Pärnu on Eesti Vabariigin kesäpääkaupunki. Sen tietävät melkein kaikki suomalaisetkin. Pärnu on myöskin Eestin Vabariigin synnyinkaupunki, sitä tietävät harvemmat.
Se oli kovaa peliä, helmikuussa 1918 luettiin itsenäisyysjulistus Pärnussa, sen jälkeen seuraavana päivänä myös Tallinnassa, perustivat myös hallituksen. Itsenäisyyttä ajavat tiesivät että saksalaiset ovat aivan ovella. Ajattelivat että kun itsenäisyys onnistuu edes yhden päivän, niin mahdollisen (ja toteutuneen) saksalaisten miehittäjien poistuttua on vain palautettava itsenäisyys joka on jo julistettu.
Näin se sitten kävikin. Maa oli yhden päivän itsenäinen, saksalaiset valloitti Tallinnan seuraavana päivänä. Tuore hallitus pakeni maan alle, lopuksi mutkien jälkeen saksalaiset lähtivät ja alkoi itsenäisen Eestin elämä.Pitkälle on päästy ja vielä kauemmas kurkoitetaan.
Palju õnne Eesti vabarik 100 aastane.
Tuo lompakkoni on ainakin 10 vuotta vanha, venynyt rahan kantamisesta ja vetoketjukin rikki. Se lompakko muuten varastettiin viimetalvena Ukrainassa, poliisit toivat takaisin, tosin ilman rahoja. Siellä muuten opin uuden ukrainan kielen sanan: викрадений. Varastettu. Sanan oppiminen maksoi parisataa euroa.
Yksi Tartolainen äijä joka kauppaa nahkatavaroita ja jonka kanssa välillä jutellut, oli myös täällä. Sanoin tälle että myy minulle lompakko. 
Nyt on uusi lompakko, 10 euron raha jopa pilkistää.
Tuollainen joku 40 jalkainen, mikä lie Prisessa oli valloittanut 7 veneen paikan laiturista asettumalla poikittain. Illalla kun tulin veneelle tuo reilu 40 jalkainen Bavaria seikkaili laiturin edessä ja etsi paikkaa johon pääsisi. Prinsessan omistaja katseli veneen takana terassilta mielenkiinnolla. Minä lähdin yhden Eestiläisen kanssa vastaan Bavariaa, jossa miehistönä mies kahden lapsen kanssa.
Mies huuteli että onko tuo ainoa kohta johon sopii? Minä että on ainoa, kun tuo yksi torvi pysäköi veneensä poikittain. Saatiin vene kiinni, Prinsessan mies tuli nurisemaan että kun ei saa muuten venettään kiinni.
Kyseltiin että mikset saa? On kuulemma niin painava että poijut ei kestä(vaikka tuuli oli laiturin takaa)
Bavarian omistaja kysyi että paljonko se sinun vene oikein painaa? Kuulemma 12 tonnia.
Bavarian mies että minun veneeni painaa 10 tonnia ja pysyy poijussa ja laiturissa kiinni, kunnes joku saatanan samanlaisen jahdin omistaja veti ruotsissa takaa oli täysillä. Veneestä lähti köyden ohjain, sekä varvaslista vääntyi, ennenkuin köysi katkesi.
Prinsessan omistaja mollotti ja naurahti. Olisi niin tehnyt mieli vahingossa tönäistä äijä mereen. Oli meinaan niin hollilla siinä laiturin reunalla. Maltoin kuitenkin mieleni, sanoin vain lähtiessäni että nyt tiedän minkänäköiset ihmiset pysäköivät autonsa poikittain neljään ruutuun. Olen tavannut maailman navan, perkele sanon minä…