Ihmeellistä jorinaa

Aurinkoinen Ventajoki ja Ventspilsin satama. Venäjältä tulee raakaöljyä ja täältä eteenpäin laivoilla. Se onkin venäläisen rahan haju, joka kaupungissa on. Kävin aamulla varhain seikkailemassa kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä. Kuten tämä hieno Ventspilsin rautatieasema. Täällä kuten melkein jokaisen baltian rautatieaseman seinällä on muistotaulu. Venäjän sankari hallitsija Stalinin käskystä kyyditettiin täältäkin siperiaan ihmisiä. Vapauttajan toimintaa.Kiva kaupunki, vetäisin 1,5 päivässä 48km fillarilla ja katselin nähtävyyksiä. Kuten hieno raatihuoneen tori.Kauppahalli jossa on jos jonkinlaista syötävää.Telakka jossa hitsailivat levyjä vanhan troolarin kylkeen. Maalia päälle ja vehjes on kuin uusi.Kävin ostamassa tuosta vierestä kalakombinaatin tehtaan myymälästä savusilakoita.Lokki alkoi seurata minua, kun silmä vältti hiipi lähemmäksi. Olisi niin kovin tahtonut savukalaa.Jäätelö Venta joen rannalla, ei hullumpaa.Käyn kuitenkin tähyilemässä merelle…

Tuuli oli yöllä kääntynyt koillisen puolelle, vauhtia tuulella oli ehkä 6m/sekunnissa.Se oli merkki että on aika lähteä eteenpäin. Purjeet ylös ja suuntaan lounas. Tuuli oli just takaa. Sidoin itseskuuttaavaan fokkaan yhden skuutin ulkokautta kiertämään. Vähän rauhoittaa purjetta. Igaunijan vieraslippu pois ja tämä puna-valko-punainen tilalle.Kohta tämä Sõrven tuletorni viuhalti ja jäi taakse. Sitten ei tuntitolkulla mitään tapahtunutkaan.Mitä nyt pari laivaa näkyi, yksi purjevene näkyi kaukana, siinä kaikki.Sitten alkoi näkyä tämä Ventspilsin satamakaupunki. Tuulta oli siinä vaiheessa jo ihan kivasti ja vauhtia myös.

Myötäiseen menee että heilahtaa vain, mutta kun kääntää pois myötäisestä purjeiden laskua varten, niin vauhti senkun kasvaa ja tuuli vinkuu korvissa. Naapuri veneilijä joka tuli myöhemmin, kertoi tuulimittarinsa näyttäneen lopussa 10m tuulia.Kartan mukaan suunnistaen osuin kalasatamaan, jossa myös huviveneille kohtia.

5 ruotsin lippua, 2 suomen ja yksi puola ja yksi saksan lippu liehumassa.Tuollainen se on Ventspilsin kalasatama. Aika vahva raakaöljyn haju tulee tuolta öljysatamasta. Haisee puoli kaupunkia.Joku kysyi että minne olen matkalla, vähän nolotti vastata rehellisesti: ”Ei harmainta aavistusta.”

Täytyykö elämässä olla päämäärä, eikö voi vain tehdä ja seikkailla sinne, mitä milloinkin päähän pälkähtää?…

Katselin Ruhnussa sataman seinällä merikarttaa. Ei oikein 1600 luvulla vielä onnistunut kartta kohdalleen. Onneksi minulla on uudemmat, vaikkei nyt aivan viimeistä vuosimallia olekaan. Osa on kopioita, kun en ole raaskinut uusia ostaa.

Kerroin satamakapteenille että lähden täältä Ruhnusta Latvian aluevesiä oikaisten Igaunijaan. Tämä naureskeli että vai ihan Igaunijaan. Igaunija on Latvialaisten käyttämä nimi Eestistä.

Jokatapauksessa hyvästelin satamakapteenin, lupasin jälleen tulla takaisin. Vuotta ja päivää ei sovittu, mutta lupaukset pidetään.

Sinne jäi Ruhnu seljän taakse.Tuuli toi lähelle tätä Kolkan niemeä Latviaan. Siinä katselin kelloa ja karttaa.

Igaunijan ranta oli kaukana, ei edes silmään sattunut kiikarillakaan. Tempaisin virta-avaimella moottorin käymään kun kukaan ei näe. Eikä se täältä internetin syövereistä mihinkään tieto leviäkään. Moottori lähti viemään kohti Sõrve Säärt. Ohi Kolkan tuletornin.

Tuollainen se on oikein ammattikuvaajan kuvaamana.

Autopilotin viedessä voi ikävissään tehdä kaikkea muutakin. Katsella koneen kyljestä koneen, sekä öljyn lämpöjä. Aika normaalit on.

Lopuksi saavuin tänne Möntun satamaan, Saarenmaan eteläiseen niemeen rakennettuun kauppasatamaan.

Eu tuki ensin satamaa kauppa ja matkustajasatamaksi. Ei ole vain löytynyt matkustajalaivaa ja yrittäjää joka alkaisi linjaa ajamaan Ventspilsiin Latviaan. Kun ei saatu satamaa kannattavaksi, niin haetaan lisää rahaa ja pannaan oma firma rakentamaan kala ja huvivene satamaa. Jo taas vähän aikaa bisnes pyörii.

Ei silti hyvä satama tulee, eikä lähellä ole kilpailijoita. Matkalla oli tätä salakuljettamaani venäläistä makkaraa syödä. Vähän on tukevaa ja rasvaista.Latasin turbogrilliin hiiltä ja aloin kypsentämään tuulenhaukea.En tiedä onko näissä jotain plutoniumia, neuvostoliiton uponneiden laivojen sisältä. Ainakin ruodot alkavat vihertää, en tiedä onko minunkin ruotoni nyt vihreät.

Tutkin karttaa ja teen suunnitelmia…

Kihnusta on kaksi merkkihenkilöä, toinen on Kihnu Virve, toinen on Kihnu Jõnni.

Jõnni oli metsäkapteeni, vähän kuin minäkin. Termi metsäkapteeni tarkoittaa kapteenia jolla ei ole siihen koulutusta.  Kävi kuitenkin 3 kertaa amerikassa asti, ei osannut edes sekstantia käyttä. Kämmenen leveyksillä mittaili tähtien korkeuksia.Minulla oli kaiken maailman navigaattorit ja pelit ja vehkeet kun läksin Kihnusta. Satamassa purjeet ylös ja silloin läksi.Kartasta katselin määränpäätä.Kompassista suuntaa.Lokista vauhtia ja selviää siitä veden syvyyskin.Purjehtiessa on tärkeä suorittaa tähystystä, näkyykö edessä purjeita joita voisi alkaa ajamaan takaa.Tai olisiko joku ilmestynyt takaa näkyviin. Yksi ainoa purjevene näkyi kiikarilla. Sekin tuli vastaan, en sitten lähtenyt takaa ajoon.Lopuksi horisonttiin ilmestyi saari, Ruhnu.Ja siellä Ringsu satama. Olen tuttu metsäkapteeni täällä, satamakapteeni tuli laiturille vastaan ja tervehti iloisesti. Sanoi: ”Tulid tagasi.” No viimeksi kun lähdin, lupasin tulla.

Muutama vene Suomesta, muutama Latviasta, yksi Eestiläinen, siinä kaikki….

Kihnuun merepidule tulivat kaikki kynnelle kykenevät. Kaikki saaren moottoripyörät olivat käytössä. Saaren naisilla oli kaikilla Kihnun hame seljässä, turistit erotti hameesta.Ja siitä se alkoi. Virve on vähän vanhaksi jo tullut mutta kyllä juttu luistaa vielä. 90 on jo taulussa. Nauratti kansaa jutuillaan, ennenkuin Virven perheorkesteri aloitti ranttaliraa.Konsertin jälkeen tähdet tulivat poseerimaan kentälle. Kuvaajia riitti, Virve ei ole mikä tahansa kansanlaulaja. Tämä oli vuonna 2009 Eestin myydyin naisartisti. Kaikki Eestiläiset tietävät Virven.

Minäkin kävin Virveä jututtamassa, on meistä jokunen yhteiskuvakin. Näitä en kyllä julkaise, etteivät kallisarvoiset aarteet joudu vääriin käsiin.

Vetelin rattaalla ympäri Kihnun saarta, päädyin jälleen majakalle. Mittailin vaaksan mitalla majakan korkeutta, 28 metriä tulin siihen tulokseen.Käytin jälleen tilaisuutta ja kävin tuulen jumalia jututtamassa tornissa. Lupasivat varjella minua pahoista keleistä, kun en itse suinpäin niihin ehdoin tahdoin lähde. Myöskään tyyneen ei ole syytä suinpäin koneella rynnätä, siinä voi käydä huonosti.

Kihnu merepeod jatkuvat, laineet laksuvad kuten Virven laulussa….

Pärnussa Eestiläiset venenaapurit, joilla oli vakipaikka kertoivat että ”sataman poika” oli käynyt koputtelemassa veneeni keulaa. Kävin satamakapteenin juttusilla, kysyin että oliko asiaa? Ei tämä ollut käynyt, samassa se satamakapteenin apulainen, kesätyömies käveli ohi. Kysyin että sinäkö kävit?

Poika sanoi että kävin etsimässä minua. Satamakapteeni kysyi, että miksi kävit? Poika että kun ei ole maksanut ja on jo toistaviikkoa ollut. Satamakapteeni, että älä sinä huolehdi maksuista, se ei ole sinun työ.

Kävin maksamassa ja lähdin vaihteeksi eteenpäin. Satamiin kotiutuu, melkein jokaiseen satamaan kotiutuu.Ajoittain oli jopa yksi reivi purjeessa.Vauhtia vähän vähemmän kuin syvyyttä metreinä. Välillä taas toisinpäin. Yhdessä kohtaa oli jata rysiä, tiesin kohdan, en lähtenyt siitä kohtaa oikomaan. Vettäkään ei paljon tullut niskaan, joten ihan hyvä purjehdus.Määränpää oli Kihnun saari. Rantautuessa tuo keksi teki viimeisen tempun. Se lähti vetäessä kappaleiksi. Tuo kärki kappale jäi veteen pystyssä uimaan. Se ajautui tuulessa hiljakseen kohti betoni kaijaa.

Ajattelin että käyn myöhemmin noukkimassa ylös, kun ajelehtii lähemmäs betonikaijaa. Käyn ensin satamakapteenin juttusilla. Täti satamakapteeni istui toimistossa, sanoin että tulin purjevene Birgitalla. Tämä katsoi minua nenänvartta ja sanoi: ”Että mitä sitten.”

No kun minulle niin sanotaan, niin käännyin ympäri ja läksin pois. Nainen huusi että pitäisi maksaa, minä että: ”Mitä sitten ja jatkoin matkaa.”

Tämä että PITÄÄ MAKSAA. No näytin korttiani johon tämä teki aukon maksun merkiksi. Sitten antoi paperin johon veneen tiedot pitäisi laittaa. Mutta kun tekivät uuden tietokonesysteemin juuri siksi, ettei aina tarvi täyttää samaa paperia. Sanoin että kaiva koneelta, siellä ne on.

Lähdin vastaan sitä meressä lilluvaa keksiäni. Samassa tuo Kihnun Virve tuli satamaan, satamakapteeni tuli laivaa vastaan. Sanoi että toivottavasti meressä uiva keksi ei hajota laivaa. Juman kekka, jäävahvistettu yhteysalus ja hajoaa kelluvasta keksistä.

Alkoi jotenkin siepata koko täti, sanoin että sinä olet satamakapteeni ja vastuussa satamasta. Käänytä laiva takaisin merelle ettei vain hajoa. Täti alkoi ravata hermostuneena edestakaisin, kun ei tiennyt mitä tehdä. Onneksi sitten tuli keksikin rantaan ja köysisilmukalla sain sen ylös ongittua.

Illalla myöhemmin minun ja rannan väliin tuli tuollainen purjelaiva. Itse laivalla pituutta 20m, puuksprooti lisäksi. Sellaisen manoveeraaminen ahtaaseen paikkaan vaatii taitoa. Kapteeni ajoi laivan laiturin lähelle, heitti tälle täti satamakapteenille springiköyden. Huikkasi että pane siihen ensimmäiseen pollariin kiinni. Täti lähti köyden kanssa ja vei sen laivan eteen.

Kapteeni yritti huutaa että älä sinne vie, laita laivan kyljen kohdalle. Lopuksi tämä täti satamakapteeni seisoi kaijalla ranteenvahvuisen köyden kanssa. Yksi rannalla olija otti köyden tämän kädestä ja vei oikeaan paikkaan, että saivat springillä ajettua laivan laituriin. Kyllä on tänne Kihnuun siunaantunut sitten satamakapteeni. Enpä vielä tuollaista tätiä ole nähnyt…

Tartu bussijaamassa oli ihmisiä odottelemassa busseja.Sieltä se kurvasikin, Taisto Liini bussi kurvasi laituriin.Ihmiset kyytiin ja sitten mentiin niin että hippulat vinkuivat.Läpi Viljandin ja pienten kylien.Võrtsjärven rantaa hipoen, lopuksi saavuin jälleen Pärnuun.Vastaanotto komitea oli vastassa, lopuksi ilmeni että onkin hääseurue tulossa. Paljon onnea.

Mutta mitä ihmettä? Satamassa oli teltan kyljessä kyltti, teatteri esitys Inriid ja Toomas Nipernaadi on illalla satamassa.

Hiphuraa hihkaisin, satamakapteeni vieressä kysyi että mikä tuli? Kerroin että Toomas Nipernaadi on minun sankarini, kangelane.

Inriid on Toomasen nainen, heillä on sopimus. Kesällä Toomas on vapaa ja seikkailee ympäri maailmaa, talvella Toomas kuuluu Inriidille ja on kotona. Hiphop lipun ostoon. Toomas on taivaanlintu, tämän esityksen tahdoin nähdä. Tänne purjevene halliin oli esitys väsätty.Ennen esitystä vielä viimeinen kuva lavastuksesta, sitten kamerat ja puhelimet kiinni. Esitys oli oikein hyvä, minä tykkäsin.

Muutamat Estlased tutut täällä jahtklubilla kysyivät esityksen jälkeen, että tuliko tunne että katsoit peiliin? Täytyy tunnustaa, että juuri sellainen tunne tuli…

Aamulla ratas autotallista ja aamulenkille kaupungille. Huristin läpi näiden garaazi osakontien. Näitä autotalli osuuskuntia on baltiassa ja venäjällä rakennettu neuvostoliiton ajalla. Silloin oli autot kalliita ja erityisen vaikeita hankkia, niistä piti pitää huolta ja rakentaa tallit. Jos ei ollut hienoa tiilistä tehtyä, ne piti jossain kolhoosissa rakentaa pellistä ja tuoda tänne joutomaalle, sähkölinjojen alle.Minä jatkoin Emajõen rantaa kaupungille. Maisemat on kuin postikortista, tai siis nämä maisemat on usein kuvattu postikortteihin. Tämä on kuitenkin minun kuvaama, jos maisema on tarpeeksi hieno, onnistuu minultakin kuvata.Hienoja lehmuskuja, tätä reittiä olen ajellut myös talvella.Eestiläiset on jossain asioissa ihmeen tarkkoja säännöistä. Tällaisia tauluja on Emajõen rannalla.

Näissä määritellään tarkkaan kalojen alamitta. Särjelle ei sentään ole alamittaa, mutta ahvenelle ja vimpalle kylläkin ja myöskin lahnalle ja muille jalokaloille, kuten säynävälle.No ehkä kalat siten kasvavat suuremmiksi.Nyt alkaa olla Tartoa tälle kertaa nähty. Koira vaistoaa että jotain on tapahtumassa, kun ostan bussilippuja internetistä. Tämä on jotenkin surullisen näköinen. Ehkä koira tosiaan vaistoaa ajatuksia.Lähden takaisin purjeveneelle ja lähden kohti auringonlaskua. Tai oikeastaan sektorissa etelästä lounaaseen. Mistäkö tiedän sen sektorin?No siitä tiedän että Pärnusta on aika pieni sektori Liivilahdelle.

Yksi tuttava kyseli, olenko Suomeen tulossa? Enpä tiedä, olen jotenkin kotiutunut maailmalle. Ei oikeastaan edes tullut mieleen, että suomeen lähtisi…

Katselin viestejä joita sain puhelimeen Venäjällä seikkaillessa. Tämä Eestin Tele2 lyö ällikällä. Puhelu 1.6 euroa minuutti, eli 7 kertainen hinta suomen elisaan. Puhelun vastaanotto 96 senttiä minuutti, eli 15 kertainen hinta. Mutta lopuksi se sikahinta. Suomen Elisalla datasiirto 0.059 euroa Mt, Eestin tele2 tahtoo 12,72 euroa samasta palvelusta, eli 220 kertainen hinta. Minulla on 2 sim kortin puhelin, pitää osata valita varmasti oikea kortti venäjällä seikkaillessa. Tuolla hinnoittelulla ja vähän väärillä asetuksilla saa Tele2 kortilla satojen eurojen laskun.

Sama Tele2 muutti muuten vuosi sitten hinnastoaan Eestissäkin. Minun datasiirtoni hinta olisi noussut 5 eurosta 200 euroon kuussa. Soitettuani asiakaspalveluun ja kysyttyäni, että yritättekö te kusettaa minua, vastasivat että heillä on tällainen hinnasto.

Ilmoitin lopettavani liittymän. Kohta soi puhelin ja soittivat että meillä on tarjota toinen paketti, jossa hinnasto säilyy ennallaan.

Kyllä minun vaistoni eilen oikeaan osui sen nälän tulemisen kanssa. Ei kun shaslikit tulelle ja koira vahtimaan.Koira kiertää grilliä että näkee minut kasvojen puolelta, tämä on minun kaverini. Ei kun syömään, kuten olen useasti todennut, venäläiset osaavat tuon lihan maustamisen.Kun molemmat on syöneet on aika vähän kokeilla, kuka on kuka. Molemmat ovat tällaista sisupussin sorttista rotua, periksi ei helposti anneta…

Läksin Pärnusta autolla kohti itää, päädyin vaihteeksi kotiin, Tartuun. Kotona koira jälleen herätti koko kylän katsomaan, kun kulkuri tulee reissunpäältä kotiin. Kyllähän minullakin riemu oli, halattiin ja  vähän juostiin peräkkäin pihalla koiran kanssa.Aamulla hyppäsin auton selkään ja sateista tietä kohti kaakkoa. Tie toi tänne, Venäjän rajalle. Siitä vain sitten passia ja papereita näyttämään, sekä ihmettelemään venäjän byrokratiaa. Tunnin kuluttua viimeinenkin puomi nousi ylös ja matka jatkui kohti Pihkovan, eli Pihkvan eli Псков kaupunkia. Olen täällä aina välillä käynyt, välillä autolla, joskus bussilla. Kaupungin laidat on vähän ankeat, kuten venäjälläkin usein.Keskustassa on hieno Pihkovan kreml. Tälläkertaa hurautin ohitse.Vieressä on mahtipontinen yliopiston rakennus, jonka pihalla Lenin patsas vahtii kaupunkia.Kaupungissa on paljon kauniita vanhoja kirkkoja. Olin kerran pääsiäisenä kiertelemässä ortodoksikirkkoja yöllä täällä.Auto parkkiin ja kävelin tänne, tiesin mihin olen matkalla.Minulle nälkäiselle sopiva ravintola.

Minulle sopivan ravintolan tunnistaa siitä ettei ole pöytäliinaa, yhtään lasia eikä ruokailuvälinettä ei ole aseteltu pöydälle. Tarjoilija huikkaa iloisesti privet, kun tulen ja istahdan pöydän ääreen.Tuo ruokalistan josta vähän vaikea päättää mitä haluaisi. Tarjoilijan sekä venäjänkielen tulkkini avustuksella oikea kieli löytyy.Alkuruuaksi tietysti keittoa, minulle kanakeittoa, tulkille bors keitto. Lautanen oli vajaa litran vetoinen savi kuuppa. Mukana leipä, päällä sipulia ja suola laardia. Tarjoilija kävi kysymässä, että onko kaikki hyvin? Kerroin että onpa tukevat alkukeitot. Tämä naurahti, että odottakaa kun pääruoka tuodaan.Herranjumala millaiset annokset, kyllä venäläiset ruokaa osaavat tehdä. Oli kyllä erityisen hyvää ruokaa ja varmasti riittävästi.Tarjoilija ehdotti vielä että ottakaa jälkiruokaa, ei kyllä jaksanut mitään syödä. Tämä toi laskun, jos summa näyttää suurelta niin jakamalla summan luvulla 70, saa laskun summan euroina. Eli 13 euroa per nenä, ei paha.Sitten torille kävelemään, tyypillinen venäläinen tori, samanlaiset on myös kaikissa Baltian maissa. Myynnissä kaikki mahdollinen, auton osista pontikkapannuihin.Lopuksi tuli vielä käytyä shoppaamassa tuollaisessa suuressa kaupassa. Täällä ei ostokykyistä asiakasta seisoteta jonoissa, kassoja on 36 kappaletta. Miehitetään aina heti lisää kassoja, jos näyttää jonoa syntyvän. Vaikka juuri syöty, niin osasin ennakoida että vielä tulee lähipäivinä nälkä. Venäläiset osaa Šašlikin teon, tässä kaupassa Šašlik tiskillä oli myynnissä 16 erilaista laatua. Tuollaista sitten tuli ostettua.Lasku oli pitkä kuin nälkävuosi. Kuitenkin kohtuullisen suuri.

Tämä venäjän tulkkini osti kartongin tupakkaa tuliaisiksi. Takaisin tullessa ennen viimeistä puomia, Eesti tulli kysyi minulta: ”Onko suitsua?” Minä että on kartonki, nämä katselivat tavaroita päältä ja sanoivat että saa olla ainoastaan 2 askia. Minä että taisin ymmärtää väärin, eihän sitä olekaan kuin 2 askia.

Tulli kutsui auton halliin tarkastukseen ja alettiin laskemaan ja tarkistamaan asioita hallissa. Lihaa ja makkaraa ei olisi saanut tuoda, alkoholiakin oli liikaa jne. Tämä Venäjän tulkkini hätääntyi ja selittää tullimiehille että tämä suomalainen ei tiennyt paljoko ja mitä saa tuoda ja sitärataa.

Minä että nyt hiljaa, minä olen perheen salakuljettaja, minä selvitän asiat. Tulli katseli ihmeissään, minä totesin miehille että tupakkaa luulin saavani tuoda sen kartongin. En olisi kertonut jos olisin tiennyt. Kaikki muut on kyllä tahallaan tuotuja.

Näillä leuka loksahti auki, alkoivat nauraa. Vähän aikaa keskusteltuamme tulimme tulokseen, että laitan asiat autoon, käyn maksamassa tullimaksun 6 tupakkalootasta, yhteensä 23 euroa.

Hymyssä suin lähdimme tullimiesten kanssa eri suuntiin. Minä toivottelin heille työn riemuja, nämä varottivat ryhtymästä salakuljettajaksi…