Aamulla satamakapteeni tuli töihin, kävin tämän toimistossa juttelemassa. Tämä kyseli mihin viimeksi päädyin kun läksin ja missä kaikkialla kävin? Minä kyselin miten kesä on sujunut? Juttelimme pitkään maailman menosta ja parantelimme maailmaa, kuten näiden satamakapteenien kanssa usein päädyn tekemään.
Aamusella Puolalaiset jotka eilen olivat tulleet tekivät lähtöä. Minä jotenkin arvasin mitä tulee tapahtumaan ja otin kameran valmiiksi ja lähdin laiturille.
Nämä päättömät olivat laittaneet poijuköyden solmuun siihen poijuun. Jos ei halua poijuhakaa käyttää, niin vaihtoehto on laittaa köysi kiertämään veneestä poijun silmään ja takaisin veneelle. Tosin ne Ventspilsin Puolalaiset sai sittenkin köytensä potkuriin.
Kuten nämäkin sankarit saivat köyden kiertämään kölin alta jostain peräsimen välistä. Ei minullakaan aina kaikki onnistu, mutta ei koskaan tuollaisia täysin tolloja tekoja ole tullut tehtyä. Pieni miettiminen miten pääsen lähtemään ja sitten toteuttaa sen, niin yleensä onnistuu. Kyllähän nämäkin lopuksi pääsivät, onneksi ei ollut toisia veneitä lähelläkään, niin oli tilaa hölmöillä sielunsa kyllyydestä.
Puolassa on pakollinen veneen ajokortti, siihen tarvitaan teoria ja käsittelykoe, inssiajo. Suomeenkin viranomaiset, joiden tehtävä on tehdä ihmisten elämästä kaavakkeiden ja lupien kanssa vaikeaa, suunnittelevat aina parin vuoden välein pakollista veneily ajokorttia. Sitten olisi turvallisempaa veneillä. Joopa joo.. 
Niin jäin ainoaksi vieraaksi satamaan, en tosin tunne itseäni vieraaksi. Kotona tunnen olevani, täälläkin.
Oikeastaan en muista missä ja koska olisin tuntenut olevani olevani vieras. Kotini on kesällä purjevene, koti liikkuu missä milloinkin. Yleensä yöllä kiinni jossain satamassa joka on silloin kotipihani.
Läksin kaupungille.
Kaupungilla on kovat katutyöt, laitavat putket ja johdot kadun alle uusiksi.
Koko keskus aukio on suljettu. 
Ostin vähän syötävää, juuri uunista otettuja savukampeloita. Ihan hyviä, ainut että niin pieniä ettei niistä paljon syötävää löydy.
Hahaa, vanhat tuttavani saapuivat Ruhnusta kilpailemasta. Katariina Jee, miehistöineen. Läksin juttelemaan kipparin kanssa ja kyselemään kuulumisia.
Näillä on purjehtiminen hallussa, treenaavat ja ottavat ihan tosissaan kilpailut. Kyselivät miten minulla on mennyt sitten Klaipedassa näkemisen? Mukavaa porukkaa. Kohtaamme aina eri satamissa…