Ihmeellistä jorinaa

Aamu Pärnussa on niin hieno. Kaikki nukkuvat vaikka kello on jo yli 7. Kovia poikia on Kalevipojad nukkumaan.

No kalastajat on sentään ylhäällä. Ei nämäkään mitään aikaisia ole, ennen mentiin auringon nousun aikaan rysät kokemaan.

Minä pistin jalkaa toisen eteen ja läksin Pärnujõen rantaa ylävirtaan. Minulla oli päämäärä.

Ensimmäinen etappi on bussijaama. Linja 145 Lux express Pärnu -Tartu linjalle.

Olihan minulla se nettipiletti, mutta printin silti paperille automaatista piletin.

Ja hyppäsin bussiin joka vie minut vaihteeksi Tartu linnaan.

Minä olen kova poika bussilla matkustamaan. Mutta bussi on hyvä kapine. Minä luen E-kirjoja, seikkailen läppärillä netissä ja välillä vilkaisen missä mennään. Jos haluan rentoutua, en tee sitä auton ratissa vaan vaikka sohvalla.

Läpi Viljandin kaupungin, kirkot vain vilahtelee maisemissa kun Lux minua vie.

Kohta olinkin jo Kotikaupungissa Tartossa, tai Tartus kuten eestlased sitä kutsuvat.

Juutakset eestiläiset vielä myyvät Onu Eskimo jäätelöä. Kyllä nyt Grönlannin inuiitit eli eskimot mielensä pahoittavat. En muista kyllä yhtään eskimoa koskaan elämässäni tavanneeni.

Nyt sitten se auto persiin alle ja aika kyytiä kohti pohjoista, Saavuin Avinurmelle. Peipsijärven luoteiskulmalle.

Juhannusaatto on alkamassa ja alkavat Avinurmen juhannus markkinat. Vauhtia luvassa jälleen.

Tarkkailen ensin varovasti tilannetta, sitten ryntään kuin hauki kaislikosta särjen perään teltan tiskille. Alan suu vaahdossa pauhata myyntipuhetta. Kyllä siinä eestin pojalla menee konseptit sekaisin ja lankeaa lankaan. Että hyvää juhannusta vain sinne, meillä juhannus juhlitaan silloin kun päivä on pisin ja yö lyhin. Ei silloin kun työmarkkinajärjestöt on sen sopineet.

Pärnu jahtklubin hinnastossa on myös hinta asuntovaunulle. Tämä toimii samalla myös leirintäalueena. Veneilijät saa katsoa rannalla seisovaa asuntovaunua.

Asunto ihmiset saa katsella meressä kelluvia veneitä. Jotenkin kivemman näköisiä veneet kuin auto.

Aamupalaksi minulle suuret munat. Tervist eestimaa kanadelt. Se tarkoittaa terveyttä eestin kanoilta, ei tarkoita terveisiä kanan persiistä.

Aamupalaksi terveys munia ja Gruusian teetä.

Lääkäri joka minusta huolta kantaa kauhistui kolestroliarvojani. Yksi kesä sanoi että aloita parempi elämä ja mitataan uudestaan. Syksyllä oli vielä hullumpi. Tämä antoi minulle tuollaisia pillereitä, nyt on kuulemma se asia hoidossa. Tuli vain mieleeni, joskus puhuivat että kananmunista kolestroli nousee. Eli minulla on vastamyrkyt.

Otin vauhtipyörän ja panin polkaisten.

Matkalla katselin kun yhteen veneeseen oli keväthuolto aloitettu. Masto oli pystyyn jätetty, joten kyllä kai se on pienempi huolto.

Juttelin yhden klubi toverin kanssa, tämä kertoi että sen viilujen laminointiin oli jotain väärää liimaa käytetty ja tässä tulos. Taitaa juhannuksesta myöhästyä vesillelasku.

Tempaisin tänne torille, markkinoilla ja toreilla tapahtuu.

Eestin mansikoita, niitä pitää saada.

Eesti suvi ja eesti maasikad. Näitä en vaihda.

Eipä tässä muuta kuin:”Paljon onnea ikinuori Pärnu jahtklubi 116 vuotias synnipäivälaps”. Sinulla tänään syntymäpäivä…

Jälleen lähdön hetki, kuten näköjään aika usein. Otin tuollaisen elektrirattaan, sen saa vuokrattua vuodeksi 30 eurolla. Sähköpyörä on sitten eri asia kuin esim sähkötuoli. Sähköpyörä liikkuu liukkaasti, sähkötuoli on lähinnä persiin grillaamiseksi.

Pyyhkäisin Emajõe rantaan. Kaikki on ennallaan, jopa yökerho Atlantis tuolla joen toisella rannalla. Tai ei siellä enään mitään yökerhoa ole, siellä on tanssikoulu.

Torilla on paljon mansikanmyyjiä. Yrittävät kauppailla kaikenmaailman ulkomaan mansikoita. Puolasta ja mistä lie.

Olisi siellä ollut myös Eestin omat, Luunjasta, tuosta läheltä. En ostanut, ärsytän mansikan himot äärimmilleen ja tempaisen koko lavan kerralla sitten.

Ja katso, minun bussini saapui.

Ihmiset kyytiin.

Vilautin lippua kuljettajalle, tämä kännykällä lukee lipun tuosta koodista ja toivottaa tervetulleeksi.

Tämä Tartu-Pärnu linja kulkee aika vajaana. Sitten mennään, rouva bussikuljettaja panee menemään.

Läpi maalaismaisemien, mikä lie vehnäpelto.

Onkohan tämä hyljätty pelto? Tai mikä lie kesanto.

Saavuin Pärnu jahtklubille. Laitoin veneen perään suuren suomenlipun satamakapteenille merkiksi. Tietää ollaanko sitä veneellä vai ei. Satamakapteeni sanoi että olen lomalaisen näköinen. Ei minulla mitään lomaa ole, tätä samaa vaan joka päivä…

Leiri alkaa aamulla hiljakseen heräilemään.

Kävin täällä kuusimetsässä kävelemässä. Tänne on haudattu kovat jätkät. Võrumaan metsäveljien haudat. Kovat olivat äijät, oli siellä kyllä naisiakin mukana.

Lähellä on vanhoja meijerin rakennuksia. Tuolta korsteenin nokasta kuului sellaista klaksutusta.

Siellä onkin Toonekurjen, eli kattohaikaran pesä. Ne klaksuttavat nokkaansa siellä pesässä. Opettavat poikasilleen haikaroiden kieltä.

Markkinat alkavat loppua, on aika pakata tavarat. Jos joku ei tiedä millaiselta kuulostaa võrukieli jota myös täällä Vastseliinassa puhutaan, niin tästä voi kuunnella. Võru kielinen Vastseliina laulu.

Kotimatkalta vielä tienvarren myyjältä eestin mansikat. Näitä kannatti odottaa. Ne kreikan ja muut on kelvottomat, nämä ovat ainoita oikeita. Nyt vain bussia odottamaan…

Vauhtia Chrysleriin, kohti etelää.

Kunnes jonon pää tuli vastaan. Kyltissä lukee että ”maakansan markkinat Vastseliinassa”

Kentälle alkaa kokoontua autoja ja teltat nousta pystyyn.

Vastseliina on kirkonkylä Võrun kaupungin lähellä. Olen minä täälläkin ollut monta kertaa, missä en olisi käynyt?

Taas se pyörähti käyntiin hullunmylly.

Kaikki kynnnelle kykenevät ovat tulleet paikalle. Myyjät ja ostajat.

Jälleen kaikki maailman asiat myynnisttä. Kuhan kaulat, no oikeastaan ne oli kuhan päät. 6 euroa kilo kalanpäistä.

Kansalle ruokaa, ostaminen tekee nälkäiseksi.

Mutta siinähän olivat Võrun kodukaitseliidun miehet. Eli suomeksi suojeluskunta. Äijät muisti minut 2 vuoden jälkeen, huikkasivat että tere Jukka. Juteltiin kaikesta ja ihmeteltiin maailman menoa. Näitten miesten kanssa on kiva jutella. Suoraselkäistä porukkaa jotka katsovat silmiin, sellaisia ihmisiä joita eesti tarvitsee ja suomikin tarvitsisi.

Näillä oli tuossa päälärissä suojeluskunta kotikaljaa. Myivät 2 euroa tuoppi rahan keräämiseksi. Minäkin ostin tätä kodukaitseliidun voimajuomaa, hyvää oli kylmänä.

On täällä muitakin voimajuoman tarjoajia. Tämä myi sitä eetteriä. Kysyin maistiaisia, katsoi pitkään, hulluksi väitti. En minä kyllä olisi eetteriä olisi uskaltanut suuhun ottaa, kunhan soitin suutani. Tämä myyjä oli pahapäinen, nähtävästi tiesi että hänen myymänsä aine myrkyttää ihmiset, siksi on niin agressiivinen. Markkinat jatkuvat…

Aaumulla herätessä oli jo lähtökuume. Minä sidoin veneen kiinni ja keräsin asiat. Ei minun alunpitäen pitänyt lähteä kävellen, mutta asiat muuttuu.

Vene jäi ilman lippua laituriin odottamaan paluutani.

Pistelin jalkaa toisen eteen Pärnujõen rannalla.

Tästä tuonne yläjuoksulle päin on suunnitelmissa silta rakentaa. Mutta Ukrainan sodan takia on hinnat nousseet niin että päättivät toistaiseksi luopua rakentamisesta.

Tänne minä olen tulossa, Pärnu bussijaama.

Jäi vähän aikaa odotella bussia. Olen yleensä aina ajoissa, jos en sitten ole jostain syystä myöhässä.

Kohta Lux Expres saapui, sisään vain.

Luxilla 2 tuntia ja 45 minuuttia luxia maksaa 6 euroa. Ei paha. Matkaa 170 km.

Tällä linjalla ei ole bisnesluokkaa. Matka alkaa….

Herätyskelloa käytän siihen että aamulla herätessä katson mitä kello on. Toisaalta, mitä väliä sillä on mitä kello on herästessä? En minä tuota kelloa oikeastaan koskaan laita soimaan, minä herään aina oikeaan aikaan.

Aurinko on jo korkealla, juon kahvit ja lähden.

Heilautin kättä sataman omistajalle, joka nukkui vielä veneessään.

Panin moottorilla törmööttäen. Väylä on vähän kapea luovia ja tuuli alkuun vastainen, matkaakin on edessä.

Moottorilla vetäisin tuohon väylän mutkaan, jonka yläpuolella lukee Haapsalu laht.

Purjeita ylös ja sitten purjehditaan. Tuulta oli hieosti ja matka alkaa taittua.

Taitaa olla alamäkeä kun näin hyvin pyyhkii.

Gps näyttää varmaankin oikean nopeuden. Riippuen allokon ja virtauksen suunnasta eroavat lokin ja gps nopeudet välillä suuntaan tai toiseen puoli solmua.

Eipä täällä ole ketään menoani katselemassa, tuollainen munankuori Vormsin lautta liikkui. Piti sellaista pörinää kuin mopoauto.

Tämä Tölli kävi vähän ahdistelemassa, annanhan minä sille tietä kiireiselle.

Muhun saaren päällä salamoi muutaman kerran. Minä en erityisen tykkää jos ukonilma päälle tulee ja minä istun 15 metrisen alumiinimaston alla. Tälläkertaa ei tullut kohti.

Näkyi niitä muitakin pilviä jotka näyttivät korkeutta kasvavan, ei siitä kuitenkaan mitää tullut.

Ihan Pärnun vieressä tuli yksi pieni purkkari vastaan. Hyvin kulki heilläkin.

Lopuksi saavuin tänne Pärnu jahtklubin omaan satamaan.

Matkaa kertyi tälläkertaa 80 merimailia Pitkä päivä kovaa kyytiä..

Netti näyttää että tuulee, navakkaa tuulta lykkää luoteen suunnasta.

Jännä miten nuo viereistenkin sääasemien tuulet voi olla niin erilaiset. Vormsissa 3m ja lähellä Rohukülassa 13m.

Ei lähdekään tänään purjehtimaan. Käyn vähän kaupungilla seikkailemassa.

Tuttu vene, Jenny. Näin omistajankin, ei ollut kovin juttutuulella. Ymmärrän kyllä, tällä on monta rautaa tulessa. Veneitäkin on aika monta. Tuo on suurin täällä eestissä oleva, välimerellä tietääkseni suurin on 25 metrinen jahti.

On tällä Viktor Siilaksella myös oma satama, tai oikeastaan 2 satamaa. Meinaan tämä Haapsalun Grandholm satama, sekä tuo viereinen Veskiviigi. Ei tämä mikään bisnes ole, tuottaa suuria summia tappiota vuodessa. Tiesin että tämä osaa suomea, tokaisin laiturilla että minä tykkään tästa satamasta. Kuulemma tämä myös tykkää. Kyllä tällä miehellä rahaa on jos vain haluaa satamaa pitää. Hyvä niin, sitten on minullakin satama jossa voin käydä.

Läksin katsomaan onko keskikaupunki kuntoon saatu.

No ei oikein vielä kunnossa.

Vähän vaikea täällä liikkua, ei viitsisi millään fillarilla kiertää pikkukatuja.

Ammattimiehen hommaa kivien latominen.

Tempaisin Dahonilla niin että kumit kiljahti. Tuli ensimmäiset käytön jäljet uudelle kevyenliikenteen väylälle.

Paljon on vielä tekemistä kaupungissa, mahtaako valmiiksi tullakaan.

Onhan täällä muutakin nähtävää, vanhoja asiota.

Kuten tälläinen vesi wc. En vaivautunut sisälle katsomaan, lippu olisi automaatista maksanut 20 senttiä. Pitäköön kulttuurinsa.

Eestiin on tullut tähänmennessä 42257 sotaa paennutta Ukrainasta.

Kuka tullut milläkin kyydillä, mukanaan asiat jotka on mukaan saanut. Näillä on ollut kulkuneuvo jolla tulla.

Tämä on muuten Haapsalun vanhin kauppa.

Kauppa on toiminut vuodesta 1924 tässä. Itse talo on vanhempi.

Minä seikkailen samoja seikkailuja. Toiset on jättäneet omat unelmansa laiturille.

Fillariin tuli 33km. En ymmärrä niitten lääkäreiden rasitustestiä, se oli helppo, mutta keskeyttivät. Pitää varmaan etsiä paremmat lääkärit, jotka ei pienestä säikähdä…

Aamulla katsotaan ensimmäiseksi netistä mitenkäs tänään tuulee. Huono on tuuli, mutta nyt on kyllä aika lähteä. Muuten alkaa sammal kasvaa persiistä.

Jäi tänne satamaan yksi vene suomenlippu perässä. Jotenkin erilainen on näiden purjevene.

Siihen jäi tyhjä kohta, saa satamakapteeni myydä sen jollekin.

Heilautin kättä sataman suuntaan, jos joku sattuisi vilkaisemaan. Sitten käänsin nenän tulevaisuuden suuntaan.

Autopilotti vie minua ja moottori pöpöttää.

Vapaan kanan munat, vapaalle miehelle, vapaassa maassa.

Aamupala vauhdissa, kuten usein tapahtuu.

Osa laivoista liikkui, suurin osa oli redillä. Paljon öljytankkereita seisoi ankkurissa.

Purjeveneitä näkyi reissulla 2 kappaletta. Tämä veti kaasupohjassa ohitse. Harvinaisen kova aalto lähti purjeveneestä, kun minut ohitti.

Helmud tuli myös moottorilla, mutta sellaista tavallista kyytiä.

Sittenhän näkyi muutama tällainen rajatapaus.

Tuulikin oli noussut, sekä purje nostettu.

Vähän verkkaista oli meno.

Mutta kyllä se siitä parani meno.

Vetäisin hätäpäissäni reivin purjeeseen. Lopetti vikuroinnin ja matka joutui.

Siinä sitä sitten mennään.

Oli ensin aikomus jäädä Dirhamiin. Mutta tuuli vei niin ettei malttanut seisahtua.

Tänne minä käännyin, paikan nimi on Haapsalu.

Troolareiden pesän takana on vierassatama.

Paljon on veneitä, vieraita oli yksi moottoriveneellinen Haminasta.

Että 113 kilometriä…

Hienohan tämä Eestin kesä on. Melkein kuin kansakoulu aikojen kesäloma kesä, muistojen kultaamana.

Katselin tiluksia, mitään tärkeää ei ole tehdä.

Joten päätin pitää kesälomaa. Hyppään bussiin.

Bussi tuo minut kaupungin keskustaan.

Tämä on minun kaupunkini. Joku on joskus kysynyt, miten niin sinun kaupunki. Mutta kun tunnen että se on minun kaupunkini, turhaa alkaa siitä kinaamaan. Minun kaupunkini se on, sitä ei kukaan voi minulta pois ottaa.

Ja jälleen, Lux Expres paikalle.

Bisnes luokkaan minä.

Bisnesluokan ekassa rivissä on oma pöytäkin. Pöytäliina on tuollainen kuminen, ettei tavarat lattialle lennä kiihdytyksissä. Vähän on hiirten syömä liina, paljon on tietokonetta käytelty bisnes asioissa, kuten minäkin. Yritin filmiä katsoa tuolta auton tietokone näytöltä, huono oli filmi, vähän kuin Aki Kaurismäen elokuvissa.

Joku kysyy eikö ole kallis bussilla ja bisnes luokassa matkustaa. Kallistahan se tuntuu olevan jos rahaa ei ole. Mutta hyville asiakkaille, kuten minä annetaan välillä ilmaiseksikin. Hyvä niin.

Kyllähän myös Bolt minua muistaa, muttei kuitenkaan ilmaiseksi vie.

Alan valmistautua lähtöön. Kotimaan loma…