Uuno Turhapuro lähti

Aamulla tämä Uuno Turhapuron näköinen Itävaltalainen otti ja tempaisi koneen käymään. Sinistä savua suitsuttaen lähti, en tiedä mihin. Yritin pariin otteeseen jutella, osasi vain saksaa. Sinne häipyi verkkopaitamies.

Minä tasapainoilen Tuulen ja Auringonlaskun välissä. Tuulta ei ole, aurinko kiertää vanhaan malliin.

Nooruse, eli nuoruus. Sieltä päin tulijoilla on kärkikolmio, eli nuoremmat antavat tietä vanhemmille.

Tuolla Nasvan takana on Mändjala camping. 10 kilometriä vetäisin rattaalla niin että heilahti.

Uimaranta, otin ja kävin uimassa. Hiekka polttaa varpaita.

Suositellaan että laitetaan kahdet maskit jalkaan, yhteensä 4 maskia. En kuitenkaan laittanut vaan kirmaisin kuumalla hiekalla, nuoruuden innolla kuin kauris veteen.

Ravintola joka nyt oli tyhjillään mainosti, että meillä notkuvat pitopöydät. Kaksi vaihtoehtoa, ruokaa lyödään niin paljon että pöydät notkuvat, tai pöydät on niin kehnot että siksi notkuvat.

Rannan männyissä oli komeat poika, oksat jököttämässä meren suuntaan. On niin kuuma että ei jaksa blogia kirjoittaa. Kokeilen huomenna uudestaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Uuno Turhapuro lähti

Saaremaa suvi

Olipa hyvä että osasin valita oikean päivän saaremaalle tuloon. Tänään ei olisi onnistunut yhtä hyvin kuin eilen.

Pää ei toimi kuumuudessa, eihän tuo ole Latvian lippu. Latvian lippu on väreiltään peilikuva, valko puna valko. Tämähän on Itävalta, no kappteeni ja vene oli kyllä vähän Latvian venäläisen näköisiä.

On niin kuuma että piti ottaa ratas alle, että saa tuulen virettä.

Tie on sirgeä, antaa mennä vaan.

Matkalla Roomassaareen.

Satama oli tyhjä, tyhjä ihmisistä.

Katariina Jee oli jätetty yksin.

Mutta mikäs se siellä heinikossa pilkistää?

Sehän on Eestin valtion rauhoitettu geodeetillinen piste. Ei ollutkaan hautakivi.

Myöhemmin kyllä päädyin hautausmaalle, kuten melkein kaikki kuulemma päätyvät.

Kalmistu tie, sinne vie.

Hautausmailla on viileä ja rauhallinen tunnelma. Ainoastaan sääsket vainoavat eläviä.

Jano olisi ollut ja vettä kaivossa. Jotenkin haudan vieressä kaivosta vesi ei maistu. Tai en tiedä maistuuko, en halunnut kokeillakaan.

Miksiköhän ne laittavat haudan päätyyn tuollaisen synkän näköisen lammaspaimenen murjottamaan? Olikohan vainaja omaisten epäsuosiossa?

Hapan naamainen kuvatus ja vielä reikä otsassa.

Nuo uskonnolliset merkit ja niiden symbolit ovat usein aika ihmeellisiä. Miksi kirkon katolla on risti? Ristille on kuulemma naulattu ihmisiä, on kyllä synkät merkit oven pielessä josta kirkkoon mennään. Eikö mitään iloisempaa voisi olla?

Panisivat vaikka tuollaisen puun siluetin.

Kävin täällä Nasvassa, joen rannalla. Sinne oli saatu Eu rahoilla tällaiset rakennelmat.

Euroopan unioni, jonne verorahoja mennä vilistää, lähettää rahaa sitten takaisin. Tänne oli sitten lähetetty 3/4 miljoonaa että tehdään rannoille tällaiset kalastus kohdat. No kai ne sitten on tarpeellisia.

Kuuma on. Uida ei tahdo, eikä luvatakaan. Kävi tuttavia eestiläisiä kylässä veneessä, nauroivat niin riemukkaasti kun kännykkäni alkoi soida. Kännykästä raikui ilmoille Saaremaan valssi, ala Georg Ots…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Saaremaa suvi

Purjevene tuulta haukkaa

Aamulla heräsin kun aurinko nousi. Veneen ikkunastaa näkyi liehuva suomenlippu. Se oli merkki.

Johan sitä tuollaisella tuulella purjehtii.

3 eestiläistä venettä oli illalla tullut myös Kihnuun.

Minä tempaisin kahvit ja olin kohta valmis lähtöön.

Tuuli oli sivusta, en suotta käynnistänyt konetta. Lykkäsin veneen pois aisan kyljestä, tuuli käänsi keulan myötäiseen ja minä nostin fokan ylös. Vähän vauhtia, keula tuuleen ja isopurje ylös.

Sinne jäivät nukkumaan, unihiekkaa silmissään.

Laiturille oli oikein laitettu kirjaimet, Kihnu sadam. Kivahan se on, vaikka varmaankin tietää kaikki missä ollaan.

Purje vie kohti uusia seikkailuita. Sekä kohti huomispäivää, joka tulee huomenna.

Tälläkin vauhdilla ehtii, ennen huomista.

Katosi maa, katosi kännykkä kenttä. Vhf vain pauhaa tiedoituksiaan.

Välillä vähän kovempaa, tai eihän tämä kovaa ole. On vähemmän hiljaa.

Abruka saari alkaa siintää.

Meinaten tuollaista on.

Vesi on lämmennyt.

Sekä vene sisältä, aika kuuma on.

Ojaa pitkin kohti kaupunkia, hiphuraa Kuressaare linnus.

Liput näkyi kaukaa, Latvialaisia kylässä. Oskar oli minulle pannut suomenlipun, kun tiesi että olen tulossa. Kuulemma juhlapäivä.

Hieno vastaanotto, Oskarilla oli työaika jo loppu, oli lähtenyt kotiinsa.

Tuollainen oli päivän taival. Näyttää 109 kilometriä, helppo juttu.

Ja tuollaista on luvassa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjevene tuulta haukkaa

Kihnu Jõnn viimeinen leposija

Ei tullut purjehduskeli, ei tullut. Kauhea tyynyys on merellä meneillään.

Sen sijaan tuli fillarointi päivä, heti vaan raaka peli päälle.

Lampaat vain peloissaan katsoi, kun äijä pani rattaalla eteenpäin.

Saavuin nurmikentän laidalle, kielletty ajosuunta ja kirjoitettu että lentokenttä.

Enhän minä kentälle mennyt, menin tämän lentoaseman nurkalle. Ei mitään toimintaa, ainakaan kesällä. Enkä tiedä lähteekö talvellakaan. Mutta pitäähän saarella lentokenttä olla, pitää koska Tallinnassakin on. Se olisi epäarvoista jos ei täällä olisi, joten Eu rahoilla tukemaan kentän olemassa oloa. Sillä ei ole väliä onko käytössä, tai tarvitaanko yleensäkään.

No kunhan seikkailen.

Jälleen löytyi tälläinen jättipönttö.

Alla kyltti koslakoeng. Aivan outo sana, en ole koskaan kuullut.

Alla oli vielä tuollainen ihmeellinen kuvio, näytin kameralla ja jo alkoi internetistä tietoa pukata. Se on koskelon pesä pönttö kuten arvelinkin. Siihen tulee koskelo munimaan, saaren asukas ottaa muutaman koskelon munan ja käyttää kuin kananmunaa. Jättää loput pönttöön ettei koskelot lopu. Taitaa olla kyllä vanhaa tietoa internetissä, ei taida Kihnulaiset koskelon munia syödä nykyjään.

Majakan juurella kävin tuulen haltijoita jututtamassa, toivoin etelän puoleisia tuulia. Edes joitain metrejä tuulta.

Kävin myös hautausmaalla. Löysin haudan jota olin ennenkin etsinyt. Enn Uuetoa niminen mies. Toiselta nimeltä Kihnu Jõnn. Metsäkapteeni joka hukkui Tanskan rannikolla 1913. Oli ennen lähtöään sanonut että on vanha merelle, lähden vielä kerran, sitten jään maihin. Haudattiin Tanskaan, jäännökset tuotiin Kihnuun 1992.

Oli Jõnn:illä rahaa ja talokin. Olisi voinut eläkkeellekin jäädä, ei vain ehtinyt.

Kävin satamassa kääntymässä. Purjevene, perässä suomen lippu. Olin näiden kanssa aiemminkin täällä Kihnussa törmännyt. Tottuneita Eestin kävijöitä. On muuten eka suomen purjevene tänä kesänä lahden tälläpuolen.

Alkaa kalastajien sesonki olla loppu.

Äijät nostavat rysiä veneestä tuollaisen rullan avustuksella. Sitä en tullut kysyneeksi millä saavat rysän veneeseen.

Rysästä tulee traktorin peräkärryllinen verkkoa ja köyttä.

Pellolle levittävät kuivamaan. Valtavan suuria on rysät.

Tapasin vanhan tutun. Alkuperäinen saarelainen, jälleen lärvit täys ja kotiin menossa. Nyt ei sentään pensaassa maannut, vaan pysyi tolpillaan. Ei tukevasti, mutta pysyi. Nämä alkuasukkaat alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, hautakivistä vielä näkee nimiä.

Uudet tulijat ovat toisen oloisia. Kirmaavat ja nauravat iloisesti.

On aika laittaa ratas kasaan ja katsoa että auttoiko pyyntöni tuulen jumalille. Satula on kulunut, takapuolta en viitsi peilistä katsoa. Kai sekin on kulunut, kuten sormetkin joita piti poliisille näyttää, että saa passin. Näillä on pärjättävä mitä on jäljellä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kihnu Jõnn viimeinen leposija

Kotilahtea luovien Kihnu

Kävin vielä aamulla vähän fillaroimassa ja katselemassa Pärnun kaupunkia.

Sitten ratas säkkiin.

Keväällä kun otin fillarin käyttöön oli mittarissa näin paljon.

Nyt on kilometrejä näin paljon. 417 kilometriä rattaalla. Nyt tietysti joku sanoo että tuohan on toinen mittari. Niin onkin, vanhan anturi meni rikki ja minulla oli toinen käytetty mittari kaapissa. Siirsin lukemat tähän uudenpaan.

Kone käyntiin ja peruutin pois laiturista. Siihen jäi nyt tyhjä kohta jos vaikka joku tulisi kylästämään Pärnuun. Ei silti, kyllä tulen minäkin takaisin. Pitää varmaan satama maksutkin maksaa ennekuin lähtee kokonaan pois. Olen välillä vähän ehdottanut satamakapteenille että jos maksan. Tämä että katsotaan myöhemmin.

Aamu uniset ihmiset nukkuvat vielä.

Kello on kyllä jo 8, mutta nukkukoon.

Että sinne jäi nyt sitten Pärnu Jahtklubin satama seljän taakse.

Ja koko Pärnun kaupunki.

Onhan täällä muitakin hereillä, kalastajat saapuvat aamuvuorosta. Vilkuttivat kovasti, varmaan johtuu tuosta suomenlipusta.

Tuo jokivesi on aika ruskeaa, vesi tulee soiden läpi.

Siitä purjetta ylös ja matka alkaa.

Sopiva matka noja ja sitten taas mennään.

Eipä niin kovasti, mutta mennään kuitenkin.

Sitten vaan luovia kotolahdella, rysän luona luovi ja jälleen luovi. Ja vielä luovin päälle luovi.

Tuuli veltto, mutta kyllä siinäkin luovii.

Määränpää näkyvissä.

Siitä rohkeasti satamaan. Laivat seisoo paikallaan.

Kihnu, jälleen Kihnu.

Otin rattaan ja läksin vielä kylille.

Kaupan seinällä oli tuollainen plakaati. Se on Ruhnun murteella, vaikea murre. Houkuttelevat Kihnun asukkaita muuttamaan Ruhnuun. Kehuvat ottavansa avosylin vastaan. Totuus ei välttämättä ole sellainen. Juttelin yhden Ruhnuun muuttaneen miehen kanssa, sanoi että vaikea on sopeutua. Sinne pitää kuulemma syntyä, että omaksi ottavat. Kyllä Kihnu voisi olla helpompi paikka olla, laiva kulkee monta kertaa päivässä ja ihmisiäkin on enemmän.

Saaret kehittyvät, Eu lähettää rahaa säkkitolkulla. Tässä uusi pelastus asema.

Tässä vanha paloasema, kyllä on muodikkaat vehkeet nykyjään.

Ennen oli palopumputkin tällaisia kivikautisia.

Mutta se siitä, minä jatkan kesän viettoa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kotilahtea luovien Kihnu

Nukkuu laineiden liplattaessa

Yöllä tuuli, tai oikeastaan laineet herätti. Eihän sitä tuulta nyt kovasti ollut, mutta aalto kerää korkeutta Riiasta asti.

Lounaan puolen tuulilla aallonmurtaja on avoin ja näköjään aallot kantaa satamaan asti. Keulaköyden nykii kun vene ja laituri hyppää eri tahtiin.

Näin monta venettä oli kerääntynyt tähän vieraslaituriin. Tai paikallisia ne olivat kaikki, enkä minäkään niin kovin vieras. Kaikissa veneissä on muuten tuplaköydet keulassa, osassa vielä springi taka kulmasta laituriin. Se takaa tuleva ottaa vähän kuormaa pois keulaköysiltä. Välillä se tuntuu auttavan nykimiseen, joskus kun resonanssi menee väärin tuntuu että pahentaa vain.

Kävin fillarilenkillä aamusella heti. Kävin tälläisen erämaan reunalla kuikuilemassa.

En tiedä onko tämä oikein luonnonsuojelu alue erämaa, vai mitä se tarkoittaa.

Täällä on myös komeita era majoja, tämäkin on eramaja. Suomessa näitä kutsutaan omakoti taloiksi. Yritin kerran yhdelle eestiläiselle selittää, pyöritti päätään. Kyllä eramaja, eli yksityis talo on yksinkertaisempi ja oikeastaan parempikin sana.

Yritin rannalla käydä, siellä on kuin hiekkapuhaltimessa. Kamerakin saa hiekkaa, siitäkin on joskus kokemuksia. Vähän näyttää vaahtopäätäkin olevan, ihmispäitä vähemmän.

Olen vähän suunnitellut että laitan rattaan kasaan ja lähden, katsotaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nukkuu laineiden liplattaessa

Paha veri pois suonen iskennällä.

Johan sitä tulikin Tartossa oltua, melkein vuorokausi. Lähdön hetki.

Kävin vielä ennen lähtöä suonen iskennässä. Ihmisessä on pahaa verta ja se pitää suonen iskennällä valuttaa pois. Paha veri tekee kuulemma kaikki sairaudet. Tai sitten paha veri laskea pois kuppaamalla, mutta en minä kupattavaksi mene. Minä menen tämän terävä nokan hoitoon.

Suonen iskentäasemalla toiminta oli nopeaa ja tehokasta. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun ammattillainen tempaisi suoneniskentä raudalla niin että heilahti. Suonen iskijä kehui että ompa hieno käsi, ruskettunut ja karvanen. Ilo kuulemma iskeä tällaiseen käteen. Laastari päälle ja hyvän jatkon toivotukset. Lähdin hyräillen elämässä eteenpäin, bussiasemalle.

Vilkaisu Emajõen suuntaan

Tarton bussiasemalle joutuin.

Eikä yhtään bussia, ihmisiä kyllä odottamassa.

Sieltä se pyyhkäisi, Lux Express jälleen minua viemään.

Bussikuski kieräytti auton laituriin ja alkoi lippuja tarkistamaan.

Ihmiset kyytiin, bussikuski toivottaa tervetulleeksi. Kertoo että hyvä mieli kun tulitte kyytiimme. Suosittelee kiinnittää turvavyön ja kertoo että vesipulloja saa ostaa häneltä. Ja taas mennään. Kun nelosta lykkää automaattiloota ja Scanian turbo kiljaisee, tunnelma on melkein sama vapauden ahaa elämys, kuin purjeveneen purje haukkaa tuulta ja vene kallistuu. Matka alkaa joutua, Eteenpäin, mitäs sen väliä minne ja milloin perillä, liike on päämäärä ja zen filosofia suunta.

Ei kun lippu liehumaan Pärnun satamassa, tuttavat näkevät että mies on paikalla.

Kaikki on valmista, melkein kaikki. Oikeanlainen tuuli vain puuttuu, mutta eihän se ole tärkeää. Tuuli tulee kun on tullakseen, silloin nostan purjeen ja purjehdin huomista kohti. Internettiin vain jälki jää, rannalla olijoiden ihmeteltäväksi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Paha veri pois suonen iskennällä.

Raparperi pizzaa tarjolla

Aamuinen suvepealinna Pärnu. Rauhallista aamulla, kuten pitääkin olla.

Hiljaa virtaa Pärnujõgi.

Passissa olivat onkijat, tosi populaarinen harrastus.

Matkavalmisteluja veneeseen kannullinen dieseliä varoiksi. Nykyjään on monella asemalla lopetettu etanolin lisääminen bensiiniin. Hyvä idea, minun veneen moottorin valmistaja, Kubota ei suosittele biodieseliä.

Se biolisä on vähän sellaista viherpesua, pistetään sademetsiä nurin että saadaan palmuöljyä jota sitten lisätään dieseliin. Ja kyllä se viinankeittokin siihen että saadaan biobensaa on vähän pettuleipä touhua.

Teinkin kuitenkin sellaisen radikaalin ratkaisun että tempaisin lipun pois liehumasta.

Tuo Eestin lippu, Kalevi Jahtklubin logolla ei sitten ole minun, se on viereisen kumiveneen lippu.

Läksin taas huristamaan mutkaista tietä näkymättömiin, ihan vain raa’alla dieselillä. Ilman mitään bioa.

Kirkossa oli jälleen ovi auki. En kuitenkaan joka pyhä kirkkoon mene, vaikka hurskas mies olenkin. Ei ole päässyt syntejä tekemään, en tarvitse synninpäästöä. Katsotaan sitten joskus myöhemmin. Päädyin jälleen Tarton kaupunkiin, se kaupunki on kohtaloni.

Venäläinen shaslik grilli tuleen.

Kävi vähän vahinko kaupassa shaslikkien kanssa. Piti ostaa vähän syötävää, mutta kun oli nälkä. Hätäpäissään en osannut valita kanaa vai sikaa, otin molemmat. Tuli parin kilon verran, eihän ne kyllä maksaneet kuin 7 euron huitteilla yhteensä. Mutta tehty kuin tehty.

Shaslik miehen tiellä pitää.

Koira simahti syömisestä.

Iltapalaksi vielä raparperi pizza, hyvä on vastaanotto….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Raparperi pizzaa tarjolla

Kilu miehen tiellä pitää

Pärnun satamaan oli tullut poissa ollessani kumivene laivasto. Mukana myös Latvialaisia.

Sekä rannalle ilmestynyt tuollaisia jollia.

Olin aikaisin liikkeellä, nämä olivat jo liikkeellä. Fillari siivous partiot. Ahkeria työläisiä ovat.

Kävelin vakio aamulenkin kaupungille ja takaisin.

Ja tulin takaisin satamaan. Nämä Pärnun pursiseuran porukka ovat tosi ortodokseja, ei mitään huvipurjehdusta. Kaikki on ainoastaan kilpailua.

Nyt oli laitettu nuorempi polvi tositoimiin. Laser luokan kilpailut.

Kauas on päästy Neuvostoliiton ajoista, tässä Latvian ja Eestin kilpaijat keskustelee purjehduksesta. Nykyjään Baltian maiden välillä juttelevat englannin kielellä, ei venäjän kuten ennen.

Jätin kilpailijat jälleen keskenään, en minä osaa innostua siitä kuka saa sekunnin etumatkan toiseen. Kävelin rauhallisesti elämän ihmeellisyyksiä katsellen, en ottanut kilpakävely asentoa.

Kaupungille oli tullut uudet kyltit, vanhusten on toivottu pysyvän kotona eikä kepin kanssa hortoilla rannalla ja puistoissa. Pysyy näkymäkin kauniimman näköisenä. Koiraa ei saa pitää penkillä istumassa.

Tämä tomera täti oli ottanut asian tosissaan. Pani menemään määrätietoisin askelin, tyyliin pois alta. Väistäkää.

Katsoin ensin, että on laittanut lapselle koiran seuraksi lastenrattaisiin.

Mutta ei ollut lasta vankkureissa, oli vain tämä koira joka vähän häpeilevän näköisenä istui kärryssä korvat luimussa. Täti työnsi kärryä uhkaavan näköisenä eteenpäin, pois alta.

Mitä minä koiria tunnen, ne ovat kiinnostuneita haistelemaan uusia paikkoja ja hajuja. Vähän sääliksi käy, minusta koiran pitää saada elää koiran elämää ja ihmisen ihmisen arvoista elämää.

Lapsia viedään kärryillä, ei koiria, ei porsaita eikä lampaita. Lapsia siksi että ne eivät jaksa kävellä, eikä vanhemmat jaksa niin kauas kantaa kuin olisi tarvis. Jos koira ei jaksa kävellä, sen koiran elämän päivät ovat takana. Silloin koiralle tehdään viimeinen palvelus, koirasta pitää osata myös päästää irti.

Päädyin jälleen tänne torille. Jopas on paljon etelästä tuotuja mansikoita. En vahingossakaan niitä enään osta, enkä kyllä ilmaiseksikaan ota. Ne on kelvottomia jos vertaa Eestin omiin.

Kohta ovat Eestin omatkin valmiita, ostan koko lavan ja syön kerralla koko vuoden mansikat. Sitten odotan vuoden että niitä tulee uudestaan, en pilaa odotusta millään ulkomaan korvikkeella.

Kalakaupat ovat mielenkiintoisia. Vähän on näköjään vielä varaa petrata eestin kieltä. Linask on kala jota en tiennyt. On näköjään suutari suomen kieleksi. Sitä en kyllä tiedä mihin tätä tietoa tarvitsen. En osaa kuvitella että menen kalakauppaan ja pyydän ostaa muutaman suutarin. Nämä toiset kyllä tiesinkin, tosin en kyllä tiedä miksi menisin ja vimpan ostaisin.

Kilu voileipä, se on minun herkkua. Kerran yksillä markkinoilla ostin koko tarjottimen näitä kilohaili leipiä kerrallaan. Kananmunaa, tilliä, sipulia ja kilohailia, mustan leivän päällä.

Tänään on ollut velttoilu päivä, kilpailkoon ne joilla siihen into. Rattaallakin vedän ihan omaksi ilokseni, en osaa kuvitella lähteväni kilpailemaan sen kanssa.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kilu miehen tiellä pitää

Nopea vierailu

Ensin aamupalaa, sitten jaksaa.

Tiluksien tarkistus, mansikat jotenkin meinaa räjähtää kasvuun.

Taitaa tulla Eestin mansikoita.

Go bussin paikallisbussilla kaupungin keskustaa katsomaan.

Kaikki on kunnossa myös kaupungilla, maisemat ennallaan.

Emajõella käy kesäinen vilinä.

Mutta tuli jälleen aika, reppu pykälään.

Koiralle ohjeet miten pitää käyttäytyä, vieraat haukutaan ja ketään ei purra. Uhkailla saa kyllä.

Samoja jälkiä kuin tullessa. Võrtsjärven rantoja ja Viljandin kaupungin läpi Pärnuun

Veneeseen lippu merkiksi. Olipa nopea keikka Tartossa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nopea vierailu

Kyydin takaa Lux Express, Scania ja Irizar

Aamulla oli sumua vähän. Kalastajien äänet kuuluivat kun läksivät töihin.

Ei silti, vastaranta näkyy, ei paha sumu.

Panin keulaan toisetkin keulaköydet, sekä yhden vyyhden köyttä otille. Kävi meinaan yksi kerta että sille oli ollut tarvetta. Satamakapteeni kävi lisäämässä köysiä, kun myrsky nousi ja itse en ollut veneellä.

Hyvä ottaa lippu pois kun ei ole veneellä, satamakapteeni tietää että poissa ollaan. Nämä venäläiset, jotka ruotsin lipun alla seilaavan veneesä olivat tänne jättäneet, olivat myös lipun jättäneet salkoon.

Reppu pykälään ja kävellen joenrantaa.

Pärnu bussijaama, sinne olen matkalla.

No niin, Lux Express jo odottaa minua.

Suuntana kotikaupunkini Tartu, monet näistä ihmisistä jäävät kuitenkin Viljandin kaupunkiin.

Lux Express, minun kyydittäjäni, jälleen kerran.

Scania voimanpesä takaa vauhdin, Irizar mukavuuden. Kokonaisuudesta vastaa Lux Express.

Aurinko paistaa ja matka joutuu.

Maalaismaisemaa Eesti maalta.

Välillä taas vettä niin että roikaa.

Neito oli sähköautolla Tartun bussiaseman vieressä, en soittanutkaan Bolt taksia vaan hyppäsin neidon rattaille. Sanoin että vie minut kotiin. Taisi olla aloitteleva taksikuski kun piti niin navigaattoria seurata ja ohjelmoida.

Koira haukkui ensin taksikuskin, sitten alkoi rinkiä juosta ympärilläni. Veti monta kierrosta ja ulisi mennessään.

Kunnes meni kuumissaan koppiin huilaamaan.

Että tänään Tartussa.

Lämmintä piisaa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kyydin takaa Lux Express, Scania ja Irizar

Kihnu väinä, koti väinä

Tuli lähdön hetki. Kun on tilaisuus lähteä on syytä lähteä.

Jos ei silloin tilaisuuden tullen lähde, se voi myöhemmin myöhäistä ja sitten kaduttaa. Tämäkin omistajan ylpeys nostettiin vuosia vesille ja takaisin. Ei se laiturista mihinkään liikkunut. Nyt sitä ei edes veteen lasketa, eikä kyllä kannatakaan.

Minä läksin, kello oli jo kuusi läpi aamulla. Muhun miesten veneet jäivät satamaan yksin.

Että heippa vain Kuivastu, tämä satama on hyvällä kohdalla. Ja hyvä että tämä saarte liinid on rakentanut huviveillekin tähän lauttarantaan sataman. Ei se firma näistä koskaan saa omiaan pois, mutta tekevät hyväntekeväisyyttä.

Purjeella.

Sitten taas tyyntyi ja koneella. Monta kertaa vaihteli. Jos matkaa on luokkaa 50 merimailia, niin ei millään 2 solmun vauhdilla oikein jaksa purjehtia. Se tekee meinaan yli vuorokauden purjehdusta. Ja sitten kun tulet perille ja kehut kuinka vedit vuorokauden legin, joku kysyy kaukaako tulit? Hävetää vastata, että tuosta tulin niemen takaa.

Sitten tuli utu ja välillä vähän enemmänkin sumua. Panin joutessani radarin töihin. Heti kohta huomasin että on ylimääräinen kaiku parin kilometrin päässä. Ei se mihinkään liikkunut mutta ei siinä mitään pitäisi olla.

Se oli tuolla Ipsi matalan toisella puolella. Ensin ajattelin että nonii, piirivalve kyylää. Sitten keksin katsoa netistä marinetraffic: ista. Eva 320 se siellä kyyläsi

Hain kuvan netistä, itse laivaa en nähnyt ollenkaan.

Tuo suurkäkki kannattaa kiertää länsipuolelta. Ei siinä pohjaan osu, mutta siinä on rysä. Tiedän vanhasta muistista.

Ja taas mennään auringossa purjeella.

Tuosta Kihnun pohjoispuolelta.

Kepit tietä näyttää.

Nopeus vaihtelee paljon.

Jyrinää kuuluu, ei osaa sanoa että tyhjä pääkö se jyrisee ja tekee harhoja vai onko kauempana ukkonen. Todennäköisesti ukkonen kyllä.

Joo, Pärnun alkaessa näkyä, ukkonen se on

ja sadekuuroja näyttää.

Laiva veti vielä ennen aallonmurtajaa ohitse, lännessä taivas oli kirkas.

Minä mietin että menköön ensin, on ahdasta molemmille yhtä aikaa.

Ja paskat se mitään ahdas ole, pärnun purjehtijat tulivat kilpaillen vastaan. Hyvin sopii.

Tosista meininkiä näillä Pärnun pojilla.

Pärnu Pärnu.

Panin veneen tuohon ruotsalaisen viereen. Ne mitään ruotsalaisia ole, venäläisiä ruotsin lipun alla.

Antaa paukkua taivaalla jos siltä tuntuu, minä olen perillä. Tässä jälkeä

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kihnu väinä, koti väinä

Hiiu väinää

Tämä Orissaaren satama on Illiku luodolla, mihin on tehty 50 metriä pitkä pengertie. Vanha kalasatama ja sen rakennuksia.

Näillä yrittäjillä on kyllä kovasti tarmoa, toivottavasti onnistuvat. Suunnitelmissa ruopata sataman ympärystä, nyt niin matalaa että minä jäin kiinni ja suuremmat ei pääse ollenkaan. Juttelin näiden sataman vuokralaisten kanssa ja kertoivat suunnitelmistaan ja unelmistaan. Nauroivat ettei heille voi huonommin kuin konkurssi tulla, tahdomme yrittää. Restauroivat rakennuksia ja niin edelleen. Toivon sydämmestäni että onnistuvat vaikeassa tehtävässä. Kerroin sen myös näille yrittäjille, jotka kädestä pitäen kiittivät kun kävin. Toivottivat uudestaan tervetulleeksi.

Mutta kyllähän Illiku luoto on jo nyt jotain, siellä saa syödä, juoda ja tanssia. Katsoin lokikirjasta olen täällä jo neljännen kerran.

Panin rattaan kokoon. Näkyi tulleen täällä Orissaaressa melkein 90km mittariin. Vauhtia riittää elämässä.

Tänne Orissaaren kalasatamaan sattuvat sellaiset merikarhut, joille satama etiketit ei ole se “the juttu.”

Oli aikani lähteä Orissaaresta, satamakapteeni kävi vielä laiturilla heilauttamassa kättään. Ja katsomassa kuinka pärjäsin, kun manoveerasin sataman mudassa.

Täällä on myös pienimuotoinen camping, muutama asuntovaunu oli.

Huristin moottorilla tyhjäkäynnillä tätä matalaa Väike Väinää kohti syvempiä vesiä.

Tänne löytää suunnistamalla tätä korkeaa mastoa kohti.

Vesi lämpenee matalassa lahdessa nopeasti. Tai ei tämä alunpitäen lahti ole, tämä on salmi johon tehty pengertie.

Pääsi 4 metrin syvyyteen, tempaisin purjeen ylös.

Ja toisenkin purjeen, olin tuuliajolla.

Otin rennon matka asennon ja annoin tuulen viedä elämässä eteenpäin.

Hiiu Väinää kiertäen Muhun saarta. Hiiu Väinä, koti väinä.

Katselin karttaa ja laskeskelin, jatkanko Kihnun saarelle. Siellä olisin joskus kello 10 paikkeilla illalla, vai käännynkö Kuivastuun. Lopuksi sain päätettyä, Kuivastu.

Soitin satamakapteenille, kysyin että mitäs jos tulen. Tämä kysyi olenko kaukana? Kerroin että jos katsot ikkunasta niin näet purjeen pohjoisessa. Tule tule, houkutteli satamakapteeni.

Purjeet alas ja kohti satama allasta.

Tuosta aallonmurtajan aukosta sisään ja olen perillä.

Katselin että eipä näy satamakapteenia, mutta tämäpä tuli juosten laiturille vastaan. Yritin huutaa että älä hullu juokse, tämä parantaa vain vauhtia. Sama juttu joka kerta.

Köydet kiinni ja tämä kysyi mistä tulin ja mihin menen, ja juoksi konttoriin kirjoittamaan tietokoneelle ylös.

Lähdin talsimaan perässä konttoriin, tämä oli sillä aikaa suomenlipun hakenut ja nosti salkoon. Juteltiin niitä näitä, vastahan me eilen nähtiin kun kävin rattaan kanssa satamassa. Ei mitään uutta erikoista, mitä nyt oli saanut päähänsä varmuuden, että kiinalaiset oli laboratoriossa tehneet koronaviruksen jonka olivat laskeneet liikeelle. Siitä kuulemma koko show.

Yhtäkkiä kesken äijän teorian selityksen, kysyin että kuinka täällä haisee paska niin pahasti? Satamakapteenin kanssa katsottiin toisiamme, että kylläpäs onkin kankea paskan haisu. Se oli tuoa auto, se oli ahdettu sikoja täyteen. Siat hokasivat että ovat matkalla teurastamolle ja niillä meni maha kuralle. Kiljuivat kuin viimeistä päivää kärryssä ja haisivat.

Auto läksi pois laivaan haisemaan, satamakapteeni läksi kotiinsa ja minä jäin tyhjään satamaan illaksi katselemaan pilvien tanssia taivaalla…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hiiu väinää

Kansantanhut raikaa Saaremaan suvessa.

Aamulla päätin lähteä vähän päätä tuulettamaan, fillarilla. Valitsin oikean kuvakulman ettei rattaani näytä niin pieneltä.

Yritin käydä täällä sota-tavara museossa.

Komean sadekatoksen alla ovessa oli kuitenkin kyltti.

Suljettu. Sen voi kyllä arvatakin, eipä täällä paljon turisteja liiku. Eestin turisteja jonkun verran, ulkomaalaisia ei ketään. Ei paikalliset usein omaan museoon mene.

Eteenpäin, yli Väikese Väinan tamme. Eli sen pengertien joka ylittää Väike Väinän salmen.

Viiran kylä, eli Muhun saaren keskusta.

Sieltä leipomosta tuollainen hyvä patonki. Torimyyjä joka myi sellaisia pika hapatettuja kurkkuja tarjosi niitä vielä. Taas jaksaa sotkea fillarilla.

Tempaisin samantien tänne Kuivastuun.

Pääsin jälleen merenrantaan. Satamassa kävin juttelemassa yhden Eestin purjehtijan kanssa, oli siitä harvinainen tapaus, ettei harrastanut kilpapurjehtimista. Naureskelimme että voihan sitä niin sama purjehtia, samoin kuin fillarilla ajella niin että maisemia vain katselee. Omaksi ilokseen ja toisten kateudeksi.

Tein vielä ylimääräisen lenkin paluumatkalla, kävin Koguvan satamassa. Olen joskus ajatellut, pitäisikö poiketa? Nyt tiedän, ei ainakaan purjeveneellä tarvitse.

Näyttää meinaan matalin kohta 1,3 metriä satamaan tullessa. Ei onnistu kyllä, ei.

Tuollaisille tämä satama on tehty.

Muhun saaren, Viiran kylän kirkko, ei pääse sisälle.

Saaremaan viljapellot lainehtii, koiranputkea. Kaikki ei ole kuin ennen. Silti Saaremaan suvi on se ainoa oikea.

Lopuksi päädyin takaisin tänne. Orissaare.

Tämä Valge Varese Trahter oli suljettu. Omistaja oli kuollut ja kukaan ei tahtonut jatkaa.

Päädyin tänne, Sadama Kõrtsiin Orissaaressa. Se ei ole satamassa, kuten voisi arvata, vaan tuolla kylän keskellä.

Tiskillä olevalle tytölle kun sanoin taikasanat: “Anna mulle süüa, ma olen nii näljane.” Saaremaan neiu nauroi iloisesti ja toi minulle kohta tällaisen täyden lautasellisen Gulassia. Tuollaisen pienen 60 kilometrin aamulenkin jälkeen se olikin oikein hyvää.

Mutta mitä? Saaremaan neiud liikkeellä.

Äijä työnsi lastenkärryissä tuollaista suurta ämyriä ja kansanmusiikki pauhasi.

Ihmiset seurasivat tätä kulkuetta, kuten minäkin. Joka kadun risteyksestä tuli lisää ihmisiä mukaan. Hyvä tunnelma, kun ihmiset vilkuttivat risteyksessä niin nämä kansanpukuiset hihkuivat hihhoo ja matka jatkui,.

Mitenkähän minä aina suinpäin syöksyn mukaan kaikkeen? Ihan kaikkeen. Tässä videota vähän pidoista…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kansantanhut raikaa Saaremaan suvessa.

Anna mennä vaan, viittoi Ahti

Tuulenväre oli noussut, minunkin oli aika lähteä jatkamaan tätä iänikuista kierrostani. Yksi vierasvene jäi satamaan, oli tullut illalla, Eestin purjehtijat Tallinnasta.

Seljän taakse jäi Kuivastu, kuivamaa.

Piret ja Töll huilasivat vielä.

Purjeet vetää Väinämerta kohti pohjoista.

Rauhallista menoa, aurinko paistaa kuumasti.

Sitten se taas tapahtui, ei ole ennen tapahtunut ja taas tapahtui. Tuuli läks tiehensä, minä jäin moottoriajolle ilman tuulta. Tuuliajolla olisi parempi, mutta minkäs teet.

Löysin väylän kartalta, ainoa ettei niitä merkkejä meressä ollut.

Sitten alkoi määränpää, Orissaari näkyä. Tuulikin nousi, nyt ei olisi enään tarvinnut.

Oli meinaan kartalle merkityn väylän matalin kohta 1,6 metriä. Se on 5 senttiä korkeammalla kuin veneen syväys.

Lisäksi lähtiessä Virtsun sääasema näytti vedenkorkeutta -24 senttiä. Tämä sen BK77 korkeuden mukaan, jotka ovat minun lahjoituksena saamieni karttojen syvyyslukemat. 160 senttiä matalikko, vesi 24 senttiä alhaalla tekee matalan kohdalla syvyydeksi 136 senttiä. Veneen syväys 165 senttiä, tekee -29 senttiä. Niin paljon jää vettä puuttumaan alta. No summamutikalla kiertelin sen matalikon.

Tuossa oli 2,6 metrin syvyydellä Wk, eli wrakki, eli hylky.

Minä tiiruilin näkyykö hylky, ei näkynyt. Sensijaan siellä oli Ahti, meren jumala. Ahti viittoili että anna mennä vaan, minä suojelen menoasi.

Otin takaa poijun kiinni ja puskin mutaan että sain keulan laituriin. Eipä siinä kyllä olisi poijua tarvinnutkaan, kyllä se siinä mudassa kiilautuneena pysyy paikallaan.

Siinähän ne puuttuvat poijutkin on, satamaan kerättynä. Tässä muuten karttaa jos joku haluaa katsoa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Anna mennä vaan, viittoi Ahti

Tuulenpyytäjällä ja Kubotalla Kuivastuun

Tuollaista se on heti aamusta, ei tuule ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Moottoriveneilijän unelmakeli, paitsi että moottovenemiehet nukkuvat tähän aikaan. Laiturissa monta venettä, 2 kylälistä Tallinnasta. Toinen moottoriveneellä ja toinen purjeveneellä

Minä irroitin köydet ja lykkäsin veneen laiturista ja käynnistin koneen.

Oskari oli varmaankin jo kotonaan herännyt, ei vielä paikalla kun poistuin.

Kello oli siinä vaiheessa jo kuusi.

Kauhistuttavan tyyntä.

Heissan Kuressaari, tulen takaisin.

Ojaan vako urkenee ja heti perään menee umpeen.

Väylän päässä oli tuollainen levämatto, osaksi varmaankin siitepölyäkin. Yli vaan.

Nousi muutaman metrin tuuli, heti purje ylös ja kone pyörryksiin.

Jollainlailla liikkuu, hyvä niin.

Roomassaaresta lähti tuollainen vekotin ja veti ohitse. Matkalla Kihnuun, kertoi meinaan vhf radiolla satamalle lähtevänsä sekä määränpään.

Jonkun tunnin sitä riemua kesti, sitten jälleen tapahtui kauheita. Tuuli katosi.

Vauhti hiipui, eihän minulla periaatteessa kiire ole. Laskin vaan päässäni että tätä vauhtia olen 4 päivän kuluttua perillä, siis jos ei siitä hiljene vielä.

Siitä sitten ei tuulen, vaan Kubotan viemänä. Tuulen viemänä kuulostaa hienommalta ja tuntuukin, kuin Kubotan armoilla.

Olisihan tässä välissäkin ollut satamia, ei vaan sää ennusteissa näköpiirissäkään sopivia tuulia.

Siitepölyä on paljon meressä, männyt pölyttävät.

Pariinkin otteeseen tuuli vähää aikaa, aina tuulenpyydystin peliin heti.

Rentoudun reporankana ja katselen pilviä Saarenmaan päällä.

Olen matkalla Muhun saarelle.

Kuivastun satamaan matka.

Soitin satamakapteenille jo 3 tuntia aiemmin että olen tulossa, oletko paikalla. Tämä on mielissään kun tietää että joku tulee. Vielä enemmän riemuissaan kun soittaa että tulossa olen.

Oli tähyillyt ikkunasta ja oli jo valmiina laiturilla odottamassa kun tulin. Ei kysynyt veneen nimeä enään, muistaa kyllä. Kertoi paksulla saarten murteella heti kuulumiset sitten viime näkemän. Toivotti että kiva kun tulit.

Kovin oli huolissaan kun ei kulkijoita käy. Valitti että 12 tunnin päivä on pitkä odotellessa. Kahteen mieheen tekevät koko kesän joka toinen päivä vuorotellen. Juosten toi suomen lipun salkoon tämä työhullu satamakapteeni.

Tuollaista jälkeä jää kun Liivinlahtea ja Väinämerta kyntää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuulenpyytäjällä ja Kubotalla Kuivastuun

Kadonnutta rautatietä etsimässä

Tuollaista lupaa lyhyellä tähtäimellä Kuressaareen.

Ja tuollaista 10 päivän tähtäimellä. Tuulet on heikkoja ja aurinkoa lykkää.

Heti aamusta tuollaista.

Tuulen teitä ei oikein pääse purjeveneellä.

Tai pääsee mutta meno on etanan menoa, ei vauhdinhurmaa. Joten ajelen fillarilla katsellen kaupunkia.

Nasvaan tempaisin fillarilla. Kalastajat olivat tulleet kalastamasta ja purkivat saalista.

Miekkakaloja oli tuollainen korillinen.

Veneen pohjalle laskivat vettä ja tuollaisella pumpulla imivät kaloja torveen.

Tulivat tuollaiseen häkkyrään jossa mies heitteli kiisket ja muut toiseen paljuun. Näyttivät silakoilta vai mitä lie kuoreita. Vahva kalan tuoksu oli.

Melko hiljaista on kuitenkin, satamaa on kunnostettu suurin rahoin.

Osa on jo luovuttanut. Mutta kyllä Eestissä troolareita riittää, niitä on kesällä kymmeniä Haapsalun satamassa.

Kävin myös täällä veneiden hautausmaalla. Tai siis kyllähän ne veneiden muotteja on. Täältä tulee vuodessa noin 4 purjevenettä. Enemmänkin ehtisi kuulemma tehdä, ne pitäisi vain saada myytyäkin.

Saarelaiset, samoin kuin Tallinnassa ja Tartossakin merkkaavat sadevesikaivot.

Meri alkaa tästä. Ei pidä tupakan tumppeja heittää kaivoon.

Nälkä alkoi vaivata, katsoin netistä missä saa syödä. Tämä mainosti että miehen malliin ruokaa. Oli paremminkin sellainen työmaaruokala jossa kävivät syömässä.

Ruokalista näytti nälkäiselle fillaristille hyvältä. Kahdet hinnat on suuri/pieni annos.

Jos jonoa on ulko ovelle asti se on hyvä merkki.

Entinen pankkityöläinen päätti perustaa tämän paikan. Ei ole ala carte listaa vaan päivän tarjoukset viskataan tiskillä lautaselle. Turisti ajalla kesällä kilpailijat monet lopettaa päivän tarjouksien myynnin ja myyvät vain ala carte listalta suurella rahalla. Tällä on toiset otteet.

Kefiiri marinoitua sikaa, oikein hyvää ruokaa.

Tämä on Baltiassa tosi harvinaista herkkua, itsepalvelulla myös astiat pöydästä. Ymmärrän kyllä tässä, täällä käy tolkuttomasti syöjiä. Alan varmaankin minäkin tästä lähtien.

Alkoi kiinnostaa tämän kadun nimi, aloin ottamaan selvää asiasta. Kuressaareen on ollut tuolta Kuivastun satamasta leveäraiteinen rautatie. Se jatkui myös ympäri saarta ja Neuvostoliiton sotahullut johtajat rakensi sen rautatien rautatie tykkien liikuttamiseksi. Heti kohta kyllä ohjukset ja raketit kehittyivät ja rautatietykit jäivät vanhanaikaiseksi.

Rautatieasema on vielä tallessa. Mitä siinä on viimeksi ollut en tiedä, nyt näytti että puretaan sisustusta vai meinaavatko hajottaa koko helahoidon.

Laitan rattaan pakettiin.

Kuressaaressa tuli 140 kilometriä poljettua. Saaremaan suvi, meeldid minule…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kadonnutta rautatietä etsimässä

Saare Daam vai Katariina Jee

Aamucappucinon jälkeen heti rattaan selkään ja aamulenkille. Vaatimaton aamulenkkini oli 21 kilometriä.

Sotkin nuoruuden innolla kauniita maisemia ihaillen.

Ohi tämän kullimäen.

Siellä on tehdas jossa tehdään luksus jahteja. Ne ei varmaankaan ole minulle tarkoitettuja, joten jatkoin matkaani.

Päädyin tänne, Roomassaareen.

Ystäväni piirivalve oli jossain muualla, partiovene oli laiturissa.

No mutta, mitä minä näenkään?

Katariina Jee, sulavalinjainen Toomas Nipernaadin unistus. Juttelin omistajan kanssa kerran ja kysyin, että onko Katariina Jee Nipernaadin unistus. Kertoi että joo, ihmetteli miten minä tunnen niin hyvin Eestin kirjallisuutta. No siksi, että Nipernaadi on minun kangelane.

Käännyin takaisin Kuressaareen.

Lentoasema oli tallella, lähtee ja saapuu yksi lento päivässä.

Alkaa ilmat lämpenemään, veneessä 27 kraadia.

Ulkona varjossa 24.

Taivas ei ole vielä lämminnyt, -10 astetta.

Toivat veneveistämöltä uuden veneen laituriin, äijät laittoi luovutuskuntoon.

41 jalkainen Saare vene, upouusi.

Tuleva kotisatama Haapsalu.

Myöhemmin omistajat tulivat ihastelemaan uutta venettään. Hollantilaiset jotka asuvat Haapsalussa. Mutta jos minulta kysytään niin mieluummin Katariina Jee, kuin Saare Daam.

Odotan uusia tuulia, uskon että ne palaavat joku päivä. Kun ne tulevat ne vievät minut johonkin, ne tuule meinaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Saare Daam vai Katariina Jee

Odotettu kyläläinen

Aamulla oli tuulet häipyneet. Hyvä että pääsin eilen perille. Aamulla tuli yksi mies veneellään, oli koneella koko yön jyskyttänyt samoja jälkiä.

On täällä tuuliakin ollut.

Saaren neito oli laiturissa hypännyt niin että pultit vääntyneet. Tuo neito ei muuten usein merellä käy, aina samassa paikassa mollottaa.

Minä kävin kaupungilla katselemassa, fillaroimassa. Sama meininki kuin ennenkin, kuoleman hiljaista.

Kun tulin takaisin oli satamakapteeni tullut töihinsä. Sanoi että oikein hätkähti kun näki suomenlipun veneeni perässä. Sillä aikaa kun olin pois oli käynyt 2 moottorivenettä Tallinnasta kyläilemässä. Oskari jaksaa kuitenkin jokapäivä tulla työmaalle katsomaan, josko joku tulisi.

Laittoi minulle ihan lipunkin liehumaan, olen kuulemma odotettu kylälinen. Ei vieras vaan kylälinen Siinä istuimme kauan portailla ja jutustimme. Jatkoimme siitä mihin viimeksi jäimme.

Läksin uudestaan, tälläkertaa tähän pritsimajaan.

Istuin pöytään, neidolle sanoin että olen näljanen. Anna mulle süüa.

Ja katso, neito toi minulle Gruusialaista lihaa. Kai se ihan eestin sika oli, mutta valmistettu gruusian malliin. Hyvää oli, 5 euron satsi.

Onneksi on ohjeet miten ajetaan fillarilla kadulla.

Tosin en oikein ymmärrä mitä näissä ohjeissa yritetään kertoa. No minä pistelen vain fillarilla eestaas.

Saaremaa neitoa kävin myös tervehtimässä, pellavapäätä. Ei ollut unohtanut minua.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleeni, mitenkähän sen Belligshausenin, saarenmaan suuren pojan nimellinen purjelaiva etenee.

Näyttää olevan Göteburg ohitettu ja matkalla pohjanmerelle. Kovia poikia, pieniä ovat minun purjehdukseni näihin verrattuna.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Odotettu kyläläinen

Myötäistä Kuressaareen

Kävin neito satamakapteenia tervehtimässä heti kohta kun heräsin. Oli tänään sellainen tuhdimpi neito satamakapteenina, tämä on välillä kiukutellut minulle. Nyt oli niin ystävällinen, halusi laittaa suomenlipun salkoon. Minä että älä nyt vaivaa näe, olen vartin päästä jo näkymättömissä.

Taakse jäi typötyhjä satama. On se joskus täpötäysikin ollut, mutta nyt ei kyllä näy kulkijoita missään.

Purjetta ylös ja menoksi.

Sivutuuleen kyllä kulkee hienosti.

Myötäiseen ei näillä purjeilla oikein kovaa mene. Mutta ei kai tässä mikään kiire ole.

Sinne se jäi Kihnun saari ja Kihnun tydrukud.

Vähämmatkaa oli väylää tarjolla, käytin hyväkseni.

Sitten loppui väylät ja alkoi maakin kadota näkyvistä. Ja katosikin välillä.

Kompassi on kyllä niin huonoksi mennyt että kohta on ostettava kai uusi.

Onhan minulla kompasseja veneessä montakin. Varmaan 5 erilaista. Tämä on joku kiinalainen jota olen joskus vyölenkissä kantanut kävellessäni. Tämä on vähän omituinen kapine. Itäsuunta näyttää asteissa 90 astetta. Jotenkin peilikuva masiina.

Ohi tuon Allirahun luonnonsuojelu alueen.

Kohti Abrukan saarta josta käännös luoteeseen.

Pieni saarelainen sisälläni kiljaisi riemusta, kun näki tämän Kuressaaren piispanlinnoituksen. On muuten piispat tainneet olla sotaisaa väkeä, nyt hyssyttelevät liperit kaulassa ja ovat niin liberaaleja.

Näin muuten yhden veneenkin liikkuvan tänään. Tuli tuolta Roomassaaresta ja läksi kohti länttä.

Tuttua ojaa kohti kaupunkia.

Taitaa kesä kääntyä syksyyn, kun on jo joutsenilla poikaset.

Olihan täällä muutama vene, kaikki paikallisia. Niitä on tänne muutama lisää tullut tuolta Roomassaaresta, kun SL marina nosti venepaikan hintoja.

Että jälleen Kuressaari

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Myötäistä Kuressaareen

Luxusta vaihteeksi.

Kaikki tarvittavat toimet oli tehty.

Koira tuijottaa, joko se kehno taas lähtee. No lähtee se.

Bussilla tänään kaupungille.

Sieltä se tulee, Go bussifirman operoima Tartu kaupunkibussi. Hyvät bussit on.

Paikallisbussit maksaa muuten 83 senttiä kortilla maksettaessa. Pankkikortti kelpaa tai sitten ihan bussikortti johon ladattu rahaa. Jos ei näitä ole niin kuski myy lipun 2 euron hinnalla. 65 täyttäneet pääsee ilmaiseksi.

Bussijaamassa odotti minun kyytini, Lux Express.

Bussikuski oli käärinyt hihat ja alkanut lippuja tarkastaa. Toivotti tervetulleeksi kyytiin kun näytin lipun.

Hieno bussi. Matka jatkuu.

Heti kohta 2tuntia ja 3 varttia myöhemmin olinkin Pärnussa. Piletti maksaa muuten 6.40 euroa eläkeläiselle, kilometrejä tulee 180. Hyvä Lux Express

Kävin satamakapteenia jututtamassa, yritin tarjota rahaa. Ei kuulemma ole oikea aika maksella, maksa myöhemmin.

No ei väkisin maksella, maksan myöhemmin.

Kyllä on Eestiläiset kovia kalamiehiä, seisovat joessa kainaloita myöten ja heittelevät uistinta. Kai siihen jotain joskus tarttuu.

Kiepsautin veneen matka asentoon ja kokka oli kohti etelää.

Välillä joku sadekuuro, joista pari pisaraa selkään heitti.

Laiva kulki ohitseni.

Sateenkaari tietä näyttää.

Sinne läks aurinko Liivinlahteen, että molskahti.

Minä jatkoin taivalta, määränpää ei ollut enään kaukana.

Kihnu Virve köllötti kaijassa, minä otin vierestä kohdan. Vuorokausi ehti jo vaihtua. Montakohan kertaa olen täällä ollut? Ja aina uudestaan tulen…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Luxusta vaihteeksi.

Pika keikka

Eipä tullut purjehtimiskeli. Jos ei tuule väärästä suunnasta tai väärällä nopeudella, tai ei tuule ollenkaan. Tai ei muuten vain huvita purjehdus.

Satama ei vastaa, eli ei korvaa vahingoista jotka sattuvat satamassa. Jopas nyt jotain, kyllähän jonkun pitäisi kaikki vahingot korvata. Yhteiskunnan ainakin ja kaupungin. Jos vaikka kännykkä taskusta mereen putoaa, niin yhteys asianajajaan ja haastaa kaupunki ja satama oikeuteen.

Hiljainen on kylä kun aamulla aikaisin kuljen.

Kuitenkin merenteemallisia jalkakäytävä kiviä.

Hiljaa virtaa Pärnujõgi,

Jos ei purjehdita niin ajetaan autolla. Idän suuntaan.

Autopilottiin 95, rajoitus on 90.

Maaseudun läpi ja Viljandin kaupungin läpi.

Kõpu kylä.

Kirjossa oli ovi auki, äkkijarrutus ja auto parkkiin.

Kirkossa olikin pappi työn touhussa, piti saarnaa kansalle. Kansaa oli kokoontunut perin 4 ihmistä. Pappi puhui jotain, kuinka elämä pitäisi elää. Lopuksi alkoivat laulaa virsiä ja päätin jatkaa matkaa.

Koira oli jälleen riemussa kun äijä tuli kotiin ja vielä kananpalasia mukana.

Tälle sopi paremmin kananpalat kuin shaslik. Koira alkoi jotenkin protestoida ja näytti mitä ajattelee.

Mutta se siitä, on aika nostaa kytkintä ja tilata Bolt. Johan sitä tulikin kotona oltua. Useita tunteja, nostan repun olalle….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pika keikka

Kapteenin kange vie pensaaseen

Kihnussa on oma murre, aika vahva murre onkin. On kuin Rauman murre suomessa, sitä ei tahdo aina oikein ymmärtää. Tämäkin oli käsityökaupan kyltti. Luin pitkään että mitä tässä oikein sanotaan. Eihän sitä murretta kaikki puhu, mutta jotkut kyllä.

Ajoin fillarilla tietäpitkin, katsoin että vanha mies makaa pensaassa. Läksin kysymään että mikä sinun on? Tämä alkoi sillä käsittämättömällä Kihnun murteella humalapäissään selittämään jotain. Kysyin että missä asut? Pitäisikö sinun mennä kotiin huilaamaan. Näytti pulloaan ja nauroi ja selitti jotain, josta en kyllä ymmärtänyt kuin ihan pätkittäin vähän.

No minä jätin alkuasukkaan rauhassa viettämään lauantaipäivää, 6 volttisen kapteenin kangeen kanssa. Näytti pärjäävän.

Tämä kunnan omistama satama korjattiin pari vuotta sitten. Tuli tuollainen nosturi ja rakensivat tuon rantamuurin ja laitureita. Vähän sähköja ja vesijohtoja ym.

Rahaa paloi näköjään 644811,95 euroa yhteensä. Eu tuki tätä 517261 eurolla ja itse kunta maksoi 127550,95 euroa. Eihän niitä edes kunnan itsemaksettuja euroja taida koskaan saada satamamaksuina takaisin. No voihan tämän niinkin laskea että eu tukee minun ja muidenkin purjehtimista Kihnuun sillä reilulla puolella miljoonalla. Hyvä niin, on ainakin hyvät laiturit.

Tukea saavat myös kalalaivasto, kirkko ja lentoasema. Tuen pienuuden takia on kalalaivasto vähän kärsinyt. Mutta kyllä sillä vielä vuosia tukia voi kalastella.

Mutta nyt tuli pääläri täyteen, oli aika lähteä. Satamaan jäi 2 pientä venettä seisomaan, nätävästi paikallisten kulkuneuvoja.

Sinne jäi Kihnu.

Tyyntähän täällä oli jostain syystä. Pärnussa tuuli kuitenkin 7m/s. Moottorilla siihen suuntaan.

Autopilotti ohjaa ja kubota vie.

Vesi oli jo 16 asteista, ei paha.

Selkeä taivas on kuitenkin aika kylmä, -19 astetta pakkasella. Ilmankos tuntuu viileältä purjehtia. Aurinkoa koitin mitata, muttei tainnut tähtäykseni osua.

Sitten alkoi Pärnun aallonmurtaja ja taustalla uimaranta.

Satamasta lähtee puuta laivoilla.

Lopuksi oman seuran omaan satamaan.

Sovittiin satamakapteenin kanssa lähtiessä, että otan tuolta kaikkein sisimmän paikan itselleni. Että nyt minulla on kotisatama. Tai niitä on oikeastaan lukematon määrä satamia, joissa tunnen olevani kotona. Kunnes yksi päivä jälleen karkaan matkaan, samoin kuin kotoa keväällä ja myöhemmin palaan takaisin. Vähän kuin Nipernaadi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kapteenin kange vie pensaaseen

Saarelaiset on omaa rotua

Köllötin Kihnu Virven vieressä kun heräsin. Kaikki oli niin hiljaista.

Kohta se kuitenkin läksi kohti Munalaiu satamaa.

Satamakapteeni huikkasi että tule auttamaan. Keksillä roikotti tuollaista mitä lie routamattoa.

Saatiin revittyä ylös niin paljon kulmaa, että sai köyden kiinni ja autolla vetivät laiturille. Ehkä oli karannut tuosta vierestä laiturityömaalta.

Minä lähdin sotkemaan rattaalla toisten tekemiä polkuja. Omia polkuja kulkiessaan joutuu usein umpimetsään ja se on raskasta. Siitäkin on kokemuksia.

Perskuta, Kihnun kirkossa oli ovet auki. Ensimmäistä kertaa olen sellaiseen aikaan sattunut.

Minä perin hurskaana miehenä heti portista kirkonpihalle ja ovesta sisään.

Panin heti myös kynttilän palamaan. Säästäväisenä panin kynttilän palamaan vain toisesta päästä, vaikka joku joskus on epäillyt että poltan molemmista päistä kynttilääni.

On muuten täällä Kihnun kirkossa ärjyt urut. Tuollaiset V16 malliset tuomiopäivän pasuunat. Kyllä kuuluu virrenveisu kauas, kun näillä kanttori painostaa synnintuntoisia saarelaisia kaidalle tielle.

Kävin myös täällä saaren etelälaidalla vaihteeksi majakkaa katsomassa. En kuitenkaan tälläkertaa vaivautunut majakkaan kiipeämään. Kunhan ihastelin. Nykyjään ei majakoita enään rakenneta, ne ovat katoavaa kansanperinnettä.

En tiedä paljonko täällä saarella on majoituskohtia, mutta paljon.

Tässä sataman vieressä olevassa viitassa on osa näistä majoituksia tarjoavista taloista.

Saarelaiset ovat kekseliästä ja aikaansaapaa väkeä. Jo neuvostoliiton aikaan olivat siinä maineessa ja maine senkus paranee. Tässä on yhden majoituksen pihalle kaivettu lampi jossa sai soudella ja ihastella.

Eu oli tukenut tätä toimintaa. Talon omistaja oli hakenut tukea että pitää saada palokunnalle vedenotto kohta, jos vaikka talo alkaa palaa. Eu oli maksanut vedenotto lammen. Kyllä saarelaiset osaa.

Saarelaiset ovat omaa rotua.

Myös saaren linnut ovat omaa rotuansa. Hirmuinen linnunpönttö tehty.

Panin tähän viereen mittasuhteiden hahmottamiseksi tämän iän ikuisen lippalakkini. Perskuta, tuo reikäkin on minun pääni kokoinen ja pönttö metrin korkea.

Vieressä oli toisia pönttöjä, ne oli vaakamallisia. Laitoin tämän fillarini tähän puun juurelle, että voi vähän arvioida kokoa.

Ei niissä ainakaan vielä ole lintuja pesimässä, lienevätkö telkän pönttöjä?

Vetelin tätä saarta ympäriinsä, yhteensä sellaisen maratoonin verran.

Täällä Kihnu ja eestin suvi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Saarelaiset on omaa rotua

Huomio suomi, sanoma kaukopartiosta

Kävin kello 6 taas kaupungilla katsomassa, ei mitään uutta. Ei sitten mitään.

No löysinhän minä tällaisen mainoksen, Kihnun käsityöpuoti nimisen kaupan ikkuna. Mutta sehän olisikin hyvä idea lähteä Kihnuun vaihteeksi.

Kihnun tuulimittaritkin näytti sopivaa tuulta, ei kun menoksi.

Moottoria käymään ja kaikki köydet irti. Köysiä oli muuten 6 kappaletta veneestä laituriin ja yhdellä poijuun vielä köytetty.

Ei kehdannu alkaa joessa luovimaan ,vaan koneella kohti aallonmurtajia.

Ohi sataman.

Purjetta ylös ja siitä se lähtee.

Horisontti keinahtaa jälleen tuttuun matka asentoon. Se on merkki että silloin mennään. Köysi arsenaali on takana kuivamassa myrskyn jäljiltä.

Että luovia liivinlahdella, luovia luovin perään. Aina kun rysä edessä niin taas luovi.

Vauhti tuntuu korvissa kohisevan. Ei silti, eihän tuo ole kuin alta 10 kilometriä tunnissa. Juosten menisi ohitse, paitsi täällä merellä.

Sadepilvi alkoi nostaa tuulta, vetäisin hätäpäissään yhden reivinkin.

Jälleen Kihnu.

Tuuli tyyntyi ja aurinko tuli juuri kun sain veneen laituriin. Satamakapteenia kävin tervehtimässä, oli sama ikäneito kuin viimeksikin. Taas kyseli hankalia, koska lähdet ja mihin lähdet. Nauroin iloisesti, sitä ei vielä kukaan tiedä milloin ja mihin. Selviää aikanaan sekin asia.

Ennen oli toisin, kotosuomesta lähettivät kaukopartiomiehille salattuja sanomia yleisradion uutisen joukkoon.

Nykyjään on kaikki muuttunut, kaukopartiomiehet lähettää sanomia internetin välityksellä suomeen. Ne on koko maailman nähtävissä, muttei kukaan muu kuin asian osaiset osaa sanomaa ymmärrä. Että tsemppiä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Huomio suomi, sanoma kaukopartiosta

Go bussi go, kohti myrskyn silmää

Koira jäi jöröttämään koppiin kun kerroin lähteväni jälleen. Lupasin kyllä tulla takaisin ja tulenkin.

Vettä alkoi sataa ja tuulikin nousta. Ensimmäinen bussi kun tuli oli tuollainen miniatyyri maakunnan sisäisten matkojen Go bussi. Sinänsä ilmainen, tai siis matkustajille ilmainen, valtio maksaa maksut liikennöitsijälle.

Seuraava kun pyyhkäisi nurkan takaa oli myös Go bussi.

Se oli matkalla Tartosta Viljandin ja Pärnun kautta Kuressaareen. Se oli aamun ensimmäinen bussi joka menossa Pärnuun. Oli luvassa myrskyä ja olin päättänyt ehtiä bussilla myrskyn silmään.

Tässä ei ollut näyttöpäätettä edessä, kylläkin kaikki muut mukavuudet. Scania myrisi miehekkäästi kun lähdettiin taipaleelle.

Vettä tuli kuin Esteristä ja minä hyräilin, Go bussi go go go. Laskin laulellen, kuten tulomatkallakin.

2 tunti ja 45 minuuttia myöhemmin olin Pärnussa, näpytin kännykällä taksin hakemaan minut ja Harri tuli mersulla ja vei minut Pärnu Jahtklubile. Taksit pitää aina soittaa tai tilata, muuten voi hinta olla mitä tahansa. Minulla Bolt taksi veloittaa luottokortilta, tästä matkasta läksi 3,20 euroa. Josta osan ottaa Bolt, bensaan ja autoonkin jotain menee. Loput jää sitten taksikuskille. Harri taksikuski varoitti että myrsky nousee, hän on kuulemma oppimassa että saisi huviveneen kuljettajan luvat. Ensiviikolla on kuulemma ajonäyte. Kysyin että eikös tänään olisi ollut hyvä päivä?

Vene oli tallessa, lippu oli pois että satamakapteeni tietää katsella sillä silmällä tarvittaessa poissa ollessani.

Laitoin lipun merkiksi että olen itse paikalla.

Sitten se alkoi, vettä tulee vaakatasoon, ei paljon kuvailla ettei vehkeet kastu.

Eihän tuulet ja laineet kuvissa näy, eikä tässä oikeastaan lainetta suurta ollutkaan. Niin paljon kuitenkin että laituri kiemurtelee ja veneen kannella on paha liikkua.

Satamakapteeni kävi kokoajan laiturilla eestaas ja laittoi köysiä paremmin, välillä otti veneen ja kävi näihin tuulen yläpuolella oleviin viemässä lisää köysiä poijuun. Huikkasi mennessään miten menee? Onko kaikki kunnossa?

Poijuköydet vaatii säätöä, merenpinta nousi etelätuulissa nopeasti +92 senttiin. Laiturithan kelluu mutta niihinkin on syytä olla köysiä riittävästi. Tuo pärnunlahti on suppilo johon lounaistuuli painaa survoo veden. Jos joku ei tiedä missä Pärnunlahti on, se on tuo kun näkyy tummanruskeana melkein keskellä kuvaa.

Keskituulet oli kovimmillaan 18m/s ja puuskat taisi olla 24m/s tuossa kauppasataman virallisessa mittarissa. Tuulella on matkaa Latviasta asti ottaa vauhtia. Kyllähän vene keikkuu niilläkin tuulilla. Nyt tuulet on enään 12metristä, ei tunnu missään. Olenkohan nyt myrskyn silmässä. Alkaakohan se uudestaan, vai menikö ohitse?…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Go bussi go, kohti myrskyn silmää

Nunnad hoos

Oli vähän päässyt nurmikko ränsistymään.

Pikaisesti muruniidukilla yli ajaen.

Lehtipuu hiiliä, siis ei missään nimessä kivihiiltä.

Tulta perään ja alkaa tapahtua.

Tuollaiset lautasen kokoiset lihapalat tuleen, lääkärin suosittelema dieetti.

Vielä pieni iltalenkki, Nunnad hoos esiintyi.

Sitten olikin jo tärkeimmät tehty, aika vaihtaa maisemaa.

Pitää ennättää veneelle, ettei tuulet mene aivan hukkaan. Täytyy nyt kuitenkin ensin miettiä että pyydystänkö tuulet purjeeseen, vai katselenko vain.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Nunnad hoos

Lux kyyti

Lupailee lähipäivinä kovaa tuulta etelän puolelta. Tämä laituri on ensimmäisenä merenpuolella ja hyppää kovasti kovilla tuulilla. Lisäilin köysiä keulaan ja perästäkin vielä yhden laiturille.

Otin lipun että satamakapteeni tietää etten ole veneellä. Ja aloin pistelemään jalkaa toisen eteen.

Suuntana bussijaam.

Olisi siellä ollu Go bussi myös, mutta jos saa valita niin minulla on toinen fima.

Minun kyyditsijäni on Lux Express, olen sen firman busseissa matkustanut tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Olen seikkaillut Venäjälle, Liettuaan, Latviaan. Tallinnan väliä paljonkin.

Bussikuskille näytin lippuani ja tämä toivotti tervetulleeksi.

Tällä linjalla ei ole bisnesluokkaa, mutta kyllä tämä rahvan luokkakin ihan hyvä on.

Kahvia saa automaatista ja filmiä voi halutessaan katsoa näyttimestä. Kaikki on valmista ja kuljettaja esittelee itsensä ja toivottaa mikrofonilla kaikki tervetulleeksi Lux Expressin kyytiin. Sitten lähtee, takatuupparissa on voiman myrinä kun kaasua painaa, automaatti loota lyö vaihdetta pesään aika vikkelään. Kuljettajat on ammattimiehiä, kaupunkibusseissa ovat välillä törppöjä, mutta Lux Express on haluttu työpaikka.

Parempi fiilis on Lux Expressissä kuin tässä kilpailevassa limousini firmassa. Eikä tässä kilpailijassa ole kuin makuupaikkoja takana. Yksi bussikuski joka oli ollut töissä tässä limo firmassa oli vaihtanut bussin sarviin. Matkustaja oli kopauttanut kuskia olkapäälle ja sanonut että haluan seuraavalla pysäkillä pois. Kuljettaja oli saanut paskahalvauksen, kun ei ajatuksissaan tajunnut että ketkä on kyydittävät.

Koira oli portilla vastassa kun saavuin Bolt takson kanssa. Kyllä oli riemu ylimmillään.

Naapuri antoi minulle väkisin tuollaisen kuivatun kalan, en oikein saanut seväksi mikä kala se oli. Paha haisu kalassa.

Yritin koiralle tarjota kalaa tuliaisiksi, ei oikein ilahtunut. Meni koppiin murjottamaan.

Leppyi, kun lupasin että mennään kiertämään lähikortteleita

Tartoon on tullut kesä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lux kyyti

Pärnussa Pärnakade kanssa.

Valkoristi lippumme, tättärää. Valkoinen risti on Pärnun kaupungin lippu. Onkin oikeastaan ihan kiva kun kaupungilla on oma lippu.

Tänään näyttää olevan laiskottelupäivä. Niin minulla kuin muillakin kaupungissa. Muutama hassu ihminen liikkeellä. Yhden suomalaisen auton bongasin, sekä yhden suomalaisen tutun tapasin. Tämä kyllä asuu vakituiseen täällä.

Tuo masiina jossa on suomenlippu, seisoi viimeksi Ruhnussa. On suomen rekisterissä näköjään. Minä kun näin sen niin ihmettelin, miksi hylky on jätetty laituriin rapistumaan. Nyt se otti ja tuli perässäni tänne. Kohta suunistivat takaisinpäin, nähtävästi kävivät tankkaamassa tuossa huoltoasemalla siihen polttoainetta.

Välillä töräyttää taivaalta vettä niskaan niin että tuntuu.

Tai sitten toisinpäin.

Kaikki muut ovat kilpaveneitä, paitsi tämä ja minä. Minä olen tällainen nurkissa purjehtija, nämä kävivät 2015-2018 maapallon kierroksella. Täytyy joskus käydä juttuttaassa omistajaa, kun vastakkain satutaan. Ei silti, en minä lähde maapalloa kiertämään. Minulle riittää Baltian kevyet kesätuulet, syksyllä nostan veneen ylös ja lähden lentokoneella tai junalla jatkamaan kesken jäänyttä reissuani.

Odotan aikaa parempaa. Tai oikeastaan en odota, tämä on hyvä aika ja näillä mennään….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnussa Pärnakade kanssa.

Tienaamassa purjeella

Liput liehuu komeasti Kihnun saaren pelastus asemalla. Täälläpäin on paljon lippuja aina ja jokapuolella. Kaikilla viranomaisilla ja valtion laitoksilla on omat liput, joita myös näytetään.

Kävin aamukävelyllä sataman lähistöllä. On fillareita vuokran, tavallisesti täällä on paljon turisteja. Nyt ei paljon näy ainakaan vielä. Laskin huvikseni, satamassa on 142 fillaria tarjolla. Minulla on oma mukana, mutten vaivautunut sitä säkistä kaivamaan.

Se piirivalven laiva jäi minua odottamaan saaren viereen. Oli koko yön kytiksellä. Päätin lähteä purjehtimaan, jotta nekin saavat tekemistä.

Satama altaassa purje ylös ja sitten läksi.

Satamaan jäi Lily, Pärnulainen vene, sekä pari pientä moottoripaattia.

Tuollaisella lukemalla aloitetaan taival.

Kohta sain tuulikulman paremmaksi.

Sinne jäivät kiikaroimaan merivartiat. Katselivat että siinä se lippalakkimies vetää taas kuin viimeistä päivää.

Sinne jäi Kihnu, satamakapteeni kysyi että tulenko takaisin. Lupasin tulla aivan lähipäivinä.

Katselin maisemia, täälläpäin ei pääse oikein lähelle saaren rantoja oikaisemaan. On niin matalat vedet.

Hahaa. Vastaan tulivat suomalaiset miehet, joka tapasin Kuressaaressa. Olivat tuollaisella pulkalla liikkeellä. Perässä 300 hevosen perämoottori, äijät kantoi kanisteirilla 120 litraa bensaa veneeseensä Kuressaaressa. Nyt tulivat pomppien vasta aaltoon. Vauhtia varmaan sama kuin minulla purjeella. Hyppäsi yllättävän kovasti, taitaa olla tyynen veden vekotin.

Niin saavuin perille, oman pursiseuran omaan satamaan. Muutama vene oli vesillä, puolet vielä rannalla. Kävin jututtamassa satamakapteenia, ravintolan neito tahtoi ensimmäisestä yöstä heti rahaa venepaikasta. Satamakapteeni, että kyllä se maksaa laskunsa ennenkuin lähtee.

Tuossa on muuten jahtklubin jäsenten vuokrattavia veneitä. Jos joku turisti haluaa purjeveneellä Kihnun saarelle niin maksaa 700 euroa, Ruhnun saarelle 1000. Tuntihinta näyttää olevan 80 euroa näiltä pienemmiltä. Minä olen rikas mies kun olen jo aika tuntia istunut tänä keväänä purjeveneen peräsimessä. Maileja on mittariin tullut 401, jos vaikka nopeus olisi 5 solmua niin olen istunut peräsimessä 80 tuntia. Kun se kerrotaan 80 euron tuntivuokralla olen tienannut 6400 euroa. Mihinkähän minä niiden säästettyjen rahojen kanssa joudunkaan. Se on vähän kuin laivan taxfreen ostot, mitä enemmän ostat sen enemmän säästät. Taidankin alkaa ahneuksissani oikein tosissaan purjehtimaan ja tienaamaan, ylitöinä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tienaamassa purjeella

Kihnuun joutuin

Vabariigin ilmaennustajat lupasi Liivinlahdelle 6-11 metristä tuulta, puuskia 15m ja lainetta 1-1,7metriä. Lännestä päin.

Liput liehuu ja tuuli puhisee korvissa. Joku tietämätön kysyy mikä lippu? Se on Ruhnun lippu, Ruhnu on oma kunta ja jokaisessa kaupungissa ja kunnassa on oma lippu.

Satama altaassa purjeet ylös silloin lähti.

Kulkee meinaan ahtaissa paikoissa ihan riittävän kovaa reivatullakin purjeella.

Runö oli vielä laiturissa, se lähtee aamulla kello 7. Minä olen silloin jo kaukana.

Matka etenee rivakasti.

Tuuli oli suoraan takaa, tuo fokka ei oikein tiennyt mitenpäin olla. Laskin fokan alas vikuroimasta.

Epäselviä kuvia, mutta ei tahdo onnistua kuvaus. Pitää venettäkin ohjata, autopilotti ei pärjää tässä tuulessa. Vauhti pyöri kuitenkin 6-7 hujakoilla ihan vain yhdelläkin purjeella.

Kohta se Runö tempaisi kaasuturbiinit ulisten ohitseni ja häipyi horisonttiin. Minä jatkoin taivaltani.

Kun kiersin Kihnun saaren sataman puolelle tuuli oli sivulta. Tuulta näytti sataman mittarit silloin tuollaisia lukemia. Sivutuulessa pelkällä isolla saa vauhdinhurmaa.

Kulkuani tuli jälleen ihastelmaan vai kauhistelemaan piirivalve laiva. Purjeet alas ja loppumatka satamaan koneella.

Perskuta kun kulkee vene satamassakin pelkällä mastolla niin kovasti ettei ehdi käydä keulaköysiä paikalleen panemassa.

No onhan tuolla tilaa. Panen veneen aisaan kiinni ja laitan vasta sitten köydet paikalleen. Tässä on viivaa Liivinlahdelta halukkaille katseltavaksi.

Veneessä lämmitin puhisee satamassa ollessa kokoajan. Otin tuollaisen kannullisen varoiksi jos ei ilmat lämpene.

On muuten diesel 1.199 litra melkein jokapaikassa sama hinta. Taitaa suomessa tupaöljy olla kalliimpaa. Täällä taas tämä tupaöljy on 99 senttiä litra, sille pitää vain olla eri lupa että pystyy tankkaamaan.

Eipä tuohon nyt niin paljon kuitenkaan rahaa mene. En ala siitä säästämään.

Eihän täällä paljon muita ole minun lisäkseni kuin laitapuolen kulkijoita.

Mitä nyt tuo Kihnu Virve käy eestaas kulkemassa.

Täällä sitä sitten ollaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kihnuun joutuin

Ruhnu tuletorni tuli ajutisesti kustunud

Heti aamusta alkoi vhf radio möykätä.

Aamusta aikaisin alkoi tuo vhf möykkäämään. Securite securite, Ruhnu majakan tuli on väliaikaisesti sammunut. Katselin säätiedoituksia ja tulin siihen tulokseen että lähden sinne Ruhnuun. Vene on ollut vesillä kuukauden ja ei vielä ole Ruhnuun asti ennättänyt.

Kävin satamakapteenin kanssa lyhyen neuvottelun ja nostin purjeen.

Oskari oli toimistossa lapa pystyssä.

Tuuli läksi viemään, tuulen teitä eteenpäin.

Sinne jäi Kuressaari. Tulen takaisin, kun olen vähän purjehtinut.

Abrukan vierestä vie tuulen tie.

Vesi on aika viileää, paljon vaatteita päälle.

Eipä täällä silti yksin tarvitse olla, lentokoneet käyvät tarkkailemassa.

Piirivalve ei myös minua unohda, ei ne silti aivan lähelle tulleet.

Ensin kulki hiljempaa.

Lopuksi alkoi vauhti kiihtyä äärimmilleen.

Lopuksi alkoi saari näkyä edessä.

Se se on, sama saari. Ruhnu.

Aallomurtajan aukosta sisään että heilahti.

Eipä täälläkään vieraita näy.

Köytin veneen kiinni laituriin ja soitin satamakapteenille että olenkin jo perillä. Pari tuntia aiemmin kuin lähtiessä arvelin.

Toimitimme muodollisuudet, satamakapteeni kysyi haluanko suomenlipun salkoon? Älä laita, jätä se tärkeämmille vieraille. Kuluu vain tuulessa. Illalla tähyilin majakkaa, tuli ei palanut. Pitäisiköhän viedä näille tulitikkuja…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ruhnu tuletorni tuli ajutisesti kustunud

Haittavero vaan päälle purjeveneille

Aamulla hätkähdin ja heräsin piippaukseen. Älypuhelimestani oli äly kadonnut.

Puhelin ilmoitti minulle että tervetuloa viroon. Sitten aloin miettiä unenpöpperössä, että missä maassa minä sitten olen.Tulin siihen tulokseen että virossa, tai kuten eestiläiset ja melkein kaikki muutkin kutsuvat tätä maata, eestissä. Sitten mietin miksi puhelin minut toivottaa tervetulleeksi tänne? No sitten alkoi lanttu leikkaamaan. Puhelimessa on eestin ja suomen sim kortit. Suomalainen vaihtoi johonkin toisen operaattorin verkkoon ja toivotti samalla tervetulleeksi. Sinänsä olen tänävuonna ollut eestistä pois yhden käden sormilla laskettavat päivät.

Vettä sataa, hyvä juttu.

Nurmikot tykkää vedestä ja aivan villiintyvät kasvamaan. Kesä on tulossa, minäkin olen päässyt kesälaitumille.

Kävin satamakapteenia jututtamassa, tämä kysyi että olenko merkannut milloin moottorivene on tullut?

Katso, tuoolainen vene, perässä pieni suomenlippu . Enhän minä mitään ollut huomannut, ehkä jonkun suomalaisen jolla saaremaalla kesämökki.

Veneet on vähän kummalliseksi mennyt. Tämä on yhden kuressaarelaisen kummipaatti. Oli ostanut sen ruotsista kuulemma. Perässä 2 kpl perämoottoreita, 300 hevosta/moottori. Äijä on kuulemma jotain majoitustoimintaa kehittelemässä tuonne Abrukan saarelle. Pyyhkässyt pari kertaa tuota kaivettua ojaa näytösluontoisesti. Tuo on sellainen paatti että täydellä vauhdilla se kanava käy kyllä ahtaaksi. Nyt ovat laittamassa siihen 6 solmun rajoituksen, äijä on pahana. Mitä tuollaisella sitten voi tehdä jos ei kaahata?

Kumma kapine.

Sateenkaari vei sateen mennessään, meillä paistaa aurinko.

Ensimmäinen asuntovaunu suomen kilvissä on saapunut, kevään merkki.

Taidan laittaa rattaan säkkiin.

Pariin päivään on tullut kuressaaressa mittariin yli 50 km.

Alkaa tuo rengaskin kulumaan, pitäisiköhän tätä ajamista vähän rajoittamaan? Tulee kalliiksi kumit ja niitä on vaikea löytää.

Liput liehuvat komeasti, on tullut aika nostaa purjeet. Vihreät poliitikot ovat kyllä ajatelleet rajoittaa purjehtimista veroilla. Haittavero purjeveneille. Kuulemma sen tuulen voisi käyttää paremmin tuulimyllyissä, eikä haaskata turhanpäiväiseen kruisailuun ja keikistelyyn purjeilla….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Haittavero vaan päälle purjeveneille

Ootame teid.

Utuinen aamu Kuressaaressa. Joissain veneissä on suomenlippu, muttei ne suomalaisia ole. Ihan paikallisia vain ovat, suomi on näköjään mukavuuslippu maa.

Ulkona on näköjään 13 kraadia lämmintä.

Veneessä on lämmin. Tai eihän 13 kylmä ole, mutta se on sumussa kostea. Naftalla toimiva lämmitin puhaltaa lämmintä kabiiniin.

Minäpä aloin keittämään ärjyä aamucappucinoa, pieleen meni. Kaasu loppui balloonista.

Olinhan minä tähänkin varautunut. Kaasua oli samanlainen pullo varalla, se vain tilalle.

Jopas alkoi tuli loimottaa keittiössä.

Kaivoin tämän vauhtipyöräni esille säkistä, lähden hankintamatkalle.

Otin tuon sporttikelloni ja panin ranteeseen ja lähdin kuntoilemaan. Minä en ole kehityksen kärryiltä tipahtanut ja jälkeenjäänyt, vaan olen mukana ensimmäisten joukossa käyttämässä älylaitteita. Kyllä nyt kunto nousee kun tuosta katsoo menoa.

Keskustaan on tullut 10km/h nopeusrajoitus. Monet näkyi ihan sitä 10 ajavankin.

Minä vetäisin rattaalla kaksinkertaista nopeutta tuohon näyttölaitteeseen.

Luulin pääseväni valokuvaan ja saavani poliisilta maksua vastaan kuvani, mutta ei. Tuli vain tuollainen suupielet alaspäin naama. Minä olisin kuvan laittanut seinälle ja vanhana muistellut ja kaikille esitellyt ylinopeuttani fillarilla.

Vanhuus ei tule yksin.

Lopuksi saavuin jälleen tänne Saare gaasi asemalle. Sieltä saa kaasua omaan pulloon tai sitten hyllistä myyvät pullon. Irtonaisena kaasua ei saa.

Äijä löi balloonin vaakaan ja töräytti pönttöön 3kg kaasua. Näiden itsetäyttäminen on kielletty, enkä ole varma tuonkaan luvallisuudesta. Siinä on se vaara että tuuppaa kaasua pöntön täyteen. Kun se lämpiää niin se halkeaa jos ei ole paisuntavaraa jätetty. Kyllä ammattimiehet kuitenkin sen osaa täyttää. 8 euroa kiitos ja näkemiin.

Nyt on kaasut turvattu pitkäksi aikaa.

Satamakapteenikin oli ilmestynyt työmaalla käymään. Tämä että riemu nähdä jälleen, minä että myös. Juttelimme pari tuntia niitä näitä. Oskari on mukava mies, meillä riittää juttua vaikka kuinka.

Kaupungilla ei näkynyt yhtään suomen kilvissä autoa.

Kahvilat ovat tyhjillään.

Kutsukylttejä on laitettu olemattomia turisteja houkuttelemaan. Oleme avatud, ootame teid. Turistit, tulkaa suurten rahojenne kanssa, teitä odotetaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ootame teid.

Liivinlahti kotilahti

Minä heräsin vähän kello 5 jälkeen, oli aika lähteä.

Että heippa vain Kuivastu. Tulen vielä takaisin, tiedän sen.

Tõll posotti määrätietoisesti, emme olleet samoilla kursseilla.

Näyttää että aamulla kello 6 on sellainen harvinaisempi tilanne. Piret ei ole vielä liikkeellä vaan on yön ollut kuivastussa minun kanssani. Tõll tulee samaan satamaan. Ne tavallisesti aina kohtaa siinä väinämeren keskellä, kun sivuuttavat toisensa. Nämä eestin vägilased.

Mina tempaisin purjeita ylöspäin.

Horisontti keinahti jälleen matka asentoon ja alkoi meno maittaa.

Liivinlahti, kotilahti. Hyräilin mennessäni saaremaan valssia ja pistin menemään. Soitin huvikseni Kuressaaren satamakapteenille, Oskarille. Kysyin että tiedätkö että olen tulossa? Kertoi että Kuivastusta olivat soittaneet ja kertoneet että nyt se tulee. Oskari sanoi että ei jouda odottelemaan, laittaa minulle suomenlipun salkoon että on kotoisampi tulla.

Lupaili sääukot kovia sateita, ei ollut paha. Välillä vähän sateli, mutta ei ollenkaan kovasti.

Sitten alkoi Kuressaari lähestyä. Hyvä että on karttaplotteri, siitä vain viivaa myöten eteenpäin.

Tuollaistahan se on kartalla.

Ruopattua ojaa eteenpäin.

Joku joskus puhellut että mikäs tässä, hiekkapohja jos eksyy väylältä. Onhan täällä paljon hiekkaakin, mutta kyllä nuo kivet on väylältä tuohon penkkaan nostettu. Tulee äkkipysäys jos tuollaisen posottaa.

Luonnon äänia ja haisua. Paljon lokkeja vastassa.

Viimeiset viitat vielä ja olen perillä.

Liput liehuvat komeasti.

Ja olihan siellä se Oskarin lupaama siniristilippu tuon sinimustavalkean vieressä. Olen löytänyt jälleen kotiin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liivinlahti kotilahti

Väinämeri, kotimeri

Tuollaista lupaili eestin ilmaennustajat. Oli aika lähteä.

Olin muuten ensimmäinen vieras tänävuonna tässäkin satamassa. Että ei jäänyt ketään laiturilla lähtöä vilkuttamaan.

Sinne vain tyyneen, luotan että tuulikin vielä nousee.

Troolarit seisoo jöröttää laiturissa, ohi vain.

Rohukylässä Leiger myös jöröttää laiturissa, Tiiu on tienaamassa.

Tuulikin oli noussut, iso ylös.

Fokka vetää ja isopurje tuuppaa.

Välillä ihan hyvääkin kyytiä.

Aika vastaista vain on tuuli. Tietysti joku sanoo että minne tuuli vie, mutta näyttää että joka toinen päivä pitäisi kääntyä takaisin. Ei tässä vielä takaisi käännytä. Ja jos niin käy niin tehdään täyskäännös ja edetään jälleen.

Vesikin on jo lämmennyt, ei hohkaa enään niin kylmää.

Ilma taas vaihtelee, välillä 20 välillä muutama aste.

Oli muuten piirivalvekin kytiksellä, odotin että tulevat tutustumaan jälleen. Mutta ei, tyytyivät tarkkailemaan tilannetta. Kai ne kiikarilla katsoi, että siinä se lippalakki äijä taas mennä viilettää. Luovia vetää oikein sydämen pohjasta Väinämerellä, on kuin kotomerellä konsanaan.

Lopuksi aloin olla perillä, Piret kävi kylkeään näyttämässä.

Eipä ole tungosta täälläkään. Soittelin aiemmin satamakapteenille, kertoi olevansa kotona, tulee jossain vaiheessa käymään. Oli kovin mielissään kun soitin, kertoi että ei ole vielä ketään vierasta käynyt.

Paikallisten veneitä oli 2 vedessä.

Rannallahan näitä seisoi, hyljätyn näköisiä ovat.

Kai tuokin takaisin veteen taas nostetaan, mastoa siinä ei ole. Tai on, mutta ei taida kestää purjehdusta.

Jokunen luovi ja perillä.

Että sellaista Väinämerellä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Väinämeri, kotimeri

Kamat kasaan

Niin se aurinko nousi idästä. Pilviä taivaalla ja taivaanrannassa oli auringon nousun kohdalla pilvetön kaistale.

Minä lähdin kaupungille katsomaan nähtävyyksiä kun kerran täällä olen. Piispanlinna on yksi niistä.

Sekä kerrostalo, sen yläkerrassa on vesitorni, tai sellainen vesisäiliö.

Lähdin seuraamaan ratakiskoja, osaan kävellä kiskojen välissä korvat tarkkana kuunnellen.

Mutta eihän nämä kiskot enään mihinkään vie, ne loppuvat tähän.

Tästä eteenpäin vanha ratapohja on Läänemaan tervise tee. Eli sellainen jalka ja fillarireitti.

Asemalla seisoo myös tälläinen masiina. Näyttää venäläiseltä höyryveturilta, muttei ole. Tämä masiina on tehty Saksassa 1943 vuonna ja jäänyt neuvostoliittoon sotasaaliiksi. Eipä liiku tämäkään.

Jos täältä haluaa pois niin vaihtoehdot ovat: taksi, bussi tai purjevene.

Turboahdin kiekaisi falsetissa, kun MK reisi bussi lähti vetämään kohti itää.

Minä jatkoin askareihini, olisi paljon tehdä, mutten ole työhullu. Jätän isommat myöhemmäksi.

Otin saalingista tuon eu viirin risan alas.

Kylläpäs se olikin kulunut. Tuulta ja aurinkoa nähnyt.

Hienolta näyttää.

Varmaankin nuo paikallisetkin kohta nostavat veneensä vesille.

Panin fillarin kasaan ja heitin keulapunkkaan.

Haapsalussa tuli fillaroitua reilu 60 km.

Olen vähän ajatellut että jos lähdenkin.

Niin teenkin, lähden eteenpäin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kamat kasaan

Mutahoitoa

Hienohan Haapsalu on, oikein hieno kaupunki.

Tässä Haapsalun suuri keksijä, tohtori Ka Hunnius. Keksi sellaisen asian kuin mutahoito, se olikin hyvä keksintö. Kyllä tässä Haapsalun lahdessa mutaa riittää. 1800 luvulla ei ollut lääketiede sillä tasolla kuin nykyjään. Uskoivat kovasti merenmudan parantavaan voimaan. Voisin lyödä vetoa, että jos nyt tutkittaisiin ei sillä moneenkaan sairauteen ole mitään positiivista vaikutusta. Voipi olla että on paremminkin myrkyllistä sellainen haiseva merimuta. Mutta uskossa on hyvä elää ja uskoa vaikka mudan parantavaan voimaan.

Kaupunkihan on täynnä kaikenlaisia hotelleja ja mitä lie mutahoitoja turisteille. Nyt ei kyllä niillä mene hyvin. Suunnilleen kaikki on suljettu. 2 suomen rekisterissä autoa olen päivän mittaan huomannut. Tosin jos vakituiseen täällä elää, ei ole järkeä suomen rekisterissä pitää autoa.

Kyllähän Haapsaluun kannattaa tulla, ja kaukaa tullaankin normaali aikoina.

Tämä vene nimeltä Old Lady ei varmaankaan kovin kaukaa tullut meloen.

Tästä kuljin ohitse, siinä talossa oli kyltti että satamakapteeni asuu siinä. No se on kyllä Veeteede ametin satamakapteeni. Elikä suomeksi jotenkin valtion vesiteiden satamakapteeni. Ei tämän Grand Holm sataman satamakapteeni. Eikä se veeteede satamakapteenikaan siinä asu, se on sen toimisto.

Kommunisti aikaan, eli eestiksi nõukka ajal, oli hyvä mennä jonoon jos sellaisen näki. Jos oli jono, se tarkoitti että jotain hyvää oli tarjolla. Minä menin heti jonon jatkoksi.

Ja kas, niinpäs olikin hyvät kalat. Heti ostin niitä.

Hyvä ruoka, jälleen.

Vetelin jalgrattaalla ympäri kyliä, yhtäkkiä tuli hieno kukan tuoksu nenään. Tuomi kukkii. Jos nyt ei ole vielä saanut venettä vesille, eikä ole kesän rientoihin lähtenyt alkaa kohta olla myöhäistä. Vielä huonommin menee niillä joilla ei ole edes venettä hankittu, kaukainen kangastus vain mielessä. Elämä pitää elää silloin kun siihen on mahdollisuus….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mutahoitoa

Vaihteeksi Haapsalu

Kävin vielä vähän juosta kirmaisemassa Dirhamin rannalla.

Hiekkaa ja tuulen tuivertamia mäntyjä.

Ja paljon käpyjä. Joskus lapsena tuli paljainjaloin juostua metsässä Nyt vanhemmiten jalat on tullut huonommiksi, käpy sattuu jalkapohjaan niin että huuto pääsee. Kävyt on jotenkin muuttunut kovemmiksi. On tyydyttävä vain kengät jalassa kävelemään, tai tarkkaan katsomaan mihin astuu.

Tuli lähdön aika, kävin vinkkaamassa satamakapteenille että olen lähdössä. Tämä kun näki minut ovella, niin kysyi sovittelevasti: “Oletko Jukka lähdössä.” Eilen kun tulin niin tuli vähän sanomist,a kun olisi taas pitänyt paperilappuseen kirjoittaa kaikki tiedot. Kieltäydyin ja sanoin ettei ole prillejä, kirjoita vaan ihan suoraan siihen satamakirjaasi. En voi sietää komentelua. Minäkin sovittelevasti että olisinhan minä voinut siihen valkoiseen paperiin ne nimet ja numerot voinut laittaa, mutta luulin että osaathan sinäkin kirjoittaa. Nauroimme ja tämä toivotti uudestaan tervetulleeksi. Kai tällä oli hermot tiukalla kun koko talven odotellut että kun tulisi joku kylään ja kun tulee niin vittuilee tullessaan.

Tempaisin purjeen nostonyöreistä purjeita ylös ja läksi.

Minä jatkoin tätä ikuista kierrostani pitkin Baltian rannikkoa.

Vauhti vaihteli 3,5-7 solmun välillä. 3,5 kn vauhdissa horisontti on melkein vaakatasossa, 7 solmussa alkaa kokka kohista ja maisema kääntyy matka-asentoon.

Autopilotti vie ja salaatti maistuu. Aurinko paistaa lämpimästi poskeen.

Välillä reitin varrelle sattui kepukoita, jotka näyttivät mistä väylä kulkee.

Tässä Haapsalun lahdella soitin satamakapteenille, olen tulossa, onko tilaa? On on tilaa, pane vene mihin tahdot.

Rantautumisen hetkellä tuuli nousi, kuten usein käy. Pukkasin veneen aisapaikalle, siihen on helppo tulla.

Kävin vielä juttelemassa satamakapteenin kanssa, sanoi tervetuloa, maksa kun jaksat.

Rantautumisen kunniaksi kylmä Ukrainen alkoholiton olut.

Ja jäätelö tietenkin. Purjeveneet liikkuvat auringon, tuulen ja jäätelön voimalla vaikka maapallon ympäri.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vaihteeksi Haapsalu

Matkalla DIrhamiin

Aamulla Lohusalun satamaan tuli talonmies. Kävin miehen kanssa juttelemassa, kertoi olevansa yleismies. Tekee sähkötöitä, huoltoa ja mitä vain tarvitaan. Kysyin että oletko myös talvella täällä? Kertoi olevansa. Koko orkesteri on kesät talvet töissä. Vartiomies joka on kopissa ja tuli vastaan on 24 tunnin vuoroissa, tämä yleismies jantunen käy päivätöissä. Sitten aamulla tulee myös satamakapteeni istuksimaan ja johtamaan työpöytänsä ääreen. Ennen kuulemma oli 2 yleismiestä sekä siivooja. Nyt ei ole enään kuin yksi kunnossapitäjä.

Kyllähän siinä yhdelle miehelle vauhtia riittää kun vaikka näitä vessan hanoja vaihtaa.

Näyttää laituria olevan vieraille 60 metriä. 3 metriä leveitä sopii sitten 20 kappaletta, leveämpiä vähemmän.

Noille vakipaikalla olijoillehan ei tarvitse muuta palvelua kuin lasku lähettää. Uskomaton homma, kesät talvet töissä henkilökunta. Kai tätäkin eu tukee sitten oikein suurilla rahoilla.

Katselin karttaa, tässä ollaan.

Tuonne on matka.

Tuosta vierestä viistetään.

Ei kun menoksi, heilautin kättä koko orkesterille. Jäivät odottelemaan seuraavaa pysähtyjää että saisivat palkan tienattua.

Purje ylös ja hiphuraa.

Silloin tempaisi tuuli purjeeseen, horisontti keinahti vinoon ja tuuli tuiversi hiuksia ja ulisi korvissa.

Olihan täällä muitakin, tankkeri matkalla Paldiskiin.

Tuonne se kiersi niemen taakse satamaan. Minä panin menemään nuoruuden innolla, tai siis tuuli vei minua.

Merivesi oli jo 9,2 asteista.

Kajuutassakin yli 22 kraadia.

Tässä Põõsapean niemen kärjessä soitin Dirhamiin että olen sitten tulossa. Satamavahti sanoi että tervetuloa.

Satamassa ovat tehneet vähän ruoppaustöitä, hirveä kasa hiekkaa.

Vanha ponttoonilaituri on rannalla, uutta rantamuuria on rakennettu satoja metrejä. Toimistosta tuli 2 miestä vastaan, toinen oli satamakapteeni. Sanoivat että pitäisi laittaa suuren laivalaiturin kylkeen paatti. Ei perskuta, se on 2 metriä korkea laituri. Pitäisi kiivetä niitä autonrenkaita ylös. Kieltäydyin ja vein veneeni tuonne. Sanoivat että aamulla tulee ruoppaaja, kerroin lähteväni pois kun se tulee.

Täällä Dirhami, tässä jälki sinne

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Matkalla DIrhamiin

Yhdellä reivillä, kahdella luovilla perille.

Kesä on saapunut Piritaan, lämpötilat nousivat kerralla sopiviksi.

Turisteja oli tullut satamaan kärryillään, aika ankea leirintäalue kyllä. Eikä ole muita palveluja kuin vessa jossa käsienpesu allas.

Ryhdyin selaamaan karttojani. En ole tullut laskeneeksi montako karttaa minulla on. Se kasa painaa ainakin 10 kiloa, suurin osa löytötavaraa. Tai sitten almuja.

Eckeröline pisti aamulla pökköä pesään kylmään pannuun, vähän lykkää ekosauhua.

Tuossa iltapäivällä kun sain lopuksi köydet irti oli Tallinnan matalalla tuulet suunnasta 180 ja nopeuksia toistakymmentä.

Isopurje tempaisten melkein ylös, eka reivi kyseessä.

Fokka myös ylös, sitten mennään taas. Fokka kiiltää, vesi roiskuu purjeeseen ja se on aivan vettä valuva.

Minä kaikkosin satamasta aika kyytiä, sinne jäi Pirita seljän taakse.

Näin ennen lähtöä satamakapteenin, vihjaisin että tulen vielä takaisin. Kerroin että laitan veneen johonkin vieraspaikalle. Tämä että muistaa kyllä veneeni, laita mihin vain.

Ilma oli hieno, tuulenpuuskat vain oli aika repiviä. Eipä näkynyt kuin yksi työvene matkalla.

Lopuksi alkoi määränpää olla lähellä. Soitin satamakapteenille kiusallani ja kysyin onko satamassa tilaa. On tilaa sanoi, tule vain.

Tai ei nämä ole satamakapteeneita. Nämä on satamavahteja. Istuvat tuolla tornissa 24 tunnin vuoroissa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa. Ihmettelin mitä te teette talvella? Vahtivat satama alaa kuulemma.

Äijä kävi hakemassa suomenlipun ja nosti salkoon. Kertoi että olen ensimäinen ulkomaalaisella veneellä tänävuonna. Yksi eestiläineinen vene oli kuulemma viikonloppuna ollut.

Että tuollainen taipale,. Yhdellä reivillä, kahdella luovilla perille…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yhdellä reivillä, kahdella luovilla perille.

Majakan voimanlähde.

Juna on laitettu kuntoon ja pöllejä vaihdettu sitten viimenäkemän.

Kävin vähän seikkailemassa.

Ajattelin että löydän täältä jotain mielenkiintoista. Tälläisissä rappioromantiikan paikoissa on mielenkiintoisia asioita.

Vanhoja merimiinan kuoria. Missähän se Petkan trotylikätkö muuten on? Tämä kehui purkaneensa miinoja. Trotyli sulaa kun miinan laittaa kiehuvaan veteen, sitten se valuu ulos miinan sisältä. Petka kertoi löytäneensä ja tyhjentäneensä useampiakin.

En minä trotyliä tarvitse, mutta tälläistä minä olenkin etsinyt. Ydinkäyttöinen, strodium 90 voimanlähteenä käyttävä majakan paristo. Kuori on vähän jo kärsinyt, mutta kyllä se vielä tuntuu toimivan. Tuntuu lämpimältä kädellä koitettaessa, eli potkua on vielä akussa. Siitä tulee hyvä akku veneeseen. Parempi strodium akku on, kuin mitkään muotimiesten litium akut.

Tuolla niitä lojui metsässä, otin vain yhden mukaani.

Oli siellä käynyt muitakin etsijöitä kaivelemassa. Mitä lie löytäneet?

Katsoin että nyt on aika lähteä saaresta. Tuulta on kohtuullisesti.

Läksin taipaleelle, suuntana Tallinna. Seikkailut tässä vain ihan kotivesillä.

Fokka ylös ja taas mennään.

Aika vastaista on, yllättävän hyvin pelkällä fokallakin liikkuu.

Siitä takaisin Piritan satamaan. Navakka sivutuuli rantautua, olisinhan minä yksinkin pärjännyt, mutta toiselta laiturilta tuli äijä auttamaan. Minä olin tämän kanssa kättä heilutellut kun olimme toisiamme nähneet. Nyt ensimmäisen kerran satuttiin jutulle. Tämä sanoi että tuli apuun kun tietää millaisia haasteita on single hand purjehtijalla. Single hand tarkoittaa yksikätistä, mutta purjehdus termeissä se on yksinpurjehtija. Tämä mies oli tuplasti single hand purjehtija. Tällä ei ollut vasempaa kättä.

Tämä oli purrellaan lähdössä Prangliin, minä tarjouduin apuun, väitti ettei tarvitse apua. Sanoin että kun sinä tahdoit minua auttaa, et voi kieltäytyä minun avustani.

Mies kertoi asuvansa purjeveneessään kesät. Kertoi merkanneensa minut viimekesänä, mutta että sitten olin pois lähtenyt. Mukavan tuntoinen mies, täytyy käydä juttelemassa kun kohtaamme.

Naapuri veneilijöiltä oli keulapurjeen nostin katkennut ja sitä yrittivä yksipäivä vaihtaa. Minä olin jo katsellut omaa nostintani, mutta ajattelin että menee vielä. Kun näiden touhua seurailin, päätin itsekin vaihtaa jo nyt.

Siitä se lähtee, olen tottunut pleissaaja.

Vähän jäi lyhyeksi nostin. Tuollalailla ompelemalla ja teippaamalla siitä tulee hyvä.

Ruokapaikat oli pari kuukautta kiinni, nyt saa onneksi jo syödä. Sailors home.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Majakan voimanlähde.

Hyvästi jää Petka

Aamu alkaa niin hienona. Johan tässä sateita katseltukin.

Ei mitään hätää, kohta merivesi on 4 asteista, lähden purjehtimaan.

Ensin nyt kuitenkin polttoainetta ja vettä.

Täältä saa sitä oikeaa polttoainetta. Kubota moottorini valmistaja kertoo ettei biopolttoaineita saisi käyttää. Eihän siihen koneeseen niin paljon kulu, enemmän lämmitin vie näillä ilmoilla.

Purjetta vain ylös kiskomaan. Kevyt purje, helppo homma.

Täysin purjein aallonmurtajan aukosta ulos.

Piirivalve kävi jälleen kerran tunnistamassa. Viimeksi yritin että kirjoita nyt se purjenumero teidän tietokantaan. Ei näköjään uskonut, no sama se minulle, siinähän käyvät ihastelemassa.

Hyvin meni, kunnes ei mennyt hyvin. Siinä mielessä meni huonosti että tuuli tyyntyi. No minullahan oli sitä biovapaata dieseliä, kone käymään ja eteenpäin.

Määränpää alkoi näkyä, Naissaari. Tänne oli rakennettu komea aallonmurtaja. Tai siis vanhaa oli korjattu ja vahvistettu.

Tilaa on minulle hyvin.

Hienoksi on laitettu paikat. Kävin jututtamassa satamakapteenia. Jälleen oli vaihtunut, nuori neito oli tiskillä. Yritti minulle suomea puhua, minä että puhutaan eestiä niin ymmärretään molemmat.

Otin fillarin ja läksin etelään johtavaa tietä.

Saavuin vanhalle hautausmaalle, astuin portista sisään.

Katselin vähän ympärilleni, orientoituakseni.

Kunnes löysin kohdalle. Seisoin pitkään lippalakki nyrkkiin puristettuna. ja mietin ja muistelin menneitä.

Petka on poistunut, hyvästi jää Petka. Monesta ihmisestä sanotaan että oman tiensä kulkija, Petkalle se kyllä oli ansaittu nimi.

Otin repustani kynttilän jonka sytytin haudalle. Olen täyttänyt antamani lupauksen Petkalle.

Aika oli loppunut tiimalasista

Lähdin takaisin, alta tämän Petkan tekemän hautausmaan portin.

Minä jatkan valitsemallani tiellä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvästi jää Petka

Kylmä tuuli

Säätiedoitus näytti että ainakin sateet loppuvat. Lastasin “auton” tavaroilla ja läksin posottamaan.

Heilautin kättä Tarton kaupungille. Totesin hiljaa mielessäni, että Tartto on kohtaloni, kuten siinä joenrannalla olevassa kyltissä mainostetaan.

Vettä tuli useita kertoja, kuten ennuste kyllä lupasikin.

Tallinnaa lähestyessäni taivas selkeni, aurinko paistoi kuumasti lasin läpi autoon.

Purjevene oli tallella ja ehjänä. Satamakapteeni lupasi kyllä vähän katsella perään, mutta eihän täällä mitään myrskyjä ollut

Rannalla ei sitten ollut ollenkaan kuuma. Tuulta oli 10-13 metriä. Tuuli hipoo merenpintaa joka on 4 asteista. Meri oikein hohkaa kylmyyttä.

Hienoa kyllä on kun kävelee rannalla. Eipä näy turisteja, ei…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kylmä tuuli

Narsismit kukkii

Narsismit kukkii ja samassa vaasissa myös mustikka. Ilmaennusteetkin alkaa näyttämään useitä lämpöasteita.

Kevät saapuu Tartu linnaan. Alan kokoilla tavaroitani kasaan.

Aamupalaksi räimed, eli silakat.

Niitä paistetaan tällaisessa paistouunissa.

Lääkärin määräämä dieetti, kuka minusta huolta pitäisi jos ei naapurissa asuva lääkäri. Hän kaivaa kaapista minulle rohtoja, sanoo että kun loppuu niin kerro.

Minun ei tarvitse käydä ja olla tienaamassa, olen eläkkeellä. Mutta lähden tien päälle. Hyppään Mazdan selkään ja lähden. Katsotaan sitten miten Tallinnasta eteenpäin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Narsismit kukkii

Kun minä junan näin

Kävin aamukävelyllä sateessa. Remonttia on on taloissa tehty, paljon on vielä tekemättä. Tässä 2 samanlaista taloa. Näillä piirustuksilla on neuvostoliitossa tehty kymmeniätuhansia taloja. Lähin on korjattu, tai ainakin villaa päälle ja rappausta.

Tämä taas on alkuperäisessä asussaan.

Kävelin takaisin kotiin päin. Mietin mitä tekisin.

Tuossa vieressä onkin lastentarha, vanhemmat veivät lapsia tarhaan. Kysyin saanko minä lapsen päiväksi? Olisin hyvä lastenvahti, voisi tehdä jotain hyödyllistäkin. Niin minäkin sain lapsen.

Katselin lapsen kanssa piirrettyjä, niissä oli juna pääosissa. Junia onkin kiva katsella.

Sitten päätimme että lähdemme junaa katsomaan, oikeaa junaa.

Tulimme rautatien varteen, ei näy junaa. Minä sain 2 vuotiaalle esitellä taitojani. Kerroin että kohta juna tulee, minä tiedän. No osaanhan minä aikatauluja lukea, ei lapsi sitä ymmärtänyt.

Niin sieltä mutkan takaa pyyhkäisi Stadlerin tekemä Flirt. Minä rennosti kuljettajaa morjenstin, lapsi vilkutti kovasti. Juna vastasi että “tuut tuut”. Se oli meille riemun hetki. Ei silti, olen kyllä junan vihellyksiä ennenkin kuullut. Itseasiassa aika montakin kertaa, silti se aina sydäntä lämmittää.

Nuorella miehellä ei ollut rattaassa polkimia, lykkäsi jaloilla vauhtia niin että sain juosta perässä.

Päädyimme tänne leipätehtaan myymälään. Tuoksun perusteellakin tänne löytää.

Matkaan tarttui tälläinen limppu. Juuri paistettu limppu on maailman paras asia.

Vähän meinasi vielä rakeita ennättää selkään viskata. Jos nuorelle miehelle ei muuta mieleen jää raskaasta korona ajasta, niin se ainakin jää, että joka päivä leipää ostamaan. Ja että onu osaa lukea aikatauluja ja tietää milloin junat tulevat.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kun minä junan näin

Mazdalle kilometrit ja juoma maistuu

Tuollaista lupaa Tallinnassa. Lämpöä muutamia asteita ja vettä taivaalta. Ei ole purjehtijoiden keli. Otankin tuon Mazdan ja lähden sillä taipaleelle, panen lämmityslaitteen päälle niin ei palele.

Tuumasta toimeen, tyhjä satama jää taakse.

Turistit, joita ei nyt kuitenkaan ole, tuppaavat jättämään arvoesineitä autoon. Varoittavat oikein suomeksi että älä jätä. Minä pidin autoa laiturilla ja siellä on vartijat ympäri vuorokauden. Ovet eivät olleet lukossa eikä autossa ollut mitään muuta kuin parkkikello.

Auton trippi näyttää vain 1000km, sen jälkeen alkaa nollasta. Että on ajettu kohta 1100 kilometriä tällä ropposella.

Pensaa kyllä palaa enemmän kuin olisi tarpeeseen. Se auton päivävuokra ei kyllä paljon maksa, pentsiiniä menee paljon suuremman rahan edestä. Olen tankannut jo 70 litraa yhteensä, eikä vielä ole kaikki ajot ajettu. Olisikohan pitänyt etsiä joku diesel auto?

Sitten se sade alkoi, mikäs minun huristellessa. Asfaltti on sileämpi kuin meren mainingit.

Mutta se siitä, harrastan jotain muuta. Kyllä tämä vielä eestin suveksi vaihtuu. Enpä usko että suomessa sen parempi olisi. Kansaneläkelaitoskin on sen huomannut. Lähestyi minua kirjeellä, olet näköjään muuttanut maasta, et kuulu suomen sosiaaliturvaan. Pitäköön tunkkinsa, itse on maailmassa pärjätty, en ole vielä aikeissa avustettavaksi joutua…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mazdalle kilometrit ja juoma maistuu

Paldiski

Jos ei huvita veneillä, niin voi käydä Nautica nimisessä ostokeskuksessa. Se on ihan siinä D terminaalin vieressä.

Autio on keskus kun suomalaiset eivät käy ostomatkoilla. Muutama hassu ihminen haahuili.

Törmäsinhän minä tuttuihinkin. Meripelastus-seuran porukka oli tankkaamassa laivaa. Kapteenin kanssa ollaan välillä törmätty meremessuilla kuressaaressa.

Pensa-automaatti antaa tankata 100 eurolla kerrallaan luottokortilla. Kapteeni tahtoi 800 litraa, eli osto tehdään 8 kertaa. En tiedä oliko se luottokortista kiinni, vai automaatin oikkuja. Aika karski pelastusmasiina on miehillä. Kertoivat että ei tule suomenlahdelle sellaista myrskyä ettei tuolla pärjää.

Sinne lähti sitten koneet ryskyttäen pelastusmasiina.

Minä lähdin huvikseni autolla kaupungille.

Ei huvita veneillä, odotan että vähän lämpenee.

Päädyin Baltijaamalle, rautatieasemalle. Minä en voi ylittää kiskoja katsomatta molempiin suuntiin.

Ei voi kävellä yli, vaikka kiskoja on jäänyt tuollainen 15metrin pätkät. Olen niin monta kertaa nähnyt kun ihmiset kävelee kiskojen yli katsomatta, minä en sitä voi tehdä. Olenkohan jotenkin neuroottinen?

Mutta siinähän seisoo Stadlerin Flirt.

Ja aikataulussa lukee että juna lähtee kohta Paldiskiin. Minuutti sen jälkeen olisi Tarton juna lähtenyt. Kiireinen mies, ei jouda minuuttia odottaa junaa. Hyppään ensimmäiseen oljenkorteen kiinni. Perskutarallaa, siitä on aikaa vissiinkin 10 vuotta kun olen siellä käynyt viimeksi. Vetäisin silloin polkupyörällä Tallinnasta sinne.

Eikun kiipesin Flirtin selkään.

Eipä ole paljon ihmisiä liikeellä, sovin hienosti mukaan.

Konduktööri kävi myymässä minulle lipun. Katsen ikkunasta maisemia

Junalla on kiva matkustaa, olen matkustellut kymmeniätuhansia kilometrejä ihan vain huvikseni.

Junassa istuminen rauhoittaa mielen, jotenkin samanlailla kuin purjehtiminen hiljaisessa tuulessa.

Lopuksi saavuin Paldiskiin, asema oli hyljätty.

Kävin vähän kävelemässä kaupungilla, pitkiä pitkiä suoria katuja. Yksitoikkoinen kaupunki.

Hotelli nimeltä Valkea laiva oli suljettu. Kun kävin fillarilla niin asuin siinä.

Kävelin tuon pubin ohitse. Mies tuli ja kysyi jotain venäjäksi, kerroin etten ymmärrä venäjää. Sitten kysyi eestiksi: “Tuletko pubiin?” Ei en tule, en tiedä miksi tämä sitä kysyi minulta. Mies meni sitten yksin sinne pubiin.

Alta pari tuntia minä siellä haahuilin. Kirkossa kävin kun ovi oli auki, ostin kynttilän ja laitoin palamaan. Minä olen kova kirkossa kävijä, aina kirkon ovenkahvassa kiinni, kun kohdalle satun.

Oli aika aloittaa junamatka takaisin Tallinnaan.

Baltijaaman torilla kävin vielä.

Meidän Gruusia keittiö, sinne heti.

Gruusian keitto nimeltä Hartsho, hyvä soppa.

Illaksi vaihtui tämäkin päivä. Lupaa ilmaennutajat vettä tuulta ja räntää. Taidan lähteä käymään Tartossa, ei ole purjehdus ilmaa luvassa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Paldiski

Bellingshausen lähtee retkelle

Vanha tuttavani Admiraali Bellingshausen on jälleen lähdössä naparetkelle. Viimeksi se kävi Antarktikalla. Nyt se on lähdössä Arktikalle, lähtivät Nasvasta paripäivää sitten. Tarkoitus lähteä Sillanmäen kaupungista 25 toukokuuta. Ais näyttää että alus seisoo hetkellä Tallinnassa Lennusadamassa.

Niinpä hyppäsin Mazdan selkään ja lähdin viilettämään kohti Lennusadamaa. Huristin tämän Kalamajan kaupunginosan läpi. Se on kuulemma trendikäs kaupunginosa. Mitä sitten trendikäs tarkoittaakin. Kuka osaa minulle kertoa mitä on trendikäs? Olenko minäkin nyt trendikäs kun ajelen autolla trendikkäässä kaupunginosassa.

Tästä Patarein vankilasta, joka oli ennen sitä merilinnoitus, tulee kuulemma myös trendikäs. Kertoo uusi omistaja, upporikas liikemies.

Mutta minä saavuinkin tänne Lennusatamaan, sairaan kylmä tuuli mereltä.

Siinä se on, Admiral Bellingshausen. Olen päässyt tutustumaan siihen, tälläkertaa ei ketään miehistöä ollut paikalla.

Komea on laiva, komea on myös nimi. Toivon että pääsevät kunnialla matkaan ja ehjänä takaisin.

Hurautin Selverin kautta takaisin veneelle. Ostin muunmuassa näitä põdraliha pelmeeneitä.

Niitä kun keittää kattilassa ja ottaa pelmeenilusikalla lautaselle.

Päälle viskataan Alma hapukoorta ja ketsuppia

Näyttää aivan keitetyiltä meduusoilta, mutta ovat pelmeenit.

Ruokajuomaksi alkoholiton olut.

Olihan minulla vähän aikaa mielessä että pitäisi/haluaisin käydä Naissaaressa. Mutta hyvä että jäi vain haaveeksi. Näkyi puuskissa tuulta 15 paikkeilla ja vesi +3,8°. Ilma oli lämpimämpää, 0,1° enemmän. Kyllä tämä tästä kesäksi muuttuu, saapas nähdä.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Bellingshausen lähtee retkelle

Lasnamäen kanaali

Eestiläiset kaahaa purjeveneillään. Heti vaan kaasu täysille kun köydet saa irti, oudon näköistä.

Jäätilanne alkaa helpottaa, vielä kun ilmat lämpenee niin lähtee. Nyt vain vähän askartelen pieniä asioita. Kävin ostamassa lisää lasikuitua ja samalla autotrokarin luona vähän rahaa viemässä.

Kerroin että otan auton vielä viikoksi. Tinkimätön hinta, 70 euroa viikko. Auto on kuulemma vielä katsastettu oman katsastajan luona. Katalysaattoria ei kuulemma ole alla. Miehellä on 2 samanlaista autoa, vaihdatuttaa aina siihen katsastusvuorossa olevaan alle.

Kaupungilla on helppo ajella, turistit ei ole tiellä toilailemassa.

Piti oikein pysähtyä ottamaan kuvaa tästä Laagna tiestä. Tai toiselta nimeltään Lasnamäen kanaali.

Kävin vielä kävelyllä täällä kommunisti terroristien uhrien muistomerkillä. Eestissä kuili yli 90000 ihmistä 1940-1991 punaisen terrorin uhrina.

Synkkä oli meininki.

Meri-ilma tekee vapaaksi, kertovat. Raikas on tuuli.

Että sellaista.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lasnamäen kanaali