Niin se leiri nousee pystyyn jälleen kerran. Ilma on hieno, tuulta ja sadetta ei ole tulossa.
Tavarat tiskille, osa tiskin alle. Teltan seinät suljettu ettei asiakkaat aivan villiinny ja ettei kilpailijat näe kaikkea. Teltassa alkaa lämpö nousta.
Tiskin alle laitetaan sellaiset tavarat joita ei heti tarvita.
Kaikki on valmista, antaa tulla vaan. Minä kävin vielä tuttujen myyjien kanssa suutani soittamassa. Sellaista sanailua ja maailman parantelua. Välillä pitää toppuutella kun kertovat Neuvostoliiton ajoista, minä huomautan etten ole koskaan elänyt neuvostoliitossa.
Vielä käteen tuollainen valvonta ranneke. The Avinurmen voitonpyhän markkinat voivat alkaa.
Siitä se taas alkoi, heikommat meinaa jalkoihin jäädä kun ostovimma iskee ihmisiin. Sitä kun vielä vähän sanansäilällä lietsoo niin oksat pois. Olen odottanut että koska joku lippalakin ostaja loukkaantuu, kun minä lakin kokeilijalle tokaisien: ”Niinkuin herrasmies heti kun laittaa lakin päähän.” Ei muuta kuin nauravat ja ostavat lakin.
Halipati jallaa panevat kansantanssijat. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy markkinoilla.
Kunnes alkaa hiljentyä. Tavarat ja teltat kasaan ja autoon. Karavaani häipyy kuka minnekin, kokoontuakseen jälleen.