Kovapuhujat puhuvat, kovaa

Aamulla alkoi näistä Neuvostoliiton aikaisista kovapuhujista kuulua ostokehoituksia. Ja ostoralli alkoi.

Tähän telttaan pääsi vain teltan lievettä nostamalla.

Yritin tihrustella tekstiä, mutta ihmiset katsoivat paheksuen kiinnostustani. Sen ehdin nähdä että joka arpa voittaa ja että arvonnassa on videoita ja perse tappeja kuulemma. Ei sinne kyllä jonoa ollut.

Tässä vuokrattiin keppihevosia. Minä meinasin myös vuokrata, minä muistelen että olen joskus lapsena kokeillut. Mutta ei onnistunut vuokrata, ehkä minuun oli jäänyt joku paha haju sieltä porno teltasta. Vuokraaja nainen, jolla muuten oli ihan oikea ponikin ratsastukseen, katsoi vain kieroon kun kerroin tahtovani kokeilla keppihevosta. Ei ollut kuulevinaan.

Tämä mies myi musiikkia, tässä vähän voimisteli käsiään kunnes jatkoi. Kyllä sillä kesätyörahat sai.

Oli täällä tuttujakin, Turkkilaiset, jotka asuvat Tartossa tekivät minulle kebabit.

Täällä on tekemisen meininki, oikein olantakaa markkinoita. Kunnes kaikki hidastuu. Tavarat autoon ja karavaani lähtee jälleen koti tielle. Kovapuhujan voima on hiipunut..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kovapuhujat puhuvat, kovaa

Grillimies ürmas

Aurinko oli vielä aika matalalla kun heräsin. Alkoi hiljakseltaan tapahtua.

Jopa alkavat myyjätkin herätä.

Sitten se taas läks, alkoi sen saatanallinen ostoralli. Ihmiset olivat niiin kovasti asioita vajaat.

Tuttavani Urmas oli pannut grillin töihin. Urmas on kova poika tekemään kun työtä on vajaa tehdä.

Huuteli minulle tuolta grillin takaa, miten menee, mitä kuuluu? Suomeksi huuteli. Minä että hyvin menee, onko sinulla kaikki kunnossa?

Ensimäistelle piti jo saada shaslikki eteen aamupalaksi. Urmas on jostain Võrusta, käy välillä Tarton kauppatorilla myymässä ja kohtaamme vähän joka puolella markkinoilla.

Mutta markkinat jatkuvat.

Minä en kuulemma osaa palvella ihmisiä, kuulemma soitan liikaa suutani. No en tiedä, eipä tuosta useinkaan kukaan ole loukkaantunut. Täytyy vähän alkaa jotain muutakin kuin markkinoita suunnitella. Vaikka lentokonetta persiin alle…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Grillimies ürmas

Epäitsenäinen kaupunki

Oli aika ryhtyä toimeen. Jälleen autoon tavaraa lastaten.

Vielä sopii kauppaa kun oikein survotaan.

Antsla kaupunki jossa alkaa Haukka markkinat. Tämä on rajaseutua ja sen huomaa, jäänyt kehityksestä aikaa sitten, ja lisää jäävät. Nuoret miehet ovat peräkammarin poikia jotka elävät äitiensä luona ja juopottelevat. Vanhoja miehiä ei ole, ne on hautausmaalla. Nuoria naisia ei ole, ne ovat Tallinnassa ja Tartossa. Eikä ne peräkammarin pojatkaan pitkäikäisiä ole, kulkevat isiensä polkuja kiihtyvällä vauhdilla. Muorit taas ovat sitkeitä, ei ne ilkeyttäänkään kuole.

Katsoi oikein Vikipediasta, mikäs tämä Antsla oikein on. Antsla on runsaan tuhannen asukkaan epäitsenäinen kaupunki (linn, asustusüksus) ja entinen kaupunki Antslan kunnassa Võrumaan maakunnassa Virossa. Älkää minulta kysykö mitä tarkoittaa epäitsenäinen kaupunki?

Mutta tuosta se lähtee, telttaa pystyyn jalkakäytävän reunalla ja tavarat telttaan. Huomenna tempaistaa,

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Epäitsenäinen kaupunki

Pihlajalla on maagisia kykyjä.

Veneelle pitäisi päästä, kun ei päässyt teimme veneen. Sen viemme jokupäivä Emajõgeen ja laskemme veteen.

Tein vähän kalenteria tekemättömistä töistä. Marraskuussa on vapaata vähän, silloin taidan lähteä Turkkiin. Sitten on joulun pyhinä vapaat, silloin lähden varmaankin kaukoitään.

Pihlajassa on marjoja.

Minulle on turha väittää, ettei pihlaja osaisi täätä ennustaa. Pihlajalla on paljon maagisia kykyjä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pihlajalla on maagisia kykyjä.

Wizz vie ja tuo

Vapaapäivä. Minulle tuli 4 vuotias päivähoitoon. Lapsen isä ja äiti hoitavat lasta vuoroviikoin. Minä hoidan päivisin joka viikko, olen enemmän lapsen kanssa kuin isä ja äiti.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Wizz vie ja tuo

Minä haluan mukaan

Niin kiire on. Laps sai 3 vaihteellisen rattaan ja nyt panee sillä niin että minä en pysy perässä. Tai siin perässä pysyn ja kaukana.

Nuori mies tokaisi minulle, seuraavan kerran kun lähdet Saaremaalle, älä lähde yksin. Kyselin että mitä se tarkoittaa, tarkoittaa kuulemma sitä että hän haluaa mukaan.

En minä vielä lähde, monta päivää vielä. Se myrskyvaroitus on otettu tosissaan, mutta lopuksi sitä ei tullut kuin Sõrve säärelle. Hyvä niin..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Minä haluan mukaan

Ensimmäisen luokan myrskyvaroitus

Ilmatieteenlaitos pani eestiin ensimmäisen luokan myrskyvaroituksen. Eli kaikkein suuremman varoituksen. Tässä kuvassa Pärnun sataman tuulimittarin dataa. Purjevene jäi Kuressaareen, meren rannalle. Kuressaaressa ei ole enään niitä nettikameroita, saisi katsella että miltä näyttää.

Mutta tälläistä näyttää Sõrven säärellä, siellä niemellä joka on Saaremaan vierellä. Rakeet pani auton säpäleiksi.

Tuollaisia rakeita tuli taivaalta. Täällä Tartussa ei ole kuin vähän tuullut. Parkkihallit lupasivat että auton saa viedä ilmaiseksi suojaan parkkihalliin. Kohta oli ilmoitus, joku oli vienyt autonsa parkkihalliin ja nyt kauppasi paikkaansa 500 eurolla.

Minä vein Ooppelin syötiksi kadun varteen. Ei se raesade koko eestiä peitä.

Lapsen hiekkalaatikon sen sijaan peitin. Katsotaan mitä tulee…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ensimmäisen luokan myrskyvaroitus

Pikku purtilo läksi maapalloa kiertämään

Markkinat on loppu, muutama eestiläinen vieras on pois lähdössä. Suomalaisia on minun lisäkseni toinenkin vene.

Mutta kyllähän Saaremaalla on meri teema aina lähellä.

Jos ei muuten ole niin tehdään meri teema. 4 vuotiaalle saa elämyksen kun otetaan laudanpala, istutetaan siihen kaislan korsi ja korteen pannaan sanomalehti purjeeksi.

Se kun pannaan veteen niin tuuli alkaa kuljettaa pientä purtiloa. Sen kulkua seurasimme, lopuksi kiikarilla seurasimme. Lopuksi se katosi silmistämme. Se lähti maapalloa kiertämään, ehkä joskus tulee takaisin.

Mutta meidän oli aika matkustaa takaisin. Lux tuli ja alkoi meitä viemään kohti arkipäivää, joka sekin on yhtä seikkailua.

Katselemme maisemia, tässä Väike Väinä.

Matka kesti 5,5 tuntia, 5 tunnin kohdalla kysyin matruusilta, tykkäätkö matkustaa. Vastaus tuli miettimättä ja suomen kielellä, Kyllä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pikku purtilo läksi maapalloa kiertämään

Miinalaiva Sakala

Yöksi katselin veneen köydet kuntoon, tuulta oli vähän luvassa. Ei mitään ihmeellistä, mutta navakkaa lupasi.

Veneen matruusi katsoi ja halusi itselleen myös nyöriä. Kovasti matkii tekemisiäni, nuo keulanyörit on kyllä just kuin minun laittamani solmut.

Aamulla tuuli oli kadonnut ja otimme rattaat. Meillä on samanlaiset rattaat, minulla vain korkeammalla satula ja ohjaustanko. Sitten mennään.

Siellä se oli Roomassaaren satamassa, Sandow luokan miinalaiva Sakala,. Siihen me tutustuimme. Reppu piti jättää laiturin vierelle pöydälle. Kysyin että pelkäättekö että siinä on räjähteitä? Eivät kuulemma pelkää, mutta syy on juuri se ettei joku tuo repullista trotyliä ja viskaa jonkun oven taakse pommia piiloon.

Kysyin että missä saan kuvata? Saan kuulemma missä vain, eivät laske sellaiseen kohtaan jossa salaisuuksia.

Sellainen oli Sakala.

Tuollainen oli samaan aikaan satamassa, se on se Tiir. Vanha neuvostoliiton rajavartioston laiva.

Meripäivillä oli myös tivoli, jos jonkin näköistä pyöritinta. Ostin jokun lipun ja kävimme muutamassa masiinassa. Tosin kaikkein makeimmat naurut tuli siitä kun kyykimme naamat vastakkain nurmikentällä ja tyrkkäsimme vuorotellen toisen seljälleen niin että jalat ilmaan heilahtivat. Ei ne halvemmat huvit ainakaan huonompia ole…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Miinalaiva Sakala

Ei issillä ole helikopteria

Niin jatkuvat meidän meripäivät. Tänään oli salakka päivä. Minäkin opin uuden sanan samaan aikaan kuin pieni kalastaja. Sana on Viidikas, eli salakka. Laps oppi samalla sen molemmilla kielillä. Lapsella on terävämpi pää kuin onulla, oppi kerralla, onu jänkkäsi ainakin viisi kertaa ennenkuin jäi päähän.

Me ongimme ja ajamme rattaalla. Apupyörät hyljättiin keväällä ja nyt mennään. Välillä meinaa tapahtua vahinkoja, ja tapahtuukin. Betoninen kukkaruukku oli pantu väärään paikkaan ja siihen osui poljin, nuori mies asfaltille. Ai ai kun otti kipeästi ja lopetti riemun vähäksi aikaa. Onun polvella istuessa alkoi kipu unohtua ja maailma taas näyttää normaalilta.

Kuljemme meripäivillä katselemassa. Ei nämä kyllä tälläkertaa mitään ihmeellistä ole.

Ohjelmaan oli merkitty että tuo Hoppet on satamassa. No olihan se, mutta minä jotenkin ymmärsin että saisimme käydä tutustumassa. Ei saa käydä, siinä se seisoo niinkuin jokainen muukin päivä, jos ei ole tuossa lahdella käymässä ihmisiä viemässä.

Mutta olihan täällä markkinat, ei nekään kyllä oikein olleet vauhdissa. Sipuleita, perunoita ja tomaatteja ja kuivattuja särkiä.

Kuivattuja lampaita oli.

Niin ja olihan täällä pari esiintymislavaa, toisella lauloi nainen:”Mikki Hiiri merihädässä. Se oli välillä pelottava, sitten taas riemukas. Näin lapsen silmin katsottuna ja korvin kuultuna, minulle on siihen annettu mahdollisuus.

No olihan täällä kyllä oikeastaan vauhtiakin, oi millainen huuto kuuluu kidutuskoneesta.

Mutta kyllä riemua saa yksinkertaisemmistakin laitteista. Leikkipuistoon oli laitettu tanko, siitä saa tulla alas kuin palomiehet.

Tuulta oli ja lisää lupasi, onu laittoi köysiä paremmin.

Nuori mies tahtoi auttaa ja pani myös köysiä kiinni, että vene pysyy laiturissa.

Unilaulua meille antaa tuolta lahden takaa näkyvästä esiintymislavasta tuhannella desibelillä.

Eestiläiset ei syö lakritsia, en ole koskaan nähnyt kenenkään syövän, eikä ottavan vaikka olen tarjonnut. Tämä nuori mies on nähnyt kun minulla on ollut lakritsia ja tahtonut myös. Nyt olemme molemmat lakritsin syöjät. Lakritsi on kuulemma monikäyttöistä, siitä saa tehtyä vaikka majakan. Majakkaa voi katsella ja uneksia kiertävänsä uusia paikkoja.

Lapsen issi soitti ja kysyi että miten menee, milloin tulet takaisin? Nuori mies vastasi reteästi, syksyllä tulen. Issi että älä nyt, minä tulen helikopterin kanssa sinut hakemaan kotiin. Nuori mies nauraa että ei issillä ole helikopteria. Mihinkäs meillä kiire, kulkijoilla…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ei issillä ole helikopteria