Mikäs se on herätessä purjeveneessä, merenlahdessa, saunan riippakoivun alla. Sellaista on elämä.
Katselin että onpas tuo soutuveneen pohja likainen.
Tempaisin sen voimani tullossa laiturille.
Ei tuo musta mitään, eikä tuo leväkään, mutta nuo näkit on ongelma. Tai ei vielä, mutta syksyllä. Ja jos ei kukaan vaivaudu syksyllä puhdistamaan niin ongelma vain suurenee. Nyt ne oli pienenä ja pehmeänä helppo puhdistaa. Säästin tällä joltain suuremman työn.
Lähdin vaihteeksi kävelemään polkua näkymättömiin, kuten aina teen täällä saaressa. Ai miksi aina teen? No siksi kun täällä ei mitään muuta ole kuin kävellä, tai talkoita.
Tämä ei ole minun tekeleitä, yksi ahkera sen teki kun valitin että puu on kaatunut polun yli.
Hyttysiä on niin että riittää metsässä, mustikoitakin olisi, mutta ei saa hyttysiltä syötyä.
Sitten asiaan, toin tuolta Eestinpuolelta tullessani vähän syötävää. Olin kuullut että suomesta on ruoka vähissä.
Toiset paistoivat niitä iänikuisia jauhopötköjään, minä että siirtäkäähän vähän, että saan nämä käikäleeni kypsytettyä.
Perskutarallaa, hyvä ruoka, parempi mieli.
Sitten läksin pienelle merimatkalle, vierasvenesatamaan. Kalifiksi kalifin paikalle. Heti ensimmäiseksi törmäsin tuttuihin. Näille joille vilkutin lähtiessäni muutamapäivä sitten Tallinnan puoleen. Kyselivät että etpä kauan viihtynyt? En näköjään, ei pysy missään paikallaan.
Kyllä on maailmankirjat sekaisin, kuulemma pitää tämä vanha nimi vaihtaa. Se kuulemma loukkaa eskimoita. Kyllä perskuta on eskimot herkästi loukkaantuvaa porukkaa jos siitä loukkaantuu.
No hyvä, jos ei eskimoilla ole suurempia murheita kuin jäätelö nimi. Vai onko tämä ihan kotikutoiste ammattivalittajien tekosia? Täytyykin kysyä seuraavalta vastaantulevalta eskimolta…