Tämä mies, Admiraali, Fabian Gottlieb von Bellingshausen, on Saaremaan suuri poika. Teki Antarktisella tutkimusmatkaa 1819-1821. Eli siitä on nyt sitten 200 vuotta.
Sen kunniaksi kaivettiin rahaa mistä vain saatiin ja ostettiin tuollainen purjelaiva. Hollannissa rakennettu 24 metrinen purjelaiva. Siihen ostettiin uudet koneet ja paljon muuta tehtiin. Se oli tosi iso projekti, kokeneita matkaamisen ja matka ammattilaisten yhteistyöllä se ponnistus onnistui. Lähtö oli Gronstdista, kuten sillä alkuperäisellä retkikunnalla. Tarkoituksena oli vähän tutkia merta ja ekosysteemiä matkalla. Matkasta tehtiin myös tv sarja, jota minäkin seurasin mielenkiinnolla. Miehistönä toimi etappi kerrallaan eri alojen ammattilaisia. Oli siellä Eestin Presidentti Kersti Kaljulaid myös miehistönä, oli etapin Argentiinasta Antarktisele. Vierailtiin eri maiden tutkimusasemilla ja kaikkea. Väkeä oli yhteensä kierroksella 100 ihmistä, joka satamassa joku lähti pois ja uusia tilalle. Oli siellä monet myös koko reissun.
Olivat Argentiinan edessä rannikolla paluumatkalla, kun mieleen kuulemma juolahti, että jos kävivi myös pohjoisjäätikön laidalla. Minä kyllä vähän luulen että ei se nyt ihan päähänpisto ollut, kyllä sitä oli mietitty jo lähtiessäkin. Se meni persiilleen kun koronavirus alkoi ahdistella, tulivat eteläamerikasta sitten Saaremaale pakolaukkaa. Laiva lähti myyntiin, mutta vaikka ottajia olisi varmasti, niin sellaisia haluajia, joilla on rahaa riittävästi on vähän.
Lueskelin jokinaika sitten, että Admiral von Bellingshausen on tuolla Roomassaaren satamassa. Otin fillarin ja läksin katsomaan. Eihän siellä ollut kuin se Katariina Jee. Satamakapteeni kertoi että se on nostettu kuiville Nasvan satamassa.
Ei kun ratas alle ja kohti Nasvaa. Siellähän on näitä venetehtaita, eli veistämöitä useampiakin. Edessä oli tehtaan portti jossa luki että asiattomilta pääsy kielletty.
Sekös minua pidättelee, mietin toimintasuunnitelman. Jos joku tulee kysymään mitä teen laivatehtaassa, vastaus on että tuo laiva on kuulemma myynnissä. Näytän lompakon reuhkaani todistukseksi asiastani.
Siinä se Admiral von Bellingshausen oli laiturissa, katselin kun mies kantoi tavaroita autosta laivaan. Esittelin itseni kohteliaasti, kerroin tulleeni katsomaan Saaremaan suuren pojan mukaan nimettyä laivaa. Kysyin että voisinko tutustua vähän laivaan? Juu, tottakai, tule vain, oli vastaus.
Se oli aika suuri, alunpitäen tehty yhden rahamiehen perheelle meriseikkailuihin. Mies joka esitteli minulle laivaa kertoi lähtevänsä pienen porukan kanssa Ruhnuun ja Riikaan purjehtimaan. Minä jatkoin matkaani, iloisella mielellä, kun olin saanut tähänkin tutustua.
Se mieskin, Amiraali von Bellingshausen tuntuu jo aivan perhetutulta, tuttavallisesti vain Fabian. Kun tuon laivan näen merellä niin tervehdin kättä heilauttaen.
Läksin takaisinpäin, kohti Kuressaarta. Alkaa Juhannuksen vietto, täällä ei olla ajasta jäljessä. Täällä ei vain lähdetä sellaisin hömpötyksiin, että kesän lyhimmän yön pakanallinen juhla siirrettäisi johonkin toiseen ajankohtaan. Kyllähän se Juhannuksen juhliminen pitää olla oikeana päivänä…