Sääennusteet uhkailivat jopa 20 metrin tuulilla. Ei täällä kyllä niin paljon ollut mutta ihan reippaasti kuitenkin.
Läksin rannalle käymään, kyllä merellä ihan vaahtoaa. Rannalla ja rannalle on paha kävellä, hiekka lentää kuin hiekkapuhalluksessa. Silmiin tahtoo mennä silmiin ja ihan säärissä pistelee. Kameraakaan en uskaltanut kaivaa, kännykkä ei niin hiekkaa pelkää.
Olen varmaankin sunnuntaipurjehtija, mutta ei tuonne oikein huvita lähteä. Mieluummin katson sopivan ilman ja mennä luikahdan. Sitten kun haluan, vielä ei kyllä ole Liepajasta mitään haluja lähteä.Sensijaan 
Liettualaiset ei pelkää pimeää eikä tuulta. Olin juuri nukkumaan alkamassa, kun kuulin moottorin popotusta ja ihmisten pajatusta. Ehtivät rantautua, ennenkuin ehdin paikalle katsomaan tarvitsevatko apua. Kävivät myöhemmin laiturilla kävelemässä, oli meinaten Liettuan poijaat märkiä. 
Kertoivat olevansa Gotlantiin matkalla puupurrellaan.
Katselin sataman nostureita, mielenkiintoisen näköisiä. Ei tämä Liepaja mikään ihan pieni kylä ole. Nytkin tämä marinetrafic näyttää että satamassa on 27 alusta.
Siinä on kyllä kaikki kalastustroolaritkin, ei ne kesällä mihinkään liiku.
Sitä minä en ymmärrä vieläkään, mikä vimma viranomaisilla on kieltää satamassa onkiminen. Kyllä minä ymmärrän ettei verkkoja satamaan lasketa, mutta mitä koppalakki herroja häiritsee onkimiehet?
Haahuilin päättömästi kaupungilla, ilman mitään suunnitelmaa. 
Äänen suuntaan suunnistamalla päädyin nuorten jalkapallo otteluihin, kansainvälinen turnaus. Kiva katsella.
Liepaja….