Ihmeellistä jorinaa

Nyt näitten kohtaajien kohtaamiset alkaa olla loppu. Laskivat juhlaliput veneistä alas ja monet jo lähtivät pois. Hyvä etelätuuli vie varmaankin hyvin kohti pohjoista. Pohjoiset suunnat ovatkin ainoat johon täältä lahden perukoilta pääsee.

Se ranskalainen yksinpurjehtija oli myös ottanut täältä kuukaudeksi paikan.

Tällä sattui huono tuuri. Se surullisen hahmon ritari, yksi näistä kohtaajista, sattui tulemaan tämän viereen. Kuunteli viikon tämän höpötyksiä. Satuin kävelemään vierestä kun fransmannilla petti hermo. Huusi tälle höpöttäjälle että fuck you, mitä se sinulle kuuluu kuinka minulla köydet ja purjeet ja vene on. Otti köydet irti ja lähti, nähtävästi kuitenkin tulee takaisin kun kerran köydet jätti laiturille. Läksi hermoja lepuuttamaan.  Sen jälkeen tämä höpöttäjä alkoi minua vainota, milloin lähdet, mihin lähdet. Ottaa kuulemma vhf puhelimella yhteyden merivartiostoon kun lähtee huomenna. Kun tuli Riiaan oli tuulta kuulemma 7 metriä ja vene broutsasi kahdesti. Ja sitä rataa, en ihmettele että fransmanni läksi tuulettumaan.

Ostin tuollaisen voimakortin, kävin vähän trammilla seikkailemassa huvikseni.Fillarillakin on kyllä tullut ajettua, Latviassa on tullut 230km rattaalla…

Se oli tälläkertaa Ecolines joka 13.50 eurolla toi Tartosta Riian kaupunkiin. Riiasta tuollainen piirakka ja kahvi bussiasemalta, aamupala.Tuollainen V8 voimanlähteinen voimanpesä olisi ollut kyydiksi tarjolla. Olisi vain itse pitänyt istua polkemaan. Mutta jos V8 pannussa vain yksi pytty toimii niin ei se kulkeminen kyllä onnistu. En lähtenyt polkemaan.Joten taksijonosta punainen auto. Tälle ohje Andrejosta Jahtklub, Espossija iela 1A. Äijä lähti posottamaan niin kiireesti ettei ”muistanut” mittaria päälle laittaa. Kohta huomautin, että maksan mittarin mukaan, tämä että oi oi anteeksi. Laittoi päälle.

Satama jossa on junarata on hyvä paikka. Yöllä ryskyttää sataman vieressä tuollaisia mahtimoottoreita. Satamassa naapuri kertoi että ei saa nukuttua, kun veturi myrisee. Minä että tulee hyvät unet, kun unen läpi kuulee työn äänet. Dieselin lattialla, kun tuhannen hevosen pannu ryskyttää tyhjäkäyntiä tulee maailman parhaat unet.

Lähdin seuraamaan Kreosiitin hajua ja kiskoja. Ajelin tietä kiskojen vieressäSanovat että kreosiitti on myrkyllistä, minusta siinä on hyvä haju kuin tervassa. Tuttu rautatien haju, hyviä muistoja tulee hajusta. Nämä pöllit on kreosiitissa uitettu. Kävin vieressä ihailemassa.Pusikossa oli piilossa veturi, äijät tuli ajamaan minut pois. Yritin kysyä ettekö tiedä kuka olen? Millä minä näille venäläisille itseni selkeäksi teen? Kiroilla osaan venäjäksi, niin osasivat nekin, paremminkin. Niin oli lähdettävä käpälämäkeen.

On äijillä vehkeet. Perskuta tuollainen 2 osainen dieseli, kylmät päät vastakkain. Molemmissa 3 akseliset telit, yhteensä 12 akselia. Moottoreissa voiman ääni. Mielenkiintoisia masiinoita…

Yksi ja puoli yötä tuli nukuttua vieterisängyssä. Outoa kun laineet ei yhtään liplata.

Aamulla ensimmäiseksi Emajokea katsomaan, vielä vesi virtaa.Sekä torille, näyttää paikallisillekin nämä kulttuurimustikat, eli pensasmustikat maistuvan.Eihän tuo mitään jos vähän maistelee.Koira on alkanut minun koirakseni, seuraa joka askelta.

Ulko oven ikkunasta tuijottaa, odottaa että eikö se jo tule ulos. Yhdessä on kiva kävellä, saman narun eri päissä. Minulla naru sentään kädessä, koiralla kaulassa. Siitä vieraatkin erottaa kumpi on kumpi. Yhdessä kävellessä kumpikin tahtoisi pitää päänsä, minne mennään ja kuinka kovaa. Olemme tehneet kompromissin, yleensä menemme sinne minne minä tahdon. Jos oikein kiinnostavaa tulee eteen, on koiralla veto-oikeus, sen narun välityksellä. kuten yhdysvaltojen presidentillä.

Meillä on paljon yhteistä. Ensi silmäyksellä ymmärsimme että olemme samaa sukua. Kummallakaan ei ole kantakirjaa, molemmat ovat tällaisia kovapäisiä, pihkainen varsi ja pahkainen pää tyyppiä. Jälleen aamulla aikaisin Elektritakso tuli ja vei rändurin. Koira katsoi jotenkin surullisena perääni. Lupasin tulla takaisin, lupaukset pidetään….

Nämä kohtaajat ovat kovia nukkumaan, taitaa olla raskasta purjehtijan elämä. Minä nousin tapani mukaan kello 5.30. Laiturit aivan tyhjät, tulin fillaroimasta 8 aikaan takaisin ,niin vielä nukkuvat. No sujuuhan se kesä niinkin.

Yksi näistä suomalaisista kysyi, enkö tahtoisi mukaan? Tämän nainen sanoi, että on niin ihanaa, kun kohtaa toisten purjehtijoiden kanssa. Minulla on sellainen tuntuma ja kokemus, että kaikki asiat mitä kutsutaan ihanaksi ei ole minulle tarkoitettu. Kieltäydyin kohteliaasti, kerroin että tällainen ei taida olla minun juttuni.

Läksin reissunpäälle, aloitin Pandataksilla. Päädyin bussiasemalle, jossa kulkupeli odottikin. Luxexpressin pikalinja Riga-Tartu-St Peterpurg linjalle.Bussi oli täysi, 4 tuntia paahtoi ja yötä myöten Tartoon. Koira oli jälleen riemuissaan, kun elektritakso toi rändurin kotiin. Ei kysy että miksi olit pois kuukauden, vaan iloitsee että tulikin takaisin…

Nyt alkoi kesä, myös täällä Latviassa. Ensimmäisen kerran tänäkesänä tuli kuuma.Mittari näyttää 26 astetta, varjossa.

Nyt sitten näiden purjehtijoiden kauan odottama tapahtuma alkoi. Nostivat viirejä salkoon ja kättely jatkui.Olihan meitä täällä muitakin kuin näitä toistensa kohtaajia. Kuten tämä ranskalainen yksinpurjehtija, tämä oli viimekesänäkin täällä Riiassa pitkään. Illalla juhlijat istuivat puku päällä ravintolassa nimilätkä rinnassa.En minäkään näljässä ole. Kauppahallista löytyy kyllä syötävää.Mitä minä näenkään? Perskuta, neito hameessa ja pulassa. Minä ryntäsin juoksujalkaa apuun. Kyllähän tuosta käyntiin lähtemättömästä Wolkkarista akku löytyi, ja lopuksi myös BMW akku löytyi, takakontista. Etsimisen jälkeen myös konehuoneesta löytyi virran ulosotto. Akkukaapelit olivat myös niin lyhyet ettei saanut kiinni.

Ajattelin voimiani ja suomalaista sisuani näyttää ja pukata autoa taaksepäin, että olisi saanut toiselle puolelle tämän BMW. Mutta nämä perskuta vahtimiehet olivat valppaita ja tulivat hätiin pitempien kaapeleiden kanssa.  Neidot kiittivät minua Latviaksi, osasin vastata lūdzu. Hymyn sain palkaksi, hyvä niin. Tunsin olevani ritari jota ei sitten turneeseen tarvitukaan…

Jurmalassa, Latvian Jahtklubilla  eivät pröystäile paattiensa loistokkuudella. Nämä ovat oikeita veneilijöitä. Kykyjen mukaan hankitaan vene ja sillä käydään seikkailemassa.Tässä satamakapteenin veneessä oli tungosta. Morsian, tai siis tässä tapauksessa polttareiden tai tyttöjen illan viettäjät olivat soittaneet että merelle pitää päästä. Tämä vei ja rahakin näytti vaihtavan omistajaa reissun jälkeen. Noihin viereisiin yksityisiin satamiin ei sitten ollutkaan asiaa. Aidassa oli portti joka oli auki.  Marssin sisään, ajattelin katsella ja kuvatakin. 15 sekunnin sisällä syöksyi paikalle mies ja jotain venäjäksi. Minä että njet ponimaj. Englanniksi kysyi että voinko auttaa? En tarvitse apua, katselen vain ympärilleni. Ei ole mahdollista, tämä on yksityisalue. Ajoivat pois alueeltaan.

Minä hyvästelin tämän Latvija Jahtklubi satamakapteenin, tämä sanoi että tule ensikesänä takaisin. Vähän lupailinkin. Ja niin lähdin.Matkalla jokea, kuten muuallakin Jurmalassa näki välillä häkellyttävän suuria linnoja. En tiedä kuka ja millä rahalla niitä rakentaa. Mutta suuria ja monimuotoisia oli.Vähän purjehdusta, muutama luovikin ja jo jälleen joessa. Helppoa tämä tulo auringonpaiseessa päivällä on, yöllä se oli vähän vaikeampaa.Mitä minä näinkään? Joessa tuli vastaan purjevene, kokka kohisten. Aika kovaa liikkui, purjeet ei kyllä ylhäällä olleet.Hyvä että tuli vastaan, ettei ohittanut. Olisin kuitenkin alkanut skuutteja kiristämään. Olisi vielä joku vahinko käynyt, kun tuon kanssa kilpaan heittäynyt. Vetäissyt skuutista, niin että selkä katkeaa, tai purje repeää.Sataman suulla purjeet alas ja koneella laituriin. Kerroin vastaan tulleelle vartiomiehelle, että minulla on vakipaikka..

Latvijas jahtklubs satamakapteeni, maailman ystävällisin mies kävi näyttämässä paperia ja kysyi onko tämä suomalainen veneen rekisteröintitodistus. Siinä oli tämä uudenmallisen trafin rekisterikortin kopio. Onhan se vastasin. Näytin omaani ja vihjaisin mikä ero niillä oli. Minulla suomalaisella se on kansallisuustodistus ja rekisteritodistus, tällä ulkomaan eläjällä se on ainoastaan rekisteritodistus. Tämän kopiossa luki, että ei kelpaa kansallisuustodistuksena, suomenlippu myös puuttui. Tämä kysyi että onko  tuo alareunan FI-00101veneen rekisterinumero? Ei, se on postinumero. Jos kadottaa ja joku löytää, niin se on palautus osoitteen postinumero.

Näytin että minulla on tuo pienellä kirjoitettu L6455 se rekisterinumero. No pannaanko se sitten purjeeseen? Ei panna, sinne taas tulee FIN tunnus, minulla FIN7753. Tämä satamakapteeni sanoi että ei ymmärrä mitään. Lohdutin en minäkään, täysin seko koko homma.

Esim latvian rekistereissä on purje ja rekisterinumero sama ja tunnus alkaa LAT kirjaimilla. En kehdannut miestä enempää sekoittaa tällä jorinalla.

Yksi paikallinen oli veneen ostanut ja rekisteröinyt veneensä suomeen, ja pannut suomenlipun perään. En viitinyt pilata näiden iloa kertomalla mitä suomenlaki asiaan sanoo. Siinähän se lukee heti ensimmäisessä pylälässä. Vähintään 60% aluksesta pitää olla suomalaisessa omistuksessa, silloin saa suomenlippua käyttää. Eli jos on vaikka aviossa ulkomaalaisen kanssa ja paatti on puoleksi, ei saa suomenlippua lain mukaan käyttää.

Nämä eduskunnan säätämät lait tarkoittavat, että jos esim Eestiläinen asuu suomessa ja omistaa veneen suomessa, se pitää rekisteröidä suomeen. Eestin lippua ei saa silloin käyttää koska se ei ole eestin rekisterissä. Myöskään suomenlippua ei saa käyttää, koska omistus ei ole vähintään 60% suomalaisella. Merirosvolippua ei saa käyttää koska se on kuulemma joidenkin mielestä paheksuttavaa. Näissä ei sitten saa käyttää tangossa mitään lippua.

No paskanko väliä tällä sitten on? Ei olekaan, mutta miksi tehdä lakeja joita on vaikea noudattaa ja jotka eivät käy maalaisjärkeen ja hankaloittavat elämää. Nähtävästi ihan tekemisen riemusta pykäliä  tekevät pykälänikkarit. Ainakaan minä en ymmärrä mikä tässä on se pointti, miksi näin on määrätty. Pitäisiköhän joskus venemessuilla kysyä näiltä ”kysy viranomaisilta tiskiltä?”

Oli aikomus lähteä lauantaina takaisin Riiaan. Muistinkin että satamassa on disko kello 3 asti yöllä. Siellä on tolkuton meteli. Kerroin tälle Latvian Jahtklubin satamakapteenille, etten tahdokaan lähteä. Tämä ilahtui että ole vain, saat olla syksyyn asti.  Nostetaan vene sitten syksyllä tuohon rannalle muiden kanssa….

Sataman vieressä, kadun toisella puolen on tuollainen hirvitys. Se on 90 vuosikymmenen alun hurjan ajan jälkiä. Se on hotelli joka oli melkein valmiiksi saatu, jostain syystä kuitenkin into tai rahat loppuivat ja siihen jäi. Kyselin paikallisilta miksi ja kenen, eivät tienneet. Kun kyltit kieltävät, yleensä niiden takana on jotain mielenkiintoista.Joka ikinen ikkuna rikottu, ylimääräisiä metalleita pois kerätty.Mutta näkymät katolta on hienot. Satama on tuon sillan vieressä, junat ulvovat siltaa ylittäessä. yöllä niitä ei liiku.

Kun kerran Jurmalaan saapuu pitää myös tietysti rantaa käydä ihailemassa.Rannan näkyessä kirmaisin sinne. Ihmiset katsoivat pitkään kun sulavasti hyppäsin hiekalla.Minä en oikein ole rannalla makaaja tyyppiä. Rantaa kävelen kyllä mielelläni. Tämä ranta oli kyllä liikaa voimilleni. Molempiin suuntiin hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Tieto kertoo että ranta on 26km pitkä. Perskuta, yhteensä 52km toiseen päähän ja takaisin, jäi kävelemättä .

Usein tulee nälkä, joskus jopa yllättää. Silloin on syytä etsiä kulkurille sopiva paikka. Latviassa se on ruokaketju Lido. Sellainen itsepalvelu ravintola. Tarjottimen kanssa kuljetaan ja näytetään sormella että tuota ja tuota ja tuota ja tuota. Valikoimaa on pienemmissäkin Lidoissa riittävästi, suuremmissa on sitten valikko ihan tolkuton. Lopuksi saavutaan kassalle johon annetaan vähän kolikoita ja aletaan syömään.Tällainen sopii minulle, jos kattaus on valmiiksi tehty ja laseja ja haarukoita on edessä useampia, olen tullut vahingossa väärään paikkaan. Ruokapaikan pitää olla sellainen, jossa ymmärtävät heti säännöt. Että jos mies tulee ravintolaan ja pälyilee ympärilleen, se tarkoittaa että miehellä on nälkä. Sille pitää silloin viskata äkkiä ruokaa eteen, se saattaa muuten alkaa hankalaksi nälissään…

Se oli sitten hyvä idea lähteä Jurmalaan. Edellispäivänä soitto että jospa tulen, satamakapteeni toivotti tervetuloa. Kun olin laiturin lähellä, niin tämä tuli vastaan näyttämään, että tule tähän.

Kun köydet sai kiinni niin tämä ojensi kätensä ja toivotti tervetulleeksi. Kertoi että olen ensimmäinen ulkolainen vieras tänä kesänä. Antoi lahjaksi vielä latviankielisen kalenterin ja seuran lyhyen historian. Perustettu 1924, ensimmäisenä vuonna oli 4 purjevenettä ja 5 moottorivenettä. Lokakuussa 1944 oli seuran historian synkkä päivä. Saksan armeija poltti klubitalon ja hangaarin jossa paloi 57 purjevenettä ja 38 moottorivenettä. Eikä seura siitä enään toipunut. Neuvostoliiton miehitys lähetti siperiaan monet  huvipaatin omistajat (tarkoitti kansan viholliset). Seurassa on tällä hetkellä 20 venettä, ainoastaan muisto entisistä ajoista. Kuvassa näkyy rinnakkain 3 pursiseuraa, kauimmainen on tämä Latvijas Jahtklubi.  Lähempänä kaksi muuta, yksityistä satamaa.

Tässä kuvassa Latvian Jahtclubin laituri. Muut venelaiturit ja paikat ovat yksityisfirmojen paikkoja.

Jurmalaan tutustuminen alkaa…

Tänne Andrejostan satamaan on tulossa muutamankymmentä purjevenettä meetingille. Jonkun CA Cruising assosiation yhdistyksen, jossa on kuulema myös suomalaisia mukana tulevat tänne. Koko ensiviikko on näiden jotain kohtaamista, mitä sitten tarkoittaakin. Eilen muutamia jo saapuikin, illasta päätellen kulkevat laiturilla ja halaavat toisiaan ja höpöttävät mandraa,”Hello my friend.” Tämä surullisen hahmon ritari on sitä täällä odottanut hartaasti.

Minä kysyin vielä aamusella, että lainaisitkos niitä latvian ja liettuan karttojasi. Tämä vastasi että keittää aamuksi puuroa ja panee maitoa ja hilloa. Okei totesin ja läksin veneelleni. Tämä tuli kohta kartat kädessään ja antoi ne minulle, lupasin tuoda myöhemmin takaisin. Tämä sanoi että käy vessassa istumassa, sitten keittää kahvit sähkökeittimellä. Minulla meinasi väkisin pokeri pettää. En kuitenkaan tahtonut tämän mieltä pahoittaa. Annoin pullon puolan vodkaa kiitokseksi, en tiedä oliko hyvä idea.

Onkohan nämä yhdistyksen miehet kaikki, jotka tänne tulevat samanlaisia? Tulee hilpeät juhlat.

Nyt on aika irroittaa köydet ja lähteä. Jokea alavirtaan, ylävirtaan on tuossa aivan vieressä silta. On ihan kartan kopiotkin, niin tietää paremmin missä mennään. Vaikka on vuokrannut kuukaudeksi  venepaikan, ei se tarvitse sitä tarkoittaa, että koko kuukauden möljällä tuijottaa ja hulluja höpöttää. voi käydä jossain naapurissa katsomassa. Jollain on jopa sellaisia vakituisia venepaikkoja, koko kesäksi oma paikka, silti saattavat käydä purjehtimassa. Minä lähden, ennen kuin on liian myöhäistä, tulen takaisinkin Riiaan.