Se eilinen aikainen lähtö aamulla, toi tänne Avinurmelle. Taas pakolaisleiri nousi tyhjästä tänne urheilukentälle. Armoton säpinä aamulla.
Minä vetäisin taistelu pipon päähän. Siinä lukee että: ”Taistelukentällä näemme, kurja.”
Siitä se taisto sitten alkoi. 
Kohta oli asemat pystyssä ja kansaa alkoi virrata porteista. Mitään pelkäämättä ryntäsivät.
Sanattomaksi ei saa jäädä. Tuollaista lippalakkia yksi alkoi hipelöidä ja sanoi että naapuri myy halvemmalla. Minä että ne on liimalla kasattuja, lakki repeää sateessa. Meilläkin oli niitä viimevuonna, mutta tuli niin paljon vihaisia ihmisiä risan lakin kanssa takaisin. Nämä minun ovat ommeltuja. Ukko ihmetteli että niinkö? Ja maksoi hinnan.
Ruokaa oli monenlaista myös. Grillattua kaurista ja sika shaslikkia. 
Tuollaisenkin näin, makkaraa keitettiin öljyssä, on varmaankin aika rasvaista syödä.
Tuo kahvi auto on tuttu, siitä saa ainoan kunnon kahvin markkinoilla. Muut on jotain kelvottomia termoskannu kahveja. 
Musiikkia ja esitystä myös oli. Olisihan minulla ollut sopiva pipo tähänkin alaan, en kuitenkaan lähtenyt.
Kaikkein parhaat naurut tuli tällä kioskilla. Myivät alkometrejä ja tuollaisia lihas kehittäjiä. Tuollainen roiskeläppä laitetaan persiin päälle ja annetaan tällejä.
Myyjä näki kun kuvasin tätä kylttiä. Juoksi luokseni ja kysyi saanko esitellä laitetta? Minä että en tiedä, en ainakaan osta, se on varma. Tämä alkoi kovan myyntipuheen. Ihmiset nauroivat katketakseen kun kyselin että meinaatko oikeasti että laitan tuollaisen sähköpaimenen persiin päälle ja kytken virran. Tuleeko minulle silloin tuollainen räystäsperse?
Yritin vielä kysellä että onko takapuolessani mielestäsi jotain vikaa kun niin kovasti tahdot minun sitä kokeilevan? Mitenkä minusta tuntuu että tässä on jotain kusetusta?
Äijä lähti korvat luimussa telttaan, minä jatkoin uusiin seikkailuihin….