteltiin tämä kertoi Eestin ja Neuvostoliiton matkoistaan ja suhteistaan. Minä että odota hetki, tulen takaisin.

Kävin purjeveneessä hakemassa tuollaisen pullon, tulin takaisin ja löin pöytään ja sanoin että terveisiä Eestistä. Jo alkoi juttu luistaa vielä kovemmin. Juteltiin varmaan tunti tämän vanhan merimiehen kanssa. Tämä että haluatko tutustua laivaan ja kokoelmiin? Tottakai haluan.

Äijä löi minulle avainnipun kouraan ja sanoi että noilla aukeaa ovet.

Otin kokoelmista muutaman kuvan, tänne pitäisi varata päivä katsella, eikä sekään riittäisi. Patu oli monessa kuvassa mukana, vähän yllätyin. Oli kuvaa Ruotsin kuninkaan kanssa, parinkin eri puolustusvoimain komentajan. Milloin laivastovierailu tuli Haminaan ja jälleen Patu eturivissä käteltävänä ja lahjan saajana.

Katsoin ikkunasta kun patu jakoi lahjaa tuttavilleen, itse ei ottanut.

Tuollainen se on S/S Hyöky. Maailmaa nähnyt ja kokenut kuten omistajansakin.

Se on muuten myynnissä se laiva. Että jos joku kuivanmaankapteeni tahtoo alkaa laivanvarustajaksi niin siitä vain. Ei sen kilohinta mikään ihmeellinen varmasti ole.

Tässä myös toisenlainen reklaami. Totta siinäkin osansa.

Jätin Patun tavaroidensa keskelle ja lähdin vähän fillaroimaan pyöreää kaupunkia.

Siinähän se päivä meni, fillarillakin tuli vetäistyä 20km kaiken muun ohessa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Majakkalaivan vartija

Mies Itäsaariston

Laiturin päässä on tälläinen kyltti, on tarkoitettu Bavaria omistajille. Kannattaa katsoa oma paikkansa numero että löytää veneensä. Minun taas ei tarvitse, tunnen omani vaikka silmät kiinni.

Vaikka tämä näyttää hautakiveltä, se ei ole sellainen. Siihen on kirjoitettu muutamalla lauseella kokonainen elämänfilosofia, näin tuon kiven kävellessäni pengertietä kuusisen saarelle. Koko loppumatkan hyräilin tätä.

Veneelle on pantu nimeksi Olga, ei kuitenkaan Kolgatan Olga.

Olga on vähän kolkon näköinen, mutta ehkä omistajalleen hyvä valinta. Tai jos käy niin kuin lemmikin kanssa, isäntä alkaa muistuttaa koiraansa. Ehkä tälläkin omistaja ja Olga sopivat yhteen. Toivottavasti.

Vettä satoi, läksin kuitenkin kaupungille.

Välillä tuli taivaalta vettä ihan reilusti.

Kaupungilla kulki kaikenlaista hiipparia, mikähän tuokin luuli olevansa? Joka tapauksessa epäilyttävän näköinen kulkija.

Kävin myös seikkalemassa tuolla merimuseon lähellä, sinne oli uponnut rötiskö. Ei ollu museolaiva vaan tavallinen rötiskö.

Näin tulee rötisköstä hylky. Sitä ei kukaan enään tunnusta omakseen, omistajat laittaa kauppakirjan nähtäville, kun kaupunki kysyy että pitäisi hylky viedä pois. Kerrotaan että myin mustapartaiselle miehelle just ennen uppoamista. Vakuutuksia ei tietenkään ole, koska niitä ei kukaan järkihinnalla tuollaiselle myönnä.

Museon vieressä oli mielenkiintoisia kapineita.

Luulisi että merimuseostakin löytyisi solmun osaajia.

En minä omaa venettäni jättäisi noin kiinni, on se näköjään kuitenkin pysynyt paikoillaan.

Museoon en mennyt sisälle, ihailin vain sekopään arkkitehdin luomusta ulkoapäin.

Tuo näyttää samalta kuin Romanialaisen haitarinsoittajan soitto, kauppatorilla rahaa kerjätessä kuulostaa. Painellaan molempien käsien sormilla nappuloita aivan mielivaltaisessa järjestyksessä, kuuluu mitä ihmeellisempiä säveliä. Mutta ei sitä musiikiksi, eikä ainakaan taiteeksi voi kutsua. Tätä voi kutsua taloksi, mutta en kyllä miksikään taiteeksi kutsuisi tälläisen suunnittelijaa. Mikä tässä on ideana?

Päivä kääntyy iltaan, sataman aallonmurtajan päähän syttyvät pimeässä vilkut ohjaamaan yön kulkijoita satamaan.

Minä vähän mietin josko pitäisi vähän kiertää Itäsaaristoa. On tilaisuus tehdä myös sitä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mies Itäsaariston

Hallittu perääntyminen saaresta, paniikkiin ei silti sorruta.

Aamulla läksin kasarmille kahville, kahvia ja kääretorttua tarjoiltiin aamupalaksi. Ei ollut silloin joskus, oli teetä, vanikkaa ja puuroa. Sunnuntaina sai kahvia, mahan täysin sekaisin silloin kahvista. Yhtäkkiä tajusin että minun on lähdettävä, peräännyttävä ja jatkettava matkaa. Kasarmille jää kiinni, tulee poistumiskieltoa. Silloin mennään kun vielä ehtii.

Fillarilla hullunkyytiä vielä vähän saarta katsomaan, kasarmille ei mene. Tässä ampumaradan 300m rata. Vähähän on puita kasvanut sitten viime näkemän.

Vielä kuitenkin pystyssä.

150m radalle oli tuotu tuollaisia mehiläispesiä.

Aika säpinä käy pöntossä.

Maan alla on luolia joissa hurisee ilmankuivaimet, jotain siellä tapahtuu. Tai odottaa tapahtumista.

Armeija ei ole täysin hylännyt saarta.

Kun istuin kasarmilla komeljanttari haastattelussa niin joku armeijan linkkiauto ajoi eteläkärkeen. Olivat piiloutuneet tuollaisen nauhan taakse

En mennyt heidän rauhaansa häiritsemään.

Tuollainen linkki törrötti nosturin nokassa, jotain tietoa kulki valokaapeleissa tutka asemalta tänne ja eteenpäin. Merellä on jonkinlaiset harjoitukset. Kaikenmaailman aluksia liikkuu ja piileksii välillä saarten takana.

Ei kun fillariin kierroksia ja huruvauhtia kasarmin ohitse pohjoislaituriin.

Tuli muuten vetäistyä rattaalla 55km saaressa, hullu kuin hullu.

Köysiä irti ja lähti.

Siihen jäi jollekin tarvitsijalle hyvä kohta laiturin sisäreunalle.

Heippa Kirkonmaa, palaan vielä kun koittaa oikea aika.

Nyt olen jo turvallisen kaukana rannasta.

Tuossa se menee armeijan väylä tästä oikeasta reunasta, savilahdesta luoteeseen. Väylän syväyksestä ei ole tietoa. Nuo punaiset viivat on vesijohto sekä suoja-alueen rajat. Sinne vaan kivikkoon. Purjetta ei tahtonut nostaa, menee niin kovaa että hirvittää kivien välissä.

Kirkonmaan länsilaiturin kohdalta linjataulut näyttää ulospäin.

Siinä oli kartan mukaan 2m vettä, kaiku näytti kyllä matalammillaan 6m. Jos armeija siitä kulkee niin minä myös.

Nyt purje ylös ja kohti Kotkaa.

Siellä se näkyy, Kotka.

Ohi Kukourin linnakkeen, ihan väylää myöten.

Nuo ajaa kuin viholliset panssarivaunulla, karkuun niitä pitää mennä.

Ja Sapokka, monennenkohan kerran?

Melkein puolet sain veneestä aisaan. Kyllä se siinä silti pysyy.

Vielä kalat paistaen, onneksi loppui ahvenet. Niitä fileitä taisi olla pari kiloa, alkoi tulemaan jo korvista ahvenen tuoksua.

Kävin vähän keskustelemassa satamatoimistossa. Kehtasivat ehdottaa että maksa 25 euroa yöltä. Minä riemastuin että viimeksi maksoin 10 euroa yöstä. Nämä että olet silloin jättänyt veneen laituriin. Minä että juuri niin, laiturissa se seisoi silloinkin, 10 euroa maksoi. Katsoivat kuin hullua, sanoivat että olkoon. Menköön 10 eurolla.

Että Sapokassa satamassa, kuuntelen tuulten lauluja. Muistelen kadonnutta nuoruutta….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hallittu perääntyminen saaresta, paniikkiin ei silti sorruta.

Komeljanttariksi komendantin paikalle

Aamu valkeni kauniina Kirkonmaalla, kuten aina kaunis sää täällä.

Läksin huristamaan rattaalla kohti kasarmia.

Siellä oli kahvilakin, mutta suljettu.

Läksin kapuamaan tuonne valvontatorniin. Kevytrakenteinan ristikkotorni, vähän huojuu, ei paljoa.

Aika korkeakin on, 30 metriä.

Tässä se on kasarmin nurkalla.

Suursaari näkyy taivaanrannassa, niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

Kävin katselemassa kasemaatteja, osaan oli vesi noussut, kun pumput pysäytetty. Osassa oli ilmankuivaimet ja pumput päällä, hurina kuului.

Tykit pailallaan, 152mm Canet.

Asuin tuossa pommisuojassa muutaman kuukauden. Pensoittunut on sisäänkäynti.

Osa ovista oli auki, etsin sitä kämppää jossa asuin.

Aika lähelle pääsin, en perille.

Eteisessä oli tuo aseteline, tai ei tuo vaan pystykorvalle. Tuo on rynnäkkökiväärin teline.

Takaisin tuon varauloskäynnin kautta. Joku hippi hamppua istuttanut tännekin.

Täällä olen ennenkin kulkenut, saappaanjälki näkyy vielä.

Kävin vielä katselemassa tätä tulenjohto tornia, tai tällainen matala bunkkeri se on. Lempinimeltään pääkallo. Minusta näyttää apinan kallolta.

Nyt oli kasarmilla oleva kahvila avattu.

Poikkeavana poikkesin sisään ja ostin kahvit ja juttelin pitkään omistajan kanssa. Oli ostanut tuon kasarmin tältä yhdeltä liikemieheltä. Vaikeuksia oli suuria aloittaa toimintaa, mutta yritystä riittää. Kyselin olisiko minulle mitään kevyttä kesähommaa? Kuulemma Komendantin virka olisi vapaana. Tarkensin vielä että siis varmasti komendantti, ei komeljanttari. Lupasin miettiä asiaa. Komendanttihan kuulostaa hienolta.

Loysin tutun huoneen numeron.

Sisustus oli vähän muuttunut sitten viimenäkemän.

Nuo minä muistan, aamu ja iltapesu juoksevan veden alla.

Paskahuussiin on saatu ovet ja seinät. Silloin joskus oli kuin käytävän seinillä 4 pönttöä puolellaan. Siinä sitä istuttiin naamat totisena vastakkain pöntöllö, en minä siitä mitään traumoja saanut. Sitä en tiedä saiko se minun vastaan sattunut sotapoika jotain traumoja? Elisabeth Rehn puolustusministerinä määräsi että vessaan ovet ja seinät. Sekä jalkaväkimiinat hävitettävä. Suuret on saavutukset.

Kasarmi on kylmillään, tahtoo kosteus alkaa hajottamaan taloa. Ei hyvä.

Olikin niin nälkä, ei kun ahvenafileet pannulle ja perunat kattilaan.

Vähän Alma hapukoort.

Ja katso, ruoka on valmista. Ahvenfileet peruna salaattia vähän. Mietin vielä sitä komeljanttarin paikkaa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Komeljanttariksi komendantin paikalle

Kokki ruma kuin perkele

Joskus aamutoimiin kuuluu salaverkon nosto. Minun salaverkkoni on puoliksi katkaistu verkko, kokonainen on liian pitkä. Laskin sen tuohon veneen viereen illalla ja nyt nostan ylös. Näkyy jopa kala olevan.

Lisää kalaa, taitaa tulla hyvä saalis, kuten aina salaverkoilla.

Voi jumankekka, verkko täys ahvenia. Kiertäneet verkon aivan köydeksi. Nyt alkoi urakka.

Ei tuo nyt täysi ämpäri ole, mutta yhdelle miehelle on syödä.

Kala ämpäristä yksi kerrallaan.

Ja fileiksi. On joskus enemmänkin tullut salakalastettua, on ollut tilaisuus harjoitella filerointia. Filerointi sujuu hyvin.

Ei tullut laskettua montako ahventa oli, ajattelin että lasken päät, unohdin.

Lokit olivat nälissään, niille myös jäi syömistä.

Läksin etenemään.

Tuuli oli heikko, mutta purjeet vain ylös ja odottamaan.

Sitten läksi viemään. Tuulen viemänä.

Matka jatkuu, lähestyin Kaunissaarta. Pyhtään edustalla. Täällä on suuret laajennustyöt, satama laajenee varmaan kolminkertaiseksi.

Aallonmurtajia siirrettiin. Yllättävän suuri aukko jää aallonmurtajaan, voi joskus vähän laineita olla satamassa.

Satamakapteeni tuli laivalaiturin päähän husomaan, vie vene tuonne.

Siihen sidoin vähän kiinni.

Minä kävin täällä vain kaupassa vähän shoppaamassa ja jatkoin matkaani.

Jatkoin kohti itää. Mussalon satama näkyi pohjoisen puolella, minä jatkoin kohti itää.

Rankin eteläkärjen ohi ja Kirkonmaan eteläkärjen ohi.

Kotka Rankin kohdalla oli ohutta yläpilveä, kuten silloin joskus ennen.

Sotakapineita oli liikkeellä, osa niin kaukana ettei tartu filmille.

Tähän minä sitten saavuin, samaan satamaan kuin silloin joskus. 44 vuotta sitten.

Ihan pikkuisen piti fillarilla käydä muistoja katselemassa. Maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa.

Ehkä 1/3 ahvenfileistä tuli paistettua. Paljokos ne ahvenfileet maksaa? Paljokos ne maksaa ravintolassa kokin tekemänä. Että oli hyvä ruoka päivän purjehduksen jälkeen. Kokki vain oli ruma kuin perkele, kun vahingossa peilistä katsoin. Naama aivan mustaksi palanut ja parransänki ja tukka pystyssä. Oikein pelästyin, ei olisi ravintolakelpoinen kokki, asiakkaat saisi paniikin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kokki ruma kuin perkele

Tietä kauppalaivalle

Kävin aamukävelyllä Katajanokalla, laiva ahmi matkustajia sisäänsä. Minä vilkutin matkustajille, joku vilkutti takaisin.

Läksin vesisateeseen takaisin, kerran vilkaisin laivaa ja sitten sateessa nokka kohti tuulta askelta toisen eteen. Olin ottanut itselleni päämäärän vaihteeksi.

Saalinkiin laitoin merikihujen kiusaksi Smiltynes Jachtklubin viirin. Siinähän viirinkyttääjät ihmettelevät.

Ja sitten läksin, vettä vähän tihkui taivaalta, taevas nutab.

Ohi tuosta suurempien jäänmurtajien.

Ja ohi tuollaisen pienen jäänmurtajan.

Silja yritti kiilata minua, pysyin kovana ja se käänsi kohta ja sivuutti hienosti. Minä sentään ajan purjeella, se konevoimalla.

Suomenlinnan kirkko/majakka siellä.

Sinne jää Helsinki seljän taakse.

Taivas selkeni ja purje vetää.

Ei niin erityisen kovaa kulje, mutta kyllä tästä johonkin päästään. Ennenpitkää, tai sen jälkeen.

Kaikenlaista kulkijaa, vetävät kuin viimeistä päivää. Antavat minun kulkea rauhassa, eivät kiilaa.

Siten yhtäkkiä tajusin, perskuta, se on kauppalaiva ja törmäyskurssilla. En ole mitään merenkulkukursseja käynyt, parissa kokeessa kylläkin kylmiltään. Sieltä sain paperin jolla Trafi teki minulle huviveneen kuljettajan lupakirjan. Siellä muistan kun puhuivat kokeessa kauppalaivoista joille pitää antaa tietä.

No minä muutin vähän kurssia että kiireinen kauppalaiva pääsi kulkemaan vapaasti. Olipa hyvä että tajusin sen olevan kauppalaiva ja annoin tietä, muuten se olisi kyllä näköjään jyrännyt minun ylitseni.

Kiihdytin vähän vauhtia kun suora aukeni.

Paha myrinä kuului kymmeniä minuutteja ennen kuin tämä sotalaiva tuli. Se veti omaa väyläänsä tutkat pyörien.

Kohta toinen jyristeli jälleen kaukana. Tai ne kulki väylällä, minä en.

Sotalaivoilla on tarkoitus, näillä ei.

Lopuksi alkoi kyllästyttää purjehtiminen. Käänsin keulan rantaa kohti.

Huristelin saartenvälistä ilta auringossa. Ei sitä aina kuitenkaan tarvi yöllä kulkea ja lampulla rantaa etsiä.

Kalliossa oli renkaita johon sai keulan kiinni.

Siinä se oli, minun yksityis satamani.

Että tänne minä päädyin. Jos joku kiinnostunut jäljestä niin tässä sellainenkin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tietä kauppalaivalle

Oilfin tankkaa

Läksin aamulla katselemaan toimintaa, tälläkertaa huoltoasemalle, jossa ei mitään huolleta vaan myydään polttoaineita. Nyt sinne oli oikein laiva tullut, tämä kylläkään ei täyttänyt tankkejaan, vaan toi asemalle polttoainetta.

Oilfin, vuonna 1966 rakennettu tankkeri kotimaan2 liikennealueelle. Aika syvällä ui tankkerit, ei vielä aivan täydessä lastissa ollut. Vetää kuulemma 117 kuutiota kun tankit täynnä. Miehitystodistuksen mukaan päällikkö kotimaanlaivurin kirjalla ja pari kansimiestä. Aika usein tämä vastaan tulee. Että jos tulee polttoaineen puutosta niin tästä linkistä löytää varustamon. Minulla on tankki täynnä, varakanisteri 20l on tyhjä. En kehdannut kysyä, täytätteko te kannuni?

Läksin kaupungin nähtävyyksiä katselemaan, siellä muunmuassa tällainen lukkoon pantu silta. Tai siltaan pantu lukot. Kun rakastavaiset haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, niin pannaan lukko siltaan kiinni. Avaimet heitetään mereen.

Kaiken kokeneet ja haaveilun lopettaneet kehäketut ovat käytännöllisempiä. Laitetaan numerokoodi lukko, jos alkaa kaduttamaan, niin muistetaan vain numero ja riipaistaan lukko pois. Hui hai menneisyyden lupaukset. Kohti uusia tuulia.

Katselin rantoja kulkiessani veneitä ja niiden nimiä.

Hirveä möykkä lähti veneen ämyreistä, sekä tuosta porukasta joka kannella seisoi. Kuului monensadan metrin päähän vastatuuleen. Kummaa porukkaa, kai ne manasivat jotain koronan vastaisia manauksia kädet pystyssä taivaalle.

Pilviä lykkää taivaalta toinen toisen perään. Osin uhkaavan näköisiä. Tai mitäs näistä kun satamassa seisoo.

Vettä heittää välillä aika ravakasti.

Laitampa vielä nämä, tässä ruttopuisto Bulevardin reunalla.

Ei meinaten ole koronat mitään, kyllä sitä ennenkin kuoltiin. Lähti kerralla 3/4 kaupungin asukkaista. Levätköön rauhassa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Oilfin tankkaa

Parempiosaisten laiva

Kävin jälleen kerran kiertelemässä Suomenlinnaa. Siellä on paljon nähtävää.

Tätä telakka-allasta tulee aina käytyä katsomassa. Museotelakka, käytössä oleva sellainen.

Tällä Augustin Ehrensvärdin haudalla tuli myös käytyä. Suurmies oli hän.

Kaikista masiinoista ei oikein ymmärrä onko ne museotavaraa, vai jostain romuista kyhättyjä työkaluja.

Aloin katselemaan horisonttiin, sielläpäs oli hieno kirkko kaupungilla.

Ei kun köydet irti ja kädellä lähtö heilautus. Samantyylinen kuin Mauno Koivistolla oli presidentin vaalikampanjan ajalla, kyllä se siitä.

Saavuin jälleen samaan satamaan josta tuonne Suomenlinnaan läksinkin.

Tälläkertaa en päässytkään Kalifiksi, Kalifin paikalle. Tiia Maria oli ehtiyt ensin. Kalifin paikka on haluttu paikka.

Kyllä minullekin paikka löytyi, oikeastaan paikka oli parempi kuin Kalifin paikka, ainakin näillä tuulilla.

Lännestä tuuli ja lykkäsi tuollaisia pilviä, joista heitti vettä päälle. Kun keula tuuleen niin vesi ei sada luukusta sisään.

Katselin kun huoltoasemalle oli ilmestynyt “The Huvijahti”. Yleensä huvijahdit ei ole huvittavia eikä kiinnostavia, mutta tämä oli poikkeus. Tuolla satamissa välillä näkee kaikenlaisia formulakuskien ja jääkiekon harrastajien veneitä, ne on ökyveneitä. Tässä mallia veneestä tai siis laivasta. Tosi tyylikkään näköinen.

Kiiltäväkylkinen tyylikäs muotoilu.

Korkeampi kuin huoltoasema, pituutta niin että 2/3 laivasta sopii laituriin.

Jonkinlainen Britti lippu näytti olevan perässä. Tankkasi polttoainetta masiinaan.

Näillä veneasemilla polttoaine maksaa vähän enemmän kuin tien varrella olevilla. Väittävät että ketjujen tieasemilla ulosmyyntihinta on halvempi, kuin millä moni veneasema saa säiliöönsä ostettua. Säiliöt ja mittarit ja kaikki siihen liittyvät pitää saada maksettua kesän tuloilla. Mutta eihän se muutamankymmenen sentin ero kosketa niin, eihän polttoaine ole kuin osa veneen kuluista.

En tiedä paljonko laiva otti dieseliä, mutta jossain vaiheessa kun kävelin ohi niin näytti päälle 2000 litraa ja euroissa päälle 3000 euroa. Mutta eihän tosiaan polttoaineet ole kuin pieni osa veneen kuluista. Mutta kalliiltahan se tuntuu vain jos sellaisia rahoja ei ole. Mutta oli hieno laiva, oli.

Kävin sitä mereltä katsomaani kirkkoa ihailemassa. Olen perin paatunut patamusta pakana, mutta kirkot vetää puoleensa. Sieluni ei kyllä siellä valkene, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on vaivaa ja rahaa käytetty niiden toisten ihmisten sielujen valkaisemiseen. Jossain katolisissa maissa kyllä kuulostaa että ne kirkossa synnistä saarnaavat piispat ja papit on pahimmat petomaanit.

Ja kynttilä laitetaan palamaan, jos vain mahdollista.

Kaupungit myös vetävät puoleensa, jostain syystä. Ei ainoastaan kirkot….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Parempiosaisten laiva

Kauas Suomenlinnaan

Hyvästelin tuttavat satamassa. Yksi jota en huomannut hyvästellä, soitti vielä perään ja kysyi mihin lähdet. Kerroin että tälläkertaa kauaksi Suomenlinnaan. Tämä että epäilee sataman olevan täysi. Minä kuitenkin uskoin löytäväni kohdan.

Siitä se matka etenee moottorin voimalla.

Siellä se häämötti, lähellä.

Hah, eihän täällä ole kuin muutama hassu vene, ja muutama tavallinen.

Laitoin veneen tuohon kyltin viereen, minulla on iso vene. Tai sanotaan että ne paikat jossa ei lue mitään ovat niin kapeat ettei niihin sovi.

Syönnin ja ruokaunien jälkeen vähän saarikierrosta.

Luin ensin väärin, lokki tykkää paskasta. Hämmästyin suuresti, kumma lokki. No lukuvirhe.

Ohi vartiomiehen.

Ihmisiä tuodaan suuria määriä lautoilla tänne.

Siinä niitä hortoilee ja tuijottelee taivaalle. Minulla on aina määränpää kävellessä, ainakin näytän siltä. Etunojaa 30° ja sitten aletaan pistää jalkaa toisen eteen. Purjehtiessa ei ole usein päämäärää, hortoilen mihin sattuu ja tuijottelen taivaalle.

Sieltä saaren pohjoisrannalta katselin kun joku vanhanaikainen veteli luovia vastatuuleen.

Otin vielä suunnan tälle merimerkille.

Olen joskus aiemminkin ottanut tästä kulmasta kuvan. Ja kehunut että kuinka hyvä kuvata kun on oikeat näkymät. Tykinputki, sapelileijona, ankkuriketju, kirkko, majakka, risti, sininen taivas ja valkoinen pilvi. Minä vähän luulen että tämä kohta jossa seison on ainoa maailmassa josta sellaisen kuvan saa. Hattu päästä.

Tässä saaressa tulee hyvä uni, on senverran noita tykinputkia sojottamassa siilipuolustuksessa eri suuntiin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kauas Suomenlinnaan

Jee, Katariina

Mielipuuhaani on toisten touhujen ihmetteleminen. Kuka arvaa mitä tässä tapahtuu?

Oikea vastaus, tuo sininen on tankkeri. Kuskaa polttoaineita ympäri saaristoa, tässä tapauksessa toi tuohon parempiosaisten huvitteluveneeseen dieseliä. Muuten, fysiikan sääntöjen mukaan sen polttoaineen energia kun vapautuu palaessan niin kaikki energia muuttuu lopuksi lämmöksi, aalloksi ja ääneksi. Niitä sitten riittää, ainakin niitä laineita toisten riesaksi.

Tiedän, minustakin on joskus harmia näille, liikun muutamaa solmua edessä ja häiritsen parempiosaisten elämää.

Toisten köysiä on myös kiva ihmetellä.

Miten noin suuri laiva voi olla tuollaisilla naruilla ja kumiritsoilla kiinni?

Tutun näköistä.

Kaikkeen ihmiset rahaa antaa. Mies oli tuollaisessa univormussa keräämässä rahaa, aina välillä joku antoi. En ymmärrä miksi pitäisi, tai miksi antavat rahaa.

Tuollainen purjevene oli. Oli vähän päässyt rapistumaan.

Sorsat oli keräämässä laivamatoja tästä hylystä.

Tässä paikallinen Katariina. Kyllä se Eestin Katariina Jee on solakampi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jee, Katariina

Inuiitti jäätelö

Mikäs se on herätessä purjeveneessä, merenlahdessa, saunan riippakoivun alla. Sellaista on elämä.

Katselin että onpas tuo soutuveneen pohja likainen.

Tempaisin sen voimani tullossa laiturille.

Ei tuo musta mitään, eikä tuo leväkään, mutta nuo näkit on ongelma. Tai ei vielä, mutta syksyllä. Ja jos ei kukaan vaivaudu syksyllä puhdistamaan niin ongelma vain suurenee. Nyt ne oli pienenä ja pehmeänä helppo puhdistaa. Säästin tällä joltain suuremman työn.

Lähdin vaihteeksi kävelemään polkua näkymättömiin, kuten aina teen täällä saaressa. Ai miksi aina teen? No siksi kun täällä ei mitään muuta ole kuin kävellä, tai talkoita.

Tämä ei ole minun tekeleitä, yksi ahkera sen teki kun valitin että puu on kaatunut polun yli.

Hyttysiä on niin että riittää metsässä, mustikoitakin olisi, mutta ei saa hyttysiltä syötyä.

Sitten asiaan, toin tuolta Eestinpuolelta tullessani vähän syötävää. Olin kuullut että suomesta on ruoka vähissä.

Toiset paistoivat niitä iänikuisia jauhopötköjään, minä että siirtäkäähän vähän, että saan nämä käikäleeni kypsytettyä.

Perskutarallaa, hyvä ruoka, parempi mieli.

Sitten läksin pienelle merimatkalle, vierasvenesatamaan. Kalifiksi kalifin paikalle. Heti ensimmäiseksi törmäsin tuttuihin. Näille joille vilkutin lähtiessäni muutamapäivä sitten Tallinnan puoleen. Kyselivät että etpä kauan viihtynyt? En näköjään, ei pysy missään paikallaan.

Kyllä on maailmankirjat sekaisin, kuulemma pitää tämä vanha nimi vaihtaa. Se kuulemma loukkaa eskimoita. Kyllä perskuta on eskimot herkästi loukkaantuvaa porukkaa jos siitä loukkaantuu.

No hyvä, jos ei eskimoilla ole suurempia murheita kuin jäätelö nimi. Vai onko tämä ihan kotikutoiste ammattivalittajien tekosia? Täytyykin kysyä seuraavalta vastaantulevalta eskimolta…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Inuiitti jäätelö

Eestaas Suomenlahtea poikittain

Koiralle hyvästit ja menoksi.

Turbodiesel lähtee kohti Tallinnaa, ei oikein kaikki kunnossa.

Narraamalla saa ylinopeuden puolle narrattua, sitten vastaan tulee taas kamera ja pilaa kaiken.

Mutkaista tietä näkymättömiin.

Kävin viemässä auton tuonne Lasnamäelle. Se on perin umpivenäläinen kaupunginosa.

Sergei toi minut takaisin veneelle. Umpivenäläinen taksikuski tietysti.

Huonon näköiseksi on mennyt sataman vesi.

Minä läksin kohti pohjoista.

Kauheaan tyyneyteen vain moottorin työntämänä.

Mitäs me merenkyntäjät. Vako jää vanaveteen.

Tuuliviiri näyttää suhteellisen tuulen suunnan, tarkoittaa tälläkertaa veneen oman liikkumisen tekemää tuulta.

Se Tallink Star joka minua kiusasi yöllä viimeylityksellä tuli vastaan. Sillä on näköjään myös tässä paarpuurin kyljessä iso vihreä nimivalo. Minulle kerran vittuili yksi katsastusmies kun veneessä oli puna-vihreä-sininen valoa vaihtava ledi veneen ikkunasta nähdä satamassa. Moitti ettei saa olla mitään ylimääräistä ettei joku mene sekaisin. Mitenkähän se veneen katsastaja tuohon reagoisi?

Lopuksi saavuin jälleen perille. Saunan laituriin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Eestaas Suomenlahtea poikittain

Haudan hiljaista

Kävin vähän kaupungilla, on niin kuuma ettei jaksa mitään.

Juopot ei saa olla kaupungilla häiritsemässä ihmisiä, poliisi tulee ja häätää pois ja kaataa viinat maahan. Hautausmaalla saa olla rauhassa, kun ei ala mekastamaan. On haudan hiljaista. Sellainen ryystämisen ääni vain välillä pärisee, kun alan miehet lisää painetta kattilaan.

Valitsee vain oikean kohdan ja haudan. Siinä on sitten hyvä kellahtaa päivän annoksen jälkeen haudan lepoon.

Tuo lämpömittarin ulkolämpö näyttää 31°. Se anturi on laitettu koiran koppiin sisälämpötilaa mittaamaan. Katselen siitä talvella, että koirankopin lattialämmitys näyttää järkeviä lukemia.

Koira on kyllä kuumissaan, kuumalla asfaltilla makaa, ei ymmärrä mennä varjoon. Tämä on ulkona elävä koira, talveksi kasvaa paksu turkki, kesällä se kyllä vähän harvenee.

Täytyypä kerätä tavarat kasaan ja lähteä seikkailemaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Haudan hiljaista

Volkkarilla suuntaan 180

Heräsin Piritassa hyvin nukutun yön jälkeen, se edellinen yö meni purjehtiessa.

Käsvin kävelemässä ja katselemassa näkyykö tuttuja.

Oli niitäkin, suomalaisia purjehtijoita. Sekä satamakapteenin myös tapasin. Sanoin että laitoin veneen vieraspaikalle, pitäisikö minun joku merkki laittaa veneeseen? Ei kuulemma tarvi, tämä muistaa veneeni. Täältä Kalev Jahtklubin puolelta tuli häätö suomalaisille. Muhuväinä regatta saapuu, taisi olla 108 venettä tänävuonna.

Tempaisin vielä aamupalan, Lasnamäen tyttöjen keräämiä mustikoita.

Sitten tuli aika, tilasin kännykällä Bolt taksin. Maxim tuli hakemaan minut. Tervehdin että tere Maxim, tämä että tere Jukka. Se kännykkäsovellutus näyttää kuka on kuski, tämä näkee että kuka on asiakas. Siinämielessä turvallinen, ainakin jälkikäteen tiedetään asiat, jos tulee vaikeuksia.

Maxim tiesi osoitteen. Punane 52.

Ei ollut lähempänä oikeaa summaa, sanoin että pidä loput. Venäjää murtava Maxim kiitteli suomenkielellä.

Aleksander odotteli jo minua Volkswagenin luona. Olimme tehneet sopimuksen Autolevi porttaalissa auton vuokrasta. 14 euroa vuorokausi, turbodiesel Golf.

Valokuvaa auton naarmuisista kyljistä, Aleksander kertoi että tuosta valot, 2 vaihde ei aina tahdo aina mennä silmään.

Siitä vain taipaleelle autolla.

Hyvä auto, kunnes päätin tempaista rekasta ohi.

Se että abs valo palaa ei ole mitään uutta, mutta tuo moottorinvikavalo oli huono juttu. Kaasua vähän reilummin niin tietokone rajoittaa tehoja, auto liikkuu noin 100km tunnissa. Teki mieli kääntyä takaisin ja viedä auto pois. Mutta sitten olisin jäänyt jalkamieheksi. Liikaa tietokoneita, ennenvanhaan dieselauto ei suotta tehoja rajoitellut. Niin pitkälle veti kuin mäntään paloi reikä tai turbo räjähti kappaleiksi. Hetken kävi suutuspäissään mielessä että räjäytänkö jollain koneen ja soitan Aleksandrille että hae pois täältä 200km etäisyydeltä. Eihän 14 euron auto voi täydellinen olla, mutta tämä on maantielle kelvoton.

Pääsin kuitenkin perille, koira oli taas pahana. Koira ei käsitä miksi aina eri auto. Kaikki autolla tulevat on vihollisia.

Oli kovin riemuissaan kun tunsi, tahtoi kuonoa kainaloon työntää ja ulisi riemusta. Kun läksin tupaan niin jäi hulluna haukkumaan ovelle. Ei lopettanut haukkumista millään.

Oli viikon odottanut tätä hetkeä. No ketju kaulaan ja sitten mennään. Vielä suurempi ääni lähti koirasta, riemu pitää näyttää ulvomalla kuin susi.

Vielä shaslikit tulelle, hiiligrilli ja vartaat. Ainoa oikea tapa tehdä shaslikit.

Että tällaista minulla täällä, mitenkähän muilla muualla???

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Volkkarilla suuntaan 180

Tuuli toi yökiitäjän takaisin

Katselin säätiedoitusta merenkulkijoille, luvassa oli lounaistuulien kääntymistä pohjoisen suunnille. Se oli hyvä uutinen. Kävin satamassa juttelemassa tuttujen kanssa, kerroin suunnitelmistani. Muutama oli, älä lähde yöllä, tuuli tyyntyy ja on pimeää.

Katselin maston huippuun tuulinuolta.

Sekä seurasin tätä Harmajan tuulitietoa. Lähtemisessä on tarkka ajoitus, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Tästä osaavat voi katsella, kello 21 alkoi tuulensuunta muuttua, se oli merkki taivaalta minulle.

Oli aika lähteä, sinne jäivät unikeot unileluja näpräämään. Minä heilautin kättä, joku kysyi mihin lähdet? Kerroin että kotipuoleen.

Ohi Suomenlinnan kirkko/majakan.

Taakse alkaa jäädä Helsinki.

Edessä Harmaja luotsiasema.

Ohi vaan Harmajasta.

Tuulikulma oli ihan hyvä, vastarannan kiisket vastaiseen. Purje vetää kohti kesäyötä.

Vene kulkee tuon reilu 5 solmua jo jollain 4 metrin tuulella.

hyvältä näytti myös Tallinnan matalan tuulet.

Ilta pimeni.

Laiva lähestyi, se lähestyminen oli helppo huomata. Kun se muuttuu suuremmaksi niin se lähestyy. Se että mihin suuntaan se tarkalleen liikkuu, ei ollut sitten ihan niin helppo. Noista valoista ei osaa erottaa mitkä on sen mastovalot ja kulkuvalot. Yksi vihreä näkyy, se olisi hyvä merkki, mutta miksi se vihreä on niin tolkuttoman suuri ja kirkas? Laiva kulkee ainakin 4 kertaa kiireemmin kuin minä, aikaa ei ole liian paljon tehdä päätöksiä. Jos se on törmäyskurssilla, niin jotain on tehtävä. Mutta mihin se liikkuu, miksi vihreä on niin suuri?

Näin lähellä vasta selvisi, se vihreä on laivan nimi loistelamppu, sen alla on vihreä kulkuvalo. Samassa erotti myös mastovalot. Se sivuuttaa minun oikealta puolelta. Kaikki kunnossa.

Helsingin majakan luona oli Turva turvaamassa. Turvasiko minun kulkuani vai mitä teki? En tiedä.

Matka jatkui, tunti toisen perään, laivoja näkyi eestaas Suomenlahden suuntaan. Katselin kuunsirppiä ja majakoita

Koko yö oli purjehditty, yksin avaran taivaan alla. Lopuksi alkoi Tallinna näkyä.

Sekä Piritan satama.

Aallonmurtajasta sisään, vihreä oikealle jättäen.

Se minun “vakipaikkani” on näköjään myyty paremmin maksaville. Minä köytin veneen tähän vieraslaituriin.

Birgitta on jälleen takaisin kameran linssissä. Jälki jää vain veteen liikkumista, kunnes se veneen tekemä kuoppa vedessä täyttyy. Tuuli vie ja tuuli tuo….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuuli toi yökiitäjän takaisin

Riivattu espresso

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Espresso jota viimeksi ostin oli huonoa, se oli sellaista keskipaahtoista mietoa lastenjuomaa. Läksin Lidliin josta olen ostanut sitä tosimiesten espressoa, perskuta, se on poistunut valikoimista.

Etsin netistä, mistä voisin löytää kunnollista espressokahvia. Osoittautui että verkkokauppa.com:issa on. Ei kun sinne.

Siitä vain hyllystä valitsemaan.

Sellainen ostos.

Robusta kahvia 70% ja arabica 30%. Tulee kuulemma riivattu espresso tai robusti latte. Täytyy kokeilla, luotan että on. En suosittele kokemattomille, tukka nousee pystyyn. Mutta tällainen auringon polttamalle ja tuulen ahavoittamalle kulkurille pitää olla vahvemmat myrkyt. Ja muutenkin elämässä kovemmat ja kovemmat kokemukset, johon hakeudun.

Kävin jälleen kiertelemässä samalla rantoja.

Tuon viimeisen kuvan vekotin oli myynnissä. Huutokauppa.com:issa, viimeineisellä tunnilla hinta nousi 11000 euroon. Siitäpä jollekin kuivanmaankapteenille unelmien urakka.

Haaveilevat asuntolaivasta.

Ja omasta postilaatikosta laivan vieressä. Haaveensa kullakin.

Minä haaveilen lähteväni purjehtimaan meren taakse. Se haave toteutuu, aivan lähiajalla. Tämä kaupunki on nähty….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Riivattu espresso

Kalifiksi kalifin paikalle

Aamulla tuli pääläri täysi satamassa, köydet irti ja menoksi. Aurinko paistaa terävästi säkenöiden.

Vesi on syvän sinistä ja saaret hienoja.

Sillat aukeavat kun tulen kohdalle.

Täälläkin pitää olla skarppina, ennen tultiin tuosta tutkamastoa hipoen. Nyt on merta vallattu ja kiveä ajettu.

Ja lisää tuodaan kiveä.

Eteenpäin.

Saavuin tuollaiseen satamaan. Kävin huoltoasemalla kysymässä, ettekö tunne minua? Tahdon kalifiksi kalifin paikalle.

Myöntelivät hädissään, no mene kalifiksi kalifin paikalle.

Siinä se nyt on hevonen kiinni köytettynä.

Kävin vielä oitis junalla kulkemassa parisataa kilometriä. Junat onkin hienoja kapineita.

Lopuksi takaisin satamaan. Sitten vain iltaa ihmetellen, kalifina….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kalifiksi kalifin paikalle

Tällä rannalla

Tuolla alkaa päivä. Perhanan vahva, mustapaahtoinen espresso.

Sitä Espressoa 4 shottia, vaahdotettua maitoa ja siitä vatsa tykkää. Se espresso on mustapaahtoisinta mitä olen löytänyt. Asteikko on 1-10 kahvien paahdossa, tämä on paahto 10.

Sitten voi jo vilkaista ulos, ai tuollaista on.

Ei hullumpi kesäaamu.

Sitten otin ja läksin kulkemaan jalkaisin rantaa eteenpäin.

Kiva saari, kivan näköinen.

Armeijan puoli saaresta on erotettu tuollaisilla hyppymiinoilla.

Kuljin rantapolkua, katselin merelle.

Ahaa, tuosta aukeaa ulappa, tuolta minä tulin. Jälleen tuli ajatus, voisin lähteä takaisin. Meren näkeminen saa aina miettimään että millaista vastarannalla.

Käännyin takaisin mökille.

Ylhäältä kalliolta vilkaisin vielä kerran taakseni, kyllä minä vielä takaisin lähden meren taakse. En kuitenkaan ihan vielä, joku päivä kuitenkin. Kotini on siellä, täällä tunnen itseni vieraaksi.

Saunan kiuas on kuulemma heikkotehoinen. No olihan siinä 5 ehjää vastusta, yksi palanut. Tarkoitaa että 16% tehosta kadonnut, ei uskoisi että sitä erottaa löylyistä.

Se vanha vastus oli palanut rikki, nuo liittimetkin olivat aivan ruosteessa. Yksi johtoliitinkin oli aivan palanut rikki. Ei tuollaisista sähkö läpi virtaa. Olen aiemminkin vaihtanut noita vastuksia, ostin silloin varallekin vielä 2. Nyt niille oli käyttöä.

Löysin yhden huonolaatuisen liittimen, pitäisi olla nikkeliteräs liittimet. Ne kestäisi, mutta kokeillaan tällä.

Ja katso, sauna toimii. Niin kauan kuin toimii.

Sitten päästiin asiaan, täällä ei ole kuin tuollainen kaasugrilli. Kaasu haisee ja kun sillä grillaa, niin pelkään että ruokaan tarttuu sama haisu. Grilli pitäisi olla hiiligrilli. Puuhiilellä, ei kivihiilellä eikä kaasulla. Sekä vartaat joilla kypsennellään. Mutta nyt ei ole kuin tämä.

Hiphuraa, kaukaasialaista šašlikkia. Heti vain kilo sian niskasta leikattua hyvin maustettua šašlikkia.

Yritin näitä paistella parilalla, vähän hankalaa.

Oikein hyvää, kyllä minun pitää vielä päästä kaukasiaan. Gruusia, Armenia ja Azerbaijan, niitä en unohda kyllä.

Että tällaista tällä rannalla tänään, huomenna uudet jutut…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tällä rannalla

Tuuli toi suomeen.

Aamulla ihmettelin mikä älämölö ulkoa kuuluu. Venäläiset kuten Eestiläiset kutsuvat venäjää puhuvia ilmisiä. Kyllä nämä Eestiläisiä olivat, Tallinnasta, äidinkielenään venäjä. Olivat veneen ostaneet, miehen puheesta ymmärsin että ekaa kertaa veneellä. Eihän se helppoa ole ekalla kerralla. Lopuksi sain neuvottua lapselle takana, että laske löysää poijuköydestä. Heti onnistui.

Otin auton ja läksin vähän shoppaamaan. On aikomuksena tehdä meriretki.

Siinähän ne tärkeimmät, Atleetti juustoa. Siitä tulee kova kunto ja atleetti vartalo, ei pyknikko kuten juustosta yleensä. Sekä gruusian leipa.

Kuva kauppareissulta, Tallinnassa on paljon kivoja kohtia. En kuitenkaan viihdy pidempään.

Vein Skodan pois, takaisin Bolt taksilla.

Heilautin kättäni karavaanareille.

Ja läksin.

Piti vielä näyttää näille pääkaupunkilaisille kuinka suomipoika lähtee. Otin keulaköydet irti, vedin veneen poijulle ja isopurje ylös. Ensin vauhtia alatuuleen, sitten 180 asteen käännös ja luovien veneiden välistä. Siinä oli hienosti tilaa.

Heilautin kättäni tervehdykseksi, nauroivat näytökselleni.

Sitten mennään, kokka Tallinnanlahdelle.

Fokka ja isopurje kiskovat yhteistyössä.

Aegnan kulmalle asti oli vauhti tuollaista.

Sitten sai käännettyä kohti pohjoista, vauhti parani.

Siinä Aegna, olen tahtonut käydä. Sinne laituriin on paha jäädä, laivan mainingit rikkovat veneen. Nyt pari liikemiestä lahjoitti Kalev jahtklubille 3 poijua ja painot. Meripelastajat kävivät viemässä Aegnan viereen. Nyt voi mennä ja jättää veneen turvallisesti redille, kumiveneellä tai vaikka uiden rantaan. Joku kerta lähden.

Sitten keskitytään olennaiseen elämässä, katsellaan pilviä.

Kauas pilvet karkaavat, kuten Rauli Padding Somerjoki lauloi.

Välillä kiihdytetään ja viihdytetään.

Ja ihmetellään. Miksiköhän tuo Viking xprs koukkasi minun oikealta puoleltani? Suorin tie oli kilometrin vasemmalta puoleltani.

Sen piti päästä tuon rahtilaivan nenän edestä kiertämään. Tuo rahtilaiva tuli reittijako kaistalla. Pitäköhän silloin sitä ylittävän laivan väistää? Pitäisiköhän vähän sääntöjä lukea? No en minä aja laivaa.

Eckerölinen Finbo veti ohitse kohti Vuosaarta.

Finlinesin Finnhawk tuli Vuosaaresta, kun se väylä loppui käänsi eteeni ja lähti kohti Saksaa. Tarkkailin tilannetta, minusta tuntui että se väisti minua. Kuten sen kyllä ihan sääntöjen mukaan pitäisikin. Tosin se on harvinaista.

Siitä se veti.

En tiedä mitä pensaa se polttaa, ihme höyry nousee korsteenista.

Siitä Isosaaren läheltä saaristoon suojaan, kuten salakuljettajat puikkelehdin saarten välistä.

Ei rajavartijat pysy kärryillä kun pääsee saariston suojaan.

Löysin poijun johon jäädä. Olen saapunut suomeen, mitähän täällä voisi tehdä? Miksi minä tänne tulin? No tuuli tuo ja tuuli vie…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuuli toi suomeen.

Aallonmurtajan suojassa

Siitä vain skodan sarviin ja kohti pohjoista.

Liikennekamerat vain vilahteli silmissä. Kun vilahtelee niin ei mitään hätää, jos välähtää niin se tietää rahanmenoa.

Kohti pääkaupunkia, pilviä oli taivaalla, tuulta ei vielä.

Täällä ei nuorilla ole mopoautoja, vanhukset ajavat niillä.

Yllättävän kovaa kulkee mopoauto.

Ilma oli oikeastaan hieno.

Jos ei olisi säätiedoitusta katsellut niin olisi voinut hyvin purjehtimaankin lähteä. Se olisi ollut vikatikki.

Tuommoinen oli tulollaan.

Vene oli nätisti odottamassa, jätin sen niin kauaksi että ei keula tule laituriin kiinni.

En osaa sanoa paljonko sitä tuulta oli, ensin oli suoraan sivusta tuuli. Laineet tuli yli aallonmurtajan.

Panin veneen kylkeen tuollaisen springiköyden, ottaa vähän kuormaa pois tuolta poijuköydeltä. Kovimmalla sivutuulella kallisteli aikalailla laiturissa. Niin kovasti tuuli otti mastoon.

Ehkä 6 tuntia sitä kesti, en käynyt laiturilla. Veneestä ei päässyt laiturille, oli niin kaukana. Vaahtoa vatkasi kuin tehosekoittimessa.

Kylkikin meni tuon näköiseksi.

Myrsky tuli ja meni, aallonmurtaja suojasi aalloilta. Kun myrsky on mennyt yli, ollaan myrskyn silmässä. Sitä ei jäädä surkuttelemaan, kõsien tarkistus ja valmistaudutaan toiseen aaltoon. Kuten yleensäkin elämässä, kaikki otetaan vastaan. Jos pahalta tuntuu niin korvat luimussa vaan. Raaka peli.

Tuuli on pudonnut ehkä 10m/s, ei tunnu missään.

Elämä jatkuu, laivat tulevat ja menevät.

Tässä kuva sataman kamerasta. Tästä voi halukkaat seuraiila, kun Birgitta on laiturissa. Kunnes se on pois lähtenyt, tuuli on sen vienyt johonkin. Viuh vain ja pois on mennyt tuulen mukana….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Aallonmurtajan suojassa

Siili vieraisilla

Siili tuli kylään, oli nälkäinen ja hyppäsi koiranruoka kuppiin. Tuhisi riemusta ja pisti koiranruuat syöden. Koira ei ollut millänsäkään, katseli vain kun siili söi. Siili minua ensin säikähti ja pakeni, tai siis lyllersi piiloon koirankopin alle. Kohta tuli takaisin syömään. Kyllä meillä yksi siilikin ruokitaan siinä samassa, tervetuloa vain.

Kävin vähän kaupungilla katsomassa tätä samaa maisemaa. Joki soljuu rauhoittavasti.

Joenrantakadulle on tehty kävelykatu. Siellä myös jotain myyntikioskeja. Sekä mainos, mainostetaan sitä kun Tartu on 2024 kulttuuripääkaupunki.

Armenian shaslik on loppu, nyt piti tyytyä puolalaisiin pihveihin. Kyllä nekin hiiligrillissä hyväksi paistuu.

Kävin keväällä yhdessä puutarhassa, ostin chilipaprikan.

Luulin ja uskoin että se on hyvää, meinasin että korostaa pihvin makua. Perskuta, kun oli tulinen paprika. Ihan tulenpalava, ei sitä noin saa syötyä. Kyllä minä chiliä syön, mutta liika on liikaa.

Jäi paprika syömättä, annoin koiralle, ei sillekään kelvannut. Sylki pois ja nenää hieroi nurmikkoon.

Nyt on myrskyä luvassa suomenlahden tälle puolelle. Taidankin hypätä skodan selkään ja lähden katsomaan että vene pysyy laiturissa.

Kerroin koiralle että lähden, tulen takaisin. Muista vahtia majaa. Koira kuuntelee tarkkaavaisesti.

En tiedä tahtoisiko mukaan, jotenkin siihen malliin katsoo vastaan.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Siili vieraisilla

Voimalla skodan

Tuollaista näytti yöllä nettikamera, että sellaista siellä suomessapäin on. Minä en lähde suomeen, seuraava on skodareissu.

Kiirettä pitää. Lazyjackia piti vähän korjauttaa, vetoketju alkoi hajoamaan. Purjeompelijalle koitin selittää miten pitäisi korjata. Hyvä siitä tuli lopuksi.

Kovasti meitä valvotaan Piritan laitureilla. Uusi kyltti tullut. Juovuksiin ei saa olla, vierailta pääsy kielletty, aurinkoa ei saa ottaa, uida ei saa, kalastaa ei saa, lemmikkejä ei saa olla, lasipulloja ei saa olla mukana. Kaikille kulkuneuvoille 3 solmua rajoitus. Aika kovat on ehdot. Eikä näitä paljon noudateta. No kalastajia ja uimaporukoita ei ole. Kaikkea muuta kyllä harrastavat.

Sadepilveä toisen perään, vähän haittaa harrastusta.

Lopuksi sain valmiiksi, vielä keulaan vähän lisää köyttä varoiksi. Sekä laskea keulaa kauemmaksi rannasta.

Lippu pois perästä, hyljätyn aluksen tuntomerkiksi.

Ei kun sateeseen skodalla, kyllä se vettä pitää. Ihan hyvä 10 euron autoksi vielä. Ne entiset viat on korjaamatta ja uusia on tullut. Muunmuassa pyöränlaakeri on alkanut huutaa, ovenkahva kadonnut ja penkisäädön nuppi kadonnut. Eihän siit ole kuin viikkoja kun viimeksi ajoin. Tätämenoa kun vikoja uusia tulee niin kohta loppuu skodan taival. Toiveikkaasti kuitenkin läksin taipaleelle.

Suomalaiset on eksyksiin kaupungilla, kuin päättömät kanat. Parempi vetää heti ohi poukkoilijoista.

Vesikuuroja tuli varmaan 10 matkalla.

Sateiden välissä näkyi hetkittäin sinistä taivalta. Skoda vetää kuin viimeistä päivää, ehkä tajuaa autokin sen viimeisen päivän olevan lähellä. Elämän ehtoopuolella taivalta. Koirille ja hevosille ollaan armeliaita, kuula kalloon kun alkaa elämä liian vaikeaksi. Autoja ja ihmisiä annetaan henkitoreissaan kärsiä. Kun menee oikein pahaksi niin siinä kärsii ympärilläkin kaikki sitä kidutusta katsoessa.

Koira riemastui kun tulin, oli saanut uuden pallon, sitä piti esitellä.

Koira on niin seurankipeä, on näköjään odottanut takaisin.

Viime kesänä tuli käytyä Klaipedan meripäivillä, siellä oli yhdellä Armenialaisella perheorkesterilla maailman paras shaslik. Sitten viimetalvena tuli käytyä siellä Armeniassa paikanpäällä, The Shaslik syömässä. Joku kuka ei asiasta ymmärrä, sanoo että shaslik kuin shaslik. Mutta suotakoon se ymmärtämättömille. Syököön makkaransa.

Shaslikit tulelle, ne pannaan vartaisiin tällaiseen hiiligrilliin, vartaaseen ja grillissä vielä rakoset joilla nämä miekat saadaan pysymään oikeassa asennossa.

Siinä se on, Armenian shaslik. Kun maailma makaa tähän malliin, niin se on tehtävä itse. Kuvan laitan tähän niille, jotka eivät tästä mitään ymmärrä. Katselkoon…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Voimalla skodan

Kaasua kaasua koneeseen

Ensin meni aamu pilalle kun ei ollutkaan espressokahvia. Piti olla jossain 2 pussukkaa, mistään ei löydä. Join murukahvia aamulla, ei ole hyvä idea.

Sitten loppui kaasu tästä puolalaisesta kaasupullosta.

Olihan minulla tällainen eestiläinen kaasuballooni täysi, mutta siihen tulee erilainen paineensäätäjä. Aloin vaihtaa paineensäätäjää, sitten on letku liian pitkä. Menee väkisin mutkalle niin että kylki lommahtaa. Ei viitsi katkaista, sitten ei taas saa puolan pulloa seuraavalla kerralla kiinni. Pitäisiköhän minun hommata toinen samanlainen eestinpullo ja viskata tuolla puolalaisella vesilintua?

Kaikkein helpoin oli kun soitin tutulle autotrokarille. Kerroin että olen hädässä, tarvitsen auton. Tämä että tule, saat saman skodan kuin viimeksi.

Oleg vei minut Bolt taksilla autotrokarin luokse. Skodalla kaasutankkilaan, autoja siellä tankataan, mutta tankkaavat myös kaasuballoonit. Äijä naputteli summan korttimaksulaitteeseen, 6.7 euroa. Sitten tunki 6 litraa kaasua ballooniin, laski välillä tuuletusraanasta vähän kaasua pois että neste virtaa tilalle. Kuviahan tästä ei sitten ole, kamera jäi veneelle. Mielikuvaa kyllä on päässäni kun venäjää puhuva äijä laskee kaasua ulos niin että kiehuva kaasuhöyry nousee pilvenä.

Vähän tuollaisia pilviä nousi kaasuballoonista.

Ja tuollaisia.

Kävin vähän vakoilemassa asuntovaunu eläjiä, siellä istuivat vaunun vieressä. Renkaista ja tien urista puhuivat.

Samoin kävin kävelemässä Kalev Jahtklubilla, muutama vieras näkyi olevan. Kävin juttelemassa suomalaisten kanssa, kysyivät koska tulit viron puolelle. Kerroin että vuonna 2012, katsoivat omituisesti. Mutta niin se on…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasua kaasua koneeseen

Voimalla fokan

Yöllä oli ilmestynyt 3 purjevenettä. 2 oli suomesta ja 1 tallinnasta. Kävin jututtamassa toisia suomalaisia. Kysyin että olenko oikeassa, olette matkalla Pärnuun? Olivat joo, Muhuväinä regatta alkaa kohtapuoliin. Kuulemma laukkasi ratsu yössä. Nämä olivat oikeita purjehtijoita.

Kaikki ei kyllä olleet, yhdet merimiehet oli lähdössä, tarjosin apua kun vieressä oli H vene tuulen alapuolella. Ei tarvi apua. No hyvä hyvä kun pärjäätte. Sitten alkoi tapahtua aivan käsittämättömiä. Mies irroitti veneen perän aisasta, kylki ajautui H veneen takakulmaan ja moottoriin kiinni. Sitten otti ja laittoi koneen käymään vasta. Sitten hihkaisi että keula irti. Pakki päälle ja näiden vene liukui sitä H veneen perämoottoria vasten. Koko 12 metrinen vene taisi saada pitkän skraadin kylkeen. Ei minulla siitä harmi, mutta ajattelin että jos rikkovat vielä sen Eestin poikien H veneen. Tuolla taktiikalla ei ole toiveitakaan onnistua sivutuulessa. Toivottavasti ei tulla vierekkäin koskaan.

Sitten minäkin lähdin, tuulet näytti 12,9 metriä/s.

Sinne jäi Dirhami. Kyllä siellä voi yön nukkua, tai tuulta pidellä. Mutta ei siellä kyllä jaksa yhtään kauempaa olla.

Fokka ylös ei siellä kyllä ihan siltä 13m/s tuntunut, olisin perstuntumalla veikannut muutamaa metriä vähemmän. Fokka vetää vimmatusti.

Osmussaari on käymättä, kuulemma 1,5 metrisellä pääsee. Minulla on liian syvällä uiva vene.

Tuollainen hökötys tuli takaa moottorilla, oli kauempana kun avasi keulapurjetta.

Kone työnsi takaa ja keulapurje veti.

Yllättävän paljon keikkui Logoon 44 vekotin. Minä olen luullut että tuollaiset on hyviä purjetimaan, mutta koneella tuo veti. Nähtävästi minun purjeen näkeminen sai rullan avaamaan. Tuossa istutaan niin korkealla että luulisi huimaavan aallokossa.

No minäkin vähän kiihdytin, mutta sillä oli kyllä joku 12 solmua vauhtia, yllättävän kovaa.

Vauhdissa ruokaa, se on vähän hankalaa.

Soppaa kattilaan.

Gruusian torimummon myymää chiliä, niin että soppa on punainen.

Se syöminen on kaikkein vaikeinta, meinaa keikkua soppa lautaselta yli laitojen. Sain kuitenkin nälissäni sopan pelastettua suuhun.

Oli merellä muitakin, kaikenmaailman tankkereita Baltiskin luona redillä.

Siinä Baltisk. Vastaankin tuli yksi vekotin, se hyppäsi aaltoon.

Jo alkoi kaupunki näkyä, en kuitenkaan tohtinut keskikaupungille.

Otin suuntaa tänne Piritaan, minulla on täällä oma venepaikka. Tai ei nyt omaa kohtaa, mutta maksettu kohta. Periaatteelle, tule kun tulet, lähdet kun lähdet, laita missä tilaa on. Nyt ei tarvitse satamakapteeneille valehdella, kun kysyvät että mikä on kotisatama. Kotisatama on Pirita. Tosin kun sanon sen, niin kysyvät miksi minulla on suomenlippu, ei voi olla Pirita?

Aallonmurtajan aukosta sisälle, tuollainen tuli vastaan .Eestin pojat on kovia purjehtijoita.

Tässä minun polkuni tänään….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Voimalla fokan

Samat naamat

Samat naamat satamassa, ei lähde kukaan pois, eikä tule uusia. Tuulet puhaltaa 10-15m/s puuskissa myrskylukemiin. Ei huvita purjehtia.

Eikä tässä ympäristössäkään ole mitään.

Tai on, on tämä kauppa. Mutten löytänyt mitään mitä olisin tarvinnut. Ostin kuitenkin kananmunia, syön niitä yksitoikkoisuuteen.

Polkua eestaas.

Merenrannalla lentää hiekkaa ilmassa. Aika puhuria on 14m/s tuulessakin.

Naapureiden kanssa juttelen välillä, suomalaisia ovat.

Ihmettelen tätä vanhaa kalalaivaa. Oudosti on puuvene tehty. En muista nähneeni että laudat pannaan näin pystyasentoon. Mikähän tässä idea.

Odotan uutta päivää, ehkäpä alkaa tapahtua…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Samat naamat

Kahden rintaman välissä

Tuli aika Hiiumaalla täyteen, aika alkoi valua päälärin reunojen yli. Meinasin alkaa viskoa kiviä mereen. Nähtävästi täällä on ennenkin ollut purjehtijoita, jotka ovat tekemisen puutteessa alkaneet loopia kiviä akvatooriumisse. Varuiksi näitä tarroja on sitten vähän joka tolppaan liimattu.

Ravasin rantaa eestaas, kunnes satamakapteenin toimisto aukesi. Tai siis satamakapteeni livahti ovesta sisään, puoli tuntia ennen aukeamista. Ryntäsin perään ja kerroin että olen lähdössä, minun pitäisi ehkä maksaa. Minulla oli täältäkin sellainen sarjakortti, esittelin sitä ja kysyin täytyykö se nyt tuhota loppuun?

Neito sanoi että jätetään yksi yö vielä, jos tulet takaisin. Lohdutukseksi antoi tuollaisen Eestin ja Latvian satamaoppaan.

Irroitin köydet ja läksin tihkusateiselle merelle.

Sinne jäi Hiiumaa, suomeksi Hiidenmaa. Minä käytän sitä Hiiumaa, kuulostaa paremmalta.

Välillä kaikki katosi tihkusateeseen, tätä väylää ei ole kartassani eikä plotterissani. Nyt seurailin vain plotterin tulojälkeä.

Ja hips, tässä Püssirahun aukossa näkyvyys tuli takaisin. Nämä Eestin viitat on joskus vähän hämääviä, tähänkin eteläviittaan on pantu nämä harjakset kuviomerkiksi. Kaukaa katsoessa siinä näyttää jököttävän musta-kelta-musta eli itäviitta. Monta kertaa olen ihmetellyt miksei sitä odottamaani etelä ole, vaan näkyy itäviitta.

Kyllä tuossa väyliäkin kulkee, minun reittini oli vasemmasta alakulmasta, oikeaan yläkulmaan. Yli vain wk merkillä merkittyjen hylkyjen. Yllättävän paljon hylkyjä näillämainkin.

Tuli hieno auringonpaiste, sitä ei kyllä kauan kestä. Katselin lähtiessä sadetutkaa, kuljen kahden saderintaman välissä. Sen toisen rintaman mukana kulkee myös kovat tuulet.

Tässä suomenlahden tuuliennuste, tai oikeastaan tämän hetken tuuli. Näyttää kulkevan tuulet päinvastaiseen suuntiin suomen ja eestin rannoilla.

Ne rintamat muuten näkyy silmälläkin, tässä kuvaa kulkusuuntaan, eli itäänpäin.

Tässä taas lännestä ajaa rintama minua takaa. Minä purjehdin hienossa auringonpaisteessa. Minä liikun hitaammin kuin pilvet, ne pilvet vetää muutamaan tuntiin koko Eestin yli ja jatkaa Venäjälle.

Määränpää on lähellä, Dirhamin kalasatama. Sinne ennätän ennenkuin rintama saa minut kiinni ja jyrää yli.

Linjataulut suuntaa näyttää, tuttu polku.

Aallonmurtajan taakse suojaan.

Myöhemmin, juuri ennen rintaman päällekäymistä hinasivat peltiveneellä tuon suomalaisten vehkeen tuolta Osmussaaren takaa satamaan. Koneesta oli kuulemma sähköt kadonneet.

Parin tunnin jälkeen alkoi sataa, kohta sen jälkeen puuskat vinkuu mastossa. Elämässä pitää nauttia niistä muutamankin tunnin hetkistä, myötäistä vain kohti seuraavaa etappia. Etappi kerrallaan, määränpäästä ei mitään hajuakaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden rintaman välissä

Kaikki kokoontuu Kärdlaan

Tässä vieressä on ollut jo ennen sotia satama, sodanaikana pommittivat sen paskaksi. Nyt EU rahoilla saatiin uusi satama aikaiseksi.

Vieraita on suomesta, eestistä ja liettuasta.

Tässä eestinpojan tyylinäyte. Kävin jututtamassa vanhempaa herraa, kyselin mistä on ja mistä vene? Tallinnan poikia on mies, kertoi tallinnassa jonkun tehneen hänelle tämän hienon veneen. On nyt ekaa kesää vesillä, miehellä on kesähuvila hiiumaalla ja tulleensa tällä loman viettoon.

Muunmuassa tällainen oli myös kalevipojilla, Vancouver 32. Pomminvarma pallonkiertäjän vene, varustuksesta päätellen on myös matkaa tehnyt.

Tässä Liettuanpoikien raaseri, harvinaisen suuri lippu takana. Jostain syystä Baltian purjehtijoiden liput on yleensä A4 kokoa.

Tällaisilla käyvät kilpailemassa, pitäisi joskus vängätä itsensä mukaan kokeilemaan. Epäilen että saa niin vauhdinhurmaa, ettei paremmasta väliä.

Näitä sitten kuljetetaan tällaisilla kärryillä. 3 venettä päällekkäin, luulisi että on kiikkerä kuorma tuulessa.

Niin onhan täällä vielä pari tuollaista mastodonttia.

Minä odottelen sopivaa keliä. Voi tulla pitkä odotus, matalapaine on kohdalla, seuraava tulossa. Tuuli vinkuu mastossa ja vettä viskaa välillä niskaan.

Normaali kesäpäivä, tähän tottuu….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki kokoontuu Kärdlaan

Satamakapteenin paikkoja vapaana.

Täässä Kuivastussa on kaksi satamakapteenia, vuorotellen tekevät päivän töitä. Tällä toisella satamakapteenilla ei oikein mene hyvin. Myöhemmin kun läksin toimistoon, niin tämä ei löytänyt Birgitta nimeä tietokoneelta. Yritti ja yritti, minä lopuksi että anna minä autan. Löytyihän se sieltä.

Kohta tämä tuli paperi kädessä kysymään veneilijöiltä, että joku ei antanut puhelin numeroaan. Tuli minullekin, yritin kysyä että eikö olisi helpompi kun katsoisit minkä nimisestä veneestä se numero puuttuu? Tämä läksi ja tuli kohta takaisin ja löysi puhelinnumeron puuttuvan veneen omistajan. Siinä illanmittaan tapahtui vielä muitakin aivan ihmeelisiä asioita. Ei hyvältä näytä, tosin ei satamakapteeni nyt mitään ihme vaaraa taida saada tehtyä vaikkei muisti aivan partaveitsen terävästi leikkaisikaan.

Ringsu satamakapteeni, eli tämän Ruhnun saaren sataman satamakapteeni otti lopputilin. Kuulemma kyllästyi ja kertoi lähtevänsä Norjaan töihin. Siis jo viimevuonna. Että siellä olisi nyt työkohta jos joku haaveilee majakanvartijan tai yksinäisen saaren satamakapteenin tittelistä. Kesällä tehtään kahdessa vuorossa töitä, tai vuoropäivinä, miten sovitaan. Palkkaa tulee 850 euroa kuussa. Vähän epäilen, että kuivastussa myös aukeaa kohta työpaikka.

Sinne jäi osa veneistä kaijalle, minä en ole vielä valmis satamakapteeniksi jäämään.

Regula jäi reserviin seisomaan, minä lähdin eteenpäin.

Ensin täydellä purjeella.

Sitten kohta alkoi päässä huimata ja ensimmäinen reivi peliin.

Vauhti senkuin paranee. Sitten mennään taas niin että tukka hulmuaa. Tai hulmuaisi, jos tukkaa olisi enemmän ja ei olisi lippalakkia reuhkaa päässä. Nyt vain tuuli yritti lippalakkia mereen viskata.

Yksi vene tuli vastaan, tuollainen katamaraani. Takana näkyi vähän aikaa 2 purjevenetä, johonkin hävisivät kohta. Minä vedän sydämen kyllyydestä sivutuulessa Väinämerta kohti pohjoista. Tuuli vain suhisee korvissa.

Vormsi ja Hiiumaan välistä ylös.

Ohi tämän Harilaid saaren. Sinne menen vielä käymään jokukerta. Tänäänkään ei ollut se kerta.

Katselin pilviä, nuo näyttää merkkiä, että jotain on tulossa.

Tähän Püssirahu silmään minut toi purje, siitä loppui minun karttoihini merkitty väylä. Oli siellä väylä tiesin, mutta vastatuuleen en lähde luovimaan tuntemattomalle väylälle kivikkojen väliin. Purjeet alas ja moottorilla.

Turvassa silti ollaan, turvavesi keppi kertoo sen.

Siellä se sitten näkyi, Kärdla, Hiiumaan pohjoisreunalla oleva kaupunki.

Satama oli täynnä suomalaisia, yhdet tuttavat Baltian seikkailuiltani tapasin. Nauroivat että olivatkin ihmetelleet missä lippalakki luovija on, kun ei oltu törmätty. Tässä halukkaille veteen piirrettyä viivaa, yleensä se katoaa kun taakse jäänyt. Että sellaista täältä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Satamakapteenin paikkoja vapaana.

Suomalaisia liikkeellä

Kun on se aika niin silloin lähdetään, velvollisuudet oli hoidettu jo eilen satamakapteenin kanssa. Mukisematta maksoin 5.99 metriä pitkän veneeni laiturimaksut.

Nukkujat jäi nukuksimaan, minä pistin ison vaihteen päälle ja menoksi.

Ohi sataman ja merelle. Vastatuuli moottorilla ja sitten purje ylös.

Tuossa kohtaa meri oli vähän kuoppainen, piti käydä fokka keulassa asettelemassa. Aalto tuli kannelle ja kenkään.

Nostin nuo melkein uudet purjehduskenkäni kuivamaan. Outo juttu, kenkä haisee samalle kuin koiran tassu. Märkä koiran tassu, olisi kyllä kaapissa ihan uudetkin kengät. Mutta nämä vanhat on niin hyvät jalkaan.

Uusi purje vie hienosti.

Vastaankin tuli veneitä, kaikki oli suomalaisia. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen, kuka purjehtii liian suurella tai liian kalliilla veneellä.

Kuka pelkää saavansa raitisilma myrkytyksen ja istuksii tuollaisessa teltassa ja katselee maailmaa muovi-ikkunastansa.

Kuka vetää jollaa perässään Baltiassa. Baltiassa ei ole kyllä paljon jollalla käyttöä ole, taitaa olla siksi että voi lapset panna satamassa rallia ajamaan ja häiritsemään muita.

Kuka taas vetää hienossa 6m sivutuulessa moottorilla. Onneksi minä osaan aina käyttäytyä. Jos en osaa, niin mitäs se muille kuuluu miten minä elän.

Välillä alkoi nälkä vaivata.

Kyllä Gruusialaiset leivän osaa tehdä.

Ja matka jatkuu.

Välillä löytyi väylänpätkä jota läksin seurailemaan, kunnes se polku lähti väärään suuntaan ja minä läksin umpihankeen tarpomaan.

Tõll näytti tien satamaan.

Paikan nimi on Kuivastu. Soitin satamakapteenille että olen tulossa, tämä että näkee ikkunasta purjeet.

Täällä on perin 9 suomalaista purjevenettä, yks Eestin purjevene on matkalla Latviaan. Satamakapteenin kanssa juteltiin, pahoitteli kun joutui leimaamaan siitä sataman sarjakortistani viimeisen yöpymisen. Yllättävän kauan se riittikin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaisia liikkeellä

Sünoptiline ülevaade: Läänemere kohal on madalrõhuala lõunaserv.

Koko päivän tuuli on puhissut. Suunta on suomeksi lounas. Eestiksi se on edela. Se suomen etelä taas on lõuna eestinkielessä. Jostain syystä nämä on vähän kuin paikkaa vaihtaneet nämä suunnat. Sieltä se nyt kuitenkin puhaltaa.

Välillä sitten taas vettä niin että tuntuu. Onneksi vene on vedenpitävä.

Välillä kävin kävelemässä, nämä takimmaiset laiturit on ihan rauhallisia. Tämä eka, turistilaituri hyppää. Minä kyllä sain lopuksi köydet niin viriteltyä että vain keikkuu, ei temmo hulluna köysiä vastaan. Pitää vain saada pidemmät köydet, niin jää joustovaraa. Ne joustimet ei siinä oikein auta. Kahdesta veneestä katkesi yöllä köysiä.

Tuommoista ihmettelin, se on varmaankin joku rajavartioston vanha vekotin. Nyt joku onneton on sen ostanut huviveneeksi. Epäilen kyllä ettei se niin mukava ole. Huvinsa kullakin.

Pitkäjalkaisia alkuasukkaita käy laitureilla kukat kädessä keikistelemässä. Niitä oli pitkin päivää, joku rituaali nähtävästi.

Läänemere põhjaosa, Liivi lahe põhjaosa, Väinameri, Soome laht: edelatuul 6-12, puhanguti kuni 16 m/s, hommikuks nõrgeneb, päeval edela- ja lõunatuul 4-9, puhanguti 13 m/s. Laine kõrgus 1-2 m, Väinamerel 0,7-1,2 m. Hoovihm, päeval võimalik äike. Nähtavus heast mõõdukani, intensiivsema saju korral halb.

Mutta tällaista lupaa sääennuste, saapas nähdä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sünoptiline ülevaade: Läänemere kohal on madalrõhuala lõunaserv.

Kovantuulen varoitus

Tuossapa pari kuvaa Pärnu postimies lehdestä napattuna, ne on maanantaipäivän myräkästä. Siitä samasta jolloin minä Ooppelilla ajoin myrskynsilmän läpi Pärnuun.

Mutta kyllä täällä nyt toissa yönäkin satoi. Tuossa minun mittarissani on suuri skaala, sopii reilummatkin sateet ennenkuin vuotaa yli.

Tällaiset reilu 50mm kuurot ei vielä paljon mittaria heilauta. 50mm sinänsä on aikapaljon.

Aamullakin vettä oli jossain painanteissa ihan järvinä.

Tässä euroopan sääkarttaa, näyttää näitä matalapaineita tulevan ihan jonossa atlantin suunnalta. Että ei tämä riemu ihan heti lopu.

Tässä tiistai illalta ensin pienempää vihmaa.

Sitten tuuli nousi ja vettä vähän enemmän. Kuvaa ei saa kuin tuulen alapuolelle. Kamera saisi vettä.

Satamakapteeni kulki koko yön eestaas laitureita katselemassa tilannetta. Vesi nousi yön aikana ainakin metrin, kun tuuli painaa liivinlahden vettä jokeen takaisin.

Yöllä laineet keinutti kuin kiikkustuolissa, piti vain varoa ettei lennä seljälleen….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kovantuulen varoitus

joku valehtelee

Kävin kaupassa ostamassa grillihiiliä, ajattelin grillata vielä ennen lähtöä. Otin hiilisäkin kasasta ja marssin kassalle. Kassa löi hinnaksi 6.99 euroa, sanoin että kasassa on hinta 2.99. Myyjä lähti katsomaan ja sanoi että se on toisten hiilien hinta. Minä että se hinta on näiden säkkien kasan päällä. Nämä että ei ole en kuulemma osannut katsoa.

No jätin tavarani kassalle ja läksin kuvasin kasan ja naapurikauppaan hiiliostoksille.

Lähetin huvikseni sähköpostia Rimin asiakaspalveluun, kerroin tilanteen. Sanoin että ymmärrän että työntekijät laittavat vahingossa kyltin väärään kohtaan, sitä en ymmärrä että se yritetään laittaa minun syykseni.

Sain vastauksenkin, kaupasta oli kysytty ja kyltti oli kuulemma oikein. Kyltin eripuolilla oli eri hinnat ja naama näytti oikeaan kasaan. Lähetin heille vastauksena tämän kuvan, kysyin että valehteleeko kuva vai teidän myyjä? Saas nähdä mikä nyt on vastaus.

Kai ne kohta kaupassa väittää että, minä olen kääntänyt kyltin ja yrittänyt pettää kauppaa. Perskuta näiden kanssa.

Koira katsoo suu auki grillaamista.

Kumma koira, ei se näistä lihapalasista ole kiinnostunut.

Marinaadipurkin se kyllä syö puhtaaksi.

Sitten olikin jo aika lähteä, hypätä Ooppelin selkään.

Kiersin auton ympäri, jopas on matalat renkaat. Kuin mikroauton renkaat.

Ennenhän renkaan korkeussuhde oli normaalisti 80, taisi joskus olla vielä korkeammatkin. Tässä 40 sarjan renkaat.

Huristin pilvien suuntaan.

Sitten alkoi näkyä synkempiä pilviä, rohkeasti vaan kohti.

Tässä kohdassa vettä ei niin paljon tullut, uskalsi kaivaa kameran. Ei kylläkään katsoa kameraan vaan sokkona laukaista. Vettä tuli ihan hulluna, autoja seisoi tien varressa, minä posotin Ooppelilla 40km tunnissa,

Saavuin ehjänä perille, sateessa oli sopivasti tauko että sain tavarat veneelle. Nostin lipun merkiksi veneen ahteriin, vein Ooppelin takaisin.

Tällaista lupaa riigi ilmateenindus.

Liivi lahe põhjaosa: loode- ja läänetuul 8-12, puhanguti 15-18 m/s, pärastlõunal pöördub edelasse, öösel 10-15, puhanguti 20-22 m/s. Aeg-ajalt sajab vihma, võib olla äikest, pärastlõunal ja öösel sajab kohati hoovihma. Nähtavus mõõdukas, tugevas sajus halb. Laine kõrgus 1-2 m.

Tuulta, sadetta ja mahdollisesti ukkosta, olen kokenut joskus sen mahdollisen ukkosen myös veneessä. Eihän tuo autossa niin haittaa, jos menee näkyvyys sateessa niin pysäytetään tien poskeen. Veneellä se ei ihan niin ole, että jäädään väylän poskeen odottelemaan ja ihaillaan taivasta ja välkkyjä.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa joku valehtelee

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Aamupalaksi Pärnunlahden rysästä kalastettua savustettua kuhaa.

Vähän pilveä nousi taivaalla, mutta ei ne sataa jaksanut. Pärnussa oli kuulemma tullut vettä oikein kunnolla, nousi kaduillekin. Purjevene Birgitta on pärnussa, mutta ei purjevene vettä pelkää.

Kävin vähän Emajõen rannalla kävelemässä.

Sekä torilta vähän shoppaamassa. Aikapaljon ihmisiä.

Vähän perunoita mukaan.

Olen keräillyt tarpeellisia asioita mukaan. Kuten mansikoita laatikollisen.

Kamera on mennyt hajalle, ehkä joka kolmas kuva onnistuu. En vie enään korjaukseen, epäilen elektroniikka viaksi, kun autofokus ei fokusta. Se minun hovikorjaajani on paremmin optiikan ja mekaniikan mestari. Uusi kamera on tilattu ja odottaa kaupassa noutoa.

Että tervituset Tartust. Huomenna taas Ooppelin selkään…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Purjeella ja Ooppelilla

Siitä minä sitten aamulla läksin, kello oli jo melkein 8 kun irroitin köydet.

Sinne jäi kaikki kiireiset lennukkimiehet ja purjehtijat nukkumaan. Levätköön rauhassa. Satamakapteeni heilautti ikkunasta kädellä kun läksin.

Kihnu Virve oli jo lähtenyt, tämä on aikainen.

Purje vei ja Kihnu jäi horisonttiin.

Aikansa kutakin, sitten se perhana tyyntyi. 1/3 matkasta meni purjeella sitten oli käynnistettävä moottori.

Lähellä Pärnua alkoi sitten muitakin liikkua.

Eikä väylältä uskalla poistua, vedet on miinoitettu.

Olipa paljon ihmisiä Pärnun rannoilla. Aivan tolkuttomasti, on alkanut Eestin suvi®.

Lopuksi saavuin Pärnu kaupunkiin. Muutama suomalainen purjehtija oli jo tänne ennättänyt, yksi vanha tuttavakin Baltian seikkailuilta. Rannalla jälleen Pärnun pursiseuran eläkeukot tervehtivät iloisesti. Kyselivät mistä mies tulee.

Minä otin veneestä lipun pois, merkiksi satamakapteenille.

Soitin autovuokraamoon, neito valitteli että auto jonka varasin oli Ooppeli huollossa. Tarkoittaa että oli rikki.

Tarjosi että ota tuosta tuollainen. Tämä oli joku Opel Insignia. En ole koskaan moisesta mallista kuullutkaan.

Hyvä autohan se on, ainakin ihan hyvä ajella.

Automaatti keppi D asentoon, vasemmassa laidassa rattia tuollaisia symboleita joiden arvasin olevan autopilotti ja sitten mennään.

Nappuloita on kojelaudassa aivan hirvittävän paljon, yritin niitä välillä vauhdissa painella. Yritin saada huvikseni ajotietokonetta päälle, ei tullut, alkoi radio huutaa, välillä taas alkoi kylmää puhaltaa oikein tosi paineella. Luovutin ja annoin olla.

Koira oli vastassa, on näköjään erityisen vihainen kun Ooppeli tulee. Kai Ooppelikuskit on epäilyttävää väkeä tämän mielestä. Leppyi kyllä kun minut tunnisti Ooppelikuskiksi.

Että sellainen päivä, purjeella ja Ooppelilla pitkin mantuja….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjeella ja Ooppelilla

Ilmojen halki

Kihnussa on oma pelastusasema, kuulemma 4 miestä töissä. Yksi tankkiauto, yksi paloauto ja yksi ambulanssi. Lueskelin internetin ihmemaasta, että näillä on keskimäärin 12 lähtöä vuodessa. Tekee keskimäärin 1 lähtö kuukaudessa. Siinä voisi välissä kaikkea harrastaa, vaikka tehdä huonekaluja tai matkamuistoja myyntiin. Tai rakentaa laivan.

Näin kaupan eteisessä ilmoituksen, myydään mansikoita. Soitin ja nainen sanoi että on kaupungissa, tulee iltasella. Kerää mansikat ja tuo minulle. Lupaus piti, 2kg Kihnun mansikoita yhteensä 10e.

Eestin suvi ja Kihnun mansikat, ei paha.

Näitä on täällä yllättävän paljon, tässä taas malli millainen minullekin sopisi. Sivuventtiili K750 kuution koneella.

Tässä päivän eksoottisemmalla vehkeellä saapujat, suomen ihmiset lentokoneella.

Kävin vähän auttamassa rantautumisessa. Tuohon jos mihinkään tuuli ottaa, moottori kun käy niin ropelli vetää kokoajan. Pakkia ja jarruja ei ole.

Mutta kyllä tuollaisellakin kulkuneuvolla pienellä tuulella ammattimies rantautuu.

Tässä satamassa kaikki satamakapteenit on jostain syystä paksuja äkäisiä täti ihmisiä. Täällä ei vastaan juosta, eikä edes kävellä vieraita. Ainoa millä täti tulee toimistosta on Kihnu virve, siis se laiva. Täti katseli ikkunasta kun lentokone rantautui, ei tullut ulos.

Mutta minä läksin toimistoon, aloin paksulle äkäiselle tädille lirkuttelemaan. Kyselin että mitenkäs on päivä mennyt, onko lentokoneita näkynyt? Tarjosin mansikan, niitä näitä juttelin rauhoittavasti. Sitten tempaisin valttikortin taskusta. Sl marinan 5 yön sarjakortin. Aloin tälle satamakapteenille johdattelemaan, että lähden aamulla kohti Pärnun kaupunkia. Sanoin että tulin ke-to yöllä. Eli näitä öitä tulee yhteensä vähän yli 2.

Tämä että tuossahan on 2 maksukohtaa vielä. Minä että älä nyt tee mitään hätiköityä, minä tulen tänne vielä takaisin. Jätä minulle yksi yöpyminen, tämä että menköön.

Minä olen tällä 5 yön kortilla jo 8 yötä ollut ja vielä jäi jäljelle. Näyttää että markkinahommat helppoheikkinä eestin puolella on kantanut hedelmää.

Kampelat on syöty ja fillarilla ajettu 66km. On aika jatkaa matkaa Kihnun saarelta…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmojen halki

The Kihnun Virve

Lueskelin Eestin radion kotisivulta uutisia, kuinka juhannus meni. Ainakaan Naissaaressa tuolla Monican varustamolla ei kaikki mennyt putkeen.

Juhannuspäivän aamulla oli poliisi saanut hälyytyksen Naissaarelle, jossa mies oli kaatunut ja päähän reijän saanut. Poliisit lähti miestä viemään mantereelle, selvisi että mies oli tuon Monican kapteeni. Poliisit jättivät kapteenin ambulanssiin Tallinnassa ja lähtivät katsomaan mitä Naissaaressa tapahtuu. Naissaaresta löytyi joku Monican mikälie apukapteeni joka oli laivalla lähdössä viemään ihmisiä Tallinnaan. Olisi tällä pätevyydetkin kuulemma ollut, oli vain juovuksiin tämäkin merenkulkija. Samassa se ensimmäinen kapteenikin tuli takaisin, pää paikattuna ja tarjosi että on jo selvinnyt, voisi lähteä ajamaan laivaa. Ei kelvannut vieläkään poliiseille. Poliisit soittivat laivan omistajalle, että pitäisi saada matkustajat Tallinnaan. Omistaja sanoi että uusi kapteeni on tulossa pikaveneellä, tulikin mutta tämä firman kolmaskin merenkävijä oli juovuksiin.

Tilanne selvisi sillä että Katherin laiva tuli tuomaan ihmisiä Naissaareen. Tämän kapteeni lupasi viedä ihmiset saarelta maihin, silläaikaa kun tämän tuomat saareen tutustuu.

Olipa merenkävijöillä vaikea juhannus Naissaaressa. Aivan kuin jostain komediasta.

Minä kiertelin fillarilla ympäriinsa, täällä oli juhannus sujunut rauhallisesti.

Kiertelin ja katselin.

Lopuksi olin ajanut päivänmittaan 34km.

Fillarilla voi ajaa vaikka on kuuma ilma, pysähtyessä kyllä sitten alkaa kuumeta mieskin.

Päivänmittaan tänne saapui muitakin. Muutama Latvialainen, yks Liettualainen, pari Eestiläistä ja suomenlippuja yhteensä 3.

Yksi Ruotsinlippu myös ilmestyi myöhään illalla. Siinä purjeveneessä miehet puhuivat Latvian kieltä, veneen perässä se ruotsin lippu. Oikeassa vantissa roikkui Eestin sinimustavalkea ja vasemmassa Latvian viiri. Tahtoivat näillä nähtävästi näyttää että vene on Ruotsin rekisterissä, vieraslipulla näyttää että kylästämme täällä ja vasemmalla viirillä että olemme latvialaisia.

Illalla vielä tuo Kihnu Virve tuli ja toi mantereelta muutaman ihmisen saareen. Jää tänne yöksi ja aamulla lähtee taipaleelle.

Se toinen, The Virve tuli sukulaisten tuomana satamaan. Tuli tuonne baariin ja toivat muorille olutuopin eteen. Minä ensin meinasin lähteä jututtamaan Virveä, mutta tämä keskusteli näiden toisten kanssa niin intensiivisesti etten kehdannut häiritä. Eikä minulla mitään erityistä asiaa olisi ollutkaan, kunhan olisin jututtanut muoria vanhoista ajoista.

Että tällä hetkellä kaikki Virvet saarella ja kaikki hyvin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa The Kihnun Virve

Kihnuun koko päivä

Kun hetki on lyönyt niin silloin lähdetään. Satamakapteenin kanssa selvitettiin välit jo edellispäivänä. Moottorilla irti laiturista ja purjeita ylös.

Tuuli lähti viemään ojaa pitkin ulos Liivinlahdelle. Sen syventäminen on ollut mietteissä vuosia, tahtoo myrskyt tuoda hiekkaa kaivettuun kanavaan. Nyt olisi sitten varattuna ollut jo rahaakin kaupungin talousarvioon, silloin ei vai sitten tajuttu lupia hakea ajoissa. Saas nähdä josko syksyllä saavat kaivettua, taitaa olla 2,5 metriä matalin kohta. Kaiku kyllä näytti välillä 2 metriäkin

Ohi Abrukan saaren, siitä suuntaa kohti Kihnun eteläkärjen matalikkoa.

Säätiedoitus lupasi suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 2-7m/s. Vauhtikin vaihtelee silloin samaan tahtiin. Välillä kulki aivan hienosti.

Välillä taas tuo laskukone näytti että olen siinä Kihnun matalikon kohdalla 24 tunnin kuluttua.

Kunnes mittari pysähtyi kokonaan. Senkin vielä kestäisi, sitä ei kestä kun 0 solmussa alkaa vene pyöriä ja nokka näyttää takaisin tulosuuntaan. Ohjailukyky vaatii sen 0,2 tai jotain sellaista vauhdiksi.

Töräytin moottorin käymään ja tyhjäkäynnillä kohti Kihnua kihnutin.

Heti helpotti kun edes kokka oli menosuuntaan.

Otin joutessani tuon lipunriekaleen pois, alkoi jo muistuttaa liehekkeistä sotalippua.

Kaivoin laatikosta uuden lipun. Vähän on rypistynyt, tuulessa kyllä oikenee nopeasti.

Laadukkaan tuotteen tuntee siitä, että tekijä laittaa nimensä ja päivämäärän lappuseen kun on saanut lipun valmiiksi. Kiitos Arja, hyvä lippu.

Tuuli tuli takaisin, ei se jäähdytä, mutta vähän ilma liikkuu.

Lopuksi heti kohta 17 tunnin purjehtimisen jälkeen olinkin jo Kihnussa, aurinko oli jo laskenut. Sidoin veneen kiinni laituriin Kihnu Virve viereen ja aloin nukkumaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kihnuun koko päivä

Võidupüha tuli tuli Kuressaareen

Juhannusaattoa ei kutsuta tälläpuolella lahtea juhannusaatoksi, vaan voitonpyhäksi. Minä ihmettelin kauan mistä se nimi tulee. Kuulostaa neuvostoliiton aikaiselta pyhältä. Mutta sen tarina onkin vanhempi. Kyseessä on 1919 ratkaisutaistelu toisella puolella Eesti ja Latvia, toisella puolella saksa. Punaisten kanssa oli välit jo selvitetty keväällä aiemmin.

Tähän voitonpyhän seremoniaan kuuluu sellainen voitonpyhän tulen jakaminen. Presidentti ja paljon muita oli mukana seremoniassa Tallinnassa, jossa nämä nuoret kotkat panivat tulen palamaan.

Sitten sitä tulta jaettiin sellaisiin tötteröihin joilla tämä tuli vietiin eri maakuntiin presidentin käskyllä.

Minä satuin paikalle kun tuli tuotiin Kuressaareen, siitä tötteröstä ottivat tulen ja jakoivat kaikenmaailman öljylamppuihin ja lyhtyihin. Ihmiset veivät myös kotiinsa, en tiedä mitä tekivät.

Puheita pidettiin ja lopuksi vapaaehtoisia oli vartiossa tällä itsenäisyystaistelun muistomerkillä.

Sitten tulentuojat marssivat pois, kodukaitseliidun, eli suojeluskunnan miehiä, niiden naisosaston jäseniä. Nuoret kotkat, eli nuoret miehet, sekä kodutyttäret, eli tyttöjen osastot. Sinänsä näiden toiminta on varmastikin nuorille ihan hyvä asia. Homma on johdettua, yritetään keksiä jotain tarpeellistakin tekemistä. Pysyy ainakin pois pahanteosta ja löytää samanhenkistä yhteiseloa.

Tuo tulenkantaminen kyllä jotenkin minulle nosti hymyn, kuulostaa niin miten sanoisin, erilaiselta. Mutta toisaalta kaikenmailman olumpialais tuliakin kyllä kiikutetaan eestaas. Kyllä näille Eestiläisille itsenäisyys on pyhä asia, on kokemusta sen menettämisestä. Tuntuu silloin paljon tärkeämmältä, kun sitä ei pidä ihan itsestään selvyytenä.

Nyt on satamasta lähtenyt kohta kaikki, täällä oli 4 suomalaista purkkaria, Liettuasta sekä Latviasta. Kaikki purjeveneet on häipyneet, ainoastaan yksi Latvian moottorivene on vielä jäljellä.

Lueskelin siitä Bellingshausenin alkuperäisestä retkestä, mitä niihin kahteen laivaan oli ruokatarpeita kasattu. Hirmuinen lasti, herneitä 20,5 tonnia, 65,8 tonnia ruis ja vehnäkorppuja. Voita tonnitolkulla ja viinaa ja vahvaa viiniä melkein 4000 litraa, tupakkaa yli 200kg. Tosin viina ja tupakka loppuivat moneen kertaan, sitä saatiin matkanvarrelta lisää ostettua.

Minä kokosin myös vähän tarvikkeita lähtöä varten. Tupakkaa ei ole, kankeaa viinaa on yksi pärekopallinen hätätapauksia varten.

On tullut jälleen aika irroittaa köydet, aika alkaa virrata päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, sitä tulee ja tulee lisää taivaan tuutista. Kunnes se pääläri on täysi ja virtaa yli. Silloin on oikea aika jatkaa matkaa. Oskari, satamakapteeni lausui, tulehan takaisin. Kun tulet niin jatkamme juttelua siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kyllä satamakapteeni ja kulkuri hyvin pärjää, meillä ei juttu lopu kun istuksimme ja kerromme tarinaa…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Võidupüha tuli tuli Kuressaareen

Admiral von Bellingshausen

Tämä mies, Admiraali, Fabian Gottlieb von Bellingshausen, on Saaremaan suuri poika. Teki Antarktisella tutkimusmatkaa 1819-1821. Eli siitä on nyt sitten 200 vuotta.

Sen kunniaksi kaivettiin rahaa mistä vain saatiin ja ostettiin tuollainen purjelaiva. Hollannissa rakennettu 24 metrinen purjelaiva. Siihen ostettiin uudet koneet ja paljon muuta tehtiin. Se oli tosi iso projekti, kokeneita matkaamisen ja matka ammattilaisten yhteistyöllä se ponnistus onnistui. Lähtö oli Gronstdista, kuten sillä alkuperäisellä retkikunnalla. Tarkoituksena oli vähän tutkia merta ja ekosysteemiä matkalla. Matkasta tehtiin myös tv sarja, jota minäkin seurasin mielenkiinnolla. Miehistönä toimi etappi kerrallaan eri alojen ammattilaisia. Oli siellä Eestin Presidentti Kersti Kaljulaid myös miehistönä, oli etapin Argentiinasta Antarktisele. Vierailtiin eri maiden tutkimusasemilla ja kaikkea. Väkeä oli yhteensä kierroksella 100 ihmistä, joka satamassa joku lähti pois ja uusia tilalle. Oli siellä monet myös koko reissun.

Olivat Argentiinan edessä rannikolla paluumatkalla, kun mieleen kuulemma juolahti, että jos kävivi myös pohjoisjäätikön laidalla. Minä kyllä vähän luulen että ei se nyt ihan päähänpisto ollut, kyllä sitä oli mietitty jo lähtiessäkin. Se meni persiilleen kun koronavirus alkoi ahdistella, tulivat eteläamerikasta sitten Saaremaale pakolaukkaa. Laiva lähti myyntiin, mutta vaikka ottajia olisi varmasti, niin sellaisia haluajia, joilla on rahaa riittävästi on vähän.

Lueskelin jokinaika sitten, että Admiral von Bellingshausen on tuolla Roomassaaren satamassa. Otin fillarin ja läksin katsomaan. Eihän siellä ollut kuin se Katariina Jee. Satamakapteeni kertoi että se on nostettu kuiville Nasvan satamassa.

Ei kun ratas alle ja kohti Nasvaa. Siellähän on näitä venetehtaita, eli veistämöitä useampiakin. Edessä oli tehtaan portti jossa luki että asiattomilta pääsy kielletty.

Sekös minua pidättelee, mietin toimintasuunnitelman. Jos joku tulee kysymään mitä teen laivatehtaassa, vastaus on että tuo laiva on kuulemma myynnissä. Näytän lompakon reuhkaani todistukseksi asiastani.

Siinä se Admiral von Bellingshausen oli laiturissa, katselin kun mies kantoi tavaroita autosta laivaan. Esittelin itseni kohteliaasti, kerroin tulleeni katsomaan Saaremaan suuren pojan mukaan nimettyä laivaa. Kysyin että voisinko tutustua vähän laivaan? Juu, tottakai, tule vain, oli vastaus.

Se oli aika suuri, alunpitäen tehty yhden rahamiehen perheelle meriseikkailuihin. Mies joka esitteli minulle laivaa kertoi lähtevänsä pienen porukan kanssa Ruhnuun ja Riikaan purjehtimaan. Minä jatkoin matkaani, iloisella mielellä, kun olin saanut tähänkin tutustua.

Se mieskin, Amiraali von Bellingshausen tuntuu jo aivan perhetutulta, tuttavallisesti vain Fabian. Kun tuon laivan näen merellä niin tervehdin kättä heilauttaen.

Läksin takaisinpäin, kohti Kuressaarta. Alkaa Juhannuksen vietto, täällä ei olla ajasta jäljessä. Täällä ei vain lähdetä sellaisin hömpötyksiin, että kesän lyhimmän yön pakanallinen juhla siirrettäisi johonkin toiseen ajankohtaan. Kyllähän se Juhannuksen juhliminen pitää olla oikeana päivänä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Admiral von Bellingshausen

Jee, Katariina Jee

Seikkailin katselemassa kaunista Kuressaare kaupunkia. Kaupunki oli Neuvostoliiton aikana nimetty uudestaan. Kingisepp yhden kovan, (lue hullun) kommunistin mukaan. Nyt tämä on taas tällä vanhalla Kuressaare nimellä.

Hienohan tämä kaupunki on, esimerkiksi veskit on tuulella toimivat. Tässä Saaremaa veski kuvassa.

Sitten siirryin fillarointi vaiheeseen. Ei kun ratas alle ja baanalle.

Vetäisin ensin tänne Roomassaareen.

Ihan vain nähdäkseni tämän.

Toomas Nipernaadin virtuaali armastus, Katariina Jee. Tälläkertaa ei ketään ollut veneellä, usein olen kyllä eripuolilla Baltiaa kohdannut näiden kanssa.

Olihan täällä muitakin, mutta kyllä Katariina Jee on ainoa oikea.

Tässä malliksi työhevonen, Abrukan saaren yhteysalus.

Sieltä kotimatkalle ja huvikseen eestaas kaupunkia, nähtävyyksiä katsellen.

Joku suomalainen läksi Ruhnuun, pari muuta tuli tilalle. Yksi Eestiläinen moottorivene vieras on, sekä 2 kuusvarpaallista. Eli Latvialaista, Latvialaisia kutsutaan välillä 6 varpaalliseksi, syytä en tiedä. Kai siellä on 6 varpaallisia ollut.

Minä vietän lomaa, täällä Saaremaan suvi….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jee, Katariina Jee

Sulautuu joukkoon kuin musta lammas

Sadekuuroja ja ukkosta uhkasi kaikki ilmaennustukset. Aamulla vain vähän jyrisi taivaanrannassa kun keulaköydet irroitin ja läksi toiveikkaasti kohti länttä. Kuvassa on muuten Kihnun kuuluisuus, Kihnun Jõnn, tämän jalanjälkissä kuljen.

Sinne jäi satama, pari Eestiläistä vierasta tuli moottoriveneillä, majoittuvat majataloissa.

Kihnun virve möllötti möljällä. Minä livahdin siitä ohitse.

Kunnes tällä tuli aikataulun aika täyteen ja läks, helposti se minut ohittaa.

Sinne jäi se Kihnun saari, vielä palaan takaisin.

Alussa reivin kanssa, ajattelin että jos se ukkonen kohdalle tulee. Ei tullut ja purin reivin pois.

Ohitin viimeisen turvavesipoijun, matkalla turvattomille vesille.

Matkalla aamupalaa. Ja antaa palaa vain, tuli hännässä eteenpäin. Jos ei joku tiedä miltä se näyttää kun purje oikein vie, niin tästä voi katsoa videota. Näyttää nopeutetulta filmiltä, mutta ei ole. Noin se kulkee kun tuulta on sopivasti.

Tuossa Abrukan kulmalla kun kääsin väylän suuntaan, niin samalla tuulikulma muuttui sivutuuleksi. Alkoi niin tempoilla vene, kuin pillastunut hevonen.

Olisi pitänyt reivata isopurje. Ei kun isopurje alas ja pelkällä fokalla, vauhtia riitti vieläkin 6 solmun hujakoilla. Joskus muuten kuulee termin solmua tunnissa. Minä en sellaista käytä, käyttäköön kuka haluaa snobbailla. Ymmärtämättä kuitenkaan mitä se tarkoittaa.Solmu on solmu, eli knot.

Samoin kuullut kun joku, yleensä poliitikko, kertoo että nyt on aika reivata kurssia. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Todennäköisesti juuri sitä mitä tuli sanottua, yritystä tehdä jotain, ilman hajuakaan, mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Tässä karttaa matkastani. Satamassa oli ennestään 3 suomalaista purjevenettä ja yksi Latvian moottorivene. Yritän sulautua joukkoon. Jos jaksan pitää suuni kiinni, niin sulaudunkin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sulautuu joukkoon kuin musta lammas

Majakalla ilma toiveita

Kihnu Virve se vetää eestaas, tuo autoja ja ihmisiä.

Sitten on näitä huviveneitä. Tämä näyttää ehkä 70 luvun vehkeeltä, on pantu peräjatke että kantaa tuon 225 hevosen moottorin.

Tuollainen tahtoi rantautua viereen, vaihtelevalla menestyksellä. Tuuli liikutti sitä kylki edellä ja painoi aisaan keulan läheltä, tietäähän miten siinä käy. Peräkääntyi minun perääni vasten ja keula kohti tuota purjevenettä. Nainen huutaa keulassa ja mies ruorissa, jotain käsittämätöntä mekastusta. Mies löi kaasua koneeseen kun keula on viereistä purkkaria kohti, silloin paatti tietysti lähtee keulan suuntaan. Lopuksi pääsivät väljemmille vesille ja kokeilemaan uudestaan. Minä näytin miehelle että ota keskemmälle, kauemmaksi aisasta, ettei vauhti tökkää siihen aisaan. Keula tuli hienosti laituriin ja nainen viskasi minulle köyden, vahinko vain että sen toinen pää ei ollut missään veneessä kiinni. No minä pitelin kaiteesta, eikä se siitä olisi kyllä edes mihinkään karannutkaan.

Kysyin mieheltä, että pitäisikös tuo köysi laittaa myös veneen päästä kiinni? Tämä että nainen ei ollut näköjään laittanut kiinni. Minä että tervetuloa kuitenkin Kihnuun, meillä veneen päällikkö päättää ja ohjeistaa mitä tehdään ja kuka tekee, jos joku ei tee niinkuin on käsketty niin joutuu puhutteluun.

Minä läksin rattaan kanssa ajelemaan, pikitietä kohti horisonttia. Hienoja mastopuita kasvaa täällä.

Katselin kun vanhamies korjasi moottorisahaa, tempoi käyntiin ja kirosi. Otti toisen ja tempaisi ja kirosi. Tällä oli siinä 4 sahaa joita yritti käynnistää. Piti salaa kuvata kun ajattelin ettei tykkää kuvaamisesta.

Fillaroin tänne majakalle, kuten aina fillaroin majakoille kun vain sellaisen näen.

Kävin jälleen esittämässä ilmojen haltijoille, että kohtuullisia tuulia eikä pahaa ukonilmaa, jos vain toivoa saan.

Kyllä pontevammat ilmatoiveet majakan tornista lähtee taivaan taatoille, kuin mistään kirkon penkiltä.

Liivi lahe põhjaosa: ida- ja kirdetuul 4-9 m/s, äikese ajal on tuul puhanguline. Kohati sajab hoovihma, on äikest. Nähtavus enamasti hea.

Tuollaista lupaa riigi ilmateenindus, saapas nähdä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Majakalla ilma toiveita

Rysiä kierrellen Kihnu

Kävin kertomassa satamakapteenile että lähden purjehtimaan, tulen juhannuksen jälkeen takaisin. Maksan sitten joskus maksut. Moottorilla hurautin laiturista ulos, keula vastatuuleen ja isopurje ylös. Kone sammuksiin ja fokkaa ylös. Sillä aikaa tuuli käänsi keulan tuulesta ja mentiin. Navakassa 2 metrin tuulessa lähti vene lipumaan kohti etelää.

Sinne jäi Pärnun satama, ei yhtään vierasvenettä, enkä minäkään kyllä erityisen vieras ollut.

Täydeltä näyttää, mutta ei tuossa ekassa laiturissa ole kuin 2 purjevenettä laiturin toisella puolella, edessä yksi moottorivene.

Sitten näkyi tuollaisia hurvittelijoita, toinen veti vesiskootterilla kuin hullu, toinen oli siitä takana roikkumassa vedessä. Kai sillä oli se tarkoitus, että palokunta ja meripelastajat treenasivat pelastustöihin lähtöä.

Kerran näkyi jopa tuollainen masiina. Tatuoituja kaljupäitä vetää kovaa musiikin tahdissa juovat kaljaa. Ei ihan selvinnyt mikä tämän tarkoitus oli.

Välillä liikkui kovemmin, välillä hiljempaa.

Mutta ei luovuteta, kyllä purje vie, kun vain uskoo sen vievän.

Tuli vähän oiottua väylää, nyt oli paljon rysiä laitettu. Siinä välissä oli kymmeniä rysiä, oli vaikea löytää tilaa josta pääsee ohi. Löysin kuitenkin pois.

Aurinko paistoi niin kuumasti, kuin aina Liivinlahdella paistaa.

Kohti Kihnun saarta.

Jopa lopuksi näkyi aallonmurtaja ja sitä remontoivat masiinat.

Tänne oli tehty kunnan toimista 2 uutta laituria. Että sellaista tälläkertaa täältä tänään. Tässä plotterin käkkyrää, jos ei ole mahdollisuutta Liivinhahelle seikkailemaan, voi katsoa karttoja…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rysiä kierrellen Kihnu

Lippu salkoon

Tämä on kotikaupunkini Tartu.

Kävin vielä vähän shoppaamassa torilla.

Tulitikulla tuli grilliin.

Lihakäikäleet grilliin, koiralle kelpasi marinadi.

Kunnes tämä otti sen iänikuisen jalkapallonsa ja alkoi vahtia grillaamista.

Tuosta se lähtee.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka, vai kuinkas se meni. Jokatapauksessa odotettavissa Eestin mansikoita.

Mutta hetki oli lyönyt, oli aika kertoa koiralle että minä lähden. Tulen takaisin, luota siihen.

Siitä sitten vaan Ooppelilla läpi Eestimaan.

Laitoin lipun veneen ahteriin, satamakapteenille ja muillekin merkiksi.

Vielä oli virtaa niin paljon, että päätin lähteä kävelemään tuolle aallonmurtajalle. Yllättävän pitkälle ulottuu.

Jäät ja myrskyt on vähän hajottanut sitä. Kun jostain kulmasta kivi törröttää, niin siitä saa jää ja laine kiinni ja se on lopun alkua. Näitäkin pitää huoltaa.

Muulin, eli aallonmurtajan päässä on loisto. Se näyttää pimeässä mihin kohtaan laivalla ja veneillä tähdätään rannikolle.

Sen pituinen se…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lippu salkoon

Poliisi ja piirivalve perään

Aamulla sain sähköpostin akkujen maahantuojalta, kertoi että lähettävät uudet akut sinne liikkeeseen josta ostin ne hajonneet. Reilu meininki, vaikka vähän vihjailivatkin että heillä on aavistus miksi ne hajosivat.

Näin tuossa satamakapteeninkin, en ollut vaivautunut etsimään, tiesin että kohtaamme. Tervehdimme toisiamme, tämä esitti kysymyksen. Tuletko suomesta, minun täytyy soittaa poliisi ja piirivalve tarkistamaan? Minä hämmästyin, että usuttaako tämä poliisit perääni. Kunnes tajusin, että tämähän lyö leikkiä. Eihän tämä vakavissaan sitä epäillyt, että suoraan suomesta ilman rajakontrollia.

Minä olen kuulemma joskus vaikea, minusta ei kuulemma aina ymmärrä, onko asia leikinlaskua vai totta. Vähän samoin on tuon satamakapteenin kanssa. Mukava mies tämä on.

Otin lipun pois ahterista, siis veneen ahterista. Se on merkki että vene seisoo yksinään, kun lippu liehuu, se on merkki että vene on miehitetty.

Hyppäsin Ooppelin selkään ja lähdin vetämään kohti Tarton kaupunkia nuoruuden innolla.

Vauhtia sen 95 mittarin mukaan, 90 rajoituksella. Dieseliä palaa 4,5L/100km. Ei paha.

Ohi Viljandin ja Võrtsjärven rantaa, Võrtsjärvi on Eestin toiseksi suurin järvi.

Tien vieressä joessa on pieni satama, ei ole tullut selvitettyä, onko tässä järvessä muitakin satamia. Varmaankin on.

Matka jatkuu, maisemat vaihtuu.

Kävin ostamassa yhden uuden akun. En tiedä milloin tulee suomeen lähdettyä uudet hakemaan, näillä vanhoilla 5 Ah akuilla ei kyllä kovin kauas pötkitä.

Piti oikein kuvata, autode hooldekodu. Ihmisten hooldekodu on sellainen vanhustentalo, tai vaivaistentalo. Sinne sellaiset ihmiset, kun ei enään yksin pärjää eikä kukaan ota luokseen asumaan. Suoraan suomennettuna tuo on autojen huolehtimis koti. Siellä korjataan autot ja myydään osat.

Sain tuollaisen akun tingittynä 60 eurolla. Kai sillä syksyyn pärjää.

Koira jotenkin alkoi rähjätä kun näki Ooppelin, epäili varmaankin että Ooppelilla kulkee epämääräistä porukkaa. Leppyi heti kun näki minut, kieri maassa ja ulisi riemusta. Istuimme pitkän aikaa koiran kanssa rappusilla kylki kyljessä. Riemu on aina molemminpuolinen ja aina yhtä suuri, molemmilla.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Poliisi ja piirivalve perään

Ooppelilla taivaanrantaan.

Heräsin aamulla aikaisin, samaan aikaan kuin posteljoonit. Postimiehet ovat Eestissä vielä arvostettuja, kantavat postin kotiin. Suomessa posti on saanut niin huonon maineen, ettei kukaan enään kehtaa kertoa olevansa postissa töissä.

Jalutasin tänne bussiaseman luokse.

Täysi tohina päällänsä.

Bussi Tallinnaan oli lähdössä, paljon ihmisiä.

Tällaiset kyltit olivat bussiaseman seinässä, näitä kaikkia toimintoja on Eu tukenut tässä bussiasemassa. Jotkut Eestiläiset voivottelevat kun Eu:lle pitää maksaa jäsenmaksuja, kyllä näistä se tulee takaisin korkoineen. Eesti katsotaan köyhäksi Eu jäseneksi, avustus näihin investointeihin on 85%, ainoastaan 15% pitää itse maksaa.

Hieno talo, tuossa oli vanha talo, Martensin talo, bussiaseman vieressä. Jättivät siitä tuon päätyseinän ja sisäänkäynnin jäljelle, kun rakensivat uuden uljaamman talon.

Oikaisin ohrapellon läpi takaisin veneelle. Soitin tuttuun autovuokraamoon ja sanoin että haluan auton. Automaattisen Ooppelin. Neito muisti minut ja sanoi että tule, minulla on Ooppeli.

Tilasin Bolt taksin viemään minut autovuokraamoon.

Ja katso, Mati tuli ja läksi viemään sinne. Laskua kertyi 3,5 euroa, annoin 4 euroa Matile. Matti oli tuttavallinen ja ystävällinen, aivan erilainen kuin kuvasta voisi arvata.

Ja katso, nyt minullakin on Ooppeli. Kaskovakuutuksen kanssa 25e päivä. En edes tinkinyt, neito muisti minut ja sanoi että ei laskuta kaskosta sitä hinnaston 10e päivässä.

Meinasin ensin että lähden Ooppeloimaan, mutta ajattelin sitten että mukavampi nukkua veneessä satamassa, kuin Ooppelissa parkkiruudussa. Ooppelilla matka joutuu vinhasti, eikä veneellä edes lähellekään jokapaikkaan pääse.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ooppelilla taivaanrantaan.

Chiliä chilin päälle mausteeksi

Mitähän ne poliisi ja piirivalve etsivät? Käyvät jokapäivä tuossa eestaas ajelemassa.

Kokoajanhan tuossa kulkijoita huristelee, taitaa piirivalvekin huvikseen huristella.

Kävin jälleen kaupungilla fillaroimassa.

Mansikat on tuotu maailmalta, tomaatit on eestin omad.

Takaisin tullessa katselin kun arkkitehdit on tehneet hienot suunnitelmat tähän joen rantaan. Arkkitehdit on taiteilijoita, niiden sanomaa ei saa ottaa todesta.

Tuollainen siitä sitten tuli, piti tulla satama johon tulee risteilyaluksia. Nyt siinä seisoo yksi rapistuva purjelaiva, pari luotsin venettä, sekä tuo autolautta.

Tulin takaisin veneelle ja nälissäni etsin syötävää. Olin yksipäivä ostanut pelmeenejä, kyllähän pussissa luki ihan selvällä venäjänkielellä että laitetaan jäisenä kiehuvaan veteen. En minä sitä uskonut vaan pidin jääkaapissa pussia. Vikatikki, pelmeenithän on tuollaisia vehnätaikinapalloja joissa jauhelihaa sisällä. Kun ne sulavat ne takertuvat kilon köntiksi. Yritin repiä niitä toisistaan, mutta nehän repeävät silloin.

Kyllä tuli harvinaisen kehnot pelmeenit, tuollaisia revittyjä riekaleita.

Aloitin uudestaan, aloin paistamaan kananpalasia pannulla.

Kaivoin pussukasta Gruusiasta kauppatorilta, teekauppiasmummolta ostamaani ärjyä chilijauhoa.

Viskasin chiliä ensialkuun kananpäälle ja antaa tiristä.

Laitetaan lämmitetty taco lautaselle, siihen chilillä maustettua kanaa. Päälle ruokalusikallinen murskattua chilitahnaa.

Aika vahvaa tuokin.

Otetaan hapukoorta, mieluummin Alma hapukoor.

Siitä puristetaan chilin päälle hapukoor, se hapukoor tappaa chilistä suuremman terävyyden ja silloin chiliä voi laittaa enemmänkin. Chilissä on vitamiineja, jotka pitävät vatsan kunnossa.

Sekaan vielä jääsalaatin lehtiä ja tomaattia.

Siinä se on, kanataco, runsaalla chilillä maustettuna. Tuo punainen on sitä chiliä. Kyllä minä olen hyvä kokki.

Jollakilpailut on loppu, jollailijat lähtivät kotiinsa. Latvialaiset purjehtijat myös häipyivät. Minä jäin yksin vieraslaituriin.

Täällä Pärnu, Eesti Vabariigi syntymäkaupunki. Ne muuten yrittivät sitä itsenäisyysjulistusta Tallinnassa sekä Tartossa, miehittäjät ehtivät ensiksi valloittaa nämä kaupungit. Pärnussa se onnistui, itsenäisyyden julistus.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Chiliä chilin päälle mausteeksi