Ihmeellistä jorinaa

Pärnu on Eesti Vabariigin kesäpääkaupunki. Sen tietävät melkein kaikki suomalaisetkin. Pärnu on myöskin Eestin Vabariigin synnyinkaupunki, sitä tietävät harvemmat.

Se oli kovaa peliä, helmikuussa 1918 luettiin itsenäisyysjulistus Pärnussa, sen jälkeen seuraavana päivänä myös Tallinnassa, perustivat myös hallituksen. Itsenäisyyttä ajavat tiesivät että saksalaiset ovat aivan ovella. Ajattelivat että kun itsenäisyys onnistuu edes yhden päivän, niin mahdollisen (ja toteutuneen) saksalaisten miehittäjien poistuttua on vain palautettava itsenäisyys joka on jo julistettu.

Näin se sitten kävikin. Maa oli yhden päivän itsenäinen, saksalaiset valloitti Tallinnan seuraavana päivänä. Tuore hallitus pakeni maan alle, lopuksi mutkien jälkeen saksalaiset lähtivät ja alkoi itsenäisen Eestin elämä.Pitkälle on päästy ja vielä kauemmas kurkoitetaan.

Palju õnne Eesti vabarik 100 aastane.

Tuo lompakkoni on ainakin 10 vuotta vanha, venynyt rahan kantamisesta ja vetoketjukin rikki. Se lompakko muuten varastettiin viimetalvena Ukrainassa, poliisit toivat takaisin, tosin ilman rahoja. Siellä muuten opin uuden ukrainan kielen sanan: викрадений. Varastettu. Sanan oppiminen maksoi parisataa euroa.Yksi Tartolainen äijä joka kauppaa nahkatavaroita ja jonka kanssa välillä jutellut, oli myös täällä. Sanoin tälle että myy minulle lompakko. Nyt on uusi lompakko, 10 euron raha jopa pilkistää.

Tuollainen joku 40 jalkainen, mikä lie Prisessa oli valloittanut 7 veneen paikan laiturista asettumalla poikittain. Illalla kun tulin veneelle tuo reilu 40 jalkainen Bavaria seikkaili laiturin edessä ja etsi paikkaa johon pääsisi. Prinsessan omistaja katseli veneen takana terassilta mielenkiinnolla. Minä lähdin yhden Eestiläisen kanssa vastaan Bavariaa, jossa miehistönä mies kahden lapsen kanssa.

Mies huuteli että onko tuo ainoa kohta johon sopii? Minä että on ainoa, kun tuo yksi torvi pysäköi veneensä poikittain. Saatiin vene kiinni, Prinsessan mies tuli nurisemaan että kun ei saa muuten venettään kiinni.

Kyseltiin että mikset saa? On kuulemma niin painava että poijut ei kestä(vaikka tuuli oli laiturin takaa)

Bavarian omistaja kysyi että paljonko se sinun vene oikein painaa? Kuulemma 12 tonnia.

Bavarian mies että minun veneeni painaa 10 tonnia ja pysyy poijussa ja laiturissa kiinni, kunnes joku saatanan samanlaisen jahdin omistaja veti ruotsissa takaa oli täysillä. Veneestä lähti köyden ohjain, sekä varvaslista vääntyi, ennenkuin köysi katkesi.

Prinsessan omistaja mollotti ja naurahti. Olisi niin tehnyt mieli vahingossa tönäistä äijä mereen. Oli meinaan niin hollilla siinä laiturin reunalla. Maltoin kuitenkin mieleni, sanoin vain lähtiessäni että nyt tiedän minkänäköiset ihmiset pysäköivät autonsa poikittain neljään ruutuun. Olen tavannut maailman navan, perkele sanon minä…

Aamulla jälleen Pärnu Hansamarkkinoilla hiljaista, kunnes saatiin iso remmi päälle. Myyjät ja ostaja, sekä esiintyjät ja katsojat kohtasivat. Tämä neito Jakutiasta oli sellainen ilmestys, etten ennen ole moista nähnyt. Tällä oli suussa sellainen Jakutialainen humus soitin. Eestissä samantapainen on parmupilli. En tiedä onko suomessa tällaista kansallis soitinta. Teräsjousi antaa ääntä hampaita vasten.

Neito soitti sitä niin hienosti että oksat pois. Samalla lasketteli välillä hevosen hirnuntaa ja mitä vielä. Kuulkaa itse ja hämmästykää. Kolmella lavalla jotka sijaitsivat eri puolella oli ohjelmaa ja esiintyjiä. Turistit katsoivat hämmästyneenä meininkiä. Välillä vähän harpunsoittoa, perään taas säkkipillillä. Toisaalla taas venäläisiä kansanlauluja ja perään mustalaismusiikkia, joka ei ole mitään melankolista voivottelua siitä kuinka jouduin syyttömänä linnaan.Että kun ollaan tilanteessa missä mikään ei ole varmaa, silloin on kaikki mahdollista. Että siihen tyyliin jatketaan…

Jälleen se tapahtui, päädyin pakolaisleirille. Teltat nousivat kuin tyhjästä ja sullottiin täyteen tavaraa. Suomalaisia ja Eestiläisiäkin aivan tolkuttomasti liikkeellä. Usein onnistuu tunnistaa suomalaiset, kun meinaavat kävellä ohitse. En oikein itsekään tiedä mistä se vaisto tulee, vaikkei puhetta kuulisikaan.

Minä kauppasin välillä miesten hattuja. Sitten tuli sade, kauppa tyrehtyi siihen kun ihmiset juoksivat pakoon.Ei kannata jäädä neuvottomaksi. Sitten vaihdetaan taktiikkaa.Kaivetaan pahvilaatikollinen sadetakkeja, huikkasin ihmisille että tässä olisi sadetakkeja. Jälleen kauppa kävi hienosti, kunnes sade loppui ja piti taas vaihtaa myyntiartikkeleita. Taistelun tuoksinassa tapasin myös yhden vanhan työkaverin, ihmetteli mikä helppoheikki minusta on tullut. Muutama tuttu veneilijä jonka olen tavannut Baltian purjehduksillani kävi myös tervehtimässä.

Jälleen kaikki mahdollinen myynnissä ja kaikki vielä näyttää menevän kaupaksi. Kuten kuivatut särjet suuresta pahvilaatikosta. Jos vielä Peipsin särki niin menee kuin kuumille kiville.Näin jo aamulla tuon viikinkiveneen kapteenin. Tervehti iloisesti kätellen, kysyi missä olen ollut. Olemme molemmat Tarton poikia, talvella ei vain tavattu. Nyt päivällä yritti tuollaista viikinkipaattia saada laiturista sivutuulessa 1.5 hengen miehistöllä ulos. Lopuksi onnistui kun pani sen puolikkaan miehen peräsimeen ja itse tyrkki riulla. Tuulta oli kovimmillaan toistakymmentä metriä, naureskelimme että viikingit kävi paateillaan amerikassa asti. Taisi olla viikinkien henki halvempi kuin miesten nykyjään.

Nyt tuli sitä Ruhun laivaa, Runöä tuuraamaan Amelia niminen laiva. Nyt sitten hajosi se Ameliakin merelle. Hinasivat pois, nyt on sitten remmissä tämä Kihnun Virve joka on on turhan hidas tälle pitkälle reitille. Sekä Virvellä olisi ne omatkin Kihnun reitit ajattavana. Tähän Ruhnun Runöön laivaan on sitten kuulemma tilattu uudet turbiinimoottorit. Lupailevat laivan valmistuvan 3 viikon kuluttua.

Täällä Pärnu ja Eestin suvi…

Ruhnun yhteysalus tuo Runö on vaihteeksi rikki. Hajosi jo ennen juhannusta ja ei vain saa kuntoon. Tässä on jonkinlainen turbiini moottori, niihin ei varmaankaan varaosia ole joka kaupassa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sen koneet hajoavat.

Ruhnulaisille se on suuri vahinko, turistikausi on kiivaimmillaan ja majatalot kaikki varattuja. Sitten ei  turistit tulekaan ja tilatut ja varatut ruoatkin happanevat. Ovat Ruhnukat kovin käärmeissään tilanteesta. Satamaan alkaa enemmän ja enemmän keräytyä turisteja. Täällä alkaa Hansapäivät ja samaan aikaan on nuorten jalkapallo turneet. Koko kaupunki täysi jalkapallo lapsia.Hauskaa näyttää olevan. Pitäisi oikeastaan lähteä mukaan, onkohan näillä nuorilla eläkeläis sarjaa johon pääsisi mukaan?

Tuolla kävin myös rannalla kävelemässä. Kamera on vähän vaarallinen kapine hiekkarannalla. Ensinkin kamera saa hiekkaa, toiseksi ihmiset luulevat perverssiksi, kun kuvailee mielenkiintoisia aiheita.Seurailin varisten toimintaa. Nämä ovat oppineet että ihmisillä on kasseissa mielenkiintoisia asioita. Kuten esim aurinkorasvaa, joka on varisten herkkua. Varikset ympäröivät tätä auringon ottajaa ja hitaasti lähestyivät saalista. Siitä kun täti kuuli tuolin alta varisten tappelun en ehtinyt saada kuvaa. Linnut ymmärsivät lähteä.

Ei paljon tänään tapahtunut, ehkä tyyntä myrskyn edellä…

Aamulla ensin aamupala. Kulinaristin valinta.Tässä elämänohje: ”Alä keskity siihen paljonko syöt, keskity sille mitä syöt.”Samoin on tuon juoman kanssa. Vaarinkaljaa.

Satamassa on jo ruuhkaa, 3 vierasta, 4 suomenlippua liehuu. Minua ei lasketa vieraaksi. Kävin Pärnun torilla kääntymässä. Onpas vilkasta, ostajia ja myyjiä niin ettei meinaa sekaan sopia. Täytyisi pitää pienet talkoot, tuo lippu alkaa hajoamaan.Yläkulma rispaantuu. Tuo lippu on ohutta kuin silkki, liehuu komeasti hiljaisessa tuulessa. Kovassa tuulessa piiskaa niin, että joka kesä on lipun osto. Olen tähänkin varautunut, minulla on vielä yksi suomenlippu sängyn alla varalla.Samanlailla on tuo vieras lippu hajonnut. Kauan se kestikin. Vuosia käytössä, on suurimman osan vuotta tullut Eestissä purjehdittua. Suomessa vain vierailulla välillä. Ei tunne Eestissä olevansa ulkomailla, päinvastoin.Uuden kun laittoi on puhtaat värit tallella.Että sellaista tälläkertaa täältä etelästä…

Sinne jäi merikarhut Kihnuun nukkumaan kun läksin. Koneella sisääntulo väylää ulos, kunnes tulin tuollaisen turvavesi poijun viereen. Siitä suunta kohti Pärnua. Jonkun mailin päässä tuuli loppui ja koneella eteenpäin. Koneella autopilotin viedessä voi suorittaa mittauksia. Koneen lämmöt 78 astetta.Öljyn lämmöt vähän korkeammalla. Matka toi väylien ulkopuolella, paikalliset vetää aina myös samaa reittiä kuin minä nyt. Yhdessä kohtaa oli rysiä pitkin poikin, niitä piti vähän kiertää. Lopuksi alkoi määränpää näkyä. Pärnun kaupunki.Vieraslaiturissa oli minun lisäkseni myös toinen suomenlippu. Muut oli paikallisten veneitä jotka oli vieraslaituriin jätetty.

Rannalla oli pari tuttua Pärnun purjehtijaa. Nauroivat että sieltä tulee meidän kerhon uusi jäsen. Läksimme jahtklubin toimistoon jossa uusi jäsenkorttini odotti minua.En kehtaa laittaa naamaani internettiin nähtäville, saattaa vielä joku herkkäsieluinen menettää yöunensa.

Että täällä sitä sitten ollaan, oman kerhon laiturissa. Terveiset Pärnusta…

Aamulla odottelin satamakapteenia, tahdoin maksaa laskut. Tai siis en tahtonut, mutta minun piti maksaa. Räknäsimme tietokoneella laskua ja kun valitsi sopivat tulo ja lähtöpäivät saimme kelvollisen laskun.Satamakapteeni kätteli hyvästiksi ja toivotti tervetuloa takaisin. Mukava mies, olemme monet kerrat istuneet ja tarinoineet, kun on hiljaista satamassa. Purjeet ylös laiturien välissä ja sitten läksi sateeseen.Ensin kaivettua ojaa pitkin joitain maileja.

Siitä se reitti urkenee. Vedet on matalia. Tuommoinen läksi myös Kuresaaresta ja veti ohitse.Vauhtia oli alussa ihan hyvästi. Vettä satoi, piti laittaa sadevehkeet niskaan ja saappaat jalkaan. Tuuli oli sadevettä toiseen saappaaseen lykännyt. Olin fiksu, laitoin pöydältä muovipussin sukan päälle niin ei sukka kastu märässä saappaassa. Kun sade loppui otin saappaan ja muovipussin pois ja vaihdoin kengät.

Sukkaa piti nuuhkaista, kuten aina kun ottaa sukan jalasta. Mitä ihmettä, sukka haisee juustolle? Olenhan minä kuullut varpaanväli juustosta, mutta yllätys se oli. Ennenkuin tajusin että pöydällä olleessa pussissa oli ollut juusto.Sitten se ketale otti ja tyyntyi. Moottori käymään ja autopilotti töihin. Ranta vähän häämötti horisontissa, muita ei liikkeellä missään.Ruokaa piti laittaman. Kurjan näköistä koiranruokaa jälleen. Minkäs teet, nälkä on.Päälle kefiiriä. Siitä kasvaa tuollaiset hiukset.Tätä suositellaan ottamaan kaman kanssa, ei vain ollut kamaa. Otin ihan raakana.Tuuli tuli takaisin ja lopuksi alkoi horisontissa näkyä Kihnun saari. Ei ole Kihnussa ruuhkaa. Kaksi Saksalaista purkkaria,  Suomalaisia kaksi kun minut lasketaan ja yks moottorivene Eestin lipun alla. Niin sekä Kihnun Virve, suosikki tyttöni. Täytti tänävuonna 90 vuotta…

Tuli jälleen lähdön hetki. Otin repun selkään ja koiralle portilla sanoin: ”Valva maja, tulen tagasi.” Koira kuunteli keskittyneenä, että varmasti ymmärtää ohjeet oikein.Bussiin vain ja matka alkaa, olen tottunut kulkija. Reissunpäällä tuntee elävänsä, kotisohvalle kuihtuu ja surkastuu.Tottumattomille on bussin seinällä ohjeet. Aika lähellä Suomen kieltä on usein Eesti.Bussijaamassaa bussin vaihto.Kohta tuli Lux expressin bussi, ihmiset kyytiin ja menoksi. Nämä on tosi suosittuja linjoja. Pari tyhjää kohtaa oli bussissa.Seuraava vaihto oli Tallinnassa, Lennart Meren lentoasemalla. Kentällä oli tuollainen miniatyyri lentokone odottamassa. Tuollainen Italialaisen mafioson näkoinen perämies vilkaisi että kaikki ovat kyydissä ja istumassa. Käynnisti moottorit ja sitten lähti. Moottorit ulvoen taivaalle.Jotenkin kyllä yllättävän kiikkerä peli, äijällä pyöri kädet kuin tynnyrin pesijällä, kun tuuli riepottaa lennokkia. Lentokentällä odotti tuttu taksikuski, viskasi minut sateiseen satamaan. Turvallinen olo taas veneessä.

Bussi lippu olisi maksanut 18 euroa Kuressaareen, Bussi Tallinnaan maksoi 6 euroa, lentolippu 26 euroa. Joten lentäen maksoi 14 euroa enemmän. Aikaakin säästyi ja onhan lentäminen hienoa. Kun lentokone nousee ilmaan on vähän kuin purjeveneellä purjeet ylös ja sammuttaa moottorin. On jo perillä.Tämä kertoo kaiken olennaisen, juuri näin se on elämä….

Se eilinen aikainen lähtö aamulla, toi tänne Avinurmelle. Taas pakolaisleiri nousi tyhjästä tänne urheilukentälle. Armoton säpinä aamulla.Minä vetäisin taistelu pipon päähän. Siinä lukee että: ”Taistelukentällä näemme, kurja.”

Siitä se taisto sitten alkoi. Kohta oli asemat pystyssä ja kansaa alkoi virrata porteista. Mitään pelkäämättä ryntäsivät.Sanattomaksi ei saa jäädä. Tuollaista lippalakkia yksi alkoi hipelöidä ja sanoi että naapuri myy halvemmalla. Minä että ne on liimalla kasattuja, lakki repeää sateessa. Meilläkin oli niitä viimevuonna, mutta tuli niin paljon vihaisia ihmisiä risan lakin kanssa takaisin. Nämä minun ovat ommeltuja. Ukko ihmetteli että niinkö? Ja maksoi hinnan.Ruokaa oli monenlaista myös. Grillattua kaurista ja sika shaslikkia. Tuollaisenkin näin, makkaraa keitettiin öljyssä, on varmaankin aika rasvaista syödä.Tuo kahvi auto on tuttu, siitä saa ainoan kunnon kahvin markkinoilla. Muut on jotain kelvottomia termoskannu kahveja. Musiikkia ja esitystä myös oli. Olisihan minulla ollut sopiva pipo tähänkin alaan, en kuitenkaan lähtenyt.Kaikkein parhaat naurut tuli tällä kioskilla. Myivät alkometrejä ja tuollaisia lihas kehittäjiä. Tuollainen roiskeläppä laitetaan persiin päälle ja annetaan tällejä.

Myyjä näki kun kuvasin tätä kylttiä. Juoksi luokseni ja kysyi saanko esitellä laitetta? Minä että en tiedä, en ainakaan osta, se on varma. Tämä alkoi kovan myyntipuheen. Ihmiset nauroivat katketakseen kun kyselin että meinaatko oikeasti että laitan tuollaisen sähköpaimenen persiin päälle ja kytken virran. Tuleeko minulle silloin tuollainen räystäsperse?

Yritin vielä kysellä että onko takapuolessani mielestäsi jotain vikaa kun niin kovasti tahdot minun sitä kokeilevan? Mitenkä minusta tuntuu että tässä on jotain kusetusta?

Äijä lähti korvat luimussa telttaan, minä jatkoin uusiin seikkailuihin….

Eestissä ei ole juhannusta siirretty vaan se on aina 24.6. Eli juhannus aatto on 23.6 eli tänään. Että hyvää juhannus aattoa.

Mikäs se on kaupungista katsoen, kun matalapainetta pukkaa pohjois atlantilta. Isobaarit vain vilisevät silmissä ja tuuli vinkuu korvissa. Eilen illalla oli Eestissä sähköittä 13000 kotitaloutta. Että kyllä tuulta on riittänyt.

Jos ja kun isobaarien liikkeet ja niistä ennustettavat tuulensuunnat ja nopeudetkin kiinnostavat, niitä löytyy täältä ihan elävänä kuvana. Kävin kaupungilla jälleen ihmettelemässä, en kyllästy katsomaan veden virtausta joessa.

On vähän kiire, ei jouda kirjoittelemaan, katsotaan huomenna uudestaan…