Ihmeellistä jorinaa

Nuori mies on jo jonkun aikaa kertonut haluavansa kalastaa. Tähän mennessä ei ole oikein ollut sopivaa tilannetta, mutta nyt on aika korjata tilanne. Ei muuta kuin matoa koukkuun ja onkimaan. Ja kalaa tulee ja niin on riemu, kaikilla niin riemu.

Nuori mies nostaa ahvenia ja särkiä, minä irroitan koukusta. Hyvä työjako. Meidän saalis oli 9 ahventa ja 11 särkeä. Ahvenet me vain fileroimme.

Kyllä pienenkin ahvenen fileieksi saa, pitää vain olla vakaa käsi ja terävä veitsi. Nuori mies olisi tahtonut myös fileroida, en kuitenkaan uskaltanut 4 vuotiaalle partakoneen terävää filerointi veistä antaa.

Itse ongitut ahvenet ovat niin hyviä.

Me teemme riemukkaita asioita, ongimme ja lennätämme leijaa.

Aamulla muistui mieleen että Kuressaaressa alkaa kohta Merepäevad, aamusta alettiin leikkiä purjeveneillä.

Sekä purjelaivalla joka kiertää majakkaa ympäri. Majakka vilkuttaa valoaan purjelaivalle.

Lentokoneet ovat myös mielenkiintoisia.

Nyt näyttää että pitää päästä purjeveneelle, mutta lentokoneella.

Tuollaisia kuvia on ilmestynyt pihalle, se on merkki minulle.

Lähdimme Tarton bussijaamaan.

Kohta bussi tulee, meidän Lux Express.

Niin Lux jälleen kerran vie horisonti taakse, kohti uusia seikkailuja.

Välillä vettä sataa taivaan täydeltä, ei haittaa.

Saavuimme Tallinnan lennujaamaan. Ompa ihmeellistä nuorelle miehelle.

Turvatarkastuksesta läpi tänne lähtevien puolelle.

Portilla 6 oli että Kuressaaren lento lähtee tästä kello 18.30

Paitsi ei lähtenyt, taululla aika muuttui aina vain eteenpäin. Lopuksi kello 20.30 aukesi lähtöportti.

Lapsi odotti pääsevänsä lentokoneeseen. Vähän pettymys kun portaiden alapäässä olikin bussi.

Täysi bussi ihmisiä, luotimme että se bussi vie meidät lentokoneelle.

Kuten veikin koneen viereen. Kaikki koneeseen.

Sitten lennetään taas kohti auringonlaskua, kyllä oli lapsi innoissaan kuinka kovaa lentokone kulkee ennen ylösvetoa kiitotiellä.

Puoli tuntia ja Kuressaari.

Veneeseen lippu merkiksi. Ei ole vieraita purjehtijoita Kuressaaressa. Pari tuollaist asuurempaa moottorivenettä on kylälisiä.

Aamu aukeaa sumuisena myös Tartossa. Jotenkin syksyn meininki. Bussi läksi Liettuaan, Vilnaan, Gariunain torille ostosmatkalle, minä jäin lapsenvahdiksi.

Astriköökistä haetaan ruokaa, ei me näljässä olla.

Ooppelilla ruoat haetaan, Ooppeli on siihen aivan sopiva peli. Lapsen mielestä Ooppeli on maailman paras auto, sillä on päässyt kaikkiin kivoihin paikkoihin.

Vähän kehnosti on nyt kuvia tullut otettua. Yritän parantaa tapani…

Tänään ei ollut rattapäivä, oli reppu selkään ja kotiin päivä.

Birgitta jäi satamaan, lippu pois riisuttuna.

Keidi tuli Bolt taksilla minua hakemaan. Läksi viemään kohti lentokenttää. Kuressaaressa kaikki on lähellä, myös lentokenttä. Matkaa tuli 4km, aikaa meni 6 minuuttia 8 sekuntia, rahaa läks 5,6 eurot. Hinnat on vähän noussut.

Eihän minulla mitään laukkuja ole, reppu vain. Turvatarkastuksesta läpi ja odottamaan.

Lennukki tuli ja toi ihmisiä Kuressaareen.

Kohta alkoi koneeseen nousu, ihmiset jonottaa portille. Minä en viitsinyt mennä seisoksimaan jonoon, minulle oli varattu oma penkki koneeseen, ei kannata hätäillä.

Marssin viimeisenä koneeseen, ovella stuertti kaikille toivotti tervetuloa.

Sitten lennetään kohti Tallinnaa.

Koneessa oli myös tarjoilu, stuertti toi jälleen karkin.

Sitten alettiinkin jo laskeutua. Aikataulun mukaan lento on 40 minuuttia, jälleen meni vain puoli tuntia.

Sitten alkaa jälleen se ryysis. Kun kone pysähtyy niin seisomaan kuin vieteriukot. Luuleeko nämä että pääsevät aiemmin kotiin?

Minä tiedän, kun lennukki kaartaa pysäköintipaikoille, ei siis lentoaseman vierelle niin silloin mennään bussilla. Jälleen tulin viimeisenä bussiin. Jäin oven viereen seisoksimaan ja pääsin ensimmäisenä bussista, jos sillä nyt mitään merkitystä on.

Reitti vei suoraan lähtöaulaan.

Lentoja oli ollut lähdössä, mutta Bacau lento oli peruttu. Ei silti, en tälläkertaa ollutkaan matkalla Romaniaan.

Tuolla Wizz Airilla olen välillä lennellyt eestaas.

Lennujaamassa oli kyltti minulle, odotimme sinua takaisin kotiin. Oi kun hyvä mieli tuli kyltistä. Vaikka kyllä tunnen paremmin olevani kotona Kuressaaressa kuin Tallinnassa.

Minu lux tuli ja noukki minut kyytiin.

Lux vie kotiin.

Viimeiselle etapille otin elektri rattaan. Elektri auttaa väsyneen matkailijan ylämäessä perille.

4 vuotias ottopoikani oli piirtänyt purjeveneen jossa hän on Onun kanssa purjehtimassa. Aallot loksuvat veneen keulaan ja veneessä on sänky jossa käydään välillä nukkumassa. Minua odotettiin kotiin…

Se ylämaan karja joka on teljetty elektrikarjusen taakse on hyvä huoltamaan rantaniittyjä.

Tässä on tien toinen puoli, johon eivät elukat pääse. Yhtä pensasta ja pöheikköä.

Täällä Roomassaaressa on tämä Tiir, näillä on suomenlippu perässä. Kävin kannella olevaa miestä jututtamassa, kokeilin ensin suomeksi, mutta vastaus tuli reippaasti, tere. Eestin mies oli tuollaisen hommannut, vanha neuvostoliiton rajavartioston vekotin.

Keulaportti ja kaikki vehkeessä. Kertoi panneensa suomen rekisteriin, oli kuulemma helpompi niin. Loksasta on kotisatama, seikkailee enimmäkseen näissä SL marinan satamissa. Eipä tuota jokapaikkaan saakkaan sopimaan.

Hiljaista on satamassa.

Yllättävän paljon on antenneja tässä Meretee ametin laivassa. Ei tullut laskettua, kuvastakin vaikea laskea, olisiko 10 antennia.

Surrur kohti Ringiteet ja sieltä satamaan.

Vettä sataa koko päivän, minun ruokalakin on kiinni viikonloppuna. Tonnikalaa ja nuudeleita syödään.

Tihkusateessa tulee veneessä ilmasto ahdistus.

Siihen auttaa lentäminen, kokoan asiat reppuun ja lähden…

Kamera se siinä. Muuten hyvä, mutta tuo objektiivin peitto ei aukea, eikä objektiivi tule kuvaus asentoon. Soittelin yhdelle Tallinnan miehelle joka pitää kamerakorjaamoa, ei ota puheluita vastaan. Lähetin sähköpostia, vieläkö korjaa kameroita. Vastasi että joo, lähetä tänne. On kuulemma jonoa korjaukseen. Ei ihme että on jonoa, äijä ottaa työtunnista 15 euroa. Katselin suomesta, yksi huolto kertoo tuntihinnaksi 70e. Ei ihme että Tallinnan miehellä töitä piisaa.

Päätin kuitenkin itse tutkia. Kas, objektiivi oli saanut iskun tuohon päätylevyyn. Se verho otti siihen kiinni. Käänsin ruuvimeisselillä sen suoraksi ja kas, Alkoi toimia. Säästin postin 3 euroa ja yhden 15 euron työtunnin. Pääasia oli se että sain kameran kuntoon.

Sitten vain rattaan selkään ja baanalle.

Tuolla rannan niityillä asustaa ylämaan karjaa, ne on tuollaisen elektrikarjuksen takana.

Samat veneet seisoo täällä Roomassaaressa, ei vieraita.

Ratas se sanoo surrrurr kun panen asfaltin laitaa kohti Kuressaarta.

Kiersin vielä tuon Piispanlinnan kautta.

Sisäänkaynnin eteen oli verhot laitettu.

On meinaan Kuressaaren oopperapäivät. Olen minäkin käynyt oopperassa. Olen aina naureskellut että en mene oopperaan. Sitten minut laitettiin tosipaikan eteen. Eestinkielen opettajani oli ostanut Carmen oopperaan liput ja sanoi että kiiltävät kengät jalkaan ja pikkutakki selkään. Mutta se Carmen olikin hyvä, oikein hyvä. Minä kovasti tykkäsin siitä. Mutta ei se tarkoita että toista kertaa pitäisi käydä.

Veneitä tuli ja lähti.

Oskari oli kotiinsa lähtenyt kun yhdet suomalaiset tuli. Kävin niille vastassa. Toivotin tervetulleeksi, kerroin että teidän lippu saalingissa on vähän hassusti. Miten niin hassusti? No se on ylös alaisin. Eestin lippu on sini-must-valge.

Ilta saapuu Kuressaareen, kaikki hyvin.

Minä syön sprotteja ja katselen tietokonetta…

Sään ennustajat uhkailevat vesisateilla aina muutaman päivän päähän. Sadealueet kulkevat kuitenkin enimmäkseen suomenlahtea ja suomen ylitse. Saarenmaallakin menee sade alueita, mutteivat ylety Kuressaareen.

Lähdin taas tempaisemaan rattaalla, oikein kunnolla.

Tässä lähellä Titerannalla oli talkoot, kokosivat meren saalista.

Meri tuo levää ja se on kuulemma terveellistä. Pahalta se kyllä haisee.

Ajelin tällä puuplaanilla. Tuosta saisi hellapuut, liekkö huomaisivatkaan niin pientä määrää?

Eva 320 oli yksi päivä lähdössä, kävin miehiä jututtamassa. Kyselin minne menette ja mitä teette. Toinen sanoi että lähdemme kartoittamaan syvyyksiä. Toinen mies kysyi että milloin se puulaiva lähtee pois? Minä etten tiedä, toinen naureskeli, ei tuo lippalakki mies sataman työläisiä ole.

Veneellä aloin korjaamaan kaasuliettä, sinne poltiimeen oli ryönää kertynyt paljon. Kiinnitysruuvit olivat syöpyneet poikki.

Läksin polkemaan tänne Baltic bolt:iin. Baltia pulttiin. Kerroin että tarvitsen ruostumattomia 3mm ruuveja 35mm pitkiä. Kävimme etsimässä hyllystä, mutta pisimmät olivat 25mm ja liian lyhyitä. Myyjä ehdotti että tilataan Tallinnasta, kysyi paljonko laitetaan. Minä tarvitsin ainoastaan 4 ruuvia, mutta sanoin reteesti että pannaan 10 kappaletta. Ja pultit tuli ja myyjä soitti että tule hakemaan. Hintaa oli 72 senttiä, kuulemma punnitaan, ei ole kappalehintaa. Jumankekka miten hyvä palvelu firmassa, tavallisesti ainakin suomessa katsotaan nenänvartta pitkin jos menee kysymään tuollaisia. Täällä maassa vielä palvelu toimii, tosin ei useinkaan tilata tuollaista satsia, mutta rasiasta laskevat yksittäisiä kappaleita ostajalle.

Tässä uudet ja vanhat ruuvit.

Liesi kasaan.

Ja toimii. Ei tarvitse ostaa uutta 1000 euron hellaa. Nyt voi kahvia keitellä vuosia ja vararuuvejakin jäi. Kun kaasu loppuu niin menen tuonne kaasulaitokselle ja täyttävät pulloni kaasuhanasta. Hyvin toimii palvelut, täytyy vain osata mennä oikeaan paikkaan ja kysyä oikealta ihmiseltä…

Liput liehuu komeasti saloissa, vieraita on monesta maasta.

Näistä eestin autoista, täällä on paljon Porshen eri malleja ja hienoja Mersedes autoja.

Eikös tämäkin joku Porshe ole? Pitäisiköhän minunkin Ooppeli vaihtaa, naapuritkin vähän naureskelevat?

Tuollainen oli ilmestynyt tuohon satamakonttorin seinustalle. Ei ole Oskarin, kenenkähän lienee. Jos tuon laatikon sisällä on akku, saattaa olla kova peli. Minulle riittää kyllä ihan se Dahonin jalkatoiminen.

Tuo Dahonin mittari alkoi tökkimään. Ei tunnistanut liikettä ja jäi jumiin.

Sain sieltä kuitenkin kokonaismatkan kaivettua talteen ja ostin uuden mittarin.

Uuteen mittariin löin sen 10021 lukeman pohjille ja kävin päivällä vähän kruisailemassa. Eikä niin vähääkään. Näkyi tulleen tasan 60 km päivän juoksulla.

Tuon verran oli keväällä mittarissa. Että tullut polkaistua 864km tänäkesänä. Siihen pitää viellä laskea toisen fillarin ajot, niitä ehkä pari sataa km.

Siinä fillaroinnin aikana oli ne naapurit lähteneet, en ehtinyt hyvästelemään. Voi olla parempi etten ollutkaan paikalla. Nämä uudet olivat tulleet peräprutku moottorilla, paljon lapsia veneessä. Paljon kivempaa seuraa ovat.

Nämä suomalaiset olivat tulleet erikoisella autolla. Ensin kauempaa katselin että se on sellainen pankin rahankuljetus auto. Mutta ei, se on jonkinlainen matkailuauto. Onkohan se itse tehty? Perän ylitystä on kyllä paljon. Välttäisin ajamasta parkkipaikalle, voi olla vaikea saada pois pyyhkäisemättä pyrstöllä naapureita.

Iltapalaksi sprotid, ennen kuulemma vietiin tuliaisiksi sprotteja. Ulkomaan vieraillekin niitä tarjoiltiin.

Mutta nämähän ovat hyviä. Oikein hyviä.

Mitähän sprotti on suomeksi? Kai joku kuore, luulisin..

Aamu aukenee sumuisena, ei mikään sika sumu kun vastarantakin näkyy.

Kaikki on niin hiljaista, nukkujat nukkuvat, minä lähden rattaalla.

Pannaan nyt näitä sumukuvia, kun kerran sumu on.

Sur-rur sanoo rattaan kumi asfaltilla, se on hyvää musiikkia minulle.

Ja Roomassaaren satama.

Sumu lähtee kohta pois, aurinko vie sumun.

Lentoaseman kautta, siellä olikin venäjän rekisterissä auto. Takana Ukrainan lippu.

Edessä tuulilasin reunassa tuollainen, me seisomme ukrainan puolella. Ei ole viime aikoina paljon tullut peukuteltua venäläisille, mutta tälläkertaa sen tein.

Nayttivät minulle peukkua takaisin kun poljin ohitse. Ne auton kuvat muuten otin vasta kun olivat menneet lentokentälle sisälle. Ajattelin että luulevat vielä että kuvat lähtee gru:lle ja kalsarimyrkyttäjät tulevat.

Huomasin että Omnivan kulleri löi paketteja automaattiin. Jäin odottamaan ja kohta puhelimeni sanoi piiks. Minulle tuli paketti. Tiesin odottaa sanomaa.

Riemuissani veneelle ja tutkimaan.

Siellä oli tuollainen 10″ tabletti tietokone, johon oli laitettu hakkeroitu merikartta ohjelma ja auto navigaattori. Tämä onkin hyvä, edellinen tabletti meni rikki eikä saanut kuntoon. Nyt on varajärjestelmä karttaplotterille. Miksi se muuten on plotteri? Miksei navigaattori?

Paljon tapahtui päivän mittaan, pannaan tähän vaikka viereisen hotellin edestä auton kuvia.

Lamborghini vuosimallia 2016, 6,5 litrainen pannu, 515 kW.

Eestissä näkee autorekisteristä autojen tiedot. Omistajaa ei näe, mutta kaikki katsastukset ja niin edelleen. Ja sen että auto on työkäyttöön rekisteröity firmalle. Työkäytössä ei saisi yksityis ajoja ajaa, tai sitten ilmoittaa ajot verottajalle ja maksaa niistä veroa. Firma kun ostaa ei tarvitse maksaa tuloveroa, kun nostaisi firmasta rahaa ulos.

Pitäiskiköhän minunkin panna ooppeliin lasinen konepelti? Saisi katsella siitä moottoria kateelliset.

Illalla Oskar kysyi että olisi töitä. Costebelle on tulossa, jos viitsin katsoa ettei kukaan änkeä sille varatulle paikalle ja kun Costebelle tulee niin näyttää paikan. Juu, voinhan olla satamakapteenina.

Costabelle tuli.

Kapteeni komentosillalla antoi miehistölle ohjeita. Nainen ja lapsi oli miehistönä.

Kyllä oli laivassa musta lippu, se on tuossa oikeassa takakulmassa. Laiva saatiin kiinni ja omistaja kädestä kiitteli, vaikka kerroin etten minä ole satamakapteeni, olen vain tälläinen kiire apulainen.

Satamapteenina päivä täysi, karavaanarit nukkumaan häkissään ja minä veneessä…

Aamulla kävin vähän kävelemässä. Rattaalla ei huvittanut sillä uhkasi sateella. Tuommoinen talo oli kadun varrella.

Jonkinlainen kissojen turvakoti, kertoi kyltti.

Minusta se näytti kissojen vankilalta. Kissat olivat kalterien takana, ei niitä mihinkään sieltä lasketa. Ehkä voivat päästä joskus ehdonalaiseen jos hyvin käyttäytyvät.

Minulle tuli eilen illalla 4 neitoa viereen. Yksi oli nähtävästi purjehduksen opettaja ja toiset oppilaita. Juteltiin iltasella vähän veneilystä ja muustakin

Aamulla lähtivät pois, ikävä kyllä.

No siksi ikävä kyllä, että eilen illalla olivat suomalaiset tulleet laiturin päähän. Oskari sanoi että siellä paikat ovat varattuja, ohjasi veneen minun viereeni. Kun näin miehistön naaman, sanoin Oskarille, tulee vaikeuksia, katso vain, peruuttavat minun vasempaan takakulmaan. Ja niin kävi, peruuttivat takakulmaan kun keula tuulessa vähän kääntyi. Ruorimies alkoi kaasukahvaa kääntää. Minä karjuin että älä tollo kaasuta, venetään köydellä keula tuohon aisan kylkeen, ja vedettiin myös.

Ai mistä tietää että asiat alkaa menemään pieleen heti kun naaman näkee. Tämä naama on netistä kopioitu, mutta suunnilleen tuollainen se oli molemmilla.

Myöhemmin vesisateen jo alettua huomasin että veneeseen ei tule sähköä. Katsoin laituritolpasta, sulakkeet ja vikavirtasuojat oli kunnossa. Oskari apuun, rannan sähkökaapissa vikavirtasuoja laukeaa. Totesimme että sähköt toimi, kunnes nämä naapurit panivat kaapelin tolppaan. Otin kaapelin irti ja Oskari nosti vikavirtasuojan ylös, toimii. Kävimme miehille sanomassa, teidän veneessä on vikaa, laukoo sähköt pois. Nämä porsaan naamat alkoi kiukutella, ei voi olla heillä vika. Yritimme selittää, ei ole muuta mahdollisuutta. Ei ole heillä vikaa, tulee tollon vastaus. Jos sulakkeet palavat kun panee heidän johdon kiinni, niin vika on jossain muualla.

Minä lähdin kirjastoon ostamaani tietokonetta virittelemään. Kännykällä ei saa ohjelmia ladattua, kirjastossa hyvä verkko.

Eestin suvi, välillä vähän sataa.

Joskus sataa vähän enemmänkin. Veneellä iltasella ne naapuriveneen A-luokan matkailijat olivat tuleet veneestä ulos. Näillä oli suuri jätesäkki tyhjiä olutpurkkeja ja viinapulloja, veivät roskikseen.

Jos satun olemaan paikalla kun lähtevät, toivotan kohteliaana hyvää matkaa: ”Hyvää matkaa, kiva kun lähditte.”