Pientä fillarointia aamutuimaan Hangossa.
Muitakin oli liikkeellä samassa tarkoituksessa. Muunmuassa tälläinen kenopää.
Kivoja paikkoja kierrellä.
Sitten oli tälläisia paikkoja. Joku spaa kombinaatti. Jos jossain lukee että ”Hemmottelua joka päivä.” niin olen varma ettei se ole minulle tarkoitettu. Samoin kun kuulen tai luen, että joku on ihana paikka, sinne on turha minun mennä. Ne ei ole minulle oikeita paikkoja.
Ennenmuinoin tässä oli satamatoimisto, eläkeläiset ja vähän maailmaa nähneen näköiset äijät istuivat siinä aamukahvilla. Minäkin sinne joskus läksin, vaikka kahvilan kahvi onkin pahaa.
Nyt satamatoimisto on tuonne kontteihin rakennettu, aamupäivästä näkyi joitain veneilijöitä nauttivan terassilla valkoviiniä. Sitä vanhaa kahvila/pubia ollaan häätämässä kuulemma pois kun ei sovi kylpylän naapuriin. Tekisi mieli sanoa mielipiteeni tästäkin meiningistä, mutta olkoon. Maailma on tälläiseksi muuttumassa.
Vanhat merikarhut ajelee laiturilla eestaas.
Parta vain liehuu tuulessa, kun lautturi vetää ihmisiä parempiosaisten laitureille. Köyhät älköön vaivautuko paikalle, pilaamaan tunnelmaa.
Tätä on meinaan lisää luvassa, tälläiset maailmaa nähneen näköiset harmaapäät vähän kärsineen näköisillä veneillään eivät ole tervetulleita.
Että oli aika lähteä, eteenpäin.
Että siitä sitten vain köydet irti ja reteesti kättä heilauttaen taipaleelle.
Sinne jäivät Targat ja muut.
Sinne se jää, tänävuonna jo kaksi kertaa Hangossa, sitä ennen ainakin 5 vuotta väliä.
Purje vie.
Välillä hiljempää.
Välillä kovempaa. Mutta kokoajan oli etenemistä.
Toiset ne veteli koneella purje ylhäällä, minä istuksin auringossa ja annoin ajan kulua.
Tuollaisia vekottimia veteli eestaas aika kyytiä.
Sinne menivät toimittamaan tärkeitä asioita.
Lopuksi alkoi tuollainen saari näkyä.
Lipputanko törrötti tyhjänä.
Kävin nostamassa sinne tuollaisen lokkiviirin merkiksi että olen saaressa.
Sauna vielä palamaan iltapuhteiksi.
Aurinko laskee Koverhärin entisen rautatehtaan sataman taakse. En kutsuisi ihanaksi ja pilaisi tunnelmaa…