Tällä rannalla

Tuolla alkaa päivä. Perhanan vahva, mustapaahtoinen espresso.

Sitä Espressoa 4 shottia, vaahdotettua maitoa ja siitä vatsa tykkää. Se espresso on mustapaahtoisinta mitä olen löytänyt. Asteikko on 1-10 kahvien paahdossa, tämä on paahto 10.

Sitten voi jo vilkaista ulos, ai tuollaista on.

Ei hullumpi kesäaamu.

Sitten otin ja läksin kulkemaan jalkaisin rantaa eteenpäin.

Kiva saari, kivan näköinen.

Armeijan puoli saaresta on erotettu tuollaisilla hyppymiinoilla.

Kuljin rantapolkua, katselin merelle.

Ahaa, tuosta aukeaa ulappa, tuolta minä tulin. Jälleen tuli ajatus, voisin lähteä takaisin. Meren näkeminen saa aina miettimään että millaista vastarannalla.

Käännyin takaisin mökille.

Ylhäältä kalliolta vilkaisin vielä kerran taakseni, kyllä minä vielä takaisin lähden meren taakse. En kuitenkaan ihan vielä, joku päivä kuitenkin. Kotini on siellä, täällä tunnen itseni vieraaksi.

Saunan kiuas on kuulemma heikkotehoinen. No olihan siinä 5 ehjää vastusta, yksi palanut. Tarkoitaa että 16% tehosta kadonnut, ei uskoisi että sitä erottaa löylyistä.

Se vanha vastus oli palanut rikki, nuo liittimetkin olivat aivan ruosteessa. Yksi johtoliitinkin oli aivan palanut rikki. Ei tuollaisista sähkö läpi virtaa. Olen aiemminkin vaihtanut noita vastuksia, ostin silloin varallekin vielä 2. Nyt niille oli käyttöä.

Löysin yhden huonolaatuisen liittimen, pitäisi olla nikkeliteräs liittimet. Ne kestäisi, mutta kokeillaan tällä.

Ja katso, sauna toimii. Niin kauan kuin toimii.

Sitten päästiin asiaan, täällä ei ole kuin tuollainen kaasugrilli. Kaasu haisee ja kun sillä grillaa, niin pelkään että ruokaan tarttuu sama haisu. Grilli pitäisi olla hiiligrilli. Puuhiilellä, ei kivihiilellä eikä kaasulla. Sekä vartaat joilla kypsennellään. Mutta nyt ei ole kuin tämä.

Hiphuraa, kaukaasialaista šašlikkia. Heti vain kilo sian niskasta leikattua hyvin maustettua šašlikkia.

Yritin näitä paistella parilalla, vähän hankalaa.

Oikein hyvää, kyllä minun pitää vielä päästä kaukasiaan. Gruusia, Armenia ja Azerbaijan, niitä en unohda kyllä.

Että tällaista tällä rannalla tänään, huomenna uudet jutut…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tällä rannalla

Tuuli toi suomeen.

Aamulla ihmettelin mikä älämölö ulkoa kuuluu. Venäläiset kuten Eestiläiset kutsuvat venäjää puhuvia ilmisiä. Kyllä nämä Eestiläisiä olivat, Tallinnasta, äidinkielenään venäjä. Olivat veneen ostaneet, miehen puheesta ymmärsin että ekaa kertaa veneellä. Eihän se helppoa ole ekalla kerralla. Lopuksi sain neuvottua lapselle takana, että laske löysää poijuköydestä. Heti onnistui.

Otin auton ja läksin vähän shoppaamaan. On aikomuksena tehdä meriretki.

Siinähän ne tärkeimmät, Atleetti juustoa. Siitä tulee kova kunto ja atleetti vartalo, ei pyknikko kuten juustosta yleensä. Sekä gruusian leipa.

Kuva kauppareissulta, Tallinnassa on paljon kivoja kohtia. En kuitenkaan viihdy pidempään.

Vein Skodan pois, takaisin Bolt taksilla.

Heilautin kättäni karavaanareille.

Ja läksin.

Piti vielä näyttää näille pääkaupunkilaisille kuinka suomipoika lähtee. Otin keulaköydet irti, vedin veneen poijulle ja isopurje ylös. Ensin vauhtia alatuuleen, sitten 180 asteen käännös ja luovien veneiden välistä. Siinä oli hienosti tilaa.

Heilautin kättäni tervehdykseksi, nauroivat näytökselleni.

Sitten mennään, kokka Tallinnanlahdelle.

Fokka ja isopurje kiskovat yhteistyössä.

Aegnan kulmalle asti oli vauhti tuollaista.

Sitten sai käännettyä kohti pohjoista, vauhti parani.

Siinä Aegna, olen tahtonut käydä. Sinne laituriin on paha jäädä, laivan mainingit rikkovat veneen. Nyt pari liikemiestä lahjoitti Kalev jahtklubille 3 poijua ja painot. Meripelastajat kävivät viemässä Aegnan viereen. Nyt voi mennä ja jättää veneen turvallisesti redille, kumiveneellä tai vaikka uiden rantaan. Joku kerta lähden.

Sitten keskitytään olennaiseen elämässä, katsellaan pilviä.

Kauas pilvet karkaavat, kuten Rauli Padding Somerjoki lauloi.

Välillä kiihdytetään ja viihdytetään.

Ja ihmetellään. Miksiköhän tuo Viking xprs koukkasi minun oikealta puoleltani? Suorin tie oli kilometrin vasemmalta puoleltani.

Sen piti päästä tuon rahtilaivan nenän edestä kiertämään. Tuo rahtilaiva tuli reittijako kaistalla. Pitäköhän silloin sitä ylittävän laivan väistää? Pitäisiköhän vähän sääntöjä lukea? No en minä aja laivaa.

Eckerölinen Finbo veti ohitse kohti Vuosaarta.

Finlinesin Finnhawk tuli Vuosaaresta, kun se väylä loppui käänsi eteeni ja lähti kohti Saksaa. Tarkkailin tilannetta, minusta tuntui että se väisti minua. Kuten sen kyllä ihan sääntöjen mukaan pitäisikin. Tosin se on harvinaista.

Siitä se veti.

En tiedä mitä pensaa se polttaa, ihme höyry nousee korsteenista.

Siitä Isosaaren läheltä saaristoon suojaan, kuten salakuljettajat puikkelehdin saarten välistä.

Ei rajavartijat pysy kärryillä kun pääsee saariston suojaan.

Löysin poijun johon jäädä. Olen saapunut suomeen, mitähän täällä voisi tehdä? Miksi minä tänne tulin? No tuuli tuo ja tuuli vie…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuuli toi suomeen.

Aallonmurtajan suojassa

Siitä vain skodan sarviin ja kohti pohjoista.

Liikennekamerat vain vilahteli silmissä. Kun vilahtelee niin ei mitään hätää, jos välähtää niin se tietää rahanmenoa.

Kohti pääkaupunkia, pilviä oli taivaalla, tuulta ei vielä.

Täällä ei nuorilla ole mopoautoja, vanhukset ajavat niillä.

Yllättävän kovaa kulkee mopoauto.

Ilma oli oikeastaan hieno.

Jos ei olisi säätiedoitusta katsellut niin olisi voinut hyvin purjehtimaankin lähteä. Se olisi ollut vikatikki.

Tuommoinen oli tulollaan.

Vene oli nätisti odottamassa, jätin sen niin kauaksi että ei keula tule laituriin kiinni.

En osaa sanoa paljonko sitä tuulta oli, ensin oli suoraan sivusta tuuli. Laineet tuli yli aallonmurtajan.

Panin veneen kylkeen tuollaisen springiköyden, ottaa vähän kuormaa pois tuolta poijuköydeltä. Kovimmalla sivutuulella kallisteli aikalailla laiturissa. Niin kovasti tuuli otti mastoon.

Ehkä 6 tuntia sitä kesti, en käynyt laiturilla. Veneestä ei päässyt laiturille, oli niin kaukana. Vaahtoa vatkasi kuin tehosekoittimessa.

Kylkikin meni tuon näköiseksi.

Myrsky tuli ja meni, aallonmurtaja suojasi aalloilta. Kun myrsky on mennyt yli, ollaan myrskyn silmässä. Sitä ei jäädä surkuttelemaan, kõsien tarkistus ja valmistaudutaan toiseen aaltoon. Kuten yleensäkin elämässä, kaikki otetaan vastaan. Jos pahalta tuntuu niin korvat luimussa vaan. Raaka peli.

Tuuli on pudonnut ehkä 10m/s, ei tunnu missään.

Elämä jatkuu, laivat tulevat ja menevät.

Tässä kuva sataman kamerasta. Tästä voi halukkaat seuraiila, kun Birgitta on laiturissa. Kunnes se on pois lähtenyt, tuuli on sen vienyt johonkin. Viuh vain ja pois on mennyt tuulen mukana….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Aallonmurtajan suojassa

Siili vieraisilla

Siili tuli kylään, oli nälkäinen ja hyppäsi koiranruoka kuppiin. Tuhisi riemusta ja pisti koiranruuat syöden. Koira ei ollut millänsäkään, katseli vain kun siili söi. Siili minua ensin säikähti ja pakeni, tai siis lyllersi piiloon koirankopin alle. Kohta tuli takaisin syömään. Kyllä meillä yksi siilikin ruokitaan siinä samassa, tervetuloa vain.

Kävin vähän kaupungilla katsomassa tätä samaa maisemaa. Joki soljuu rauhoittavasti.

Joenrantakadulle on tehty kävelykatu. Siellä myös jotain myyntikioskeja. Sekä mainos, mainostetaan sitä kun Tartu on 2024 kulttuuripääkaupunki.

Armenian shaslik on loppu, nyt piti tyytyä puolalaisiin pihveihin. Kyllä nekin hiiligrillissä hyväksi paistuu.

Kävin keväällä yhdessä puutarhassa, ostin chilipaprikan.

Luulin ja uskoin että se on hyvää, meinasin että korostaa pihvin makua. Perskuta, kun oli tulinen paprika. Ihan tulenpalava, ei sitä noin saa syötyä. Kyllä minä chiliä syön, mutta liika on liikaa.

Jäi paprika syömättä, annoin koiralle, ei sillekään kelvannut. Sylki pois ja nenää hieroi nurmikkoon.

Nyt on myrskyä luvassa suomenlahden tälle puolelle. Taidankin hypätä skodan selkään ja lähden katsomaan että vene pysyy laiturissa.

Kerroin koiralle että lähden, tulen takaisin. Muista vahtia majaa. Koira kuuntelee tarkkaavaisesti.

En tiedä tahtoisiko mukaan, jotenkin siihen malliin katsoo vastaan.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Siili vieraisilla

Voimalla skodan

Tuollaista näytti yöllä nettikamera, että sellaista siellä suomessapäin on. Minä en lähde suomeen, seuraava on skodareissu.

Kiirettä pitää. Lazyjackia piti vähän korjauttaa, vetoketju alkoi hajoamaan. Purjeompelijalle koitin selittää miten pitäisi korjata. Hyvä siitä tuli lopuksi.

Kovasti meitä valvotaan Piritan laitureilla. Uusi kyltti tullut. Juovuksiin ei saa olla, vierailta pääsy kielletty, aurinkoa ei saa ottaa, uida ei saa, kalastaa ei saa, lemmikkejä ei saa olla, lasipulloja ei saa olla mukana. Kaikille kulkuneuvoille 3 solmua rajoitus. Aika kovat on ehdot. Eikä näitä paljon noudateta. No kalastajia ja uimaporukoita ei ole. Kaikkea muuta kyllä harrastavat.

Sadepilveä toisen perään, vähän haittaa harrastusta.

Lopuksi sain valmiiksi, vielä keulaan vähän lisää köyttä varoiksi. Sekä laskea keulaa kauemmaksi rannasta.

Lippu pois perästä, hyljätyn aluksen tuntomerkiksi.

Ei kun sateeseen skodalla, kyllä se vettä pitää. Ihan hyvä 10 euron autoksi vielä. Ne entiset viat on korjaamatta ja uusia on tullut. Muunmuassa pyöränlaakeri on alkanut huutaa, ovenkahva kadonnut ja penkisäädön nuppi kadonnut. Eihän siit ole kuin viikkoja kun viimeksi ajoin. Tätämenoa kun vikoja uusia tulee niin kohta loppuu skodan taival. Toiveikkaasti kuitenkin läksin taipaleelle.

Suomalaiset on eksyksiin kaupungilla, kuin päättömät kanat. Parempi vetää heti ohi poukkoilijoista.

Vesikuuroja tuli varmaan 10 matkalla.

Sateiden välissä näkyi hetkittäin sinistä taivalta. Skoda vetää kuin viimeistä päivää, ehkä tajuaa autokin sen viimeisen päivän olevan lähellä. Elämän ehtoopuolella taivalta. Koirille ja hevosille ollaan armeliaita, kuula kalloon kun alkaa elämä liian vaikeaksi. Autoja ja ihmisiä annetaan henkitoreissaan kärsiä. Kun menee oikein pahaksi niin siinä kärsii ympärilläkin kaikki sitä kidutusta katsoessa.

Koira riemastui kun tulin, oli saanut uuden pallon, sitä piti esitellä.

Koira on niin seurankipeä, on näköjään odottanut takaisin.

Viime kesänä tuli käytyä Klaipedan meripäivillä, siellä oli yhdellä Armenialaisella perheorkesterilla maailman paras shaslik. Sitten viimetalvena tuli käytyä siellä Armeniassa paikanpäällä, The Shaslik syömässä. Joku kuka ei asiasta ymmärrä, sanoo että shaslik kuin shaslik. Mutta suotakoon se ymmärtämättömille. Syököön makkaransa.

Shaslikit tulelle, ne pannaan vartaisiin tällaiseen hiiligrilliin, vartaaseen ja grillissä vielä rakoset joilla nämä miekat saadaan pysymään oikeassa asennossa.

Siinä se on, Armenian shaslik. Kun maailma makaa tähän malliin, niin se on tehtävä itse. Kuvan laitan tähän niille, jotka eivät tästä mitään ymmärrä. Katselkoon…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Voimalla skodan

Kaasua kaasua koneeseen

Ensin meni aamu pilalle kun ei ollutkaan espressokahvia. Piti olla jossain 2 pussukkaa, mistään ei löydä. Join murukahvia aamulla, ei ole hyvä idea.

Sitten loppui kaasu tästä puolalaisesta kaasupullosta.

Olihan minulla tällainen eestiläinen kaasuballooni täysi, mutta siihen tulee erilainen paineensäätäjä. Aloin vaihtaa paineensäätäjää, sitten on letku liian pitkä. Menee väkisin mutkalle niin että kylki lommahtaa. Ei viitsi katkaista, sitten ei taas saa puolan pulloa seuraavalla kerralla kiinni. Pitäisiköhän minun hommata toinen samanlainen eestinpullo ja viskata tuolla puolalaisella vesilintua?

Kaikkein helpoin oli kun soitin tutulle autotrokarille. Kerroin että olen hädässä, tarvitsen auton. Tämä että tule, saat saman skodan kuin viimeksi.

Oleg vei minut Bolt taksilla autotrokarin luokse. Skodalla kaasutankkilaan, autoja siellä tankataan, mutta tankkaavat myös kaasuballoonit. Äijä naputteli summan korttimaksulaitteeseen, 6.7 euroa. Sitten tunki 6 litraa kaasua ballooniin, laski välillä tuuletusraanasta vähän kaasua pois että neste virtaa tilalle. Kuviahan tästä ei sitten ole, kamera jäi veneelle. Mielikuvaa kyllä on päässäni kun venäjää puhuva äijä laskee kaasua ulos niin että kiehuva kaasuhöyry nousee pilvenä.

Vähän tuollaisia pilviä nousi kaasuballoonista.

Ja tuollaisia.

Kävin vähän vakoilemassa asuntovaunu eläjiä, siellä istuivat vaunun vieressä. Renkaista ja tien urista puhuivat.

Samoin kävin kävelemässä Kalev Jahtklubilla, muutama vieras näkyi olevan. Kävin juttelemassa suomalaisten kanssa, kysyivät koska tulit viron puolelle. Kerroin että vuonna 2012, katsoivat omituisesti. Mutta niin se on…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasua kaasua koneeseen

Voimalla fokan

Yöllä oli ilmestynyt 3 purjevenettä. 2 oli suomesta ja 1 tallinnasta. Kävin jututtamassa toisia suomalaisia. Kysyin että olenko oikeassa, olette matkalla Pärnuun? Olivat joo, Muhuväinä regatta alkaa kohtapuoliin. Kuulemma laukkasi ratsu yössä. Nämä olivat oikeita purjehtijoita.

Kaikki ei kyllä olleet, yhdet merimiehet oli lähdössä, tarjosin apua kun vieressä oli H vene tuulen alapuolella. Ei tarvi apua. No hyvä hyvä kun pärjäätte. Sitten alkoi tapahtua aivan käsittämättömiä. Mies irroitti veneen perän aisasta, kylki ajautui H veneen takakulmaan ja moottoriin kiinni. Sitten otti ja laittoi koneen käymään vasta. Sitten hihkaisi että keula irti. Pakki päälle ja näiden vene liukui sitä H veneen perämoottoria vasten. Koko 12 metrinen vene taisi saada pitkän skraadin kylkeen. Ei minulla siitä harmi, mutta ajattelin että jos rikkovat vielä sen Eestin poikien H veneen. Tuolla taktiikalla ei ole toiveitakaan onnistua sivutuulessa. Toivottavasti ei tulla vierekkäin koskaan.

Sitten minäkin lähdin, tuulet näytti 12,9 metriä/s.

Sinne jäi Dirhami. Kyllä siellä voi yön nukkua, tai tuulta pidellä. Mutta ei siellä kyllä jaksa yhtään kauempaa olla.

Fokka ylös ei siellä kyllä ihan siltä 13m/s tuntunut, olisin perstuntumalla veikannut muutamaa metriä vähemmän. Fokka vetää vimmatusti.

Osmussaari on käymättä, kuulemma 1,5 metrisellä pääsee. Minulla on liian syvällä uiva vene.

Tuollainen hökötys tuli takaa moottorilla, oli kauempana kun avasi keulapurjetta.

Kone työnsi takaa ja keulapurje veti.

Yllättävän paljon keikkui Logoon 44 vekotin. Minä olen luullut että tuollaiset on hyviä purjetimaan, mutta koneella tuo veti. Nähtävästi minun purjeen näkeminen sai rullan avaamaan. Tuossa istutaan niin korkealla että luulisi huimaavan aallokossa.

No minäkin vähän kiihdytin, mutta sillä oli kyllä joku 12 solmua vauhtia, yllättävän kovaa.

Vauhdissa ruokaa, se on vähän hankalaa.

Soppaa kattilaan.

Gruusian torimummon myymää chiliä, niin että soppa on punainen.

Se syöminen on kaikkein vaikeinta, meinaa keikkua soppa lautaselta yli laitojen. Sain kuitenkin nälissäni sopan pelastettua suuhun.

Oli merellä muitakin, kaikenmaailman tankkereita Baltiskin luona redillä.

Siinä Baltisk. Vastaankin tuli yksi vekotin, se hyppäsi aaltoon.

Jo alkoi kaupunki näkyä, en kuitenkaan tohtinut keskikaupungille.

Otin suuntaa tänne Piritaan, minulla on täällä oma venepaikka. Tai ei nyt omaa kohtaa, mutta maksettu kohta. Periaatteelle, tule kun tulet, lähdet kun lähdet, laita missä tilaa on. Nyt ei tarvitse satamakapteeneille valehdella, kun kysyvät että mikä on kotisatama. Kotisatama on Pirita. Tosin kun sanon sen, niin kysyvät miksi minulla on suomenlippu, ei voi olla Pirita?

Aallonmurtajan aukosta sisälle, tuollainen tuli vastaan .Eestin pojat on kovia purjehtijoita.

Tässä minun polkuni tänään….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Voimalla fokan

Samat naamat

Samat naamat satamassa, ei lähde kukaan pois, eikä tule uusia. Tuulet puhaltaa 10-15m/s puuskissa myrskylukemiin. Ei huvita purjehtia.

Eikä tässä ympäristössäkään ole mitään.

Tai on, on tämä kauppa. Mutten löytänyt mitään mitä olisin tarvinnut. Ostin kuitenkin kananmunia, syön niitä yksitoikkoisuuteen.

Polkua eestaas.

Merenrannalla lentää hiekkaa ilmassa. Aika puhuria on 14m/s tuulessakin.

Naapureiden kanssa juttelen välillä, suomalaisia ovat.

Ihmettelen tätä vanhaa kalalaivaa. Oudosti on puuvene tehty. En muista nähneeni että laudat pannaan näin pystyasentoon. Mikähän tässä idea.

Odotan uutta päivää, ehkäpä alkaa tapahtua…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Samat naamat

Kahden rintaman välissä

Tuli aika Hiiumaalla täyteen, aika alkoi valua päälärin reunojen yli. Meinasin alkaa viskoa kiviä mereen. Nähtävästi täällä on ennenkin ollut purjehtijoita, jotka ovat tekemisen puutteessa alkaneet loopia kiviä akvatooriumisse. Varuiksi näitä tarroja on sitten vähän joka tolppaan liimattu.

Ravasin rantaa eestaas, kunnes satamakapteenin toimisto aukesi. Tai siis satamakapteeni livahti ovesta sisään, puoli tuntia ennen aukeamista. Ryntäsin perään ja kerroin että olen lähdössä, minun pitäisi ehkä maksaa. Minulla oli täältäkin sellainen sarjakortti, esittelin sitä ja kysyin täytyykö se nyt tuhota loppuun?

Neito sanoi että jätetään yksi yö vielä, jos tulet takaisin. Lohdutukseksi antoi tuollaisen Eestin ja Latvian satamaoppaan.

Irroitin köydet ja läksin tihkusateiselle merelle.

Sinne jäi Hiiumaa, suomeksi Hiidenmaa. Minä käytän sitä Hiiumaa, kuulostaa paremmalta.

Välillä kaikki katosi tihkusateeseen, tätä väylää ei ole kartassani eikä plotterissani. Nyt seurailin vain plotterin tulojälkeä.

Ja hips, tässä Püssirahun aukossa näkyvyys tuli takaisin. Nämä Eestin viitat on joskus vähän hämääviä, tähänkin eteläviittaan on pantu nämä harjakset kuviomerkiksi. Kaukaa katsoessa siinä näyttää jököttävän musta-kelta-musta eli itäviitta. Monta kertaa olen ihmetellyt miksei sitä odottamaani etelä ole, vaan näkyy itäviitta.

Kyllä tuossa väyliäkin kulkee, minun reittini oli vasemmasta alakulmasta, oikeaan yläkulmaan. Yli vain wk merkillä merkittyjen hylkyjen. Yllättävän paljon hylkyjä näillämainkin.

Tuli hieno auringonpaiste, sitä ei kyllä kauan kestä. Katselin lähtiessä sadetutkaa, kuljen kahden saderintaman välissä. Sen toisen rintaman mukana kulkee myös kovat tuulet.

Tässä suomenlahden tuuliennuste, tai oikeastaan tämän hetken tuuli. Näyttää kulkevan tuulet päinvastaiseen suuntiin suomen ja eestin rannoilla.

Ne rintamat muuten näkyy silmälläkin, tässä kuvaa kulkusuuntaan, eli itäänpäin.

Tässä taas lännestä ajaa rintama minua takaa. Minä purjehdin hienossa auringonpaisteessa. Minä liikun hitaammin kuin pilvet, ne pilvet vetää muutamaan tuntiin koko Eestin yli ja jatkaa Venäjälle.

Määränpää on lähellä, Dirhamin kalasatama. Sinne ennätän ennenkuin rintama saa minut kiinni ja jyrää yli.

Linjataulut suuntaa näyttää, tuttu polku.

Aallonmurtajan taakse suojaan.

Myöhemmin, juuri ennen rintaman päällekäymistä hinasivat peltiveneellä tuon suomalaisten vehkeen tuolta Osmussaaren takaa satamaan. Koneesta oli kuulemma sähköt kadonneet.

Parin tunnin jälkeen alkoi sataa, kohta sen jälkeen puuskat vinkuu mastossa. Elämässä pitää nauttia niistä muutamankin tunnin hetkistä, myötäistä vain kohti seuraavaa etappia. Etappi kerrallaan, määränpäästä ei mitään hajuakaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden rintaman välissä

Kaikki kokoontuu Kärdlaan

Tässä vieressä on ollut jo ennen sotia satama, sodanaikana pommittivat sen paskaksi. Nyt EU rahoilla saatiin uusi satama aikaiseksi.

Vieraita on suomesta, eestistä ja liettuasta.

Tässä eestinpojan tyylinäyte. Kävin jututtamassa vanhempaa herraa, kyselin mistä on ja mistä vene? Tallinnan poikia on mies, kertoi tallinnassa jonkun tehneen hänelle tämän hienon veneen. On nyt ekaa kesää vesillä, miehellä on kesähuvila hiiumaalla ja tulleensa tällä loman viettoon.

Muunmuassa tällainen oli myös kalevipojilla, Vancouver 32. Pomminvarma pallonkiertäjän vene, varustuksesta päätellen on myös matkaa tehnyt.

Tässä Liettuanpoikien raaseri, harvinaisen suuri lippu takana. Jostain syystä Baltian purjehtijoiden liput on yleensä A4 kokoa.

Tällaisilla käyvät kilpailemassa, pitäisi joskus vängätä itsensä mukaan kokeilemaan. Epäilen että saa niin vauhdinhurmaa, ettei paremmasta väliä.

Näitä sitten kuljetetaan tällaisilla kärryillä. 3 venettä päällekkäin, luulisi että on kiikkerä kuorma tuulessa.

Niin onhan täällä vielä pari tuollaista mastodonttia.

Minä odottelen sopivaa keliä. Voi tulla pitkä odotus, matalapaine on kohdalla, seuraava tulossa. Tuuli vinkuu mastossa ja vettä viskaa välillä niskaan.

Normaali kesäpäivä, tähän tottuu….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki kokoontuu Kärdlaan

Satamakapteenin paikkoja vapaana.

Täässä Kuivastussa on kaksi satamakapteenia, vuorotellen tekevät päivän töitä. Tällä toisella satamakapteenilla ei oikein mene hyvin. Myöhemmin kun läksin toimistoon, niin tämä ei löytänyt Birgitta nimeä tietokoneelta. Yritti ja yritti, minä lopuksi että anna minä autan. Löytyihän se sieltä.

Kohta tämä tuli paperi kädessä kysymään veneilijöiltä, että joku ei antanut puhelin numeroaan. Tuli minullekin, yritin kysyä että eikö olisi helpompi kun katsoisit minkä nimisestä veneestä se numero puuttuu? Tämä läksi ja tuli kohta takaisin ja löysi puhelinnumeron puuttuvan veneen omistajan. Siinä illanmittaan tapahtui vielä muitakin aivan ihmeelisiä asioita. Ei hyvältä näytä, tosin ei satamakapteeni nyt mitään ihme vaaraa taida saada tehtyä vaikkei muisti aivan partaveitsen terävästi leikkaisikaan.

Ringsu satamakapteeni, eli tämän Ruhnun saaren sataman satamakapteeni otti lopputilin. Kuulemma kyllästyi ja kertoi lähtevänsä Norjaan töihin. Siis jo viimevuonna. Että siellä olisi nyt työkohta jos joku haaveilee majakanvartijan tai yksinäisen saaren satamakapteenin tittelistä. Kesällä tehtään kahdessa vuorossa töitä, tai vuoropäivinä, miten sovitaan. Palkkaa tulee 850 euroa kuussa. Vähän epäilen, että kuivastussa myös aukeaa kohta työpaikka.

Sinne jäi osa veneistä kaijalle, minä en ole vielä valmis satamakapteeniksi jäämään.

Regula jäi reserviin seisomaan, minä lähdin eteenpäin.

Ensin täydellä purjeella.

Sitten kohta alkoi päässä huimata ja ensimmäinen reivi peliin.

Vauhti senkuin paranee. Sitten mennään taas niin että tukka hulmuaa. Tai hulmuaisi, jos tukkaa olisi enemmän ja ei olisi lippalakkia reuhkaa päässä. Nyt vain tuuli yritti lippalakkia mereen viskata.

Yksi vene tuli vastaan, tuollainen katamaraani. Takana näkyi vähän aikaa 2 purjevenetä, johonkin hävisivät kohta. Minä vedän sydämen kyllyydestä sivutuulessa Väinämerta kohti pohjoista. Tuuli vain suhisee korvissa.

Vormsi ja Hiiumaan välistä ylös.

Ohi tämän Harilaid saaren. Sinne menen vielä käymään jokukerta. Tänäänkään ei ollut se kerta.

Katselin pilviä, nuo näyttää merkkiä, että jotain on tulossa.

Tähän Püssirahu silmään minut toi purje, siitä loppui minun karttoihini merkitty väylä. Oli siellä väylä tiesin, mutta vastatuuleen en lähde luovimaan tuntemattomalle väylälle kivikkojen väliin. Purjeet alas ja moottorilla.

Turvassa silti ollaan, turvavesi keppi kertoo sen.

Siellä se sitten näkyi, Kärdla, Hiiumaan pohjoisreunalla oleva kaupunki.

Satama oli täynnä suomalaisia, yhdet tuttavat Baltian seikkailuiltani tapasin. Nauroivat että olivatkin ihmetelleet missä lippalakki luovija on, kun ei oltu törmätty. Tässä halukkaille veteen piirrettyä viivaa, yleensä se katoaa kun taakse jäänyt. Että sellaista täältä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Satamakapteenin paikkoja vapaana.

Suomalaisia liikkeellä

Kun on se aika niin silloin lähdetään, velvollisuudet oli hoidettu jo eilen satamakapteenin kanssa. Mukisematta maksoin 5.99 metriä pitkän veneeni laiturimaksut.

Nukkujat jäi nukuksimaan, minä pistin ison vaihteen päälle ja menoksi.

Ohi sataman ja merelle. Vastatuuli moottorilla ja sitten purje ylös.

Tuossa kohtaa meri oli vähän kuoppainen, piti käydä fokka keulassa asettelemassa. Aalto tuli kannelle ja kenkään.

Nostin nuo melkein uudet purjehduskenkäni kuivamaan. Outo juttu, kenkä haisee samalle kuin koiran tassu. Märkä koiran tassu, olisi kyllä kaapissa ihan uudetkin kengät. Mutta nämä vanhat on niin hyvät jalkaan.

Uusi purje vie hienosti.

Vastaankin tuli veneitä, kaikki oli suomalaisia. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen, kuka purjehtii liian suurella tai liian kalliilla veneellä.

Kuka pelkää saavansa raitisilma myrkytyksen ja istuksii tuollaisessa teltassa ja katselee maailmaa muovi-ikkunastansa.

Kuka vetää jollaa perässään Baltiassa. Baltiassa ei ole kyllä paljon jollalla käyttöä ole, taitaa olla siksi että voi lapset panna satamassa rallia ajamaan ja häiritsemään muita.

Kuka taas vetää hienossa 6m sivutuulessa moottorilla. Onneksi minä osaan aina käyttäytyä. Jos en osaa, niin mitäs se muille kuuluu miten minä elän.

Välillä alkoi nälkä vaivata.

Kyllä Gruusialaiset leivän osaa tehdä.

Ja matka jatkuu.

Välillä löytyi väylänpätkä jota läksin seurailemaan, kunnes se polku lähti väärään suuntaan ja minä läksin umpihankeen tarpomaan.

Tõll näytti tien satamaan.

Paikan nimi on Kuivastu. Soitin satamakapteenille että olen tulossa, tämä että näkee ikkunasta purjeet.

Täällä on perin 9 suomalaista purjevenettä, yks Eestin purjevene on matkalla Latviaan. Satamakapteenin kanssa juteltiin, pahoitteli kun joutui leimaamaan siitä sataman sarjakortistani viimeisen yöpymisen. Yllättävän kauan se riittikin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaisia liikkeellä

Sünoptiline ülevaade: Läänemere kohal on madalrõhuala lõunaserv.

Koko päivän tuuli on puhissut. Suunta on suomeksi lounas. Eestiksi se on edela. Se suomen etelä taas on lõuna eestinkielessä. Jostain syystä nämä on vähän kuin paikkaa vaihtaneet nämä suunnat. Sieltä se nyt kuitenkin puhaltaa.

Välillä sitten taas vettä niin että tuntuu. Onneksi vene on vedenpitävä.

Välillä kävin kävelemässä, nämä takimmaiset laiturit on ihan rauhallisia. Tämä eka, turistilaituri hyppää. Minä kyllä sain lopuksi köydet niin viriteltyä että vain keikkuu, ei temmo hulluna köysiä vastaan. Pitää vain saada pidemmät köydet, niin jää joustovaraa. Ne joustimet ei siinä oikein auta. Kahdesta veneestä katkesi yöllä köysiä.

Tuommoista ihmettelin, se on varmaankin joku rajavartioston vanha vekotin. Nyt joku onneton on sen ostanut huviveneeksi. Epäilen kyllä ettei se niin mukava ole. Huvinsa kullakin.

Pitkäjalkaisia alkuasukkaita käy laitureilla kukat kädessä keikistelemässä. Niitä oli pitkin päivää, joku rituaali nähtävästi.

Läänemere põhjaosa, Liivi lahe põhjaosa, Väinameri, Soome laht: edelatuul 6-12, puhanguti kuni 16 m/s, hommikuks nõrgeneb, päeval edela- ja lõunatuul 4-9, puhanguti 13 m/s. Laine kõrgus 1-2 m, Väinamerel 0,7-1,2 m. Hoovihm, päeval võimalik äike. Nähtavus heast mõõdukani, intensiivsema saju korral halb.

Mutta tällaista lupaa sääennuste, saapas nähdä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sünoptiline ülevaade: Läänemere kohal on madalrõhuala lõunaserv.

Kovantuulen varoitus

Tuossapa pari kuvaa Pärnu postimies lehdestä napattuna, ne on maanantaipäivän myräkästä. Siitä samasta jolloin minä Ooppelilla ajoin myrskynsilmän läpi Pärnuun.

Mutta kyllä täällä nyt toissa yönäkin satoi. Tuossa minun mittarissani on suuri skaala, sopii reilummatkin sateet ennenkuin vuotaa yli.

Tällaiset reilu 50mm kuurot ei vielä paljon mittaria heilauta. 50mm sinänsä on aikapaljon.

Aamullakin vettä oli jossain painanteissa ihan järvinä.

Tässä euroopan sääkarttaa, näyttää näitä matalapaineita tulevan ihan jonossa atlantin suunnalta. Että ei tämä riemu ihan heti lopu.

Tässä tiistai illalta ensin pienempää vihmaa.

Sitten tuuli nousi ja vettä vähän enemmän. Kuvaa ei saa kuin tuulen alapuolelle. Kamera saisi vettä.

Satamakapteeni kulki koko yön eestaas laitureita katselemassa tilannetta. Vesi nousi yön aikana ainakin metrin, kun tuuli painaa liivinlahden vettä jokeen takaisin.

Yöllä laineet keinutti kuin kiikkustuolissa, piti vain varoa ettei lennä seljälleen….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kovantuulen varoitus

joku valehtelee

Kävin kaupassa ostamassa grillihiiliä, ajattelin grillata vielä ennen lähtöä. Otin hiilisäkin kasasta ja marssin kassalle. Kassa löi hinnaksi 6.99 euroa, sanoin että kasassa on hinta 2.99. Myyjä lähti katsomaan ja sanoi että se on toisten hiilien hinta. Minä että se hinta on näiden säkkien kasan päällä. Nämä että ei ole en kuulemma osannut katsoa.

No jätin tavarani kassalle ja läksin kuvasin kasan ja naapurikauppaan hiiliostoksille.

Lähetin huvikseni sähköpostia Rimin asiakaspalveluun, kerroin tilanteen. Sanoin että ymmärrän että työntekijät laittavat vahingossa kyltin väärään kohtaan, sitä en ymmärrä että se yritetään laittaa minun syykseni.

Sain vastauksenkin, kaupasta oli kysytty ja kyltti oli kuulemma oikein. Kyltin eripuolilla oli eri hinnat ja naama näytti oikeaan kasaan. Lähetin heille vastauksena tämän kuvan, kysyin että valehteleeko kuva vai teidän myyjä? Saas nähdä mikä nyt on vastaus.

Kai ne kohta kaupassa väittää että, minä olen kääntänyt kyltin ja yrittänyt pettää kauppaa. Perskuta näiden kanssa.

Koira katsoo suu auki grillaamista.

Kumma koira, ei se näistä lihapalasista ole kiinnostunut.

Marinaadipurkin se kyllä syö puhtaaksi.

Sitten olikin jo aika lähteä, hypätä Ooppelin selkään.

Kiersin auton ympäri, jopas on matalat renkaat. Kuin mikroauton renkaat.

Ennenhän renkaan korkeussuhde oli normaalisti 80, taisi joskus olla vielä korkeammatkin. Tässä 40 sarjan renkaat.

Huristin pilvien suuntaan.

Sitten alkoi näkyä synkempiä pilviä, rohkeasti vaan kohti.

Tässä kohdassa vettä ei niin paljon tullut, uskalsi kaivaa kameran. Ei kylläkään katsoa kameraan vaan sokkona laukaista. Vettä tuli ihan hulluna, autoja seisoi tien varressa, minä posotin Ooppelilla 40km tunnissa,

Saavuin ehjänä perille, sateessa oli sopivasti tauko että sain tavarat veneelle. Nostin lipun merkiksi veneen ahteriin, vein Ooppelin takaisin.

Tällaista lupaa riigi ilmateenindus.

Liivi lahe põhjaosa: loode- ja läänetuul 8-12, puhanguti 15-18 m/s, pärastlõunal pöördub edelasse, öösel 10-15, puhanguti 20-22 m/s. Aeg-ajalt sajab vihma, võib olla äikest, pärastlõunal ja öösel sajab kohati hoovihma. Nähtavus mõõdukas, tugevas sajus halb. Laine kõrgus 1-2 m.

Tuulta, sadetta ja mahdollisesti ukkosta, olen kokenut joskus sen mahdollisen ukkosen myös veneessä. Eihän tuo autossa niin haittaa, jos menee näkyvyys sateessa niin pysäytetään tien poskeen. Veneellä se ei ihan niin ole, että jäädään väylän poskeen odottelemaan ja ihaillaan taivasta ja välkkyjä.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa joku valehtelee

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Aamupalaksi Pärnunlahden rysästä kalastettua savustettua kuhaa.

Vähän pilveä nousi taivaalla, mutta ei ne sataa jaksanut. Pärnussa oli kuulemma tullut vettä oikein kunnolla, nousi kaduillekin. Purjevene Birgitta on pärnussa, mutta ei purjevene vettä pelkää.

Kävin vähän Emajõen rannalla kävelemässä.

Sekä torilta vähän shoppaamassa. Aikapaljon ihmisiä.

Vähän perunoita mukaan.

Olen keräillyt tarpeellisia asioita mukaan. Kuten mansikoita laatikollisen.

Kamera on mennyt hajalle, ehkä joka kolmas kuva onnistuu. En vie enään korjaukseen, epäilen elektroniikka viaksi, kun autofokus ei fokusta. Se minun hovikorjaajani on paremmin optiikan ja mekaniikan mestari. Uusi kamera on tilattu ja odottaa kaupassa noutoa.

Että tervituset Tartust. Huomenna taas Ooppelin selkään…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Purjeella ja Ooppelilla

Siitä minä sitten aamulla läksin, kello oli jo melkein 8 kun irroitin köydet.

Sinne jäi kaikki kiireiset lennukkimiehet ja purjehtijat nukkumaan. Levätköön rauhassa. Satamakapteeni heilautti ikkunasta kädellä kun läksin.

Kihnu Virve oli jo lähtenyt, tämä on aikainen.

Purje vei ja Kihnu jäi horisonttiin.

Aikansa kutakin, sitten se perhana tyyntyi. 1/3 matkasta meni purjeella sitten oli käynnistettävä moottori.

Lähellä Pärnua alkoi sitten muitakin liikkua.

Eikä väylältä uskalla poistua, vedet on miinoitettu.

Olipa paljon ihmisiä Pärnun rannoilla. Aivan tolkuttomasti, on alkanut Eestin suvi®.

Lopuksi saavuin Pärnu kaupunkiin. Muutama suomalainen purjehtija oli jo tänne ennättänyt, yksi vanha tuttavakin Baltian seikkailuilta. Rannalla jälleen Pärnun pursiseuran eläkeukot tervehtivät iloisesti. Kyselivät mistä mies tulee.

Minä otin veneestä lipun pois, merkiksi satamakapteenille.

Soitin autovuokraamoon, neito valitteli että auto jonka varasin oli Ooppeli huollossa. Tarkoittaa että oli rikki.

Tarjosi että ota tuosta tuollainen. Tämä oli joku Opel Insignia. En ole koskaan moisesta mallista kuullutkaan.

Hyvä autohan se on, ainakin ihan hyvä ajella.

Automaatti keppi D asentoon, vasemmassa laidassa rattia tuollaisia symboleita joiden arvasin olevan autopilotti ja sitten mennään.

Nappuloita on kojelaudassa aivan hirvittävän paljon, yritin niitä välillä vauhdissa painella. Yritin saada huvikseni ajotietokonetta päälle, ei tullut, alkoi radio huutaa, välillä taas alkoi kylmää puhaltaa oikein tosi paineella. Luovutin ja annoin olla.

Koira oli vastassa, on näköjään erityisen vihainen kun Ooppeli tulee. Kai Ooppelikuskit on epäilyttävää väkeä tämän mielestä. Leppyi kyllä kun minut tunnisti Ooppelikuskiksi.

Että sellainen päivä, purjeella ja Ooppelilla pitkin mantuja….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjeella ja Ooppelilla

Ilmojen halki

Kihnussa on oma pelastusasema, kuulemma 4 miestä töissä. Yksi tankkiauto, yksi paloauto ja yksi ambulanssi. Lueskelin internetin ihmemaasta, että näillä on keskimäärin 12 lähtöä vuodessa. Tekee keskimäärin 1 lähtö kuukaudessa. Siinä voisi välissä kaikkea harrastaa, vaikka tehdä huonekaluja tai matkamuistoja myyntiin. Tai rakentaa laivan.

Näin kaupan eteisessä ilmoituksen, myydään mansikoita. Soitin ja nainen sanoi että on kaupungissa, tulee iltasella. Kerää mansikat ja tuo minulle. Lupaus piti, 2kg Kihnun mansikoita yhteensä 10e.

Eestin suvi ja Kihnun mansikat, ei paha.

Näitä on täällä yllättävän paljon, tässä taas malli millainen minullekin sopisi. Sivuventtiili K750 kuution koneella.

Tässä päivän eksoottisemmalla vehkeellä saapujat, suomen ihmiset lentokoneella.

Kävin vähän auttamassa rantautumisessa. Tuohon jos mihinkään tuuli ottaa, moottori kun käy niin ropelli vetää kokoajan. Pakkia ja jarruja ei ole.

Mutta kyllä tuollaisellakin kulkuneuvolla pienellä tuulella ammattimies rantautuu.

Tässä satamassa kaikki satamakapteenit on jostain syystä paksuja äkäisiä täti ihmisiä. Täällä ei vastaan juosta, eikä edes kävellä vieraita. Ainoa millä täti tulee toimistosta on Kihnu virve, siis se laiva. Täti katseli ikkunasta kun lentokone rantautui, ei tullut ulos.

Mutta minä läksin toimistoon, aloin paksulle äkäiselle tädille lirkuttelemaan. Kyselin että mitenkäs on päivä mennyt, onko lentokoneita näkynyt? Tarjosin mansikan, niitä näitä juttelin rauhoittavasti. Sitten tempaisin valttikortin taskusta. Sl marinan 5 yön sarjakortin. Aloin tälle satamakapteenille johdattelemaan, että lähden aamulla kohti Pärnun kaupunkia. Sanoin että tulin ke-to yöllä. Eli näitä öitä tulee yhteensä vähän yli 2.

Tämä että tuossahan on 2 maksukohtaa vielä. Minä että älä nyt tee mitään hätiköityä, minä tulen tänne vielä takaisin. Jätä minulle yksi yöpyminen, tämä että menköön.

Minä olen tällä 5 yön kortilla jo 8 yötä ollut ja vielä jäi jäljelle. Näyttää että markkinahommat helppoheikkinä eestin puolella on kantanut hedelmää.

Kampelat on syöty ja fillarilla ajettu 66km. On aika jatkaa matkaa Kihnun saarelta…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmojen halki

The Kihnun Virve

Lueskelin Eestin radion kotisivulta uutisia, kuinka juhannus meni. Ainakaan Naissaaressa tuolla Monican varustamolla ei kaikki mennyt putkeen.

Juhannuspäivän aamulla oli poliisi saanut hälyytyksen Naissaarelle, jossa mies oli kaatunut ja päähän reijän saanut. Poliisit lähti miestä viemään mantereelle, selvisi että mies oli tuon Monican kapteeni. Poliisit jättivät kapteenin ambulanssiin Tallinnassa ja lähtivät katsomaan mitä Naissaaressa tapahtuu. Naissaaresta löytyi joku Monican mikälie apukapteeni joka oli laivalla lähdössä viemään ihmisiä Tallinnaan. Olisi tällä pätevyydetkin kuulemma ollut, oli vain juovuksiin tämäkin merenkulkija. Samassa se ensimmäinen kapteenikin tuli takaisin, pää paikattuna ja tarjosi että on jo selvinnyt, voisi lähteä ajamaan laivaa. Ei kelvannut vieläkään poliiseille. Poliisit soittivat laivan omistajalle, että pitäisi saada matkustajat Tallinnaan. Omistaja sanoi että uusi kapteeni on tulossa pikaveneellä, tulikin mutta tämä firman kolmaskin merenkävijä oli juovuksiin.

Tilanne selvisi sillä että Katherin laiva tuli tuomaan ihmisiä Naissaareen. Tämän kapteeni lupasi viedä ihmiset saarelta maihin, silläaikaa kun tämän tuomat saareen tutustuu.

Olipa merenkävijöillä vaikea juhannus Naissaaressa. Aivan kuin jostain komediasta.

Minä kiertelin fillarilla ympäriinsa, täällä oli juhannus sujunut rauhallisesti.

Kiertelin ja katselin.

Lopuksi olin ajanut päivänmittaan 34km.

Fillarilla voi ajaa vaikka on kuuma ilma, pysähtyessä kyllä sitten alkaa kuumeta mieskin.

Päivänmittaan tänne saapui muitakin. Muutama Latvialainen, yks Liettualainen, pari Eestiläistä ja suomenlippuja yhteensä 3.

Yksi Ruotsinlippu myös ilmestyi myöhään illalla. Siinä purjeveneessä miehet puhuivat Latvian kieltä, veneen perässä se ruotsin lippu. Oikeassa vantissa roikkui Eestin sinimustavalkea ja vasemmassa Latvian viiri. Tahtoivat näillä nähtävästi näyttää että vene on Ruotsin rekisterissä, vieraslipulla näyttää että kylästämme täällä ja vasemmalla viirillä että olemme latvialaisia.

Illalla vielä tuo Kihnu Virve tuli ja toi mantereelta muutaman ihmisen saareen. Jää tänne yöksi ja aamulla lähtee taipaleelle.

Se toinen, The Virve tuli sukulaisten tuomana satamaan. Tuli tuonne baariin ja toivat muorille olutuopin eteen. Minä ensin meinasin lähteä jututtamaan Virveä, mutta tämä keskusteli näiden toisten kanssa niin intensiivisesti etten kehdannut häiritä. Eikä minulla mitään erityistä asiaa olisi ollutkaan, kunhan olisin jututtanut muoria vanhoista ajoista.

Että tällä hetkellä kaikki Virvet saarella ja kaikki hyvin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa The Kihnun Virve

Kihnuun koko päivä

Kun hetki on lyönyt niin silloin lähdetään. Satamakapteenin kanssa selvitettiin välit jo edellispäivänä. Moottorilla irti laiturista ja purjeita ylös.

Tuuli lähti viemään ojaa pitkin ulos Liivinlahdelle. Sen syventäminen on ollut mietteissä vuosia, tahtoo myrskyt tuoda hiekkaa kaivettuun kanavaan. Nyt olisi sitten varattuna ollut jo rahaakin kaupungin talousarvioon, silloin ei vai sitten tajuttu lupia hakea ajoissa. Saas nähdä josko syksyllä saavat kaivettua, taitaa olla 2,5 metriä matalin kohta. Kaiku kyllä näytti välillä 2 metriäkin

Ohi Abrukan saaren, siitä suuntaa kohti Kihnun eteläkärjen matalikkoa.

Säätiedoitus lupasi suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 2-7m/s. Vauhtikin vaihtelee silloin samaan tahtiin. Välillä kulki aivan hienosti.

Välillä taas tuo laskukone näytti että olen siinä Kihnun matalikon kohdalla 24 tunnin kuluttua.

Kunnes mittari pysähtyi kokonaan. Senkin vielä kestäisi, sitä ei kestä kun 0 solmussa alkaa vene pyöriä ja nokka näyttää takaisin tulosuuntaan. Ohjailukyky vaatii sen 0,2 tai jotain sellaista vauhdiksi.

Töräytin moottorin käymään ja tyhjäkäynnillä kohti Kihnua kihnutin.

Heti helpotti kun edes kokka oli menosuuntaan.

Otin joutessani tuon lipunriekaleen pois, alkoi jo muistuttaa liehekkeistä sotalippua.

Kaivoin laatikosta uuden lipun. Vähän on rypistynyt, tuulessa kyllä oikenee nopeasti.

Laadukkaan tuotteen tuntee siitä, että tekijä laittaa nimensä ja päivämäärän lappuseen kun on saanut lipun valmiiksi. Kiitos Arja, hyvä lippu.

Tuuli tuli takaisin, ei se jäähdytä, mutta vähän ilma liikkuu.

Lopuksi heti kohta 17 tunnin purjehtimisen jälkeen olinkin jo Kihnussa, aurinko oli jo laskenut. Sidoin veneen kiinni laituriin Kihnu Virve viereen ja aloin nukkumaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kihnuun koko päivä

Võidupüha tuli tuli Kuressaareen

Juhannusaattoa ei kutsuta tälläpuolella lahtea juhannusaatoksi, vaan voitonpyhäksi. Minä ihmettelin kauan mistä se nimi tulee. Kuulostaa neuvostoliiton aikaiselta pyhältä. Mutta sen tarina onkin vanhempi. Kyseessä on 1919 ratkaisutaistelu toisella puolella Eesti ja Latvia, toisella puolella saksa. Punaisten kanssa oli välit jo selvitetty keväällä aiemmin.

Tähän voitonpyhän seremoniaan kuuluu sellainen voitonpyhän tulen jakaminen. Presidentti ja paljon muita oli mukana seremoniassa Tallinnassa, jossa nämä nuoret kotkat panivat tulen palamaan.

Sitten sitä tulta jaettiin sellaisiin tötteröihin joilla tämä tuli vietiin eri maakuntiin presidentin käskyllä.

Minä satuin paikalle kun tuli tuotiin Kuressaareen, siitä tötteröstä ottivat tulen ja jakoivat kaikenmaailman öljylamppuihin ja lyhtyihin. Ihmiset veivät myös kotiinsa, en tiedä mitä tekivät.

Puheita pidettiin ja lopuksi vapaaehtoisia oli vartiossa tällä itsenäisyystaistelun muistomerkillä.

Sitten tulentuojat marssivat pois, kodukaitseliidun, eli suojeluskunnan miehiä, niiden naisosaston jäseniä. Nuoret kotkat, eli nuoret miehet, sekä kodutyttäret, eli tyttöjen osastot. Sinänsä näiden toiminta on varmastikin nuorille ihan hyvä asia. Homma on johdettua, yritetään keksiä jotain tarpeellistakin tekemistä. Pysyy ainakin pois pahanteosta ja löytää samanhenkistä yhteiseloa.

Tuo tulenkantaminen kyllä jotenkin minulle nosti hymyn, kuulostaa niin miten sanoisin, erilaiselta. Mutta toisaalta kaikenmailman olumpialais tuliakin kyllä kiikutetaan eestaas. Kyllä näille Eestiläisille itsenäisyys on pyhä asia, on kokemusta sen menettämisestä. Tuntuu silloin paljon tärkeämmältä, kun sitä ei pidä ihan itsestään selvyytenä.

Nyt on satamasta lähtenyt kohta kaikki, täällä oli 4 suomalaista purkkaria, Liettuasta sekä Latviasta. Kaikki purjeveneet on häipyneet, ainoastaan yksi Latvian moottorivene on vielä jäljellä.

Lueskelin siitä Bellingshausenin alkuperäisestä retkestä, mitä niihin kahteen laivaan oli ruokatarpeita kasattu. Hirmuinen lasti, herneitä 20,5 tonnia, 65,8 tonnia ruis ja vehnäkorppuja. Voita tonnitolkulla ja viinaa ja vahvaa viiniä melkein 4000 litraa, tupakkaa yli 200kg. Tosin viina ja tupakka loppuivat moneen kertaan, sitä saatiin matkanvarrelta lisää ostettua.

Minä kokosin myös vähän tarvikkeita lähtöä varten. Tupakkaa ei ole, kankeaa viinaa on yksi pärekopallinen hätätapauksia varten.

On tullut jälleen aika irroittaa köydet, aika alkaa virrata päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, sitä tulee ja tulee lisää taivaan tuutista. Kunnes se pääläri on täysi ja virtaa yli. Silloin on oikea aika jatkaa matkaa. Oskari, satamakapteeni lausui, tulehan takaisin. Kun tulet niin jatkamme juttelua siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kyllä satamakapteeni ja kulkuri hyvin pärjää, meillä ei juttu lopu kun istuksimme ja kerromme tarinaa…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Võidupüha tuli tuli Kuressaareen

Admiral von Bellingshausen

Tämä mies, Admiraali, Fabian Gottlieb von Bellingshausen, on Saaremaan suuri poika. Teki Antarktisella tutkimusmatkaa 1819-1821. Eli siitä on nyt sitten 200 vuotta.

Sen kunniaksi kaivettiin rahaa mistä vain saatiin ja ostettiin tuollainen purjelaiva. Hollannissa rakennettu 24 metrinen purjelaiva. Siihen ostettiin uudet koneet ja paljon muuta tehtiin. Se oli tosi iso projekti, kokeneita matkaamisen ja matka ammattilaisten yhteistyöllä se ponnistus onnistui. Lähtö oli Gronstdista, kuten sillä alkuperäisellä retkikunnalla. Tarkoituksena oli vähän tutkia merta ja ekosysteemiä matkalla. Matkasta tehtiin myös tv sarja, jota minäkin seurasin mielenkiinnolla. Miehistönä toimi etappi kerrallaan eri alojen ammattilaisia. Oli siellä Eestin Presidentti Kersti Kaljulaid myös miehistönä, oli etapin Argentiinasta Antarktisele. Vierailtiin eri maiden tutkimusasemilla ja kaikkea. Väkeä oli yhteensä kierroksella 100 ihmistä, joka satamassa joku lähti pois ja uusia tilalle. Oli siellä monet myös koko reissun.

Olivat Argentiinan edessä rannikolla paluumatkalla, kun mieleen kuulemma juolahti, että jos kävivi myös pohjoisjäätikön laidalla. Minä kyllä vähän luulen että ei se nyt ihan päähänpisto ollut, kyllä sitä oli mietitty jo lähtiessäkin. Se meni persiilleen kun koronavirus alkoi ahdistella, tulivat eteläamerikasta sitten Saaremaale pakolaukkaa. Laiva lähti myyntiin, mutta vaikka ottajia olisi varmasti, niin sellaisia haluajia, joilla on rahaa riittävästi on vähän.

Lueskelin jokinaika sitten, että Admiral von Bellingshausen on tuolla Roomassaaren satamassa. Otin fillarin ja läksin katsomaan. Eihän siellä ollut kuin se Katariina Jee. Satamakapteeni kertoi että se on nostettu kuiville Nasvan satamassa.

Ei kun ratas alle ja kohti Nasvaa. Siellähän on näitä venetehtaita, eli veistämöitä useampiakin. Edessä oli tehtaan portti jossa luki että asiattomilta pääsy kielletty.

Sekös minua pidättelee, mietin toimintasuunnitelman. Jos joku tulee kysymään mitä teen laivatehtaassa, vastaus on että tuo laiva on kuulemma myynnissä. Näytän lompakon reuhkaani todistukseksi asiastani.

Siinä se Admiral von Bellingshausen oli laiturissa, katselin kun mies kantoi tavaroita autosta laivaan. Esittelin itseni kohteliaasti, kerroin tulleeni katsomaan Saaremaan suuren pojan mukaan nimettyä laivaa. Kysyin että voisinko tutustua vähän laivaan? Juu, tottakai, tule vain, oli vastaus.

Se oli aika suuri, alunpitäen tehty yhden rahamiehen perheelle meriseikkailuihin. Mies joka esitteli minulle laivaa kertoi lähtevänsä pienen porukan kanssa Ruhnuun ja Riikaan purjehtimaan. Minä jatkoin matkaani, iloisella mielellä, kun olin saanut tähänkin tutustua.

Se mieskin, Amiraali von Bellingshausen tuntuu jo aivan perhetutulta, tuttavallisesti vain Fabian. Kun tuon laivan näen merellä niin tervehdin kättä heilauttaen.

Läksin takaisinpäin, kohti Kuressaarta. Alkaa Juhannuksen vietto, täällä ei olla ajasta jäljessä. Täällä ei vain lähdetä sellaisin hömpötyksiin, että kesän lyhimmän yön pakanallinen juhla siirrettäisi johonkin toiseen ajankohtaan. Kyllähän se Juhannuksen juhliminen pitää olla oikeana päivänä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Admiral von Bellingshausen

Jee, Katariina Jee

Seikkailin katselemassa kaunista Kuressaare kaupunkia. Kaupunki oli Neuvostoliiton aikana nimetty uudestaan. Kingisepp yhden kovan, (lue hullun) kommunistin mukaan. Nyt tämä on taas tällä vanhalla Kuressaare nimellä.

Hienohan tämä kaupunki on, esimerkiksi veskit on tuulella toimivat. Tässä Saaremaa veski kuvassa.

Sitten siirryin fillarointi vaiheeseen. Ei kun ratas alle ja baanalle.

Vetäisin ensin tänne Roomassaareen.

Ihan vain nähdäkseni tämän.

Toomas Nipernaadin virtuaali armastus, Katariina Jee. Tälläkertaa ei ketään ollut veneellä, usein olen kyllä eripuolilla Baltiaa kohdannut näiden kanssa.

Olihan täällä muitakin, mutta kyllä Katariina Jee on ainoa oikea.

Tässä malliksi työhevonen, Abrukan saaren yhteysalus.

Sieltä kotimatkalle ja huvikseen eestaas kaupunkia, nähtävyyksiä katsellen.

Joku suomalainen läksi Ruhnuun, pari muuta tuli tilalle. Yksi Eestiläinen moottorivene vieras on, sekä 2 kuusvarpaallista. Eli Latvialaista, Latvialaisia kutsutaan välillä 6 varpaalliseksi, syytä en tiedä. Kai siellä on 6 varpaallisia ollut.

Minä vietän lomaa, täällä Saaremaan suvi….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jee, Katariina Jee

Sulautuu joukkoon kuin musta lammas

Sadekuuroja ja ukkosta uhkasi kaikki ilmaennustukset. Aamulla vain vähän jyrisi taivaanrannassa kun keulaköydet irroitin ja läksi toiveikkaasti kohti länttä. Kuvassa on muuten Kihnun kuuluisuus, Kihnun Jõnn, tämän jalanjälkissä kuljen.

Sinne jäi satama, pari Eestiläistä vierasta tuli moottoriveneillä, majoittuvat majataloissa.

Kihnun virve möllötti möljällä. Minä livahdin siitä ohitse.

Kunnes tällä tuli aikataulun aika täyteen ja läks, helposti se minut ohittaa.

Sinne jäi se Kihnun saari, vielä palaan takaisin.

Alussa reivin kanssa, ajattelin että jos se ukkonen kohdalle tulee. Ei tullut ja purin reivin pois.

Ohitin viimeisen turvavesipoijun, matkalla turvattomille vesille.

Matkalla aamupalaa. Ja antaa palaa vain, tuli hännässä eteenpäin. Jos ei joku tiedä miltä se näyttää kun purje oikein vie, niin tästä voi katsoa videota. Näyttää nopeutetulta filmiltä, mutta ei ole. Noin se kulkee kun tuulta on sopivasti.

Tuossa Abrukan kulmalla kun kääsin väylän suuntaan, niin samalla tuulikulma muuttui sivutuuleksi. Alkoi niin tempoilla vene, kuin pillastunut hevonen.

Olisi pitänyt reivata isopurje. Ei kun isopurje alas ja pelkällä fokalla, vauhtia riitti vieläkin 6 solmun hujakoilla. Joskus muuten kuulee termin solmua tunnissa. Minä en sellaista käytä, käyttäköön kuka haluaa snobbailla. Ymmärtämättä kuitenkaan mitä se tarkoittaa.Solmu on solmu, eli knot.

Samoin kuullut kun joku, yleensä poliitikko, kertoo että nyt on aika reivata kurssia. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Todennäköisesti juuri sitä mitä tuli sanottua, yritystä tehdä jotain, ilman hajuakaan, mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Tässä karttaa matkastani. Satamassa oli ennestään 3 suomalaista purjevenettä ja yksi Latvian moottorivene. Yritän sulautua joukkoon. Jos jaksan pitää suuni kiinni, niin sulaudunkin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sulautuu joukkoon kuin musta lammas

Majakalla ilma toiveita

Kihnu Virve se vetää eestaas, tuo autoja ja ihmisiä.

Sitten on näitä huviveneitä. Tämä näyttää ehkä 70 luvun vehkeeltä, on pantu peräjatke että kantaa tuon 225 hevosen moottorin.

Tuollainen tahtoi rantautua viereen, vaihtelevalla menestyksellä. Tuuli liikutti sitä kylki edellä ja painoi aisaan keulan läheltä, tietäähän miten siinä käy. Peräkääntyi minun perääni vasten ja keula kohti tuota purjevenettä. Nainen huutaa keulassa ja mies ruorissa, jotain käsittämätöntä mekastusta. Mies löi kaasua koneeseen kun keula on viereistä purkkaria kohti, silloin paatti tietysti lähtee keulan suuntaan. Lopuksi pääsivät väljemmille vesille ja kokeilemaan uudestaan. Minä näytin miehelle että ota keskemmälle, kauemmaksi aisasta, ettei vauhti tökkää siihen aisaan. Keula tuli hienosti laituriin ja nainen viskasi minulle köyden, vahinko vain että sen toinen pää ei ollut missään veneessä kiinni. No minä pitelin kaiteesta, eikä se siitä olisi kyllä edes mihinkään karannutkaan.

Kysyin mieheltä, että pitäisikös tuo köysi laittaa myös veneen päästä kiinni? Tämä että nainen ei ollut näköjään laittanut kiinni. Minä että tervetuloa kuitenkin Kihnuun, meillä veneen päällikkö päättää ja ohjeistaa mitä tehdään ja kuka tekee, jos joku ei tee niinkuin on käsketty niin joutuu puhutteluun.

Minä läksin rattaan kanssa ajelemaan, pikitietä kohti horisonttia. Hienoja mastopuita kasvaa täällä.

Katselin kun vanhamies korjasi moottorisahaa, tempoi käyntiin ja kirosi. Otti toisen ja tempaisi ja kirosi. Tällä oli siinä 4 sahaa joita yritti käynnistää. Piti salaa kuvata kun ajattelin ettei tykkää kuvaamisesta.

Fillaroin tänne majakalle, kuten aina fillaroin majakoille kun vain sellaisen näen.

Kävin jälleen esittämässä ilmojen haltijoille, että kohtuullisia tuulia eikä pahaa ukonilmaa, jos vain toivoa saan.

Kyllä pontevammat ilmatoiveet majakan tornista lähtee taivaan taatoille, kuin mistään kirkon penkiltä.

Liivi lahe põhjaosa: ida- ja kirdetuul 4-9 m/s, äikese ajal on tuul puhanguline. Kohati sajab hoovihma, on äikest. Nähtavus enamasti hea.

Tuollaista lupaa riigi ilmateenindus, saapas nähdä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Majakalla ilma toiveita

Rysiä kierrellen Kihnu

Kävin kertomassa satamakapteenile että lähden purjehtimaan, tulen juhannuksen jälkeen takaisin. Maksan sitten joskus maksut. Moottorilla hurautin laiturista ulos, keula vastatuuleen ja isopurje ylös. Kone sammuksiin ja fokkaa ylös. Sillä aikaa tuuli käänsi keulan tuulesta ja mentiin. Navakassa 2 metrin tuulessa lähti vene lipumaan kohti etelää.

Sinne jäi Pärnun satama, ei yhtään vierasvenettä, enkä minäkään kyllä erityisen vieras ollut.

Täydeltä näyttää, mutta ei tuossa ekassa laiturissa ole kuin 2 purjevenettä laiturin toisella puolella, edessä yksi moottorivene.

Sitten näkyi tuollaisia hurvittelijoita, toinen veti vesiskootterilla kuin hullu, toinen oli siitä takana roikkumassa vedessä. Kai sillä oli se tarkoitus, että palokunta ja meripelastajat treenasivat pelastustöihin lähtöä.

Kerran näkyi jopa tuollainen masiina. Tatuoituja kaljupäitä vetää kovaa musiikin tahdissa juovat kaljaa. Ei ihan selvinnyt mikä tämän tarkoitus oli.

Välillä liikkui kovemmin, välillä hiljempaa.

Mutta ei luovuteta, kyllä purje vie, kun vain uskoo sen vievän.

Tuli vähän oiottua väylää, nyt oli paljon rysiä laitettu. Siinä välissä oli kymmeniä rysiä, oli vaikea löytää tilaa josta pääsee ohi. Löysin kuitenkin pois.

Aurinko paistoi niin kuumasti, kuin aina Liivinlahdella paistaa.

Kohti Kihnun saarta.

Jopa lopuksi näkyi aallonmurtaja ja sitä remontoivat masiinat.

Tänne oli tehty kunnan toimista 2 uutta laituria. Että sellaista tälläkertaa täältä tänään. Tässä plotterin käkkyrää, jos ei ole mahdollisuutta Liivinhahelle seikkailemaan, voi katsoa karttoja…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rysiä kierrellen Kihnu

Lippu salkoon

Tämä on kotikaupunkini Tartu.

Kävin vielä vähän shoppaamassa torilla.

Tulitikulla tuli grilliin.

Lihakäikäleet grilliin, koiralle kelpasi marinadi.

Kunnes tämä otti sen iänikuisen jalkapallonsa ja alkoi vahtia grillaamista.

Tuosta se lähtee.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka, vai kuinkas se meni. Jokatapauksessa odotettavissa Eestin mansikoita.

Mutta hetki oli lyönyt, oli aika kertoa koiralle että minä lähden. Tulen takaisin, luota siihen.

Siitä sitten vaan Ooppelilla läpi Eestimaan.

Laitoin lipun veneen ahteriin, satamakapteenille ja muillekin merkiksi.

Vielä oli virtaa niin paljon, että päätin lähteä kävelemään tuolle aallonmurtajalle. Yllättävän pitkälle ulottuu.

Jäät ja myrskyt on vähän hajottanut sitä. Kun jostain kulmasta kivi törröttää, niin siitä saa jää ja laine kiinni ja se on lopun alkua. Näitäkin pitää huoltaa.

Muulin, eli aallonmurtajan päässä on loisto. Se näyttää pimeässä mihin kohtaan laivalla ja veneillä tähdätään rannikolle.

Sen pituinen se…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lippu salkoon

Poliisi ja piirivalve perään

Aamulla sain sähköpostin akkujen maahantuojalta, kertoi että lähettävät uudet akut sinne liikkeeseen josta ostin ne hajonneet. Reilu meininki, vaikka vähän vihjailivatkin että heillä on aavistus miksi ne hajosivat.

Näin tuossa satamakapteeninkin, en ollut vaivautunut etsimään, tiesin että kohtaamme. Tervehdimme toisiamme, tämä esitti kysymyksen. Tuletko suomesta, minun täytyy soittaa poliisi ja piirivalve tarkistamaan? Minä hämmästyin, että usuttaako tämä poliisit perääni. Kunnes tajusin, että tämähän lyö leikkiä. Eihän tämä vakavissaan sitä epäillyt, että suoraan suomesta ilman rajakontrollia.

Minä olen kuulemma joskus vaikea, minusta ei kuulemma aina ymmärrä, onko asia leikinlaskua vai totta. Vähän samoin on tuon satamakapteenin kanssa. Mukava mies tämä on.

Otin lipun pois ahterista, siis veneen ahterista. Se on merkki että vene seisoo yksinään, kun lippu liehuu, se on merkki että vene on miehitetty.

Hyppäsin Ooppelin selkään ja lähdin vetämään kohti Tarton kaupunkia nuoruuden innolla.

Vauhtia sen 95 mittarin mukaan, 90 rajoituksella. Dieseliä palaa 4,5L/100km. Ei paha.

Ohi Viljandin ja Võrtsjärven rantaa, Võrtsjärvi on Eestin toiseksi suurin järvi.

Tien vieressä joessa on pieni satama, ei ole tullut selvitettyä, onko tässä järvessä muitakin satamia. Varmaankin on.

Matka jatkuu, maisemat vaihtuu.

Kävin ostamassa yhden uuden akun. En tiedä milloin tulee suomeen lähdettyä uudet hakemaan, näillä vanhoilla 5 Ah akuilla ei kyllä kovin kauas pötkitä.

Piti oikein kuvata, autode hooldekodu. Ihmisten hooldekodu on sellainen vanhustentalo, tai vaivaistentalo. Sinne sellaiset ihmiset, kun ei enään yksin pärjää eikä kukaan ota luokseen asumaan. Suoraan suomennettuna tuo on autojen huolehtimis koti. Siellä korjataan autot ja myydään osat.

Sain tuollaisen akun tingittynä 60 eurolla. Kai sillä syksyyn pärjää.

Koira jotenkin alkoi rähjätä kun näki Ooppelin, epäili varmaankin että Ooppelilla kulkee epämääräistä porukkaa. Leppyi heti kun näki minut, kieri maassa ja ulisi riemusta. Istuimme pitkän aikaa koiran kanssa rappusilla kylki kyljessä. Riemu on aina molemminpuolinen ja aina yhtä suuri, molemmilla.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Poliisi ja piirivalve perään

Ooppelilla taivaanrantaan.

Heräsin aamulla aikaisin, samaan aikaan kuin posteljoonit. Postimiehet ovat Eestissä vielä arvostettuja, kantavat postin kotiin. Suomessa posti on saanut niin huonon maineen, ettei kukaan enään kehtaa kertoa olevansa postissa töissä.

Jalutasin tänne bussiaseman luokse.

Täysi tohina päällänsä.

Bussi Tallinnaan oli lähdössä, paljon ihmisiä.

Tällaiset kyltit olivat bussiaseman seinässä, näitä kaikkia toimintoja on Eu tukenut tässä bussiasemassa. Jotkut Eestiläiset voivottelevat kun Eu:lle pitää maksaa jäsenmaksuja, kyllä näistä se tulee takaisin korkoineen. Eesti katsotaan köyhäksi Eu jäseneksi, avustus näihin investointeihin on 85%, ainoastaan 15% pitää itse maksaa.

Hieno talo, tuossa oli vanha talo, Martensin talo, bussiaseman vieressä. Jättivät siitä tuon päätyseinän ja sisäänkäynnin jäljelle, kun rakensivat uuden uljaamman talon.

Oikaisin ohrapellon läpi takaisin veneelle. Soitin tuttuun autovuokraamoon ja sanoin että haluan auton. Automaattisen Ooppelin. Neito muisti minut ja sanoi että tule, minulla on Ooppeli.

Tilasin Bolt taksin viemään minut autovuokraamoon.

Ja katso, Mati tuli ja läksi viemään sinne. Laskua kertyi 3,5 euroa, annoin 4 euroa Matile. Matti oli tuttavallinen ja ystävällinen, aivan erilainen kuin kuvasta voisi arvata.

Ja katso, nyt minullakin on Ooppeli. Kaskovakuutuksen kanssa 25e päivä. En edes tinkinyt, neito muisti minut ja sanoi että ei laskuta kaskosta sitä hinnaston 10e päivässä.

Meinasin ensin että lähden Ooppeloimaan, mutta ajattelin sitten että mukavampi nukkua veneessä satamassa, kuin Ooppelissa parkkiruudussa. Ooppelilla matka joutuu vinhasti, eikä veneellä edes lähellekään jokapaikkaan pääse.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ooppelilla taivaanrantaan.

Chiliä chilin päälle mausteeksi

Mitähän ne poliisi ja piirivalve etsivät? Käyvät jokapäivä tuossa eestaas ajelemassa.

Kokoajanhan tuossa kulkijoita huristelee, taitaa piirivalvekin huvikseen huristella.

Kävin jälleen kaupungilla fillaroimassa.

Mansikat on tuotu maailmalta, tomaatit on eestin omad.

Takaisin tullessa katselin kun arkkitehdit on tehneet hienot suunnitelmat tähän joen rantaan. Arkkitehdit on taiteilijoita, niiden sanomaa ei saa ottaa todesta.

Tuollainen siitä sitten tuli, piti tulla satama johon tulee risteilyaluksia. Nyt siinä seisoo yksi rapistuva purjelaiva, pari luotsin venettä, sekä tuo autolautta.

Tulin takaisin veneelle ja nälissäni etsin syötävää. Olin yksipäivä ostanut pelmeenejä, kyllähän pussissa luki ihan selvällä venäjänkielellä että laitetaan jäisenä kiehuvaan veteen. En minä sitä uskonut vaan pidin jääkaapissa pussia. Vikatikki, pelmeenithän on tuollaisia vehnätaikinapalloja joissa jauhelihaa sisällä. Kun ne sulavat ne takertuvat kilon köntiksi. Yritin repiä niitä toisistaan, mutta nehän repeävät silloin.

Kyllä tuli harvinaisen kehnot pelmeenit, tuollaisia revittyjä riekaleita.

Aloitin uudestaan, aloin paistamaan kananpalasia pannulla.

Kaivoin pussukasta Gruusiasta kauppatorilta, teekauppiasmummolta ostamaani ärjyä chilijauhoa.

Viskasin chiliä ensialkuun kananpäälle ja antaa tiristä.

Laitetaan lämmitetty taco lautaselle, siihen chilillä maustettua kanaa. Päälle ruokalusikallinen murskattua chilitahnaa.

Aika vahvaa tuokin.

Otetaan hapukoorta, mieluummin Alma hapukoor.

Siitä puristetaan chilin päälle hapukoor, se hapukoor tappaa chilistä suuremman terävyyden ja silloin chiliä voi laittaa enemmänkin. Chilissä on vitamiineja, jotka pitävät vatsan kunnossa.

Sekaan vielä jääsalaatin lehtiä ja tomaattia.

Siinä se on, kanataco, runsaalla chilillä maustettuna. Tuo punainen on sitä chiliä. Kyllä minä olen hyvä kokki.

Jollakilpailut on loppu, jollailijat lähtivät kotiinsa. Latvialaiset purjehtijat myös häipyivät. Minä jäin yksin vieraslaituriin.

Täällä Pärnu, Eesti Vabariigi syntymäkaupunki. Ne muuten yrittivät sitä itsenäisyysjulistusta Tallinnassa sekä Tartossa, miehittäjät ehtivät ensiksi valloittaa nämä kaupungit. Pärnussa se onnistui, itsenäisyyden julistus.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Chiliä chilin päälle mausteeksi

myydään halvalla 5Ah akku

Läksin aamulla aikaisin kaupungille katselemaan.

Hiljaista on aamut, kyllä sitten päivällä näkyi ihmisiä, aika paljonkin.

Hieno on Pärnu kesällä.

Näin rannalla Pärnun Jahtklubin vanhempia kunniajäseniä, kysyivät että milloin tulit, milloin lähdet eteenpäin? Tulitko suomesta ja sitärataa. Minä että minä olen purjehtija, en ole ennustaja. Samanlaiset on kysymykset kuin kotona, jos vain muutaman kuukauden reissunpäällä niin heti kohta kysytään, koska tulet takaisin.

Aika palata veneelle ja tehdä aamupalaa.

Pesin kädet vedellä ja jostain syystä ja jostain syystä otin hyllystä vielä tuollaisen käsidesin ja hieroi käsiin. Kuten kuulemma suositellaan tehtävän.

Otin leivän ja panin päälle tuuman paksun kinkunpalan ja haukkasin. Samassa nenä haistoi koiran oksennuksen hajun ja paha kitkerä maku suuhun. Syljin suun tyhjäksi ja katselin leipää ja haistelin, ei siinä mitään vikaa ollut. Haju tuli käsistä ja samoin se paha maku. Tuo on nähtävästi suomen markkinoille tehtyä denaturoitua käsidesiä, denaturoitu ettei sitä juopot juo. On kyllä niin paha koiran oksennuksen haju että, ja melkoisen kitkerääkin. Purkin kyljessä suositellaan ennen syömistä käyttämään. Minä en suosittele.

Sitten aloin selvitellä ongelmaa. Akut ei pysy latauksessa, vaan kuivavat tyhjiin. Akut on reilu vuoden vanhat. Soitin maahantuojalle ja sieltä löytyi akkuasiantuntija. Keskusteltiin ja sovimme että itse testaan akkuja. Puran tuollaisella H4 lampulla ja katson kauanko kestää ennenkuin jännitteet putoaa. Jopas oli akuista kapasiteetti kadonnut, niissä lukee kyljessä että 100Ah, testin mukaan niissä oli energiaa 5Ah. Kapasiteetista oli 95% taivaan tuulissa, vai missä lie. Täytyypä soitella uudestaan ja kysellä että mitäs tehdään.

Jos joku tarvitsee 33 kiloa kappale painavia, 5Ah akkuja niin voi ottaa yhteyttä. Voin myydä vaikka puoleen hintaan, reilu 100 euroa kappale. Näppärä kapine, energiaa saman paljon kuin akkuporakoneen akussa. Vähän raskas on kannatella poratessa.

Että täällä Pärnu ja Eestin suvi, en vaihtaisi pois…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa myydään halvalla 5Ah akku

Pääsi Pärnuun

Eu on tukenut satamien rakentamista ja korjaamista. Tuon kuvan ylälaidassa on kartassa satamia joihin rahaa on annettu.

Tässä tämän Kõiguste sataman tietoja. Kyllä saisi paljon kerätä satamamaksuja että saisi infran maksettua.

Sitten purje ylös laiturissa ja menoksi. Tuuli haukkasi purjeeseen niin että ei kamera meinaa kädessä pysyä kun tuuli lähtee viemään.

Tuosta läksin Kihnun pohjoispuolelta, luottaen että näen vilaukseltakin Kihnu Virven.

Ja sieltähän se kohta tulla pyyhälsikin. Saarten naiset olivat kovia luita silloin neuvostoliiton aikaan. Miehet juopotteli ja naiset teki työt. Kyllä Virvellä on tekemisen meininki.

Minä seurailin näitä keppejä ja pyyhälsin eteenpäin.

Laiva alkoi saavuttaa, siis saavuttaa, ei savuttaa.

Yllättävän hiljaa ajavat, taitaa olla niin matalaa että ei saa täysillä ajaa.

Sitten piti saada luotsi laivaan. Perskuta, miten ne tähän asti osasivat? Tästä on muutama mailia satamaan ja yksi 10 asteen mutka väylässä.

Tänään olikin ruuhkapäivä satamassa, perin 4 laivaa laiturissa. Usein ei ole yhtään.

Lopuksi saavuin oman kerhon omaan laituriin. Pärnu Jahtklubi. Yksi kylälinen on, Latvialaiset olivat tulleet lomalle.

Piirivalve myöhästyi, olin jo laiturissa kun kävivät kuikuilemassa….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pääsi Pärnuun

Kõiguste niin että heilahti

Kävin vielä Kuressaaressa kaupungilla. Raekoja majan takana on tuollainen tavallisen näköinen lehmus. Se ei kuitenkaan ole tavallinen, se on sellainen Nestori.

Tarkkaa ikää ei ole tiedossa, arvio on 300 vuotta vanha. Siihen väliin on kyllä ollut vaikka mitä. Kaikkea on sekin puu nähnyt ja kokenutkin, sodan ja tulipalot. Siinä vain rauhallisena jököttää.

Tulin satamaan ja katselin toisten veneitä. Vaikka minullakaan ei kaikki aina ole viimeisenpäälle, ei ole myös toisillakaan. Tuossa on yhden Eestinpojan purjeveneen etustaagin kiinnitys. Tuollaisella tapillahan ne yleensä on kiinni, siihen tapissa olevaan varmistusreikään pannaan saksisokka, yleensä. Tuollainen rengassokka on paha juttu. Köysi kun ottaa kiinni renkaan rautalankaan niin se vetäisee helposti huomaamatta koko sokan pois. Sen jälkeen tappi ottaa ja luiskahtaa pois ja etustaagi on pois pelistä. Sen jälkeen maston kaatuminen on aika todennäköinen.

Tässä tapauksessa se köysi on tempaissut sokan toisesta päästä, sokan suoraksi. Minä en uskaltaisi istua veneen takaosassa ja miettiä milloin se masto kaatuu päälle. Taakse se kaatuu kun tuo tappi luiskahtaa pois.

Mutta mitäs minä toisten olemisesta ja elämisestä huolehdin? Huolehtikoon itse, minä teen miten itse parhaaksi näen. Nostan purjeet ja tuuli vie pois kuin höyhenen.

Noin se vie tuuli purjehtijaa Liivinlahdella.

Aurinko paistaa ja tulevaisuus siintää edessä, silloin mennään.

Minä luovin vastaiseen, hyvin liikkuu ja tuuli kohisee korvissa. Jälleen piirivalve oli kiinnostunut, alkoi hidastaa että satumme samaan aikaan tämän kanssa hollille.

Nyt kävivät sitten toteamassa, kuinka lippalakkimies vetää lippa ja purjevene vinossa pitkää luovia vastaiseen, niin että kokka kohisee.

Välillä tuli nälkä, näkkäri esiin.

Purkki tonnikalaa chilikastikkeessa.

Isketään tonnikalaa leivänpäälle. Haukataan siitä nälkään.

Kun oikein alkaa chili korventaa kitusissa, niin kulautetaan kefiiriä kyytipojaksi. Kuten tuo purkissa oleva poika tekee. Ja katsotaan mietteliäästi tulevaisuuteen, eletään tätä hetkeä. Menneisyyteen ei takerruta.

Lopuksi alkaa määränpää näkyä, Kõiguste satama. Suomalainen mies pitää satamaa Estlannan kanssa.

Kovan työn ja suuret investoinnit ovat tehneet.

Tähän minä sitten päädyin, Saaremaan etelälaidalle. Tässä reittiä. Muutama luovi ja uudet maisemat.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kõiguste niin että heilahti

Saaremaan saaressa

Hieno on Kuressaaren kaupunki, minä tykkään kovasti. Montakohan kertaa olen täällä ollut? Lentokoneella, purjeveneellä, autolla, bussilla. Aina tulen takaisin.

Kaupungin keskusta tehtiin uusiksi, tuli kävelykeskusta, saa siitä autotkin ajaa, 10km tunnissa.

Mutta olemattoman hiljaista on, täällä on yleensä aika säpinä kun turistit ryntäävät eestaas.

On täällä monet paikat auki.

Ja muutamat taas suljettu. Jotenkin kuulostaa oudolta että kirjaston vessa on suljettu tartuntavaaran takia. Luulisi että vessan käyttö kuuluisi ihmisoikeuksiin. Kirjasto itse saa olla auki. Rautatie varikoilla on vesiposteissa kyltti että 4m lyhyempi vesikaari on vaarallinen, ajolangoista voi 25000 voltin jännitteestä valokaari lyöjä letkun pitelijän käteen ja tappaa. Kyllä on ärhäkkä virus jos pönttöön kustessa virus lentää elimeen. Vaikka kaari vanhemmiten lyhenee, niin ei sen vielä pitäisi viruksen mahdollistaa tarttuvan. Kyllä luulisi vessassa käynnin kuuluvan ihan perusoikeuksiin.

Kyllä minä olen ymmärtänyt että virus tarttuu ihan muuta teitä. Vähän sama juttu kun Tarton kaupungissa oli poljettavat kaupunkipyörät käytössä koko talven. Nyt keväällä sanoivat ettei voi niitä sähköpyöriä ottaa käyttöön, kun kuulemma virus tarttuu. Oli lähellä etten taas soittanut kaupunginjohtoon ja kysynyt onko nyt kaikki varmaan tarkkaan harkittu riskit? Pari päivää myöhemmin oli tiedoitus että otamme sittenkin myös sähköpyörät käyttöön. Näillä oli nähtävästi käsitys että poljettavasta pyörästä ei tartu, sähköpyörästä tarttuu. Kuulostaa sähköallergialta. Toiset sanovat sitä luulotaudiksi, monet sanovat että pitää ymmärtää toisten elämän tuskaa.

Olen vähän alkanut harkita että pitäisiköhän tästä jokupäivä jatkaa matkaa? Tässä linkki, vasemmassa laidassa on jahisadam. Siitä alkaa kuvaa näkymään, vasemmassa laidassa on Birgitta. Kun sitä ei näy, se lähtenyt. Niin helppoa se on elämä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Saaremaan saaressa

Pyöritä pyöritä pellavapäätä

Liettuan pojat läksi Liettuaan takaisin. Minä näytin heille Smiltynės pursiseuran viiriäni, olivat kovin otettuja siitä. Pyysivät että tule sinäkin Klaipedaan, lupasin miettiä asiaa vakavasti.

Uudenseelannin pojalla loppui se karanteeni, läksi Tallinnaan ja jätti veneen tänne.

Go bussi, sanoi go go go, let’s go. Sinne läks, turbo vain vinkaisi, kuin tuuli vantissa kun kurvasi taipaleelle.

Johannes, purjeneuloja tuli käymään, laittoi yhden ratsastajan kiinni purjeeseen. Vei mennessään Lazypackin ja läksi työpajalleen. Lupasi laittaa uuden vetoketjun.

Satamakapteeni sanoi, että jää sinä vahtimaan satamaa ja läksi kotiinsa.

Kaikki lähtivät eri suuntiin, minä jäin vähän eksyneenä satamaan.

Musiikki kantautuu jostain, mitenkäs ne taas menivätkään ne Saaremaan valssin sanat? Jotenkin pyöritä pyöritä pellavapäätä. Kai harmaat hiuksetkin menevät Saaremaan yössä pellavapäästä, kunnes aamu valkenee ja totuus paljastuu….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöritä pyöritä pellavapäätä

Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata

Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö
” Näinhän tämä Georg Ots lauloi, lauloi kun osasi.

Kyllä tänne kannattaa tulla pidemmän ja vaikeankin matkan päästä. Kuten tuossa vieressä olevan ruotsissa rekisteröidyn veneen omistaja. Mies on kotoisin Uudesta Seelannista, tuli Eestin tytön perässä Tallinnaan. Nyt keväällä oli ostanut veneen ruotsista, mietti miten pääsee ruotsiin veneen hakuun. Otti yhteyttä tuonne Saare Paatin veneveistämölle, ne olivat myyneet yhden veneen ruotsiin. Mies vei sen ruotsiin, tuli takaisin ostamallaan purjeveneellä. Nyt on karanteenissa veneessään. Tai karanteeni ja karanteeni, ihmisjoukkoihin ei saa kuulemma mennä, kaupassa saa kulkea ja kaupungilla.

Tai toinen vene tuossa vieressä, perässään Liettuan lippu. Miehet olivat koluttautumassa purjeveneen päälliköksi, saadakseen lupakirjan. Läksivät Liettuasta ja tulivat yhtäsoittoa tähän, huomenna lähtevät takaisin. Ihan vain saadakseen praktiikkaa ja nähdäkseen Saarenmaan yön.

Satamakapteenikin tuli töihin, juttelimme kuinka elämä saaremaalla on eletty. Raskaat oli ajat keväällä, armeija toi kenttäsairaalan tuonne sairaalan pihalle ja suuren määrän kylmäkontteja. Saari oli eristetty mantereesta ja huhut liikkuivat.

Kaupungilla näkyi muutamia suomalaisia autoja, heillä on varmaankin kesämökit täällä. Latvialaisia oli enemmän kuin suomalaisia.

Minä haahuilen kaupungissa, ihmisiä ei kyllä paljon liiku näin aamulla.

Toinen tekeminen on veneen akkujen ihmettely, mikähän virus niihinkin on iskenyt?

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata

Ylös ja ulos

Kello 6 heräsin ja kuuntelin että ei enään tuuli ulvo vanteissa.

Ei kun köydet irti ja menoksi. Sinne jäi Kuivastu, mutta tiedän että vielä palaan sinnekin.

Sinne jäivät myös Töll ja Piret vetämään iänikuista rinkiään Kuivastun ja Virtsun välillä, tiedän että kohtaan myös näiden kanssa.

Muutama luovi että pääsee etelämmäksi, sitten saa suunnan kohti Abrukan saarta.

Siitä se lähtee.

Purjeet vetää. Laitampa oikein videota.

Kerran kävi jopa piirivalve katsomassa kuka se siellä kulkee. Löysivät varmaankin purjenumeron perusteella tiedot, koska eivät tulleet kyselemään. Kyllä nämä ovat minut täällä nähneet, en ole ensimmäistä kertaa.

Lopuksi löytyi Kuressaaren väylän pää.

Ojaa pitkin kaupunkiin.

Aina kun näen tämän näkymän, tekisi mieli hihkaista riemusta. Vähän kyllä hihkaisinkin.

Eipä täällä yhtään vierasta ole. Soittelin matkalta Oskarille, Kuressaaren satamakapteenille. Aloitin kertomalla, että en tiedä onko sinulle kukaan kertonut, että suomenlippu ahterissa purjevene tulee kohti Kuressaarta. Tämä että odotin sinua jo eilen, Kuivastun satamakapteeni oli soittanut heti kun tulin Kuivastuun. Jäin kuitenkin rokuliin.

Nurmikkoa oli Oskari leikkaamassa kotonaan, sanoi ettei ole mieltä odotella satamassa, ketään ei liiku. Kerroin pärjääväni yksinkin.

Mutta laitan vähän karttaa tämän päivän reitistä, tässä veteen piirrettyä viivaa

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ylös ja ulos

Rokulipäivän lykkäsi

Tuollaista lupasi Eestin ilmatieteenlaitos merisäätä lauantaiksi.

Ja tuollaista norjalaisten ennusteet. Olisi kai jostain löytynyt ennuste joka olisi rohkaissut lähtemään Kuressaaren suuntaan jos vain kovasti haluja olisi ollut. Puuskia luvataan 20m/s ja keskituulia norjalainen kovimmillaan 16m. Tuuli näytti olevan vastainen ja lainetta luvattu pari metriä.

Matkaa on Kuivastusta Kuressaareen 50 mailin paikkeilla, jos tuuli on täysin vastaan niin matkan voi kertoa 1,5 niin lähelle osuu kokonaismatka luoviessa. Eli 75 mailin hujakoilla ja jos keskinopeus luovilla olisi vaikka 5 solmua niin aikaa menisi 15 tuntia. Yhtälön ratkaisu oli helppo, eli päätin jäädä Kuivastun satamaan.

Otin varoiksi tuon eilen ostamani 5 yön kortin SL Marinoihin mukaani, mennessäni tapaamaan satamakapteenia. Tämä oli heti että ethän vain meinaa lähteä, kova tuuli on. Minä että minulta meni purjehtimishalut ohitse, voisin jäädä satamaan. Kysyin että pitäisiköhän minun maksaa? Kuulemma yleensä maksetaan. Keskusteltiin vähän aikaa, satamakapteeni totesi että anna olla, talo tarjoaa. Normaali hinta yöstä on 20 euroa, kun ottaa tuon kortin niin hinta putoaa 16 euroon yö. Kun siitä vielä tinkii 2 yötä yhden hinnalla, niin yön hinnaksi tuli 8 euroa.

Jälleen todistettu että kyllä satamakapteeni ja kulkuri toisiaan ymmärtää.

Kävin vielä tervehtimässä tämän Uisun miehistöä, olivat talkoissa. Reteästi nostin kättä ja sanoin: “Tere saarlaset.” Se ei ollut hyvä idea, vastaus tuli heti, “Me olemme Muhun miehiä.”

Eli kaikille tiedoksi, Eestissähän on näitä saaria, ainoastaan Saaremaan asukkaat ovat saarelaisia. Muut ovat oman saaren nimellä, kuten Muhun miehet, tai Hiiumaan asukkaat, eli Hiidlased.

Leikkimielellähän me suutamme soitettiin näitten Muhun miesten kanssa. On me ennenkin kohdattu, milloin Kuressaaren meripäivillä ja milloin missäkin.

Tuollaista se näytti yhdessä vaiheessa Roomassaaressa.

Mutta nämä kaikki vanhoja eilisiä satamapäivän jorinoita, tänään on uusi päivä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rokulipäivän lykkäsi

Etelän suuntaan

Vähän oli orvon näköistä Kärdlassa laiturissa yksin.

Jotta päätin jatkaa matkaa, nostin purjeet ylös laiturin päässä ja sitten mennään.

Vene mennä soljuu muutaman metrin tuulessa.

Vähän on kivisen näköistä karttaplotterini näytössä kulkutie. Itseasiassa eihän tuossa näy edes sitä satamaa josta läksin liikkeelle. Sinne vaan rohkeasti plotterin näyttämään kivikkoon.

Oli sinne kuitenkin väylä merkitty, katselin tuolta Eestin veetee ametin kotisivuilta mitenpäin väylä meni.

Oli sinne luontoonkin näitä keppejä isketty pohjaan törröttämään. Purjeella Püssirahun silmästä läpi ja sitten olikin vapaata vettä ympärillä valita suuntia mihin tahtoo mennä.

Minä valitsin suunnan 100°. On kuulemma veden kiehumispiste. Tekee kuulemma 373° Kelviniä, kertoo viisaammat.

Niin sitten vain vaelsin tuulten teitä, myrskyjä ei ole paljon näkynyt. Navakkaa tuulta kuitenkin joskus. Lippukin on tuulessa kärsinyt, langat rispaantuneet kulmista. Samoin on kapteenin hiuksetkin on tuulten tuiverrus vähän saanut harvaksi. Lippu on uusi ostettu, hiuksia en saa paremmin kasvamaan. Peruukkia en perskule päähän pane. Näillä mennään.

Soitin Kuivastuun satamakapteenille, kerroin olevani noin puolentunnin päästä satamassa. Käy niin sääliksi, kun vanha mies katsonut jo yli kuukauden ikkunasta että koska mahdolliset vieraat tulevat. Jos lähtee vaikka vessaan, niin silloin vieras pukkaa purjeveneellään aallonmurtajan aukosta sisään.

Hukkaan meni ilmoittaminen. Tuolla oli talkoot veneiden veteenlaskemiseksi. Työhullu satamakapteeni husoi työnjohtajana ja yhtäkkiä keksi kun olin jo melkein laiturissa. Mies juoksi kun hullu, melkein ennätti ennen minua laiturille. Oli kovasti pahoillaan kun ei saanutkaan köyttä vastaanottaa.

Yritin tälle vahvaa saarten murretta puhuvalle miehelle selittää, ei ole ole satamakapteenin arvolle sopivaa juosta kuin hullu. Se ei siis ollut mitään hölkkää vain sellaista kuin hengen hädässä juoksua. Tämä ei ollut ymmärtävinään, työhullu mikä työhullu. Toisaalta ymmärtäähän sen, toistakuukautta töissä ja jo kolmas asiakas. Ensimmäinen suomalainen vene satamassa keväällä.

Sen kunniaksi liputus Suomenlipulla Kuivastun satamassa, Muhun saaressa, sekä purjevene Birgitassa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Etelän suuntaan

Hobunen hyökkää

Otin Chervoletin ja läksin taipaleelle. Hillittynä kirkkomiehenä ajoin kirkon viereen, ajatuksena käydä katsomassa kirkkoa. Kirkon portailla haistoin tervan hajun, ihmettelin mistä haju tuli. Kumarruin polvilleni haistamaan niitä portaita, joista se haju sitten nousikin nenääni. Samassa huomasin, että vanhempi Hiiumaan mummo katsoo pitkään, suomalainen kumartaa syvään kirkkoa polvillaan, nenä portaissa kiinni asti. Nyökkäsin myös mummolle vakavalla naamalla. Mummo hymyili takaisin.

Hyvä että olin Chervoletilla, etten tällaisella helvetin enkeleiden Dneprillä. Mummo olisi saanut slaagin.

Jatkoin matkaani, aikomuksena käydä tätä Hiiumaan Sääretirp:piä katsomassa. Pitkä niemi joka ulottuu kauas merelle, jatkuu vielä pinnan allakin pitkään.

Vastaan tuli portti jossa tuollainen kyltti. Lemmikkieläimen ja tämän omistajan turvallisuuden vuoksi pyydämme ettei Sääretirpile mennä koiran kanssa. Vapaana olevat, sekä narussa kiinni olevat koirat ja niiden omistajat voivat joutua hobusen hyökkäämäksi.

No ei minulla ollut koiraa, ei mitään hätää. Jatkoin matkaani.

Vastaan tuli jo koirankarvapallero, hobunen oli syönyt koiran.

Ensimmäiset hobuset väijyivätkin jo pusikossa.

Minä puhelin rauhallisesti näille jättiläisille, ne minulle vastasivat hirnuen.

Minä olin valmistautunut tähänkin asiaan. Olin ottanut taskuuni leivänpalat, saisin lepyttää näitä hobusia leivällä.

Ja katso, hobunen tulee ja syö kädestä.

Yritin vielä opettaa hobuselle temppuja, se ei kyllä onnistunut. Ehkä syy oli osaksi siinä että minä vähän arastelin. Ajattelin jos hobunen tuntee, että minä jotenkin pilkkaan tai teen sen naurun alaiseksi, niin miten minä sellaisen kanssa pärjään. Hobunen vaistoaa sen ja vähän arastelee minua.

Yhtään turistia ei ole näkynyt saarella, paikalliset ovat murheissaan. Kesällä pitäisi tienata koko vuoden palkka, ei hyvältä näytä.

Mutta nyt alkaa olla aika täysi Hiiumaalla, on aika jatkaa matkaa. Hiiumaa, palaan vielä takaisin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hobunen hyökkää

Chervoletillä majakkakierrokselle

Soitin paikalliseen katsastuskonttoriin, kerroin että tarvitsen auton. Äijä oli innoissaan, tule niin vuokraan sinulle Chervoletin, saat 20e vuorokausi.

Joskus aikoja sitten Chervolet oli kova sana, nyt se näytti aika pieneltä kopperolta. Ihan hyvin sillä pääsi kuitenkin eteenpäin.

Kävin paikallisesta turisti infosta kysymässä onko majatkat auki? Tyttö toimistossa katsoi pitkään ja sanoi: “Vaikea sanoa.” No minähän siihen rakentavasti kysymään että onko täällä Hiiumaalla toista turisti infoa josta näin yksinkertaiseen kysymykseen saisi vastauksen?

Olinhan minä tämän jo yrittänyt selvittää netistä, mutta niistä majakoiden kotisivuista näki, että pitäisi olla auki, mutta kun on tämä kriisitila niin en ollut varma.

Kohta neito tuli takaisin ja sanoi, Tahkuna on auki, Ristna on auki ja Kõpu kiinni. Sotamuseosta ei osaa sanoa.

No minä läksin Chervoletilla majakkakierrokselle.

Lähin oli tämä Tahkuna.

Tuollainen lappu oli laitettu oveen, avataan 09.06.2020, eipä osunut infon tyttö oikeaan tässä ensimmäisessä arvauksessa.

Seuraava oli tämä Kõpu tuletorni.

Se oli auki, hienot näkymät ylhäältä. Tämän neito väitti olevan kiinni.

Kõpu on vanha majakka, ei vielä 500 vuotta vanha kuitenkaan.

Kolmas majakka oli sitten tämä Ristnan tuletorni, veräjä ketjulla lukossa vaikka neito toisin väitti. Ei siinä mitään, olisin minä lähtenyt tälle kierrokselle vaikka olisin tiennyt aukiolot. Ja olen minä näissä kaikissa käynyt pari kertaa jo aiemmin.

Ai niin, sitten oli vielä tämä. Sotamuseo. Huristin tietä ja katsoin että Sotka perkele ajaa eteen.

Seisautin auton ja lähdin katsomaan, ei tämä ole koskaan liikkunutkaan. Vanerista, styroksista ja rimoista tehty maketti.

Tätä käytettiin filmissä 1944, olen minäkin tämän filmin käynyt elokuvateatterissa katsomassa.

Niin, tästä museosta turisti disinformaatio neito sanoi ettei osaa sanoa. Neljästä vastauksesta tämä tietämättömyyden tunnustaminen oli ainoa oikea.

Kävin vielä täällä Kalannin satamassa, sen osti aikoinaan joku venäläinen liikemies. Nyt se rapistuu ja hajoaa kokonaan. Jos satamaa ei huolleta niin myrskyt tuhoaa sen. Se on jo aika pahassa kunnossa, kyltti on muutama vuosi sitten tullut, että omistaja alkaa korjaamaan. Muuta ei sitten ole tapahtunutkaan.

Täällä Hiiumaa ja Eestin suvi….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Chervoletillä majakkakierrokselle

Kesäpäivää Kärdlassa

Aurinko paistaa ja liput hulmuaa kovasti.

Hiljaista on kaupungilla. Muutama ihminen liikkuu jossain. Neito satamakapteenikin laittoi eilen oven kiinni ja häipyi, sanoi että soita jos haluat jotain. Sauna lämpiää taimerilla.

Kysyi maksua, minä kysyin vastaan, että jos maksan lähtiessä. Sopii kuulemma mainiosti, ei ole harmainta aavistusta milloin lähden, tai mihin lähden. En vaivaa päätäni sellaisten asioiden pohtimiseen.

Elämä jatkuu pienellä saarella, pieni Hiidlanen sisälläni hyräilee õnnelikuna…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kesäpäivää Kärdlassa

Hiiglasten maalle

Minun kävi vähän sääliksi sitä Dirhamin satamakapteenia. Tämä silloin tullessa sanoi, että anon, että kerrot kun olet tulossa tänne. Pomo oli soittanut ja sanonut että purjevene on aallonmurtajalla. Tahtoi silloin jo tietää lähtöajan, mitenkä minä sitä tiedän. Nyt aamulla kävin sanomassa, että olen lähdössä, pistä paperiin aika.

On se rankkaa olla vuorokausi kerrallaan vahdissa, ensimäinen asiakas tulee kuukauden odottamisen jälkeen. Ja sekin sitten yllättää niin ettei merkkaa tuloa.

No sinne jäi Dirhami seljän taakse. Lupasin kertoa tulostani seuraavalla kerralla, voi näiden kanssa.

Purje vei ajoittain komeasti.

Lähellä Hiiumaan rantaa, Lehtman sataman lähellä tuuli tyyntyi.

Siitä vain eteenpäin.

Kunnes katselin että vetääkö tuo piirivalve vesihiihtäjää. Ei kuitenkaan, siellä oli köyden päässä märkäpuvussa vesiskoottein päällä istuksimassa rajavartija.

Kurvasivat ohi ja kääntyivät perään.

Skootteri irroitti itsensä köydestä ja ajoi vierelle. Minä tervehdin ja kysyin että mikä virkavallalla murhe? Ei kuulemma murhetta, tahtoivat tunnistaa minut. No kerroin että matkalla Dirhamista Kärdlaan olen. Eivät sen enempää kyselleet, vaan jatkoivat matkaa.

Siellä se Kärdla satama jo näkyikin.

Karttaplotterin karttakin vähän vanha, luotoja näytti että olisi edessä. Ei kuitenkaan ollut.

Vaan Kärdlan satama, kohta 10 vuotta vanha. Eu rahoilla rakennettu. Satamassa porukka puhui paksulla saarten murteella, tunsin saapuneeni kotiin…..

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hiiglasten maalle

Suomenlahden etelärantaa

Aamulla oli tuulta sen 10 metriä koillisesta kertoi Tallinnan matalan säätiedot. Purjeet ylös ja silloin läksi.

Siitä Tallinnanlahden poikki, Naissaaren eteläpuolelta kohti länttä.

Oli tuossa mittarissa ajoittain suurempiakin lukemia, ei tullut kuvattua niitä, keskityin muuten vain matkantekoon. Viritin yhden reivin purjeeseen, helpompi sompailla ja autopilottikin pärjää paremmin.

Vesi on viileää vielä, tuuli tuntuu kylmältä.

Koitin tähyillä näkyisikö purjeveneitä, joiden kassa saisi kilvoitella. Tallinnasta lähtiessä yksi vene näkyi kaukana suomen suuntaan matkaavan. Sitä sitten huudeltiin myöhemmin vhf kanavilla, pyydettiin ottamaan merivartiostoon yhteyttä. Toinen näkyi vähän aikaa horisontissa kunnes katosi johonkin.

Laivoja näkyi redillä yhteensä 7 kappaletta, niitäkään ei liikkeellä näkynyt yhtään.

Lopuksi jälleen Dirhamiin, täällä on oudot satamakapteenit. Ensimmäinen kysymys on että tietääkö Eestin piirivalve että olet täällä? Totesin että eipä taida tietää, tämä heti terhakkana että nyt täytyy ilmoittaa heille. Minä että vedä nyt hyvä mies henkeä, ei sen tarvikkaan tietää missä minä seikkailen. Ei rajavartioille ilmoiteta kuin rajan ylityksistä. Lähti satamakapteeni mököttämään toimistoonsa.

Jos joku nyt tästä saa kimmokkeen ja päättää tulla veneellään Eestin puolelle, niin kannattaa huomioida että Eesti ottaa vieraat vastaan ja ei laita karanteeniin. Mutta ei se rajatarkastus ole kadonnut, pitää mennen tullen molemmissa maissa käydä rajatarkastuksessa. Siitä pitää informoida viranomaisia etukäteen.

Täällä on tekeillä jälleen suuret uudistukset, vaihteeksi jälleen Eu rahoilla. Nyt tehdään uutta laituria ehkä 100metriä, huvialuksille. En ole tätä satamaa koskaan täytenä nähnyt, mutta jos Eu maksaa niin kannattaahan sitä rakentaa.

Tulee tuollainen tosi järeä ramppi jolla saa melkoisen suuren laivankin veteen. Voivottelivat että ei tule juhannukseksi valmiiksi, kuten oli aikomus.

No sopii sitten turisteja, täällä ympärillä ei kyllä ole oikein mitään.

Tai siis on kaikki tarvittava, ylimääräistä ei kyllä ole.

Kauppa josta saa jäätelöä. Matka jatkuu, tuulen ja jäätelön voimalla….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomenlahden etelärantaa

Skodalla pealinnaan

Pienet hienosäädöt vielä ennen lähtöä.

Vähän epätasainen tuosta tuli kun kiireessä husoo leikkurilla. Minulle kelpaa kyllä.

Skodan selkään ja kohti pealinna Tallinnaa.

Vauhdinhurmaa skodalla. Kiikkerä vähän tuulella.

Mutta toi perille. Jos olisin maksanut sen 50 euroa päivä niin olisi ehkäpä parempi auto ollut, mutta kyllä minä tälläkin kiesillä kuljen. Lähdin vielä viemään auton takaisin vuokraamoon tuonne lentokentän lähelle. Jätin auton veräjälle, avaimet postilaatikkoon.

Tilasin Bolt taksin kohdalle, puhelin näytti että Sekinat Adeola Akolemobasi on taksikuski ja kohta kohdalla. Arvuuttelin mielessäni että mistähän Sekinat mahtaa olla.

Tämä olikin Nigerian neito joka pyyhkäisi autolla ja lähti viemään kohti Piritan satamaa. Ei tämä luonnossa ollut passikuvan näköinen.

Kyselin että miten olet eksynyt Nigeriasta Tallinnaan Bolt kuskiksi? Kertoi jotain opiskelusta ja kesätöistä. Hyvähän se on etteivät kaikki pakolaisia ole, vaan yrittävät leipänsä tienata.

Mutta minä olen valmis, veneessä alkaa kohta kaikki olla paikallaan. On tullut aika lähteä jälleen, hiphuraa, tätä on odotettu.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Skodalla pealinnaan

Tark ei torma

Uutiset kertoivat että Eesti laskee suomalaiset rajan yli ja poistaa sen karanteenin joka on tähän mennessä ollut. Onkin ollut rauhallista, kun turistit ei tormaa eestaas. Täällä oli lehdissä joitain viikkoja sitten, että suomalaiset soittelevat Nordica keskuksen Prismaan ja kysyvät että kuinka pääsen suomesta ostoksille? Samoin soittelevat sinne Super alkoon samoilla asioilla.

Vaelsin pitkin Emajõen rantaa katselemassa. Nuo saunalautat on populaariset, kalastajia näkyi ja kohtia joissa ovat majoittuneet oli paljonkin. Suuri osa kalastajista puhuu venäjää.

Kävin tukussa ostamassa vielä viimeisen silauksen tavaraa veneelle vietäväksi. Vielä vähän tehtävää, ennenkuin…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tark ei torma

Kuuli muna

Varmaan kaikki jotka ovat tulleet veneellä Piritaan, ovat ihmetelleet tätä ihmeellistä betoni häkkyrää Tallinnanlahdella. Suomalaisilta olen kuullut mitä ihmeellisempiä juttuja sen tarkoituksesta, alkaen näköalapaikasta olümpialaisten ajalta. Vikipedian totuus on kuitenkin se, että se on ollut sukellusveneiden tankkauspaikka. Miimurannasta tulee polttoaineputket tänne ja täällä näitä maailmanlopun vehkeitä on tankattu.

Minä käyn vähän kävelemässä kauniissa kotikaupungissani Tartussa.

Aikavähän ihmisiä liikkeellä, turisteja ei ollenkaan.

Näissä raekojaplatsin terasseilla näkyy ihmisiä, paikallisia syömässä. Pöydät on pantu 2m välein ja 2 ihmistä on luvattu samaan pöytään, tai sitten jos perhe niin kaikki. Eestin kieltä ainoastaan kuulee.

Naapurin rouva kysyi että oletko ostanut uuden auton? Minä kysyin että näyttäkö uudelta? Ei, ei ole uusi auto, eikä minun. Vuokrasin sen, kun en tahtonut bussilla tulla.

Pistetäänpä tähän vielä tällainen kuva, parkkipaikalla Emajõen vierellä, hyvällä näkyvällä kohdalla seisova mainos. Mainostavat pikaveneellä ajelua Emajõella 99 euroa tunti. Kuinka paljon olen jo tänä keväänä “tienannut” rahaa omalla kulkemisellani. Muistaakseni tuli joitain 14 tunnin päiviä kuljettua. Onkohan se vene yhtä mukava liikkua kuin tuo auto? Epäilen että tuollaiset traktorirenkaat ei kaikkein paremmat ole.

Nyt vielä vähän tekemistä ja odottamista, matkasuunnitelmaa on jo tehty. En kuitenkaan aio etukäteen rehvastellen kertoa, koska tuulen tiet ovat arvaamattomat. Pysykää kanavalla…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuuli muna

Kaasua ja sammutinta

Koira tahtoi käyttää sitä veto oikeuttaan, hyppäsi eteiseen ja tuijotti kaulaketjuaan ja alkoi haukkua hillittömästi. Silloin on lähdettävä, koira kertoo välillä suureen ääneen että nyt olisi kyllä aika lähteä yhdessä. Uskomattoman kova ääni kun haukkuu täysillä pienessä eteisessä.

Ruokaa tulee kun vain grillin sytyttää ja iskee lihat tulelle.

Mikäs tässä.

Valmistaudun lähtöön, kävin vaihtamassa kaasupullon täyteen. Ei ole enään suomalaisia kaasupulloja veneessä. On eestin omat ja puolan pullot, 3 kiloisia ballooneita.

Tuon tulekustutimen otin myös mukaani veneeltä.

Ei kun leima kylkeen. Minä tiedän että jos suomessa merivartiat tulevat kysymään jotain, niin tahtovat aina nähdä että sammutin on katsastettu. Ja tiedän että sanomistahan siitä tulee, jos on eestin ohjeilla tulenkustutin. Tämä on kyllä ihan oikean luokan kustutin, mutta onneksi meitä jukuripäitä lakipykälillä varjellaan. Mutta aika torvi pitää olla, jos ei osaa sokkaa tempaista pois ja rutistaa liipaisimesta.

Tästä voi katsella nettikameraa, vasemmasta laidasta kun valitsee jahisadam, niin käkee Top marinan laitureille. Siellä se vene möllöttää, satamakapteenin valvovan silmän alla.

Kaikki kunnossa täällä etelässä…

.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasua ja sammutinta

Autolla auringon suuntaan

Kävin sitten vuokraamassa auton.

Eipä ole kummoisen näköinen kosla, mutta ei myöskään hinnalla pilattu. Keskusteltiin omistajan kanssa, hinnaksi päätyi 10e pöivä. Eipäs tarvi bussilla ja taksilla seikkailla.

Auton kävin hakemassa taksilla, jota ajoi Mohammad, mies Pakistanista. Minulle ei oikein selvinnyt miksi ja kuinka hän oli tänne Tallinnaan taksikuskiksi päätynyt. Matka loppui ennenkuin pääsimme niin pitkälle jutuissamme.

Seuraavaksi sitten läksin etsimään satamakapteenia. Keskustelimme hinnoista, paikanhan olin jo löytänyt. Näyttää olevan virallisessa hinnastossa 22 euroa vuorokausi, tai kuumaksu 220. Seuraava on sitten 6kk maksu, eli kesän maksu, 1100 euroa. Kerroin että olen ensin muutaman päivän, sitten lähden purjehtimaan ja palaan jossain vaiheessa. Ehkä useampaankin kertaan. Yllytin että laitamme ronttikaupan, ettei tarvi aina vaivata satamakapteenia tulemisillani ja lähtemisilläni.

Tämä yllytyshulluna pani tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. En kehtaa laittaa hintaa, mutta sanotaan että kyllä satamakapteeni ja kulkuri aina toisiaan ymmärtää.

Kun olin nämä kaikki muodollisuudet hoitanut niin läksin vetämään Skodalla kohti etelää.

Auto liikkui ihan hienosti, vaikka olikin päältä rujo. Spraymaalilla paikkailtu ja puskurit repsotti. Katsastettu se kyllä oli ja vakuutettu. Vielä oli uuden Wunderbau auton haju autossa, matka joutui.

Koira sai raivarin kun vieras auto parkkeerasi portille. Oli kyllä sitten vähän nolona, kun ynmärsi että kulkurihan se oli joka skodalla kotiin viiletti.

Nyt se vahtii autoa. Ei ymmärrä miksi mies yksi päivä nauraen lähtee, samoin iloisena takaisin yksi kaunis päivä jälleen tulee. Mikä on sen miehen kulkemisen logiikka, ajattelee koira, koiran päässään.

Muutaman päivän päästä taas mennään, arvaan minä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Autolla auringon suuntaan

Otti Ritolat

Läksin aamulla kohta tapaamaan rajavartiostoa Suomenlinnaan. Kerroin rajamiehelle että olen nyt riittävän kauan ollut suomessa, lähden takaisin Eestiin. Tämä että näytäppä passi ja veneen paperit ja miehistöluettelo. Räknäili niitä aikansa ja kysyi: “Voinko kysyä mikä on matkan tarkoitus, ottaako Eesti Vabariik sinut vastaan.” Kerroin että tahdon takaisin meren toiselle rannalle, ottavat minut hyvin vastaan.

Rajamies osoitti sormella että tuollapäin on Eesti ja toivotti hyvää matkaa. Nämä ovat hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita rajamiehiä.

Tänne Harmajalle tuuli kantoi, sitten se hyytyi, koneet käyntiin ja matka jatkuu.

Kauheaan tyyneyteen.

Kompassisuuntaan 190, tuttu reitti. Välillä laskin, kerralla näkyi 11 laivaa, ei yhtään huvivenettä.

Aegnan kohdalla alkoi vhf radiosta tulla koordinaatteja ja kutsuivat purjevenettä, sehän olin minä. Soitin Eestin piirivalvelle kännykällä takaisin ja kerroin että minä se olen. Neito vastasi että: Ahaa, purjevene Birgitta, tervetuloa, Piritassa on vastaanottajat tulossa vastaan. Suomenlinnasta olivat kertoneet, että kulkuri saapuu.

Hurautin tuohon rajavartioiden kopin luokse, tulivat kyselemään kaikkea. Näytin papereita, nämä toivottivat tervetulleeksi näyttäessäni eestin id kortin ja suomen passin. Alkoivat puhella karanteenista, minä että ette kyllä laita karanteeniin. Pienen selittelyn jälkeen totesivat että ei laitetakkaan karanteeniin miestä. Hyvä niin. Ei minua rajat pidätele, vähän hidastaa vain. Kotiläksyt pitää vain tehdä hyvin ja valmistautua.

Niin on taas tämäkin päivä pulkassa, tässä elämän mittaisessa vaelluksessa, tai legissä, kuten jotkut purjehtijat hienosti ilmaisevat….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Otti Ritolat