Minulla on eturivin paikka kuressaaressa. 
Jo alkaa muitakin kerääntyä satamaan. Saksalaisia on taas paljon.
Liput liehuvat komeasti. 
Kiertelin rantoja etsimässä, Neito Saarelaiseni on kadonnut. Enkä minä häntä löytänyt. Poljin kymmeniä kilometrejä edes takaisin. Liekkö joku kalastaja jälleen matkaansa houkutellut, sillä aikaa kun olin poissa.
Lämmintä piisaa Saarenmaalla.
Vähän kuin kesällä. Ruusut kukkivat.
Yhtäkkiä näin kuin tuollaiset vaatteilla koreilevat fillaristit vetäisivät edelläni. Lähdin perään, mutta sinne menivät. Liekkö hormooneja syöneet, vai olenko tulossa vanhaksi?
Seurailin kuitenkin teitä.
Kunnes saavuin Roomassaaren satamaan. Täälläkin oli veneitä, kaikki tosin paikallisten.
Sitten minä näin sen, ihastuin ensi silmäyksellä. Katariina Jee huudahdin, Toomas Nipernaadin armastus. 
Joskus vielä osun tuon Katariina Jeen vierelle, lähellä ja samassa satamassakin olen ollut monta kertaa…