Olen melkein joka aamu käynyt rattaalla Roomassaaressa. Ennenkuin päivä kuumenee niin on hyvä ajella.
Kävin katsomassa punaista laivaa.
Sekä valkoista laivaa.
Sekä näitä huviveneitä. Ketään ei liiku missään, satama täysin autio.
Tai olihan siellä yksi kimalainen surraamassa.
Tempaisin takaisin Kuressaare satamaan, Oskari oli tullut töihinsä. Aloimme juttelemaan rokotteista. Yksi ohikulkija kimmastui puheistamme, alkoi pitämään palopuhettaan. Kuinka ei ole lapsiansa rokottanut, eikä ole lapset saaneet silti näitä lasten rokkoja. No minä kysymään että mitäs jos olisivat saaneet? Tämä että ne taudit on luonnollisia.
Minä toin miehelle veneen roskiksesta pahaksi menneen leivän. Kokeile tuo syödä, tulee luonnollinen tauti, älä kuitenkaan lapsille anna. Kysyin että syötkö pilaantuneita ruokia että tulee luonnollinen mahatauti? Kannattaako sairaita ihmisiä lääkärille yleensäkään viedä, ettei mene hyvät taudit hukkaan? Nauroin päälle, nuori mies lähti loukkaantuneena pois, me jäätiin Oskarin kanssa jatkamaan jutusteluamme. Naurettiin, olemme molemmat puhevikaisia, kumpikaan ei osaa sanoa õ aakkosta oikein. Saarelaiset ei sitä osaa murteen takia ja minä en myöskään opi.
Nyt alkaa olla se aika, Eestin maasikad.
Ostin ensi alkuun kilon maistiaisiksi.
Hyviä ovat, oikein hyviä.
Sitten alkoi tapahtua, suomalainen purjevene. Jo toinen suomalainen purjevene tänä kesänä.
Oskari sanoi että ohjaa sen minun viereeni. Minä että älä sitä tee, minä en jaksa kuunnella suomalaisia. Eipä ne tahtoneetkaan tulla, vaan tahtoivat jäädä laiturin toiseen päähän. Tuon Latvialaisen viereen. Niillä molemmilla on 2 koiraa, nyt riittää juttua koirista.
Olen alkanut odotella sitä Juhannus aattoa. Pakanallista yöttömän yön juhlaa, sopii tällaiselle pakanalle oikein hyvin.
Lämmintä pukkaa…