Kävin vähän hautausmaalla kävelemässä.
Panin puuhun linnunpöntön, ei tule kuolleille ikävä haudan hiljaisuudessa. On katsella ja kuunnella lintuja. Jos sellaisen palvelun saa jostain tilata, tilaisin sitten joskus haudalleni linnunpöntön. Olisi jotain tapahtumia edes siinä iankaikkisessa autuudessa. Tai en minä taida kyllä sinne autuuteen joutua. Taitaa olla suunta ihan toinen.
Kävin myös katselemassa uutta Lodjakodaa joen rannalla.
Siellä oli Jõmmu laiva kevätkunnostuksessa. Kuinkas ollakaan siellä oli myös työssä tuttavani Dimidri, venäjää murtava jokapaikanhöylä.
Tässä hänen ylpeytensä, vanha niittirunkoinen vene.Sillä on ollut jotain tekemistä tukinuiton kanssa. Oli kuulemma saanut koneen jopa käyntiin. En ole varma tuleeko siitä koskaan kalua.
Tuon Vanemuisen ovat saaneet jo kellumaan. Siinäkin ollut tolkuton työ, sitäkin Dimidri oli hitsaamassa.
Joki on hieno, mutta se on vain joki, ei meri.
Sitten päästään asiaan. Otetaan suuresta säkistä Helvetinpohjan hiiliä ja laitetaan grilliin palamaan helvetin tulella.
Sitten lyödään lihakäikäleitä tulelle, tälläkertaa ei shaslikkia. Niitä grillaillaan kunnes ovat kypsiä.
Sitten onkin jo niin kova nälkä. Lautaset ovat liian pieniä, ei sovi ruokaa niinpaljon kuin arvelee nälissään syövänsä. Suurempia lautasia ei ole tähän hätään.
Ei hätää, otan toisen lautasen ja alan laittamaan ruokaa kahdelle lautaselle. Hienostuneet syövät haarukka vasemmassa kädessä ja veitsi oikeassa kädessä. Maalaiset syövät kuulemma haarukka oikeassa kädessä. Tälläinen nälkäinen kulkija ottaa haarukan molempiin käsiin ja alkaa syödä. Hyvää oli.
Sitten olikin jo jälleen aika. Koira jöröttää kopissaan.
Tuli se sentään saattamaan portille, katseli Mazdaa jotenkin epäluuloisesti. Jotenkin että luuleeko se tuolla pääsevänsä pitkälle?
Ei muuta kuin automaattikanki D asentoon ja reilu 100 vakionopeus säätimeen ja sitten taas mennään.