Tuohon satamakapteenin kopin takaseinään on naulattu tuollainen taulu. Satamalle on ollut tarkoitus antaa uusi ilme, ei sitä remonttia ole kuitenkaan koskaan aloitettu. Jostain syystä taiteilija arkkitehdit käyttää aina tätä samaa teemaa. Purjeveneet seisovat aina laiturissa purjeet ylhäällä. Eihän se oikeasti koskaan niin ole.
Nythän laiturit on neuvostoliiton ajan kuosissa, ei silti kyllä minä myös tällaisessa laiturissa pärjään. 
Sataman vessassa, joka on viereisessä hotelli ravintolassa, en tahtonut aamulla pärjätä. Juoksin kiireisenä hotellin ovesta, näytin hotellikorttia johon lyöty sataman leima ja kysyin vessaa. Tyttö näytti käytävän suuntaan.
Tässä juostessa kuvattu suttuinen kuva vessan ovesta. Ovi auki ja vasemmalta sisäpuolelta valonappia hapuillen. Perkele, ei valo syty napista. Otin tuosta kivipöydästä kiinni ja aloin kiskomaan laatta lattialla oven rakoon, ettei tarvitse pimeässä vessassa mollottaa. Neito hotellin tiskiltä ryntäsi paikalle pahan kirskunan pelästyttämänä. Katsoi minua silmät ymmyrkäisenä. Kerroin että vessa on pimeä. 
Tämä että astu vessaan. Ja katso, valkeus tuli.
Vessassa oli valokatkaisijan lisäksi vielä liiketunnistin laitettu. Se oli vika oli että pimeään vessaan piti kävellä keskelle lattiaa, ennenkuin tunnistin hoksasi liikkeen.
Nyt ei ole tarvinnut enään näyttää hotellikorttia, kun käy vessassa. Muistavat minut, toiminnan miehen.
Kävin ostamassa tuollaisen 2.5 euron hintaisen paikallisliikenteen lipun. Jos joku luulee kalliiksi niin erehtyy, kyseessä on vuorokausilippu.
Hyppäsin ratikan kyytiin. Liepajassa ei ratikalla eksy. Täällä on vain yksi ratikkalinja.
Matkustin ihan vartavasten tänne rautatieaseman luokse. Nyt tässä samassa on myös linja-autoasema. Henkilöjuna tulee perjantaina Riiasta, sunnuntaina takaisin.
Rahtia kyllä kulkee.
Tuollaisen 12 akselisen voimanpesän kun laittaa junan keulaan niin alkaa hivakka liikkua. 
Purjehtiminen on kivaa. Ratikan ikkunasta ukkospilven nousua ja salamaa ja jyrinää katselemalla ei pääse samaan tunnelmaan, kuin purjeveneessä maston alla kyykistellessä.
En ihmettele että merimiehet joskus hätäpäissään lupasi tehdä kirkkoon votiivilaivan, jos tästä hengissä selvitään.
Matka jatkui.
Kauppahalli oli toinen kohde jossa aina pitää käydä joka kaupungissa.
Tämä kuva on kuvattu kello 7 aamulla, ei vielä asiakkaita. Kyllä Latviassa hyvät sapuskat on.
Tuollaista kuiva lihaa, oikein hyvää.
Kahviossa hyvät kakut ja leivokset. Eikä ole hinnan kiroissa.
Kirkossa käydään vaikka ihan pakana ollaankin.
Komeat on kirkot Latviassa. Kyllä näistä rukoukset pitäisi taivaaseen asti kuulua. Jos ei rukouksiin vastata, niin vika on toisessa päässä. Liekö siellä yleensäkään ketään päivystämässä, eivät jaksa kuunnella sitä samaa rukoustulvaa…