Aamulla näytti että Eestisuvi® on loppu, mitä se nyt kuitenkaan ei ole. Otin sateenvarjon ja lähdin aamukävelylle.
Eestissä on melkein joka kylässä muistomerkki kyydityksen uhreille. Tämä muistomerkki on on taas Stalinin punaisen terrorin uhreille. Näitä ei kyyditetty siperiaan, Nämä ”kansan viholliset” tapettiin Kuressaaren piispanlinnan pihalla kesällä 1941, yhteensä 90 ihmistä.
Sen aikainenkin hallintokoneisto vaati viholliskuvia toimiakseen. 
Hyppäsin auton kyytiin ja lähdin kohti Sõrve säärtä. 
Siellä oli tämä Sõrve majakka, jota katselin mereltä Ventspilsistä tullessa. 
Komea majakka, mallia 1960. Oli siinä aiemminkin majakoita ollut, sodissa tuhoutuneet.
Ostin lipun majakkaan ja läksin kiipeämään, 242 rappua.
Ylhäällä oli aika tuuli ja vihma, ei siellä paljon nähnyt eikä viihtynyt. Tulipas kuitenkin tässäkin majakassa käytyä. Aina kun mahdollista kiipeän majakkaan. Pitäisi joskus oikein miettiä ja laskea monessako on tullut oltua.
Nuoli näytti että Gdansk 494km, sieltähän minä olen tulossa, minne lie menossa. 
No tuossa ainakin lyhyen tähtäimen suunnitelma löytyy.
Läksin takaisinpäin, selvisi miksi tämä tie oli niin suora. Se on vanhaa Saarenmaan rautatien pohjaa, Sõrven rataa.
Satamaan oli yksi moottorivene oli tallinnasta tullut vieraisille, kaikki muut ovat Kuressaaresta.
Minulle on myös selvinnyt, miksi aina Kuressaareen tullessani tunnen tulevani takaisin kotiin.
Minulla on Eestiläinen henkilötodistus, Eestissä on henkilötunnuksen loppunumeroihin leivottu paikkakunta jossa syntynyt. Minulle ulkomailla syntyneenä on tullut henkilötunnuksen mukana kaupanpäälle myös syntymäkunta Eestissä. Sen mukaan olen syntynyt Saarenmaalla, Kuressaaressa. Että Saaremaan poikia ollaan, olen ylpeä siitä….