Juna on laitettu kuntoon ja pöllejä vaihdettu sitten viimenäkemän.
Kävin vähän seikkailemassa.
Ajattelin että löydän täältä jotain mielenkiintoista. Tälläisissä rappioromantiikan paikoissa on mielenkiintoisia asioita.
Vanhoja merimiinan kuoria. Missähän se Petkan trotylikätkö muuten on? Tämä kehui purkaneensa miinoja. Trotyli sulaa kun miinan laittaa kiehuvaan veteen, sitten se valuu ulos miinan sisältä. Petka kertoi löytäneensä ja tyhjentäneensä useampiakin.
En minä trotyliä tarvitse, mutta tälläistä minä olenkin etsinyt. Ydinkäyttöinen, strodium 90 voimanlähteenä käyttävä majakan paristo. Kuori on vähän jo kärsinyt, mutta kyllä se vielä tuntuu toimivan. Tuntuu lämpimältä kädellä koitettaessa, eli potkua on vielä akussa. Siitä tulee hyvä akku veneeseen. Parempi strodium akku on, kuin mitkään muotimiesten litium akut.
Tuolla niitä lojui metsässä, otin vain yhden mukaani.
Oli siellä käynyt muitakin etsijöitä kaivelemassa. Mitä lie löytäneet?
Katsoin että nyt on aika lähteä saaresta. Tuulta on kohtuullisesti.
Läksin taipaleelle, suuntana Tallinna. Seikkailut tässä vain ihan kotivesillä.
Fokka ylös ja taas mennään.
Aika vastaista on, yllättävän hyvin pelkällä fokallakin liikkuu.
Siitä takaisin Piritan satamaan. Navakka sivutuuli rantautua, olisinhan minä yksinkin pärjännyt, mutta toiselta laiturilta tuli äijä auttamaan. Minä olin tämän kanssa kättä heilutellut kun olimme toisiamme nähneet. Nyt ensimmäisen kerran satuttiin jutulle. Tämä sanoi että tuli apuun kun tietää millaisia haasteita on single hand purjehtijalla. Single hand tarkoittaa yksikätistä, mutta purjehdus termeissä se on yksinpurjehtija. Tämä mies oli tuplasti single hand purjehtija. Tällä ei ollut vasempaa kättä.
Tämä oli purrellaan lähdössä Prangliin, minä tarjouduin apuun, väitti ettei tarvitse apua. Sanoin että kun sinä tahdoit minua auttaa, et voi kieltäytyä minun avustani.
Mies kertoi asuvansa purjeveneessään kesät. Kertoi merkanneensa minut viimekesänä, mutta että sitten olin pois lähtenyt. Mukavan tuntoinen mies, täytyy käydä juttelemassa kun kohtaamme.
Naapuri veneilijöiltä oli keulapurjeen nostin katkennut ja sitä yrittivä yksipäivä vaihtaa. Minä olin jo katsellut omaa nostintani, mutta ajattelin että menee vielä. Kun näiden touhua seurailin, päätin itsekin vaihtaa jo nyt.
Siitä se lähtee, olen tottunut pleissaaja.
Vähän jäi lyhyeksi nostin. Tuollalailla ompelemalla ja teippaamalla siitä tulee hyvä.
Ruokapaikat oli pari kuukautta kiinni, nyt saa onneksi jo syödä. Sailors home.
Hyvä ruoka, parempi mieli.