Itämerta kaatosateessa salamien valossa

Niin sitten kävi, tuli tehtyä lähtöpäätös.Ruotsalainen sääennuste lupasi tuollaista. Paikallisia ukkosia, matkaa edessä reilu 120 mailia. Silta aukesi ja läksin. Radiopuhelimella kerroin ”Inpuls 3”, eli merivartioille että mihinkä suuntaan ja minkämaan lipun alla lähdin. Tahtovat tietää, pysäyttävät jos ei itse ymmärrä kertoa. Merivartiat toivottivat hyvää matkaa. Tai siis good luck, kai tiesivät mitä tulee.Karttaplotterilla reittipiste Kaliningradista 20 mailia ulkopuolelle ja sinne lähti.Tuollainen lippu saalingin oikeaan sarveen ja matka jatkui. Vauhtia 5 välillä 6 solmua.Sitten se riemu alkoi, tuossa tutkan kuvaruutu. Mittakaava 12 mailia, yhtään saarta ei täälläpäin ole. Kaliningradiinkin 20 merimailia. Nuo laikut on sadekuuroja. Salamia vilisi villisti jokapuolella, päällä ei yhtään kyllä välkkynyt. Vettä tuli ihan tolkuttomasti, kiidin sivumyötäiseen 2 reivatulla purjeella. Tuuli muutti suuntaa montakertaa 90 astetta pilven alla.

Minä sain jokun ahaa kohtauksen ja ulvoin kilpaa tuulen ja sateen ja salamien kanssa. Sellainen tekee hyvää psyykelle, ainakin omasta mielestäni. Voi olla että toisilla toinen mieli. Sitä leikkiä kesti muutamia tunteja, sitten vain sellaista tavallista menoa. Kun aurinko nousi, kaikki oli vain yöllä ollutta pahaa unta. Tai ei se paha uni ollut, välillä pitää olla myös näinpäin.

Tässä on matkan reittiä, matkaa loki näytti 127 merimailia. Aikaa kului köysien irroittamisesta laituriin kiinnittymiseen aika tarkkaan 24 tuntia 30 minuuttia. Reilu 5 keskinopeus.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.