Aamulla tämä Uuno Turhapuron näköinen Itävaltalainen otti ja tempaisi koneen käymään. Sinistä savua suitsuttaen lähti, en tiedä mihin. Yritin pariin otteeseen jutella, osasi vain saksaa. Sinne häipyi verkkopaitamies.
Minä tasapainoilen Tuulen ja Auringonlaskun välissä. Tuulta ei ole, aurinko kiertää vanhaan malliin.
Nooruse, eli nuoruus. Sieltä päin tulijoilla on kärkikolmio, eli nuoremmat antavat tietä vanhemmille.
Tuolla Nasvan takana on Mändjala camping. 10 kilometriä vetäisin rattaalla niin että heilahti.
Uimaranta, otin ja kävin uimassa. Hiekka polttaa varpaita.
Suositellaan että laitetaan kahdet maskit jalkaan, yhteensä 4 maskia. En kuitenkaan laittanut vaan kirmaisin kuumalla hiekalla, nuoruuden innolla kuin kauris veteen.
Ravintola joka nyt oli tyhjillään mainosti, että meillä notkuvat pitopöydät. Kaksi vaihtoehtoa, ruokaa lyödään niin paljon että pöydät notkuvat, tai pöydät on niin kehnot että siksi notkuvat.
Rannan männyissä oli komeat poika, oksat jököttämässä meren suuntaan. On niin kuuma että ei jaksa blogia kirjoittaa. Kokeilen huomenna uudestaan…