Aamulla heti kaupungille, oli võidupühan paraati ja juhlapuheet. Ekassa osastossa marssi Kodukaitseliidu miehet.
Seuraava aalto oli kodukaitse naiset. Näyttää tuo hameenhelman pituus olevan riippuvainen iästä, ei arvoasteesta.
Kolmas aalto oli Kodutütred ja siinä perässä oli Nuoret kotkat, eli poikien osasto. Siihen ei riittänyt kuin 3 nuorukaista. Sitä en tiedä mikä tuo viimeisin äijä kiväärin kassa oli. Olisiko se ollut minun paikkani.
Juttelin joskus Võrun kodukaitseliidun miesten kanssa, ehdottivat että kun olet aikaansaava mies tule meidän joukkoon. Se jäi tekemättä kuitenkin muutamastakin syystä. Sen verran olen kuitenkin juonessa mukana että lehti tulee kotiin.
Puheita kuitenkin pidettiin.
Kunnes tuli kaatosade ja ajoi yleisön pakosalle. Aikä nopeasti loppui myös juhlapuheet sateessa ilman yleisöä.
Vettä syöksi myös maan alta patsaina.
Eihän sitä sadetta kestänyt kuin tunnin, sitten jälleen juhannus aurinko.
Näitä plakaateja oli laitettu Kuressaareen jokapuolelle. Juhannusjuhlat rannalla, esiintyy Perestroika, vapaa pääsy. Enpä ollut ennen tähän Perestroikaan tutustunutkaan. Siihen Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin perestroikaan kylläkin. Se Gorbatšovin perestroika oli kyllä epäonnistunut. Tämä Perestroika oli vetävää lajia.
Ihmisiä alkoi suunnistaa kohti ääntä.
Siellä pauhaa Perestroika.
Sieltä sitä Perestroikaa tuli ämyreiden täydeltä, niin että ranta roikaa.
Kokko palaa ja kuumentaa vielä tunnelmaa.
Kevyt tuuli lietsoo kokon ja Perestroikan täyteen vauhtiin.
Välillä tuutista pukkasi Saaremaan valssia. Sanat joissa kerrottiin Saarenmaan kesäkuun öistä, veti kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Kaikki alkaa pyöriä kuin nopeutetussa filmissä. Eläköön Perestroika, sitä pitää saada lisää…