Aamulla kävin vielä pienen kävelyn syntymäkaupungissani Kuressaaressa. Joku oli jättänyt vanhainkodin veräjän auki, vaivaiset olivat lähteneet joukolla liikkeelle. Seisoksivat kadun varressa ja toljottivat ohikulkijoita, jotka taas tuijottivat takaisin.
Kävin satamakapteenin juttusilla, kerroin lähteväni Kõiguste satamaan. Maksoin oman hinnastoni mukaisen maksun, ja nostin satamassa purjeet ja lähdin. 
Siitä vaan ojaa pitkin täysin purjein, vauhtia oli 3 solmua. Säätiedoitus lupasi 8-14m/s tuulia, puuskissa 18. Nyt alkuun oli pari metriä tuulta.Kohta kun pääsin Abrukan kulmalle niin yksi reivi isopurjeeseen.
Tunti eteenpäin niin toinen reivi. Sitten aloitettiin purjehtiminen. Köigusten kohdalla tilanne arvio, tuuli on hyvä ja vauhtia riittävästi. Soitin MRCC Tallinna ja kerroin että jos kaipaavat Kõigustessa, niin suunnitelmat muutuivat. Uusi määränpää Kihnu.
Sivumyötäisessä vauhdinhurmaa, kovimmillaan loki heilahti 8.9 solmua. Se on kovaa kyytiä.
Jälkeenpäin katselin että Virtsun sataman viralliset tuulimittarit näyttivät kovimmillaan keskituulia 13m/sekunti ja puuskissa 17 tuulia. Silloin kulkee niin että hippulat vinkuvat. Kuvia ei saa siinä vauhdissa otettua, autopilotti ei osaa ohjata sekuntiakaan. Itselläkin aivan täysi työ, ei kamera pysy käsissä.
Kihnun kohdalla jälleen tilanne arvio, ei Kihnuun voi tuolla tuulen suunnalla ja voimakkuudella mennä. Laituriin osuu tuulet ja aallot. Jälleen Tallinnan meripelastuskeskukseen ilmoitus, matka jatkuu Pärnuun. Tallinna kiitteli tiedoista, että hyvä kun ilmoitit. 
Kihnun kohdalla tuo pilvi sai kiinni, vaikka matkantekoni oi kuin rusakon pakolaukkaa. Menoa eikä meininkiä. Pilvi heitti oikein kunnon kuuron niskaan. 
Sitten aurinkokin jätti minut yksin tuuliselle merelle. Sinne upposi aurinko Liivinlahteen.
12 tunnin purjehtuksen jälkeen saavuin Pärnuun. Vähän oli jo pimeä. Matkaa kertyi 142km gps mukaan, eli 77 mailia. Keskinopeus oli matkalla 6.4 solmua.