Õ äänne ja saaremaa

Aamulla oli lähdön hetki. Telineestä ratas, elektriratas.

Tällä bussikortilla saa rattaan, tunnin saa ilmaiseksi ajaa.

Siitä sitten vain elektri avusteisella kaupunkiin.

Vaihdan maisemaa, jätän rattaan tänne joen rannalle.

Minun kyytini tuli samassa laituriin.

Lippu valmiiksi.

Bussi oli jälleen viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty.

Pörröpää bussijuht tarkisti liput. Sitä ennen kävi kyykkimässä viemässä ihmisten pakaasit tuonne auton mahan alle pakaasiruumiin. Ne isomahaiset bussikuskit kun kyykistelevät niin pahaa tekee kun persvako paistaa niin syvälle. Tämä neito oli toista maata. Housut pysyivät siveästi jalassa kun kumartaa.

Niin lähti Lux Express taipaleelle, halki kesäisen eestin.

Eesti on pieni maa, tämän poikki kulkee nopeasti.

Pärnussa neito kuulutti että hän jää pois ja kääntyy toisella bussilla takaisin Tartoon. Toinen kuljettaja tulee tilalle. Ja tulikin. Minä kun kävin vähän jaloittelemassa tässä 10 minuutin pysähdyksellä, niin jo oli tullut sellainen persvako bussijuht kyykistelemään auton viereen.

Niin matka jatkuu. Muhuväinä kohdalla auto lauttaan, paikan nimi on Virtsu.

Ja suunta kohti Muhun saarta. Töll vie.

Regula tuli vastaan. Tuo Regula on vanha laiva, vielä kulkee.

Siinä kohta Muhu saaren kohdalla loppuu Õ äänne. Kuvasin tämän kuvan kerran maantiemuseossa. Luonnossa sitä ei ehdi bussista kuvata. Õ äänne on se josta saarlased puheesta erottaa muista eestiläisistä. Ne ei osaa lausua sitä, kuten en muuten minäkään osaa.

Panin lipun takaisin veneen perään. Kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Tämä riemastui suuresti. Kysyi ensimmäiseksi, ethän ole vielä tänään lähdössä? Kun kerroin etten ole, tämä että voisinko olla illan satamakapteenina? Yksi ruotsalainen suuri purjevene on illalla tulossa. Niin minä sitten jälleen olen satamakapteeni…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Õ äänne ja saaremaa

Markkinoiden loppu

Aamulla oli jälleen niin rauhallista Antslassa. Kaikki nukkuvat syvää unta.

Tuo on kaljamainos, mutta sinänsä pitää paikkansa.

Nämä taas myyvät puun käävästä tehtyä uutetta. Auttaa kuulemma elimistön immuunia parantamaan. Kysäisin ohimennen että mistä tiedät että auttaa? Oikeastaan tiesinkin jo vastauksen ennen kysymystä. Äijä kertoi että alkoi juoda kääpä uutetta, sen jälkeen immuunisuus ollut huipussaan. Lääkärikin ihmetteli kuulemma miten voi mies olla niin immuuni. Uskoo kuka haluaa. Kyllähän sillä ainakin hyvät rahat saa. Pitäsikiköhän minun vähän vaihtaa alaa ja alkaa myydä jäniksen paskaa?

Kävin Antslan rautatieasemalla katselemassa. Ovet naulattu kiinni ja mustat muovit ikkunoissa.

Eikä edes laitureita ole jäljellä. Tavarajunia vielä kulkee.

Tänään olikin rauhallisempi päivä, asiakkaat ei aivan silmille rynnäneet. Mitäkin kuitenkin ostivat.

Hiljenemään päin. On aika lyödä tavarat autoon ja teltat pakettiin. Työ on tehty.

Autoon vielä dieseliä tankkiin ja taipaleelle. Huomenna uudet kujeet.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Markkinoiden loppu

Lipeväkielinen myyntimies

Kunnon markkinoilla on monta esiintymislavaa. Täällä niitä on 3. Lauantai iltana on vielä urheilukentällä show. Siellä esiintyy Anne Veski. Eihän se suomalaisille mitään sano, mutta eestiläisille sanoo. Ollut noin 40 vuotta pinnalla ja esiintyy vieläkin paljon.

Musiikki kantoi hyvin autoon, ei se silti häiritse, musiikki oli hyvää. Ei känniläisten raakkunaa joka vie hermot. Aamulla oli hiljaista ja sumuista, kunnes aurinko vei sumun.

Kaikki valmiiksi, kohta alkaa taas se hullunmylly.

Valmiina, läks.

Mistä tuhannen ihmisen kylään tuleekaan näin paljon ostajia?

Monella 50 euron raha kourassa, sanoivat ettei ole pienempää. Minä että raha ei ole ongelma, se jos sitä ei ole on ongelma. Joku kysyi että jos pankkikortilla saisi maksaa. Minä että ei, kuikas sinä markkinoille tulet tyhjän rahakotin kanssa? Mene automaatille hakemaan rahaa, katso nyt kun lapsillasikin suu jo mytristelee.

Oli siellä automaatillakin aika jono.

Silloin kun myyntitaktiikka on äärimmilleen hiottu ja ihmisiä on tappituntumalla alkaa tapahtua. Joku tahtoo tinkiä, minä nostan hintaa. Ostaja alkaa ihmetellä miten hinta nousi? Minä että luulin sinun haluavan tinkiä, katsotaan mihin päädytään. Päädyttiin 50 senttiä alle hintalapun hintaan ja kaikki olivat tyytyväisiä, myös sivuta katsojat.

Iso remmi päälle ja myyntipuheet. Monta kertaa joku kysyi että oletko suomesta? Kerroin että olen sielläkin ollut paljon, siksi on vähän aksenttia jäänyt.

Tulihan se pitkän päivän iltakin, kaikki myyjät olivat väsyneitä, myös minä. Huomenna tempaistaan vielä kovemmin. Sellainen loppu riuhtaisu…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lipeväkielinen myyntimies

Antsla Haukka markkinat

Hammaslääkärillä kävin. Meillä on hammaslääkärin kanssa sopimus että minulla on kirstuun laitettaessa vielä suurin osa hampaita jäljellä. Nyt piti tehdä juurihoitoa. Lääkäri yllätti minut tunnin aherruksen jälkeen. Sanoi että anna 30 euroa, käteisellä. Eihän se homma kerralla valmiiksi tullut, mutta minusta tuo hinta on yllättävän halpa.

Samalla kun tänne kotopuoleen päädyin, pääsin, tai jouduin töihin. Auto täyteen tavaraa pakataan.

Sitten vain matkavaihde päälle ja autolla kohti etelää. AIka kyytiä.

Päädyin tänne Antslaan. Tuhannen asukkaan epäitsenäinen kaupunki.

Tänne alkaa kokoontua jälleen tuttuja. Alkavat Haukka markkinat. Nämä ovat Eestin suurimpia markkinoita. Täällä en ole ennen ollutkaan.

Kohta alkaa tapahtua, kovalla rytinällä aloitetaan.

Sitä ennen kuitenkin kohvi.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Antsla Haukka markkinat

Taevaskoja

Aamulla aikaisin kävin Ringitee ja Turu tänava huitteilla kävelemässä. Suuri ratas on kellarissa ja pieni ratas veneellä, sitten kävellään. Siitä sain kimmokkeen, lähden Taivaskoja katsomaan.

Auto ja sillä 50 km kohti Põlva kaupunkia.

Taivaskoja matkarata.

Metsässä on polku, siellä käy paljon ihmisiä katsomassa.

Otin muutaman kuvan. Surkeita kuvia, jos näiden mukaan pitää tätä hienoa paikkaa esitellä, jää väärä kuva. Onneksi voin internetistä näpistää toisten ottamia kuvia.

Oikeassa valaistuksessa paikka pääsee kunniaansa. Se on tuollaista hiekkakiveä. Se on muodostunut Devoni kaudella. Eli suomeksi siluuri kauden lopulta, kivihiilikauden alkuun. Sellainen 60 miljoonan vuoden ajanjakso.

Eesti oli silloin toisen näköinen paikka ja sijaitsi silloin päiväntasaajalla.

Historia ja geologia ovat mielenkiintoisia. Tuo on ollut pyhä paikka muinais eestiläisille…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Taevaskoja

Kotona vaihteeksi

Niin minä sitten jõutsin kotiin. Ei tämä Operailin voimanpesä erityisesti liity siihen, mitä nyt oli esteenä vähänaikaa.

Kotona ne tavalliset kotityöt.

Hautausmaalla käydään aina katsomassa onko tuttuja kuollut. Eipä ollut.

Omenoita lykkää niin että meinaa oksat katketa. Siinä tärkeimmät

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kotona vaihteeksi

Luxilla kotiin yötä myöten

Aamulenkille rattaalla, kaikki nukkuu, koko Kuressaari nukkuu.

Ratas nielee kilometrejä kiivaaseen tahtiin.

Vaihteeksi tänne. Kilometrejä tulee 5-6/sivu riippuen reitistä.

Takaisin linnuse vallihautaa viistäen.

Suuren sataman ja suuren pellon kautta.

Kun sai vauhdin päälle en malttanutkaan takaisin satamaan. Jatkoin matkaa.

Ulos Kuressaaresta.

Hyvä pyörätie, oikein hyvä.

Nasva kylä.

Täällä on Saare venetehdas, hiljainen kesällä, eikä siellä talvellakaan kovasti tapahdu.

Vanhat muotit vain pihalla seisoo. Onkohan pari muottia enään käytössä.

Kohti Nasva satamaa.

Ei täällä veneillä pääse rantautumaan. Laitureita on mutta ne on aitojen takana ja ärhäkkä vartiomies vahtii. On kokemusta. Vartiomiehille pärjää kun puhuu vain suomea ja kysyy vaikka että missä se Roomassaari oikein onkaan. Niillä menee pasmat sekaisin.

Huitaisin vielä samalla istumalla Mändjala campingu. Yks mökki nähtävästi asutettu.

Ihan uimis kelit olisivat ja vesikin lämmintä.

Ei kun takaisinpäin samoja jälkiä.

Kilometreistä en tullut katsoneeksi, mutta Kuressaaressa tuli ajettua 113 km.

Panin rattaan kasaan ja veneeseen.

Sanoin Oskarille että jätän veneen laituriin ja lähden bussilla. Kun tulen takaisin niin näet kun lippu on liehumassa.

Lux bussit on rivissä valmiina palvelukseen.

Ja matka alkaa. Matkaa on edessä 327 kilometriä, aikaa menee 5h 35 minuuttia.

Tuntee olevansa elossa kun Lux Express panee pökköä pesään ja matka alkaa taittua. Täältä tullaan elämä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Luxilla kotiin yötä myöten

Jälleen satamakapteenina

Viimeisetkin vieraat lähtevät. Liettualaiset kohti Liettuaa.

Minä jään meren rannalle ihmettelemään.

Fillarilla vetelen sateessa.

Satula ei oikein kestä vettä, takapuoli kestää vaikka kuinka hyvin.

Muovikassilla parkkimisesta selviää.

Kumma säksätys taivaalta.

Helikopterilla ne toiset vain lentelee.

Syömässäköhän kävivät, vai muita tärkeitä ja kiireellisiä asioita.

Turistienkien määrä vähentynyt. Muutama syöjä ja syöjätär oli vanhassa pritsumajassa.

Tänne minä suuntaan. Päevakas, maha täyteen miehen malliin.

Täällä heti enemmän syöjiä.

Maltoin sanoa että anna minulle pieni annos. Kun on nälkäinen niin ei aina tahdo lanttu leikata ja tilaa suuren annoksen. Tässä pienessäkin on ihan riittävästi syömistä.

Oskar lähti kotiinsa ja minä jäin satamakapteeniksi. Ei täällä ketään ole jolle komentaisi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jälleen satamakapteenina

Ylennys satamakapteeniksi

Aamulenkille. Rattaalla polkiessa jalkalihakset kasvavat ja pää jää tuollaiseksi pieneksi palloksi.

Kiva pyörätie vie Roomassaareen.

Minä panen nuoruuden innolla menemään. Sydän takoo kuin noitarumpu tahtia.

Ohitse lentokentän. Pari kertaa päivässä käy kone Tallinnan ja Kuressaaren väliä.

Samat veneet täällä seisoo, ei yhtään vierasta ole.

Oli täällä vielä se Admiraal Cowan, mutten minä enään sinne päässyt.

Takaisin tullessa kävin vielä katsomassa merepäivien paikkaa. Markkinamyyjät olivat häipyneet.

Kuten satamassa suurin osa vieraista lähtenyt. 3 Liettuan venettä oli. Yksi suomalainen tuli, Oskar ohjasi sen minun viereeni. Tai oikeastaan huikkasi toimistoltaan että ohjaa se siihen.

Illalla 5 maissa satamakapteeni tuli koputtelemaan veneeseen. Sanoi lähtevänsä kotiin, sanoi että on pari venettä tulossa, voinko ottaa ne vastaan? Tottakai otan, minä olen aina halunnut satamakapteeniksi.

Ensin tuli tuollainen hieno suomalainen alus. Toivotin tervetulleeksi.

Myöhemmin Heidi tuli Gotlannista, senkin minä otin vastaan. Kerroin olevani satamakapteenin apulainen.

Nämä Eestin neidot taas läksivät, kävin toivottamassa hyvää matkaa.

Ei muuta kuin lippu korkealla, tässä tärkeässä tehtävässä.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ylennys satamakapteeniksi

Admiraali Cowan ja Roland

Vettä sataa Kuressaaressa heti aamusta. Ennustajat sanovat että aamupäivällä menee ylitse ja ohitse.

Ei haittaa sade.

Royal armored engineer komppania on keksinyt itselleen tekemistä. Panivat tuohon laululavaan suuremman ja uudemman lattian. Britit on vuorossa auttamassa Baltian suojelussa.

Hyvä tulee kun talkoissa on hyvä porukka.

Valmista tuli. Pitäisiköhän minun käydä tämä koeponnistamassa. Laulamassa tai pitämässä palopuhe? Markkinoilla olen tottunut esiintymään.

Kävin huvikseni näitä markkinoita katsomassa.

Kovasti ostelevat.

Monessakin teltassa myyjät tervehtivät kun näkivät minut. Ihmettelivät miksi rattaalla ajan, missä minun myyntiteltta on?

Sitten pistin suuremman vaihteen silmään ja rattaalla niin että tuuli korvissa vinkuu. Roomassaaren satamaan.

Täällä oli Eestin laivaston lippulaiva, Admiral Cowan.

Kysyin vartiomieheltä että sopiiko astua laivaan? Kyllä, tule vain oli vastaus. Kävin kiertelemässä. Kävin laivan johtokeskuksessa, aloin kyselemään kaikkea. Päivystävä upseeri sanoi, me olemme tavanneet. Kävin meripäivillä 2017 vuonna ja silloin samassa laivassa tutustumassa. En minä sitä upseeria muistanut, mutta tälle jäi aksentilla puhuva lippalakki mies mieleen.

Juteltiin kaikkea laivaan liittyvää ja muistakin asioista. Kertoi että nykyjään kun lähdetään partioon ei saa olla omat kännykät päällä. Niistä voidaan laivan liikkeitä seurata.

Olihan täällä muitakin laivoja, muunmuassa tämä Abro. Eli Abruka.

Oli tälläinen alus. Ihme kapine. Ei ole minkäänlaisia kaiteita ja kansi on kuin sian selkä. Miten tuonne yleensä edes laiturilta pääsee mereen putoamatta. Keulapurjekin pitää kannelta käydä laskemassa, miten lie onnistuu. Minä en uskaltaisi.

Armastukseni Katarina Jee oli myös laiturissa. Ei ollut ketään paikalla. Minulla aina sydämessä sykähtää kun näen tämän.

Sitten oli tämä Roland. Saaremaalla, tuolla vieressä Nasvassa rakennettu vekotin.

Yllättävää että antoivat laivaa kuvata sisältä. Tämä on paremminkin valvonta ja vartiointi ja tunnistukseen käytettävä alus. On tässä muutama konekivääri omapuolustukseen mutta ei mikään taistelulaiva. Miehistö ei tahtonut kuvaukseen. Näiden kanssa myös mielenkiintoiset keskustelut, heidän työstään ja minun seikkailuistani.

Kun kaitseväen tarkastukset oli suoritettu niin taas rattaalla niin että häntä suorana ja rompoolit soi. Välillä katsovat että mikä sillä äijällä oikein on.

Oikein harmittaa kun ei kanisteriin sovi polttoainetta. Purjeella ja rattaalla sitä ei kulu. Rikkivapaa diesel maksaa sen 1,789. Tupaöljy, jota ei saa kuin erikoisluvalla, maksaa alle 1,5 euroa. Täällä on muuten diesel halvempaa, kuin suomessa tupaöljy.

Saaremaalla kaikki hyvin.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Admiraali Cowan ja Roland