Ihmeellistä jorinaa

Nyt oli montapäivää tuulta ja lisää lupaa.

Hoiatused: Läänemere põhjaosa: edelatuul puhanguti 15 kuni 20 m/s, hommikul loodetuul puhanguti 25 m/s. Laine kõrgus öösel 1,5 kuni 3 m, päeval 2 kuni 4 m.

Jätin veneen Kuressaareen satamakapteenin valvovan silmän alle kävelin bussipysäkille.Eestiläiset on huumorintajuista porukkaa. Bussi tuli ja hyppäsin bussin selkään ja matka alkoi.Kuljettajalle annoin poletin ja tämä kiitti ja toivotti hyvää matkaa.Saaremaalla lainehtii myös viljapellot. Vai kuinkas sitä kutsutaan kun vilja heiluu tuulessa. Laineen korkeus oli siedettävä. Bussi viilettää hyvää kyytiä.Pysähtyi Kuivastun satamassa, kuvasin ikkunasta ja mielenkiinnolla katselin näkyykö tuttuja. Ei näkynyt.Bussi ajoi paarlaeva Töllin sisuksiin ja alkoi puolentunnin laivamatka.Laiva elää puolentunnin jaksoissa. Aina puolen tunnin päästä laiva tulvahtaa täys ihmisiä. Äkkiä ruokaa ja kahvia näille eteen. Ruoka kitusiin ja ulos laivasta, uudet asiakkaat jo odottavat.Ne edelliset Tuulelaevad on myyty ulkomaille. Hyvään hintaan Eu tukien jälkeen.Saaremaa ei ollut tänään auringon koti, vettä satoi.Bussi toi Tartoon. Koira oli pihalla pahana ennenkuin tunsi tulijat. Tänään tuli istuttua bussissa 6 tuntia. Mitäs se nyt on, veneen peräsimessä 6 tunnin päivä on lyhyt. Suomessa on kuulemma juhannus aatto, täällä vasta huomenna. Hyvää juhannusta suomeen…

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Eilinen päätös jäädä odottelemaan suotuisempia kelejä oli varmaankin oikea. Tuo on pohjois-itämereltä, kun yksi purjevene oli merihädässä, kertoi ylen uutiset. Lopuksi oli vene pitänyt jättää ajelehtimaan, kun knaapit ei kestäneet aallokossa hinausta. Miehistö evakuoitiin helikopterilla maihin turvaan, vene jäi tuuliajolle. Tämä taas on Kuressaaresta, saksalainen pieni purjevene yritti lähtiä satamasta, sai oman köytensä propelliin.Tässä tulos. Pyörivä akseli kerii köyttä ympärilleen ja alkaa vetää akselia ulospäin. Akseli irronnut moottorin päästä ja siirtynyt 15senttiä taaksepäin. Silloin tulee jo akseli pois vannasputkesta ja  vesi alkaa virrata veneeseen. Vene tuli tuulen mukana takaisin laituriin. Omat pumput ei pidä vedenkorkeutta hallinnassa. Ämpärillä miehistö pienessä paniikissa pistelee vettä niin rivakasti, että pysyi hallinnassa, kunnes satamakapteeni toi uppopumpun. Tämä taas on samaan aikaan aallonmurtajan ulkopuolelta. Yksi purjevene ajautui kaivetusta väylästä ulkopuolelle ja jäi kiinni. Meripelastajat kävi kiskomassa takaisin syvemmälle.Kuressaaren keskustassa on meneillään tieremontti. Myöskään jalankulkijat ei saa läpi työmaan. Mutta kirkko on avannut ovensa myöskin tähän hätään.Ovesta sisään, toisesta ulos. Kuolleiden muistokynttilät siinä välissä sytytän. Että kovaa peliä Kuressaaressa, ei outo arvaa mitä kaikkea tapahtuu.  Jos merellä on kova tuuli niin olkoon, minä syön mansikoita ja nautin Saaremaan suvesta….

Läänemere põhjaosa, Soome laht:
edela ja läänetuul täna 10 kuni 15, puhanguti 18 kuni 22 m/s, homme 9 kuni 13, puhanguti 15 kuni 18 m/s. Laine kõrgus 2 kuni 3,5 m. Täna sajab mitmel pool vihma, kohati võib olla äikest. Nähtavus mõõdukas. Laine kõrgus 2 kuni 3,5 m.

Tuollaisella uhkaa Riigi ilmateenistus. Näin internetin aikana on olemassa aikamonta ennustajaa. Toiset lupaa enemmän, toiset vähemmän. Siitä sitten vain arpomaan että mihin uskoo ja kuinka vahva on usko kun tuuli ulvoo mastossa.

Veneessä on nestekaasulla toimiva liesi-uuni. Näppärä peli. Kaasua tulee keulassa olevaan ankkuriboxiin sijoitetusta 2 kilon kaasupullosta. Vanha paineensäätäjä oli ainakin 15 vuotta vanha. Kunnes alkoi risoa. Ostin uuden ja se hajosi jo varmaan viikon päästä. Tämä kolmas on nyt ollut vuoden vai kaksi. Kuoret on jostain sinkkivalusta ja menee tuollaiseksi.Pullon myös hapettaa tuon näköiseksi. Tosin oli unohtunut säätäjä talveksi kiinni pulloon, mutta ei sillä vanhalla säätäjällä mitään tuollaista tapahtunut. Yritin kaupoista etsiä säätäjää joka olisi luotettavamman näköinen. Mutta kaikki ovat samanlaisia. Onhan näihin jopa päälle kirjoitetu että suojattava sateelta. No eihän sinne ankkkuriboksiin vettä sada. Merivettä kyllä tulvii välillä. Kaasu loppui ja vaihdoin uuden pullon. puolentoista viikon kuluttua kaasu oli uudestaan loppu. Nyt sitten oli molemmat pullot tyhjät.Läksin taas tuonne Saaren kaasun myymälään. Äijä iski sen ruosteisen pullon täyteen. Kun alkoi täyttää sitä viimeksi tyhjentynyttä pulloa, niin kaasua virtasi ulos bajonetista. Perskuta, tiiviste oli halki. Tämän pullon ostin Tokmannista. Myivät minulle risan pullon. Siksi se tyhjeni niin äkkiä.

Tuo Saarenkaasun mies sanoi että heillä ei ole näitä tiivisteitä. Käänsi tiivisteen toisinpäin. Minä ajattelin että kun kaasu loppuu ja vaihdan pullon , niin samalla vaihdan ehjän tiivisteen toisesta pullosta.

Kokeilin vuotospraylla, kyllä ne nyt pitää kaasut pullossa ja putkissa. Kaasu ukko sanoi että kyllä näitä risoja tiivisteitä joskus harvoin näkee.Kaasu on hyvä renki mutta huono isäntä…

Minulla on eturivin paikka kuressaaressa. Jo alkaa muitakin kerääntyä satamaan. Saksalaisia on taas paljon.Liput liehuvat komeasti. Kiertelin rantoja etsimässä, Neito Saarelaiseni on kadonnut. Enkä minä häntä löytänyt. Poljin kymmeniä kilometrejä edes takaisin. Liekkö joku kalastaja jälleen matkaansa houkutellut, sillä aikaa kun olin poissa.Lämmintä piisaa Saarenmaalla.Vähän kuin kesällä. Ruusut kukkivat.

Yhtäkkiä näin kuin tuollaiset vaatteilla koreilevat fillaristit vetäisivät edelläni. Lähdin perään, mutta sinne menivät. Liekkö hormooneja syöneet, vai olenko tulossa vanhaksi?Seurailin kuitenkin teitä.Kunnes saavuin Roomassaaren satamaan. Täälläkin oli veneitä, kaikki tosin paikallisten.Sitten minä näin sen, ihastuin ensi silmäyksellä. Katariina Jee huudahdin, Toomas Nipernaadin armastus.

Joskus vielä osun tuon Katariina Jeen vierelle, lähellä ja samassa satamassakin olen ollut monta kertaa…

Aamulla aikaisin oli laiturilla paljon kalamiehiä. Eestiläiset on kovia onkimaan, ei niin pientä kalaa ole mikä ei kelpaisi.Tietysti uneksivat tästä Suur Töllin kalansaaliista.Innolla jälleen tutkimaan Kuressaarta. Olen täällä ollut kymmeniä kertoja, autolla, bussilla, lentokoneella ja veneellä. Silti aina löydän uutta. Sitten törmäsin tähän seurueeseen. Jehova tunnistajat. Pysähdyin heidän kohdalleen katsomaan.

Mies tuli heti kysymään että olenko kiinnostunut. Sanoin että olen kyllävähän vaikeasti käännytettävissä. Kysyin että saanko kuvata heitä?

Ihan hätkähtivät, kysyivät pelokkaan oloisena että miksi? Yksi naisista meni puun taakse piiloon. Jatkoimme juttelemista miehen kanssa. Ehkä 5 minuutin päästä tämä kysyi suomeksi,että olenko suomalainen? Vaihdoimme suomenkieleen. Tämä oli 25 vuotta asunut Eestissä, uskon lähettinä. Sen jälkeen tämä kertoi että jehovat pelkäävät sen turun terroristin jälkeen, että muslimit alkavat terrorisoida heitä. Siksi pelästyivät kameraani. Kohta mies että kuvaa vain jos haluat.

Kohta heiltä kuitenkin hermo petti ja alkoivat uskontoa kaupata vaikka alunperin ensimmäiseksi kerroin olevani vähän jäykkäniskainen.

Vielä yrittivät että jos kuitenkin, heidän kirkkonsa pelastaa minutkin. Kerroin että se taivaan ikuinen tuhatvuotinen autuus ja ihanuus ei ole minun juttu. Minulle sopii paremmin yö itämerellä ja sen jälkeen sataman riemuihin. Mitä minä kirkon oppeja olen ymmärtänyt niin taivaassa ei oikein mitään tapahtu.  Samaa autuutta vain päivästä toiseen.

Minä paremminkin olen tällainen kulkuri ja merenmies, majakassa voin käydä sopivia tuulia anomassa. Kirkkoja käyn katselemassa, en menneitä syntejä anteeksi anelemassa, tulevista ei vielä niin tiedä, koska tilaisuus synnintekoon tulee yleensä vähän yllättäen.

Mies antoi käyntikorttinsa, sanoi että ota yhteyttä jos muutat mielesi.  Kovin mielellään tämä uskonsoturi olisi minut käännyttänyt. Jatkan kuitenkin valitemallani tiellä…

Alkaa tuo ruokapuoli loppumaan kaapista. Aamuksi oli vielä kananmunaa, leipää, kurkku ja tomaatti. Jäin satamaan aamupalaa syömään ja odottamaan satamakapteenia. En kehdannut lähteä, kun tiesivät että tulen.

Vuorossa olikin toinen mies, tämä kertoi kuulumisia niin ettei meinannut pois päästä.Kuinka tämän veneen omistaja, joku suomalainen Jari on laittanut tuon koirankopin veneen kannelle. Kuinka oli löytänyt uuden naisen ja sitä rataa. Lopuksi pääsin lähtemään. Heti aallonmurtajalta purjeet ylös ja tiukkaan vastaiseen, luovia perään. Kiersin Kübarsaaren kivikot ja kohta aukenikin piitkä luovi kohti Abrukaa. Peräsin vain kiinni ja antaa tuulen viedä.Yksi vene näkyi, saksalaiset tuli vastaan Nauticatillaan. Yllättävän kovasti Nauticatti lyllertää myötäiseen. Taas hetken välähti päässä että perään ja ohitse.Kun tulee nälkä niin silloin tehdään ruokaa, tarkoittaa lämmitetään hernesoppaa. Tuo kattila ja hella näyttää olevan vinossa. Mutta asia on niin että hella ja kattila on ainoat suorassa olevat. Kaikki muu on kallellaan. 

Kokki-kapteeni laittoi itselleen lattialle seisovan pöydän. Syöminenkin on vähän hankalaa kun tahtoo soppa tulla lautasen reunojen yli, kun on vene kallellaan.

Yhtäkkiä kun jotain neljännes oli matkaa tuuli vaihtui täysin vastaiseksi. Katsoin karttaa ja kelloa. Luovissa olisi mennyt aamuyöhön jälleen. Laiskuuttani laitoin koneen töihin. Kaikki on niin kaukana, tuolla horisontissa on Saarenmaa. Ei vain tartu kameran kuvaan. Paljain silmin vähän näkyy.Päätin alkaa veneen huollon. Tuo vinssin räikkäsalpa jumitteli. Purin sen rummun ja laitoin liuotinta räikän niveleen, jopa alkoi toimia.Pitää olla varovainen ettei rumpu mereen lennä.Kuressaareen on väylää syvennetty. Hiekat ja kivet on nostettu ojan reunalle. Nyt oli tuotu tuollaisia lehmiä sinne laiduntamaan.Perin eriskummallisen näköisiä. Tosin taisivat nekin pitää minua kummajaisena. Kaikki tuijottivat kun ilta-auringossa tulin näiden ohi. Yksi saksalaisten purjevene vieraslaiturissa. Nuo kaksi muuta on paikallisten.Aurinko laskee 22.36, olin voittaja vaikka vähän vilppiä teinkin…

Aamulla katselin että ompa hienoa. Join aamukahvin ja hyppäsin rattaan selkään.Lippalakki ja paita sekä leivänpala ja juomapullo muovikassiin ja menoksi. Matkalla oli jälleen paljon nähtävää, kun vain harrastaa slow matkailua. Autolla ei refleksit riitä havaitsemaan kaikkea mielenkiintoista. Muun muassa  tälle Väina Tammelle on laitettu muistokivi. Ai mikä tai kuka on Väina Tamm? Siinä se on, se on Väina Tamm, 3.5 kilometriä pitkä pengertie Muhun ja Saarenmaan välillä. Yli Väike Väina lahden. Rakennettiin jo silloin 1800 luvun lopulla. Minä poljin innolla eteenpäin. Muhun saarella on myös paljon katsottavaa, eramaa alkaa aivan tien vierestä. Useita kylttejä joissa tämä turisteille kerrotaan.Luonto täällä onkin monimuotoista. Kenguruistakin varoitellaan, samanlailla kuin suomessa hirvistä.Lopuksi saavuin tänne Kuivastun satamaan. 3 saksalaista purjevenettä oli. Satamakapteeni tunsi minut, kysyi kuinka olen rattaalla liikkeellä? Kerroin olevani aamulenkillä, purjevene on Orissaaressa. Tämä siunaili hullua suomalaista.Laivalla meinasin käydä kahvilla, mutta myöhästyin laivasta. En viitsinyt odottaa seuraavaa, vaan polkaisin takaisin Orissaareen. Matkaa tästä aamulenkistä tuli 55km. Yhteensä ajoin Orissaaressa 74 kilometriä.Seuraava askel oli saada vene irti mudasta. Koneella pakilla ja kierroksa masiinaan. Kaasu suunnilleen täysillä vene liikkui hitaasti taaksepäin. Lopuksi vähän syveni ja helpotti. Purjeet ylös ja menoksi.Tuolla Väinakarin tietämissä tuuli heittäytyi aivan ihmeelliseksi. Muutama metri tuulta ja nopeasti muutti 90 astetta suuntaa useaan otteeseen. Tuossa syherössä meni muutama tunti, mutta ajattelin, että minulla on tarvittaessa aikaa vaikka koko loppu elämä tähän.Katselin että ajaudun tuon Väina karin päälle. Syvyyttä kartan mukaan 2.1 metriä. Vesi alhaalla sen vanhan normaaliveden mukaan 20 senttiä. 20 senttiä pitäisi vielä jäädä kölin alle vettä. En kuitenkaan tahtonut mennä niin matalaan, vaan käänsin pois.Sitten katselin karttaplotteria. Perskuta, siinä matala on merkattu 60 senttiä syväksi. Samaa kertoo myös internetti.

Yllättävän iso virhe paperikartassa, ja vielä huonoon suuntaan.Lopuksi auringon laskettua saavuin uudestaan Kuivastuun. Tällä kertaa vaihtunut toiset 3 saksalaista vierasta, suomesta ei ketään….

Yksin purjehtiminen on kivaa, saa ihan itse päättää onko tuulta sopivasti, liikaa, vai liian vähän. Voi hetken mielijohteesta vaikka alkaa ajamaan takaa edellä kulkijaa, käydä kiertämässä tämän vene ja kääntyä sen jälkeen takaisin reitille johon oli menemässä.

Siinä on myös omat vaaransa. Kukaan ei ole toppuuttelemassa kun merellä on yksin ajatustensa kanssa. Vasta maihin tullessa on ihmisiä, mutta se voi olla liian myöhäistä. Yksinäinen merenkulkija rantautuu pitkäksi kasvanut parta naamalla, silmät palavat.  Alkaa ensimmäiseksi tulenpalavasti puhumaan jostain EH2000 vedenkorkeudesta, hullunkurisen aksentin kanssa.

Nämä rannalla olijat eivät ymmärrä mistä kulkija puhuu ja käyttäytyy kuin radikalisoitunut muslimiterroristi.

Yksinäinen kulkija omasta mielestään väittelee luovasti meritieteistä, rannalla olijat ajattelevat että kumma inttäjä.

Kohta merentakaa tulija rauhoittuu ja alkaa keskustella taas kuin ihmiset konsanaan.

Ai mikä EH2000? Tuossa on Eestin Veeteede ametin virallisia vedenkorkeuksia Haapsalusta. Tämän uuden ja vanhan nollakorkeuden ero on 23 senttiä Haapsalussa.

Että siitä vaan sitten opettelemaan joka paikkakunnalle uudet normaaliveden korkeudet. Paikkakunnasta riippuen ero on vanhaan 0 korkeuteen 17-26 senttiä

Jos joku sanoo että ompa vesi matalalla, voi todeta että ei ole, virallinen veden korkeus sanoo on nollassa. Uudet kartat tehdään tämän uuden normaalikorkeuden mukaan. Eli uusissa kartoissa on matalammat numerot ja satamat ilmoittavat syvyydet matalammiksi. Suomeen tehdään merikartat kuulemma tähän korkeuteen vuodesta 2020.

Eihän minullakaan ole kuin 14 merikorttisarjaa, irtolehtiä ehkä 30 karttaa. Äkkiäkös ne uudet roskapöntöstä löytää.

Sitten tajusin että on aika mennä syömään, tulee pahalle tuulelle kun on nälkä. Alkaa riitelemään kymmenistä senteistä. No hetkellä kaiku näyttää 1.3 metriä, köli tukevasti mudassa kiinni.Vetäisin fillarilla tuonne Valge Varese Trahteriin.Ulkona oli ruokalista, päivän lounas on Pikk pois, eli lihamureke. Menin tiskille, sanoin neidolle että: ”Ma olen niin näljane, anna mulle süüa, palun.” Menin pöytään odottamaan.Kohta ruoka tuli, oli niiin hyvää.Tämä ei ole se Valge vares, tämä on naakka, eli hakki, joka odotti hermostuneena tepastellen että saan syötyä.Tarjoilija tyttö tuli heti kun lautanen tyhjä ja vei pois. Hakki jäi ilman.

Laiturilla käy paikallisia kyselemässä, mistä olen tullut ja mihin matkalla? En ole enään se pelottava muslimiterroristi joka mereltä saapuu. Olen kotiutunut Orissaareen, kunnes taas jatkan eteenpäin…

Riigi ilmateenindus lupaili sadetta Haapsaluun. Lupaukset tai siis uhkaukset ei minua pidättele.Kohta ohitseni pyyhälsi tuollainen veeteede ametin, mikä lie kaikuluotaus alus. Siinähän menevät. Sitten se tapahtui. Rohukülan edessä, kun alkaa Rukkirahun kaivettu väylä, edessä näkyi purjevene. Siinä se meni vastaiseen koneella tuon Rohuküla-Helterma lautan edessä. Tarkka silmäni erotti heti sen. Ensin vilkaisin nopeusmittaria, eli lokia. Sitten aloitin vimmatun takaa ajamisen. Luovilla suoraan koneella ajavan kiinni saaminen on melko mahdoton tehtävä. Mutta ei saa luovuttaa.Skuutteja vain tiukemmalle, siitä se lähtee. Autopilotilla rauhallinen kruisailu loppui veneen näkemiseen. Kyllähän minä sitä aloin hyvästi saavuttamaan kun pääsin sivutuuleen kääntymään kohti etelää, luovipätkän loputtua.

Sitten se otti ja käänsi sivulle, toiseen suuntaan johon olin menossa. Hetken jo kävi mielessä että käyn vieressä kääntymässä. Sitten tulin järkiini ja annoin mennä. Jatkon yksin rauhallista kruisailua. Nuo viimeiset mailit alkoi sitten hirvittää. Kaiku alkoi näyttämään ruohikossa alle 2 metrin lukemia.

Isopurje alas ja pelkällä fokalla, Silläkin melkein 5 solmua, aivan liikaa vauhtia. Lopuksi purjeet alas ja kone tyhjäkäynnillä. Kartassa matalin lukema on 1.6, vesi alhaalla 25 senttiä. Ei hyvä yhdistelmä.

Veneen syväys on 1.65, kaiku näytti alle sen. Mutta niin vain mentiin. Pilvetkin häipyivät, aurinko tuli esiin Orissaaren edustalla.Ajoin veneen pohjamutaan kiinni, laitoin varoiksi myös ankkurin. Paikalla oli vain paikallisten veneitä, ei tänne turisteja paljon eksy. Täällä Saarenmaa ja Saarenmaan suvi®