Jälleen se tapahtui, päädyin pakolaisleirille. Teltat nousivat kuin tyhjästä ja sullottiin täyteen tavaraa. Suomalaisia ja Eestiläisiäkin aivan tolkuttomasti liikkeellä. Usein onnistuu tunnistaa suomalaiset, kun meinaavat kävellä ohitse. En oikein itsekään tiedä mistä se vaisto tulee, vaikkei puhetta kuulisikaan.
Minä kauppasin välillä miesten hattuja. Sitten tuli sade, kauppa tyrehtyi siihen kun ihmiset juoksivat pakoon.
Ei kannata jäädä neuvottomaksi. Sitten vaihdetaan taktiikkaa.
Kaivetaan pahvilaatikollinen sadetakkeja, huikkasin ihmisille että tässä olisi sadetakkeja. Jälleen kauppa kävi hienosti, kunnes sade loppui ja piti taas vaihtaa myyntiartikkeleita. Taistelun tuoksinassa tapasin myös yhden vanhan työkaverin, ihmetteli mikä helppoheikki minusta on tullut. Muutama tuttu veneilijä jonka olen tavannut Baltian purjehduksillani kävi myös tervehtimässä.
Jälleen kaikki mahdollinen myynnissä ja kaikki vielä näyttää menevän kaupaksi. Kuten kuivatut särjet suuresta pahvilaatikosta. Jos vielä Peipsin särki niin menee kuin kuumille kiville.
Näin jo aamulla tuon viikinkiveneen kapteenin. Tervehti iloisesti kätellen, kysyi missä olen ollut. Olemme molemmat Tarton poikia, talvella ei vain tavattu. Nyt päivällä yritti tuollaista viikinkipaattia saada laiturista sivutuulessa 1.5 hengen miehistöllä ulos. 
Lopuksi onnistui kun pani sen puolikkaan miehen peräsimeen ja itse tyrkki riulla. Tuulta oli kovimmillaan toistakymmentä metriä, naureskelimme että viikingit kävi paateillaan amerikassa asti. Taisi olla viikinkien henki halvempi kuin miesten nykyjään.
Nyt tuli sitä Ruhun laivaa, Runöä tuuraamaan Amelia niminen laiva. Nyt sitten hajosi se Ameliakin merelle. Hinasivat pois, nyt on sitten remmissä tämä Kihnun Virve joka on on turhan hidas tälle pitkälle reitille. Sekä Virvellä olisi ne omatkin Kihnun reitit ajattavana. Tähän Ruhnun Runöön laivaan on sitten kuulemma tilattu uudet turbiinimoottorit. Lupailevat laivan valmistuvan 3 viikon kuluttua.
Täällä Pärnu ja Eestin suvi…