Armenialainen perhe-orkesteri on huippuunsa viritetty

Tällainenhan tämä Old Castle satama on. Vanhaa vallihautaa, keskellä tuollaiset linnoituksen jäänteet.  Musiikki raikuu lavalta jonkun sadan metrin kaukaa, loppui yöllä kello 2.Aamulla oli siivouspartiot liikkeellä, yöllä oli vähän roskaa kertynyt. Kohta taas kaikki oli valmiina Klaipedan meripäivien jatkoon. Minä myös olin valmis.Ensimmäisen kierroksen tein kun pakolaiset nukkuivat vielä. Silloin ei ole vielä yleisöä ja sopii fillarilla ajella. Kohta se jumalan teatteri pyörähti käyntiin. Huuto kuului kun ihmisiä pyöritettiin aparaateissa.Muusikoita esiintyi kadunkulmilla ja monella esiintymislavalla, kaikki panivat parastaan.Onpa hulinaa, hyvä että sekaan sopii. Ihmisiä ihan tolkuttomasti, alue oli suuri osa keskustaa ja joen vartta.Sitten alkoi nälkä vaivata. Kaikkea oli tarjolla, sianpotkasta lähtien.Minusta on välillä tullut vähän nirso syömisten kanssa, jos ruoka ei ole mieleistä, niin ei sitten syödä. Jauhomakkara markkinoilla on taaksejäänyttä elämää.  Jos ei kunnon shaslikkia löydy, niin etsitään, tai tehdään vaikka itse. Valinta on vaikea, näitä ruokapaikkoja on markkinoilla kymmeniä ja kymmeniä.Sitten se löytyi. Ihmisiä kiltisti jonottamassa kioskiin. Ei muilla ollut jonoa, tällä oli. Hyppäsin jonon jatkoksi ja katselin meininkiä. Vanha mies pisteli shaslik palasia vartaaseen, tasaisen tappavaan tahtiin teki. Pani sitten vartaan grillin päälle kypsymään. Tuo nuorempi mies lisäili hiiltä ja vartioi lihojen kypsymistä, veitsellä kokeili koska on kypsä.Hyvinvoivan näköinen nainen kyseli asiakkailta mitä salaattia ja kastiketta laitetaan. Oli kovin kuumissaan, välillä toivat vieresestä teltasta tälle kotikaljaa tuopin. Tämä tempaisi tuopin ja taas mennään.Tämä Armenialainen perheorkesteri oli huippuunsa viritetty, selvät sävelet. Tuo yksi essunainen pesi vartaita, haki tuosta takaa teltasta lisää salaattia ja kypsensi öljyssä perunoita. Kantoi lisää liha ämpäreitä vanhalle miehelle, joka löi tavaraa grilliin. Kaikki tiesivät mitä tehdä. Silloin kun on ostohaluisia ihmisiä jonossa, niin niitä ei saa laskea pois, vaan silloin pannaan iso remmi päälle. Hinta ja laatu kun kohtaavat alkaa kauppa käydä. Kukaan näistä ei muuten rahaa käsitellyt, nämä hoitivat syötävät ihmisille. Vieressä oli toinen teltta josta sai juotavat ja ottivat rahat.Ja tässä tulos, kuva vähän hämää. Tuosta normaalikokoisesta muovihaarukasta voi arvioida annoksen kokoa, se oli valtavan suuri. Ja makua  oli, se oli täydellinen shaslik.

Nyt täytyy tunnustaa että aiemmin olin sitämieltä, että vain Azerbaitsanilaiset osaa shaslikin. Mutta kyllä Armenialaiset osaavat, paras shaslik jota olen syönyt, hintaa 7 euroa. Näin kauan on pitänyt elää ja tänne asti tulla, että löytää maailman parhaan shaslikin.

Että tänne vain meripäiville kokeilemaan. Meripäivät Klaipedassa jatkuvat, vauhti kiihtyy…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Armenialainen perhe-orkesteri on huippuunsa viritetty

Klaipedan meripäiville

Minun piti herätä vähän aiemmin että sain yksin purjehtia. Jos Katariina Jee miehistö olisi lähtenyt samaan aikaan, niin ei olisi saanut autopilotilla huolettomasti huristella. Mutta sinne jäi kaikki nukkumaan, kun kello 5 irroitin köydet.Noissa sotalaivoissa on jotain häirintälähettimiä. Joka kerta kun olen ne ohittanut, alkaa karttaplotteri huutamaan että satelliitti on kadonnut. Tämä oli kolmas kerta ja joka kerta on niin tapahtunut. Sain rauhassa jatkaa matkaa.3 pyöräisessä veturissa oltiin hereillä.Sitten se tapahtui, purjevene moottorilla alkoi lähestyä takaa. Onneksi sitten käänsi Liepajaa kohti, ei alkanut minua  ärsyttämään yrittää.Loistot takaa tielle ohjaa.Työläiset huristivat töihinsä, siinähän menevät.Minä nostin purjeen ja aloin purjehtimaan kohti etelää.Vähän oli heikkoa tuuli, kuitenkin liikkui.Reittiä katselin näistä kopioimistani kartoista, kyllä niillä pärjään. Ei viitsi ostaa uusia näin pienimuotoisten seikkailujen takia.Vetäisin tuon Liettuan vieraslipun saalinkiin. Söin joutessani tomaatteja, hyviä tomaatteja Latviasta.Aa, näinhän minä purjeveneen. Saksalaiset luovi vastaan. Jostain syystä heillä oli reivi vetäisty purjeeseen. No kyllähän se välillä sen 7 metriä taisi tuulla. Mutta vain ajoittain.Uhkasivat iltapäivä kuuroilla, ei kuitenkaan näkynyt.Lopuksi alkoi Klaipedan satama näkyä. Ilmoitin rajavartioille vhf radiolla että olen tulossa, jostain syystä ovat kiinnostuneita. Jos heille ei kerro, tulevat ja pysäyttävät. Tahtovat tietää veneen nimen, kotisataman ja edellisen sataman. Montako ihmistä veneessä ja mitä kansallisuutta.Nämä aallonmurtajat ovat aika järeän näköisiä, muuten ei kestä.Ohi tankkerin joka pesi tankkejaan.Sitten alkoi ihmetyttää, mitä täällä tapahtuu? Purjelaivoja juhlaliputuksessa. Jos minulla on suuri suomenlippu, niin näillä Kolumbialaisilla vasta se suuri lippu oli. Hurautin Curonian lagoonista tuonne jokeen.Joki on aika ahdas, kansaa tolkuttomasti rannoilla.Kääntösilta avautui ja pääsin satamaan. Satamakapteeni ei tullutkaan vastaan vaikka ilmoiten tuntia aiemmin että olen kello 17 satamassa. Satama on aika ahdas manooveerata. Vastaan tuli purjevene joka hinasi toista konevikaista. Ahtaaksi meinaa käydä. Soitin satamakapteenille ja kysyin että mihin parkkeeraan. Tämä pyyteli anteeksi, sanoi että kohta 11.Minkä vieressä minä silloin olinkin. Siihen köytin veneeni kiinni.Ei täällä montaa tyhjää rakoa ollut, nämä on vissiinkin kaikki vuokrattu kausipaikoiksi. Rannalla on vilinää, olen saapunut Klaipedan meripäiville. Baltian suurimmat meripäivät on meneillään. Klaipeda here i come…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Klaipedan meripäiville

Destination Klaipeda

On täällä muitakin fillaristeja kuin minä, nuorimies huristeli pyörällään.Mutta minä päätin huristaa tänne kauppahalliin shoppaamaan.Ostin kinkkua leivänpäälle.Sekä ulkoa tomaatteja ja avomaankurkkuja.Tämä neito myi minulle mustikoita, ei tarvinnut itse lähteä keräämään.Söin koko litran, lusikalla vain purkista mustikat suuhun.Kauppahallin eteisessä oli kerjäämässä tällainen rappiolle mennyt kissa. Sillä oli kuppi vieressä, ruokaa laitettu. Oli sitten huonon näköisessä kunnossa kissa, ihmiset käveli 30 sentin päästä ohitse ja tämä kuin nuokkui. Vai oliko se jonkun rappiolle menneen ihmisen lemmikki? En antanut kissalle kuitenkaan mitään. Nähtävästi kauppahallin myyjät ruokkivat sitä. Samoin näkee venäjällä kulkukoiria ja kissoja, ihmiset auttavat niitä ja antavat syötävää.Minullekin tuli nälkä, löysin tällaisen Pakistanilaisten pitämän kebab paikan. Mikäs sen parempaa kuin Pakistanilainen kebab Latviassa?Minä tälle bunjabille että tahdon Liellopa kebabin, tämä että pieni, normaali vai suuri? No normaali tietysti. Seuraava kysymys, normaali vai tulinen? No tulinen tietysti. Vielä kysymys, erityisen tulinen vai normaali tulinen? No erityisen tulinen tietysti.Kun pakettia avasi siitä nousi chilihöyry silmille.Jees, kyllä pakistanilaiset kebabin osaa, eikös se ole ihan pakistanin kansallisruokaakin? Ja oli tulinen, ei oikeastaan voimakkaamman tulista siedäkään sisukset.Ajelin takaisin veneelle, on tullut uusia veneitä, kilpavene jossa sponsorin lippuja.Katariin Jee, hiphuraa. Olemme Katariina Jeen kassa kohdanneet usein, nämä ovat kilpapurjehtijoita. Veneen kippari huomasi minut, tuli tervehtimään, kertoi olevansa matkalla  Klaipedaan Liettuan mestaruuskilpailuihin.

Katariina Jee on Toomas Nipernaadin armastus. Kylläkin sellainen mielikuvitushahmo, mutta Toomas Nipernaadille tosi. Minä kuulin vasta paripäivää sitten että Klaipedassa on ne kilpailut, siksi eivät minulle luvanneet paikkaa Smiltynestä. Vaikka olen vähän kuin kerhon jäsenkin, viime kesästä. Soitin naapurisatamaan, sieltä lupasivat paikan. Että nyt on lähdön hetki. Destination Klaipeda, sitä kysytään vielä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Destination Klaipeda

Päivä Liepajassa

Aamulla kun heräsin niin tuollainen seikkaili tässä joessa, tai kanaalissa.Huutelivat minulle että onkohan jossain paikkaa? En minä osannut sanoa, kerroin että epäilen ettei noin isoa löydy. Mitenkähän Puolalaiset tuollaisella vehkeellä liikkuvat, kysymättä etukäteen kohtaa? No lopuksi parkkeerasivat tuonne sotalaivojen väliin.Yöt on muuttuneet kuin elokuun öiksi, kastetta kovasti ja hämähäkin seittejä joka paikassa.Tuossa lähellä oli Nesteen huoltoasema, kävin kannulla kantamassa veneeseen lisää polttoainetta.Oikein suomen lippu mittarissa, kerrotaan että polttoaine on kotoisin suomesta.Kävin myös tuolla rannalla katselemassa, hiekka on niin hienoa. Sitä rantaa on sitten satoja kilometrejä.Näitä uimarantoja myös huolletaan, ajavat jollain haravakoneella roskat pois.Marss Nälkä tuli, löysin tuollaiseen pikaruokalaan. Vainuni ei pettänyt.Kanashaslikkia, perunoita, salaattia ja morssi. Hyvä ruoka.Tässäkin kuppilassa astiat jätetään pöytään, ei täällä edes ole sellaisia keräyskärryjä joihin suomessa painostavat itse astiat viemään. Jos minua painostetaan, sanon että pelkään että astiat tippuvat, ja lähden viemään.Täällä tämä on henkilökunnan työtä.Päätin ottaa tuosta hanasta vettä ämpäriin, meinasin pestä paidan. Vesi oli seisonut putkessa pidempään, kasvoi levää aika kovasti. Tarjosin satamakapteenille että maista. Ei kelvannut, lähti pois. Ei se viimekesänä tuollaista ollut. Tosin otin laiturin toisesta päästä, ei ollut tuon auringossa kuumuvan putken sisältöä.Veneitä tulee ja menee, jotkut on kuin haudasta nousseita. Kapteenikin on aika ilmestys, on varmaan ostanut juuri veneen, kun on halvalla saanut.Air Baltic saapui, jäin katselemaan tuleeko tuttuja, ei tullut. Seikkailut Liepajassa jatkuvat…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Päivä Liepajassa

Liepajaan jälleen kerran

Aamulla heräsin kello 5 jälkeen. Ei ollut kelloa soimassa, lähtövietti herätti.Tempaisin sen aamucappucinon ja läksin. Satama jäi nukkumaan.Utua oli kaupungilla, aurinko nousi öljysataman takaa. Oudon näköistä.Moottorilla tuosta aallonmurtajan aukosta ulos ja suunta kohti etelää.Kohtapuoliin se odottamani tuuli nousi ja nostin purjeet tuulta pyydystämään.Sivumyötäiseen sellaista 4.5-5.5 solmun vauhtia. Sitten vain odotellaan että maisemat vaihtuu.Eipä niissä maisemissa mitään erikoista ole nähdä, hiekkarantaa, metsää ja jotain antenneita. Siitä vain rannikkoa etelään. Söin sitä venäläisen dievuskan myymää yoghurttia ja annan autopilotin viedä.Katselen taivaan pilvien kuvioita ja olen omissa mietteissäni.Sitten näkyi horisontissa kullanvärisiä välähdyksiä. Tämä kuva on kuvattu paljon myöhemmin. Silmä on tarkempi kuin kamera ja erotin tuon venäjän oikeauskoisten kirkon kullatut kupolit auringonpaisteessa. Olin niin riemuissani että kiljaisin: “Liepaja Liepaja.” Koko päivän kun odottaa näkevänsä ja sitten sen näkee, kultainen väläys kirkon kupolissa.Liepajan satama alkoi näkyä.Siitä vain aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisälle, merimetsot vahtivat.Ohi troolareiden ja sotalaivojen.Ohitin myös venäläisen vakoilusukellusveneen. Siinä se möllötti kaijan vieressä.Siinä se on, huvivenesatama. Laiturissa oli yksi vapaa väli, kiinityin siihen.Tällaisen käyntikortin antoi satamakapteeni minulle. Siinä on suuret suunnitelmat millainen satamasta tulee. Vähän on vielä tekemistä, vessat on kontissa, suihkut 600metrin päässä kuntosalilla. Satamavahdilta pitää pyytää lappu jolla pääsee suihkuun.

Varmasti tuleekin uusi satama jos Eu maksaa ja jos ei maksa uutta satamaa sitä ei tule. Ja siitä olen varma että ne veneet ei seiso purjeet ylhäällä laiturissa. Eikä oikeastaan kyllä purjeilla liiku, koska aallonmurtajan sisäpuolella ei saa purjehtia. Jos moottori ei toimi, pitää kuulemma tilata hinaaja.

Niin on tämäkin päivä pulkassa, siihen kului koko pitkä päivä…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liepajaan jälleen kerran

Kauppahallin täti

Eilen saapuessani satamakapteeni voivotteli kun satama on täysi, sain kuulemma viimeisen paikan. Minä ihmettelin että onhan noiden välissä tilaa, jos ei joka väliin venettä mahdu niin joka toiseen hienosti. Väitti vain että täysi on, no olkoon.Kaikkein ensimmäiseksi lähdin kauppahalliin, muistin  edelliskerrasta, että tällä venäläisellä dievuskalla oli hyvää yoghurttia. Sellainen pitää muistaa, että kaikki naiset on aina tyttö kun niitä puhuttelee, eli dievuska.Siinä oli oikeita mansikoita, hintaa tällä oli yli 2 euroa kilo, mutta tämä ei ollut lantrattua, vaan ytyä kamaa. Oikein hyvää, suosittelen.Satamaan on tuo vanha troolareiden laituri kunnostettu. Toisella puolella on veneiden nostokohta, toiselle on laitettu ponttoonilaitureita.Oli niissäkin jo joku vene, paikallisten veneitä.Se nostokone, jolla veneet tarkoitus nostaa oli järeä lukki. Eipä täällä paljoa huviveneitä ole, varmaan eu on tukenut laiturin kunnostusta ja lukin ostoa hyvällä summalla.Näyttää nostavan joka kulmasta 8750kg. Eli pitäisi nousta 35 tonnia, aika kapine. Siinä pitää olla jo laiturinkin kunnossa ettei romahda.Huristin tämän vanhan kalastuskolhoosin ohitse. Näytti olevan suosittu niiden tehtaanmyymälä, mutta en minä mitää osannut sieltä ostaa. Sprottia olisi ollut myynnissä, en minä sprottia osaa syödä. Joskus kokeilin mutta ei.Täällä on mahdottomasti näitä lehmäpatsaita. Luin jostain että se oli joku suuri lehmäparaati 2002 vuonna, sen jälkeen se muoti patsaista oli kuulemma jäänyt päälle.Onhan täällä ihan oikeaakin katseltavaa, vaikkapa tämä aallonmurtaja. Se saatiin kuntoon viimevuonna.Meri on avoin lähin saari on Gotlanti, ei se mitään suojaa aalloilta siltä etäisyydeltä.Aallonmurtaja pitää suojata hyvin, ettei aallot vie sitä myrskyssä mennessään.Kävin ihastelemassa Riepu Serviss firmassa kun ammattilaiset tekee.Kumma korjaamo kun käsin kierretään mutterit auki, ei ole pulttipyssyjä. Perinteinen venäläinen korjaamo. Eiköhän tuo autokin joku Kamaz ollut.Mutta nyt on koittanut hetki, fillari kasaan ja köydet irti, on aika lähteä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kauppahallin täti

Vetäisi Ventspilsiin

Viereisen veneen porukka kertoi illalla lähtevänsä aikaisin, kysyin milloin on aikaisin? Kuulemma kello 8 on aikaisin, erityisesti sunnuntaiaamuna. Kerroin lähteväni myös ajoissa, toivottavasi en herätä.Eihän silloin puoli 6 aikaan ylhäällä ollut kuin tämä Latvialainen kalamies. Minä join kahvit ja jätin sataman nukkumaan.Yritin olla herättämättä näitä aikaisinlähtijöitä, otin köydet irti ja lykkäsin jalalla veneen liikkeelle ja samalla nousin keulaan. Kun vene oli lipunut pois aisan kohdalta käynnistin koneen.Aivan peilityyntä.Sinne jäi Ruhnun saari ja Ringsu satama.Kyllä tuuli nousee, kun vain uskoo.Sitä odotellessani vaihdoin Latvian lipun takaisin saalinkiin.Ja söin terveys aamupalaa.Ja katso, tuuli tuli ja purje lähti viemään.Tuosta Kolkan majakan vierestä.Siinä se on majakka.Matkaa oli riittävästi, oli aikaa tehdä ja katsella. Aloin katselemaan tuota istuin tyynyäni. Aivan riekaleina, niin on tullut istuttua veneessä.Miksen vaihda istuintyynyä? Veneessä on 4 uutta samanlaista, lisäksi muita tyynyjä yhteensä 8 kappaletta. Sitten vielä tietysti nämä sohvan tyynyt ja sellaiset päälle. Taidan nyt karaista mieleni ja viskata reikäinen roskiin ja ottaa uusi tilalle.Maisemia ei paljon voi katsella, horisontissa vain vähän metsää ja hiekkarantaa näkyy. Välillä vauhti äityi rivakaksi. Sitten alkoi tuollaisia pilviä tulla,Pilvestä alkoi viskata vettä niskaan, minä kyyhötin sprayhoodin takana, antaa autopilotin olla sateessa.Lopulta alkoi Ventspils näkyä.Hurautin ohi näiden öljysataman tankkereiden.Etsiydyin tänne samankokoisten seuraan. Matkaa kertyi 75 mailia, aikaa meni koko päivä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vetäisi Ventspilsiin

Ringsu

Aamulla heräsin varhain, musiikki kuului nyt tuolta teltasta.Keräsin tavarani, irroitin köydet ja lähdin jokea kohti merta.Sinne jäi Riian kaupunki selän taakse, tulen vielä takaisin.Ohi hiilisatamien kohti pohjoista.Yksi risteilyaluskin tuli vastaan, hyvin me sovitaan.Kalastajia oli rannalla ja veneissään joessa, kovia kalastamaan nämä Baltian miehet.Sitten vain purje ylös kun pääsin aallonmurtajasta ulos.Vauhtia oli välillä ihan hyvin. Siiten alkoi kyllä hyytymään vähän.Eikä se edes noussut ihan Ruhnun suuntaan. Oli aikaa tehdä vaikka mitä. Katsoin kaappiin ja siellä oli 6 kappaletta partakoneen varsia. Niitä on näköjään kertynyt. Äijällä on silti pitkä parransänki.Jossain vaiheessa otin tuon Latvian lipun pois ja laitoin tilalle Eestin lipun saalinkiin.Ruhnun lähellä tuli myös yksi ruotsalainen vene samaan suuntaan. Kahden veneen jonossa kohti Ringsu satamaa.Jonne sitten lopuksi pääsinkin, päivän saalis 65 meripeninkulmaa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ringsu

Jätä rahaa, minä voin maksaa satamamaksut

Aamulla se hurskas mies teki lähtöä. Teki niin mieli kysyä, että et kai lähde maksamatta. Tämä otti asian puheeksi, tokaisi :”Eivät käyneet rahaa keräämässä.” Minä yritin ehdottaa että kun minä jään tänne voin maksaa kun tulevat, annat 75 euroa minulle. Ei mennyt läpi.Kävin näitä toisia satamia kiertelemässä ja katselemassa. Satamavahdit on ärhäkkäänä perässä, kysyvät olenko eksynyt.Yhdessä satamassa oli outo purjevene, ei yhtään ikkunaa kyljessä. Luulisi olevan perin pimeä sisältä. Puhtaan valkoisella kannella ei mitään ylimääräistä, kyljet kiiltävän mustat.Kävin myös leirintäalueella kääntymässä.Sielläpäs oli paljon väkeä, myös paljon suomalaisia.Nämä Saksalaiset oli liikkeellä oudolla autolla, mihinkähän sellaista tarvitaan? Ohjaamosta näkyi olevan kulku myös tuonne takakonttiin. Vähänkin syrjemmässä oli rappiolle menneitä taloja, sekä ihmisiä, joista kukaan ei huolehtinut. Olivat oman onnensa nojassa.Sitten taas näitä hienompia paikkoja.Tässä viereisessä kauppakeskuksessa oli tuollainen syöttölä. Jono oli merkkinä että ruoka kelpaa.Minä otin kanashaslikin ja perunaa ja salaattia, sekä tuollaisen jälkiruoan. Annos maksoi hyvällä näköalapaikalla 4.9 euroa, tarjoilija tuli ja vei astiat pois. Ei täälläpäin asiakkaita kiusata astioiden kantamisella, henkilökunta on sitävarten.Saavuin veneelle, aika lämmin on paatissa.Seurasin neitojen prinsessaleikkejä, hihkaisin että hymyile.

Mutta nyt on jälleen aikaa kertynyt varastoon, on aika lähteä. Olin jälleen viikon Riiassa, suuntana Igaunija…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Jätä rahaa, minä voin maksaa satamamaksut

Omatunto puhdas kuin lapsen takapuoli

Viereen saapui illalla suomalaisten vene, autoin köysiä kiinni.Kaikki köydet ei vielä olleet kiinni kun kysyivät:” Mihin saa maksaa satamamaksun?” Kerroin että ei ole satamassa henkilökuntaa, tulevat kuin tulevat rahaa hakemaan.Aamulla näma kertoivat soittaneensa satamakapteenille, tämä oli tänään luvannut tulla rahaa keräämään. Kyselin että miksi te tuollaisen asian takia satamakapteenia häiritsette? Kuulemma odotti että milloin satamakapteeni tulee ja kolkuttaa veneen keulaan, ei meinannut saada nukuttua. Kaikkea sitä kuulee.Minä kävin bussiasemalla katsomassa kun bussit lähtevät.Tälläkertaa se oli tämä Ecolines. Ei Ecolines missään nimessä huono valinta ole, mutta kyllä LuxEkspres on Lux. Sinne kaartoi moottori myristen kurviin Ecolines maailmalle, minä heilautin sille kättäni ja jatkoin taivalta.Saavuin satamaan jossa täysi meno päällä. Ihmisiä ranta ja laituri täys.Tuonne telttaan ponttoonin päälle oli ilmestynyt joku lippalakki äijä. Heitteli levyjä ilmaan ja soittimeen. Kuului jotain outoa höpötystä ja kovaa musiikkia. Mies keikutti hassusti päätään, niin että lakki meinasi päästä tippua. Välillä ääni hiljeni ja tuli tauko, ihmiset huusivat jotain, tämä alkoi jälleen möykätä ja elehtiä ja päätään keikuttaa. Samaa jatkui koko yön, kuulin unen läpi välillä musiikin. Olenhan minä ennenkin möykässä nukkunut, turha sen on antaa häiritä.Aamulla näin tämän hurskaan miehen, valitti ettei saanut nukuttua kun musiikki kaikui. Ihmetteli kun ei  satamakapteeni tullutkaan rahaa keräämään vaikka lupasi. Minä tälle että olet hurskas mies, jos et pärjää omatuntosi kanssa, anna se raha minulle.

Minun omatuntoni on puhdas kuin lapsen takapuoli, vai kuinka sen ilmaisisin.  Ei oikein hurskas mies ymmärtänyt mitä yritin hienovaraisesti selittää. Kyllä minun omatuntoni tuon kestää, jos kerran ei edes vaivaudu satamaan näytille tulemaan omistaja. Olenkohan minä jotenkin paatunut, vai onko jotkut noin herkkäsieluisia???

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Omatunto puhdas kuin lapsen takapuoli

Numerolukko, varmuuden vuoksi

Kaupungintalon aukiolla on aina katusoittajia soittamassa ja laulamassa. Taitaa olla hyvä kohta kerätä rahaa turisteilta.Riikaa kutsutaan kissojen kaupungiksi, sillä oli jotain tekemistä Hansakaupunkien kanssa.Puiston yhteen siltaan on laitettu lukkoja, niiden idea on että rakastavaiset laittavat lukon siltaan, heittävät avaimen veteen. Sen jälkeen asiaa ei saa peruttua, avain on kadonnut ja lukko ikuisesti sillassa.Jotkut jotka tietävät elämästä jotain , käyttävät varmuuden vuoksi numerolukkoa. Tai sitten nämä ovat sen vahingossa tehneet. Jos alkaa homma kaduttamaan, katsoo paperista numeron ja ottaa lukon ja viskaa sen pois. Ei tarvitse vanhoja lupauksia muistella, eikä lukko sillankaiteessa muistuta ikävästi. Siitä vain lukko pois sillan kaiteesta sekä sormus sormesta ja elämässä eteenpäin.Ihmisiä ja matkamuistojen myyjiä on paljon, ilma on hieno.Tänne vapauden patsaalle on jälleen tullut kunniavartiot. Latvialaiset osaa arvostaa vapauttaan.Tänään liikuin vain kävellen, mutta Riiassa ja monessa muussakin Baltian kaupungissa toimii hyvin tämä Marstruut taksi systeemi. Pikkubusseilla ajettava reittitaksi. Maksaa kertalipuilla sen 1.15 sivu, saman kuin ratikat tai normaalibussit.Haahuilin kaupungilla.Lopuksi tuli ruoka aika, Turskaa ja perunaa ja kanttarellikastiketta. Sitä saa vain veneessä, ei löydy ravintolassa, luulen niin.Satama meinasi välillä melkein tyhjentyä, päivällä ja illalla tuli kuitenkin veneitä. Kukaan ei kuitenkaan rahaa ole kerännyt vieläkään. Jos jotain saa ilmaiseksi niin yleensähän sitä jonotetaan vaikka vuorokausi, kuten esim muoviämpäreitä. Tänne ei kuitenkaan ole jonoa, ehkei huhu ole vielä kiirinyt…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Numerolukko, varmuuden vuoksi

Hinta-laatusuhde kohdallaan

Aamulla satoi vettä, kovasti satoi.Tempaisin aamupalaa, mietin mitä tehdä. Ei veneessä jaksa sateessa kokopäivää olla. Katselin sitä Bolt taksin sovellutusta. Takseja oli liikkeellä, hinnat nousivat sateessa kaksinkertaisiksi. Sekös minua pidättelee. Päätin lähteä ostoskeskukseen, siellä ei ainakaan sada. Bolt auto vei sinne, 8.1km, aikaa kului 21minuttia ja rahaa peräti 13.9 euroa. Myöhemmin näkyi sama matka maksavan 7.4 euroa. Jos on autoista pulaa niin hinnat nousee ja houkuttelee uusia autoja liikkeelle.Eihän siellä mitään ihmeellistä ollut, kunhan haahuilin.Löysin tuollaisen, Pipars nimisen luukun jossa tiskillä ruokia. Hyppäsin jonon jatkoksi, näytin sormella mitä haluan.Ainoastaan salaatta ja kanafilettä. Olisihan niillä kaikenmaailman perunoita ja riisiä ja vaikka mitä ollut. Päädyin kuitenkin ainoastaan salaattiin. Ei ole hinnan kiroissa tämäkään. Nuo kaksi annosta, pullo vettä ja lasi mehua, yhteensä 9 euroa.Takaisin en viitsinyt taksia tilata. Ostin Narvessenista bussikortin ja hyppäsin vieressä kulkevaan bussiin. Se toi suoraan keskustaan.Hyvä bussi, ajoi yllättävän kovaa, osan aikaa omalla joukkoliikenne kaistallaan. Laitampa tähän muutaman kuvan Riiasta, kuvattu eilen.

Eipä ole satamakapteenia tai muitakaan näkynyt rahaa keräämässä. Vaikka satama luhistuu niin hinta-laatusuhde on silti kohdallaan. Olen kyllä jo valmistautunut vastaanmaan, jos joku tulee ja kysyy milloin tulit. Vastaan huomenna, jos kysyy uudestaan, vastaan ylihuomenna…

 

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hinta-laatusuhde kohdallaan

Baltian Pariisi

Aamulla oli aivan tyyntä ja aurinkoista kun läksin fillaroimaan kaupungilla.Mikähän näillä päässä pyörii kun pölyt puhalletaan lehtipuhaltimella jalkakäytäviltä. Mihin se pöly laskeutuu? Kaduille ja jalkakäytäville takaisin. Pois kierrosta se lähtee kun jää ihmisten keuhkoihin sisälle.Ei silti, välillä vielä näkee tätä vanhemman mallista siivousta. Seurasin tätä satamarataa, löysin vetureiden pesän, olivat tauolla.Tuossa alimmaisen kuvan veturin tankissa lukee:”CNG Powered by Digas Dual fuel.” Kuulostaa kaksipolttoaine järjestelmältä, ymmärtääkseni polttaa myös kaasua.Sehän onkin hyvä idea, tulee puhdasta sauhua korsteenista.  Ainakin sitä sauhua tulee sutjakasti korsteenin täydeltä.Kaupunki on hieno, jossain sanottu että Riika on Baltian Pariisi. Tuo kanaali on vanhaa vallihautaa.Jossain kohtaa liikenne on hyvin järjestetty fillareille. Tässäkin on pantu fillareille oma kadun osa kiellettyyn ajosuuntaan.Invaliideja myös ajatellaan, invaliideille on paljon omia parkkiruutuja. Katselin tätä Liettualaisen invaliidin inva autoa, piti oikein käydä katsomassa onko siinä invatunnus.Olihan siinä, eihän se sitä tarvitse tarkoittaa että jos on invaliidi, niin että pitäisi olla myös köyhä. Jostain vain tuli sellainen ajatus.Kävin haahuilemassa bussiasemalla, ompa paljon matkustavaisia. Bussit lähtevät ja saapuvat. Katselin niitä iloisella mielellä. Tarkkailin tarkkaavaisesti jokaista bussia joka Autoostaan kurvasi.Kävin vähän shoppaamassa, Latvialaiset myyvät ylpeinä oman maansa tuotteita. Kelpaavat myös minulle.Hyppäsin Bolt taksin selkään ja takaisin Andrejostan jahtaklubille.Taksikuski arvasi venäläiseksi, annoin vahingossa 25 ruplan juhlarahan.

No eipäs ihan 25 ruplalla päässyt, maksoi 2.3 euroa matka. Taksi pitää ehdottomasti tilata, ei saa kadulta ottaa. Tilaten on halvempi, eikä tarvitse tapella huijareiden kanssa. Vielä jää sinulle kuitti jossa auton numero ja kuljettajan nimi, jos jotain hankaluutta tulee.Elämä Riiassa soljuu rauhallisesti, ruokaa on ja hevosella pääsee…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Baltian Pariisi

Kaikki on valmista

Vähän alkaa olla rapistunut tämä Andrejosta satama. Sähköä on laitureilla kaapeissa, ja vettä tulee mustaa muoviputkea pitkin.Ei ole letkuja joilla veneeseen vettä laskee, ei silti, on minulla omat letkut mukana.Nämä aisat on kyllä myös kehnossa kunnossa. Tuo vaneerilevy on aika mätä, pitää katsoa mihin astuu. Parempi kyllä kun ei aisalle hypi.Tuossa viereisessä laiturissa on jälleen yksi aisa hajonnut.Palaset on kuormaliinalla sidottu etteivät katoa. Alkaa olla maailmanlopun satama.Onhan täällä ihan sosiaalitilatkin. Vessasta en viitsi kuvaa ottaa, vanha neuvostoliiton aikainen vessa, nähtävästi jotain 50mm putkea viemärit. Jos pönttöön viskaa vastoin ohjeita vessapaperia, menee viemäri tukkoon ja venäjää puhuva Tamara alkaa sitä viemäripumpulla pumpata. Kiroaa venäjäksi karkeasti, turistit дьявол, ei osaa vessaa käyttää.Tässä on sitten pesuallas, voi kaunistautua päivää varten tässä. Pieni suihkukoppikin on, siinä ei mitään ilmastointia. Aika paha olla suihkussa.Tuon veneen luona ne vessat on, siinä on myös laiturilla paha viemärin haju. Näyttää että viemäri vuotaa veteen, se muuten haisi jo toissavuonna, silloin kävin viimeksi täällä.Hintaa on kyllä nostettu, maksaa näköjään 85 senttiä/ jalka päivässä. Tosin ei ole satamakapteenia näkynyt rahaa keräämässä. Tervetuloa vain 40 jalkaiset purjeveneet, mikäs minun täällä 20 jalkaisella olla.Minä en ymmärrä miten jotkut omivat nuo pollarit ja knaapit täysin itselleen. En minä kehtaa noin panna venettäni, että pistäköön muut köytensä mihin haluavat, minä tulin tähän ensiksi. Pitäisiköhän panna oma köysi solmuun tuohon päälle ja vetää köysi niin tiukalle ettei tämä saa omaansa pois. Vahtia vieressä ja sanoa että et koske minun köyteeni, odota kun lähden niin pääset pois.Kävin haahuilemassa kaupungilla.Sekä syömässä куриный суп bussiaseman yläkerrassa. Hieno kaupunki, viihdyn täällä. En tiedä monesko kerta on kun täällä olen, kymmeniä kertoja olen ollut.Kaikki on valmista…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki on valmista

Taksilla mansikoita

Yön purjehduksen ja tunnin unien jälkeen ajattelin tehdä aamupalaa. Perskuta kun tuo ciabatta on mennyt pahan väriseksi. No ei sitten, sitten syödään kananmunaa. Eestistä ostettuja latvian tomaatteja ja kurkkuja.Siinä vaan katselin kun paikalliset ajeli veneillään, ompa erikoiset masiinat.Katselin kauhistuksella että meinaako tuo tallinkki tänne kurvata, ei kurvannut.Tässä tällainen vähän varttuneempi pari oli hääkuvassa satamassa. Venäjänkieliset käy jostainsyystä aina laivoja ja veneitä taustalla kuvaamassa.Haahuilin eksyneenä, kunnes keksin että lähden ostamaan mansikoita torilta. Tilasin Bolt taksin, taksi pyyhkäisi 2 minuutin päästä kohdalle ja vei Zeppeliini halleille, matkaa noin 2km. Ostin mansikat ja tilasin uudelleen Bolt taksin. Menomatka maksoi 2,5 euroa, takaisin 2,8 euroa. Täällä osaan kulkea taksilla, suomessa en.Nähtävästi jos kadulta ottaa niin maksaa sen 3.7e ja 1,13 kilometri, aika kallista. Tällä kännykällä tilaamalla huomattavasti edullisempi. Hinta vaihtelee kysynnän mukaan.Kuitenkin tämä löi taksamittarin päälle, vaikkei sen mukaan veloitakkaan.Nyt syödään mansikoita ja ollaan kuin lomalla. Täällä Latvia, Riga…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Taksilla mansikoita

Yö Liivinlahdella

Kuten jo kerroinkin oli lähtö Liivinlahdelle. Kokka kohti Riga.Purje veti tiukkaan vastaiseen hienosti.Rajat eivät minua pidättele, rajalla vaihdetaan lippuja saalinkiin. Matka jatkuu.Vauhtia oli ajoittain ihan hyvin. Alkoi vain näyttää siltä että juuri suden hetkellä tulen Daugavajokeen. Olin ajatellut että tulen valoisan aikaan, mutta vauhtia piisasi.Kyllä se tuuli sitten yöllä putosi, ensin kone avuksi, lopuksi purje alas ja moottorin armoilla, moottoriajolla.Aurinko molskahti Liivinlahteen, minä jatkan matkaa.Eihän täällä ihan säkkipimeää ole, taivaanranta on vähän vaalea. Kulkuvalot valaisevat purjeita.

Sitten vielä kuu tuli valaisemaan, minä lasetan yöllä Liivinlahtea kuunsiltaa. Jokea kun lasetan ylävirtaan oli jo aurinko noussut.Minä saavuin nukkuvaan satamaan, sidoin veneeni tuohon aisan kylkeen.Kello oli yhden paikkeilla päivällä kun läksin, perillä aamulla kello kuusi. 78 merimailia näytti loki. Pienet nokkaunet ja alkaa elämä Latviassa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yö Liivinlahdella

Liivinlahdelle lops

Minä lähdin taipaleelle, välillä liikun rivakasti paikkakunnalta toiselle.Laiturilla oli näyttötauluja, kellot oli kyllä pahvilla peitetty.Tuollaisia riemunkirjavia junia ilmestyi, minä hyppäsin kyytiin ja lähdin eteenpäin.Tuollainen kaupunki tuli vastaan, tai siis minä tulin kaupunkiin.Asemalla oli kahviaparaatti, siinä oli että eläkeläiselle kahvi 1.5 euroa. Sanoin että tahdon eläkeläisten kahvin, neito kysyi että olenko eläkkeellä? Minä että oletko koskaan nähnyt minun töitä tekevän? Myi kahvin minulle.Oli joutilasta aikaa kävelin läpi kaupungin satamaan.En osaa suomessa matkustaa taksilla, kaikki taksit tuntuvan yrittävän pettää minua. Tässäkin taksissa on hinnasto tuossa takaikkunassa, matkustaja saa siitä katsoa mitä matka maksaa.Siinä se on lappu, se on niin pienellä kirjoitettu etten minä siitä näe ilman laseja. Kun kyykistyn katsomaan hintaa, taksikuski katsoo kuin halpaa makkaraa. Mitäs siinä hintaa kyselet, tämä tahtoisi ettei kukaan koskaan kysy hintaa. No jos ei itse maksa, kuten kansanedustajat, mitäs väliä sillä hinnalla onkaan?

Eestissä on laki joka määrää minkä kokoisilla kirjaimilla ja numeroilla hinta pitää olla. Tarra on kämmenen kokoinen ja teksti suunnilleen sentin korkuista. Laiva tuli satamaan, minä laivaan.Ompa paljon matkustajia, mihin lie matkalla? Kun pääsin Tallinnaan tuli kotoinen olo, soitin satamaan Bolt taksin minua vastaan. Sen hinnan näen tilatessa puhelimesta, 4.6 euroa satamasta bussiasemalle. Eikä kuski vittuile, juttelimme niin intensiivisesti kaikesta, että vetäisi bussiasemasta ohi. Kysyin että mihin sinä minut viet? Pyyteli anteeksi, unohti ja meinasi viedä lentokentälle.Bussiasemalla tuli nälkä, aikaa 15 minuuttia.Tilasin tuollaisen kiireisen miehen lounaan, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka.Lux ekspressin selkään ja sitten taas mennään, paikkakunnat vaihtuu seljäkottimiehellä nopeasti.Lopuksi Pärnu bussijaam.Satamassa purjevene odotti, kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Kerroin että olen lähdössä.On aikomus lähteä Liivinlahdelle seikkailemaan. Jos joku ei sitten huomenaamulla löydä täältä aamukahvin kanssa uutisia luettavaksi, niin syy on se etten ole vielä rantautunut.

Jos tietää missä on, muttei tiedä mihin on matkalla ei se tarkoita että olisi eksynyt, jos ei tiedä missä on, mutta tietää mihin haluaisi, on eksynyt. Minä tiedän missä olen, sellainen nyt vain on tämä tilanne…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Liivinlahdelle lops

Kapitan Porta

Aamu alkaa aamupalalla, tiski josta aamupalaa saa on pitkä. Tuollaisia kuumakaukaloitakin on useita. En minä kyllä niistä mitään itselleni löytänyt. En vois syödä vedessä keitettyjä venäläisiä nakkeja, enkä aamupalaksi ota myöskään munakasta tai paistettuja perunoita.Löysin itselleni valkoista leipää ja kinkkumakkaraa, tomaattia ja kurkkua, sekä rutikuivaksi keitettyjä kananmunia. Kahvia päälle. En valita, en, olen hiljaa ja söin kiltisti. Luulisi tuollaisesta tarjonnasta löytävän, minun vikanihan se on jos ei löydä. Ja jos en löydä mieleistä niin olen mieluummin syömättä.Sinänsähän tämä hotelli Družba on vähän vanha, kyllähän tämä tällaiselle kulkurille kuitenkin kelpaa. Sitten töihin, tässä on tämä vanha suomalaisten ravintola Espilä, Viipurin keskustassa. Siellä käy paljon suomalaisia.Ravintola on tämän puiston reunassa. Otin ongenvavan ja nostin tuollaisen linnunpöntön venäläisten kauhistukseksi ja suomalaisten riemuksi Espilän kulmalle.Tervetuloa linnut suomalaiseen lintukotoon pesimään.Kauppahuoneeseen katselemaan.Myyjät on kovin agressiivisia, tyrkyttävät krääsäänsä.Kaikenmaailman myssyjä ja vaikka mitä joita turisteille saisi myytyä. Toisaalta, kyllähän minäkin myyntimiesten myyntikikat osaan..Sitten läksin tänne Johanneksen satamaan. Tuo nahkatakkinen oli satamakapteeni, tuli kysymään että mitä etsimme? Minä että minulla on purjevene, tulin satamaa katsomaan.Tämä kysyi että haluanko laiturille?Avasi portin ja sanoi että mene katselemaan. Olihan siellä purjeveneitäkin muutamia.Mies antoi minulle käyntikorttinsa, ammatti on näköjään Kapitan Porta, satamakapteeni. Sanoi että soita kun olet tulossa, vuorokausi maksaa 400 ruplaa. Lupasin soittaa. Tässä sataman kotisivut.Vielä kapitan porta suositteli että ota kuva kartasta että löydät perille.Kävelin vielä vanhoilla hautausmailla katselemassa, ei näkynyt tuttuja kasvoja.Monella haudalla oli pöydät ja penkit, sai käydä istuskelemassa omaisten haudalla, ottaa vaikka ruokaa ja juomaa mukaan.Osa hautakivistä olikin pellistä hitsattuja kiviä. Kaikissa hautapaikoissa oli aita ympärillä, jos ei valettua rauta-aitaa, niin edes verkkoaita ympärillä. Jos ainoa omistamansa maatilkku on hautapaikka, niin edes se on aidattu.

Sitten olikin aika kääntyä takaisin suomen puolelle, rajat läpäisin helposti, yllättävän helposti. On aika lähteä takaisin Eestiin…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kapitan Porta

Viipuriin vips

Aamulla katselin ikkunalla kukkaa joka on ennen minua syntynyt. Ihmeen vetreä sen ikäiseksi vanhukseksi, nähtävästi osaa jotenkin uudistua.Otin kartan ja aloin hahmotella lähtöä.Tuumasta toimeen ja kohti Viipuria.Erikoisia maisemia, ennenkuin joku muuta ajattelee, pitänee kertoa että maisemat on suomen puolelta.Lopuksi rajahaahuiluiden jälkeen “suuri ja laaja venäjänmaa.” Moni asia erilailla, toiset taas toisenlailla tai samanlailla kuin suomessa.Kirkonraunioita.Ihantalan taisteluiden sankarien muistokivi.Yleensä sankareille tuodaan kukkia, perskuta, tänne tuotu kranaatin pyrstöjä sekä sytytin. Tuo sytytin kyllä on vähän vaarallisen näköinen.Kai ne on tuosta kiven syrjältä kaivettuja.Illan lopuksi saavuin Viipuriin, auto parkkiin ja kaupungille. Alle Yandex taksi ja kuljettajalle ohjeeksi että kauppahallin viereen.Johon tämä sitten toikin, ei täällä kannata omalla autolla ajella. Kyydit kaupungin keskustassa maksaa 50- 80 ruplaa, eli 70 sentistä vähän päälle euroon.Eikä venäjällä myöskään tarvitse nälässä olla, eikä pelkkää hapankaalia syödä, jos ei halua.

Taidan olla täällä venäjälläkin enemmän viime vuosina ollut kuin suomessa, vielä on passissa tyhjiä sivuja…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Viipuriin vips

Laevaga soome

Otin veneestä lipun perästä ihan satamakapteenille tiedoksi että olen reissussa. Satamakapteenit tahtovat tietää ollaanko veneessä vai eikö, ainakin asiansa osaavat satamakapteenit tahtovat tietää sen. Vielä oli vähän hämärää kun läksin kävelemään Pärnun bussijaamale.Vaikka minä oli 20 minuuttia aiemmin bussiasemalla, oli bussi jo tullut. Ihmisiä veteli suitsua auton vieressä. Bussi oli illalla kello 10 lähtenyt Vilnasta ja matkalla Riian kautta Tallinnaan. Näytin lippuni ja id korttini ja hyppäsin bussiin.Heti kohta lähdettiinkin kohti Tallinnaa, 10 minuuttia etuajassa lähdettiin.Pelloilla amu utu nousi, kun Ecolines kiiruhti kohti Tallinnaa.Tallinnaan bussi tuli reilu puolituntia etuajassa, läksin joutessani kävelemään kohti rantaa.Siellä olikin jo tämä Viikinkien voimanpesä XPRS, kuten kyljessä lukee.Olipa satamassa ihmisiä laivaan pääsyä odottamassa. Kaikenmaailman eläkeläisiä joutessaan jonottamassa.Minulla oli ikkunapaikka, katselin välillä ulos samalla kun lueskelin Õhtulehteä. Laivassa on osattava etsiä heti oma paikka. Ei vahingossakaan minkään karaokebaarin vierestä, eikä myöskään minkään vitsikkään drubaduurin läheltä. Paikka pitää olla sellainen ettei korvat soi kun reissumies matkaa tekee.Joku vene tulla posotti moottorilla vastaan.Ohi tuon Kuivasaaren ja lopuksi katajanokalle, sieltä taas joutessani käppäilin kaupungin läpi.Rautatieasemalle, jossa taas oli tuollainen kulkupeli odottamassa laiturissa.Päädyin tuollaiselle asemalle. Matka jatkuu huomenna…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Laevaga soome

Pärnu, Pernau

Aamusella muutama vene lähti Pärnusta kohti tuntematonta. Minä en.Turisteja viedään ja tuodaan eestaas bussilla. Hyysätään ja hierotaan, kauneushoitolassa hoidetaan. Minä olen yhden kerran elämässä jalkahieronnassa käynyt, kävin kun painostettiin. En ymmärrä mikä riemu jostain hieronnasta tulee? Kauneushoitolaan en mene vaikka aseella uhattaisi, niin onHaahuilin ja katselin.Tämän saman hotellin vieressä on aina aamulla koiran taluttajia, monella vielä monta koiraa. Hassun näköistä kun 3 koiraa ryntäävät eestaas, taluttaja koittaa pitää epätoivoisesti nyörejä ojennuksessa. Tällä ei kuitenkaan ollut kuin 2 koiraa, sekä puhelin korvalla.Rannan lähellä oli lauantai iltana bileet olleet, tuuli oli vähän roskia levittänyt. Ei kuitenkaan paha.Vesikin oli laskenut normaaliin korkeuteensa.Tuosta ikkunasta vuotaa vettä, koitin syksyllä sitä paikkailla, muuttui paljon hullummaksi. Siinä on kumitiiviste alumiinien välissä, eikä sellaista tiivistettä mistään saa. Tai minä en ainakaan löydä.Teippasin reunat teipillä, tilapäisesti. Pitänee avata ja yrittää jotain keksiä, kun on aikaa.Helpompaa minulla kuitenkin on kuin tällä miehellä. Kävin jututtamassa Kalevipoikaa, kertoi ostaneensa veneen 5 tuhannella. Nyt on sitten remontti meneillään, hionut pohjaa ja moottoria korjaillut. Kertoi että varmaankin 2 vuotta menee vielä ennenkuin on tiptop. Suihku pitää rakentaa ja sitä ja sitä.

Olen tänävuonnakin törmännyt useampaan kertaan Eestiläisiin, jotka ostaneet vanhan veneen ja alkaneet kunnostaa. Eihän vanhan kunnostaminen mikään huono harrastus ole, mutta ei siitä kyllä omiaan pois saa. Sen ajankin voisi käyttää vaikka purjehtimiseen ja seikkailuun. Ei silti, tukevan ja merikelpoisen näköinen on miehen vene. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa.Ukkonen myrisee taivaalla, minä oleilen Pärnussa.Nyt alkaa kyllä aika virrata päälärin reunojen yli, olen ostanut bussipiletin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu, Pernau

Katutaiteilijaksi Pärnuun

Olen juuttunut Pärnuun, tapasin rannalla tuttuja Pärnun purjehtijoita. Kädestä pitäen tervehtivät, sanoivat nähneensä veneeni, mutta kun suurta suomenlippua ei ollut, niin eivät olleet varmoja. Vähän tuossa oli tuuliakin pidellyt poissa ollessani, meri tuonut roskaa laiturille aaltojen mukana. Veneissä oli paljon köysiä keulassa, myös minulla tuplaten.Tuuli nostaa vettä tänne Liivinlahden perukoille. Tämän kuvan nappasin tullessani Juhannuksen jälkeen Pärnuun, vesi oli metrin alempana.Nyt tuuli on laskenut, nyt uskaltavat merimiehet merelle. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen rannalta, oikein sydämessä läikähtää kun Puolan merimiehet lähtevät. Muutaman metrin tuulessa, laiturin ulommaisesta paikasta piti vetää köysilenkki rantaan ja vetää sillä poijussa olevalla köydellä vene poijun viereen. Kun saivat poijuköyden irti niin mies huikkasi jotain veneen päällikölle.

Päällikkö tempasi valtaventtiilin auki ja musta sauhu nousee kun lähdetään täysillä kierroksilla laiturista. Se takimmainen köysi oli soljui sieltä laiturin silmukasta niin, että savu nousi köydestä. Onneksi ei mihinkään sotkeutunut. Sitten tuli saatanan kiire kun ei ymmärtänyt ruorista kääntää, meinasi ajaa toisten perään viereiseen laituriin. Pääsivät kuitenkin reissuun.

Olen niiin monta kertaa nähnyt saman tempun, aina puolalaiset. Minä en ymmärrä mikä tuon reuhtomisen tarkoitus on? Siitä olisi ihan nätistikin päässyt kun ei tuule edes. Ei minulla puolalaisia vastaan mitään ole, mutta tuollainen temppuilu on vaarallista.Monessa satamassa eivät laita puolan lippua kun on vieraita puolasta, eivät nähtävästi halua mainostaa että meillä on puolalaisia kylässä.Läksin kaupungilla, siellä oli tällainen esiintyjä joka keräsi rahaa.Yhtäkkiä tämän viereen, tai eteen tuli tuollainen sälli. Nojaili puupökkelöön yrmyn näköisenä ja ihmiset toivat lippalakkiin rahaa. Se oli nähtävästi joku polttari juttu, tai jotain.Siinä ne jökötti vastakkain, musta mies mulkoili punapaitaista joka ei ollut millänsäkään. Aikansa oli ja keräsi rahat ja läksi porukan kanssa eteenpäin.Kokeilin mitä tapahtuu kun tälle pani pari euroa lakkiin, alkoi puhaltaa torveen.Sitten tuo Lux ekspres saapui laituriin.Keräsi ihmiset kyytiin ja läksi Viljandin kautta Tartoon, heilautin kättäni bussille ja lähdin omille teilleni.

Jos joku aikoo Pärnun suuntaan tulla, niin Kihnussa on meripidu 12-13 päivänä heinäkuuta. Siellä varmaankin Kihnun virve taas esiintyy….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Katutaiteilijaksi Pärnuun

Vettä rajan takaa

Yö tuli vietettyä tuollaisessa hotellissa nimeltä Kaupo. Tuossa kuvassa näyttää ahtaalta, tilaa oli kuitenkin 20m2. No jos kesäkuumalla, niin ilmastointi saisi kyllä olla. Aamupalakin oli periaatteessa hyvä, mutta. Kysyivät milloin tulen syömään, kerroin että vaikkapa kello 9. Heräsin jo kello 5 mutta jotenkin nukuin uudestaan, heräsin kello 9 aamulla.Tulin pöytään, sali oli aivan täynnä. Tarjoilija tuli ja kysyi mihin aikaan teillä oli aika? Kerroin että olen vartin myöhässä. Tämä voivotteli että nyt osa on myöhässä ja osa aikaisessa, kaikki samalla ajalla. Viskasi piparit ja patonkiviilut pöydälle, meinasin jo poistua, ajattelin että tästä ei hyvä seuraa. Kyllähän sitä lopuksi syödä sai, aikaa meni 40 minuuttia.Muut oli jo ehtineet syödä ja poistua ennenkuin minä sain pahan kahvini ja esanssi mehuni. Munakas oli ihan hyvä.Otin pihalla seisseen Ooppelin ja lähdin eteenpäin, tai siis taaksepäin.Kyllä Liettua ihan kiva on, monet paikat on saatu hienoon kuntoon. Tässä Siguldan uusi kauppahalli. Kiertelin Latvian pikkuteitä kohti pohjoista, maata nimeltä Igaunija. Välillä oli synkät pilvet, ihan vettäkin viskasi pilvistä.Yksi niistä asioista jotka nähdessäni hihkaisen riemusta, on nuo Tuonekured, eli kattohaikarat. Tässä oli koko pesua, kun ajoin ohitse päitä näkyi 5, kun pääsin takaisin kameran kanssa ne poikaset kyyhöttivät pesän pohjalla. Näitä näkee Eestissä yllättävän paljon, eikä pelkää autoja, kuka hullu nyt tuonenkurkea vainoaisi.

Sitten tuli nälkä, katselin että tuolla on ihmisiä terassilla, lähden sinne. Se oli oikea valinta, milloinkas minä olen väärin valinnut, ainakaan tunnusta. Päivän annos 3.9 euroa, jos joku sanoo että kallis keitto niin erehtyy. Tässä puolenlitran kulhossa oli alkupala keitto.Seuraavaksi neidot toivat pääruoan, rassolnik. En tiedä miten sen suomentaisi, sellainen pata tai muhennos lihaa ja kasviksia. Oikein hyvä jälleen.Latvian puolella on tuollaisia ylinopeus kameroita, kuvaavat molempiin suuntiin. Ei väliä onko kuljettaja kuvassa vai eikö, kun auton tuntee omistaja maksaa. Ajoin kerran Tartosta autolla Riiaan, perästä alkoi tulla laskuja. Eka sakko on halpa, 20 euroa, seuraava 40, jos tulee samana päivänä. Kaikki 3 sakkoani oli 70 rajoituksella pimeässä, ajoin autopilotilla 96. Ensin kirosin 80e laskujani, sitten ajattelin että suomessa olisin saanut vähintään 1000 sakot ja samalla vielä kortti pois kolmesta ylinopeudesta.Tässä epäonnistuneessa kuvassa kiertelin rajan yli pikkuteitä, kamera näytti valvovan valtioiden rajaa.Siihen oli syynsä, jos olisivat katsoneet auton takakonttiin, olisivat kyllä avanneet pullot. Ei kukaan usko että tuodaan vettä rajan yli.Minä ostin pari kannua Saaremaa vettä tuliaisiksi Eestiin.Kymmenen senttiä halvemmalla olisin saanut tuota Rimin omaa prändiä, Allika vettä. Jotenkin vain Saaremaa vesi kuulostaa paremmalta kuin Allika vesi…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Vettä rajan takaa

Morsian yli Ukkopekan sillan

Soitin yhteen autovuokraamoon ja kerroin haluavani vuokrata auton, tyttö ilahtui, soitit oikeaan numeroon. Tämä että ota sen sijaan Ooppeli, saat 300 omavastuun kaskon kanssa 30 euroa vrk. Minä että olen aina halunnut Ooppelilla ratsastaa, tulen hakemaan.

Veneestä lippu pois ja baanalle.Siitä Liivinlahden rantaa kohti etelää, vastaan tuli paikka Häädemeeste vald. Aika erikoinen nimi, tarkoittaa Hyvienmiesten kunta. Sitten tuli vastaan seuraava nähtävyys, Cosmose keskus, se oli neuvostoliiton aikaan paikka jossa kosmonautit kävivät vähän keskittymässä ennen avaruuteen lentämistä. Samoin kuin minä kävin kahvilassa keskittymässä, ennen Ooppelilla Latviaan hurauttamista.Mitenkähän se sitten oli, ainakin tässä kuvassa tämä Valentina Tereskova näyttää vetävän vielä viimeistä vodkanapsia ennen avaruuteen lentämistä.Siitä sitten iloisin mielin kosmokseen.

Matka jatkui kohti etelää, lopuksi Ooppeli toi Siguldan kaupunkiin. Riiasta koilliseen noin 50 km. Kiertelin katselemassa nähtävyyksiä, yksi niistä oli tuo silta yli joen. Aivan kuin Ukkopekan silta Naantalissa. Ihmettelin miksi autojen torvet soivat kovasti?No se selvisi kohta, siltaa tuli yli sulhanen morsian sylissään. Saattajia oli pari ja yksi valokuvaaja. Oli sulho ottanut urakan vaikka morsian ihan normaalipainoinen olikin.Näki miehen ilmeestä että vähän koville otti, mutta kun urakka päätetään ottaa, se suoritetaan loppuun. Rituaaliin kuului että morsian viskasi oman nimen jokeen, paperilapulla. Sen jälkeen se nimi oli pois, oli aika alkaa käyttää uutta, miehen sukunimeä.Sillan yli päästyään sulho oli kyllä jo vähän punaposkinen. Avioliiton satamaan kannattaa pyrkiä kun on nuori ja voimissaan, turha yrittää eläkeläisenä ja molemmat ylipainoisena. Saattaa päästä katsojilta nauru vahingossa.

On Latviassa nähtävää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Morsian yli Ukkopekan sillan

Säärane Mulk

Tartussa satoi vettä, oli aika karistaa kaupungin pölyt jaloista.Päähän viskasin tuon hienon venäläistyylisen nahkareunuksisen lippalakin.Se oli tuollainen valmistusvikainen lipan sisäpuolelta, sekös minua haittaa. Lakki päähän ja bussijaamale.Kuuden euron bussipiletti näppien välissä odotin bussia.Lux expres, tällä linjalla on vähän vanhempaa kalustoa, ei missään nimessä vanhoja kuitenkaan. Näyttää siltä että uusin kalusto laitetaan Tartu-Tallinna välille tienaamaan.Ja matka alkoi sateessa.Kohta sade loppui, ammattimies osasi bussin ajon. Automaattivaihteisto vaihtaa niin tasaisesti.Matkalla on aikaa katsella maisemia.Sekä aikaa lukea päivän lehdet. Õhtuleht kirjoittaa kuinka alkoholin laskenut hinta sai suomalaisten silmät loistamaan. Tämä nainen oli kuulemma voitonriemuinen viiniostoksineen.  No riemunsa kullakin.Saavuin Pärnun bussijaamale, taksi toi loppumatkan satamaan. Ensimmäiseksi lippu veneeseen että satamakapteeni, ja muutkin tietävät että kohdalla ollaan.Vielä illan kohokohta, teatteri esitys. Säärane mulk, eli suomeksi, sellainen mulgimees. Mulgi on Viljandimaan asukkaiden sellainen vanhahtava nimi.

Se olikin oikein hyvä esitys, kesäteatterissa Lydia Koidula museon sisäpihalla. Liput oli kaikki loppuunmyydyt, Tämä Lydia Koidula, yksi eestin kansalliskirjailija, oli kirjoittanut tämän tarinan joskus 1870 luvulla. Siitä oli vuosien varrella tehty 20 lavastusta, esityksiä oli sitten lukematon määrä. Tämä lavastus oli pyörinyt 3 vuotta ja loppuu tänä kesänä.Esityksiähän ei sitten kuvata, tempaisin kuitenkin tästä lopusta kuvan. Näyttelijät olivat hyvät ja esitys kaikin puolin hyvä, minä tykkäsin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Säärane Mulk

Bussi Vilniuksesta palasi takaisin

Minä läksin aamulla kaupungille kävelemään. Mutta jotenkin olin niiin väsynyt, en jaksanut kävellä takaisin, tulin bussilla. Piti vähän opetella, koko Tartun bussiliikenne oli muuttunut. Uusi firma oli Go bus uusilla autoilla, linjat täysin muuttuneet. Hienot oli kyllä autot, ei silti, ei niissä entisissäkään mitään vikaa ollut.Tuossa vieressä kulkee tuollainen teollisuusradan pätkä. Sille tehtiin pöllinvaihtoa keväällä aikaisin, sen jälkeen liikenne loppui. Kuinka tuntuukaan tutulta järjestelyltä?Koira oli haudannut joskus kukkapenkkiin luun, nyt kaivoi sen ylös. Minä kysyin koiralta että kukahan on kaivanut kukan ylös penkistä? Jotenkin syyllisen näköinen oli koiran naama.Eipä tämä sitä kyllä jäänyt murehtimaan, tehty mikä tehty. Enkä minäkään siitä sen jälkeen, kunhan tuli kysyttyä.Bussi Vilniusesta palasi takaisin, kaikki kunnossa. Matkaa noin 500km sivu, kova kuski, yksin ajoi koko matkan. Sanoi että kaikki luottokaverit oli keikalla, ne jotka oli vapaana oli kyllä kortin omaavia, muttei uskalla istua etupenkillä kyydissä. Parempi kun ajaa itse.Toivat tullessaan rääbis nimisiä savustettuja kaloja, piti oikein katsoa sanakirjasta mikä se rääbis on. Onkin muikku.

Minä hyppään bussin selkään ja lähden sillä Pärnuun…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Bussi Vilniuksesta palasi takaisin

Bussi Vilniukseen lähti

Oli tuo pensasaita kasvanut, puutarhuri on ollut huolimaton.Koira vihaa tuota kapinetta, se alkaa haukkumaan hysteerisenä kun kuulee tuon leikkurin lonksutuksen.Tulihan siitä parempi, vaikkei täydellinen.

Kävin myös parturissa, jokakerta sama kysymys. Kuinkas leikkaan? Mitä siihen voi vastata? Leikkaa koneella ja saksilla. Seuraava kysymys leikkaanko sujuvasti? Olen jokakerta kysynyt että mitä vaihtoehtoja on, jos ei sujuvasti niin mikä sen vaihtoehto on? No neito alkoi leikata, kannustin tänä, jos alkaa mennä pieleen pakenen ikkunasta.Sitten grillaus, koira tulee jokakerta linssiluteeksi oman luupalansa kanssa.Sitten pyyhkäisi tämä bussi, tuttu mies joka ajaa tilausajoja autollaan.Minä en joutanut mukaan, enkä olisi sopinutkaan. Olen muutamaan kertaan ollut mukana, raskas reissu. Ajaa 9 tuntia Vilnaan, aamuyöllä kohdalla,tukkutori aukeaa kello 3 yöllä. Kello 9 asti shoppaavat, sitten lähtee kyyti takaisin.

Joka matkustajalle on 2 tai 4 kohtaa, niille vapaille laitetaan Vilniuksen Gariunai torilta ostettuja tavaroita. Tietysti mahan alla pakaasiruumit täyteen, sitten hattuhyllyt, lopuksi vielä käytävät.

Minä olen kotimiehenä koiran kanssa, kyllä me pärjätään…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Bussi Vilniukseen lähti

Kolmas päivä toden sanoo

Teltasta seinät auki ja uusi päivä alkaa.Alkoi jälleen sen perkeleellinen ralli, kujat täynnä ihmisiä.Vaikka tavara olisi hyvää ja maistiaiset ilmaisia pitää osata myydä tuotteensa. Tämä kaveri seisoi kuppinsa kanssa ujon näköisenä, ei tahtonut kukaan näitä paahdettuja manteleita..Toinen vähän epäonnen soturi on tämä Setomies. Kovin ystävällinen ja tulee minun kanssani juttelemaan kun näemme. Kyselee miten menee ja niin edespäin. Tahtoo vain juopua päivänmittaan kotioluestaan, jonkinlaisesta sahdista. Seuraavalla kerralla jälleen kysyy olenko suomalainen, missä asun ja niin edelleen. On kaikki jutut jo unohtanut. Muuten mukava kaveri.Minä kävin ostamassa itselleni kuivatun tuulenhauen.Tuollainen tosi sitkeä käikäle.Ruodot vihreitä, kuten tuulenhauella pitääkin. Välillä kävin lavanvieressä kuuntelemassa mustalaismusiikkia, ei siinä Raineri laula mollissa kuinka jouduin syyttömänä linnaan istumaan. Tuossa on elämää, vähän kuin flamenkossa. Lapset olivat yhden kujan vieressä soittamassa ja keräämässä rahaa.Tämä keskiaikainen nainen kiersi kärryjen kanssa, aloin katsella tarkemmin puupyörä kärryä.Mutta vällyjen seassahan oli koira, kuka sanoi että koiria keskiajalla huonosti kohdeltiin?Tämä rouva kävi sovittelemassa hattua useamman kerran, minä pitelin peiliä ja kehuin hatun mallia ja sopivuutta. Neito tuli neljä kertaa sovittamaan ja lopuksi kysyi olenko vapaa mies? Kertoi olevansa 90 vuotias leskirouva, yllättävän pirteä 90 vuotias.Sitten alkoi valtapyörän vauhti hidastua, ei kun tavarat kyytiin. Mustalaisleiri alkoi hajaantua, myyjät läksi eri suuntiin. Tiedän että suurimman osan kohtaan vielä, nämä on suunnilleen vaki porukkaa. Aikamonen kanssa olen jutellut tai muutenvain tervehditään nähdessä.Tavarat autoon ja kävin satamassa hakemassa repun ja ottamassa lipun salosta. Kerroin naapureille että lähden reissuun, valvokaa venettä.Läpi Viljandin ja kohti Tartun kaupunkia.Koira oli riemuissaan, tulikin takaisin, kuten lupasi. Koiralla on koiranpäivät….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmas päivä toden sanoo

Kolmenlaisia ihmisiä

Pajukorin punoja työssään Hansapäivillä.Tyyiin sopivia asuja kauppiailla ja esiintyjillä.Panen tähän myös selfien itsestäni, osaan minäkin oikein pukeutua tarvittaessa. Taisi vaan palautteesta päätellen ritarin asu vähän mennä persiilleen, väittivät kerjäläisen näköiseksi.Valikko ostaville ihmisille on valtava, on vuohia myynnissä sekä myös hajusaippuaa. Molemmat haisee huomiota herättävästi. Viinaa myydään laseittain tai pullokaupalla, kuinka halutaan.Ruokaa taas yksittäisinä annoksina, tosin jos tahtoo niitä voi ostaa useamman. Yhdestä kyllä riitti hyvin.Mutta kuten Leonardo da Winci sanoi:

“On olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Niitä jotka näkevät. Niitä jotka näkevät kun näytetään. Sekä niitä jotka eivät näe.”

Tahtoisin olla näkevä, välillä tunnen olevanikin. Juhlat jatkuvat, katselen ympärilleni, näen ja koen….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmenlaisia ihmisiä

Tüdruk, armastan päikest ja tuuli…

Taas se tapahtui, kuin tyhjästä alkoi ilmestyä autoja joista nostettiin telttoja jotka pantiin pystyyn. Teltat lastattiin täyteen tavaraa ja alkoi odotus. Alkoivat Pärnu Hansapäevad, keskiajan markkinat.Ensin kansaa oli vähän harvemmassa, sitten kiihtyi tahti.Polkan tahtia jytkyttäessa vierestä yhdeltä lavalta, alkoi ihmisiä virrata ja kala ottaa onkeen. Jumankekka kuinka kansa oli välillä otillaan, oli hädässä että sai asiat viskatuksi asiakkaalle ja rahan taskuun työntää. Kyllä minä välillä silti läksin katselemaan tätä hirmuista meininkiä.Oli Latvialaisia linnunpönttöjä, Liettualaisia saunahattuja, joissa suomenkielistä tekstiä turisteiden iloksi.Nahasta tehtyjä lippalakkeja, karvalakkeja kesäkuumalla.Hiilet tuleen ja saslikit tulelle. Kansalle ruokaa että jaksaa ostaa, ja kansa oli otillaan. Riemastutin suomalaisia jutuillani, vähän liioittelin todellisuutta, mutta juoni ja todellisuuskin oli jotenkin näin:

“Naapuriveneessä Pärnulaiset purjehtijat juopotteli ja mekasti yöllä. Minä hermostuin ja kävin vähän karjumassa että nyt pojat turpa kiinni, ajattelin nukkua. Eihän se mitään auttanut, mutta aamulla katselivat kalpeana, kun tämä Eestinkielen opettajani kävi miehiltä anteeksi pyytämässä. Sanoi että anteeksi kun se suomalainen kävi yöllä rähjäämässä, eihän se vain teitä puukolla uhannut? Se on vähän hullu ja äkkipikainen, se tahtoo aina suuttuessaan puukkoa näyttää ja usein törkkää sillä vielä perskannikkaan reijän”

Suomalaiset nauroivat ja ostivat siinä välissä tarjoamiani tavaroita, suomalaisia kokoontui välillä teltan eteen jonoksi asti.Keskiaikainen elämä oli kuin helvetti, saatanan pettäminen ei ollut synti. Koskaan ei ole myöhäistä oppia, mikä on toiselle pelastukseksi, on toiselle kuolemaksi. Vauhtipyörä kiertää kiihtyvään vauhtiin, orkesteri laulaa lavalla laulua. Tüdruk, armastan päikest ja tuulii. Täällä Pärnu Hansapäivät, aurinko ja tuuli, hyvä tuuli…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tüdruk, armastan päikest ja tuuli…

Pärnu Jahtklubi kuulumisia

Välillä viskasi vettä niskaan, haitanneeko? Minä olen alkanut Pärnulaiseksi, eli Pärnakaksi. Satamakapteeni tuli takaisin, kävi tervehtimässä. Sanoin että jään tänne toistaiseksi, sovimme että maksan kun lähden. Kysyin että jos en lähde, tämä että syksyllä pitää maksaa viimeistään. Kysyi jätänkö veneen yksin satamaan?

Kerroin että näet lipusta, kun olen pois lähtenyt, on lippukin pois otettu. Kun olen Pärnussa ja asun veneessä on lippu yötäpäivää tangossa. Juuri niin totesi satamakapteeni, on hyvä tietää onko vene tyhjillään vai miehitetty. Eikä tarvitse mitään trumpetinsoitto muistutuksia ja hyssytyksiä, selvä peli.

Sana pärna tarkoittaa myös lehmusta, tämä kyltti on Pärnu kaupungista, Pärna kadulta.Tästä kuvasta voi arvata mistä lehmuskatu on saanut nimensä. Hienoja vanhoja lehmuksia.Tämä maisema on Pärnun vanhan linnoituksen ainoita jäljelle jääneitä jäänteitä. Vallikääru, eli vallihauta. Se on pätkä sitä vanhaa bastioni linnoituksen vallihautaa.Siellä on tällainen saunalautta, vuokraavat sitä saunaa halukkaille, vievät joelle saunomaan.En tuollaisella kyllä kovin kauas uskaltaisi mennä.Jahtklubilla oli myös viikkokilpailut, pitäisi ehkä pestautua jonkun miehistöön. Näiltä käy tuo spinnun nostaminen vauhdilla, pitäisi opetella samaan tahtiin. Toisaalta minä purjehdin useimmiten yksin, 4 miestä pärjää paremmin kuin yksi kun kiireeksi vetää. Tapahtumia pukkaa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu Jahtklubi kuulumisia

Pärnu linnake

Täna aamuna katselin tätä satamaa taas takavinkkelistä, tälläkertaa kuitenkin köydet oli kiinni ja vene paikallaan. Rauhallista on satamassa aamulla, kaikki nukkuu.Rannalla oli kyltti että ilman lupaa kelluvalla laiturilla oleskelu on kielletty, en minää ole mitään lupaa kysynyt, enkä saanut. Itseasiassa en ole edes mitään maksanutkaan kun se satamakapteeni on vieläkin kadoksissa.Tässä laiturin vieressä on tekeillä tuollainen rantamuuri, jonkinlainen bastioni. Venäjää puhuvat miehet joutuisasti tekevät.Keskelle sitä on rakennettu tuollainen pulttikehä, yleensä näitä on käytetty rannikkotykkien alustoissa pitämään tykin pystyssä. Nähtävästi on tarkoitus puolustaa Pärnun Jahtklubia vierailta, minä en kuitenkaan vieras ole, vaikka vieraslaiturissa asiatta oleilenkin.Kävelin kaupungilla kun huomasin että on asfalttityömaa, sitä piti jäädä katselemaan.Jos minä olisin tuon kiviporan varressa laittaisin kyllä kuulosuojaimet korville, kaksi hullua painaa menemään porillaan niin että raikaa. Luulisi että kohta on täysin kuuro porari.Siinähän ne päivän tapahtumat, ainakin ne joista kehtaan kirjoitella. Täällä Pärnu, suve pealinna. Suven terävin kärki on taittunut, taitaa olla alamäki edessä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pärnu linnake

Lakki, lepo, lakki, päähän.

Aamulla aikaisin heräsin Kihnun saarella, vilkaisin viereen ja Kihnun  Virve siinä möljällä vieressä köllötti. Keräsin hiljaa tavarani ja otin köydet irti.Häivyin nukkuvasta satamasta, kukaan ei herännyt lähtööni.Tuulta ei oikeastaan ollut, se vähäkin oli vastaan. Kone laulaa ja vie eteenpäin.Kohta huomasin että Virvekin oli herännyt ja lähtenyt minua tavoittelemaan. Helpostihan se minut kiinni otti.Ja mennä pyyhälsi ohitse. Olisi siinä väyläkin lähellä ollut muttei kumpikaan väylää kulkenut.Ohitin tuollaisen vihreän majakan.Yritin orientoitua katsomalla majakkakirjastani mikähän majakka on kyseessä, ei tärpännyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että Pärnu on tuo joka horisontissa näkyi.Vahingossa vilkaisin itseäni peilistä, perskuta lakki oli aivan auringon polttama. Kuten oli kyllä koko mieskin. Se ero kuitenkin on että lakki on helppo vaihtaa, naaman vaihtaminen miehelle on vaikeampi operaatio.Kaivoin kassista lippalakki kokoelmani, olen varautunut että ehkä lakki lentää mereen ja ottanut varalakit mukaan. Bilteman lippalakin laitan joskus vittuillessani, kun laiturilla on tosipurjehtijoita, siksi se on toiseksikulahtaneen näköinen. Että 8 uutta lippalakkia on mukana, nyt raskin sen kuluneimman pois heittää.Tälläkertaa valinta osui tällaiseen, kyllä nyt Pärnun neidot katsovat, että sieltäpäs se suomalainen tulee sharmikkaana. Ainakin tuolla naisten nudistirannalla viittoilivat kovasti kun sinnepäin kiikaroin. Vai puivatko nyrkkiä, että mikä pervertti se kiikaroi?

Satamakapteeni on juhannuksen jälkeen kadoksissa, ravintolan neidoille kieltäydyin maksamasta mitään vierasmaksuja. Sanoin hoitavani maksut kun joskus maailmassa lähden eteenpäin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lakki, lepo, lakki, päähän.

Päästekomandojen saarella

Kävin täällä Kuivastussa katselemassa Eestin poikien paatteja. Kyllä oli joillain sitten  viritykset.Vehkeeseen oli ruostumattomasta pellistä valssattu ja hitsattu masto. Takastaagit oli 6mm haponkestävää lankaa ja niin edelleen.Hirveä työ on ollut maston teko, eikä kuitenkaan onnistunut. Masto oli lommolla ja mutkalla.Sitten alkoi tapahtua, liput alkoivat liehua lipputangoissa, se oli merkki taivaalta.Tavalliset veneilijät makasivat veneissään, minä lähdin taipaleelle.Piretille, vanhalle tuttavalle heilautin kättäni, merimiehellä on joka satamassa heila.Piret oli vieressä koko yön.Jatkoin ohi tuon Viirelaid majakan ja saaren.Vedet on matalia, väyliä on harvassa, siitä vain eteenpäin.Vastaan tuli pari purjevenettä, ei siinä mitään kun vastaan tulevat. Samaansuuntaan kulkevat tahallaan tahtovat välillä minua ärsyttää. Samanlailla kun autoillessa välillä edellämenijät jättävät minuun takanatulijaan liian pienen välimatkan. En siis kääntynyt perään näyttämään närhen munia.Lopuksi päämääräni alkoi olla käsillä, Kihnun saari.Saksalais pariskunta oli tuollaisella laivalla liikkeellä, mahdoton laiva. Kuulemma kaksin liikkuvat. Satamamaksu kuulemma 100e tuonkokoiselta. Ehkä omistajilla on niitä satasia samanlaisia viuhkoja kuin minulla näitä kymppejä. Jos joku sanoo että anna kymppi yöpymisestä,niin annan tuosta vasemmasta reunasta.Kyllä kihnun virve on kuitenkin muodokkaampi kuin saksalaisten laiva, sen takia varmaankin tänne tulen aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka saari on pieni, täällä on kaikki palvelut. Lapsenpäästäjillä oli oma talo. En tiedä paljonko päästäjillä täällä töitä on, no pääasia että ovat tarvittaessa paikalla.Kävin käppäilemässä rannalla, katselin näitä museokapineita, osa oli vielä käytössäkin. Karskien miesten kapineita, niitä pitää osata käyttää, muuten tulee turma. Vehkeet hajoaa ja tappaa itsensä.Kihnun saari ja Eestin suvi, meeldid minule…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Päästekomandojen saarella

Loppui kuin kananlento, kun tuuli tyyntyi

Lähdin matkaan täältä Haapsalusta, sinne jäi kaupunki.Tuuli oli lännen ja lounaan välistä, vetäisin koneella nuo ensimmäiset kapeikot. Kun väylä kääntyi etelään niin purjeet ylös.Jälleen läks purje vetämään.Välillä meni kovempaa solmuina kuin veden syväys metreinä, tiukkaa vastaista ja luovia.Välillä pääsi melkein oikealta puolelta merimerkkejä, kun ei nouse, niin ei nouse.Yritin tähystellä onko takaa ajajia, eipä näkynyt. Sai rauhassa antaa autopilotin purjehtia.Sitten se tapahtui, tuuli katosi. Meno loppui kuin kananlento. Välillä kuulee sellaista negatiivista juttua että jäi tuuliajolle. Minusta on hyvä olla tuuliajolla, kun tuuli katoaa se on huonompi juttu. Silloin ollaan moottorin armoilla. Enkä minä halua olla moottorin armoilla, kuulostaa ikävältä.

Jossain vaiheessa ajattelin että tuuli kantaa minut Kihnun saarelle, mutta tuossa vaiheessa matkaa oli 35 mailia ja vauhtia 2 solmua.  Tarkoitti 17 tuntia vielä ennenkuin perillä. Joten päätös oli helppo, Kuivastuun.Kuivastussa oli muutama muukin kulkija.  Satamakapteeni tuli laiturille vastaan, toivotteli tervetulleeksi paksulla saarten murteella. Vähän kuin kotiin palaisi…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Loppui kuin kananlento, kun tuuli tyyntyi

Pesupood

Tuollaista näytti tuulimittarit, Haapsalussa 5.7m/s. Jotain outoa on jossain mittareissa, tuuli ulvoo terävästi vanteissa. ei ennen alta 6 metrin tuulet vanteissa ulvoneet noin kovasti.Oli satamassa muutama muukin purjevene, nämä Hollandialaiset Hollannista asti tulleeet tuollaisella katamaraanilla.Minä jatkoin tätä samaa rallia eestaas, tässä merkki jossa kielletty ajosuunta ja kyltti välja arvatud jalgratas. Helppoahan tämä Eestin kieli on.Sitten näin tämän kyltin, pesukauppa, se on minulle. Naistepesu, meestepes ja ööpesu.Otin mukaani tuon svampin, se on auringossa kuivuessaan vähän jo vikaa saanut. Kävin sitä näyttämässä pesukaupassa. Ajattelin että siellä on tuollainen pesijä vastassa.Eikös mitä, viskasivat ovesta välja. Antoivat tuollaisen ruostumattomasta sorvinlastusta tehdyt nuustikud mukaan ja sanoivat että pese itse. Kumma pesumajaKiertelin vielä kaupungilla ja katselin nähtävyyksiä.Vaikka tämä kaupunki on ihan kiva, niin alkaa jälleen aika tulvia päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, eikä kulu, sitä tulee taivaan tuutista lisää ja lisää. Kun sitä on tarpeeksi sitä pitää johonkin alkaa käyttämään.Ei kun jalgratas kasaan ja veneeseen.Haapsalussa tuli veivattua 67km rattaalla, on aika vaihtaa purjevoimaan….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pesupood

Lux lähti

Heräsin ennen kuutta aamulla ja lähdin fillaroimaan kylille.Hanhet valtaavat aamulla kaupungin, päivällä pakenevat ihmisiä johonkin.Kaitseväen talon pihalla tykki sojottaa taivaalle.Osasin jo arvatakin että se oli 90 luvulla Eestille avustuksena lähetetty. Kaupunki on muuttanut tuosta muotoaan, merta on vallattu sen jälkeen kun tuo kartta on tehty.Kiertelin tuolla promedaarilla, kuten usein.Jotkut olivat varustautuneet riippumatolla fillaroidessaan. Siellä väsynyt matkamies lepäsi matkan rasituksistaan.Aamulla purkkarit lähtivät matkoihinsa, minä jäin satamaan. Jos joku tuttava tätä lukee ja suunnittelee Haapsaluun tulevansa, niin kannattaa huomioida että satamassa on tuulella yllättävän kova virta. Näkee hassuja tilanteita kun vene ajelehtii kyljittäin.Kohta saapuivatkin ensimmäiset moottoriveneet, tuossa oli sen 700 hevosen perämoottorit, polttoainetankin kautta alkavat sataman riemut.Toiset taas tankkivat dieseliä, satoja litroja sitäkin.Kävin tuolla bussiasemalla katselemassa, Lux Expres otti ihmiset kyytiin ja läksi.Bussikuski pani Scaniaan pökköä pesään, turbo tuuppasi lisää painetta pyttyyn ja silloin lähti. Minä vilkaisin vielä myrisevää bussia joka kiihdytti matkustajat kyydissä kohti Tallinnaa, vedin lakin silmille ja lähdin fillarilla polkemaan.Olen tuolla vehkeellä polkenut yli 6000 kilometriä….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Lux lähti

Haapsaluun vie tie aurinkoinen

Veneilyssä on konetehot jotenkin karanneet käsistä, tässäkin pienessä veneessä on kaksi perämoottoria. Yhteensä 600 hevosta, tämä Yamahan testi kertoo että tuollaisen 300 hevosen moottori kuluttaa noin 100l tunnissa, eli kahdella moottorilla kuluu tynnyri tunnissa. Toivottavasti on sen väärti hauskuus veneilyssä.Tällainen vekotin on pois muodista, kuka nyt millään 10 hevosen moottorilla ajelisi. Tämä onkin myynnissä.Minä otin ja lähdin eteenpäin.Ihan vain vanhan aikaisesti purjeella, kyllä siinä moottorimiehillä ihmettelemistä. Miten nyt joku nykyaikana purjeella kulkee?Huono kuva, mutta kyllä tästä idea selviää, purjevene liikkuu muutaman metrin tuulessa tiukkaan vastaiseen sellaista 10km tunnissa vauhtia. Vähän kuin mummo potkukelkalla, silloin aikoinaan. Silloin kun mummot vielä potkukelkalla kulki, nyt sekin on vanhanaikaista.Oli täällä tuttujakin, se naissaaren luonakin vahtinut Wembola. Kävi tervehtimässä lähellä ja jatkoi partiointiaan.Välillä tuli nälkä, olin varautunut siihenkin. Parempi ruoka, hyvä mieli.Yksi vene tuli vastaan, Brittilippu perässään. Lasketteli myötäiseen, minä vastarannan kiiskenä tietysti vastaiseen.Tuossa Voosi kurkussa loppui luoviminen, oli vähän turhan kapeaa luovia.Purjeet alas ja koneella eteenpäin.Lopuksi päädyin tänne Haapsaluun, Grand Holm Marinaan. Tuohon oikeanpuoleiseen oveen oi kirjoitettu että satamatoimisto, nuori tyttö päivysti siellä. Sanoin että tulin purjeveneellä satamaan, tämä antoi paperin täytettäväksi. Sanoi että lähtöpäivä pitää myös laittaa, minä pistin hanttiin että mistäs minä tiedän milloin lähden? Tämä että kyllä se pitää laittaa, no minä laitoin paperiin että tulin ja lähdin samana päivänä, maksoin kuitenkin yhdestä yöstä.

Myöhemmin näin satamakapteenin, kerroin että olen tuolla takimmaisessa laiturissa, maksan kun lähden. Tämä että tuo neito oli toista päivää töissä, älä säikyttele sitä. Maksa kun lähdet, katsomme hinnan sitten.Mikäs tässä ollessa, Eestin suvi. Suomessa Juhannusaatto, täällä vasta sunnuntaina…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Haapsaluun vie tie aurinkoinen

Luovia luovin perään

Heissan Naissaari, tulen vielä takaisin. Petka, jonka myös tapasin täällä, toivotti seuraavallakin kerralla kylästämään.Eestiläisten laivaston laiva, mikä lie miinanetsintä alus oli redillä nukkumassa tuossa Naissaaren vieressä. Minä käänsin kokan tiukkaan vastaiseen ja ei kun luovia, luovin perään luovia. Alussa liikkui ihan kivasti, sitten alkoi tuuli vaipua. Minä en siitä huolimatta luovuttanutLuovia vain luovin perään.Autopilotti irti ja nyöri kiinni. Nyöri laskee peräsintä heilahtamaan ja kääntämään alas tuuleeen. Ylöspäin tuuleen pitää nyöri vastaan. Kyllähän se ihan ohjaamalla vähän paremmin liikkuisi, ei vain jaksa koko päivää peräsimen varressa roikkua.Jää aikaa katsella taivaalle ihmeellisiä muodostelmia.Katsella risteilylaivoja jotka olivat matkalla Tallinnaan.Tuosta tuli lähempää vetäistyä, yleensä matka vie vähän kauempaa rannasta.Paikan nimihän on Paldiski, sinne on pystytetty 26 tuulimyllyä. Tuo majakkakin on kuulemma avoinna yleisölle. Pitäisi joskus käydä katsomassa. Fillarilla kerran polkaisin Tallinnasta Paldiskiin, silloin majakka oli suljettu.Lopuksi, viidenkymmenen mailin ja lukemattoman luovin jälkeen saavuin määränpäähän, Dirhamiin. Niin kova nälkä olikin jo ja luovienkin määrä oli jo riittävä. Mutta en minä tänne pitkäksi aikaa jää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Luovia luovin perään

Naissaaren rautateillä

Lyhyesti virsi kaunis, Naissaaressa ei oikein yhteydet ulkomaailmaan toimi. Tallinna kyllä näkyy hyvin mutta muuten on katveessa.Aamulla oli sitten lähteminen Piritasta, tuulta oli toistakymmentä metriä.Purjeet ylös ja tiukkaan vastaiseen, tuuli lähti viemään kohti Naissaarta. Pari kertaa piti vähän laivoja varoa, toinen tuli suomesta, toinen ruotsista.Naissaaren satamaa pannaan uusiksi, Eu rahoilla tietysti. Aika suuret projektit on meneillään.Toinen pienempi projekti on meneillään tässä, äijät laittoi uuden koneen tuohon veturiin. Tai siis 30 vuotta vanhan koneen joka oli uutena varastossa seissyt.Kyllähän siitä jo savut lähti kun ilmasivat konetta. Kehuivat entisöineensä veturin, olivat vaihtaneet pari jarruvivustoa ja jarruletkua.Ohjaamo oli tuon näköinen, lattian alta rata pilkisti kun oli niin reikäinen. Mutta miehet kertoivat että perjantaina on avajaiset, lähtevät nähtävästi ihmisiä kuljettamaan sillä.Minä en kyllä tuota miksikään restauroinniksi kutsuisi, se näyttää kyllä maailmanlopun hätäkorjaukselta. Mahtaakohan nämä nyt tietää mitä ovat tekemässä? Radalle on laitettu uusia pöllejä, Valgan rautatieharrastajat olivat pöllitalkoissa olleet.Keskituulet näytti ajoittain olleet sen 14m/s mitä uhkailivatkin, oli hyvä idea käydä Naissaaressa.Mutta tämä kaikki on jo historiaa, kun joku tätä lukee. Olen matkalla sinne johon nokka näyttää. Tuuletkin pitäisi olla jo vähän lempeämmät…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Naissaaren rautateillä

Pullo täyteen kaasua, kiitos

Aamukahvin keitto jäi  vähän kesken, kaasu loppui liedestä. Tai siis kaasupullosta loppui kaasu ja liesi kylmeni.Tuo harmaa puolan pullo tyhjeni, olihan minulla varalla tuo eestin 3kg pullo.Puolasta ostamani paineenalennin ei tähän sopinutkaan, se oli tarkoitettu adapterin kanssa käytettäväksi ja adapterissa oli se tiiviste. Hyppäsin Bolt taksiin ja pyyhkäisin tuonne Lasnamäelle, Ehitusen ABC myymälään, jossa hyllystä löysin sopivan paineenalentimen. Hankala paikka tuo Lasnamäki, umpivenäläinen, en millään tahtonut saada ymmärtämään että mitä haluan. Tulin takaisin ja panin reduktorin paikalleen. Kun olin saanut aamukahvin niin pää alkoi toimia. Tarvitsin myös varapulloon kaasua.Ei kun tuonne Lasnamäkeen takaisin ja huoltoasemalle. Siellä maksuautomaatille johon apumies pani sen summan joka kaasuun ja tämän palveluun kului. Minä maksoin yhteensä 6 euroa.Mies alkoi survoa kaasua pyttyyn, avasi hanaa pullon kyljessä ja laski painetta pois että kaasu pääsee tilalle.Höyry vain nousi kun nesteelle tehdään tilaa.Nyt minulla oli jälleen täysi 3kg varapullo kaasua, saa monet kahvit keittää. Sergei odotti Bolt autossa  vieressä ja toi minut takaisin Piritaan. Koko reissu taksilla ja balloonin täyttö maksoi saman kuin suomessa maksaa se 2kg kaasua. Ajaudun yhä kauemmaksi suomen asioista, enään ei ole edes suomalaisia kaasupulloja veneessä. Suomenlippu nyt kuitenkin vielä on.

Tämä ei kylläkään ole vieraslaituri jossa minä oleilen, mutta ei nuo vieraslaituritkaan sen kummempia ole. Kuoppaista ja reikäistä asfalttia. Säkkökaapit joista saa sähköä.Vesiraanat joista vesi lentää, ei yhtään letkua koko laiturilla.Minä olen tähän varautunut, Liettuasta ostin liittimiä ja letkua.Saan veneen tankit ja vesipäälärit täyteen. Maailmalla pitää olla oma-aloitteinen, vettä ja kaasua saa kun sen itse ottaa, omilla vehkeillä.

Uhkaa iltapäivästä 14m tuulta, en lähde kauaksi, 14 on liikaa vastaiseen…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pullo täyteen kaasua, kiitos

Georg Ots’in jalanjäljissä

Vaikka on Suomen kesä kaunis, niin on myös Eestin suvi hyvä.Aloin tekemään itselleni terveys aamupalaa.Hieno näköala aamiaispõydästä.Tuossa vieressä on veneiden talvisäilytyskentällä kesällä leirintäalue. Karavaanareita kokoontuu sinne kymmeniä ja kymmeniä. Näillä ei kyllä kaikilla ole oikein kaikki kunnossa, meinaan latvassa. Kun karavaanari näkee minkä tahansa kaivonkannen niin se tahtoo merkata sen. Kuten nämä ajoivat tyhjään koloon, jossa oli kaapelikaivon kansi, avasivat säiliön pohjahanan ja lorottivat säiliöt tyhjäksi kaapelikaivoon.Sitten lähtivät pois, kun säiliö tyhjä, lähtivät seuraavalle leirintäalueelle. En tiedä onko tuo rituaali sitä, että tahtovat näyttää mitä ajattelevat tästä paikasta? Koirat kun näkevät puhelinpylvään,niin niillä on samanlainen halu merkata reviirinsä. Haistelevat sitten että kuka on käynyt ja mitä tämä on syönyt.Mitähän puhelinmiehet ajattelee kun tulevat ja hyppäävät kaapelikaivoon johtoja laittamaan? Se ei muuten ollut yksi auto joka siinä kävi ja näytti olevan aika moni kaivonkansi märkä muuallakin. Eli kaikki joissa on rautakansi kelpaa merkkaamiseen.Onhan täällä satamassa kyllä näitä sadevesikaivojakin, tosin ne kyllä menevät suoraan mereen, ei mihinkään puhdistamoon. . No olkoon karavaanarit omissa oloissaan, minä lähdin Georg Otsin jalanjäljissä kaupungille. Georg olikin mies suuren äänen ja suurten jalkojen kanssa. Jos olisi elänyt länsimaassa olisi ollut maailmankuulu, nyt vain suuren ja mahtavan neuvostoliiton kuulu. Ja samassa myös suomessa kuulu.Bussi vie ja tuo. Tallinnassa on kaupunkiin rekisteröityneillä asukkailla ilmainen joukkoliikenne. Minun pitää maksaa se euro per reissu.Kävin katselemassa turistien hortoilua, yhden tuttavan bongasin kaupungilla.Kyllästyin ja käännyin takaisin Piritaan.Tullessa vielä bongasin nuo etelän hedelmäpuut.Puissa kasvoi  tuollaisia, otin makoisan kävyn mukaani.Terveiset suomeen, auringonlaskun maahan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Georg Ots’in jalanjäljissä

Yli sumuisen meren

Aamulla heräsin kello 4, siitä vain liikkeelle. Heilautin kättäni hyvästiksi, vaikkei näitä minun lähtöjäni kovin usein ketään ole katsomassa. Koira on se joka portille jää odottamaan, ja netissä jotkut tahtovat mukanani elää kulkemisen riemuja ja suruja.Kohta kun pääsin kulman taakse aloin nostamaan isopurjetta, perskutarallaa, se jäi tuohon 1 reivin kohdalle. Samaan kohtaan kuin jäi kun vaijeri jäi kehrän väliin. Meinasin ruveta kiljumaan sieluni tuskaa, kunnes tajusin että minulla oli 1 reivin köysi kiinni mastoliikiltä.Kun reiviköyden löysäsi niin purjekin nousi ylös.Horisontti kallistui tuttuun asentoon ja silloin läksi.Autopilotti suuntaan 192 astetta. Siis se on kulmamitta, mangneettipohjoisesta myötäpäivään. Se ei ole sitä maapallon keskeltä mitattavaa  kulmaa, jonka asteen 1/60 osa eli kulmaminuutti on se merimaili meren pinnalla. Se ei myöskään ole celsiuksia eikä faarenheit asteita, vaan ihan vaan kompassi suunta.Loki asettuu siihen mihin asettuu, siitä vain voi tarkkailla miten vauhti onnistuu.Sitten alkoi purjehdus, oli aikaa tehdä kaikkea, kuten vaihtaa vieraslippu saalingin oikeaan sakaraan. Miksi minun pitää laittaa vieraslippu, en tunne olevani vieraisilla? Kotoinen tunnelma tulee kun tulen Tallinnaan ja Eestin puolelle.Helsingin kasuunimajakalla oli vielä näin hyvä näkyvyys. Sitten alkoi edestä kuulua laivojen sumutorvien tuomiopäivän pasuunan törähdyksiä. Kuka ei ole sitä kokeillut ei osaa kuvitella miltä kuulostaa laivan koneen ryskytys, jonkun sadan metrin päästä näkemättä laivaa. Kun tuomiopäivän pasuuna huutaa lähellä, niin tahtoo nousta niskakarvat pystyyn.Olin syrjässä Tallinna Helsinki reitiltä, olen jo sen oppinut että se on minulle liian vilkas paikka. Mutta tuossa kulkee poikittain koko Kotka, Hamina ja Pietarin liikenne. Ainoastaan yhden kerran olin Muugasta vastaantulevaa rahtilaivaa jonkun sadan metrin päässä sivuutuksessa.Se oli ihan hallittu, näin kaukaa tutkassa, että ei olla törmäyskurssilla.

Sumu on märkää ja kylmää, kaikki pisaroi pilvessä.Kunnes yhtäkkiä tuon Aegnan jälkeen tulin sumusta aurinkoon. Tuolta se sumu näyttää kauempaa, tuollainen tumma horisontti.Minä saavuin kesäiseen Tallinnaan, tulin Pirita top satamaan jossa minulla on alkukesäksi sovittu ja maksettu venepaikka.Tuolla vieraspaikoilla on juhlaliputus, Hakaniemen venekerhon eskaaderi on lähtenyt oikein ulkomaille. Minä liputan sataman suurimmalla suomenlipulla sen kunniaksi, että tulin/pääsin jälleen lahden tälle puolen. Hea tuju…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yli sumuisen meren

Laivat ne kulkevat eestaas, aika vain eteenpäin

Päivä alkoi utuisena ja jatkui samanlaisena koko päivän. Ei ollut mitään tekemistä, katselin laivojen kulkua Villingin salmessa. Kaikenmaailman Ruuneperit veteli eestaas.No senverran tuli tehtyä, että koitettiin kiskoa tuota saunan laituria suoremmaksi. Ei vaan pysy suorassa. Nähtävästi toinen kiinnitysketju on irti. Kukahan ystävällinen ihminen sen laittaisi kuntoon?No senverran sain aikaiseksi että laiton kotkanpojat uuniin ja perunat kiehumaan.Ihan hyvää. Olenpas minä hyvä kokki, se kun ei muuta ruokaa ole, tekee myös hyvän ruokahalun.Linntukaan eivät pelkää minua, minusta on tullut niin metsäläinen nähtävästi. Siinä ne vetää tyhjillä turistiveneillä tyhjillään eestaas.Illalla  vielä sauna ja nukkumaan. Olen päättänyt että lähden eteenpäin, olen ollut jo yhden kokonaisen päivän paikallani. Ollut kokonaisen viikon synnyinmaassa suomessa, taidankin lähteä takaisin maahan jossa elän, Eestiin.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Laivat ne kulkevat eestaas, aika vain eteenpäin

Fokalla myötäiseen

Aamulla vähän tuuli vinkui mastossa, minä lähdin Kotkasta kohti Helsinkiä.Siitä ohi Mussalon syväsataman, aurinko paistoi.Pelkkä fokka keulassa riitti vauhtiin.Gps näytti välillä 7.5 solmua, aika hyvä vauhti pelkällä fokalla.En ole koskaan saanut aaltoja onnistumaan kuvata, ei ne miltään näytä. Helpompi on kuvata tällaista sympaattista muumipapan majakkaa.

Yhden ainoan purjeveneen näin, se posotti kaukana koneella vastaiseen. Toinen eläväinen oli tällainen tuulellakäyvä vauhtikapine. Mies oli laittanut köysiin pienen spinnun ja tuollaisella pienellä laudalla huristeli.  Jumankekka kun äijä veti sitten kovaa tuollaisella.Hyppäsi pitkän hypynkin, en tietenkään onnistunut kuvaan saada. Minä kun tulen vanhaksi enkä jaksa purjehtia, niin hommaan tuollaisen. Tuulta oli ihan hyvästi, kyllä kulki leijat sekä purjevene. Jos joku nyt tästä sai sellaisen ahaa elämyksen, että purjevene olisi kiva, niin tuossa se on. Purjeet ja kaikki paikoillaan, tämä Storfidra on odottanut vesille pääsyä tuossa jo monta vuotta. Nyt on saatu lappu kylkeen että myytävänä. Siitä sitten vaan tekemään tarjous, niin pääsee purjehtimaan ja sataman saunaan kertomaan myrskyistä…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Fokalla myötäiseen

Purjehtimisen halu voitti

Aamulla aloitin uudestaan nostimen kehrän tutkimisen. Vastakkain oli nyt vastenmielisyys korkeita paikkoja kohtaan ja vaa’an toisessa kupissa halu purjehtia. Valinta oli helppo, ei kun mastoon.Hyvät näköalathan täältä kyllä on. Lopuksi sain vanhan kehrän irti.Olipas se kulunut, eihän tuossa mikään pysy.Mutta tuossahan minulla on melkein uusi, vähän käytetty kehrä. Pari tuntia meni remontoidessa mastossa.Läksin nosturin alta pois, tällainen laituri oli keskellä lahtea, en jäänyt sinne vaan jatkoin eteenpäin.Kauas Sapokkaan.Katselin seinässä sataman hinnastoa, marssin sisään ja sanoin etten ole tuollaisia rahasummia varautunut maksamaan. Kerroin että tulin venettä korjaamaan ja lähden huomenna eteenpäin, venekin on vain puoleksi laiturissa. Tahdon invalidialennuksen.

Neito kysyi jätänkö veneen tänne? No ei helvetissä, lähden veneellä eteenpäin, kun saan sen kuntoon, vastasin. No laitetaan 10 eurolla yö, tarjosi vastustamattoman tarjouksen neito.Kohta sain naapurin, veli venäläinen tuli Pietarista tuollaisella Havsfidralla. Tuo nauticattimies naureskeli venäläisen kulkuneuvoa. Minä että älä naura, ukko on ostanut muutaman tuhannen purjeveneen ja tulla posotti naapurimaahan. Ihan näytti iloinen ja onnellinen olevan. Suuri vene suuremmat murheet, eikä välttämättä ne purjehtimisen riemut sen riemukkaammaksi muutu Nauticatillakaan. Sitäpaitsi korkeammassa mastossa huimaa, kerroin kokemuksesta.Että sellaisella filosofialla mennään. Nyt kun vene on purjehduskunnossa, niin maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. On tullut aika lähteä, jälleen kerran…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purjehtimisen halu voitti

Pylpyrän kehrä katki

Läksin kohti itää auringossa. Nilkutin siipirikolla purjeveneellä kohti Kotkaa, laitoin tuollaisen invalidi merkin keulaan, kartio kärki alaspäin. Pelkkä fokka keulassa kun ei saa tuota isoapurjetta ylös, se vaijeri on jumissa mastossa. Minä sentään yritin purjehtia.

Saavuin Kotkaan ja parkkeerasin tuon mastotikkaan juurelle ja kiipesin mastoon. Sain vaijerin väännettyä pois välistä, mutta se perhanan kehrä on rikki. Mitenkähän minä en sitä keväällä huomannut? Täytyy alkaa irroittelemaan nähtävästi sitä pylpyrää pois ja etsimään uutta. Tuultakin on, mitenkähän sinne mastoon pääsen takaisin?…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pylpyrän kehrä katki

Hautausmaakierros

Autolla maaseutukierrosta.Villejä lupiineja.

Kävin useamman hautausmaan kierroksella, kukkia haudoille.Kun kierrokseni oli tullut täyteen hyppäsin tuollaiseen junaan ja posotin pääkaupunkiin.Tuttuja maisemia, jotka muutamassa vuodessa kuitenkin muuttuneet.Tulin takaisin saareen, iskin toisten kauhistuksesti kunnon lihakäikäleet grilliin. Otin käyttööni oman salaisen aseeni, infrapuna lämpömittarin. Sekä viimeisen ostokseni, kapasitanssi kosteusmittari. Ilmoittaa asioiden, tai siis esineiden suhteellista, eli relatiivista kosteutta. On tärkeää ymmärtää suhteellisen ja absoluuttisen kosteuden ero. Ilman sen ymmärtämistä ei ole järkeä ottaa kosteusmittaria käteenkään.

Grillaus onnistui kuten oletinkin. Miä enemmän teknisiä vekottimia, sen paremmin onnistuuOlen päättänyt jatkaa matkaa, perästä kuuluu…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Hautausmaakierros

Pieni kierros

Välillä vettä vihmasi, mikäs rannalla katsoessa.Päätin lähteä käymään katsomassa vanhoja paikkoja, jätin veneen sidottuna laiturien väliin.

Suvelalle päin vilkutin lähtiessäni.Erilaisilla kulkuneuvoilla eteenpäin, olen tottunut matkaaja. Matkaan tuhannet ja tuhannet kilometrit vuodessa. Takapuoli kestää vaikka mitä.Huomenna käännyn takaisin purjeveneelle. Kaikki hyvin….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni kierros

Venekerholla mainetta keräämässä

Aamulla heräsin kello 5 Villingissä, oli aivan tyyntä.Linnut olivat hereillä ja käki kukkui.Oi kuinka kaunis kesäinen saari onkaan.Taas päädyin tänne Myrskykalliolle. Miten minä aina tänne tulen tähyilemään meren taakse. Katselin kohti Etelää ja Eestiä, en kuitenkaan vielä lähde sinnepäin.Vaan tulin takaisin veneelle ja läksin ajamaan kohti Pohjoisrantaa. Armoton trafiikki merellä. Painavat päälle kuin viholliset.Päädyin Pohjoisrantaan, veneseuran laituriin, jossa ystävällisesti antoivat minun olla muutaman tunnin laiturissa. Hinnastossa oli että 3 tuntia pysäköinti maksaa 5 euroa. Eivät kuitenkaan tahtoneet rahaa, itseasiassa olen sen kerhon jäsenkin. Jos olisivat tahtoneet rahaa, olisin antanut 5 euron rahan ja sanonut että eroan seurasta. Hyvä näin.

Pursiseuroissa jutut lentää ja näköjään kasvaakin hyvää vauhtia. Kerroin että tulin Tallinnasta, purje jumittui ylös ja taivaanrannassa vähän paukkui. Kohta kuulin kun yksi mies vieressä kertoi toisille, että tuo se kova jätkä tuli ukkosmyrskyssä suomeen jumittuneen purjeen kanssa. Yritin vaatimattomasti toppuutella, en ollut myrskyssä, ainoastaan jyrinää kuulin. Mutta se juttu oli jo lähtenyt liikeelle, ei juorua saa kiinni kun se on kerran liikkeelle lähtenyt.

Varmaankin kohta tarinoiden mukaan olen purjehtinut ympäri maapallon, kun ei saanut purjetta alas. Kai ne satamien saunojen jutut näin syntyvät, kohta joku omii sen itselleen ja lyö vielä vähän lapin lisää…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Venekerholla mainetta keräämässä