Nämä kohtaajat ovat kovia nukkumaan, taitaa olla raskasta purjehtijan elämä. Minä nousin tapani mukaan kello 5.30. Laiturit aivan tyhjät, tulin fillaroimasta 8 aikaan takaisin ,niin vielä nukkuvat. No sujuuhan se kesä niinkin.
Yksi näistä suomalaisista kysyi, enkö tahtoisi mukaan? Tämän nainen sanoi, että on niin ihanaa, kun kohtaa toisten purjehtijoiden kanssa. Minulla on sellainen tuntuma ja kokemus, että kaikki asiat mitä kutsutaan ihanaksi ei ole minulle tarkoitettu. Kieltäydyin kohteliaasti, kerroin että tällainen ei taida olla minun juttuni.
Läksin reissunpäälle, aloitin Pandataksilla. 
Päädyin bussiasemalle, jossa kulkupeli odottikin. Luxexpressin pikalinja Riga-Tartu-St Peterpurg linjalle.
Bussi oli täysi, 4 tuntia paahtoi ja yötä myöten Tartoon. Koira oli jälleen riemuissaan, kun elektritakso toi rändurin kotiin. Ei kysy että miksi olit pois kuukauden, vaan iloitsee että tulikin takaisin…