Katselin säätiedoitusta merenkulkijoille, luvassa oli lounaistuulien kääntymistä pohjoisen suunnille. Se oli hyvä uutinen. Kävin satamassa juttelemassa tuttujen kanssa, kerroin suunnitelmistani. Muutama oli, älä lähde yöllä, tuuli tyyntyy ja on pimeää.
Katselin maston huippuun tuulinuolta.
Sekä seurasin tätä Harmajan tuulitietoa. Lähtemisessä on tarkka ajoitus, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Tästä osaavat voi katsella, kello 21 alkoi tuulensuunta muuttua, se oli merkki taivaalta minulle.
Oli aika lähteä, sinne jäivät unikeot unileluja näpräämään. Minä heilautin kättä, joku kysyi mihin lähdet? Kerroin että kotipuoleen.
Ohi Suomenlinnan kirkko/majakan.
Taakse alkaa jäädä Helsinki.
Edessä Harmaja luotsiasema.
Ohi vaan Harmajasta.
Tuulikulma oli ihan hyvä, vastarannan kiisket vastaiseen. Purje vetää kohti kesäyötä.
Vene kulkee tuon reilu 5 solmua jo jollain 4 metrin tuulella.
hyvältä näytti myös Tallinnan matalan tuulet.
Ilta pimeni.
Laiva lähestyi, se lähestyminen oli helppo huomata. Kun se muuttuu suuremmaksi niin se lähestyy. Se että mihin suuntaan se tarkalleen liikkuu, ei ollut sitten ihan niin helppo. Noista valoista ei osaa erottaa mitkä on sen mastovalot ja kulkuvalot. Yksi vihreä näkyy, se olisi hyvä merkki, mutta miksi se vihreä on niin tolkuttoman suuri ja kirkas? Laiva kulkee ainakin 4 kertaa kiireemmin kuin minä, aikaa ei ole liian paljon tehdä päätöksiä. Jos se on törmäyskurssilla, niin jotain on tehtävä. Mutta mihin se liikkuu, miksi vihreä on niin suuri?
Näin lähellä vasta selvisi, se vihreä on laivan nimi loistelamppu, sen alla on vihreä kulkuvalo. Samassa erotti myös mastovalot. Se sivuuttaa minun oikealta puolelta. Kaikki kunnossa.
Helsingin majakan luona oli Turva turvaamassa. Turvasiko minun kulkuani vai mitä teki? En tiedä.
Matka jatkui, tunti toisen perään, laivoja näkyi eestaas Suomenlahden suuntaan. Katselin kuunsirppiä ja majakoita
Koko yö oli purjehditty, yksin avaran taivaan alla. Lopuksi alkoi Tallinna näkyä.
Sekä Piritan satama.
Aallonmurtajasta sisään, vihreä oikealle jättäen.
Se minun ”vakipaikkani” on näköjään myyty paremmin maksaville. Minä köytin veneen tähän vieraslaituriin.
Birgitta on jälleen takaisin kameran linssissä. Jälki jää vain veteen liikkumista, kunnes se veneen tekemä kuoppa vedessä täyttyy. Tuuli vie ja tuuli tuo….