Ihmeellistä jorinaa

Juna on laitettu kuntoon ja pöllejä vaihdettu sitten viimenäkemän.

Kävin vähän seikkailemassa.

Ajattelin että löydän täältä jotain mielenkiintoista. Tälläisissä rappioromantiikan paikoissa on mielenkiintoisia asioita.

Vanhoja merimiinan kuoria. Missähän se Petkan trotylikätkö muuten on? Tämä kehui purkaneensa miinoja. Trotyli sulaa kun miinan laittaa kiehuvaan veteen, sitten se valuu ulos miinan sisältä. Petka kertoi löytäneensä ja tyhjentäneensä useampiakin.

En minä trotyliä tarvitse, mutta tälläistä minä olenkin etsinyt. Ydinkäyttöinen, strodium 90 voimanlähteenä käyttävä majakan paristo. Kuori on vähän jo kärsinyt, mutta kyllä se vielä tuntuu toimivan. Tuntuu lämpimältä kädellä koitettaessa, eli potkua on vielä akussa. Siitä tulee hyvä akku veneeseen. Parempi strodium akku on, kuin mitkään muotimiesten litium akut.

Tuolla niitä lojui metsässä, otin vain yhden mukaani.

Oli siellä käynyt muitakin etsijöitä kaivelemassa. Mitä lie löytäneet?

Katsoin että nyt on aika lähteä saaresta. Tuulta on kohtuullisesti.

Läksin taipaleelle, suuntana Tallinna. Seikkailut tässä vain ihan kotivesillä.

Fokka ylös ja taas mennään.

Aika vastaista on, yllättävän hyvin pelkällä fokallakin liikkuu.

Siitä takaisin Piritan satamaan. Navakka sivutuuli rantautua, olisinhan minä yksinkin pärjännyt, mutta toiselta laiturilta tuli äijä auttamaan. Minä olin tämän kanssa kättä heilutellut kun olimme toisiamme nähneet. Nyt ensimmäisen kerran satuttiin jutulle. Tämä sanoi että tuli apuun kun tietää millaisia haasteita on single hand purjehtijalla. Single hand tarkoittaa yksikätistä, mutta purjehdus termeissä se on yksinpurjehtija. Tämä mies oli tuplasti single hand purjehtija. Tällä ei ollut vasempaa kättä.

Tämä oli purrellaan lähdössä Prangliin, minä tarjouduin apuun, väitti ettei tarvitse apua. Sanoin että kun sinä tahdoit minua auttaa, et voi kieltäytyä minun avustani.

Mies kertoi asuvansa purjeveneessään kesät. Kertoi merkanneensa minut viimekesänä, mutta että sitten olin pois lähtenyt. Mukavan tuntoinen mies, täytyy käydä juttelemassa kun kohtaamme.

Naapuri veneilijöiltä oli keulapurjeen nostin katkennut ja sitä yrittivä yksipäivä vaihtaa. Minä olin jo katsellut omaa nostintani, mutta ajattelin että menee vielä. Kun näiden touhua seurailin, päätin itsekin vaihtaa jo nyt.

Siitä se lähtee, olen tottunut pleissaaja.

Vähän jäi lyhyeksi nostin. Tuollalailla ompelemalla ja teippaamalla siitä tulee hyvä.

Ruokapaikat oli pari kuukautta kiinni, nyt saa onneksi jo syödä. Sailors home.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Aamu alkaa niin hienona. Johan tässä sateita katseltukin.

Ei mitään hätää, kohta merivesi on 4 asteista, lähden purjehtimaan.

Ensin nyt kuitenkin polttoainetta ja vettä.

Täältä saa sitä oikeaa polttoainetta. Kubota moottorini valmistaja kertoo ettei biopolttoaineita saisi käyttää. Eihän siihen koneeseen niin paljon kulu, enemmän lämmitin vie näillä ilmoilla.

Purjetta vain ylös kiskomaan. Kevyt purje, helppo homma.

Täysin purjein aallonmurtajan aukosta ulos.

Piirivalve kävi jälleen kerran tunnistamassa. Viimeksi yritin että kirjoita nyt se purjenumero teidän tietokantaan. Ei näköjään uskonut, no sama se minulle, siinähän käyvät ihastelemassa.

Hyvin meni, kunnes ei mennyt hyvin. Siinä mielessä meni huonosti että tuuli tyyntyi. No minullahan oli sitä biovapaata dieseliä, kone käymään ja eteenpäin.

Määränpää alkoi näkyä, Naissaari. Tänne oli rakennettu komea aallonmurtaja. Tai siis vanhaa oli korjattu ja vahvistettu.

Tilaa on minulle hyvin.

Hienoksi on laitettu paikat. Kävin jututtamassa satamakapteenia. Jälleen oli vaihtunut, nuori neito oli tiskillä. Yritti minulle suomea puhua, minä että puhutaan eestiä niin ymmärretään molemmat.

Otin fillarin ja läksin etelään johtavaa tietä.

Saavuin vanhalle hautausmaalle, astuin portista sisään.

Katselin vähän ympärilleni, orientoituakseni.

Kunnes löysin kohdalle. Seisoin pitkään lippalakki nyrkkiin puristettuna. ja mietin ja muistelin menneitä.

Petka on poistunut, hyvästi jää Petka. Monesta ihmisestä sanotaan että oman tiensä kulkija, Petkalle se kyllä oli ansaittu nimi.

Otin repustani kynttilän jonka sytytin haudalle. Olen täyttänyt antamani lupauksen Petkalle.

Aika oli loppunut tiimalasista

Lähdin takaisin, alta tämän Petkan tekemän hautausmaan portin.

Minä jatkan valitsemallani tiellä…

Säätiedoitus näytti että ainakin sateet loppuvat. Lastasin ”auton” tavaroilla ja läksin posottamaan.

Heilautin kättä Tarton kaupungille. Totesin hiljaa mielessäni, että Tartto on kohtaloni, kuten siinä joenrannalla olevassa kyltissä mainostetaan.

Vettä tuli useita kertoja, kuten ennuste kyllä lupasikin.

Tallinnaa lähestyessäni taivas selkeni, aurinko paistoi kuumasti lasin läpi autoon.

Purjevene oli tallella ja ehjänä. Satamakapteeni lupasi kyllä vähän katsella perään, mutta eihän täällä mitään myrskyjä ollut

Rannalla ei sitten ollut ollenkaan kuuma. Tuulta oli 10-13 metriä. Tuuli hipoo merenpintaa joka on 4 asteista. Meri oikein hohkaa kylmyyttä.

Hienoa kyllä on kun kävelee rannalla. Eipä näy turisteja, ei…

Narsismit kukkii ja samassa vaasissa myös mustikka. Ilmaennusteetkin alkaa näyttämään useitä lämpöasteita.

Kevät saapuu Tartu linnaan. Alan kokoilla tavaroitani kasaan.

Aamupalaksi räimed, eli silakat.

Niitä paistetaan tällaisessa paistouunissa.

Lääkärin määräämä dieetti, kuka minusta huolta pitäisi jos ei naapurissa asuva lääkäri. Hän kaivaa kaapista minulle rohtoja, sanoo että kun loppuu niin kerro.

Minun ei tarvitse käydä ja olla tienaamassa, olen eläkkeellä. Mutta lähden tien päälle. Hyppään Mazdan selkään ja lähden. Katsotaan sitten miten Tallinnasta eteenpäin…

Kävin aamukävelyllä sateessa. Remonttia on on taloissa tehty, paljon on vielä tekemättä. Tässä 2 samanlaista taloa. Näillä piirustuksilla on neuvostoliitossa tehty kymmeniätuhansia taloja. Lähin on korjattu, tai ainakin villaa päälle ja rappausta.

Tämä taas on alkuperäisessä asussaan.

Kävelin takaisin kotiin päin. Mietin mitä tekisin.

Tuossa vieressä onkin lastentarha, vanhemmat veivät lapsia tarhaan. Kysyin saanko minä lapsen päiväksi? Olisin hyvä lastenvahti, voisi tehdä jotain hyödyllistäkin. Niin minäkin sain lapsen.

Katselin lapsen kanssa piirrettyjä, niissä oli juna pääosissa. Junia onkin kiva katsella.

Sitten päätimme että lähdemme junaa katsomaan, oikeaa junaa.

Tulimme rautatien varteen, ei näy junaa. Minä sain 2 vuotiaalle esitellä taitojani. Kerroin että kohta juna tulee, minä tiedän. No osaanhan minä aikatauluja lukea, ei lapsi sitä ymmärtänyt.

Niin sieltä mutkan takaa pyyhkäisi Stadlerin tekemä Flirt. Minä rennosti kuljettajaa morjenstin, lapsi vilkutti kovasti. Juna vastasi että ”tuut tuut”. Se oli meille riemun hetki. Ei silti, olen kyllä junan vihellyksiä ennenkin kuullut. Itseasiassa aika montakin kertaa, silti se aina sydäntä lämmittää.

Nuorella miehellä ei ollut rattaassa polkimia, lykkäsi jaloilla vauhtia niin että sain juosta perässä.

Päädyimme tänne leipätehtaan myymälään. Tuoksun perusteellakin tänne löytää.

Matkaan tarttui tälläinen limppu. Juuri paistettu limppu on maailman paras asia.

Vähän meinasi vielä rakeita ennättää selkään viskata. Jos nuorelle miehelle ei muuta mieleen jää raskaasta korona ajasta, niin se ainakin jää, että joka päivä leipää ostamaan. Ja että onu osaa lukea aikatauluja ja tietää milloin junat tulevat.

Tuollaista lupaa Tallinnassa. Lämpöä muutamia asteita ja vettä taivaalta. Ei ole purjehtijoiden keli. Otankin tuon Mazdan ja lähden sillä taipaleelle, panen lämmityslaitteen päälle niin ei palele.

Tuumasta toimeen, tyhjä satama jää taakse.

Turistit, joita ei nyt kuitenkaan ole, tuppaavat jättämään arvoesineitä autoon. Varoittavat oikein suomeksi että älä jätä. Minä pidin autoa laiturilla ja siellä on vartijat ympäri vuorokauden. Ovet eivät olleet lukossa eikä autossa ollut mitään muuta kuin parkkikello.

Auton trippi näyttää vain 1000km, sen jälkeen alkaa nollasta. Että on ajettu kohta 1100 kilometriä tällä ropposella.

Pensaa kyllä palaa enemmän kuin olisi tarpeeseen. Se auton päivävuokra ei kyllä paljon maksa, pentsiiniä menee paljon suuremman rahan edestä. Olen tankannut jo 70 litraa yhteensä, eikä vielä ole kaikki ajot ajettu. Olisikohan pitänyt etsiä joku diesel auto?

Sitten se sade alkoi, mikäs minun huristellessa. Asfaltti on sileämpi kuin meren mainingit.

Mutta se siitä, harrastan jotain muuta. Kyllä tämä vielä eestin suveksi vaihtuu. Enpä usko että suomessa sen parempi olisi. Kansaneläkelaitoskin on sen huomannut. Lähestyi minua kirjeellä, olet näköjään muuttanut maasta, et kuulu suomen sosiaaliturvaan. Pitäköön tunkkinsa, itse on maailmassa pärjätty, en ole vielä aikeissa avustettavaksi joutua…

Jos ei huvita veneillä, niin voi käydä Nautica nimisessä ostokeskuksessa. Se on ihan siinä D terminaalin vieressä.

Autio on keskus kun suomalaiset eivät käy ostomatkoilla. Muutama hassu ihminen haahuili.

Törmäsinhän minä tuttuihinkin. Meripelastus-seuran porukka oli tankkaamassa laivaa. Kapteenin kanssa ollaan välillä törmätty meremessuilla kuressaaressa.

Pensa-automaatti antaa tankata 100 eurolla kerrallaan luottokortilla. Kapteeni tahtoi 800 litraa, eli osto tehdään 8 kertaa. En tiedä oliko se luottokortista kiinni, vai automaatin oikkuja. Aika karski pelastusmasiina on miehillä. Kertoivat että ei tule suomenlahdelle sellaista myrskyä ettei tuolla pärjää.

Sinne lähti sitten koneet ryskyttäen pelastusmasiina.

Minä lähdin huvikseni autolla kaupungille.

Ei huvita veneillä, odotan että vähän lämpenee.

Päädyin Baltijaamalle, rautatieasemalle. Minä en voi ylittää kiskoja katsomatta molempiin suuntiin.

Ei voi kävellä yli, vaikka kiskoja on jäänyt tuollainen 15metrin pätkät. Olen niin monta kertaa nähnyt kun ihmiset kävelee kiskojen yli katsomatta, minä en sitä voi tehdä. Olenkohan jotenkin neuroottinen?

Mutta siinähän seisoo Stadlerin Flirt.

Ja aikataulussa lukee että juna lähtee kohta Paldiskiin. Minuutti sen jälkeen olisi Tarton juna lähtenyt. Kiireinen mies, ei jouda minuuttia odottaa junaa. Hyppään ensimmäiseen oljenkorteen kiinni. Perskutarallaa, siitä on aikaa vissiinkin 10 vuotta kun olen siellä käynyt viimeksi. Vetäisin silloin polkupyörällä Tallinnasta sinne.

Eikun kiipesin Flirtin selkään.

Eipä ole paljon ihmisiä liikeellä, sovin hienosti mukaan.

Konduktööri kävi myymässä minulle lipun. Katsen ikkunasta maisemia

Junalla on kiva matkustaa, olen matkustellut kymmeniätuhansia kilometrejä ihan vain huvikseni.

Junassa istuminen rauhoittaa mielen, jotenkin samanlailla kuin purjehtiminen hiljaisessa tuulessa.

Lopuksi saavuin Paldiskiin, asema oli hyljätty.

Kävin vähän kävelemässä kaupungilla, pitkiä pitkiä suoria katuja. Yksitoikkoinen kaupunki.

Hotelli nimeltä Valkea laiva oli suljettu. Kun kävin fillarilla niin asuin siinä.

Kävelin tuon pubin ohitse. Mies tuli ja kysyi jotain venäjäksi, kerroin etten ymmärrä venäjää. Sitten kysyi eestiksi: ”Tuletko pubiin?” Ei en tule, en tiedä miksi tämä sitä kysyi minulta. Mies meni sitten yksin sinne pubiin.

Alta pari tuntia minä siellä haahuilin. Kirkossa kävin kun ovi oli auki, ostin kynttilän ja laitoin palamaan. Minä olen kova kirkossa kävijä, aina kirkon ovenkahvassa kiinni, kun kohdalle satun.

Oli aika aloittaa junamatka takaisin Tallinnaan.

Baltijaaman torilla kävin vielä.

Meidän Gruusia keittiö, sinne heti.

Gruusian keitto nimeltä Hartsho, hyvä soppa.

Illaksi vaihtui tämäkin päivä. Lupaa ilmaennutajat vettä tuulta ja räntää. Taidan lähteä käymään Tartossa, ei ole purjehdus ilmaa luvassa…

Vanha tuttavani Admiraali Bellingshausen on jälleen lähdössä naparetkelle. Viimeksi se kävi Antarktikalla. Nyt se on lähdössä Arktikalle, lähtivät Nasvasta paripäivää sitten. Tarkoitus lähteä Sillanmäen kaupungista 25 toukokuuta. Ais näyttää että alus seisoo hetkellä Tallinnassa Lennusadamassa.

Niinpä hyppäsin Mazdan selkään ja lähdin viilettämään kohti Lennusadamaa. Huristin tämän Kalamajan kaupunginosan läpi. Se on kuulemma trendikäs kaupunginosa. Mitä sitten trendikäs tarkoittaakin. Kuka osaa minulle kertoa mitä on trendikäs? Olenko minäkin nyt trendikäs kun ajelen autolla trendikkäässä kaupunginosassa.

Tästä Patarein vankilasta, joka oli ennen sitä merilinnoitus, tulee kuulemma myös trendikäs. Kertoo uusi omistaja, upporikas liikemies.

Mutta minä saavuinkin tänne Lennusatamaan, sairaan kylmä tuuli mereltä.

Siinä se on, Admiral Bellingshausen. Olen päässyt tutustumaan siihen, tälläkertaa ei ketään miehistöä ollut paikalla.

Komea on laiva, komea on myös nimi. Toivon että pääsevät kunnialla matkaan ja ehjänä takaisin.

Hurautin Selverin kautta takaisin veneelle. Ostin muunmuassa näitä põdraliha pelmeeneitä.

Niitä kun keittää kattilassa ja ottaa pelmeenilusikalla lautaselle.

Päälle viskataan Alma hapukoorta ja ketsuppia

Näyttää aivan keitetyiltä meduusoilta, mutta ovat pelmeenit.

Ruokajuomaksi alkoholiton olut.

Olihan minulla vähän aikaa mielessä että pitäisi/haluaisin käydä Naissaaressa. Mutta hyvä että jäi vain haaveeksi. Näkyi puuskissa tuulta 15 paikkeilla ja vesi +3,8°. Ilma oli lämpimämpää, 0,1° enemmän. Kyllä tämä tästä kesäksi muuttuu, saapas nähdä.

Eestiläiset kaahaa purjeveneillään. Heti vaan kaasu täysille kun köydet saa irti, oudon näköistä.

Jäätilanne alkaa helpottaa, vielä kun ilmat lämpenee niin lähtee. Nyt vain vähän askartelen pieniä asioita. Kävin ostamassa lisää lasikuitua ja samalla autotrokarin luona vähän rahaa viemässä.

Kerroin että otan auton vielä viikoksi. Tinkimätön hinta, 70 euroa viikko. Auto on kuulemma vielä katsastettu oman katsastajan luona. Katalysaattoria ei kuulemma ole alla. Miehellä on 2 samanlaista autoa, vaihdatuttaa aina siihen katsastusvuorossa olevaan alle.

Kaupungilla on helppo ajella, turistit ei ole tiellä toilailemassa.

Piti oikein pysähtyä ottamaan kuvaa tästä Laagna tiestä. Tai toiselta nimeltään Lasnamäen kanaali.

Kävin vielä kävelyllä täällä kommunisti terroristien uhrien muistomerkillä. Eestissä kuili yli 90000 ihmistä 1940-1991 punaisen terrorin uhrina.

Synkkä oli meininki.

Meri-ilma tekee vapaaksi, kertovat. Raikas on tuuli.

Että sellaista.

Kävin vähän hautausmaalla kävelemässä.

Panin puuhun linnunpöntön, ei tule kuolleille ikävä haudan hiljaisuudessa. On katsella ja kuunnella lintuja. Jos sellaisen palvelun saa jostain tilata, tilaisin sitten joskus haudalleni linnunpöntön. Olisi jotain tapahtumia edes siinä iankaikkisessa autuudessa. Tai en minä taida kyllä sinne autuuteen joutua. Taitaa olla suunta ihan toinen.

Kävin myös katselemassa uutta Lodjakodaa joen rannalla.

Siellä oli Jõmmu laiva kevätkunnostuksessa. Kuinkas ollakaan siellä oli myös työssä tuttavani Dimidri, venäjää murtava jokapaikanhöylä.

Tässä hänen ylpeytensä, vanha niittirunkoinen vene.Sillä on ollut jotain tekemistä tukinuiton kanssa. Oli kuulemma saanut koneen jopa käyntiin. En ole varma tuleeko siitä koskaan kalua.

Tuon Vanemuisen ovat saaneet jo kellumaan. Siinäkin ollut tolkuton työ, sitäkin Dimidri oli hitsaamassa.

Joki on hieno, mutta se on vain joki, ei meri.

Sitten päästään asiaan. Otetaan suuresta säkistä Helvetinpohjan hiiliä ja laitetaan grilliin palamaan helvetin tulella.

Sitten lyödään lihakäikäleitä tulelle, tälläkertaa ei shaslikkia. Niitä grillaillaan kunnes ovat kypsiä.

Sitten onkin jo niin kova nälkä. Lautaset ovat liian pieniä, ei sovi ruokaa niinpaljon kuin arvelee nälissään syövänsä. Suurempia lautasia ei ole tähän hätään.

Ei hätää, otan toisen lautasen ja alan laittamaan ruokaa kahdelle lautaselle. Hienostuneet syövät haarukka vasemmassa kädessä ja veitsi oikeassa kädessä. Maalaiset syövät kuulemma haarukka oikeassa kädessä. Tälläinen nälkäinen kulkija ottaa haarukan molempiin käsiin ja alkaa syödä. Hyvää oli.

Sitten olikin jo jälleen aika. Koira jöröttää kopissaan.

Tuli se sentään saattamaan portille, katseli Mazdaa jotenkin epäluuloisesti. Jotenkin että luuleeko se tuolla pääsevänsä pitkälle?

Ei muuta kuin automaattikanki D asentoon ja reilu 100 vakionopeus säätimeen ja sitten taas mennään.