Aamu alkaa niin hienona. Johan tässä sateita katseltukin.
Ei mitään hätää, kohta merivesi on 4 asteista, lähden purjehtimaan.
Ensin nyt kuitenkin polttoainetta ja vettä.
Täältä saa sitä oikeaa polttoainetta. Kubota moottorini valmistaja kertoo ettei biopolttoaineita saisi käyttää. Eihän siihen koneeseen niin paljon kulu, enemmän lämmitin vie näillä ilmoilla.
Purjetta vain ylös kiskomaan. Kevyt purje, helppo homma.
Täysin purjein aallonmurtajan aukosta ulos.
Piirivalve kävi jälleen kerran tunnistamassa. Viimeksi yritin että kirjoita nyt se purjenumero teidän tietokantaan. Ei näköjään uskonut, no sama se minulle, siinähän käyvät ihastelemassa.
Hyvin meni, kunnes ei mennyt hyvin. Siinä mielessä meni huonosti että tuuli tyyntyi. No minullahan oli sitä biovapaata dieseliä, kone käymään ja eteenpäin.
Määränpää alkoi näkyä, Naissaari. Tänne oli rakennettu komea aallonmurtaja. Tai siis vanhaa oli korjattu ja vahvistettu.
Tilaa on minulle hyvin.
Hienoksi on laitettu paikat. Kävin jututtamassa satamakapteenia. Jälleen oli vaihtunut, nuori neito oli tiskillä. Yritti minulle suomea puhua, minä että puhutaan eestiä niin ymmärretään molemmat.
Otin fillarin ja läksin etelään johtavaa tietä.
Saavuin vanhalle hautausmaalle, astuin portista sisään.
Katselin vähän ympärilleni, orientoituakseni.
Kunnes löysin kohdalle. Seisoin pitkään lippalakki nyrkkiin puristettuna. ja mietin ja muistelin menneitä.
Petka on poistunut, hyvästi jää Petka. Monesta ihmisestä sanotaan että oman tiensä kulkija, Petkalle se kyllä oli ansaittu nimi.
Otin repustani kynttilän jonka sytytin haudalle. Olen täyttänyt antamani lupauksen Petkalle.
Aika oli loppunut tiimalasista
Lähdin takaisin, alta tämän Petkan tekemän hautausmaan portin.
Minä jatkan valitsemallani tiellä…