Ihmeellistä jorinaa

Aamulla näytti että Eestisuvi® on loppu, mitä se nyt kuitenkaan ei ole. Otin sateenvarjon ja lähdin aamukävelylle.

Eestissä on melkein joka kylässä muistomerkki kyydityksen uhreille. Tämä muistomerkki on on taas Stalinin punaisen terrorin uhreille. Näitä ei kyyditetty siperiaan, Nämä ”kansan viholliset” tapettiin Kuressaaren piispanlinnan pihalla kesällä 1941, yhteensä 90 ihmistä. Sen aikainenkin hallintokoneisto vaati viholliskuvia toimiakseen. Hyppäsin auton kyytiin ja lähdin kohti Sõrve säärtä. Siellä oli tämä Sõrve majakka, jota katselin mereltä Ventspilsistä tullessa. Komea majakka, mallia 1960. Oli siinä aiemminkin majakoita ollut, sodissa tuhoutuneet.Ostin lipun majakkaan ja läksin kiipeämään, 242 rappua.Ylhäällä oli aika tuuli ja vihma, ei siellä paljon nähnyt eikä viihtynyt.  Tulipas kuitenkin tässäkin majakassa käytyä. Aina kun mahdollista kiipeän majakkaan. Pitäisi joskus oikein miettiä ja laskea monessako on tullut oltua.

Nuoli näytti että Gdansk 494km, sieltähän minä olen tulossa, minne lie menossa. No tuossa ainakin lyhyen tähtäimen suunnitelma löytyy.Läksin takaisinpäin, selvisi miksi tämä tie oli niin suora. Se on vanhaa Saarenmaan rautatien pohjaa, Sõrven rataa.

Satamaan oli yksi moottorivene oli tallinnasta tullut vieraisille, kaikki muut ovat Kuressaaresta.

Minulle on myös selvinnyt, miksi aina Kuressaareen tullessani tunnen tulevani takaisin kotiin.

Minulla on Eestiläinen henkilötodistus, Eestissä on henkilötunnuksen loppunumeroihin leivottu paikkakunta jossa syntynyt. Minulle ulkomailla syntyneenä on tullut henkilötunnuksen mukana kaupanpäälle myös syntymäkunta Eestissä. Sen mukaan olen syntynyt Saarenmaalla, Kuressaaressa. Että Saaremaan poikia ollaan, olen ylpeä siitä….

Aamulla satamakapteeni tuli töihin, kävin tämän toimistossa juttelemassa. Tämä kyseli mihin viimeksi päädyin kun läksin ja missä kaikkialla kävin? Minä kyselin miten kesä on sujunut? Juttelimme pitkään maailman menosta ja parantelimme maailmaa, kuten näiden satamakapteenien kanssa usein päädyn tekemään.

Aamusella Puolalaiset jotka eilen olivat tulleet tekivät lähtöä. Minä jotenkin arvasin mitä tulee tapahtumaan ja otin kameran valmiiksi ja lähdin laiturille.

Nämä päättömät olivat laittaneet poijuköyden solmuun siihen poijuun. Jos ei halua poijuhakaa käyttää, niin vaihtoehto on laittaa köysi kiertämään veneestä poijun silmään ja takaisin veneelle. Tosin ne Ventspilsin Puolalaiset sai sittenkin köytensä potkuriin.Kuten nämäkin sankarit saivat köyden kiertämään kölin alta jostain peräsimen välistä. Ei minullakaan aina kaikki onnistu, mutta ei koskaan tuollaisia täysin tolloja tekoja ole tullut tehtyä. Pieni miettiminen miten pääsen lähtemään ja sitten toteuttaa sen, niin yleensä onnistuu. Kyllähän nämäkin lopuksi pääsivät, onneksi ei ollut toisia veneitä lähelläkään, niin oli tilaa hölmöillä sielunsa kyllyydestä.

Puolassa on pakollinen veneen ajokortti, siihen tarvitaan teoria ja käsittelykoe, inssiajo. Suomeenkin viranomaiset, joiden tehtävä on tehdä ihmisten elämästä kaavakkeiden ja lupien kanssa vaikeaa, suunnittelevat aina parin vuoden välein pakollista veneily ajokorttia.  Sitten olisi turvallisempaa veneillä. Joopa joo.. Niin jäin ainoaksi vieraaksi satamaan, en tosin tunne itseäni vieraaksi. Kotona tunnen olevani, täälläkin.

Oikeastaan en muista missä ja koska olisin tuntenut olevani olevani vieras. Kotini on kesällä purjevene, koti liikkuu missä milloinkin. Yleensä yöllä kiinni jossain satamassa joka on silloin kotipihani.Läksin kaupungille.Kaupungilla on kovat katutyöt, laitavat putket ja johdot kadun alle uusiksi.Koko keskus aukio on suljettu. Ostin vähän syötävää, juuri uunista otettuja savukampeloita. Ihan hyviä, ainut että niin pieniä ettei niistä paljon syötävää löydy.Hahaa, vanhat tuttavani saapuivat Ruhnusta kilpailemasta. Katariina Jee, miehistöineen. Läksin juttelemaan kipparin kanssa ja kyselemään kuulumisia.

Näillä on purjehtiminen hallussa, treenaavat ja ottavat ihan tosissaan kilpailut. Kyselivät miten minulla on mennyt sitten Klaipedassa näkemisen? Mukavaa porukkaa. Kohtaamme aina eri satamissa…

Aamulla Ventspilsissä nousin auringon kanssa samaan aikaan. Liettualaiset olivat nopeampia aamutoimissaan ja lähtivät ennen minua. Heillä oli tarkka järjestys lähdössä. Ruorissa oleva laivan päällikkö antoi sellaisella ylikersantin komentoäänellä komentoja, mitä tehdään kuin lähdetään. Karjaisi köydet irti keulasta, köysimies irroitti köydet ja hyppäsi veneeseen ja kiljaisi kovaa että köydet on irti. Takaa poijuköyttä hoitavalle hihkaistiin että poijuköydet irti. Tämä kiljaisi kun oli saanut poijuhaan irti. Sitten taas kiljuttiin, kun lepuuttajia nosteltiin ja ties mille. Komentoja kuului vielä, kun vene oli jo nurkan taakse kadonnut. Jotenkin vähän koomisen näköistä.

Minä kävin vielä tuolta tornista katsomassa miltä meri näyttää. Sitten lähdin näiden Liettualisten perään, en kehdannut yksikseni mitään huudella. Eleettömästi irroitin köydet keulasta, astuin veneeseen. Kävelin veneen perään laitoin pakin päälle ja pitelin poijuköyttä tiukalla. Kun olin poijun vieressä irroitin poijuhaan ja kävenin kannella ja nostin lepuuttajat ja läksin. Heilautin vielä kättäni satamakapteenille.Suunnistin tuonne aallonmurtajan aukolle, kiireisimmät vetelivät ohi. Siitä ulos ja menoksi.Sinne jäi Ventspils, oli kiva tavata. Sitten alkoi taival. Tunteja katsellen merta ja miettien maailman menoa ja tarkoitusta.Lopuksi alkoi Latvian pohjoisosa jäädä taakse ja aloin saapua takaisin Eestiin. Kävin kaivelemassa tuota lippu ja viirivalikoimaani. Latvian lippu alas ja Eestin lippu ylös, matka jatkuu.Aurinko paistaa, venessä melkein hellelukemat.Sõrven tuletornin läheltä ja suuntana Saaremaa. Soitin Kuressaaren satamakapteenille, kysyin että onko merivartiosto ilmoittanut että suomalainen purjevene on tulossa Ventspilsistä? Olivat kuulemma ilmoittaneet. Sanoin että älä jää odottamaan, olen illalla myöhään perillä. Menee ainakin 5 tuntia vielä. Tämä kiitteli että kiva kun soitit, yksi puolalainen on jo kohdalla, minä olen se päivän toinen ja viimeinen vieras.Takana pilvet alkoivat kasvaa, yöllä lupasi voimistuvaa tuulta. Tallinn radio varoitteli tunnin välein, että pohjoisella itämerellä aallot nousee korkeimmillaan aamulla 2.5 metriin. Lopuksi turvavesi poiju, Kuressaaren väylän alku. Siellä se häämötti määränpää. Purjeet piti laskea, ei kestänyt luonto lasketella 6 solmua ojaa.Saaremaa ja Kuressaar. Kotoinen tunnelma, lähemmäs puolitoista kuukautta meni reissussa, siitä kun Eestistä läksin. Vai mistä ja koska tämä reissu sitten alkoikin? Taitaa olla vuosikymmeniä sitten…

Aamuinen lähtö Liepajasta. Täälläpäin satamissa ei saa purjeilla liikkua, Liepajan sataman ohjeissa on että jos purjeveneessä ei moottori toimi, on tilattava hinaaja. Tuolla rannalla näytti yksi kolmeakselinen voimanpesä voivottavan ja odottavan hinattavia. Kohti Liepajan aallonmurtajan aukkoa.Vastaan törmöötti luotsivene, kävivät viemässä luotsin ulos.Kohta vastaan tulikin risteilylaiva, sillä oli hinaaja persiissä kiinni. Minä pyyhkäisin tuon yhdistelmän takaa merelle ja suuntaan 10 astetta. Siinä sitten istuttiin ja katseltiin maisemia.Takaa näkyi ainoastaan merta.Edessä samoin vain merta, oikealla sivulla kilometrien päässä häämötti hiekkarantaa. Sellaiset maisemat.Kunnes kaukana merellä lähestyi tuollainen vene. Ihmeellisen näköinen. Kiikarilla se näkyy paremmin kuin kameralla, joten otin kuvan kiikarin läpi. Siinä näkyy jonkinlainen džonkki purje, ja purjeessa suomenlippu.

Se olikin suomalainen džonkki, perässäkin oli suomenlippu. Joku kova kaveri oli tuollaisella liikkeellä, oli aamu ja se oli lähestymässä satamaa. Eli oli purjehtinut yön läpi. Tuohon seisovaan mieheen kun vertaa venettä, väittäisin sen olevan 6m pitkä, jos sitäkään.

Pää pehmenee kuumuudessa, meri kimmeltää oudosti.

Söin joutessani tällaista arbuusia vai vesimeloonia. Kävin veneessä sisällä ja vilkaisin tullessani kippoa joka keikkui veneen penkillä. Niskakarvat nousivat pystyyn, torakoita minun ruoassani noin paljon.

Sekunnin päästä tajusin että ne olikin siemeniä jotka kelluivat vedessä ja liikkuivat aaltojen keinuttamana. Säikähdin kyllä pahasti.Lopuksi Ventspilsin aallonmurtajasta sisälle.Troolarien välistä kalasatamaan, jossa sijaitsee Jahtu Osta, eli vierassatama.

Se oli eiliset uutiset, tänään on suuntaja vaihteeksi Igaunija…

Läksin aamukävelylle, kuljin sotalaivan vierestä. Kannelta alkoi kuulua älämölöä. Äijät kurkki yli laidan, siili oli pudonnut veteen. Minä toimin niinkuin tällaisessa tilanteessa pitää, kiljaisin siili yli laidan. Jos joku putoaa yli laidan niin huuto: Mies yli laidan, näkijä osoittaa kädellään missä suunnassa pudonnut on ja  herkeämättä katsoo missä pudonnut on, ettei katoa silmistä. Muut tekevät sitten muut manööverit, siis jos muita on.Kohta oli saatu laatikko köydenpäähän ja siili ui laatikkoon ja nostettiin sotalaivan kannelle.Yksi lähti viemään siiliä joukkojensidontapaikalle, samassa yksi mies huomasi kamerani. Älä kuvaa, tämä on sotalaiva, karjaisi. Onnittelin miehiä onnistuneesta pelastus operaatiosta ja jatkoin matkaa.Ohi vanhan kalakolhoosin portin. Saavuin jälleen läheiselle rannalle katsomaan mitä tapahtuu. Tuuli tekee hiekkakinoksia, niitä pitää lapioida pois lumilapiolla.Äijät oli myös keräämässä sitä meren tuomaa levää.Sitä tuli autokuormittain. Kävin kauppahallissa ostamassa ruokaa pitkiä merimatkoja varten.Hyvät hinnat ja valikoimat ja mikä tärkeätä, Latvian tuotantoa. Kun kelpaa Latvialaisille, kelpaa minullekin.Ensimmäiset lähtivät jo merelle.

Sünoptiline ülevaade: madalrõhkkonna kaguserv.
Hoiatus: Läänemere põhjaosa: lõunatuul puhanguti 14 m/s. Laine kõrgus 1 kui 2 m.
Läänemere põhjaosa: lõunatuul 6 kuni 11, puhanguti 14 m/s. Laine kõrgus 1 kuni 2 m. Kohati võib hoovihma sadada. Nähtavus mõõdukast heani.

Säätiedoitukset on luettu, on tullut minun aikani lähteä liikeelle. Hyvästi jää Liepaja, kiva oli olla. Kuitenkin, on aika lähteä eteenpäin….

Latvian ruisleipä, Rudzu Rikas on melkein yhtä hyvää kuin Eesti Rukkileib, tai Suomalainen Reissuniekka.Siitä se päivä alkaa.

Satamakapteeni, se oikea Liepaja Marinan satamakapteeni kävi juttelemassa. Kiitteli että pyydystin sen ajelehtivan kumiveneen. Oli soitellut veneen omistajalle, että suomalainen kulkuri pyydysti veneen. Omistaja oli epäillyt että joku on irrottanut kumiveneen, mutta satamakapteeni oli kelaillut kameroiden nauhoituksia ja itsestään se oli irronnut.

Samalla satamakapteeni kysyi vähän kautta rantain, että onko matkasuunnitelmia? Kerroin että kyllä minä vielä lähden, älä hermoile. Seuraava sopiva tuuli vie minut mennessään.Läksin jälleen Liepajan kaupungille, tämä satamahan on aivan keskustassa. Perskuta, Bibliotēkas, kirjasto. Minä olen kova käymään kirjastossa ja tutkimaan mitä kaikkea löytyy. Olin jo menossa ovesta, kun tajusin että olenkin Latviassa, enkä minä osaa latvian kieltä. Vähän oli pettymys se tajuta. Olen jo niin kotitunut Liepajaan, etten tajua olevani kielipuoli ulkomaalainen.Suomalaiset ovat ylpeitä suomalaisesta ruoasta, Latvialaiset ovat ylpeitä Latvian ruoasta. Eikä ole hinnalla pilattu, melkein kaikki latvian tuotantoa.No nuo arbuusit, vai melonit ovat Italiasta.Yksi mikä myös on Neuvostoliiton peruja näissä Baltian maissa on Kvas, eli kotikalja, jota myydään kadunkulmissa.Jääkylmä kotikalja 40 senttiä, vie janon.Kävin myös rannalla haahuilemassa, nyt on normaali kesäpäivä, lämmintä reilu 20. Vähän vain on ihmisiä.Aallot on tuonut tuollaista kasvillisuutta, mitä lie ahdinpartaa tonneittain rantaan.Varmaankin keräävät pois, ainakin tästä kaupungin kohdalta. Kaikilta rannoilta ei varmaankaan saa kerättyä, koko tämä puoli itämerta on yhtä hiekkarantaa. Satoja kilometrejä hiekkaa ja merta.Veneessä on alkanut liikkua tuollaisia tolkuttoman suuria hämähäkkejä, häiritsevät yöuntani. Kun hämähäkit vainoaa ja satamakapteenit kyselee suunnitelmiani on oikeasti alettava miettiä paikan vaihtoa. Se aika ei kuitenkaan ole vielä tänään. Ihan lähipäivinä kyllä, lupaa sääennusteet.

sveicieni no Latvijas…

Perskuta, pää pehmenee. Join aamulla aikaisin cappucinot ja laitoin lasin altaaseen. Sitten pari tuntia myöhemmin ajattelin juoda teetä.

Samanlaiseen lasiin laitoin teetä ja loppuveden kaadoin siihen kahvilasiin, vielä pesuainetta päälle. Kun ajattelin että tee on hautunut, otin tuon pesuvesilasin ja siinä ja siinä etten hörpännyt. Eihän se nyt myrkkyä olisi, mutta ei varmaankaan hyvää.

Tuo silta tuolla takana on remontissa. Sieltä kuuluu sellainen Madsenin konetykin kolkutus.Siellä on tuollainen kaivuri jossa piikkari puomin päässä. Piikkaavat koko ylimmäisen osan pois kovan kolinan voimalla. Sitä en ymmärrä kun miehet on pantu vasaralla ja rälläkällä puhdistamaan tuollaisia rautaprofiileja. Eikö ne nyt olisi samalla voinut uudet laittaa, tai viedä autolla johonkin sinkopuhdistukseen.? Älytön homma raapia betonit pinnasta.Samoin nämä meinaavat uudestaan käyttää nämä profiilit. No mitäs se minulle kuuluu.Kävin muuten hiphuraa matkalla bussiasemalla, hyvä päivä.

Aamusella laituri jälleen tyhjeni. Partasuu Ruotsalainen Laurinkosterillaan lähti myös kohti Gotlantia. Kuten nämä Liettualaiset jotka illalla myöhään tulivat. Heillä on muuten erikoinen vasemmanpuolen valo. Nähtävästi lasi rikki joten korjanneet punaisella teipillä. Ei taida  kyllä pimeässä nähdä heitä oikealta tulemassa.Päivänmittaan tuli taas muutamia veneitä. Nämä Liettualaiset olivat nähtävästi käyneet Suomessa ja Eestissä kääntymässä. Tämä vene tuli ihan yksinään, ajautui veneeni kylkeen. Otin yhden ylimääräisen köydenpätkän ja sidoin sillä kiinni laituriin. Onko niin että löytäjä saa pitää? Ei taida kuitenkaan olla käyttöä tuollaiselle.

Tänään on hyvä päivä, lähden bussiasemalle haahuilemaan.

Olen myös vähän alkanut mietiskelemään, pitäisiköhän sittenkin jatkaa jokupäivä eteenpäin. Jos ei sittenkään jäisi vanhuuttaan viettämään Liepajaan…

Sääennusteet uhkailivat jopa 20 metrin tuulilla. Ei täällä kyllä niin paljon ollut mutta ihan reippaasti kuitenkin.Läksin rannalle käymään, kyllä merellä ihan vaahtoaa. Rannalla ja rannalle on paha kävellä, hiekka lentää kuin hiekkapuhalluksessa. Silmiin tahtoo mennä silmiin ja ihan säärissä pistelee. Kameraakaan en uskaltanut kaivaa, kännykkä ei niin hiekkaa pelkää.

Olen varmaankin sunnuntaipurjehtija, mutta ei tuonne oikein huvita lähteä. Mieluummin katson sopivan ilman ja mennä luikahdan. Sitten kun haluan, vielä ei kyllä ole Liepajasta mitään haluja lähteä.Sensijaan Liettualaiset ei pelkää pimeää eikä tuulta. Olin juuri nukkumaan alkamassa, kun kuulin moottorin popotusta ja ihmisten pajatusta. Ehtivät rantautua, ennenkuin ehdin paikalle katsomaan tarvitsevatko apua. Kävivät myöhemmin laiturilla kävelemässä, oli meinaten Liettuan poijaat märkiä. Kertoivat olevansa Gotlantiin matkalla puupurrellaan.

Katselin sataman nostureita, mielenkiintoisen näköisiä. Ei tämä Liepaja mikään ihan pieni kylä ole. Nytkin tämä marinetrafic näyttää että satamassa on 27 alusta. Siinä on kyllä kaikki kalastustroolaritkin, ei ne kesällä mihinkään liiku.Sitä minä en ymmärrä vieläkään, mikä vimma viranomaisilla on kieltää satamassa onkiminen. Kyllä minä ymmärrän ettei verkkoja satamaan lasketa, mutta mitä koppalakki herroja häiritsee onkimiehet?Haahuilin päättömästi kaupungilla, ilman mitään suunnitelmaa. Äänen suuntaan suunnistamalla päädyin nuorten jalkapallo otteluihin, kansainvälinen turnaus. Kiva katsella.

Liepaja….

Lauantai aamuna kello 7 oli tuolla jonkun sadanmetrin päässä olevalla terassilla vielä täysi meno. Outoa älämölöötä piti kansakunnan toivot. Laiturit alkaa taas olla tyhjät. Nuo kumiveneet on niitä purjelauta kilpailujen huoltoveneitä. Yksi Liepajalaisten purjevene on minun lisäkseni.

Joka päivä tulee satamakapteenin apulainen töihin. On aamulla jonkun tunnin, illalla samoin jonkun tunnin odottamassa jos joku tulisi. Aina välillä joku tuleekin yöpymään satamaan.

No onhan kaupunki täynnä väkeä ja mielenkiintoisia paikkoja. Lähdinkin keskustaan, joka on ihan tuossa vieressä. Laitoin fillarin tuollaiseen liikennemerkkiin lukkoon ettei kukaan varasta. Tällaisen venäjää puhuvan äijän tapasin. Oli itse rakentanut mopon, oli näköjään käyttänyt sitä Neuvostoliiton aikaista taittopyörän runkoa aihiona. Moottori lähti keskipakoiskytkimen avulla pyörimään kun polkimilla polki rattaan liikkeelle. Sillä veteli ympäriinsä. Sitten kuulin taivaaltakin pörinää.Jumankekka, joku myrskybongari veteli tuollaisella moottoroidulla riippuliitimellä taivaalla ja kierteli ukkospilviä.Mitä minulla on kokemuksia niin tuollaisen pilven servan kohdalla saattaa olla kovakin tuuli merenpinnalla. Luulisin myös ylhäällä olevan arvaamaton tuuli. Kun veneessä alkaa kovemmin tuulla, niin reivataan purjeita tai kun aivan hulluksi heittäytyy niin lasketaan koko purjeet alas.

Meinaako tuo lenturi reivata purjeet, mitä tämä tekee kun purje alkaa lepattaa? Ukkospilven alla on myös kovia pystyvirtauksia. Siellä se hullu veteli eestaas, kunnes katosi horisonttiin, en ainakaan nähnyt putoavan.Tuollaisen harrastusvehkeen myös bongasin. Kiihtyi yllättävän kovasti kun läksi risteyksestä urku auki. Kai se jonkinlainen työkone oli. Lotte kahvilassa kävin syömässä.Arkena on lounas tarjouksia, näin lauantaina on täysi hinta. Tuo tarjotin oli 5 euron hujakoilla. Noilla laiturilankuilla kun kävelee, pitää vähän katsella eteensä mihin astuu. Parhaat päivät on takanapäin.Kuten myös on vähän vanhanaikaisen näköinen tuo hotelli jonka käytävällä vessat ja suihkut on.

Ei silti, kyllä minä niiden kanssa pärjään. Sellaiset paikat joista joku sanoo että ihana, ne eivät sovi minulle. Minulle paremminkin sellainen vähän karu on kotoisampi.

Että tällaista Liepajasta, ei mitään ihmeitä saanut aikaan tänään…