Kihnutti Kihnuun

Pärnussa Eestiläiset venenaapurit, joilla oli vakipaikka kertoivat että ”sataman poika” oli käynyt koputtelemassa veneeni keulaa. Kävin satamakapteenin juttusilla, kysyin että oliko asiaa? Ei tämä ollut käynyt, samassa se satamakapteenin apulainen, kesätyömies käveli ohi. Kysyin että sinäkö kävit?

Poika sanoi että kävin etsimässä minua. Satamakapteeni kysyi, että miksi kävit? Poika että kun ei ole maksanut ja on jo toistaviikkoa ollut. Satamakapteeni, että älä sinä huolehdi maksuista, se ei ole sinun työ.

Kävin maksamassa ja lähdin vaihteeksi eteenpäin. Satamiin kotiutuu, melkein jokaiseen satamaan kotiutuu.Ajoittain oli jopa yksi reivi purjeessa.Vauhtia vähän vähemmän kuin syvyyttä metreinä. Välillä taas toisinpäin. Yhdessä kohtaa oli jata rysiä, tiesin kohdan, en lähtenyt siitä kohtaa oikomaan. Vettäkään ei paljon tullut niskaan, joten ihan hyvä purjehdus.Määränpää oli Kihnun saari. Rantautuessa tuo keksi teki viimeisen tempun. Se lähti vetäessä kappaleiksi. Tuo kärki kappale jäi veteen pystyssä uimaan. Se ajautui tuulessa hiljakseen kohti betoni kaijaa.

Ajattelin että käyn myöhemmin noukkimassa ylös, kun ajelehtii lähemmäs betonikaijaa. Käyn ensin satamakapteenin juttusilla. Täti satamakapteeni istui toimistossa, sanoin että tulin purjevene Birgitalla. Tämä katsoi minua nenänvartta ja sanoi: ”Että mitä sitten.”

No kun minulle niin sanotaan, niin käännyin ympäri ja läksin pois. Nainen huusi että pitäisi maksaa, minä että: ”Mitä sitten ja jatkoin matkaa.”

Tämä että PITÄÄ MAKSAA. No näytin korttiani johon tämä teki aukon maksun merkiksi. Sitten antoi paperin johon veneen tiedot pitäisi laittaa. Mutta kun tekivät uuden tietokonesysteemin juuri siksi, ettei aina tarvi täyttää samaa paperia. Sanoin että kaiva koneelta, siellä ne on.

Lähdin vastaan sitä meressä lilluvaa keksiäni. Samassa tuo Kihnun Virve tuli satamaan, satamakapteeni tuli laivaa vastaan. Sanoi että toivottavasti meressä uiva keksi ei hajota laivaa. Juman kekka, jäävahvistettu yhteysalus ja hajoaa kelluvasta keksistä.

Alkoi jotenkin siepata koko täti, sanoin että sinä olet satamakapteeni ja vastuussa satamasta. Käänytä laiva takaisin merelle ettei vain hajoa. Täti alkoi ravata hermostuneena edestakaisin, kun ei tiennyt mitä tehdä. Onneksi sitten tuli keksikin rantaan ja köysisilmukalla sain sen ylös ongittua.

Illalla myöhemmin minun ja rannan väliin tuli tuollainen purjelaiva. Itse laivalla pituutta 20m, puuksprooti lisäksi. Sellaisen manoveeraaminen ahtaaseen paikkaan vaatii taitoa. Kapteeni ajoi laivan laiturin lähelle, heitti tälle täti satamakapteenille springiköyden. Huikkasi että pane siihen ensimmäiseen pollariin kiinni. Täti lähti köyden kanssa ja vei sen laivan eteen.

Kapteeni yritti huutaa että älä sinne vie, laita laivan kyljen kohdalle. Lopuksi tämä täti satamakapteeni seisoi kaijalla ranteenvahvuisen köyden kanssa. Yksi rannalla olija otti köyden tämän kädestä ja vei oikeaan paikkaan, että saivat springillä ajettua laivan laituriin. Kyllä on tänne Kihnuun siunaantunut sitten satamakapteeni. Enpä vielä tuollaista tätiä ole nähnyt…

 

 

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.