Hyvästelin tuttavat satamassa. Yksi jota en huomannut hyvästellä, soitti vielä perään ja kysyi mihin lähdet. Kerroin että tälläkertaa kauaksi Suomenlinnaan. Tämä että epäilee sataman olevan täysi. Minä kuitenkin uskoin löytäväni kohdan.
Siitä se matka etenee moottorin voimalla.
Siellä se häämötti, lähellä.
Hah, eihän täällä ole kuin muutama hassu vene, ja muutama tavallinen.
Laitoin veneen tuohon kyltin viereen, minulla on iso vene. Tai sanotaan että ne paikat jossa ei lue mitään ovat niin kapeat ettei niihin sovi.
Syönnin ja ruokaunien jälkeen vähän saarikierrosta.
Luin ensin väärin, lokki tykkää paskasta. Hämmästyin suuresti, kumma lokki. No lukuvirhe.
Ohi vartiomiehen.
Ihmisiä tuodaan suuria määriä lautoilla tänne.
Siinä niitä hortoilee ja tuijottelee taivaalle. Minulla on aina määränpää kävellessä, ainakin näytän siltä. Etunojaa 30° ja sitten aletaan pistää jalkaa toisen eteen. Purjehtiessa ei ole usein päämäärää, hortoilen mihin sattuu ja tuijottelen taivaalle.
Sieltä saaren pohjoisrannalta katselin kun joku vanhanaikainen veteli luovia vastatuuleen.
Otin vielä suunnan tälle merimerkille.
Olen joskus aiemminkin ottanut tästä kulmasta kuvan. Ja kehunut että kuinka hyvä kuvata kun on oikeat näkymät. Tykinputki, sapelileijona, ankkuriketju, kirkko, majakka, risti, sininen taivas ja valkoinen pilvi. Minä vähän luulen että tämä kohta jossa seison on ainoa maailmassa josta sellaisen kuvan saa. Hattu päästä.
Tässä saaressa tulee hyvä uni, on senverran noita tykinputkia sojottamassa siilipuolustuksessa eri suuntiin…