Aamulla ratas autotallista ja aamulenkille kaupungille. 
Huristin läpi näiden garaazi osakontien. Näitä autotalli osuuskuntia on baltiassa ja venäjällä rakennettu neuvostoliiton ajalla. 
Silloin oli autot kalliita ja erityisen vaikeita hankkia, niistä piti pitää huolta ja rakentaa tallit. 
Jos ei ollut hienoa tiilistä tehtyä, ne piti jossain kolhoosissa rakentaa pellistä ja tuoda tänne joutomaalle, sähkölinjojen alle.
Minä jatkoin Emajõen rantaa kaupungille. 
Maisemat on kuin postikortista, tai siis nämä maisemat on usein kuvattu postikortteihin. Tämä on kuitenkin minun kuvaama, jos maisema on tarpeeksi hieno, onnistuu minultakin kuvata.
Hienoja lehmuskuja, tätä reittiä olen ajellut myös talvella.
Eestiläiset on jossain asioissa ihmeen tarkkoja säännöistä. Tällaisia tauluja on Emajõen rannalla. 
Näissä määritellään tarkkaan kalojen alamitta. Särjelle ei sentään ole alamittaa, mutta ahvenelle ja vimpalle kylläkin ja myöskin lahnalle ja muille jalokaloille, kuten säynävälle.
No ehkä kalat siten kasvavat suuremmiksi.
Nyt alkaa olla Tartoa tälle kertaa nähty.
Koira vaistoaa että jotain on tapahtumassa, kun ostan bussilippuja internetistä. Tämä on jotenkin surullisen näköinen. Ehkä koira tosiaan vaistoaa ajatuksia.
Lähden takaisin purjeveneelle ja lähden kohti auringonlaskua. Tai oikeastaan sektorissa etelästä lounaaseen. Mistäkö tiedän sen sektorin?
No siitä tiedän että Pärnusta on aika pieni sektori Liivilahdelle.
Yksi tuttava kyseli, olenko Suomeen tulossa? Enpä tiedä, olen jotenkin kotiutunut maailmalle. Ei oikeastaan edes tullut mieleen, että suomeen lähtisi…