Joka päivä nälkä

Oskari keräsi liput pois saloista, se on merkki. Sanoi että myrsky tulossa.

No ei kuitenkaan sitä merimiesten myrskyä. Jos ennustus näyttää puuskissa 17m se ei ole myrsky.

Uhkaus on että 9-13 metriä sekunnissa keskituulet, kaukana myrskystä. Sellaista kutsutaan navakaksi tuuleksi. Ei edes kovaksi tuuleksi. Siis virallisesti.

Kumma kun sitä ei osaa edellispäivänä varautua että aamulla on nälkä. Läksin kauppaan ostoksille. Noita hillomunkkeja ja donitseja ja muita makeita on aamulla kaupan auetessa valmiina. Tällä kertaa oli sentään näitä gruusian sämpylöitä. Muut patongit ja sämpylät tulevat sitten joskus kymmenen maissa ja niitä tulee vain muutamia kappaleita. Loppuvat heti kohta kun tulevat.

Kysyin kerran että miksi ne tulevat viimeiseksi ja miksi niitä on niin vähän että heti loppuvat? Kuulemma heille on ylempää jostain johtoportaasta annettu sellaiset ohjeet.

Nuo gruusian sämpylät on maailman hyvät. Täytyykin katsoa onko syksyksi halpoja lentoja sinnepäin.

Turistit kyselevät minulta että missä kannattaa käydä syömässä. Olen ohjannut ne tuohon satamaravintolaan. Siellä saa sellaisia taiteellisen näköisiä annoksia joita voi istuksia viltti jalkojen päällä ja puhella kauniita. Minä itse käyn tuolla Päevakas ruokalassa. Siellä minulle iskettiin tälläkertaa tuollaista jauheliha-makarooni ruokaa, päällle valkoista kastiketta ja ketsuppia ja paria salaattia. Ai että oli hyvää. En minä niitä turisteja kehtaa tänne ohjata, ei ne ymmärrä hyvän ruoan päälle.

Illalla näyttää että voi sitä vähän vettäkin tulla….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Joka päivä nälkä

Maataistelu väline kauppa

Kuressaaren sataman ensimmäisen laiturin pohjoisen puolen paikat on täynnä. Tulijat ohjataan merenpuolelle poijuun. Ei sinne mikään kovat laineet lyö, mutta vähän loksuttaa ja tuulee luukusta. Minulla on kuitenkin paikka täällä pohjoispuolella.

Vieraita on joka puolelta. Liput liehuvat duurissa.

Minä suoritan askareita, puhdetöitä.

Moottori kuumeni suuremmalla teholla, tutkin vikaa. Tuo vesipumppu tiputti vähän vettä akseli tiivisteestä.

Ihan tuollainen tavallinen 12x22x7 tiiviste. Läksin autotarvikeliikeeseen että tuollainen. Ensimmäinen kysymys oli, mistä autosta? No ei ole autosta, vaan veneestä. Sanoivat, että tuolla on veneitä myyvä liike. Ei perhana, tässä on koko, mutta ne ei ymmärrä kuin auton mukaan. Toisessa liikkessä sama juttu. Sain kuitenkin tivattua että missä on liike josta saa traktorin osia. Neuvoivat että tuolla on maatalouskoneita. Siellä oli seinällä tiivisteitä koko seinällinen naulakko täysi ja O-renkaita hyvät valikoimat. Katsotaan joko toimii…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Maataistelu väline kauppa

Muuta tekemistä

On ollut muuta tekemistä, markkinoita ja muuta. Ei ole ehtinyt kirjoitella, eikä viitsinyt.

Purjehdittu sentään on.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Muuta tekemistä

Jälleen Lux

Niin tyyni oli lähdön hetki. Otin lipun pois satamakapteenille merkiksi.

Otin rikkinäisen Dahonin mukaan säkissä. En minä sitä täällä veneellä saa korjattua, parempi viedä kotiin ja siellä syksyllä alkaa tekemään. Bolt taksi vie bussijaamalle.

Ja siitä eteenpäin tuttu Lux Express.

Minä olen kova poika bussilla matkustamaan.

Muuta kuin hanaa. Minä keskityn äänikirjaan ja katselen maisemia.

Kotona kaivetaan põrgupõhjan grillihiiliä.

Siitä se lähtee, shaslik tulelle….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jälleen Lux

Suuntana Pärnu

Tällä kertaa otin tämän jopon alle

Tempaisin tänne Bussijaamale.

Oli aika lähteä bussimatkalle. Tämä juhannus meni sitten matalalentoa. 2 markkinat joiden välissä yöllä lastattiin autoon uutta tavaraa ja syötiin ja nukuttiin. Nyt minä lähden Lux matkalle.

Väinämeren ylitys tälläkertaa Piretin mukana.

Tuon jopon hylkäsin tänne kuressaareen, otan käyttöön kun tulen takaisin.

Ei tälläistä pientä matkaa varten kannata konetta käynnistellä. Muuta kun lykäten vene laiturista ja fokkaa ylös. Fokka kerää tuulta ja lennättää laitureiden ohitse. Keula tuuleen ja isoa ylös. Turisteille vilkutin lähtiessä. Sitten mennään ojaa pitkin kohvi vapaita vesiä.

Hyvä vauhti.

Jälleen kerran jäin yksin yöllä purjehtimaan, kun aurinko laskee mereen. Tämä alkaa tulla jo tavaksi.

Näin sujui minun yöni, tuuli kantoi koko yön. Matkaa kertyi sen 75 merimailia…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suuntana Pärnu

Sitten on vanha, kun vanhat morsiamet tulee rulla potkulaudalla vastaan.

Eipä ole tullut kirjoitettua. Hyppäsin bussiin ja matkustin jälleen täältä merentakuselta maalta kotipuoleen. Aina varma Lux Expres, koskaan ei pety.

Tämä maa on niin pieni, että toiselta laidalta toiselle matkustaa muutamassa tunnissa.

Kotikaupunkini Tartu, en varmaan osaisikaan muualla enään elää.

Kävin hautausmaalla, lähinnä olin seuramiehenä. Täällä yksi juutalais muori oli huolissaan. Ystävät on monet kuollut ja muualla maailmalla. Tämä on syntynyt 30 luvulla itsenäisessä Viron tasavallassa. Sen jälkeen miehitetyssä neuvostoliiton viron federaatiossa. Sieltä Moldovaan jossa asui kauan. Sieltä Israeliin jossa asui samaan maailman aikaan, kuin minä olin Syyriassa. Sieltä Neuvostoliiton kaaduttua muutti takaisin itsenäiseen Viroon.

Muori oli huolissaan että mihin hänet haudataan. Tuossa oli tyhjä paikka, luvattiin hänelle se järjästää ja varattiinkiin se. Tämä että mahtaakohan kukaan käydä hänen haudallaan. Minä kunnostin tuossa olevan hylätyn penkin ja lupasin että minä käyn joskus istumassa ja kertomassa kuulumisia. Muori oli oikein tyytyväinen.

Tai ei tämä ole mikään muori ole. Vanha kuin taivas kylläkin. Mutta aina pukeutuu ulos hienompiin vaatteisiin ja käyttäytyy ylväästi. Tiedättehän, kuin sellainen Stokmannilla käyvä, ruotsia puhuva konkkanokka. Minä pidän hänestä, välillä vien läheisestä leipätehtaasta leipää.

Mutta siitä se sitten taas alkoi. Autolla lähelle venäjän rajaa ja teltat pystyyn.

Vastseliin maalaisten markkinat.

Välillä myymässä, välillä kävin tuttuja suojeluskuntalaisia tervehtimässä. Vielä ne minut, vanhan sotaratsun muistaa ja ihan nimeltä huikkaa.

Jälleen samat asiat. Eetteriä litran pulloissa, 50 euroa litra.Sama mies myy koivun kääpä uutetta, on kuulemma niin terveellistä ja parantavaa. Minä en usko, enkä kellekään suosittele moisia kasvaimia.

Pontikkaa myös myydään, snapseina tai sitten pullottain. Siitä sitten illalla tavarat autoon ja kohti kotia. Kotona joitain tavaroita autosta pois ja uusia tilalle. Yöllä vähän unta ja jälleen tien päälle. On Juhannus aatto.

Aamulla aikaisin paikalle, tämän paikan nimi on Vastseliina.

Taas sama jumalan teatteri pyörähtää käyntiin. Vieressä yksi suomessa asuva virolainen myi tavaroita, kuulemma antiikkia. Tällä oli sellainen vanha pyörillä liikkuva potkukelkka. Sellaisella joskus vanhat liikkuivat. Minä kerroin miehelle että sitten on vanha kun vanhat morsiamet tulee tuollaisella vastaan. Nauroi jutulle vielä lähtiessäänkin, oli myynyt kelkan 30 eurolla.

Mutta niin loppui sekin teatteri aikoinaan. Jälleen tavarat autoon ja kotiin. Suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Tulee hyvä uni.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sitten on vanha, kun vanhat morsiamet tulee rulla potkulaudalla vastaan.

Ohjaustanko jäi käteen

Apukapteeni heräsi aamulla, sai toisen silmän auki ja tokaisi, Onu, lähdetään rattaalla kaupungille. Ja mentiin.

Linnoituksen torniin kiivettiin maisemia katsomaan. Hyvät on maisemat.

Yksinäinen mölkynheittäjä yrittää houkutella muita mukaan, kyllä siinä välillä joku seisoi katselemassa äijän heittoja. Ei kukaan tohtinut kuitenkaan kokeilla, ei mekään.

Sitten se repesi, repesi niin pahasti että jäi ohjaustanko käteen. Onneksi oli liikkeelle lähtiessä eikä vauhdissa. Olisi turvalleen meno ollut lähellä.

Ohjaus putki oli murtunut poikki.

Tästä epäselvästä kuvsta näkee että se on jo aiemmin ollut murtunut, viimeinen puolikas läks ja silloin irtosi.

Tuossa kävi neuvojia riivaamassa. Koittivat että tuolla on polkupyörä korjaamo. Eihän tuota hitsata voi, sinne pitäisi saada kierre takaisin sisälle. Se sisäkierre pitää paketin kasassa. Yrittivät että tuolla korjaamolla on hyvin osia. Voin lyödä vaikka tuhat euroa vetoa ettei siellä ole Dahonin etuhaarukkaa. Tavallisesti on kierre ohjausputken ulkoreunalla, tai sitten se tulee muhvilla kiinni. Mutta kun pitäisi saada tuo taittuva sarana toimimaan, ei se muuten sovi veneeseen ratas.Tässä on johonkin bitti avaruuteen kadonnut muutaman päivän kirjoituksia, haitanneeko.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ohjaustanko jäi käteen

Kuka söi palan peräsimestä?

Nämä suomalaiset olivat aikaisia lähtijöitä, kello oli 6 paikkella aamulla.

Minä läksin jälleen ,rattaalla,kohti Roomassaarta.

Ei täällä ketään vieraita ole.

Tälläinen puulaiva oli. Teräksestä se on tehty, niinkuin maito-auto on myös teräksestä, ei maidosta.

Täälläkin surunpäivään liittyvä muistomerkki. Siitä alkoi monen tie siperiaan.

Satamassa oli nostettu tälläinen Go mainoksella purjevene.

Tuossa peräsimessä on jotain outoa.

Siitä on alareunasta palanen pois. Paha juttu.

Myös kölin sauma irvistää, vielä pahempi juttu. On täälläkin muita kuin hiekka pohjaa. Tulee kallis remontti.

Panin samaan rytäkkään polkaisten ohi Kuressaaren, Nasva.

Tänne kalasatamaan onkin pantu maksullinen parkkiminen.

Odotan kippari lakkista matruusia saapuvaksi….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuka söi palan peräsimestä?

Tuukerin turva

Kun tulin aamulenkiltä satamakapteeni alkoi ehdotella että olisi töitä. Enkö ryhtyisi Tuukerin turvaksi. En minä ollut moista sanaa kuullut, jotenkin arvasin että se olisi hinaaja. Se on kuitenkin sukeltaja. Sukeltaja oli tulossa tarkistamaan laiturien kiinnitysketjuja. Minähän suostuin oitis, palkkakin oli hyvä. Saan saunan avaimet ja saunoa kun tahdon.

Tuuker tuli Tallinnasta asti ja esittelimme toisemme. Tämä alkoi kaivella tavaroita takakontista ja samalla juttelimme kaikkea ja hän kertoi mitä minä teen.

Mies vetäisi pullot selkään ja laiturille käpätteli.

Laiturilla vielä viimeeiset tarkistukset ja äijä mereen.

Siellä se mies mennä viiletti. Sanoi että jos ei ala tuntiin kuulumaan niin sitten on jotain pielessä. Kuplia vain nousi kun tämä ui sameassa vedessä.

No minä lähinnä valvoin ettei veneet ahdistele sukeltajaa.

No oli minulla sen verran hommia että täytyi tätä juuri vesille laskettua tuliterää ja varustamatointa Saare 47 jalkaista vähän komennella, että viekää vähän kauemmaksi.

Tuohon minä sen komensin, olin meinaan samalla satamakapteeni. Tai ainakin satamakapteenin apupoika.

Tämän Saare paatin nimi oli Suur Chaos, suuri kaaos. Enteileeköhän se jotain? Tuo on tämän veistämön johtajan vene, kertoo huhut ja samalla ensimmäinen 47 malli.

Minä jatkoin tärkeää työtäni, olen omiani tälläisessä komentohommissa. Ylikersantin komentoäänellä annan ohjeita, eli käskyjä.

Sukeltajaa en komenna. Tämä antoi raportin millaiset ketjut olivat, sanoin että lähetä tilaajalle raportti, minä en ota kantaa. Huomenna uudet kujeet….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuukerin turva

Leina päeva.

Liput puolitangossa. Virossa on leinapäeva, eli surunpäivä. 14.06 1941 alkoivat suurkyyditykset Virossa, niitä muistetaan vieläkin.

Yön liput liehuivat niin kuin lippujen kuuluukin liehua, aamulla Oskar pani tuon vironlipun puolitankoon.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Leina päeva.