Ihmeellistä jorinaa

Kävin jälleen kerran kiertelemässä Suomenlinnaa. Siellä on paljon nähtävää.

Tätä telakka-allasta tulee aina käytyä katsomassa. Museotelakka, käytössä oleva sellainen.

Tällä Augustin Ehrensvärdin haudalla tuli myös käytyä. Suurmies oli hän.

Kaikista masiinoista ei oikein ymmärrä onko ne museotavaraa, vai jostain romuista kyhättyjä työkaluja.

Aloin katselemaan horisonttiin, sielläpäs oli hieno kirkko kaupungilla.

Ei kun köydet irti ja kädellä lähtö heilautus. Samantyylinen kuin Mauno Koivistolla oli presidentin vaalikampanjan ajalla, kyllä se siitä.

Saavuin jälleen samaan satamaan josta tuonne Suomenlinnaan läksinkin.

Tälläkertaa en päässytkään Kalifiksi, Kalifin paikalle. Tiia Maria oli ehtiyt ensin. Kalifin paikka on haluttu paikka.

Kyllä minullekin paikka löytyi, oikeastaan paikka oli parempi kuin Kalifin paikka, ainakin näillä tuulilla.

Lännestä tuuli ja lykkäsi tuollaisia pilviä, joista heitti vettä päälle. Kun keula tuuleen niin vesi ei sada luukusta sisään.

Katselin kun huoltoasemalle oli ilmestynyt ”The Huvijahti”. Yleensä huvijahdit ei ole huvittavia eikä kiinnostavia, mutta tämä oli poikkeus. Tuolla satamissa välillä näkee kaikenlaisia formulakuskien ja jääkiekon harrastajien veneitä, ne on ökyveneitä. Tässä mallia veneestä tai siis laivasta. Tosi tyylikkään näköinen.

Kiiltäväkylkinen tyylikäs muotoilu.

Korkeampi kuin huoltoasema, pituutta niin että 2/3 laivasta sopii laituriin.

Jonkinlainen Britti lippu näytti olevan perässä. Tankkasi polttoainetta masiinaan.

Näillä veneasemilla polttoaine maksaa vähän enemmän kuin tien varrella olevilla. Väittävät että ketjujen tieasemilla ulosmyyntihinta on halvempi, kuin millä moni veneasema saa säiliöönsä ostettua. Säiliöt ja mittarit ja kaikki siihen liittyvät pitää saada maksettua kesän tuloilla. Mutta eihän se muutamankymmenen sentin ero kosketa niin, eihän polttoaine ole kuin osa veneen kuluista.

En tiedä paljonko laiva otti dieseliä, mutta jossain vaiheessa kun kävelin ohi niin näytti päälle 2000 litraa ja euroissa päälle 3000 euroa. Mutta eihän tosiaan polttoaineet ole kuin pieni osa veneen kuluista. Mutta kalliiltahan se tuntuu vain jos sellaisia rahoja ei ole. Mutta oli hieno laiva, oli.

Kävin sitä mereltä katsomaani kirkkoa ihailemassa. Olen perin paatunut patamusta pakana, mutta kirkot vetää puoleensa. Sieluni ei kyllä siellä valkene, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on vaivaa ja rahaa käytetty niiden toisten ihmisten sielujen valkaisemiseen. Jossain katolisissa maissa kyllä kuulostaa että ne kirkossa synnistä saarnaavat piispat ja papit on pahimmat petomaanit.

Ja kynttilä laitetaan palamaan, jos vain mahdollista.

Kaupungit myös vetävät puoleensa, jostain syystä. Ei ainoastaan kirkot….

Hyvästelin tuttavat satamassa. Yksi jota en huomannut hyvästellä, soitti vielä perään ja kysyi mihin lähdet. Kerroin että tälläkertaa kauaksi Suomenlinnaan. Tämä että epäilee sataman olevan täysi. Minä kuitenkin uskoin löytäväni kohdan.

Siitä se matka etenee moottorin voimalla.

Siellä se häämötti, lähellä.

Hah, eihän täällä ole kuin muutama hassu vene, ja muutama tavallinen.

Laitoin veneen tuohon kyltin viereen, minulla on iso vene. Tai sanotaan että ne paikat jossa ei lue mitään ovat niin kapeat ettei niihin sovi.

Syönnin ja ruokaunien jälkeen vähän saarikierrosta.

Luin ensin väärin, lokki tykkää paskasta. Hämmästyin suuresti, kumma lokki. No lukuvirhe.

Ohi vartiomiehen.

Ihmisiä tuodaan suuria määriä lautoilla tänne.

Siinä niitä hortoilee ja tuijottelee taivaalle. Minulla on aina määränpää kävellessä, ainakin näytän siltä. Etunojaa 30° ja sitten aletaan pistää jalkaa toisen eteen. Purjehtiessa ei ole usein päämäärää, hortoilen mihin sattuu ja tuijottelen taivaalle.

Sieltä saaren pohjoisrannalta katselin kun joku vanhanaikainen veteli luovia vastatuuleen.

Otin vielä suunnan tälle merimerkille.

Olen joskus aiemminkin ottanut tästä kulmasta kuvan. Ja kehunut että kuinka hyvä kuvata kun on oikeat näkymät. Tykinputki, sapelileijona, ankkuriketju, kirkko, majakka, risti, sininen taivas ja valkoinen pilvi. Minä vähän luulen että tämä kohta jossa seison on ainoa maailmassa josta sellaisen kuvan saa. Hattu päästä.

Tässä saaressa tulee hyvä uni, on senverran noita tykinputkia sojottamassa siilipuolustuksessa eri suuntiin…

Mielipuuhaani on toisten touhujen ihmetteleminen. Kuka arvaa mitä tässä tapahtuu?

Oikea vastaus, tuo sininen on tankkeri. Kuskaa polttoaineita ympäri saaristoa, tässä tapauksessa toi tuohon parempiosaisten huvitteluveneeseen dieseliä. Muuten, fysiikan sääntöjen mukaan sen polttoaineen energia kun vapautuu palaessan niin kaikki energia muuttuu lopuksi lämmöksi, aalloksi ja ääneksi. Niitä sitten riittää, ainakin niitä laineita toisten riesaksi.

Tiedän, minustakin on joskus harmia näille, liikun muutamaa solmua edessä ja häiritsen parempiosaisten elämää.

Toisten köysiä on myös kiva ihmetellä.

Miten noin suuri laiva voi olla tuollaisilla naruilla ja kumiritsoilla kiinni?

Tutun näköistä.

Kaikkeen ihmiset rahaa antaa. Mies oli tuollaisessa univormussa keräämässä rahaa, aina välillä joku antoi. En ymmärrä miksi pitäisi, tai miksi antavat rahaa.

Tuollainen purjevene oli. Oli vähän päässyt rapistumaan.

Sorsat oli keräämässä laivamatoja tästä hylystä.

Tässä paikallinen Katariina. Kyllä se Eestin Katariina Jee on solakampi…

Mikäs se on herätessä purjeveneessä, merenlahdessa, saunan riippakoivun alla. Sellaista on elämä.

Katselin että onpas tuo soutuveneen pohja likainen.

Tempaisin sen voimani tullossa laiturille.

Ei tuo musta mitään, eikä tuo leväkään, mutta nuo näkit on ongelma. Tai ei vielä, mutta syksyllä. Ja jos ei kukaan vaivaudu syksyllä puhdistamaan niin ongelma vain suurenee. Nyt ne oli pienenä ja pehmeänä helppo puhdistaa. Säästin tällä joltain suuremman työn.

Lähdin vaihteeksi kävelemään polkua näkymättömiin, kuten aina teen täällä saaressa. Ai miksi aina teen? No siksi kun täällä ei mitään muuta ole kuin kävellä, tai talkoita.

Tämä ei ole minun tekeleitä, yksi ahkera sen teki kun valitin että puu on kaatunut polun yli.

Hyttysiä on niin että riittää metsässä, mustikoitakin olisi, mutta ei saa hyttysiltä syötyä.

Sitten asiaan, toin tuolta Eestinpuolelta tullessani vähän syötävää. Olin kuullut että suomesta on ruoka vähissä.

Toiset paistoivat niitä iänikuisia jauhopötköjään, minä että siirtäkäähän vähän, että saan nämä käikäleeni kypsytettyä.

Perskutarallaa, hyvä ruoka, parempi mieli.

Sitten läksin pienelle merimatkalle, vierasvenesatamaan. Kalifiksi kalifin paikalle. Heti ensimmäiseksi törmäsin tuttuihin. Näille joille vilkutin lähtiessäni muutamapäivä sitten Tallinnan puoleen. Kyselivät että etpä kauan viihtynyt? En näköjään, ei pysy missään paikallaan.

Kyllä on maailmankirjat sekaisin, kuulemma pitää tämä vanha nimi vaihtaa. Se kuulemma loukkaa eskimoita. Kyllä perskuta on eskimot herkästi loukkaantuvaa porukkaa jos siitä loukkaantuu.

No hyvä, jos ei eskimoilla ole suurempia murheita kuin jäätelö nimi. Vai onko tämä ihan kotikutoiste ammattivalittajien tekosia? Täytyykin kysyä seuraavalta vastaantulevalta eskimolta…

Koiralle hyvästit ja menoksi.

Turbodiesel lähtee kohti Tallinnaa, ei oikein kaikki kunnossa.

Narraamalla saa ylinopeuden puolle narrattua, sitten vastaan tulee taas kamera ja pilaa kaiken.

Mutkaista tietä näkymättömiin.

Kävin viemässä auton tuonne Lasnamäelle. Se on perin umpivenäläinen kaupunginosa.

Sergei toi minut takaisin veneelle. Umpivenäläinen taksikuski tietysti.

Huonon näköiseksi on mennyt sataman vesi.

Minä läksin kohti pohjoista.

Kauheaan tyyneyteen vain moottorin työntämänä.

Mitäs me merenkyntäjät. Vako jää vanaveteen.

Tuuliviiri näyttää suhteellisen tuulen suunnan, tarkoittaa tälläkertaa veneen oman liikkumisen tekemää tuulta.

Se Tallink Star joka minua kiusasi yöllä viimeylityksellä tuli vastaan. Sillä on näköjään myös tässä paarpuurin kyljessä iso vihreä nimivalo. Minulle kerran vittuili yksi katsastusmies kun veneessä oli puna-vihreä-sininen valoa vaihtava ledi veneen ikkunasta nähdä satamassa. Moitti ettei saa olla mitään ylimääräistä ettei joku mene sekaisin. Mitenkähän se veneen katsastaja tuohon reagoisi?

Lopuksi saavuin jälleen perille. Saunan laituriin….

Kävin vähän kaupungilla, on niin kuuma ettei jaksa mitään.

Juopot ei saa olla kaupungilla häiritsemässä ihmisiä, poliisi tulee ja häätää pois ja kaataa viinat maahan. Hautausmaalla saa olla rauhassa, kun ei ala mekastamaan. On haudan hiljaista. Sellainen ryystämisen ääni vain välillä pärisee, kun alan miehet lisää painetta kattilaan.

Valitsee vain oikean kohdan ja haudan. Siinä on sitten hyvä kellahtaa päivän annoksen jälkeen haudan lepoon.

Tuo lämpömittarin ulkolämpö näyttää 31°. Se anturi on laitettu koiran koppiin sisälämpötilaa mittaamaan. Katselen siitä talvella, että koirankopin lattialämmitys näyttää järkeviä lukemia.

Koira on kyllä kuumissaan, kuumalla asfaltilla makaa, ei ymmärrä mennä varjoon. Tämä on ulkona elävä koira, talveksi kasvaa paksu turkki, kesällä se kyllä vähän harvenee.

Täytyypä kerätä tavarat kasaan ja lähteä seikkailemaan….

Heräsin Piritassa hyvin nukutun yön jälkeen, se edellinen yö meni purjehtiessa.

Käsvin kävelemässä ja katselemassa näkyykö tuttuja.

Oli niitäkin, suomalaisia purjehtijoita. Sekä satamakapteenin myös tapasin. Sanoin että laitoin veneen vieraspaikalle, pitäisikö minun joku merkki laittaa veneeseen? Ei kuulemma tarvi, tämä muistaa veneeni. Täältä Kalev Jahtklubin puolelta tuli häätö suomalaisille. Muhuväinä regatta saapuu, taisi olla 108 venettä tänävuonna.

Tempaisin vielä aamupalan, Lasnamäen tyttöjen keräämiä mustikoita.

Sitten tuli aika, tilasin kännykällä Bolt taksin. Maxim tuli hakemaan minut. Tervehdin että tere Maxim, tämä että tere Jukka. Se kännykkäsovellutus näyttää kuka on kuski, tämä näkee että kuka on asiakas. Siinämielessä turvallinen, ainakin jälkikäteen tiedetään asiat, jos tulee vaikeuksia.

Maxim tiesi osoitteen. Punane 52.

Ei ollut lähempänä oikeaa summaa, sanoin että pidä loput. Venäjää murtava Maxim kiitteli suomenkielellä.

Aleksander odotteli jo minua Volkswagenin luona. Olimme tehneet sopimuksen Autolevi porttaalissa auton vuokrasta. 14 euroa vuorokausi, turbodiesel Golf.

Valokuvaa auton naarmuisista kyljistä, Aleksander kertoi että tuosta valot, 2 vaihde ei aina tahdo aina mennä silmään.

Siitä vain taipaleelle autolla.

Hyvä auto, kunnes päätin tempaista rekasta ohi.

Se että abs valo palaa ei ole mitään uutta, mutta tuo moottorinvikavalo oli huono juttu. Kaasua vähän reilummin niin tietokone rajoittaa tehoja, auto liikkuu noin 100km tunnissa. Teki mieli kääntyä takaisin ja viedä auto pois. Mutta sitten olisin jäänyt jalkamieheksi. Liikaa tietokoneita, ennenvanhaan dieselauto ei suotta tehoja rajoitellut. Niin pitkälle veti kuin mäntään paloi reikä tai turbo räjähti kappaleiksi. Hetken kävi suutuspäissään mielessä että räjäytänkö jollain koneen ja soitan Aleksandrille että hae pois täältä 200km etäisyydeltä. Eihän 14 euron auto voi täydellinen olla, mutta tämä on maantielle kelvoton.

Pääsin kuitenkin perille, koira oli taas pahana. Koira ei käsitä miksi aina eri auto. Kaikki autolla tulevat on vihollisia.

Oli kovin riemuissaan kun tunsi, tahtoi kuonoa kainaloon työntää ja ulisi riemusta. Kun läksin tupaan niin jäi hulluna haukkumaan ovelle. Ei lopettanut haukkumista millään.

Oli viikon odottanut tätä hetkeä. No ketju kaulaan ja sitten mennään. Vielä suurempi ääni lähti koirasta, riemu pitää näyttää ulvomalla kuin susi.

Vielä shaslikit tulelle, hiiligrilli ja vartaat. Ainoa oikea tapa tehdä shaslikit.

Että tällaista minulla täällä, mitenkähän muilla muualla???

Katselin säätiedoitusta merenkulkijoille, luvassa oli lounaistuulien kääntymistä pohjoisen suunnille. Se oli hyvä uutinen. Kävin satamassa juttelemassa tuttujen kanssa, kerroin suunnitelmistani. Muutama oli, älä lähde yöllä, tuuli tyyntyy ja on pimeää.

Katselin maston huippuun tuulinuolta.

Sekä seurasin tätä Harmajan tuulitietoa. Lähtemisessä on tarkka ajoitus, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Tästä osaavat voi katsella, kello 21 alkoi tuulensuunta muuttua, se oli merkki taivaalta minulle.

Oli aika lähteä, sinne jäivät unikeot unileluja näpräämään. Minä heilautin kättä, joku kysyi mihin lähdet? Kerroin että kotipuoleen.

Ohi Suomenlinnan kirkko/majakan.

Taakse alkaa jäädä Helsinki.

Edessä Harmaja luotsiasema.

Ohi vaan Harmajasta.

Tuulikulma oli ihan hyvä, vastarannan kiisket vastaiseen. Purje vetää kohti kesäyötä.

Vene kulkee tuon reilu 5 solmua jo jollain 4 metrin tuulella.

hyvältä näytti myös Tallinnan matalan tuulet.

Ilta pimeni.

Laiva lähestyi, se lähestyminen oli helppo huomata. Kun se muuttuu suuremmaksi niin se lähestyy. Se että mihin suuntaan se tarkalleen liikkuu, ei ollut sitten ihan niin helppo. Noista valoista ei osaa erottaa mitkä on sen mastovalot ja kulkuvalot. Yksi vihreä näkyy, se olisi hyvä merkki, mutta miksi se vihreä on niin tolkuttoman suuri ja kirkas? Laiva kulkee ainakin 4 kertaa kiireemmin kuin minä, aikaa ei ole liian paljon tehdä päätöksiä. Jos se on törmäyskurssilla, niin jotain on tehtävä. Mutta mihin se liikkuu, miksi vihreä on niin suuri?

Näin lähellä vasta selvisi, se vihreä on laivan nimi loistelamppu, sen alla on vihreä kulkuvalo. Samassa erotti myös mastovalot. Se sivuuttaa minun oikealta puolelta. Kaikki kunnossa.

Helsingin majakan luona oli Turva turvaamassa. Turvasiko minun kulkuani vai mitä teki? En tiedä.

Matka jatkui, tunti toisen perään, laivoja näkyi eestaas Suomenlahden suuntaan. Katselin kuunsirppiä ja majakoita

Koko yö oli purjehditty, yksin avaran taivaan alla. Lopuksi alkoi Tallinna näkyä.

Sekä Piritan satama.

Aallonmurtajasta sisään, vihreä oikealle jättäen.

Se minun ”vakipaikkani” on näköjään myyty paremmin maksaville. Minä köytin veneen tähän vieraslaituriin.

Birgitta on jälleen takaisin kameran linssissä. Jälki jää vain veteen liikkumista, kunnes se veneen tekemä kuoppa vedessä täyttyy. Tuuli vie ja tuuli tuo….

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Espresso jota viimeksi ostin oli huonoa, se oli sellaista keskipaahtoista mietoa lastenjuomaa. Läksin Lidliin josta olen ostanut sitä tosimiesten espressoa, perskuta, se on poistunut valikoimista.

Etsin netistä, mistä voisin löytää kunnollista espressokahvia. Osoittautui että verkkokauppa.com:issa on. Ei kun sinne.

Siitä vain hyllystä valitsemaan.

Sellainen ostos.

Robusta kahvia 70% ja arabica 30%. Tulee kuulemma riivattu espresso tai robusti latte. Täytyy kokeilla, luotan että on. En suosittele kokemattomille, tukka nousee pystyyn. Mutta tällainen auringon polttamalle ja tuulen ahavoittamalle kulkurille pitää olla vahvemmat myrkyt. Ja muutenkin elämässä kovemmat ja kovemmat kokemukset, johon hakeudun.

Kävin jälleen kiertelemässä samalla rantoja.

Tuon viimeisen kuvan vekotin oli myynnissä. Huutokauppa.com:issa, viimeineisellä tunnilla hinta nousi 11000 euroon. Siitäpä jollekin kuivanmaankapteenille unelmien urakka.

Haaveilevat asuntolaivasta.

Ja omasta postilaatikosta laivan vieressä. Haaveensa kullakin.

Minä haaveilen lähteväni purjehtimaan meren taakse. Se haave toteutuu, aivan lähiajalla. Tämä kaupunki on nähty….

Aamulla tuli pääläri täysi satamassa, köydet irti ja menoksi. Aurinko paistaa terävästi säkenöiden.

Vesi on syvän sinistä ja saaret hienoja.

Sillat aukeavat kun tulen kohdalle.

Täälläkin pitää olla skarppina, ennen tultiin tuosta tutkamastoa hipoen. Nyt on merta vallattu ja kiveä ajettu.

Ja lisää tuodaan kiveä.

Eteenpäin.

Saavuin tuollaiseen satamaan. Kävin huoltoasemalla kysymässä, ettekö tunne minua? Tahdon kalifiksi kalifin paikalle.

Myöntelivät hädissään, no mene kalifiksi kalifin paikalle.

Siinä se nyt on hevonen kiinni köytettynä.

Kävin vielä oitis junalla kulkemassa parisataa kilometriä. Junat onkin hienoja kapineita.

Lopuksi takaisin satamaan. Sitten vain iltaa ihmetellen, kalifina….