Luvatta sisään tulijat tapetaan.

Läksin aamulla fillarilla vetämään kohti toria.

Matkalla törmäsin, tai oikeastaan huomasin ennen törmäämistä tällaisen muistomerkin. Ensin ajattelin, että se on joku Eestin vapaussodan aikainen merkki. Eipä sittenkään taida olla. On kirjoitettu että: “Kunnia ja kuuluisuus työläisten vapauden edestä kaatuneille taistelijoille.” Tuossahan on tuttu äijä knalli päässä oikeassa reunassa. Lenin se siinä johtaa vallankumousta.

Päädyin tänne torille jossa jo täysi tohina päällä.

Keltaliiviset maatalous ja ruokaviraston tarkastajat tarkistaa että kyltit on tuotteissa oikein. Hyvä niin.

Minä menin kahvilaan, cappucino ja pari lihapiirakkaa ja yksi kiluleipä. Hyvä päivän aloitus.

Täällä joen toisellapuolella näkyi jotain toimintaa, lähdin tarkkailemaan.

Päästemiehet harjoittelee. Tuo kauimmainen auto imi merivettä, pumppasi sitä tähän lähempänä olevaan autoon. Josta pumpattiin näille ruiskumiehille. Kolmas auto kävi myös kauimmaisen luona täyttämässä tankin ja tuli takaisin ja tuollaiseen altaaseen pumppasi veden. Lämmintä on lähemmäs 30 ja äijillä osalla täysi varustus seljässä.

Kovia jätkiä, hyvä harjoitella välillä vähän, ettei mene tosipaikassa miettimiseksi.

Jatkoin matkaa, mikäs talo tämä on? Kylttejä oven vieressä.

Pärnun eläkeläisten liitto, sekä iäkkäiden yhdistys nimeltä “Elämän riemu.” Ilahduin ensiksi että olisiko siellä minulle sopivaa seuraa. Eipä ollut, oli erityisen vanhoja ihmisiä. Istuivat totisena minua katsoen.

Paras kun etsin omat riemuni. Panin fillarin kuitenkin invaliidi pyöräilijöiden parkkikohdalle ja hyppäsin kõrtsiin.

Siellä oli tälläiset paksut neidot tarjoilemassa. Kysyin että mitä tarjoilijat tarjoilevat? Sanoivat että ota shaslik, se on hyvää.

Hirmu shaslik, tuollaisia nyrkin kokoisia lihapaloja ja hatullinen perunoita. Hyvää oli.

Kun tulin takaisin satamaan, satamakapteeni sanoi että voisit siirtyä toiseen laituriin. Tulee 40 venettä ja huomenna turistit ajetaan pois. Kun et ole turisti niin mene tuohon, siinä on tyhjä kohta. Minä hyvästelin naapurit ja läksin.

Naapurit kyseli että minne lähdet? Kerroin että tuohon kauas, siellä on minun kohtani.

Pääsin hyvään seuraan.

Iltasella katselin että äijät on tuolla sisällä. Liikettä näkyi verhojen välistä.

Peter pyyhkäisi ovelle tuiman näköisenä, alkoi nauramaan, tule sisään. Olivat huomanneet että veneeni kadonnut, luulivat että olin lähtenyt pois.

Ovessa on kyltti turisteille. Varoitus, vieras älä tule. Ilman lupaa sisään tulijat tapetaan. Pursiseuran eläkeukot istuu siellä välillä, ottaa välillä vähän snapsia ja juttelee. Juteltiin ja kerrottiin tarinoita, mukavia äijiä. Kertoivat vanhoista hyvistä ajoista, minä kokemuksiani suomesta ja muualta.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.