Ihmeellistä jorinaa

Läksin aamulla fillarilla vetämään kohti toria.

Matkalla törmäsin, tai oikeastaan huomasin ennen törmäämistä tällaisen muistomerkin. Ensin ajattelin, että se on joku Eestin vapaussodan aikainen merkki. Eipä sittenkään taida olla. On kirjoitettu että: ”Kunnia ja kuuluisuus työläisten vapauden edestä kaatuneille taistelijoille.” Tuossahan on tuttu äijä knalli päässä oikeassa reunassa. Lenin se siinä johtaa vallankumousta.

Päädyin tänne torille jossa jo täysi tohina päällä.

Keltaliiviset maatalous ja ruokaviraston tarkastajat tarkistaa että kyltit on tuotteissa oikein. Hyvä niin.

Minä menin kahvilaan, cappucino ja pari lihapiirakkaa ja yksi kiluleipä. Hyvä päivän aloitus.

Täällä joen toisellapuolella näkyi jotain toimintaa, lähdin tarkkailemaan.

Päästemiehet harjoittelee. Tuo kauimmainen auto imi merivettä, pumppasi sitä tähän lähempänä olevaan autoon. Josta pumpattiin näille ruiskumiehille. Kolmas auto kävi myös kauimmaisen luona täyttämässä tankin ja tuli takaisin ja tuollaiseen altaaseen pumppasi veden. Lämmintä on lähemmäs 30 ja äijillä osalla täysi varustus seljässä.

Kovia jätkiä, hyvä harjoitella välillä vähän, ettei mene tosipaikassa miettimiseksi.

Jatkoin matkaa, mikäs talo tämä on? Kylttejä oven vieressä.

Pärnun eläkeläisten liitto, sekä iäkkäiden yhdistys nimeltä ”Elämän riemu.” Ilahduin ensiksi että olisiko siellä minulle sopivaa seuraa. Eipä ollut, oli erityisen vanhoja ihmisiä. Istuivat totisena minua katsoen.

Paras kun etsin omat riemuni. Panin fillarin kuitenkin invaliidi pyöräilijöiden parkkikohdalle ja hyppäsin kõrtsiin.

Siellä oli tälläiset paksut neidot tarjoilemassa. Kysyin että mitä tarjoilijat tarjoilevat? Sanoivat että ota shaslik, se on hyvää.

Hirmu shaslik, tuollaisia nyrkin kokoisia lihapaloja ja hatullinen perunoita. Hyvää oli.

Kun tulin takaisin satamaan, satamakapteeni sanoi että voisit siirtyä toiseen laituriin. Tulee 40 venettä ja huomenna turistit ajetaan pois. Kun et ole turisti niin mene tuohon, siinä on tyhjä kohta. Minä hyvästelin naapurit ja läksin.

Naapurit kyseli että minne lähdet? Kerroin että tuohon kauas, siellä on minun kohtani.

Pääsin hyvään seuraan.

Iltasella katselin että äijät on tuolla sisällä. Liikettä näkyi verhojen välistä.

Peter pyyhkäisi ovelle tuiman näköisenä, alkoi nauramaan, tule sisään. Olivat huomanneet että veneeni kadonnut, luulivat että olin lähtenyt pois.

Ovessa on kyltti turisteille. Varoitus, vieras älä tule. Ilman lupaa sisään tulijat tapetaan. Pursiseuran eläkeukot istuu siellä välillä, ottaa välillä vähän snapsia ja juttelee. Juteltiin ja kerrottiin tarinoita, mukavia äijiä. Kertoivat vanhoista hyvistä ajoista, minä kokemuksiani suomesta ja muualta.

Elämän karuselli pyörii välillä kovempaa, välillä hiljemmin. Kyydissä pysyn kuitenkin, vaikka joskus näyttää myöskin liian hitaalta.

Että omalla vastuulla sitä tässä karusellissä kierretään.

Minäpä tempaisin rattaalla torille, toreilla aina tapahtuu. Tänne oli tullut Eestin mansikat myyntiin.

Iloinen nuori neito sanoi että maista mansikoita, minä olin heti myyty ja ostin kilon.

Melkein yhtä hyviä kuin Saaremaan mansikat.

Keväällä jokapuolella oli myynnissä kreikan mansikoita, niitä en ota ilmaiseksikaan. Niissä on vähän mansikan tuoksua, mutta ne on väärennettyjä.

Minulla naapurit vaihtuu tiuhaan, ruotsalaiset tulivat ja lähtivät.

Puolalaiset kävivät yhden yön nukkumassa. Kyllä minä katsoin että mitähän tästä tulee kun pakittivat viereeni. Puolalaisista on niin monta, aivan älytöntä temppuilua rantautuessa nähnyt. Näillä kyllä oli sellainen saksalainen kuri ja järjestys. Kippari huuteli komentoja, mihistö teki ja vastasi kun oli tehnyt annetun tehtävän.

Mooseskin ilmestyi viereeni, perässä saksan lippu. Toiselle puolelle tullut tuollainen katamaraani, suomalaisia.

Mooseksella oli hieno vene.

Ja oikein matto laiturilla. Yksin näytti Mooses veneilevän, ehkä ajatteli että matto houkuttelee Pärnun tyttöjä veneeseen. Ehkä näki neitolauman minun veneessäni. Eikä minulla edes ollut mattoa.

Tällainen vene kävi myös laiturissa, perässä suomenlippu. Piti oikein käydä kysymässä että tulitko suomesta tuolla? Ei kuulemma tullut, kehui asuvansa Pärnussa. Oli muuttanut nyt keväällä tänne.

Oli uusi asukki ja vähän kuutamolla. Näytin lippua ja kysyin tunnetko? Eestin lipun tunsi, toista ei. Minä että sehän on kotikaupunkisi Pärnun lippu…

Aamu alkaa Pärnu Jahtklubilla kuten aina, aurinko paistaa jos ei sattumalta sada.

Vieressä on suomalaisten purjevene, niille laittoivat suomenlipun. Tai voi olla että tuo satamakapteenin kesäapulainen olisi minullekin laittanut, pitää turistina.

Koirat vie ihmiset tutustumaan. Tässä aamulla käveli kaksi miestä vastatusten. Toinen alkoi kysellä että onko uros? Onko ärhäkkä? Antoivat koirien tutustua, haistelivat ensin toistensa persereikää, sitten haistelivat munat. Miehet tutustuivat ihan verbaalisesti, kuinka vanhat on koirat ja minkä rotuiset ja niin edelleen. Eivät menneet haistelun tai haistattelun asteelle, vaikka sanotaan, että ihmisistä tulee lemmikkiensä oloisia, vai onko se toisinpäin.

Tänne on kerääntynyt tällaisia ihmeellisia veneitä, merkiltään joku Axopar. Toisessa oli 2kpl 300 hevosen perämoottoreita, toisessa oli 2 kappaletta 350 hobusen aparaatit. On kuulemma muotiveneitä, kertoi joku rannalla.

Paljon on veneitä, muutama tyhjä kohta. Omistajat on Latviassa kilpailemassa, tulevat kuulemma viikolla takaisin. Ajavat kuulemma turistit pois vieraslaiturista. Kietäydyin, sanoin etten lähde. Lupasivat etsiä jonkun kohdan jossa saan olla.

Vieraitakin kävi keikistelemässä kannella. Voivottelivat että vene heiluu. Ei se mitään heilunut,.

Minä kävin bussiasemalla. Lux Express oli lähtökuopissa.

Bussi sai ihmiset kyytiinsä.

Sinne lähti Lux Express. Minä heilautin sille kättä, vetäisin lippalakin syvemmälle päähän ja jatkoin tarpomista. Scania voimanpesä sanoi mur mur ja sinne häipyi.

Kihnussa vielä aamulenkki, ehdin vetäistä eilen illalla ja tänä aamuna yhteensä reilu 20km rattaalla.

Kurase kaupassa myynti käy korkeilla kierroksilla. Nyt tehdään koko vuoden tiliä, myyjä oli väsyneen näköinen.

Aamusta iltaan sama ralli päällä.

Kiinnitin huomiota että on täällä ennenkin törmäilty autolla, eikä siihen edes juhannusta tarvittu. Nyt poliisit tulevat omalla veneellä ja niillä on auto valmiina Kihnun rannassa. Pääsevät yllättämään. Ennen tulivat autolla laivalla, ihmiset soitteli kaikki juopot läpi että nyt on poliisit tulossa.

Kävin vielä katsomassa tätä Kalevipoikien leikkikalua. Kyllä on vehkeessä suuri ruori, ihan tolkuttoman suuri. Luulisi että on hankala, eihän siitä sovi edes ohi millään kulkemaan.

Valmistelin lähtöä, veli saksalainen tuli. Kävin laituriin auttamassa, yksin kun oli liikkeellä. Saksalaisia näkyy muuten enemmän kuin suomalaisia.

Liput liehuu, on aika lähteä.

Muutama vene jäi.

Taakse jää Kihnun saari. Kivahan Kihnussa on käydä.

Purje vie ja tuuli tuulettaa eestin lippua saalingissa.

Tuollapäin pitäisi Pärnu löytyä.

Ja alkoikin kaupunki näkyä.

Vastaan tuli Lady Bella, latvialaiset. En tiedä miksi niillä tämä Ruhnun viiri on vasemmassa sakarassa, onkohan sillä joku merkitys?

Vastaan tuli myös tälläinen saunalautta, ei kyllä hyvältä näytä.

Sitten alkoi tapahtua, perskuta, tuollainen pyyhkäisi veneen keulan edestä. Hirveää kyytiä.

Jätkä vetää kohti tuota aallonmurtajaa vauhdilla, umpiluu pää.

Sitten vetää nyöristä ja leija vetää miehen lentoon. Lentää aallonmurtajan yli. Kun minä tulen vanhaksi ja en jaksa purjehtia, ostan tuollaisen. Saa vauhdin hurmaa.

Saavun määränpäähän, Pärnu Jahtklubi.

Laiturissa oli suomalainen purjevene, rannassa lipputangossa suomenlippu.

Pieni päivämatka, maratonin verran vain.

Raivaus sukeltajat harjoittelivat Abrukalla, siitä vain kaverin tönäisemänä mereen. Olihan täälläkin satamassa uiminen kiellettyä, kuten näköjään jokaisessa satamassa. Sukeltaa nähtävästi saa.

Aikansa sukeltaja etsi kunnes löysi.

Sarvimiina. Epävakaa kapine, samanlainen kuin raskaana oleva nainen. Ei tiedä milloin ja mistä syystä räjähtää.

Heräsin aikaisin aamulla. Kuten melkein joka aamu herään, aiemmin tai myöhemmin.

Merisää ei mitään ihmeellistä lupaa. Liivinlahdelle itätuulta, eli vastaiseen, sadekuuroja. Sekä sanat ”on ukkosta” Esim suomenlahdelle ennuste on ”voi olla ukkosta.” Kuulostaa pieneltä erolta, ei välttämättä ole.

Ei kun köydet irti ja menoksi.

Aallonmurtajan aukosta ulos.

Sinne jää Abruka utuun.

Idässä alkaa aurinko valaista, kokka kohti itää.

Heikkoa on tuuli. Välillä nousi muutamaan metriin, sekin vastaista.

Kihnun saaren vieressä tuli purjelaiva vastaan, Moonlaid. Eikä sitä sadetta eikä ukkosta tälläkertaa onneksi kuitenkaan näkynyt.

Satamassa oli Kalevi jahtklubin kalevipojad sekä pari purjevenettä Latviasta.

Nämä ovat kilpapurjehtijoita, kuten melkein kaikki Baltiassa. Ei nämä ymmärrä sellaista kuin huvikseen purjehtimista. Eivät varmaan osaa iltakävelyäkään hautausmaalla vaan juoksevat kuin esteradalla hautojen yli.

Muhun miehetkin tulivat takaisin sen uisun kanssa. Minä huikkasin että: ”Tere muhu mehed.”

Kävin vielä fillarilla kylillä.

Hienoa mastomännikköä.

Eipähän täällä paljon ole tapahtunut siinä välissä kun poissa olin. Mitä nyt joku Kihnulainen kännipäissään mäntyyn autolla vetäissyt. Nykyään harvinaisempaa, ennen jokapäiväistä.

Kissankellot näyttää iltaa, oli hyvä päivä, jälleen.

Kävin aamulla katselemassa rannalla jossa eilen se Perestroika pisteli parastaan.

Kokosta vieä vieno suitsu nousi.

Sitten hyökkäsi tuollainen maataistelukone.

Pöyhi vähän kokkoa ja läksi pois.

Ei löytynyt kuin yksi kuollut juhannusaaton jäljiltä.

Aika vähissä oli elävätkin aamusta. Joutsen rähjäsi tälle yhdelle jälkeenjäävälle poikaselleen.

Jonka jälkeen nämä seurasivat kiltisti.

Lähtivät uimaan selvemmille vesille.

Sitten alkoi tapahtua, purjevene ja jonossa moottoriveneitä tulossa. Purjevene Tanskasta tuli suoraan minun viereeni.

Moottoriveneet pääsivät myös, tuossa on muuten 5 solmun nopeusrajoitus. Kyllä moottoriveneilijöitä harmittaa, kun koko kanavan pitäisi niin hiljaa ajaa. Eipä sitä oikein kukaan noudata.

Muilla oli suuremmat tankit, luulen. Tämä latvialainen joutui käymään tankkaamassa.

Reilu 400 litraa dieseliä tankkiin, minä liikkuisin ja lämmittäisin venettä sellaisella määrällä aika monta vuotta.

Tuli aika panna ratas säkkiin.

Sekä nollata trippi mittari. Reilu 200 kilometriä Kuressaarta mittarissa.

Kävin Oskaria tervehtimässä ja kertomassa että olen lähdössä. Meidän täytyy selvittää laskut ennen lähtöä, en tiedä milloin tulen takaisin. Teimme hyvän diilin tämän kanssa. Tämä että tule uudestaan, lupasin tulla.

Heilautin kättäni reteesti lähtiessä. Minulla on joka kerta Kuressaaresta lähtiessäni vähän haikea mieli.

Sinne jäivät.

Minun määränpääni oli lähellä. Abrukan saari.

Kiertelin pitkin saarta tutkimassa paikkoja. Kiva pieni saari. Kannatti tulla käymään.

Aamulla heti kaupungille, oli võidupühan paraati ja juhlapuheet. Ekassa osastossa marssi Kodukaitseliidu miehet.

Seuraava aalto oli kodukaitse naiset. Näyttää tuo hameenhelman pituus olevan riippuvainen iästä, ei arvoasteesta.

Kolmas aalto oli Kodutütred ja siinä perässä oli Nuoret kotkat, eli poikien osasto. Siihen ei riittänyt kuin 3 nuorukaista. Sitä en tiedä mikä tuo viimeisin äijä kiväärin kassa oli. Olisiko se ollut minun paikkani.

Juttelin joskus Võrun kodukaitseliidun miesten kanssa, ehdottivat että kun olet aikaansaava mies tule meidän joukkoon. Se jäi tekemättä kuitenkin muutamastakin syystä. Sen verran olen kuitenkin juonessa mukana että lehti tulee kotiin.

Puheita kuitenkin pidettiin.

Kunnes tuli kaatosade ja ajoi yleisön pakosalle. Aikä nopeasti loppui myös juhlapuheet sateessa ilman yleisöä.

Vettä syöksi myös maan alta patsaina.

Eihän sitä sadetta kestänyt kuin tunnin, sitten jälleen juhannus aurinko.

Näitä plakaateja oli laitettu Kuressaareen jokapuolelle. Juhannusjuhlat rannalla, esiintyy Perestroika, vapaa pääsy. Enpä ollut ennen tähän Perestroikaan tutustunutkaan. Siihen Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin perestroikaan kylläkin. Se Gorbatšovin perestroika oli kyllä epäonnistunut. Tämä Perestroika oli vetävää lajia.

Ihmisiä alkoi suunnistaa kohti ääntä.

Siellä pauhaa Perestroika.

Sieltä sitä Perestroikaa tuli ämyreiden täydeltä, niin että ranta roikaa.

Kokko palaa ja kuumentaa vielä tunnelmaa.

Kevyt tuuli lietsoo kokon ja Perestroikan täyteen vauhtiin.

Välillä tuutista pukkasi Saaremaan valssia. Sanat joissa kerrottiin Saarenmaan kesäkuun öistä, veti kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Kaikki alkaa pyöriä kuin nopeutetussa filmissä. Eläköön Perestroika, sitä pitää saada lisää…

Yritin kuumissani nukkua yön tuossa. Ei onnistu, hyttyset inisevät korvissa ja ei saa nukuttua.

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin taas vetäistä aamulenkin rattaalla, vaihteeksi Roomassaareen.

Eihän sinne ole kuin kullin luikaus, sanovat paikalliset. Tosin täytyy osata paikallista kieltä ja saaren murretta, että selviää tästäkin sanonnasta ne pienetkin elämän nyanssit.

Takaisin tullessa katsoin että täälläpäs on liikettä, täällä lentoasemalla.

Ihmisiä seisoi odottamassa bussia ja taksit odottamassa matkustajia.

Lentokone taas oli pantu kaapeliin kiinni ja siitä purettiin matkatavaroita. Eipä tullut koneesta tuttuja, ei. Hukka reissu.

Huristin takaisin Kuressaareen.

Oskari oli jo tullut töihin ja kyseli että milloin se ja se vene tuli? En minä niitten aikoja merkitse ylös vaikka satamakapteenin apulainen olenkin.

Saksalaiset tulivat, ne kelpasivat minun viereeni.

Helmud oli tullut puolisonsa kanssa käymään, oli kuulemma 10 vuotta sitten viimeksi käynyt. Oskari sanoi minulle, en minä millään kaikkia muista, näille sanoi että juu, tuttavan näköisiä olette.

Sitten tulivat pääkaupungin pojat tuollaisella vehkeellä. Kyllä kävi armoton pärinä, näytti että laiva kaatuu kun pani toisen koneen pakille ja toisella eteenpäin. Ja tietysti kaasua reilusti. Sitten vielä keulapotkurilla huudattaa niin perhanan tavalla. Vesi aivan vaahtosi ja muut katselivat suu auki tätä esitystä.

Lämpömittari näytti 30 astetta veneessä.

Fillarin mittari näytti 200km fillarissa, sen verran tullut ajettua kuressaaressa.

Kaikki on valmista, odotan juhannusta saapuvaksi. Itse asiassa kun tämä juttu on internetissä täällä onkin juhannus aatto. Eli jaanilaupäeva, ei võidupüha…

Olen melkein joka aamu käynyt rattaalla Roomassaaressa. Ennenkuin päivä kuumenee niin on hyvä ajella.

Kävin katsomassa punaista laivaa.

Sekä valkoista laivaa.

Sekä näitä huviveneitä. Ketään ei liiku missään, satama täysin autio.

Tai olihan siellä yksi kimalainen surraamassa.

Tempaisin takaisin Kuressaare satamaan, Oskari oli tullut töihinsä. Aloimme juttelemaan rokotteista. Yksi ohikulkija kimmastui puheistamme, alkoi pitämään palopuhettaan. Kuinka ei ole lapsiansa rokottanut, eikä ole lapset saaneet silti näitä lasten rokkoja. No minä kysymään että mitäs jos olisivat saaneet? Tämä että ne taudit on luonnollisia.

Minä toin miehelle veneen roskiksesta pahaksi menneen leivän. Kokeile tuo syödä, tulee luonnollinen tauti, älä kuitenkaan lapsille anna. Kysyin että syötkö pilaantuneita ruokia että tulee luonnollinen mahatauti? Kannattaako sairaita ihmisiä lääkärille yleensäkään viedä, ettei mene hyvät taudit hukkaan? Nauroin päälle, nuori mies lähti loukkaantuneena pois, me jäätiin Oskarin kanssa jatkamaan jutusteluamme. Naurettiin, olemme molemmat puhevikaisia, kumpikaan ei osaa sanoa õ aakkosta oikein. Saarelaiset ei sitä osaa murteen takia ja minä en myöskään opi.

Nyt alkaa olla se aika, Eestin maasikad.

Ostin ensi alkuun kilon maistiaisiksi.

Hyviä ovat, oikein hyviä.

Sitten alkoi tapahtua, suomalainen purjevene. Jo toinen suomalainen purjevene tänä kesänä.

Oskari sanoi että ohjaa sen minun viereeni. Minä että älä sitä tee, minä en jaksa kuunnella suomalaisia. Eipä ne tahtoneetkaan tulla, vaan tahtoivat jäädä laiturin toiseen päähän. Tuon Latvialaisen viereen. Niillä molemmilla on 2 koiraa, nyt riittää juttua koirista.

Olen alkanut odotella sitä Juhannus aattoa. Pakanallista yöttömän yön juhlaa, sopii tällaiselle pakanalle oikein hyvin.

Lämmintä pukkaa…

Aamulla tämä Uuno Turhapuron näköinen Itävaltalainen otti ja tempaisi koneen käymään. Sinistä savua suitsuttaen lähti, en tiedä mihin. Yritin pariin otteeseen jutella, osasi vain saksaa. Sinne häipyi verkkopaitamies.

Minä tasapainoilen Tuulen ja Auringonlaskun välissä. Tuulta ei ole, aurinko kiertää vanhaan malliin.

Nooruse, eli nuoruus. Sieltä päin tulijoilla on kärkikolmio, eli nuoremmat antavat tietä vanhemmille.

Tuolla Nasvan takana on Mändjala camping. 10 kilometriä vetäisin rattaalla niin että heilahti.

Uimaranta, otin ja kävin uimassa. Hiekka polttaa varpaita.

Suositellaan että laitetaan kahdet maskit jalkaan, yhteensä 4 maskia. En kuitenkaan laittanut vaan kirmaisin kuumalla hiekalla, nuoruuden innolla kuin kauris veteen.

Ravintola joka nyt oli tyhjillään mainosti, että meillä notkuvat pitopöydät. Kaksi vaihtoehtoa, ruokaa lyödään niin paljon että pöydät notkuvat, tai pöydät on niin kehnot että siksi notkuvat.

Rannan männyissä oli komeat poika, oksat jököttämässä meren suuntaan. On niin kuuma että ei jaksa blogia kirjoittaa. Kokeilen huomenna uudestaan…