Aamukävelyllä Jurmossa, saari on hiekkaa, kiveä, kanervaa ja katajaa.
Muutama vene ehti jo lähteä.
Sitten tuli lähtöhalut, nopeasti ja yllättäen kuten yleensäkin.
Eikun köydet irti, kokka kohti uusia seikkailuita. Taakse vilkaisu ja rehvakkaasti kättä heilauttaen taipaleelle.
En tiedä näkikö kukaan lähtöäni, mutta tulipa heilautettua.
Ja sinne jää Jurmo.
Nopeus vaihteli 2,5 ja 5,5 solmun välillä.
Vastaan tuli muutamia veneitä.
Joillain oli ihan näyttävän näköistä meno.
Katselin maisemia.
Vertailin karttaan, pitääkö kartta paikkaansa.
Lopuksi alkoi määränpää lähestyä.
Katselin saaria sillä silmällä.
Yhteen kävin jopa vähän tutustumassa, tuo kallio oli liian jyrkkä. Kauempana oli matalampi kallio, mutta köli otti kiini pohjaan.
Joten päädyinkin tänne. Täällä oli muitakin kulkijoita.
Muunmuassa tämän Biancan omistaja, harmaapartainen mies. Olen törmännyt tämän kanssa aikoinaan useinkin. Milloin Raumalla, milloin Vaasassa, missä milloinkin.
Sitten oli näitä jotka olivat jo reissunsa tehneet. Niistä ei vain oltu raskittu luopua ja oli jätetty koristeeksi. Tai muille peloitteeksi, kuinka käy kun ei osaa ajoissa lopettaa.
Tälläinen on Vänö, en ollut aiemmin käynytkään.
Katajaa ja kalliota tämä saari.
Läksin seuraamaan polkua.
Päädyin tänne, tämä on kappeli. Ei siis kirkko, vaan kappeli. Mikähän ero niillä sitten on.
Minä olisin väittänyt että kirkko, mutta seinässä luki kappeli.
Että tälläistä täällä Vänössä….