Jurmalassa, Latvian Jahtklubilla eivät pröystäile paattiensa loistokkuudella. Nämä ovat oikeita veneilijöitä. Kykyjen mukaan hankitaan vene ja sillä käydään seikkailemassa.
Tässä satamakapteenin veneessä oli tungosta. Morsian, tai siis tässä tapauksessa polttareiden tai tyttöjen illan viettäjät olivat soittaneet että merelle pitää päästä. Tämä vei ja rahakin näytti vaihtavan omistajaa reissun jälkeen.
Noihin viereisiin yksityisiin satamiin ei sitten ollutkaan asiaa. Aidassa oli portti joka oli auki. Marssin sisään, ajattelin katsella ja kuvatakin. 15 sekunnin sisällä syöksyi paikalle mies ja jotain venäjäksi. Minä että njet ponimaj. Englanniksi kysyi että voinko auttaa? En tarvitse apua, katselen vain ympärilleni. Ei ole mahdollista, tämä on yksityisalue. Ajoivat pois alueeltaan.
Minä hyvästelin tämän Latvija Jahtklubi satamakapteenin, tämä sanoi että tule ensikesänä takaisin. Vähän lupailinkin. Ja niin lähdin.
Matkalla jokea, kuten muuallakin Jurmalassa näki välillä häkellyttävän suuria linnoja. En tiedä kuka ja millä rahalla niitä rakentaa. Mutta suuria ja monimuotoisia oli.
Vähän purjehdusta, muutama luovikin ja jo jälleen joessa. Helppoa tämä tulo auringonpaiseessa päivällä on, yöllä se oli vähän vaikeampaa.
Mitä minä näinkään? Joessa tuli vastaan purjevene, kokka kohisten. 
Aika kovaa liikkui, purjeet ei kyllä ylhäällä olleet.
Hyvä että tuli vastaan, ettei ohittanut. Olisin kuitenkin alkanut skuutteja kiristämään. Olisi vielä joku vahinko käynyt, kun tuon kanssa kilpaan heittäynyt. Vetäissyt skuutista, niin että selkä katkeaa, tai purje repeää.
Sataman suulla purjeet alas ja koneella laituriin. Kerroin vastaan tulleelle vartiomiehelle, että minulla on vakipaikka..