Olipa hyvä että osasin valita oikean päivän saaremaalle tuloon. Tänään ei olisi onnistunut yhtä hyvin kuin eilen.
Pää ei toimi kuumuudessa, eihän tuo ole Latvian lippu. Latvian lippu on väreiltään peilikuva, valko puna valko. Tämähän on Itävalta, no kappteeni ja vene oli kyllä vähän Latvian venäläisen näköisiä.
On niin kuuma että piti ottaa ratas alle, että saa tuulen virettä.
Tie on sirgeä, antaa mennä vaan.
Matkalla Roomassaareen.
Satama oli tyhjä, tyhjä ihmisistä.
Katariina Jee oli jätetty yksin.
Mutta mikäs se siellä heinikossa pilkistää?
Sehän on Eestin valtion rauhoitettu geodeetillinen piste. Ei ollutkaan hautakivi.
Myöhemmin kyllä päädyin hautausmaalle, kuten melkein kaikki kuulemma päätyvät.
Kalmistu tie, sinne vie.
Hautausmailla on viileä ja rauhallinen tunnelma. Ainoastaan sääsket vainoavat eläviä.
Jano olisi ollut ja vettä kaivossa. Jotenkin haudan vieressä kaivosta vesi ei maistu. Tai en tiedä maistuuko, en halunnut kokeillakaan.
Miksiköhän ne laittavat haudan päätyyn tuollaisen synkän näköisen lammaspaimenen murjottamaan? Olikohan vainaja omaisten epäsuosiossa?
Hapan naamainen kuvatus ja vielä reikä otsassa.
Nuo uskonnolliset merkit ja niiden symbolit ovat usein aika ihmeellisiä. Miksi kirkon katolla on risti? Ristille on kuulemma naulattu ihmisiä, on kyllä synkät merkit oven pielessä josta kirkkoon mennään. Eikö mitään iloisempaa voisi olla?
Panisivat vaikka tuollaisen puun siluetin.
Kävin täällä Nasvassa, joen rannalla. Sinne oli saatu Eu rahoilla tällaiset rakennelmat.
Euroopan unioni, jonne verorahoja mennä vilistää, lähettää rahaa sitten takaisin. Tänne oli sitten lähetetty 3/4 miljoonaa että tehdään rannoille tällaiset kalastus kohdat. No kai ne sitten on tarpeellisia.
Kuuma on. Uida ei tahdo, eikä luvatakaan. Kävi tuttavia eestiläisiä kylässä veneessä, nauroivat niin riemukkaasti kun kännykkäni alkoi soida. Kännykästä raikui ilmoille Saaremaan valssi, ala Georg Ots…