Sataman vieressä, kadun toisella puolen on tuollainen hirvitys. Se on 90 vuosikymmenen alun hurjan ajan jälkiä. Se on hotelli joka oli melkein valmiiksi saatu, jostain syystä kuitenkin into tai rahat loppuivat ja siihen jäi. Kyselin paikallisilta miksi ja kenen, eivät tienneet. Kun kyltit kieltävät, yleensä niiden takana on jotain mielenkiintoista.
Joka ikinen ikkuna rikottu, ylimääräisiä metalleita pois kerätty.
Mutta näkymät katolta on hienot. Satama on tuon sillan vieressä, junat ulvovat siltaa ylittäessä. yöllä niitä ei liiku.
Kun kerran Jurmalaan saapuu pitää myös tietysti rantaa käydä ihailemassa.
Rannan näkyessä kirmaisin sinne. Ihmiset katsoivat pitkään kun sulavasti hyppäsin hiekalla.
Minä en oikein ole rannalla makaaja tyyppiä. Rantaa kävelen kyllä mielelläni. Tämä ranta oli kyllä liikaa voimilleni. Molempiin suuntiin hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Tieto kertoo että ranta on 26km pitkä.
Perskuta, yhteensä 52km toiseen päähän ja takaisin, jäi kävelemättä .
Usein tulee nälkä, joskus jopa yllättää. Silloin on syytä etsiä kulkurille sopiva paikka. Latviassa se on ruokaketju Lido. Sellainen itsepalvelu ravintola. Tarjottimen kanssa kuljetaan ja näytetään sormella että tuota ja tuota ja tuota ja tuota. Valikoimaa on pienemmissäkin Lidoissa riittävästi, suuremmissa on sitten valikko ihan tolkuton. Lopuksi saavutaan kassalle johon annetaan vähän kolikoita ja aletaan syömään.
Tällainen sopii minulle, jos kattaus on valmiiksi tehty ja laseja ja haarukoita on edessä useampia, olen tullut vahingossa väärään paikkaan. Ruokapaikan pitää olla sellainen, jossa ymmärtävät heti säännöt. Että jos mies tulee ravintolaan ja pälyilee ympärilleen, se tarkoittaa että miehellä on nälkä. Sille pitää silloin viskata äkkiä ruokaa eteen, se saattaa muuten alkaa hankalaksi nälissään…