Ihmeellistä jorinaa

Aamulla lähdin jälleen rattaalla kiertelemään rantoja. Hieno kesäaamu. Nostosilta oli auki sataman vieressä. Tullessa se silta oli yllätys. Kävin toissatalvena kaupungissa, eikä silloin siltaa ollut. Nyt yhtäkkiä veneen keulan edessä oli kiinninen silta. No kyllä se sitten kohta aukeni, aukeaa tasatunnein ja on puoli tuntia pystyssä.Päivällä ihmettelin noiden isojen veneiden huoltoa. Tuokin puolalaisten jahti kävi jossain pienellä ajelulla. Takaisin tulon jälkeen sitä pestiin pari tuntia.Läksin kaupungille syömään. Tuo megajahti oli pesussa. Pari tuntia meni ehkä syöntireissulla minulla. Ei siis syömisessä kauan mennyt, mutta kiertelin kaupungilla.

Kun tulin takaisin oli pesussa päästy jo kylkien pesuvaiheeseen. Aivan käsittämätöntä pesemistä. No voi olla että nuo isommat purjejahdeille on palkattu pesijät. Mutta kyllä on joillain tuo veneilyn riemu veneen pesua.

No mitäs se minulle kuuluu ,jos joku saa pesemisestä ja pölyn pois huuhtomisesta saman riemun, kuin minä yöllä Kaliningradin ohituksesta salamien välkkyessä. Eikun kapteeninlakki päähän ja lotraamaan.

Sitten päivän kohokohta, merimuseo. Kiertelin katselemassa kokoelmia. Ikävä kyllä kaikki kyltit on puolan kielellä. Elettiin sitä ennenkin, näkyy museossa.Ja suunnistus välineetkin olivat olemassa. Enemmän tai vähemmän osattiin orientoitua silloinkin. Mitä sen nyt väliä vaikka välillä vähän tuntemattomille vesille eksyi, eihän ne kartatkaan niin tarkkoja olleet.Tuo keskiaikainen satamanosturi oli myös museon kokoelmissa. Hevonen käveli rattaassa ja taakka nousi laivasta.Kokoelmiin kuului myös tuo rahtilaiva. Museo itse on noissa korkeammissa rakennuksissa laivan edessä.Kauppamies oli keksinyt liikeidean. Myydään musen edessä kapteenin lakkeja. Merimuseossa käynnin jälkeen kansa on otillaan ja kauppa käy.

Tuollainen yhdenlainen kauppamies. Käärmeen kassa kulkeva mies tahtoi panna minulle käärmeen olkapäälle. Tahtoo tietysti rahaa, varsinkin jos sitä kuvataan. Näytti käärmettä ensin minun kasvojen vieressä. Sanoin ettei ole rahaa tähän tarkoitukseen varattu. Yritti pelotella minua tuomalla käärmeen nenään kiinni. Enkai minä käärmeitä pelkää, näytin että nuolaisen käärmeen nenää. Ihmiset vähän kohahti ja äijä vei käärmeen pois.

Tämä nainen oli seuraava uhri, nainen jopa maksoi siitä että sai käärmeen olallensa.Veneitä lähtee ja tulee satamaan. Vielä ei ole tullut minun aikani lähteä. Mutta vielä tulee sekin päivä tiedän sen. Sitä ennen seikkailen pitkin Gdanskin kaupunkia. Hyvä päivä, kuten yleensäkin….

Aamulla katselin palmua mukulakivikadulla tynnyrissä. Tuli mieleeni että Sopot on kaupunki tuossa vieressä 15 kilometrin päässä, siellä on hiekkarannat, lähden katsomaan.

Tuumasta toimeen, fillarilla rautatieasemalle. Katsoin että juna lähtee just, äkkiä laiturille fillarilla ja junaan.Paikallisjunassa oli hieno suuri osasto fillareille. Sitten tuli takapakkia, konduktööri tuli ja tahdoin ostaa lipun Sopotin kaupunkiin. Tämä että juna menee toiseen suuntaan.Ystävällinen konnari kertoi puolankielellä että hyppää junasta tuossa Tczew rautatieasemalla ja seuraavalla junalla takaisin. No hyppäsin junasta ja läksin ostamaan paluulippua. Täti kassalla kysyi että mihin junaan? Enhän minä tiennyt, sanoin että haluan Sopotin kaupunkiin, sinne lippu.

Täti näytti sellaista paperia jossa junan numerot ja lähtöajat, paperi sellaisessa kellastuneessa muovitaskussa. Eihan siitä mitään selvää saanut, eikä myöskään tädin terävästä puolankielestä, joka tuli kaiuttimesta säristen. Sanoin että minulla on polkupyörä mukana, myy lippu Sopotin kaupunkiin.Sitten minulla oli lippu itselleni ja fillarilla tähän junaan. Osasin jo aavistella pahaa kun näin lipun saatuani että se on IC juna. Juna tuli ja niinhän siinä kävi, junassa ei ole fillaripaikkoja. Nostin fillarit käytävälle, konnari tuli ja sanoi että fillarit pitää laittaa niin että ihmiset mahtuvat liikkumaan. Kysyin että mihin laitan, minulla on ihan fillarilippukin tähän junaan? Tämä avasi vessan ja sanoi että laita fillari vessaan. Juna tuli aikakyytiä takaisin Gdanskiin ja siitä eteenpäin Sopotin kaupunkiin.Sain oman pyöräni laiturille, samassa siihen junaan nousi 3 fillaristia, nyt oli kyllä eteinen ja käytävä aivan tukossa.Minä lähdin tutustumaan tähän Sopotin kaupunkiin. Takaisin vetäisin fillarilla, vähän hävetti kun ei osaa enään junallakaan kulkea…

Satama on hyvin vartioitu, tuolla toimistossa istuu yötäpäivää vartija, joka tuijottaa kameran näyttöjä. Olen minä vartijoita ennenkin nähnyt, mutten niin keskittyneesti valvovan kameroita.

Minä läksin aamulla vessaan, tulin takaisin portin eteen ja aloin naputella numeroa tuohon näppäimistöön.Jostain syystä pää oli numeroista täysin tyhjä. Tuijotin näppäimistöä ja naputtelin noista kuluneista kohdista. Joka väärän kokeilun jälkeen kuului piip ja näppäimistö lukittui. Lopuksi se antoi kerran minuutissa naputtaa uudet numerot ja jälleen väärinMinä hyppäsin tuon portin yli, ei se paljon pidättele. Mennessä vilkutin tuolle kameralle ja hymyilin.

Nyt kun lähestyn porttia portista kuuluu naks ja vihreä valo syttyy, vartija avaa minulle portin lukon kun  näkee minut.

Läksin fillarilla kaupungille. Kyllä minä mieleni pahoitin kun näin tuollaisen merkin. Puolan kielen opintoni ovat vielä vähän kesken, mutta olin lukevinani, että ei fillareille. Jokapuolella samanlaisia kylttejä.

Vähän rauhoituttuani aloin tarkastelemaan tilannetta. Siis merkkihän on yksisuuntaisen kadun merkki, alla lukee selvällä puolan kielellä että ”ei koske” ja alla fillarin kuva. Siis jokapuolella on näitä yksisuuntaisia katuja, fillarit saa ajaa myös vastavirtaan.

Olen niin paljon vastarannan kiiski, ja tykkään vastavirrasta että minulle sopii hyvin myös ajaa vastavirtaan yksisuuntaista. Tuossa kävelykadun päässä seisoo takseja odottamassa kyytejä. Yleensä maailmalla kannattaa katsoa taksin ikkunaan, mitä kyyti maksaa.

Tällä taksilla lähtöhinta on 6 slotia, eli 1.4 euroa. Kilometri maksaa päivällä 1.8 slotia eli 42 senttiä. Aivan normaalia.

Viereinen veijari tahtoo lähtöhintaa 20 slotia, mikä on sen 4.6 euroa.  Tämän kilometri maksaa 10 slotya, 2.3 euroa.

Eli kannattaa katsoa hinnastoa, lähtöhinta on huonommalla autolla ajavalla huijarilla 3.3 kertainen. Kilometri maksaa 5 kertaisesti. Olen kyllä tottunut katsomaan hinnan, ennenkuin autoon istun.

Suomessa taksikuskit katsoo kuin halpaa makkaraa, kun olen joskus kysynyt miten se niin paljon maksaa? Kysyivät minulta mitä tiedän taksin ajamisesta? Ei auttanut vaikka kerroin että olen lukenut Harwichin yliopistossa taksitieteitä.

Yksi tuttava kyseli milloin meinaan suomeen tulla? Yllättävä kysymys, häkellyin ja vähän naurahdin. Ei harmainta aavistusta, miksi täältä suomeen lähtisin?

En tunne mitenkään olevani mitenkään vieraassa maassa. Kielen kanssa ei aina oikein pärjää. Tosin en tule aina suomessakaan oikein ymmärretyksi, kun yritän selvittää asioitani. Ainakin välillä katsovat epäuskoisesti, täällä se menee huonon kielitaidon piikkiin hullut jorinat…

Nukkumattoman yön ja puolentunnin kauneus unien jälkeen läksin kaupunkiin tutustumaan. Olin täällä toissa talvella junalla ja bussilla käymässä. Kävin silloin tätä rautatie asemaa ihastelemassa. Miten oli ennen mahdollista tehdä näin hienoja rakennelmia? Ei nykyjään sellaisiin ole varaa.Tai siis puolassa on mahdollista, rakentavat uusia vanhannäköisiä rakennuksia.Kaupunki on todella hieno.

Tutustuminen kaupunkiin jatkuu….

Niin sitten kävi, tuli tehtyä lähtöpäätös.Ruotsalainen sääennuste lupasi tuollaista. Paikallisia ukkosia, matkaa edessä reilu 120 mailia. Silta aukesi ja läksin. Radiopuhelimella kerroin ”Inpuls 3”, eli merivartioille että mihinkä suuntaan ja minkämaan lipun alla lähdin. Tahtovat tietää, pysäyttävät jos ei itse ymmärrä kertoa. Merivartiat toivottivat hyvää matkaa. Tai siis good luck, kai tiesivät mitä tulee.Karttaplotterilla reittipiste Kaliningradista 20 mailia ulkopuolelle ja sinne lähti.Tuollainen lippu saalingin oikeaan sarveen ja matka jatkui. Vauhtia 5 välillä 6 solmua.Sitten se riemu alkoi, tuossa tutkan kuvaruutu. Mittakaava 12 mailia, yhtään saarta ei täälläpäin ole. Kaliningradiinkin 20 merimailia. Nuo laikut on sadekuuroja. Salamia vilisi villisti jokapuolella, päällä ei yhtään kyllä välkkynyt. Vettä tuli ihan tolkuttomasti, kiidin sivumyötäiseen 2 reivatulla purjeella. Tuuli muutti suuntaa montakertaa 90 astetta pilven alla.

Minä sain jokun ahaa kohtauksen ja ulvoin kilpaa tuulen ja sateen ja salamien kanssa. Sellainen tekee hyvää psyykelle, ainakin omasta mielestäni. Voi olla että toisilla toinen mieli. Sitä leikkiä kesti muutamia tunteja, sitten vain sellaista tavallista menoa. Kun aurinko nousi, kaikki oli vain yöllä ollutta pahaa unta. Tai ei se paha uni ollut, välillä pitää olla myös näinpäin.

Tässä on matkan reittiä, matkaa loki näytti 127 merimailia. Aikaa kului köysien irroittamisesta laituriin kiinnittymiseen aika tarkkaan 24 tuntia 30 minuuttia. Reilu 5 keskinopeus.

Kauas on kotoa ajauduttu. Viemärikaivoissa on kaupungin nimi, enään se ei ole se Uponor niminen kaupunki. Toinen mistä huomaa että ei ole kotikulmilla, on että ovet aukeavat sisäänpäin. Tahtoo tempaista väärään suuntaan ennenkuin kotiutuu siihenkin.Tuohon kanaaliin on parkkeerattu saksalaisen jahti. Kävin oikein mittaamassa metrin harppauksin, 24m on laivan pituus. Hieno peli.Tämän käännettävän jalankulkusillan taakse se ei tule, ei mahdu kääntymään satamassa. Tuollainen kolkon näköinen kalastaja nousee vedestä tämän sillen vieressä. Oikeastaan pelottavan näköinen pimeässä. Täällä on rannoilla paljon kalastajia, Baltian maissa suosittu harrastus.Aina jotain tuleekin, tämä mies oli kyllä ammattilainen. Ei toiset tuohon malliin saanut.Kävin fillaroimassa kaupungilla paikkoja katselemassa.Muunmuassa tällainen rautatieasema. Joka kaupungissa aina katsomaan mitä asemalle kuuluu, näkyykö tuttuja.Nyt on täälläkin Eurot voimassa, kuvassa on sankari Vytis. Nyt on köysien irroittaminen mietinnän alla. Ei kannata hämmästyä, jos ei huomenna aamulla mitään kuulu. Voi mennä vähän myöhempään ennenkuin älyverkot löytyy…

Aamulla heräsin, kuten herään joka aamu. Vilkaisin kännykästä mitä lupaa tänään purjehdus säätä. Perskuta, lupaa joka ikinen päivä 30 hujakoilla lämmintä ja salamankuvaa. Kunnes huomasin että kännykkä näyttää jotain Vietnamin paikkakunnan säätä. Jotain ihmeellistä on tuossa satamassa. Karttaplotteri ei löytänyt paikkaa ja kännykkä oli olevinaan Vietnamissa.Taakse jäi Liepaja, tänne pitää vielä tulla uudestaan.Täysin purjein virsikirjalla myötäiseen, kunnes tuuli nousi johonkin 8m/s hujakoille. Maininkia alkoi tulla niin ettei autopilotti enään osannut. Äijä peräsimeen, parituntia jaksoin olla peräsimessä ennenkuin kyllästyin.Laskin isopurjeen alas ja pelkällä fokalla. Vauhti tippui reilu solmun, mutta autopilotti oli jälleen kykenevä ohjaamaan.Kartalle oli merkitty tuollainen liikkumiskielto alue.Se oli helppo kiertää tämän tabletin avulla, karttaplotteriin ei tätä kieltoa ole merkitty.Tuollainen lippu mastoon oikean puoleiseen saalinkiin ja matka jatkui.Matkalla oli myös öljyterminaali. Satamaa ei ole, mutta laivat kiinnittyvät tuollaiseen suureen poijuun. Hinaaja pitää laivaa perästä kiinni ettei vikuroi ja pumppaavat öljyt putkia myöten maihin. Lopuksi alkoi satamaa näkyä, sinne sisään aallonmurtajan aukosta. Kartasta vähän suuntaa suunnitellen. Tuollaiseen kanavaan, kääntösilta ehti kiinni nenän edestä. Menin laivankylkeen odottamaan sillan uudestaan avautumista. Satamakapteeni tuli huutelemaan, että seuraavalla sillan avauksella yksi purjevene lähtee. Mene paikalle 34. Satama on täynnä veneitä, viimeistä paikkaa myöten täysi. Paljon on Liettualaisia paikallisia purjehtijoita.On myös Saksalaisia ja Ruotsalaisia, odottelevat ehkä oikeita tuulensuuntia.Kävin vielä tervehtimässä satamakapteenia. Sellainen päivä tänään…

Eräs tuttava arvaili että purjehdin merifestivaaleilta seuraaville. Asia on kuitenkin niin että merifestivaalit seuraavat minua. Täällä Liepajassa ne tulivat yllättäen.Aamulla aikaisin läksin kävelemään ja pakolaisleiri, joilla olen aina välillä ollut oli siirtynyt tänne. Tuttua meininkiä.Kohta alkoi taas sen jumalaton säpinä. Kolmelta lavalta musiikkia ja metsäkapteenit kävelivät kapteeninlakit päissään.Kahdessa sotalaivassa oli avattujen ovien päivät. Kävin katselemassa, ei nämä paremmin esitelleet sotasalaisuuksiaan. Oli myös laivaston esittelyteltta. Minä heti tiskin luokse, kysyin että olisiko mitään järkevää tehtävää minulle. Sanoivat että aina töitä rivakalle miehelle löytyy. Ei se sitten Latvian laivastoon liittyminen onnistunutkaan. Ikää oli yli sen 55 vuoden ja Latvian kansallisuuttakaan ei ole. Muut olisi kyllä olleet okei. No olkoon, jatkan valitsemallani tiellä eteenpäin.Näin lapotaan kanisterista polttoainetta veneen tankkiin. Pisaraakaan ei roisku veneen kannelle, eikä mereen. Kävelin tyhjän kanisterin kanssa huoltoasemalle täyttämään kanisterin. Takaisin tullessa tapasin uudestaan tämän Valkovenäläisen nuorenmiehen. Tahtoi näyttää voimiaan 20l kannun kanssa.

Tutustuin tähän Ivan poikaan aamulla, olivat tulleet autolla laiturin viereen Valkovenäjältä katselemaan. Kuulin kun puhuivat laiturilla, että onpa suuri vene. Mikähän tuo siniristilippu on. Mitähän siellä laivan sisällä on? Onkohan niillä siellä sängyt jossa nukkuvat?Kutsuin lapset kylään, olivat riemuissaan. Sisko osasi heti poseerata veneen kannella. Kävin vielä bussilla pintapuolisesti tutustumassa Karostaan. Tsaarinajan sotasatamaan. Se jäi kyllä aivan pintapuoliseksi, olisi pitänyt ottaa fillari jolla olisi voinut liikkua alueella. Tuossa jumalattoman suuressa kirkossa kävin, siis jos kirkosta voi niin sanoa. Se kirkon kullatut kupolit paistoivat kauas merelle kun tulin.Tuollaisia 1800 luvun rakennuksia näkyi paljon.Näitä Neuvostoliiton ajan rakennuksia oli myös kymmeniä. Surkeassa kunnossa, ongelma on sama kuin Eestissä idavirunmaalla. Taloissa on vain osassa huoneistoja asukkaat, ei silloin pystytä taloja korjaamaan.Se sotasataman  pitkä kanaali kaivettiin alkuun käsityönä, sitten paranneltiin koneilla. Baltian maissa, kun tapaa tuollaisen porukan, vodkaa ja olutta juomassa voi melkein lyödä vetoa että ne puhuvat venäjää. Niin tässäkin tapauksessa.

Liepaja onkin mielenkiintoinen kaupunki, siis ainakin minun mielestäni. Vanhakaupunki ja sen seutu on värikästä, lähiöt on suuria Neuvostoliiton loputtomia kerrostalo lähiöitä.

Olenhan minä Latviassa, Riiassa paljonkin käynyt. Silti on ollut Latviasta vähän väärä kuva. Vähän kun suomalainen seikkailee Tallinnassa, käy vanhassakaupungissa. Kertoo tutuille että olen käynyt Eestissä matkailemassa…

Tuohon satamakapteenin kopin takaseinään on naulattu tuollainen taulu. Satamalle on ollut tarkoitus antaa uusi ilme, ei sitä remonttia ole kuitenkaan koskaan aloitettu. Jostain syystä taiteilija arkkitehdit  käyttää aina tätä samaa teemaa. Purjeveneet seisovat aina laiturissa purjeet ylhäällä. Eihän se oikeasti koskaan niin ole.Nythän laiturit on neuvostoliiton ajan kuosissa, ei silti kyllä minä myös tällaisessa laiturissa pärjään. Sataman vessassa, joka on viereisessä hotelli ravintolassa, en tahtonut aamulla pärjätä. Juoksin kiireisenä hotellin ovesta, näytin hotellikorttia johon lyöty sataman leima ja kysyin vessaa. Tyttö näytti käytävän suuntaan.Tässä juostessa kuvattu suttuinen kuva vessan ovesta. Ovi auki ja vasemmalta sisäpuolelta valonappia hapuillen. Perkele, ei valo syty napista. Otin tuosta kivipöydästä kiinni ja aloin kiskomaan laatta lattialla oven rakoon, ettei tarvitse pimeässä vessassa mollottaa. Neito hotellin tiskiltä ryntäsi paikalle pahan kirskunan pelästyttämänä. Katsoi minua silmät ymmyrkäisenä. Kerroin että vessa on pimeä. Tämä että astu vessaan. Ja katso, valkeus tuli.Vessassa oli valokatkaisijan lisäksi vielä liiketunnistin laitettu. Se oli vika oli että pimeään vessaan piti kävellä keskelle lattiaa, ennenkuin tunnistin hoksasi liikkeen.

Nyt ei ole tarvinnut enään näyttää hotellikorttia, kun käy vessassa. Muistavat minut, toiminnan miehen.

Kävin ostamassa tuollaisen 2.5 euron hintaisen paikallisliikenteen lipun. Jos joku luulee kalliiksi niin erehtyy, kyseessä on vuorokausilippu.Hyppäsin ratikan kyytiin. Liepajassa ei ratikalla eksy. Täällä on vain yksi ratikkalinja.Matkustin ihan vartavasten tänne rautatieaseman luokse. Nyt tässä samassa on myös linja-autoasema. Henkilöjuna tulee perjantaina Riiasta, sunnuntaina takaisin.Rahtia kyllä kulkee.

Tuollaisen 12 akselisen voimanpesän kun laittaa junan keulaan niin alkaa hivakka liikkua. Purjehtiminen on kivaa. Ratikan ikkunasta ukkospilven nousua ja salamaa ja jyrinää katselemalla ei pääse samaan tunnelmaan, kuin purjeveneessä maston alla kyykistellessä.

En ihmettele että merimiehet joskus hätäpäissään lupasi tehdä kirkkoon votiivilaivan, jos tästä hengissä selvitään.Matka jatkui.Kauppahalli oli toinen kohde jossa aina pitää käydä joka kaupungissa.Tämä kuva on kuvattu kello 7 aamulla, ei vielä asiakkaita. Kyllä Latviassa hyvät sapuskat on.Tuollaista kuiva lihaa, oikein hyvää.Kahviossa hyvät kakut ja leivokset. Eikä ole hinnan kiroissa.

Kirkossa käydään vaikka ihan pakana ollaankin.Komeat on kirkot Latviassa. Kyllä näistä rukoukset pitäisi taivaaseen asti kuulua. Jos ei rukouksiin vastata, niin vika on toisessa päässä. Liekö siellä yleensäkään ketään päivystämässä, eivät jaksa kuunnella sitä samaa rukoustulvaa…

Ei ole Puolalaiset merenkulkijoita. Niin moneen kertaan on se nähty ja jälleen nähtiin. Satamaan tullessa ei onnistunut saada tyynessä poijua takaa kiinni. 3 metriä osui poijusta sivuun. Ajehti kylki edellä toisen Puolalaisen takakulmaan. Lopuksi hullun riuhtomisen jälkeen vene poijussa ja keulaköydet kiinni rannassa.Minä ihmettelin miksi nafta haisee ja vedessä on öljyä paljon. Nuo päättömät yritti kaataa 20 kanisterista letkuun dieseliä, siitä piti valua tankkiin. Varmaan puolet oli meressä. Kävin kysymässä että mitä helvettiä te teette? Katsoivat vain ihmeissään. Lopuksi vinkkasin satamakapteenille että tule nyt katsomaan. Silloin loppui kun satamakapteeni vähän rähjäsi ja käski poistua satamasta.Nuo lähtivät, ja niin kiivaasti peruuttivat että köysi joka oli lenkillä poijuun jäi omaan potkuriin. Sitä köyttä sitten sukellettiin kahden miehen voimalla. Lopuksi köysi saatiin pois potkurista. Viimeinen silaus oli sitten se että veneeseen vaihde eteen ja kaasu täysille. Lopuksi kun köysi oli viulunkieli uskaltautuivat irroittamaan toisen pään köydestä.

Rannalta kuului kova nauru, kun kaikki rannalla olijat hörähtivät tuon viimeisen tempun jälkeen. Satamakapteeni huusi, että onnea matkalle. Sinne häipyivät Puolalaiset merenkulkijat, toivottavasti ei tavata toiste.Sitten tuli minun vuoroni lähteä. Otin keulaköydet irti. Panin pakin päälle ja samalla pidin takaköyttä kireänä. Poijun kohdalla poijuhaka irti ja siinä se. Heilautin kättäni rannalla seisojille ja sinne jäi seljän taakse Ventspils. Katselin jo ennen lähtöä näitä sää ennustuksia. Salaman kuvia näyttää ja vesisadetta.Siinä 30 mailin purjehdus-koneajo-purjehdus matkan alkoi tuollaisia pilviä kohota taivaalle.Sitten kohdalle tuli tuollainen pilvenreuna. Alkoi syöstä vettä ja salamoita kuten ennustus lupailikin, tai siis tässä tapauksessa uhkailikin.

Salamat ei kohdalle osuneet, vesisade kylläkin. Vettä ei pelätä, salamat vähän kammoksuttaa, vaikkei se päähän osunutkaan.

Jos olisi halunnut välttää sateen ja salamat, olisi voinut kääntyä Pavilostan satamaan. Mutta kun pälkähti päähän että olisi kiva Liepajaan mennä.

Lopuksi alkoi Liepajan sataman aallonmurtajat näkyä.Aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisäänVähän kierrellen sataman sokkeloita.Lopuksi kaikkien rahtilaivojen, sotalaivojen  ja kalalaivojen takana oli tällainen satama. Vieraita 2 saksalaista, yksi ruotsalainen ja minä suomenlipun kanssa. Täytyypä tutustua tähän kaupunkiin….