Tuuli oli yöllä kääntynyt koillisen puolelle, vauhtia tuulella oli ehkä 6m/sekunnissa.
Se oli merkki että on aika lähteä eteenpäin. Purjeet ylös ja suuntaan lounas. Tuuli oli just takaa. Sidoin itseskuuttaavaan fokkaan yhden skuutin ulkokautta kiertämään. Vähän rauhoittaa purjetta. 
Igaunijan vieraslippu pois ja tämä puna-valko-punainen tilalle.
Kohta tämä Sõrven tuletorni viuhalti ja jäi taakse. Sitten ei tuntitolkulla mitään tapahtunutkaan.
Mitä nyt pari laivaa näkyi, yksi purjevene näkyi kaukana, siinä kaikki.
Sitten alkoi näkyä tämä Ventspilsin satamakaupunki. Tuulta oli siinä vaiheessa jo ihan kivasti ja vauhtia myös.
Myötäiseen menee että heilahtaa vain, mutta kun kääntää pois myötäisestä purjeiden laskua varten, niin vauhti senkun kasvaa ja tuuli vinkuu korvissa. Naapuri veneilijä joka tuli myöhemmin, kertoi tuulimittarinsa näyttäneen lopussa 10m tuulia.
Kartan mukaan suunnistaen osuin kalasatamaan, jossa myös huviveneille kohtia.
5 ruotsin lippua, 2 suomen ja yksi puola ja yksi saksan lippu liehumassa.
Tuollainen se on Ventspilsin kalasatama.
Aika vahva raakaöljyn haju tulee tuolta öljysatamasta. Haisee puoli kaupunkia.
Joku kysyi että minne olen matkalla, vähän nolotti vastata rehellisesti: ”Ei harmainta aavistusta.”
Täytyykö elämässä olla päämäärä, eikö voi vain tehdä ja seikkailla sinne, mitä milloinkin päähän pälkähtää?…