Ihmeellistä jorinaa

Nyt on jälleen tilaa palvelimella. Ei mennytkään ihan kokopäivää selvitellessä miten saan lisää tilaa. Yritin soittaa, jostain intiasta vastasivat. Kyselivät jotain, josta en ymmärtänyt yhtään mitään. Eli ihan normaalia tietotekniikka turaamista.

Hermostuin niin tuosta turaamisesta että viskasin kameran sohvan alle laatikkoon. Hyvä etten mereen viskannut masiinaa. Meinasin suutuksissa lopettaa koko Birgitta seikkailun kirjoittamisen. Aloin uudestaan tutkia asiaa ja sain lisää tilaa ostettua. Olen nyt muutanut kuitenkin mieleni ja jatkan kirjoittelua.

Lähteelässä kävin yöpymässä, ihan kiva paikka. Tuollainen vene oli kauempana.

Polun toisessa päässä olivat.

Yhden kuvan tempaisin, toisella oli jopa pelastusliivit päällä. Ohimennessäni kuulin kun soperruksesta sai välillä jonkun sanan selvää. Välillä kuului sana Atlanti, välillä viina. Kai olivat atlantin ylitykselle treenaamassa. Nousivat ylös ja kaatuivat käsikädessä toverit katajikkoon. Kaikkea sitä näkee.

Tuolla kävin, se on Porkkalassa lintutorni, vai onko nyt sitten näkötorni. Kiikarilla tähyillen näkyi Tallinnan tv-torni Piritalla. Tuli hyvä mieli, hymyssä suin läksin veneelle ja kohti Helsinkiä.

Taivaalta alkoi kuulua säksätystä, sudenkorennot lentelivät kosiolennolla. Aika erikoisia juttuja, kävivät saaren yläpuolella, lensivät nenät vastakkain ja taas erkanivat.

Välillä pyörähtivät ympyrää kuin valssisa.

Armeija näyttäytyi ja näytti lippua myös mulla kapineilla.

Mukana myös sininen reservi, linnakevene Lavansaari.

Lopuksi saavuin tänne, Tervasaaren kannas. Onpas paljon veneitä, satama on täynnä…

Serveri on täysi, pitäisi tilata lisää tilaa. Matka jatkuu kuitenkin, suuntana tulevaisuus, taakse jää menneisyys ja vesivana.

Hienot on ristilukit saaressa. Oikein hienot, etten sanoisi ihanat.

Sinne jäi saari saunoineen seuraavaan kertaan.

Minä posotin koneella heikossa tuulessa, lopuksi sitä tuulta kyllä tuli, mutta täysin vastaan. Ajoin koneella.

Ohi Hästö Busö saaren. Armeija pitää vielä saarta hallussaan, ei ole myyty venäläisille.

Läpi saariston jälleen, tälläkertaa suunta itään.

Tämä on Jussarön saari ja satama. Siellä oli viimeksi tervetulokyltti. Maksettava heti netin kautta maksu, jos ei ole maksettu niin oliko perin 500 sopimussakkoa. Pysäköimällä hyväksyt säännöt. Kyllä tuntee itsensä tervetulleeksi moisilla toivotuksilla. Niillä firmoilla on lakimiehiä jotka haastavat heti oikeuteen jos vain mahdollista. Oikeudenkäyntikulut päälle 10 000 euroa vielä jos et heti maksa. Kuulemma ihan laillista toimintaa, päätti korkein oikeus.

Kohta alkoi luodon takaa näkyä mastoja.

Tänne on joukkio kokoontunut reservaattiin. Jälleen toiveikkaana rantaudun, ihanaa….

Pientä fillarointia aamutuimaan Hangossa.

Muitakin oli liikkeellä samassa tarkoituksessa. Muunmuassa tälläinen kenopää.

Kivoja paikkoja kierrellä.

Sitten oli tälläisia paikkoja. Joku spaa kombinaatti. Jos jossain lukee että ”Hemmottelua joka päivä.” niin olen varma ettei se ole minulle tarkoitettu. Samoin kun kuulen tai luen, että joku on ihana paikka, sinne on turha minun mennä. Ne ei ole minulle oikeita paikkoja.

Ennenmuinoin tässä oli satamatoimisto, eläkeläiset ja vähän maailmaa nähneen näköiset äijät istuivat siinä aamukahvilla. Minäkin sinne joskus läksin, vaikka kahvilan kahvi onkin pahaa.

Nyt satamatoimisto on tuonne kontteihin rakennettu, aamupäivästä näkyi joitain veneilijöitä nauttivan terassilla valkoviiniä. Sitä vanhaa kahvila/pubia ollaan häätämässä kuulemma pois kun ei sovi kylpylän naapuriin. Tekisi mieli sanoa mielipiteeni tästäkin meiningistä, mutta olkoon. Maailma on tälläiseksi muuttumassa.

Vanhat merikarhut ajelee laiturilla eestaas.

Parta vain liehuu tuulessa, kun lautturi vetää ihmisiä parempiosaisten laitureille. Köyhät älköön vaivautuko paikalle, pilaamaan tunnelmaa.

Tätä on meinaan lisää luvassa, tälläiset maailmaa nähneen näköiset harmaapäät vähän kärsineen näköisillä veneillään eivät ole tervetulleita.

Että oli aika lähteä, eteenpäin.

Että siitä sitten vain köydet irti ja reteesti kättä heilauttaen taipaleelle.

Sinne jäivät Targat ja muut.

Sinne se jää, tänävuonna jo kaksi kertaa Hangossa, sitä ennen ainakin 5 vuotta väliä.

Purje vie.

Välillä hiljempää.

Välillä kovempaa. Mutta kokoajan oli etenemistä.

Toiset ne veteli koneella purje ylhäällä, minä istuksin auringossa ja annoin ajan kulua.

Tuollaisia vekottimia veteli eestaas aika kyytiä.

Sinne menivät toimittamaan tärkeitä asioita.

Lopuksi alkoi tuollainen saari näkyä.

Lipputanko törrötti tyhjänä.

Kävin nostamassa sinne tuollaisen lokkiviirin merkiksi että olen saaressa.

Siinä olen.

Sauna vielä palamaan iltapuhteiksi.

Aurinko laskee Koverhärin entisen rautatehtaan sataman taakse. En kutsuisi ihanaksi ja pilaisi tunnelmaa…

Kävin aamusella vähän kävelyllä täällä Vänössä. Yllättävän paljon rojua kokoavat polunviereen paikalliset. Jossain ahvenanmaalla on niin hienoa ja kaikki siistiä, täällä on kuin kaatopaikalla.

Yksityisomistuksessa on maat ja mannut.

Joku, kun en muista kuka, kysyi että olenko nähnyt meduusoja. Olen nähnyt, niitä on joskus tolkuttaman paljon. Nyt vain näin tavallisen paljon.

Tuli aika jättää satama. Käden heilautus satamaan jääville.

Sinne jäivät. Minä jatkan matkaa.

Purjeveneitä muutamia sekä muutamia moottoriveneitä ja yksi laiva oli liikkeellä.

Purje toi lopuksi ihan kivasti.

Mannersuomen eteläisin paikka.

Hauensuoli, siinä purjelaivat silloin ennen odottivat tuulia.

Tulliniemi, sieltä kuulee Hangon tuulitiedot.

Siellä se on, Hanko.

Näkyy ökyveneitä, parempiosaisten satama.

Tolkuttomia masiinoita.

Joskus Haminassa taisin viimeksi tankata venettä.

Menihän sinne yli 18 litraa. Moni tämän sataman masiina polttaa sen vartissa.

Spesial Marine, vaativan veneilijän telakka. Tämä Hanko on vaativan veneilijän satama. Että saahan sitä vaatia.

Läksin tuonne satamatoimistoon, kysyin että pitäisiköhän maksaa. Juu, maksa, 28 euroa.

Kun olin maksanut, niin sanoi että sauna on vielä vartin päällä. Kysyin että pitääkö minun maksaa täysi hinta jos ei kerran saunaakaan saa, kellohan on vasta 17.10, yllättävän aikaisin saunat kiinni. Vastaus oli että me olemme tehneet tälläisen ratkaisun. Saat olla laiturissa, ravintola oli kyllä auki.

Mutta joo, kyllä yrittäjiä pitää tukea. Verorahoilla, koronatukia, eu tukia ja sitten vielä asiakkailta rahat pois. Vaativan asiakkaan satama, saa vaatia, sitä ei kielletä.

Tämä laituri oli muuten takavuosina ilmainen syksyllä. Reilusti kerrottiin että ei ole palveluja, eikä maksuja.

Aamukävelyllä Jurmossa, saari on hiekkaa, kiveä, kanervaa ja katajaa.

Muutama vene ehti jo lähteä.

Sitten tuli lähtöhalut, nopeasti ja yllättäen kuten yleensäkin.

Eikun köydet irti, kokka kohti uusia seikkailuita. Taakse vilkaisu ja rehvakkaasti kättä heilauttaen taipaleelle.

En tiedä näkikö kukaan lähtöäni, mutta tulipa heilautettua.

Ja sinne jää Jurmo.

Nopeus vaihteli 2,5 ja 5,5 solmun välillä.

Vastaan tuli muutamia veneitä.

Joillain oli ihan näyttävän näköistä meno.

Katselin maisemia.

Vertailin karttaan, pitääkö kartta paikkaansa.

Lopuksi alkoi määränpää lähestyä.

Katselin saaria sillä silmällä.

Yhteen kävin jopa vähän tutustumassa, tuo kallio oli liian jyrkkä. Kauempana oli matalampi kallio, mutta köli otti kiini pohjaan.

Joten päädyinkin tänne. Täällä oli muitakin kulkijoita.

Muunmuassa tämän Biancan omistaja, harmaapartainen mies. Olen törmännyt tämän kanssa aikoinaan useinkin. Milloin Raumalla, milloin Vaasassa, missä milloinkin.

Sitten oli näitä jotka olivat jo reissunsa tehneet. Niistä ei vain oltu raskittu luopua ja oli jätetty koristeeksi. Tai muille peloitteeksi, kuinka käy kun ei osaa ajoissa lopettaa.

Tälläinen on Vänö, en ollut aiemmin käynytkään.

Katajaa ja kalliota tämä saari.

Läksin seuraamaan polkua.

Päädyin tänne, tämä on kappeli. Ei siis kirkko, vaan kappeli. Mikähän ero niillä sitten on.

Minä olisin väittänyt että kirkko, mutta seinässä luki kappeli.

Että tälläistä täällä Vänössä….

Täällä Kökarin kirkon vieressä on myös vanhan luostarin raunioita. Osa on tällaisen katoksen saanut päälleen.

Osa on sitten ihan taivasalla. Luonto piilottaa sokkelikivet kohta kokonaan.

Mutta sitten olikin jo jälleen ”The Hetki.” Se on hieno hetki kun lähtee satamasta ja selvinnyt poijuköysistä ja naapuriveneistä kunnialla. Kääntää katseen loittonevaan satamaan ja kädellä heilauttaa katselijoille että tervepä teille, ehkä joskus vielä nähdään. Minä lähden uusiin seikkailuihin. Kuten läksinkin, ei seikkailujen aina tarvitse niin suurimitallisia olla, jos vain ihan huvikseen seikkailee mihin milloinkin sattuu nokka näyttämään. Sellaisellakin filosofialla on tänne asti selvitty.

Kökarissa on hienot rantakalliot, oikein häikäisee.

Tuulikin meni kohta aivan kehnoksi, ei mitään toivoa liikkua yhtään. Onneksi ei ollut ketään näkemässä, kun vetäisin Kubotan käymään.

Kohtapuoliin alkoi tuulenvire käydä.

Silloin purjeet ylös ja kone reserviin.

Jonkinlaista kyytiä sai, kyllä tälläkin vauhdilla uusi satama on löydetty illaksi. Tai on se joskus seuraavaan aamuunkin vienyt sataman löytäminen.

Takaa lähestyi tuollainen vekotin. Eikä suostunut jäämään jälkeen.

Ei kun lähestyi vaan.

Ohi meni, no menköön. Taisi olla kovempi kiire kuin minulla, kun ohi meni.

Lopuksi alkoi tuollaiset maisemat näkyä edessä. Jokunen masto törrötti aallonmurtajan takana.

Että tällainen saari.

Vielä on voimia iltakävelylle.

Kirkkoon, kirkoissa on täällä ovet auki.

Hienot on votiivilaivat täällä.

Jos jollekin jäi epäselväksi mikä on tämä saari, niin tässä selvitys. Tämä on sitten Paraisten Jurmo, Uto lähellä. Kaupungissa ollaan, vaikkei ympärille katsomalla usko….

Heräsin sirkan siritykseen. Kuulo on mennyt niin huonoksi ettei tahdo kuulla edes linnun laulua. Tai siis tahtoisi kuulla muttei kuule. Ainoastaan varisten raakunta menee jakeluun. Nyt kuulin sirkan sirittävän, helkatti, nyrkin suuruinen hepokatti. Päättäväinen ilme kun tuijotti minua ja siritteli kuin sirkkeli oksan kohdalla laudassa.

Kävin viemässä roskia pienen pussin ennen lähtöä roskikseen, tai siis nykyaikaisesti keräilypisteeseen. Tai mikä lie lajittelupiste se sitten onkaan. Nuo tavarat on kyllä mökkiläisten kapineita. Miksiköhän eivät ole saaneet vietyä oikeaan osoitteeseen vaan jättävät tuonne? En minä kehtaisi.

Sitten läksin eteenpäin, hyväntekijän lahjoittamasta laiturista, kohti uusia tuulia.

Kaukana näkyi kaksi kulkijaa, Armastukseni Amorella, sekä purjevene genaakkeri keulassa.

Amorella meni menojaan, mutta tämä genaakkerin kantaja tuli vierestä. Pitäisiköhän minunkin laittaa genaakkeri? Toisaalta , kyllä olen näilläkin päässyt.

Tuokin vetää niin että melkein joka aamu eri paikassa herään.

Vauhdin hurmaa sano. Olin matkalla Jungfruskäriin, Kihdin keskelle, mutta purje veti purjevenettä tuohon suuntaan kuin sotahevonen korskuen. En hennonnut vaihtaa kurssia vaan jatkoin eteenpäin.

Piti ottaa saalingista tuo Smiltynen Jachtklubasin viiri.

Ja vaihtaa tämä tunnetumpi viiri tilalle.

Autopilotti vie tiukkaan vastaiseen, jokunen luovi piti tempaista välillä.

Yhdessä väylän mutkassa tuollainen takertui perään. Ei saanut kiinni, ei myöskään jäänyt jälkeen. Vaahto nousi molemmilla keulasta, kun vedetään tiukkaa vastaista. Lopuksi minä käännyin Kökariin tämä jatkoi suoraan.

Tuolla olisi ollut satama, en kääntynyt sinne vaan jatkoin.

En myöskään tänne, tämä on lauttasatama.

Määränpää oli Sandvik vierassatama.

Tänne rantauduin.

Muutama muukin vene oli laiturissa. Vieressäni olevasta veneestä, äijä kysyi että miksi nuo kaksi ovat kyljittäin laiturissa? Minä vastasin että minä en sitä voi tietää, sinun pitää kysyä veneen omistajilta, tai sataman omistajalta. Ei innostunut asiasta vaan alkoi polttaa sätkää.

Vielä kevyen iltalounaan valmistaminen uunissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Vielä piti ottaa Ritolat, muuten olisi nukahtanut ruokalevolle.

Hamnö saarelle, ihan tuohon 2 kilometrin päähän.

Siinähän ne tärkeimmät. Monessakohan kirkossa olen käynyt? Pitää olla harras ja hurskas ihminen jos lyö minun ennätykseni. Voisin varmaan käydä hurskaasta miehestä, kun vain malttaisin pitää suuni kiinni…..

Rymättylässä on rahaa liikennemerkkeihin. Mitähän tällä tahdotaan sanoa? Pihakatu merkki, tarkoittaa että saa ajaa autolla, mutta nopeusrajoitus 20km tunnissa ja jalankulkijat määräävät miten mennään. Autot ajavat kun sopivat ja kadulle ei saa pysäköidä kuin merkityille paikoille. Sitten tolppaan laitettu moottoriajoneuvolla ajo kielletty. Ei siis saa ajaa moottoriajoneuvolla. Sitten on lisäkyltillä sitä lievennetty että tontille saa ajaa.

Rahaa ei sitten enään jäänyt sataman roskiskille, roskapusseja tuodaan ulkohuussiin.

Sekä sinne huussin taakse vesaikkoon. Paljonkohan se roskapönttö sekä sen tyhjentäminen maksaisi. Kamera tolppaan ja jos joku tuo pakettiautolla tavaraa niin lasku perään.

Onhan tuonne kylälle saatu 100metrin rivi roskiksia, ne on vain pahville, tai maitopurkeille tai muille sellaisille. Ei tavallisille sekajätteille. No se satamahan oli ilmainen, olisi varmaankin maksanut sen rahastaminen enemmän kuin tulot satamasta.

Että oli aika lähteä, sinne jäi tuo toinen vene odottamaan uutta akkua. Loput oli tyhjiä veneitä.

Sinne jäi myös kirkko johon en ole saanut tutustua. Ehkä joskus kuitenkin vielä.

Purje ylös ja hippulat vinkumaan.

Vauhtiakin oli ihan kivasti.

Nämä tuli vastaan, heillä oli sellainen vihreä koneajon lupaava viiri. Se on samantapainen kuin uimahalleissa lupaa saunaan uimahousuissa. Sen kanssa saunassa ei ole muilla mitään valittamista, eikä mastoon nostettuna koneella ajossa.

Sitten huitelee menemään tällaisia elämän tarkoituksen kadottaneita. Jos ne on näin pieniä niin menköön, ei paljon haittaa kun ei päälle aja.

Suuret on hankalia, tekee suuren aallon. Kuulemma aallot kuuluu merelle, ei saa valittaa. Aallonteko ei ole kielletty. No vaikka siellä uimahallin saunassa, ei siellä ole kielletty pieraisemasta. Ja kyllä hajut maailmaan kuuluvat. Jos kokeilee laskea fanfaarin, niin turpaan tulee vaikka kuinka yrittäisi selitellä. Sitten vielä valittavat, etteivät purjeveneilijät tervehdi, miksi pitäisi? Tuttuja ja samanhenkisiä tervehditään, ei saunassa häiriköiviä. En minä tervehdi autojakaan ja ystävällisesti hymyile vastaan, jos rapaa kengille roiskivat.

Välillä meinasi aivan hiipua meno, kyllä siitäkin vielä selvittiin.

Lopuksi päädyin tänne Norrskataan.

Hienot on laiturit, oikein hienot.

Ei paljon veneitä, tämä on kuollut kylä.

Roskikset tänne on saatu, vaikkei täälläkään satamamaksuja ole. Tämän laiturin tarina on muuten tässä. Eli kun se vanha laituri upposi ja hajosi, niin kylän suuri poika Antti Aarnio-Wihuri osti laiturit ja asennutti paikalleen. Lupasi vielä maksaa vuokrat laituri tontista Paraisten kaupungille. Lupienkin saaminen laiturille kesti pari vuotta. Jos Antti luet tätä juttua, niin pyydän anteeksi suunsoittoani moottoriveneistä. En minä niin aina tosissani ole, vaikka välillä vähän hermostunkin johonkin tolvanaan. Sinä olet tehnyt miehen työn kun ostit laiturit, nostan lippalakkia ja heilautan kättä kun tullaan vastakkain….

Kävin vielä merimuseossa tutkimassa paikkoja. Nuoli luokan moottoritykkivene, karu kapine. Neuvostoliittolaiset V12 moottorit, 1200 hevosta per moottori, näitä koneita 3 kpl. Tietääkseni kone kuluttaa ohjekirjan mukaan täydellä teholla kunnossa ollessaan moottoriöljyä noin tynnyrin tunnissa/moottori. Olen kerran nähnyt kun sellainen kävi tervehtimässä suomenlinnan edessä tall ship racen aluksia. Kävi jokaisen vieressä ja tempaisi täydet tehot. Laivat hävisivät savupilven taakse.

Sitten oli näitä vähän sivistyneempiä kapineita.

Miinalaiva Keihässalmi ja tykkivene Karjala.

Kävin minä tuohon M/S Bore:en tutustumassa myös.

Se oli kyllä tyylikäs, siihen aikaan osattiin muotoilla.

Kyllä on hienot kaasukahvat. Tai siis telegrammit.

Hieno oli myö tämä, Suomen Joutsen. Koululaiva sittemmin merimies ammattikoulu.

Vielä pikainen läpijuoksu Turun Linnassa, sielläkin oli paljon näkemistä. Olin siellä käynyt vissiinkin 20 vuotta sitten, muistikuvat perin haalistuneet.

Hyvin syötiin ennenkin, tai siis parempiosaiset söivät hyvin. Kansa näki nälkää. Turussa olisi voinut olla kauemminkin, alkoi vain sapettaa tuo 34 euron satamamaksu.

Oli kuulemma kesällä aiemmin satama täysi, nyt oli 12 venettä laiturissa. Pois ovat muutkin menneet.

Joten laitoin fillarin kasaan ja veneeseen.

Turussa tuli fillaroitua 109km, pitkin poikin. Hyvä ettei fillareilta kerätä maksua, eikä kävelijöiltä.

Sitten läksin, tuossa kopin terassilla oli usempaa lajia kahvia, sellaiseen lasikannuun suodatinkahvia, 3 euroa kuppi. Capucinot olisi ollut myös, tarjolla, se maksoi jo 4,5 euroa. Jotenkin rahat pois tunnelma, pois vain täältä.

Olin ehkä ollut jo liian monta päivää täällä.

Kohti uusia seikkaluita. Aikomuksena johonkin Airiston etelälaidalle.

Mutta taivaalla näkyi tuollaisia pilviä. Päätinkin muutta suuntaa lähempänä olevaa satamaa.

Siinä se on Rymättylä.

Joku muukin oli saanut saman idean.

Samassa alkoi sataa, päätös muuttaa kurssia oli jälleen oikea. Huomenna jälleen uudet suunnat…