Kävin aamukävelyllä sateessa. Remonttia on on taloissa tehty, paljon on vielä tekemättä. Tässä 2 samanlaista taloa. Näillä piirustuksilla on neuvostoliitossa tehty kymmeniätuhansia taloja. Lähin on korjattu, tai ainakin villaa päälle ja rappausta.
Tämä taas on alkuperäisessä asussaan.
Kävelin takaisin kotiin päin. Mietin mitä tekisin.
Tuossa vieressä onkin lastentarha, vanhemmat veivät lapsia tarhaan. Kysyin saanko minä lapsen päiväksi? Olisin hyvä lastenvahti, voisi tehdä jotain hyödyllistäkin. Niin minäkin sain lapsen.
Katselin lapsen kanssa piirrettyjä, niissä oli juna pääosissa. Junia onkin kiva katsella.
Sitten päätimme että lähdemme junaa katsomaan, oikeaa junaa.
Tulimme rautatien varteen, ei näy junaa. Minä sain 2 vuotiaalle esitellä taitojani. Kerroin että kohta juna tulee, minä tiedän. No osaanhan minä aikatauluja lukea, ei lapsi sitä ymmärtänyt.
Niin sieltä mutkan takaa pyyhkäisi Stadlerin tekemä Flirt. Minä rennosti kuljettajaa morjenstin, lapsi vilkutti kovasti. Juna vastasi että ”tuut tuut”. Se oli meille riemun hetki. Ei silti, olen kyllä junan vihellyksiä ennenkin kuullut. Itseasiassa aika montakin kertaa, silti se aina sydäntä lämmittää.
Nuorella miehellä ei ollut rattaassa polkimia, lykkäsi jaloilla vauhtia niin että sain juosta perässä.
Päädyimme tänne leipätehtaan myymälään. Tuoksun perusteellakin tänne löytää.
Matkaan tarttui tälläinen limppu. Juuri paistettu limppu on maailman paras asia.
Vähän meinasi vielä rakeita ennättää selkään viskata. Jos nuorelle miehelle ei muuta mieleen jää raskaasta korona ajasta, niin se ainakin jää, että joka päivä leipää ostamaan. Ja että onu osaa lukea aikatauluja ja tietää milloin junat tulevat.